Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!

Vierailija
13.08.2016 |

Hauskoja tarinoita nirsoilusta tänne, kiitos :)

Kommentit (1118)

Vierailija
101/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Exä eivoinut syödä kinkkukiusausta, koska ei pidä anjoviksesta. Sanoin, ettei kinkkukiusauksessa ole anjovista, niin sanoi että siinä on se "kiusaus" kumminkin niin ei voi syödä. Ei myöskään voinut syödä läskisoosia, paitsi jos sanoin sitä sianlihakastikkeeksi.

Mä kyllä vähän symppaan exääsi.

Itse inhosin jo lapsena anjovista ja janssoninkiusausta. Erään kerran koulussa yritettiin pakottaa syömään, seurauksena oksentaminen. Tämän jälkeen inhosin kaikkia perunalaatikoita, vaikka tiesinkin että ei niissä ole aina kalaa. Ei auttanut, oksennus kutitteli kurkunpäätä jo sanasta kiusaus ja paha olo tuli jo perunalaatikon hajusta. Vanhemmiten olen jo kyennyt syömään pelkkää kermaperunaa tai valkosipuliperunoita. Kinkkukiusaus tai janssoninkiusaus ei mene alas vieläkään. Joillakin voi oikeasti olla ihan ruokatraumoja.

Ärsyttää sun kaltaiset viisastelijat.

Vierailija
102/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kuin puhdas nirsoilu minua ärsyttää se, että monet ihmiset - tälläkin palstalla - eivät osaa erottaa nirsoilua ja ruokarajoitteita toisistaan. Meillä on monella useita ruoka-aineita, joita emme pysty syömään, koska sairastumme niistä, joku lievemmin, joku vakavammin. Lapsena sain minäkin kokea olevani vain huonosti kasvatettu ja kiittämätön kakara, kun en pystynyt esim. syömään sieniä, vaikka tosissani yritin. Tulin niistä huonovointiseksi. Vasta paljon myöhemmin selvisi, että monet laktoosi-intolerantit eivät siedä sieniä. Siinä oli selitys, mutta vieläkin on niitä, jotka kuvittelevat minun keksineen koko jutun. Minulla ei ole mitään sellaista vakaumusta, joka kieltäsi jotkin ruoka-aineet, mutta kaikkea en vaan pysty syömään, esim. äyriäisiä ja sisäelimiä + veriruokia. En vain saa niitä menemään alas. Mutta en minä nosta niistä mitään äläkkää, jätän vain syömättä.

Täh?! Laktoosi-intolerantti ei voi syödä sieniä?? Itsellä sama vaiva ja sienet ovat herkkuani, ei mitään oireita; eihän niissä laktoosia ole! 

En itsekään pidä kalasta tai äyriäisistä, mutta syön kyllä, jos muuta ei ole tarjolla. Sisäelin- ja veriruoat jäävät kyllä syömättä. Onneksi niitä ei täällä olekaan.

Kyseessä on trehaloosi-intoleranssi.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei hauskin eikä huvittavin, mutta pahin ja se paha jatkuu vaan. Mulla niiiin nousee savu korvista välillä.

Oma 15-v poika. Ei syö MITÄÄN kypsennettyä kasvista. Keitot, risotto, wokki ym. Ihan pienenä söi kaikkea. Nirsoilu alkoi n.3-vuotiaana. Jossain vaiheessa teinkin hänelle omat versiot ilman kasviksia. Nykyään teen mitä tykkään ja muillekin maistuu ja hän joko syö tai on syömättä.

Myöskään kala ei käy. (Paitsi kalapuikot, mitä en nyt ihan kunnon kalaksi edes laske.)

Jogurtit joissa on paloja ei käy. Ainoastaan vanilija tai banaanijogurtti on syötäviä.

Juustoa ei syö. Siihen on kyllä poikkeus. Pizzassa menee, paitsi jos itse tehdään.

On niitä varmaan vielä muitakin, mutta nämä tulee nyt mieleen. Minä, mies ja kolme muuta lasta ollaan kaikkiruokaisia.

Vierailija
104/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kuin puhdas nirsoilu minua ärsyttää se, että monet ihmiset - tälläkin palstalla - eivät osaa erottaa nirsoilua ja ruokarajoitteita toisistaan. Meillä on monella useita ruoka-aineita, joita emme pysty syömään, koska sairastumme niistä, joku lievemmin, joku vakavammin. Lapsena sain minäkin kokea olevani vain huonosti kasvatettu ja kiittämätön kakara, kun en pystynyt esim. syömään sieniä, vaikka tosissani yritin. Tulin niistä huonovointiseksi. Vasta paljon myöhemmin selvisi, että monet laktoosi-intolerantit eivät siedä sieniä. Siinä oli selitys, mutta vieläkin on niitä, jotka kuvittelevat minun keksineen koko jutun. Minulla ei ole mitään sellaista vakaumusta, joka kieltäsi jotkin ruoka-aineet, mutta kaikkea en vaan pysty syömään, esim. äyriäisiä ja sisäelimiä + veriruokia. En vain saa niitä menemään alas. Mutta en minä nosta niistä mitään äläkkää, jätän vain syömättä.

Täh?! Laktoosi-intolerantti ei voi syödä sieniä?? Itsellä sama vaiva ja sienet ovat herkkuani, ei mitään oireita; eihän niissä laktoosia ole! 

En itsekään pidä kalasta tai äyriäisistä, mutta syön kyllä, jos muuta ei ole tarjolla. Sisäelin- ja veriruoat jäävät kyllä syömättä. Onneksi niitä ei täällä olekaan.

Kyseessä on trehaloosi-intoleranssi.

Vierailija
105/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oma pahin kokemukseni oli graavilohi. Olin huippuköyhä opiskelija, mummi pakkasi minulle yli jääneet graavilohivoileivät mukaan. Laitoin kotona lohen mikroon koska en kertakaikkiaan pysty nielemään raakaa kalaa. Se herätti, että vaikka olin todella köyhä ja nälkäinen, nirsosin silti yleisesti herkkuna pidettyä asiaa pahasti ja "pystyin" syömään sen vasta tuhottuani rakenteen ja maun täysin mikrossa. 

Olen aina kammonnut graavilohta "raakana kalana" vaikka onkin tavallaan ihan hyvänmakuista. Suutuntuma vain on kammottava! Voin kohteliaisuudesta maistaa mutta koskaan ei ole tehnyt mieli toista palaa.

-Kokki-

Vierailija
106/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen nirso. En syö juustoa se on ehdoton ei koska kun olin esikoulussa meillä oli lämpimiä voileipiä juustokuorrutteella. Olin kyllä maistanu kotona juustoa ja en tykännyt joten sanoin " en pidä juustosta" siihen sitten esikoulu täti " kaikki syö " minä olin sitten ovela ja revin sen juuston lattialle!

No ruokahetki tuo iloinen päättyi ja lähdimme leikkimään ulos, paitsi minä. Minut käskettiin pöydän alle syömään ne juustokappaleet. Ei ei ole tehnyt juustoa mieli sen jälkeen. No tämä oli 80-luvun alkupuolella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En koe olevani nirso. Ruoka-aineallergiaton kasvissyöjä. On silti kolme asiaa, joista en ole yrityksistä huolimatta oppinut tykkäämään: munakoiso, keitetty kananmuna ja korianteri. Korianteri on ihan kauhistus, maistuu palasaippualle!

Vierailija
108/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laktoosi-intolerantikolla ei välttämättä ole trehaloosi-intoleranssia (sienisokerin imeytymishäiriö), mutta todennäköisyys on suurempi. Kuten monilla keliaatikoilla on todennäköisesti myös laktoosi-intoleranssi jne. Aina kun on suolistossa jokin ongelma, on suurempi riski että niitä imeytymisen häiriöitä on enemmän kuin yksi.

Ihmiset eivät useinkaan tajua, että on olemassa muitakin kuin vain ne "maitovammaset ja viljavammaset". Aina ei ole tutkittu edes, mutta jos itse huomaa että olo tulee huonoksi vaikka sienistä tai soijasta, niin kai niitä nyt saa välttää. Mutta ei, kun heti on joku Pirkko vinkumassa kuinka nirso on ja yrittää piilottaa piirakkaan vähän soijarouhetta ja sienihakkelusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
109/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen nirso, mutta salailen sitä parhaani mukaan, eli välttelen ruokakutsuja. Onnekseni häihin ei tule kutsuja oikeastaan koskaan, nykyinen työpaikkani on sellainen, ettei käydä lounailla ja anoppikaan ei koskaan pyydä syömään, joten voin ihan hiljaa ja salaa olla nirso. Meillä ei lapsuudessa tarvinnut koskaan maistaa uusia asioita, söin lapsena aina vaan perunaa ja jauhelihakastiketta sekä porkkanaraastetta. Aikuisena olen oppinut syömään paljon uusia asioita, mm.sen sipulin joka oli ennen mun inhokki. Ruokailu on mulle kaikin tavoin vastenmielinen asia, muistan kun olin koulussa silmätikku nirsouteni takia ja opettaja vahti lautasen vierellä, että söin sen tyhjäksi. Sitten meninkin vessaan oksentamaan. Joten ei ole aina helppoa olla nirso. Kalan ja sienen haju ovat kaksi sellaista asiaa, jota en vieläkään voi sietää ja tulen helposti huonovointiseksi.

Vierailija
110/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laivalla viereisessä pöydässä olivat äiti, isä ja kaksi lasta. Lapsille tilattiin lohta ja vanhemmat ottivat naudan sisä(tai ulko-)filepihvit maalaisranskalaisilla. Ruuat tulivat ja nainen söi pihviä melkein puolet kunnes pyysi tarjoilijan paikalle koska "pihvi oli keskeltä raakaa ja siitä voisi sairastua". Keittiöstä tuli uusi kypsempi pihvi josta nainen nautti muutaman palan. Taas tarjoilijaa paikalle "mutta kun minähän haluaisin tämän pihvin tavallisilla ranskalaisilla". Tämä annos jätettiin miehille syötäväksi ja nainen sai vihdoin mieluisan pihvin ja mieluisat ranskalaiset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
111/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukalla tehtiin ruokaa, jonne yksi kavereista oli hommannut hunajasiipiä. Ehdotin nätisti, että jos joskus hankitaan siipiä niin olisi tulisiakin yksi paketti. Tähän kaveri tuumasi, ettei tulisia missään nimessä, ainoastaan niitä, joista hän pitää. Muuten kuulemma kamalan vaikeaa alkaa paistamaan uunissa, kun ei voi samalle pellille laittaa, ettei kastikkeet sekoitu. Eli kaikkien muiden pitää kärvistellä ja syödä hänen makunsa mukaisia. Itse kyllä, jos wingsejä tuon, tuon molempia tai sitten maustamattomia, niin jokainen saa maustaa, millaisella kastikkeella tykkää.

Huh, vai ei voi eri mausteisia siipiä paistaa samalla kertaa! Aika hankala tyyppi. Vinkiksi kerron, että Siipiweikoilla on eri tulisuusasteisia kastikkeita. Eli kun ostaa maustamattomia siipiä, niin voi laittaa kastikkeen/mausteet omaan annokseensa. Kastiketta saa s-kaupasta ja netistä.

Joissakin ei voi ostaa erikseen. Jos vaihtoehtoina on hunajakana ja tulinen, niin minä en paista lapsilleni samalla pellillä, koska eivät söisi niitä. Testattu on. Se tulinen kastike leviää niihin hunajiin, vaikka välissä olisi valli. Muuten syövät ihan tyytyväisinä kaiken minkä tarjoan. Tulinen vain tekee kipeää pienten suussa.

Vierailija
112/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse kuulun juuri näihin inhottavaviin nirsoilioihin. En itse mahda sille mitään. Sairastin nuorena anoreksiaa ja se vaikuttaa edelleen ruokailuun. Välttelen kyllä kylässä syömistä ja julkista nirsoilua, mutta kun ei vaan mene alas niin ei.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
113/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sukulaiset, kaksi aikuista, yksi teini, yksi lapsi, olivat tulossa kylään. Ei ruoka-allergioita tms. Tein piirakan, jonka teen lähes joka kerta, kun tulee vieraita tai vien kyläpaikkaan jotain. Pellin toisella puolella on tonnikala-kermaviilitäyte ja toisella tomaatti, tehty murskasta ja pyreestä ja maustettu täyteläiseksi. Piirakka syödäään aina kokonaan. Sukulaisista kukaan ei ottanut palaakaan. Eivät kuulema syö kalaa ja ketsuppi ei kuulema ole piirakanpäällinen. Nolotti ihan hirveästi ja ei ollut muuta tarjota kuin niitä lisukkeeksi ostettuja, lähinnä lapsia varten, keksejä yms. Samaiset henkilöt eivät myöskään syö muuta salaattia kuin kiinankaali-ananas-kurkku-tomaatti tms. Jos ananas puuttuu, sitä ei voi syödä muutenkaan. Kahviin ei saa laittaa maitoa, vain kerma kelpaa, ja pannukahvi. Vieraissa alennutaan juomaan suodatinkahvia.

Vierailija
114/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monen nirson takana on lapsuuden ruokatraumat. Huono ruuanlaittaja saattavat pilata hyvätkin raaka-aineet. Mausteiden käyttö on nykyään jotain ihan muuta kuin mitä esim 20 vuotta sitten. Vanhempi väestö on maustanut ruokansa lähinnä suolalla ja pippurilla. Monikaan ei osaa ruoan maustamista vielä nykyäänkään vaikka kaupat ovat pullollaan erilaisia mausteita ja ruokaohjeita on niiden käyttämiseen.

Moni karsastaa esim lämpimiä kasviksia siksi, kun on lapsena joutunut syömään mikrossa lämmitettyä herne-maissi-paprikaa, joka on kyllä jotain aivan hirveää vaikka sitä yrittäisi maustaa miten tahansa. Pätee varmasti aika moneen muuhunkin ruokaan. Esim joku ei pidä kalasta, koska on saanut huonosti laitettua ja huonosti maustettua kalaa ja se on ollut pahaa ihan kenen tahansa kalafaninkin mielestä. Jos on tottunut aina saamaan huonosti laitettua ruokaa, ei oikein tahdo uskoa, että sama raaka-aine eri tavalla valmistettuna voikin olla tosi hyvää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
115/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensin luin näitä hieman huvittuneen hämmentyneenä, kunnes tajusin ja muistin omat inhokkini ala-asteelta. Koulussa oli limaisia perunoita, joissa oli mustia isoja madonreikiä läpi perunan. Ne oli sellaisia aina. En edes ymmärrä miten ne saatiin tehtyä sellaisiksi. Niitä inhosin. Toinen oli liharuoka, jossa liha oli sellaista sattumapaskaa, ettei ole tosikaan. Läskiä, törröttäviä paksuja verisuonia, sitkoa. Dingding ne suonet vain hytkyi. Opettaja pakotti aina syömään kaiken. Olen nirso lihan suhteen tänäkin päivänä. Onneksi lihaa ei ole pakko syödä, vaan voi valita kasvisvaihtoehdon. Sellaisiin matolimaperunoihin en ole törmännyt enää, joten ei ole aihetta nirsoilla niistä.

Nirsoilun alku voi siis olla jokin ikävä kokemus tai kokemusten puute.

Vierailija
116/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Menin hakemaan lastani päiväkodista ja ostin tuokkosen mansikoita mennessäni. Lapseni sitten iloisena alkoi tarjota mansikkaa myös eräälle tytölle, joka jo tyytyväisenä otti yhden. Niin eiköhän tytön äiti sännännyt kiljumaan, että hyi, heitä se pois! Kuulemma kanta pitää poistaa lusikalla, eikä puraisemalla, muuten ei saa syödä.

Kumpikin lapsi säikähti niin, että näki ihan, kuinka nielivät kyyneleitä. Teki mieli motata tuota naista.

Sua pitäisi motata. Ikinä ei saa tarjota mansikkaa jonkun muun lapselle. Tosi monet ovat sille allergisia. Ja lakatkaa tyrkyttämästä makeaa minun lapselleni, hän luulee että koska aikuinen antaa niin varmaan voi syödä vaikka on diabetes. Ihan hirveitä kaikki jotka haluavat näpäyttää piilottamalla sieniä tai sitruunaa ym toisten inhokkia ruokiin. Nirsoilu ei ole laissa kiellettyä. Ja miksi hemmetissä fitnessharrastajat saa 'nirsoilla' joka hemmetin asiassa mutta läskin oletetaan syövän jätteetkin?

Vierailija
117/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pakko kertoa että minäkin olin helkkarin nirso ja rasittava lapsi, sipulit jäi lautaselle enkä syönyt pastaakaan kuin rakettispagettina (ihan oikeasti!). :D Ei puhettakaan mistään kesäkurpitsoista, sienistä, Edamia erikoisemmista juustoista...ehei. MUTTA: aikuisena aloin, omaan tahtiini, syömään kaikenlaista ja huomasin pitäväni niistä! Nyt kolmekymppisenä kokkaan sujuvasti mm. japanilaista ja thaimaalaista ruokaa ruokaa enkä irvistele yrteille tai kalakastikkeille. :P Kaikenlaiset happamat kasvissäilykkeet ovat herkkuani.

Antakaa siis pliis vähän liekaa niille nirsoille lapsillenne, kyllä ne siitä kasvavat.

Vierailija
118/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en syö kalaa, äyriäisiä, nilviäisiä, oliiveja, valkosipulia.

Miehen mielestä valkosipulia ei huomaa ja söisin sitä, jos en tiedä. Oli sitten tehnyt makaronilaatikkoa ja pannut siihen valkosipulia. Maistoin ensimmäisestä haarukallisesta.

En syö myöskään raakoja juureksia. Porkkanaraaste just menee, mutta ei porkkana palana eikä varsinkaan lanttu. Keitetyt juurekset ok, paistetut taivaallisia. Kurkku on hyvää leivän päällä ohuina siivuina mutta ei palana. 

Vierailija
119/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun työkaverille ei kelvannut mikään muu kahvimuki kuin minun harvinainen muumimuki. Siinähän sitten meni ja varasti minun mukini. Vieläkään en oo saanut oikeutta tapahtumaan. Se oli hyvä muki.

Vierailija
120/1118 |
13.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No onhan meissä suomalaisissa ihmisiä, jotka matkustaessa ulkomaille lomalle ottavat täältä Suomesta mukaan seuraavat tavarat. Kuten kahvin, ruisleivät, säilykeruuat ( hernekeitto, sikanautasäilyke, lihapullasäilyke... ) makaronit, sinapin, ketsupin, maitojauheen.

Joo tämmöistä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yhdeksän neljä