Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukalla tehtiin ruokaa, jonne yksi kavereista oli hommannut hunajasiipiä. Ehdotin nätisti, että jos joskus hankitaan siipiä niin olisi tulisiakin yksi paketti. Tähän kaveri tuumasi, ettei tulisia missään nimessä, ainoastaan niitä, joista hän pitää. Muuten kuulemma kamalan vaikeaa alkaa paistamaan uunissa, kun ei voi samalle pellille laittaa, ettei kastikkeet sekoitu. Eli kaikkien muiden pitää kärvistellä ja syödä hänen makunsa mukaisia. Itse kyllä, jos wingsejä tuon, tuon molempia tai sitten maustamattomia, niin jokainen saa maustaa, millaisella kastikkeella tykkää.

Huh, vai ei voi eri mausteisia siipiä paistaa samalla kertaa! Aika hankala tyyppi. Vinkiksi kerron, että Siipiweikoilla on eri tulisuusasteisia kastikkeita. Eli kun ostaa maustamattomia siipiä, niin voi laittaa kastikkeen/mausteet omaan annokseensa. Kastiketta saa s-kaupasta ja netistä.

Lisää!!

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän kertonutkin toisessa ketjussa, mutta sukulaislapset siis halusivat tietää, että mitä mehua olisin tarjoamassa. Kun vastasin, että Mehukattia, niin seuraava kysymys oli, että mitä makua. Onnekseni sekamehu-maku kelpasi, jotkut muut maut eivät olisi kelvanneet.

Mehukatit nyt on lähinnä mehun irvikuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän kertonutkin toisessa ketjussa, mutta sukulaislapset siis halusivat tietää, että mitä mehua olisin tarjoamassa. Kun vastasin, että Mehukattia, niin seuraava kysymys oli, että mitä makua. Onnekseni sekamehu-maku kelpasi, jotkut muut maut eivät olisi kelvanneet.

Meidän lapset varmaan. Ovat allergisia sitrushedelmille ja siinä appelsiininmakuisessa on appelsiinitäysmehua. Onhan se harmillista, että lapset eivät ehdoin tahdoin halua suupieliä rikki ja kutisevaa ihoa, vaan mieluummin varmistavat, mitä mehua on tarjolla. On jo opittu sanomaan kaikelle mehulle kiitos ei ja esitämään toive, että juomaksi olisi vettä. Siitä ei tule niin paljon sanomista kuin mehun laadun kyselystä.

On aivan eri asia, jos lapsi/vanhempi kertoo, että tälle ja tälle olemme allergisia. Ko. tapauksessa sellaista tietoa ei annettu eli allergiasta ei ollut kyse vaan nirsoudesta.

No eihän lapsi välttämättä osaa edes kertoa sitä noin. Tietää vain että tiettyä mehua ei saa juoda. Pienet lapset hahmottaa asioita vähän eri tavalla, eikä tiedä millä tavalla asia kuuluu ilmaista ilman että av-mamman mieli mustuu.

Lapset kyllä usein ennakkoinhoaa ruokia ihan maistamattakin. Lapseni rakastaa sushia, ja kertoi jälkikäteen että jos olisi tiennyt siinä olevan raakaa kalaa ja levää, ei olisi ikinä edes maistanut. Sanoi myös että pippuri on maailman kamalinta, kunnes kerroin missä kaikissa ruoissa käytän pippuria.

Exä eivoinut syödä kinkkukiusausta, koska ei pidä anjoviksesta. Sanoin, ettei kinkkukiusauksessa ole anjovista, niin sanoi että siinä on se "kiusaus" kumminkin niin ei voi syödä. Ei myöskään voinut syödä läskisoosia, paitsi jos sanoin sitä sianlihakastikkeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kans kokemuksia sipulista, hyvin maistui tasan niin kauan, kun sipulinpala löytyi makaronilaatikosta.

makaronilaatikkoon ei kuulu sipuli

Ihan tietona vaan, se köyhän suomalaisen kansan makaronilaatikko on mennyttä kauraa. Nykyisin siihen laitetaan kasviksia ja tehdään ns. "Oikea ruoka", oikeilla mausteilla ja yrteillä. Emme ole enää köyhä kansa jossain pohjoisessa nöyristelemässä, halvasti syöden.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pojan ylppärit. Niiden jälkeen muutama sukulainen oli mennyt kylään ja olleet tyytyväisiä pullakahviin. Siellä olivat puhuneet, että kun meidän tarjoiluissa ei ollut mitään kunnollista syötävää - tää kyläpaikan väki pääsi meidän juhliin vasta myöhemmin kun perheen isällä oli töitä ja nuo kauempaa tulleet sukulaiset tulivat jo etuajassa. Meillä oli karjalanpiirakoita, kahta erilaista voileipäkakkua, leipäjuustoa, savulohipiirakkaa, kasvispiirakakkaa vihersalaattia, mansikkakermakakkua, valkosuklaajuustokakkua, pikkuleipiä sekä lajitelma karkkeja, ehkä jotain muutakin, en välttämättä kaikkea muista. Mutta kun makeaa oli ollut niin huonosti tarjolla kuulemma. No tämä kyläpaikan emäntä tämän kertoi, lähinnä ihmetteli sitä, että olihan meillä vaikka mitä sitten kun illemmalla tulivat käymään. Ei nyt ehkä olisi tarvinnut kertoa. Ehkä se oli tapa ilmaista, että alueella on tapana tarjota juhlissa pullaa. Mutta ei sitä kyllä kukaan ota. 

Joo, tämä on täysin totta ainakin Itä-Suomessa vanhemmilla naisilla. Pitää olla pullaa, mikä on ihan älytöntä kun ei sitä kukaan nykyaikana oikeesti halua. 

Nirso ystäväni juoksutti kaupan myyjää takahuoneeseen katsomaan että onko heillä siellä erästä tiettyä kermaviiliä dippiä varten, koska hän syö vain sitä yhtä ainoaa laatua eikä mikään hyllyssä esillä olevista kelvannut. Ei ollut, joten hän päätyi syömään sipsinsä ilman dippiä. Tämä kyllä huvitti enemmän kuin ärsytti :D

Alkuun tämä ketju vaikutti hauskalta, mutta sitten alkoi harmittaa. Jokainen saa päättää syökö pottunsa kastikkeella vai ilman, eikä ketään voi käskeä tykkäämään sipulista tai sienistä. Koomisia nirsoilijoita on lähinnä ne, jotka kovaa möykkäävät asiasta saadakseen huomion itseensä.

Oltiin joku 12v kaverini kanssa kun hän söi meillä äitini leipomaa kuivakakkua. Otti palan ja hetken makusteltuaan sylkäisi sen muina miehinä lautaselle ja pudotti loppupalan sylkensä keskelle.. Itsekin söin kakkua ja siinä ei ollut mitään sellaista vikaa miksi se olisi pitänyt sylkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän kertonutkin toisessa ketjussa, mutta sukulaislapset siis halusivat tietää, että mitä mehua olisin tarjoamassa. Kun vastasin, että Mehukattia, niin seuraava kysymys oli, että mitä makua. Onnekseni sekamehu-maku kelpasi, jotkut muut maut eivät olisi kelvanneet.

Mehukatit nyt on lähinnä mehun irvikuvia.

Eli nirsoilla osaat sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en syö kaaleja, salaattia (paitsi jäävuorisalaattia), tomaattia, sieniä, juustoja (paitsi lämmitettynä), ketsuppia, sinappia, suolakurkkua, kahvia, piimää, järvikalaa jne..jne. Sanomattakin selvää että en kavereiden kanssa juuri ravintoloissa käy. Syömisen hoidan muutenkin mieluiten kotona.

...you weirdo. Onnea yksin elämään.

Kiitos. Sitähän tässä haetaan. :)

T. Yksinasuva inrtoverttivela

Eiköhän allergiat oo eri asia kuin nirsoilu. Monet koko ajan selittää nirsoilua allergioilla. 

Keitetty kananmuna aiheuttaa minulle oksettavan olon. Paistetut maistuvat hyvin. Janssonin kiusaus on myös ällöttävän makuista. Silli on oksettavaa. Rosolli on paskaa. Ruispuuro myös melko ällöä.

Jos aikuiselle ihmiselle ei kelpaa muu kuin tyyliin perunat ja lihapullat, pitänee olla jossain vähän vikaa silloin, liekö ravintokasvatus jäänyt vähän köyhäksi aikanaan lapsena ja sitten jääty sille lapsen tasolle. Ymmärtäisi paremmin kulttuuriset erot/fobiat jos kyse vaikka hyönteisistä kuten Aasiassa, mutta että aikuiset ihmiset ei uskalla jotain maistaa... Jotenkin vähän säälittävää, mikähän on pahinta mitä tapahtuu jos maistaa jotain uutta? Siitähän saattaisi vaikka pitää, hui.

Vierailija kirjoitti:

Mä en syö kaaleja, salaattia (paitsi jäävuorisalaattia), tomaattia, sieniä, juustoja (paitsi lämmitettynä), ketsuppia, sinappia, suolakurkkua, kahvia, piimää, järvikalaa jne..jne. Sanomattakin selvää että en kavereiden kanssa juuri ravintoloissa käy. Syömisen hoidan muutenkin mieluiten kotona.

Mitä sä sitten syöt?

En tykkää tietyistä ruuista kuten kiusauksista yms. Mutta tilanteen tullen saan kyllä syötyä. En viitti vaivata muita ihmisiä nirsoilulla. Ruokaa vaan ääntä kohti ja sillä sipuli! 

Enemmän kuin puhdas nirsoilu minua ärsyttää se, että monet ihmiset - tälläkin palstalla - eivät osaa erottaa nirsoilua ja ruokarajoitteita toisistaan. Meillä on monella useita ruoka-aineita, joita emme pysty syömään, koska sairastumme niistä, joku lievemmin, joku vakavammin. Lapsena sain minäkin kokea olevani vain huonosti kasvatettu ja kiittämätön kakara, kun en pystynyt esim. syömään sieniä, vaikka tosissani yritin. Tulin niistä huonovointiseksi. Vasta paljon myöhemmin selvisi, että monet laktoosi-intolerantit eivät siedä sieniä. Siinä oli selitys, mutta vieläkin on niitä, jotka kuvittelevat minun keksineen koko jutun. Minulla ei ole mitään sellaista vakaumusta, joka kieltäsi jotkin ruoka-aineet, mutta kaikkea en vaan pysty syömään, esim. äyriäisiä ja sisäelimiä + veriruokia. En vain saa niitä menemään alas. Mutta en minä nosta niistä mitään äläkkää, jätän vain syömättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän kertonutkin toisessa ketjussa, mutta sukulaislapset siis halusivat tietää, että mitä mehua olisin tarjoamassa. Kun vastasin, että Mehukattia, niin seuraava kysymys oli, että mitä makua. Onnekseni sekamehu-maku kelpasi, jotkut muut maut eivät olisi kelvanneet.

Mehukatit nyt on lähinnä mehun irvikuvia.

Eli nirsoilla osaat sinäkin.

Toki minä voin juoda sitä, jos joku tarjoaa. Mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että mehun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Nirsoilijat rasittavat. Mikään ei kelpaa. Sanon, että olkaa ensin viikko syömättä - tulkaa sitten sanomaan, mikä ei maistu. En jaksa nirsoilijoita. Kamalia kokemuksia tyypeistä, jotka eivät ymmärrä gastronomiaa eikä makuja. On tympeää ruokailla seurassa, missä ei ymmärretä hyvän päälle. Ruokakulttuurilla, etenkin ranskalaisella, vuosisataiset perinteet. Ah, miten nautin uusista mauista - ja kokkaan hyvää ruokaa.