Lue keskustelun säännöt.
Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!
Kommentit (1118)
En voi syödä keitettyä tai paistettua kananmunaa, jos keltuainen ei ole täysin kypsä. Valuva keltuainen saa yökkäysrefleksin aikaan. Refleksi on tahaton, ei mitään lapsellista yökkäilyä. Muutoin en nirsoile, kaikki kelpaa. Kananmuna ruokaa valmistaessa tai leipoessa ei aiheuta yökkäilyä, kummallista kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pyytänyt muutamia kavereita käymään. Tarjolle laitoin vesirinkeleitä ja erilaisia täytteitä, joista voisi siis koota itselleen täytetyn bagelin. Yhden kaverin tyttökaveri tuli etuajassa ja kävi heti pöytään. Katselin sitä bagelin laittoa vierestä, ja mikään muu ei kelvannut kuin levite ja kalliilla ostettu palvikinkku. Kinkkua ei sitten jäänyt juuri lainkaan meille muille. En kyllä osaa sanoa, mikä tässä oli hauskaa.
Siis missä on ongelma? Olisit laittanut siihen vierelle ohjeen, että täytetty bageli pitää koota seuraavasti: ensin levitettä max 10 g, sitten puolikas siivu kinkkua jne.
Yleensä on tapana ostaa täytteitä niin paljon, että kaikille riittää, vaikka jokainen ottaisi vain sitä kinkkua.
Yleensä on tapana ottaa kaksi kinkkuviipaletta jos tarjolla on kymmenen viipaletta ja syöjiä on viisi. Jos joku ei huoli "omiaan" niin ovat vapaata riistaa.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikainen kaverini laittoi jauhelihan kypsentamisen jalkeen siivilaan ja huuhtoi siita vesihanan alla "rasvat pois".
Oisko myn nykyinen kaveri....
Jauhelihan rasva on kammotus, mut juomana rasvainen maito😉
Vierailija kirjoitti:
OT, ei tarvitse lukea jossei kiinnosta.
Joku sanoi tuolla aiemmin että moni ruokatrauma johtuu heikkolaatuisesta raaka-aineesta ja/tai sen väärästä käsittelystä. Olen aivan samaa mieltä. Luonnostani uteliaana lapsena söin mielelläni koulussa niin silakat, kaalilaatikot kuin kesäkeitotkin (= hyvin valmistetut tai ainakin tarpeeksi kypsät jne. ainekset), mutta sitten törmäsin salaattipöydässä raakaan kesäkurpitsaan. Otin sitä pienen annoksen ja maistoin; hyi helkkari!! Rakenne ja maku oli todella vastenmielinen, puiseva kuori ei auttanut asiaa. Sen jälkeen kieltäydyin syömästä kesäkurpitsaa.
Aikuisiällä uskalsin maistaa ruokaa, jossa sitä oli. Yllätys olikin suuri, kun sain kunnolla kypsennettyä kesäkurpitsaa osana kasvispaistosta, johon sen maku sopi täydellisesti: "minähän tykkään tästä!" Ja kun opin vielä, ettei isojen kesäkurpitsojen kuorta kannata tarjota edes silloin kun ne kokataan kypsiksi, en voinut kuin ihmetellä miksi kukaan tarjoaisi kys. vihannesta RAAKANA, kuorineen?
Kuinkahan moni muukin on alkanut vihaamaan jotain raaka-ainetta pelkästään siksi, että se on valmistettu väärin esim. kouluruokailussa?
Meillä taas käytetään kesäkurpitsaa usein kurkun sijasta leivällä. Kypsänä se maku on aivan kamala ja aiheuttaa minulla oksennuksen. Pojalleni kypsensin sitä, jos hän pitäisi, oksennuksena tuli hänelläkin se ulos.
Omat lapseni eivät onneksi nirsoile, maistavat aina kaikkea. On opetettu, että pöydästä ei nousta, jos ei maisteta. Harvoin on maistamisen jälkeen ollut enää pahaa. Jos oikeasti ei jostain pidä, en koe sitä nirsoiluna, niinkuin moni täällä sanoo nirsoiluksi. Ei kaikki pidä kaikesta ja se on ok.
Tuolla ylempänä joku sanoi, ettei joku vieras tykkää rahkasta, mutta kakussa se menee. Minunkaan tyttäreni ei pidä rahkasta, ei mansikka, mustikka, luumu, tai mistään muustakaan rahkasta. Kakun välissä usein käytän esim mansikkarahkaa. Tyttäreni sen tietää ja kakussa syö. On eri makuista kokonaisuudessaan kuin se pelkkä rahka.
Lapsena jotenkin oppi nirsoilemaan asioista, esim. tuo löysä kananmuna, punainen liha, sipuli, keitetyt kasvikset (raat kasvikset kelpasivat), makeat juomat ja maustetut puurot.
Olin lapsena muutaman päivän perhepäivähoitajalla, ensimmäisenä päivänä oli vispipuuroa jota en suostunut syömään, joten perhepäivähoitajan sääntöjen mukaan istuin koko sen ajan pöydässä vispipuuro edessäni. Seuraavana päivänä sama juttu. Kolmantena päivänä perhepäivähoitaja oli tehnyt suklaapuuroa ja sanoi että sen luulisi minullekin maistuvan. Kolmaskin päivä sujui sitten ruokapöydän ääressä istuessa...
Olisi ehkä pitänyt uskaltaa sanoa että tavallinen mannapuuro olisi ollut hyvää. 😂
Huomasin pari päivää sitten että suurin nirsous on karissut näin aikuisiällä, kun syötyäni suurimman osan kaurapuurostani löysin siitä ötököitä ja hetken harkitsin silti syöväni sen loppuun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyysimme kerran kavereitamme syömään ja valmistelimme hyvät grilliruoat tarjottavaksi. Eri vaihtoehtoja oli paljon, lihaa, kanaa, kasviksia, sieniä, salaattia, perunoita yms. Mieheni on oikeasti hyvä kokki. Kaverit tulivat ja eivät halunneet syödä muuta kuin jauhomakkaraa, mitä oli valmistettu lapsille. Sen jälkeen olemme nauttineet ruokamme muussa seurasta. :)
Mitä on jauhomakkara? Olen yrittänyt löytää sitä kaupasta, kun täällä moista mainostetaan, mutta ei ole löytynyt. Esim. lauantaimakkarassa on vain näitä aineita, ei jauhoja lainkaan :Sian- ja broilerinliha, vesi, kamara, perunatärkkelys, koneellisesti erotettu broilerinliha, silava, suola, broilerinrasva, stabilointiaine (E 450), kasvikuitu, lihaproteiini, aromit (mm. chili, korianteri, mustapippuri), hapettumisenestoaine (E 300), glukoosi, säilöntäaine (E 250).
Se on tuo perunatärkkelys, joka on siis perunajauhoja. Sitä on siinä neljänneksi eniten, koska on neljäntenä valmistusluettelossa. Mikä on muuten kyseisen tuotteen hiilihydraattien osuus? Se kertoo paljon. Jos sitä on alle 5, niin silloin lihaa ja lihaan verrattavia aineita on tuotteessa melko hyvästi, lähellä nollaa niin puhutaan jo aika lailla kokolihamakkarasta. Mitä enemmän on hiilihydraattia, sitä isompi on siis jauhon määrä.
Harvempi varmaan grillaa lauantaimakkaraa... jauhomakkaralla mun käsittääkseni tarkoitetaan grillimakkaroita, joissa lihan osuus on vähäinen. Mutta en nyt jaksa kaivella lisätäänkö "grillijauhomakkaroihin" ihan esim. vehnäjauhoa vai juurikin vaan tärkkelystä - veikkaan että tärkkelystä, koska se sitoo vettä ja antaa rakennetta.
Jauhoa ja tärkkelyksiä enemmän itseäni kammottaa "halpamakkaroiden" sisältämä kamara. Siis NAHKA. Sehän on usein siasta, eli sitä paksua sellaisenaan ruoaksi kelpaamatonta kudosta... Tässäkin esimerkin lauantaimakkarassa sitä on melko paljon, koska on ainesosaluettelon kärkipäässä. Mikäs siinä, halpa ainesosa ja päätyisi kaatopaikalle tai rehuksi jos ei lauantaimakkaralle ja vastaaville olisi kysyntää....
Suvussamme on oikeasti hengenvaarallisesti kala-allergisia. Toinen miehen sisko on käynyt pari sairaalareissua sen takia. No miehen toinebkin sisko keksi, että hänpä on myös sitten kala-allerginen niin ettei voi olla kalan kanssa samassa huoneessa edes eikä kalaruokia voi tehdä . Mutta sitten kun mummolassa saatiin ahvenia ja mentiin savustamaan niitä, niin ei hän niille savuahvenille ollutkaan allerginen, siis ei se sairaalaan joutunut sisko, vaan se toinen ja tuli hyvällä ruokahalulla syömään niitä. Mummolassa siis iso piha ja savustuspönttö oli pihasta kauempana ns, vanhan navetan takana ja siellä oli pöydät yms. ulkona syöntiä varten, ettei kala-allergiset kärsi. Hän kun niin kovasti piti savuahvenista. En tiedä, mitä huomiota keksityllä kala-allergialla piti hakea, koska tämä kuitenkin piti kalasta ennenkin. Myös tuo oikeasti allerginen piti kalasta, mutta allergia puhkesi yllättäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juustoista syön vain Oltermannia. Arlan ja muiden valmistajien kermajuustot maistuvat pahalle ja tuntuvat kuin olisivat vanhoja, lötköjä lieriöitä. Yök. Arkijuustot yms. edamit ovat vielä pahempia, räkää muovipaketissa. Ihmettelen miksi ihmiset ostavat niitä? Euron eineslihapullapaketit! Kanannahasta valmistettuja mössöpullia ulosteelle haisevassa suojakaasussa. Yök. Vanukkaat, sokeria ja e-koodeja. Yök. Halpisoluet, 80cnt tölkki ei voi saada kuin kuravettä. Yök.
Muuten olen todella kaikkiruokainen ja monipuolinen kokki.
nykyinen mies on opettanut minua pois nirsoilusta. sipulisilppua saa olla, kunhan se ei "natku suussa". en vihannut makua, vaan koostumusta. ei natku kun minä kokkaan lupasi mies ja piti lupauksensa. myös linsdrömin pihvejä opin syömään !
sen sijaan kesäkeittoa inhoan yhä, samoin ananasta pitsassa tai missä tahansa ruuassa (kylmä ananas menee kyllä!) ja sieniä en todellakaan syö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin amiksessa, luokan kanssa jossakin koulutus tapahtumassa ja siellä oli myös ruokailu. Olen nirso mutta yritän aina maistaa inhokki ruokiani uudelleen eri paikoissa jos ne maistuisivatkin paremmilta. 😆 noh siellä oli sitten silliä ja kaveri patisti mua maistamaan ja maistoinkin, mutta suu kääntyi sellaseen irvistykseen että voin vain kuvitella! Lasi vettä perään ja katsoin oikealle puolelleni, ja siinä seisoi yksi keittäjä täti ja katsoi minua jotenkin kauhistuneen surullisena. Luuli varmaan etten pitäny ruoasta. Hävetti kyllä niin kauheasti että yritin elekielellä ja vähän mumisten selittää siitä sillistä kun kaveri vastapäätä nauraa vedet silmissä 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Keitetty kananmuna aiheuttaa minulle oksettavan olon. Paistetut maistuvat hyvin. Janssonin kiusaus on myös ällöttävän makuista. Silli on oksettavaa. Rosolli on paskaa. Ruispuuro myös melko ällöä.
Ruoasta voi myös puhua asiallisesti, vaikka siitä ei pitäisikään. Ainakin kaikki fiksut ihmiset voivat, tiedä sitten sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse varmaan ollut huvittava lapsi "nirsoilussani". Minä nimittäin en pienenä syönyt monia ns. lasten ruokia, esimerkiksi en voinut sietää lihapullia. Kaurapuuro oli ehdoton yökkäys, vieläkin etoo se liisterimäinen ja mauton olemus. Mandariinit tykkäsin kuoria, mutta en syödä. En myöskään syönyt karkkia tai muutakaan makeaa, täytekakku se vasta olikin ällöttävää. Sen sijaan suurinta herkkuani olivat vihreät oliivit (saatoin jo kolmevuotiaana syödä koko purkin jos äiti ei ottanut pois), raakaa sitruunaa oli mukava imeskellä enkä juonut maitoa lainkaan, vain piimää. Tykkäsin hirveästi kasviksista, erityisesti parsakaalista ja erilaisista kaaliruuista. Kerran käydessämme ulkomailla sain maistaa etikkasipsejä, voi juku mitä herkkua ne olivatkaan! Vieläkin jaksaa sukulaiset nauraa kuinka kummallinen lapsi olinkaan.
Kamalin kokemukseni nirsoilusta olen minä ja kärsin siitä päivittäin. Minua on syötetty väkisin ja syömisiäni on kommentoitu päivittäin lapsuudessani. En kuitenkaan tee sitä tahallani enkä halua tehdä siitä numeroa. Juhlissa syön kaikkea mitä pystyn ja olen kiitollinen siitä, ettei lautaseni sisältöä enää kommentoida. Ikävä kuulla tarinoita, joissa nirsoillaan vaan nirsoilemisen vuoksi, minäkin valitsisin mielelläni toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen nelikymppinen nainen ja todella nirso. en voi syödä karjalanpaistia, koska ne läskiset lihat inhottavat. sipulin asemasta laitan sipulijauhetta, koska sipuli tuntuu suussa kamalalta! jugurtissa ei saa olla kökköjä. palvikinkku ei käy myöskään koostumuksensa vuoksi, juuston päällimäinen viipale menee roskiin. mysleistä tykkään, mutta rusinoita ei saa olla. ananas pilaa pitsan, kylmää ananasta syön kyllä mutta lämmin ananas.. hyi! lohta syön, muikkuja en.
mäkkärin hampurilaisesta poistan suolakurkut ja lihapiirakoista jauhelihan irvikuva-täytteen..
lista on loputon. käyn kyllä ravintoiloissa syömässä ja otan pitsan tai pastaa, joskus lehtipihvin.
Työskentelen lukiossa opettajana ja olin ensimmäistä kertaa valvojana opiskelijoiden ystävyyskouluvierailulla Etelä-Euroopassa. Reissun viimeisenä päivänä kyselin isäntäperheiltä, miten nuorten kanssa oli mennyt, ja useampi perhe oli pahoittanut mielensä, kun heillä majoittunut suomalainen nuori ei ollut suostunut syömään juuri mitään. Päivällisellä oli närpitty ruokaa ja nyrpistelty naamaa ja pyydetty lupaa lähteä MacDonald'siin. Joku oli kuulemma jopa sanonut kesken ruokailun isäntäperheelle maistaessaan erästä paikallista ruokaa, että meinasi oksentaa! En ole koskaan urallani hävennyt suomalaisten puolesta yhtä paljon kuin tuon keskustelun aikana. En tosiaan tiennyt, että nirsoilu ja sikailu ruokapöydässä on noinkin yleistä Suomessa ja vielä lukioikäisillä.
Mieheni on oppinut syömään monenlaista sinä aikana, kun yhdessä on oltu (yli 20 v). Syö jo ihan mielelllään ananasta, sipulia ja muita "rehuja", mielellään edelleen erillään tai tunnistettavina, ei mössöinä. On tavallaan kaavoihin kangistunut siinä, että jos joku on hyväksi todettu, sitä samaa saa olla "aina". Onneksi matkoilla syö kaikkea, eikä ravata Mäkkäreillä, paitsi silloin kun on kiire ja vain tankataan.
Herneet, kukkakaali ja rusinat eivät oikein uppoa.
Mies tykkää aamulla myslistä, hedelmäversiosta rusinat ovat varmaan hedelmistä edullisimpia, joten niitä pussissa on). Joka-aamuinen hupinumero on kuitenkin se, että hän kippaa mysliannoksen kulhoon ja alkaa nyppiä rusinoita pois - takaisin pussiin - jolloin seuraavana aamuna on tiedossa entistä enemmän rusinoita. Sanoin nätisti, että voi ne nyppiä erikseen pikku kippoon. Onneksi poika tykkää syödä ylijäämärusinat.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin mies on ehkä maailman nirsoin ihminen. Joutuu tekemään kotona omat ruuat, koska ei esimerkiksi pidä kastikkeista, keitoista, riisistä tai mistään vihanneksista tai hedelmistä, joten syö lähinnä jauhelihaa ja perunaa/makaronia. Mäkkärissä haluaa hampurilaisen, jossa on pelkkä pihvi sisällä - ei edes mitään ketsuppia saa olla. Ravintolassa tilaa aina jotkut lasten nugetit, mutta harvoinpa tuon kanssa tulee kaikille sopivaa ravintolaa löydettyäkään. Herkut kyllä kelpaa, jälkkäreissä ei ihme kyllä nirsoile kuin marjojen suhteen!
Kuulostaa ihan minun tutultani. Ei syö mitään vihreää ja hampurilaisen väliin ei saa laittaa edes suolakurkkua. Ei syö mitään marjoja, mikä minusta on ihan käsittämätöntä. Syö käytännössä vain pelkkää lihaa. Kun kävi luonani kylässä, otti omat eväät, kun minulla ei ollut mitäön syömistä (=mikään ei kelvannut). Eväät oli tyyliin ruisleipää ja fazerin sinistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikainen kaverini laittoi jauhelihan kypsentamisen jalkeen siivilaan ja huuhtoi siita vesihanan alla "rasvat pois".
Oisko myn nykyinen kaveri....
Jauhelihan rasva on kammotus, mut juomana rasvainen maito😉
Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa. Mulla ei kroppa kestä enää kauhean rasvaista ruokaa ja jos sellaista syön niin oksennan tunnin kuluessa syömisestä. Kyse ei ole mistään syömishäiriöstä ja välillä on tehnyt mieli jotain uppopaistettua, mutta sitten tulee paha olo,joka saa oksentamaan. Punasta maitoa voin juoda ja juonkin. Sori ohis
Täällä ilmoittautuu yksi vaikea ruokittava. Minulla on keliakia, laktoosi- tai maitovaivoja ei ole. Lisäksi uskontoni kieltää minua syömästä tiettyjä Suomessa yleisiä ruoka-aineita. Tämän lisäksi tietyt ruoka-aineet aiheuttavat fyysisiä vaivoja, kuten huonovointisuutta, pahoja vatsakipuja tai suun haavautumia. Lisäksi minulla on pari ruoka-ainetta joita en vaan suostu syömään. Pahin on suola- ja maustekurkut. Pelkkä niiden haju aiheuttaa tahattoman oksennusreaktion. Sama reaktio tuppaa tulemaan mustaviinimarjapensaiden hajusta. Toinen on curry, sitä olen pyrkinyt maistelemaan monessakin paikassa, myös hyvissä intialaisissa ravintoloissa. Kolmas on sienet. Niitäkin olen maistellut, niin jauhettuna kuin ruokiin piilotettuna, sekä ihan voissa paistettuna.
Lisäksi on paljon muita pieniä asioita, luten klönttiset jugurtit. Pystyn kyllä sellaisen syömään, mutta hieman se vaatii tahdonvoimaa ja ajatusten keskittämistä pois siitä mitä syö. Yleensä pyrin syömään maustamattomia jugurtteja koska maustetut ovat muutenkin turhia sokeripommeja, ja maustamaton on muutenkin parempaa maultaan. Sipulit ruuassa eivät saa rouskua hampaissa, sipuli maultaan ruuassa on ok. Itse käytän sipulijauhetta esim. lihapullissa, kastikkeissa sipulirenkaita koska ne ehtivät hautua pehmeäksi. Kypsennetyt kasvikset keitoissa ja kastikkeissa yms. ovat ok, lisukkeina lautasella en välitä. Kaikkea nyt aikuisena maistelen, enkä tee numeroa siitä, voinko syödä vai en. Pelkästään uskonto ja keliakia tekevät asiasta tarpeeksi hankalia, joten lähden aina oletuksella, että minulle ei välttämättä ole mitään syötävää ja hoidan tilanteen sen mukaan vaikkapa syömällä kotona. Enkä nosta asiasta meteliä. Ennen keliakiaa oli helpompaa, kun aina pystyi syömään edes leipää.. Meillä myös mies voi käyttää ruoka-aineita joita en itse voi tai halua syödä, asiat vaan järjestetään sen mukaan, että se onnistuu. Ei muiden tarvitse rajoittaa syömistään minun ongelmieni takia.
Kaverin mies on ehkä maailman nirsoin ihminen. Joutuu tekemään kotona omat ruuat, koska ei esimerkiksi pidä kastikkeista, keitoista, riisistä tai mistään vihanneksista tai hedelmistä, joten syö lähinnä jauhelihaa ja perunaa/makaronia. Mäkkärissä haluaa hampurilaisen, jossa on pelkkä pihvi sisällä - ei edes mitään ketsuppia saa olla. Ravintolassa tilaa aina jotkut lasten nugetit, mutta harvoinpa tuon kanssa tulee kaikille sopivaa ravintolaa löydettyäkään. Herkut kyllä kelpaa, jälkkäreissä ei ihme kyllä nirsoile kuin marjojen suhteen!