Lue keskustelun säännöt.
Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!
Kommentit (1118)
Miljonäärinaapuri alkoi laskemaan ,paljonko terassijouluvalot vievät sähköä!
Sytytti ja sammutti muutaman päivän eestakaiseen
. Nyt palaa vuorokaudet ympäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskoin housuun deitillä, tuli lähdöt ja äkkiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan minä itse. En voi syödä jugurttia jos siinä on sattumia ja lapsena oli ihan karmeaa ne natkuvat sipulinpalat lihapullissa, en edelleenkään suostu syömään mieheni tekemiä lihapullia/lihamureketta koska ei suostu jättämään sipulia pois. Sanoo sen olevan ihan pientä silppua ja pehmeää, mutta en vaan pysty. Leivän päälle en voi laittaa mitään kinkkuleikettä kun siinä on niitä valkoisia läskikohtia ja samasta syystä en ole koskaan voinut syödä joulukinkkua. Syön muutenkin jouluisin lähinnä riisipuuroa maidolla.
En myöskää pysty hyppäämään mukaan sushivillityksee, koska raaka kala ei uppoa ja lapamadot huolettaa.
Aikuistu ja/tai hanki apua.
Miksi pitäisi "aikuistua"? Mitä se kenellekään muulle kuuluu, mitä joku toinen syö? Eri asia tietysti, jos kitisee ja yökkii tarjoiluille, se on epäkohteliasta käytöstä. Mutta jos vain jättää syömättä ne ruuat, joista ei pidä eikä tee siitä numeroa, niin en ymmärrä, miksi muiden pitäisi siitä harmistua.
Mummoni pakotti minut 7-vuotiaana syömään sieni-sipulikastiketta, jota en koskaannollut syönyt, maistoin ja oksensin pöydälle (sorry), siitä lähtien ennollut syönyt sipulia enkä sieniä. Valmisruokaa en voi koskaan ostaa , koska aina pilattu kaikki ällöttävällä sipulilla!! Olen 55-vuotias, en voi asialle mitään ja teen itse aina ruoan - ilman sipulia! Ja oikeasti olen allerginen omenalle, paprikalle, sellerille, purjolle ja ehkä sit sille sipulillekin!
Asuin ysärillä Hertsikassa. Talomme aulassa oli intialaisten pyörittämä keskikaljapizzeria. Ystävystyimme kaverini kanssa sen omistajien kanssa. Toinen omistaja pyysi meitä teelle. Hän tarjosi meille suosikkiteetään pitkissä kapeissa laseissa. Teen saapuessa päytään minulle ei yllättäen maistunutkaan. Kaverini ihmetteli miksi nirsoilin ja miksi juuri tämä teelaatu ei minulle maistunut, vaikka olin teen ystävä. No teen laadussa ja sen tarjoajassa ei sinänsä ollut vikaa tai syytä nirsoiluun, mutta sen kuljetustavassa oli. Tällä mukavalla ravintoloitsijalla oli omintakeinen tapa kantaa nämä lasit pöytään niin, että oli työntänyt sormet mahdollisimman syvälle niiden sisään, puristaen lasit yhteen nippuun. Tällä sosiaalisella tyypillä oli myös tapana usein ohimennen pysäyttää juttelemaan kanssaan. Mukava tapa sinänsä. Se osin oli vähemmän mukavaa, oli hänen tapansa vähän väliä ottaa leveä haara-asento, ja aina vasemalla kädellä alkaa intensiivisesti nyrväillä ja raapia nivusiaan housujensa haaravälistä. Jep, juurikin sillä samalla vasemmalla kädellään, jonka sormet oli työntänyt syvälle teelasien sisäpuolille kuljettaessaan niitä pöytäämme. No kaverini joi teetä hyvillä mielin, kehuen sen omintakeista aromia, edelleen ihmetellen kuinka minulle ei maistunut. Totesin hänelle myöhemmin, että oli vähän liian omintakeista teetarjoilua minulle. Ei enää maistunut kaverillenikaan, kun kerroin huomioistani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miljonäärinaapuri alkoi laskemaan ,paljonko terassijouluvalot vievät sähköä!
Sytytti ja sammutti muutaman päivän eestakaiseen
. Nyt palaa vuorokaudet ympäri.
Onpa nirsoa?
Vierailija kirjoitti:
En voi tälle mitään, mutta kun näen ihmisen nirsoilevan jonkun ruuan suhteen, minulle tulee lähes pakottava halu hieroa sitä ruokaa hänen naamaansa. Sen ajatteleminen auttaa ärsytykseen :D[/quote
Ehkä nirsoilua mutta minulle sipuli aiheuttaa voimakasta närästystä ja ilmavaivoja. Ystävät ja puoliso ymmärtävät , ruoka valmistetaan ilman sipulia ja sipulia haluavat kypsentävät sen erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan minä itse. En voi syödä jugurttia jos siinä on sattumia ja lapsena oli ihan karmeaa ne natkuvat sipulinpalat lihapullissa, en edelleenkään suostu syömään mieheni tekemiä lihapullia/lihamureketta koska ei suostu jättämään sipulia pois. Sanoo sen olevan ihan pientä silppua ja pehmeää, mutta en vaan pysty. Leivän päälle en voi laittaa mitään kinkkuleikettä kun siinä on niitä valkoisia läskikohtia ja samasta syystä en ole koskaan voinut syödä joulukinkkua. Syön muutenkin jouluisin lähinnä riisipuuroa maidolla.
En myöskää pysty hyppäämään mukaan sushivillityksee, koska raaka kala ei uppoa ja lapamadot huolettaa.
Sama juttu itsellä, en voi sietää sipulia ja ällöttää kun jotkut tunkevat sitä joka ruokaan. Nuo sipuliset lihapullat ovat jotain aivan kamalaa. Muuten olen kyllä melko kaikkiruokainen, mutta näkyväsipuli on pahinta mitä tiedän.
Muutin uuteen asuntoon yksin. Naisystäväni sanoi ettei nuku mun sängyssä ja lakanoissa, koska niissä on saattanut nukkua joku toinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudessa yksi ystävä ei kuulemma voinut sietää sinihomejuustoa ja oli jättänyt kerran pizzeriassakin pizzansa täysin koskematta, kun oli tilannut sen Aura-juustolla ymmärtämättä, että se oli sinihomejuustoa. Sittemmin hän söi meillä useita kertoja hyvällä ruokahalulla eri ruokia, joissa ei tiennyt olevan Aura-juustoa, kehui vielä ruokia kovasti. Hän sentään oppi kokemuksestaan, että eihän se sinihomejuusto olekaan pahaa, päinvastoin, mutta huvitti se, että nirsoilu perustui puhtaasti ennakkoluuloon vielä parikymppisellä ihmisellä.
4-vuotias lapseni sanoo, ettei tykkää porkkanasta eikä syö sitä. Porkkanaraasteen hän jättääkin syömättä, samoin keitetyt porkkananpalat lisukkeena, mutta kun porkkanaa on tarjolla keitossa, makaronilaatikon seassa raasteena, kastikkeen seassa raasteena tai porkkanapihvin muodossa, eikä siitä tehdä mitään numeroa, se maistuu oikein mainiosti.
Kiva pilkata vaikeasta syömishäiriöstä kärsiviä ihmisiä?
"ARFID on syömishäiriö, jolle ominaista on hyvin rajoittunut ja valikoiva syöminen.
ARFID tulee sanoista Avoidant Restrictive Food Intake Disorder. ARFID:iin liittyy 1-3 syömiseen ja ruokaan liittyvää ongelma-aluetta: Valikoiva syöminen, vähäinen ruokahalu ja/tai syömisen seurausten pelko." [syömishäiriöliiton sivulta kopsattu]
Näiden ihmisten elämä olisi paljon helpompaa ilman syömishäiriötä. He eivät todellakaan ole kehittäneet sitä muiden kiusalla eikä pilkkaaminen tai muu epäasiallinen kohtelu paranna heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri ei syö juustoa. Tilattiin kerran pizzat ja hän tietty tilasi ilman juustoa. Sai ihan tilauksen mukaisen pizzan, joka oli leikattu valmiiksi neljään osaan. Sekin jäi sitten syömättä, kun kaveri keksi, että on varmasti leikattu samalla leikkurilla kuin juustokuorrutteinenkin pizza. Ja ei. Hän ei ollut maitoallergikko.
Kävimme muutama vuosi vuosituhannen vaihteen jälkeen viettämässä hotellilomia Tallinassa. Olimme tutustuneet ja ystävystyneet suomalais-espanjalaisen pariskunnan kanssa, joka perheineen omisti ja pyöritti huoneistohotellia Tallinnan keskustassa, tien toisella puolella paikallista Stockmannia. Perhe kutsui meidät kanssaan pienimuotoisia pikkujouluja kanssaan viettämään kattohuoneistoonsa. Puitteet olivat hienot, samaa ei valitettavasti voinut todeta aterioiden valmistuksen tasosta.
Värväsivät erään tyypin kaveriporukastamme näitä tarjoiltavia valmistamaan. Kaverimme, vaikka omasta mielestään oli vähintään Michelinin arvoinen tähti, siis kaikessa muossakin kuin ruoanlaitossa, ikävä kyllä ei täyttänyt ruoanvalmistuksessa vaadittavia edes minivaatimuksia. Hänellä oli alkukantainen tapa ottaa kesken kokkailun vaikkapa erittäin herkästi hikoavat sukkansa jaloistaan, pyöritellä niitä helikopterityylillä päänsä ja ruokatarpeiden yläpuolella kuivatakseen niitä, raapia takapuoltaan, kaivellen persvakoaan, nyrväillen muniaan(niitä jalkojensa välissä oleviaan, ja vasta sen jälkeen niitä valmistettavia), kaivella nenäänsä, ja yskiä suoraan ruokatarpeisiin. Ei omasta mielestään nähnyt mitään ongelmaa, koska oli kuulemma luonnostaan niin hygieeninen persoona. Meillä oli hiukan toinen nimitys tämän tapaiselle tyypille!
No pikkujouluissa isäntäperhe vetivät sapuskaa ja ihmettelivät kun kokkaaja oli ainoa kaveriporukastamme joka näitä söi. Kovasti kehuivat kaverimme salaattia, erityisesti hyvin maustetuksi. Ehkäpä olikin, mutta oliskohan kehuneet jos olisivat nähneet valmistusprosessin, ja sen mukanaan tuomat "luontaiset aromit"! Kavereiden kanssa saimme todistaa, kun tämä kokkimme ensin otti likomärät sukkansa jalasta, kiersi niitä kuivaksi, pyöritteli niitä päänsä päällä, ja jatkoi salaatin sekoittamista paljailla pesemättömillä käsillään. piereskellen äänekkäästi koko ajan.
Pakko myöntää että nirsous nosti päätään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs kaverini söi mielihalulla tekemääni pizzaa, mutta kun kuuli siinä olevan simpukoita, alkoi yökkiminen ja kyseessä kuitenkin viiskymppinen ihminen,
Vierailija kirjoitti:
Olin ruokaravintolassa tarjoilijana. Asiakkaiksi tuli nelihenkinen perhe, lapset ala-asteikäisiä.
Perheen äiti tilasi moussakan. Kun toin annokset pöytään, äidin ilme nyrpistyi. Moussakka ei kuulemma näyttänyt täsmälleen samalta, kuin se, mitä hän oli kreikan matkallaan saanut.
Maistamatta palaakaan äiti lähetti annoksen takaisin keittiöön.
En muista, minkä ruoan hän sitten kelpuutti, mutta muistan ajatelleeni, että hyvääpä esimerkkiä näyttää lapsilleen, kun ei voi edes maistaa.
Mainittakoon vielä, että ravintola oli tasokas ja hyvin pidetty.
Käsittämätöntä käytöstä!
Off-topic. Olen syönyt Kreikassa elämäni parhaan ja huonoimman moussakan - huonoimmassa oli pakasteranskalaisia. Päädyimme turistiravintolaan erittäin nälkäisinä ja mikä nyt tuollaisessa perusruuassa voi mennä pieleen... Se moussaka jäi minulta syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Vieras ei ottanut ruokaa, koska luuli sen olevan kasvisruokaa. Ei tiennyt, että perunakuoren alla on palvikinkkua.
Asiansa osaava emäntä tai isäntä esittelee tarjottavan ruuan.
Mä myönnän suoraan olevani nirso. Mielelläni kuitenkin maistelen, ja useimmiten saan jonkin verran syötyäkin vaikka maku olisi mielestäni epämiellyttävä. En kuitenkaan tee numeroa asiasta (muutenkin näin keliaakikkona joutuu tekemään liian usein numeron syömisestään, jotta tietää uskaltaako syödä vai ei), ja useimmiten voin vain jättää ottamatta jos en tykkää. Jos otan, syön, vaikka joutuisinkin oksennusta pidättelemään (niinkin on käynyt), joten otan vähän. Ja sitten otan lisää jos on hyvää. Mielestäni on kohteliasta peitellä nirsoiluaan.
Joskus tosin toivoisi että olisi nirsoillut. Kerran sain ruuasta jota arvelin pahaksi (mutta olikin niin hyvää että otin lisää) kauheat ilmavaivat moneksi päiväksi. Johtui ruuan pääainesosasta, joka oli itselleni täysin outo, mutta josta luin jälkeen päin että tottumattomalle helposti kaasuvaivoja tulee. Luulin saaneeni gluteenia jostakin… Seuraavalla kerralla kyllä aion hieman nirsoilla kyseisen ruoka-aineen kohdatessani, kaasujen aiheuttama vatsakipu oli nimittäin järkyttävä.
Tätä ketjua lukiessani täytyy sanoa että Suomessa tosiaan taitaa olla paljon MIELENTERVEYSONGELMIA. Myös ruuan suhteen. Jos ei ole allergioita.
Oikeastaan ainoa mistä en itse pidä on tuore korianteri kun mulla on se geeni mikä saa sen maistumaan tosiaankin parfyymiltä. Toisaalta tykkään Intialaisista ruuista joten kai se tuoreus on se juttu siinä korianterissa?
Käytän sen sijaan persiljaa kun itse teen Intialaistyyppistä. Pienenä en tykännyt sienistä mutta opin syömään. Sienet isoina paloina tai jos niitä on liikaa on edelleen hippasen nou nou.
Poliittista syistä en syö kaalikeittoa.
Voi kuinka totta kirjoitatkaan. Minulla oli vieraana 5v poika, joka ei syönyt lihaa lainkaan. Paistoin itselleni jauhelihaa ja pyysin poikaa maistamaan jokohan siinä olisi sopivasti mausteita. Avulias nuori mies maistoi ja totesi:' En minä ole tiennyt, mille liha maistuu.' Syö nykyisin jauhelihaa, käristystä, pulled porkia yms. Sama on ollut hedelmien ja kasvisten kanssa, pikku hiljaa huomaamatta jokin uusi maku. Ruokiin kuuluivat pienenä vain perunamuusi, pasta, leipä ja nakit.