Lue keskustelun säännöt.
Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!
Kommentit (1118)
Vierailija kirjoitti:
Hämmästelen suunnattomasti, kun kohtaan aikuisen ihmisen, jolla on ruokarajoitteita. Ok, ymmärrä hengenvaarilliset allergita, analyfaktiset shokit - mutta pelkän mieltymyksen ja lapsena opintun tavan vuoksi aikuiset nirsoilijat ovat yksiselitteisesti - keskenkasvuisia ja lapsellisia. Tosiasiassa todellinen kypsä aikuinen ihminen syö mitä vaan, tarvittaessa - eikä tee numeroa. Nirsoilijat ovat tottuneet yksipuoliseen ruokavalioon=yksipuoliseen ajatteluun. Saavat syyttää itseään kapea-alaisuudestaan ja kuutioajattelusta itseään. Itse olen nautiskelija. Innovatiivinen kokeilija, perinneruuan ystävä, kaiken syövä - etenkin nälkäisenä.
Pidän ruokanirsoilua junttimaisena. Kehittymätön maku. Näkyy elämäntavassa monin tavoin.
Mutta - tiedän taistelevani tuulimyllyjä vastaan. Nigellan ex-mies Nigellan mukaan tykkäsi ainoastaan muroista - vaimona huippukokki...
Ei se nyt ihan niinkään mene, että 'todellinen kypsä aikuinen' syö mitä vaan. Sinä saatat olla ruuan suhteen nautiskelija ja kaikkiruokainen. Se ei tee sinusta muita jalompaa, vaan ainoastaan kaikkiruokaisen ja tekstistäsi päätellen myös jokseekin omahyväisen.
Itse olen melko ruokarajoitteinen. On vaan paljon sellaista mitä en saa syötyä, ei vaan mene alas. Jos joku kutsuu sitä nirsoiluksi, niin siitä vaan. Enkä oikeastaan ymmärrä, miksi jonkun pitäisi pystyä syömään kaikkia makuja. Mikä autuaaksi tekevä asia se on? Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta asiasta, niin simppeliä.
Minusta silloin puhutaan nirsoilusta, kun ruokarajoituksista tehdään numero. Jos joku tarjoaa, niin sitten syödään se mikä voidaan ja kiitetään kohteliaasti. Ja jos jää nälkä, syödään vaikka kotimatkalla jotain muuta.
Jokainen saa syödä mitä haluaa ja jokainen saa tarjota mitä haluaa. Kummankin osapuolen pitää silti osata kunnioittaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sohvi Belörffin-naama. En suostuisi maistamaan, enkä haistamaan.
Muinoinen työpaikka tarjosi kahvit ja sämpylät lounaaksi. Työkaveri 45 v. rääkäisi sämpyläpussin nähdessään että 'mä en voi syödä noita sämpylöitä, mä haistan että ne on ollu samalla pellillä valkosipulisten kanssa!'
Sama eukko kävi ainakin viisi kertaa päivässä tupakalla ja haisi niin hitosti siinä pienessä konttorissa tupakalle, että valkosipulin haju olisi ollut pelkkä parannus (juu en itsekään välitä valkosipulin hajusta).
Miten hemmetissä pystyy haistamaan mitään sen tupakanhajuisen savupilven läpi, mikä häntä aina seurasi.
Vierailija kirjoitti:
Keitetty kananmuna aiheuttaa minulle oksettavan olon. Paistetut maistuvat hyvin. Janssonin kiusaus on myös ällöttävän makuista. Silli on oksettavaa. Rosolli on paskaa. Ruispuuro myös melko ällöä.
Näitä anjoviksia on sekä hyviä että huonoja.
Nirsoilujuttujen vastapainoksi kerron, että kaikesta näkemästä ruoasta olen jättänyt syömästä vain ravut, koska en osaa niitä käsitellä. Ainoastaan avokado on sellainen, että syön vain pyynnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävimme muutama vuosi vuosituhannen vaihteen jälkeen viettämässä hotellilomia Tallinassa. Olimme tutustuneet ja ystävystyneet suomalais-espanjalaisen pariskunnan kanssa, joka perheineen omisti ja pyöritti huoneistohotellia Tallinnan keskustassa, tien toisella puolella paikallista Stockmannia. Perhe kutsui meidät kanssaan pienimuotoisia pikkujouluja kanssaan viettämään kattohuoneistoonsa. Puitteet olivat hienot, samaa ei valitettavasti voinut todeta aterioiden valmistuksen tasosta.
Värväsivät erään tyypin kaveriporukastamme näitä tarjoiltavia valmistamaan. Kaverimme, vaikka omasta mielestään oli vähintään Michelinin arvoinen tähti, siis kaikessa muossakin kuin ruoanlaitossa, ikävä kyllä ei täyttänyt ruoanvalmistuksessa vaadittavia edes minivaatimuksia. Hänellä oli alkukantainen tapa ottaa kesken kokkailun vaikkapa erittäin herkästi hikoavat sukkansa jaloistaan, pyöritellä niitä helikopterityylillä päänsä ja ruokatarpeiden yläpuolella kuivatakseen niitä, raapia takapuoltaan, kaivellen persvakoaan, nyrväillen muniaan(niitä jalkojensa välissä oleviaan, ja vasta sen jälkeen niitä valmistettavia), kaivella nenäänsä, ja yskiä suoraan ruokatarpeisiin. Ei omasta mielestään nähnyt mitään ongelmaa, koska oli kuulemma luonnostaan niin hygieeninen persoona. Meillä oli hiukan toinen nimitys tämän tapaiselle tyypille!
No pikkujouluissa isäntäperhe vetivät sapuskaa ja ihmettelivät kun kokkaaja oli ainoa kaveriporukastamme joka näitä söi. Kovasti kehuivat kaverimme salaattia, erityisesti hyvin maustetuksi. Ehkäpä olikin, mutta oliskohan kehuneet jos olisivat nähneet valmistusprosessin, ja sen mukanaan tuomat "luontaiset aromit"! Kavereiden kanssa saimme todistaa, kun tämä kokkimme ensin otti likomärät sukkansa jalasta, kiersi niitä kuivaksi, pyöritteli niitä päänsä päällä, ja jatkoi salaatin sekoittamista paljailla pesemättömillä käsillään. piereskellen äänekkäästi koko ajan.
Pakko myöntää että nirsous nosti päätään!
Ainakin muutaman alapeukuttajan mielestä se on näköjään nirsoilua , jos kokkaaja on ensin riisunut paljailla käsillään hiestä märät sukkansa, kiertänyt ja pyöritellyt niitä kuivaksi, ja iskenyt ne kuivamaan siihen salaattikulhon viereen ja jatkanut sen samaisen salaatin tekoa samoilla paljailla pesemättömillä käsillään? Kuinkahan moni näistä alapeukuttajista itse vetäisi samaa salaattia samassa tilanteessa?
Minä en pidä itsenäni nirsona. Allergioiden vuoksi moni ruoka jää syömättä, vaikka kuola valuen niitä katselen... Saatan vaikuttaa nirsolle kyllä ulkopuolisten mielestä, kun tökin ja kaivelen seisovan pöydän tarjoomuksia tai salaattipöydän kippoja. Usein päädyn siihen, että en sitten syö. Anteeksi kaikille. Aika usein minulla onkin mukana omat eväät ja jossain ABC:llä sitten ostan teen ja syön ne evääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aistiyliherkkyys ja en ole koskaan voinut syödä mitään mikä näyttää, haisee tai tuntuu oudolta. En vain yksinkertaisesti saa syötyä. Nirsoilua jonkun mielestä, mutta itselleni ihan oikea ongelma. Tosin otan mukaan kylään tai muualle omat eväät niin kenenkään emännän/isännän ei tarvitse stressata mun "ruokavamman" vuoksi.
Te jotka mollaatte ja haukutte nirsoja mt-ongelmaisiksi, voisitte välillä katsoa sen oman täydellisen kuplan ulkopuolelle. Jotkut eivät vaan yksinkertaisesti pysty syömään eikä sen pitäisi teidän vakoa kaivella. Se mitä sanotte nirsoiluksi, voi olla jollekin sosiaalisesti rajoittava ihan oikea ongelma..
Vierailija kirjoitti:
Tuttu kertoi, että oli tilannut lohkoperunoita ja ne olivat KUORIMATTOMIA! Ei kyllä kuulemma siihen paikkaan enää ikinä mene syömään. Perunat kuorineen... pah... :)
Ja sellainen arkipaha oli kaveri, jonka kanssa tehtiin lihapullia ja kaveri kielsi laittamasta sipulia koska hänen lapsensa eivät söisi lihapullia joissa on sipulia. Oikeasti. (Ihanat lapset ja kiva kaveri, mutta nirsoilun puolesta jotain on selvästi mennyt pieleen)
Oma pahin kokemukseni oli graavilohi. Olin huippuköyhä opiskelija, mummi pakkasi minulle yli jääneet graavilohivoileivät mukaan. Laitoin kotona lohen mikroon koska en kertakaikkiaan pysty nielemään raakaa kalaa. Se herätti, että vaikka olin todella köyhä ja nälkäinen, nirsosin silti yleisesti herkkuna pidettyä asiaa pahasti ja "pystyin" syömään sen vasta tuhottuani rakenteen ja maun täysin mikrossa.
Muuten hyvä, mutta graavilohihan ei ole raakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keitetty kananmuna aiheuttaa minulle oksettavan olon. Paistetut maistuvat hyvin. Janssonin kiusaus on myös ällöttävän makuista. Silli on oksettavaa. Rosolli on paskaa. Ruispuuro myös melko ällöä.
Näitä anjoviksia on sekä hyviä että huonoja.
Sain esimerkin "huonoista" anjoviksista. Kaverini hörähti "vegaaniksi", parikymmentä vuotta sitten. Käy usein ulkona ravintoloissa syömässä ja pizzojen suurkuluttaja. Siksi tulikin yllätyksenä, kun hän lempiravintolassaan kerran tilasi anjovispizzan. Tosin pizzan tullessa pöytään, hän alkoi raivomaan että kuka on mennyt laittamaan kalaa hänen pizzaansa. Mitä lie luuli anjoviksen tarkoittaneen. Kokki varmaan kirosi, että harvinaisen hankala asiakas.
Niin ja tämä kaverini "vegaanius". Tyyppi joka ei kuulemma käytä mitään eläinperäisiä, voi näköjään silti vetää nallekarkkeja ja muita vastaavia kourakaupalla. Niitä ei nirsoillut vetää kuin viimeistä päivää. Ne kuulemma sopivat täysin vegaaniseen ruokavalioon. Tai sopivat siihen saakka kun ihmettelin hänelle, että eikö niiden tärkeä ainesosa liivate ole aika eläinkunnan juttuja. Ei ole varmaan vieläkään antanut anteeksi, kun "pakotin" hänet lukemaan tuoteselosteita tarkemmin.
Tämä samainen kaveri, joka ei kuulemma eläinperäisiä tuotteita käytä, käyttää silti ylpeänä aidosta nahasta valmistettuja maihareitaan, aitoa turkista sisältävää takkiaan, ja kuin pisteenä iin päälle, aidosta nahasta valmistettuja...nahkahousuja! Materiaat eivät ole käyneet epäselväksi hänen snobbaillessaan vaatteidensa merkeillä, hinnoilla ja laadulla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuttava, jolla on vaikeuksia syödä ruokaa, jossa eri ruoka-aineet ovat sekaisin.
Liha, kastike, perunat, kaikki omille alueilleen.
Tuoreet vihanneksetkaan eivät oikein kelpaa, etenkään salaatissa.
30+ on ikää, käy töissä, mutta kärsii ylipainosta ja muista mt-ongelmista.
Ylipaino on siis mielenterveysongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi monet sekoittavat anjoviksen johonkin kasvikseen. Kai ne ajattelee, että se on tyyliin palsternakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä x monilla lapsilla on ongelmia sipulin ja tomaatin kanssa. Sitten vanhemmat eivät kerro mitä niiden tilalle voi ruokaan tai piiraaseen laittaa. Ja näiden lisäksi joissakin perheissä myös vanhemmilla on omat inhokkinsa. Yritä siinä sitten tarjota jotain, mikä käy kaikille.
Aika vähän on ruokia, joissa on pakko olla sipulia tai tomaattia. Lapsiperheelle ei kannata tarjota sipulipiirakkaa, se tuskin on suuri suosikki.
Elävästä elämästä: ei tomaattia, paprikaa, mitään väkevää, sipulia, sieniä eikä juustoa eräälle perheelle. Mitä jää jäljelle suolaiseen piiraaseen laitettavaksi? Parsat ja pinaatit tuskin innostaa ketään. Niin, no tietysti voi laittaa pekonia, siitähän tuliskin hyvä.
Jos suolaisen piiraan aineksia ei voi käyttää, onko pakko tehdä suolainen piiras? Pakkomielteitä on monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuttava, jolla on vaikeuksia syödä ruokaa, jossa eri ruoka-aineet ovat sekaisin.
Liha, kastike, perunat, kaikki omille alueilleen.
Tuoreet vihanneksetkaan eivät oikein kelpaa, etenkään salaatissa.
30+ on ikää, käy töissä, mutta kärsii ylipainosta ja muista mt-ongelmista.Olen 40+, ei mielenterveysongelmia, ja silti haluan syödä ruokani niin, että se ei ole yhtenäinen mössö vaan liha on lautasen toisella reunalla kuin peruna ja salaatti on omalla lautasellaan. En ole koskaan tajunnut, että tämä on nirsoilua.
Siis vedätkö pelkkää paljasta lihaa ja paljasta perunaa?
Toki lautaselle mahtuu myös uunijuureksia tms., mutta kastike on aika lailla turhaa. Salaatti on toisella lautasella, sitä en sotke perunan sekaan.
Mutta syöt siis aivan aikuisten oikeasti noi ruoat paljaina? Sano edes että laitat jotain mausteita sekaan.
Haluat varmaan tarkentaa, mitä tarkoitat "laitat jotain mausteita sekaan" -ajatuksella. Kyllä ruoka minusta pitää maustaa jo siinä vaiheessa, kun sitä tehdään, en lisäile enää pöydässä suolaa tai pippuria tai ketsuppia tms. En pidä kastikkeista, ne on usein pelkkää maustettua kermaa (esim. lounasruokaloissa, kotona en tee kastiketta).
Syötkö risottoja? Wokkeja? Kiusauksia? Ruokaisia salaatteja? Keittoja?
Niissä on kaikki aika sekaisin.
Ruokainen salaatti todistaa, että salaatista tulee ruokaa vasta, kun siihen laitetaan ruokaa sekaan. Salaatti itse ei siis ole ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni ei tykännyt kasvisrasvajäätelöstä. Tarjosin sitä kun hän kävi kylässä ja hän ei huomannut yhtään mitään.
Kaverin lapsi ei tykkää rahkasta missään muodossa. En ole kehdannut sanoa että meillä synttärikakussa on aina kerman rakennetta tukemassa myös rahkaa. Em lapsi on aina syönyt mielellään täytekakkua meillä.no hyi helvatti kas kun et voita laita kakkuun, yök.
Oletko koskaan kuullut voikreemistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvitti kun kaveri kertoi veljensä häistä.. Että miten kamalaa ruokaa oli tarjolla, ja miten häntä loukkasi.. Ettei HÄNTÄ ja hänen lapsiaan oltu huomioitu ruokailussa. Oli kuulemma pitänyt häiden jälkeen käydä abc:lla syömässä hampparia.. Kun ei ollut voinut syödä muuta kun leipää ja kakkua häissä..
Hänen veljensä vaimo, kun sattuu olemaan aattellinen pescokasvissyöjä (syö siis kalaa, mutta ei lihaa. Kalaakin harvoin) Niin ruokana ei sitten ollut lihaa ymmärrettävästä syystä. Eikä minun mielestä kenenkään ole pakko tarjoilla sellaista ruokaa omissa juhlissaan mitä ei syö itse aattellisesta syystä tai edes tykkää siitä.
Ruokalista menussa oli mm. kasvisgratiinia, täytettyjä kasviksia ja sieniä, erilaisia salaatteja ja erilaisilla tavoilla valmistettuja kaloja esim graavattua, savustettua yms.
Kaverini kun on nirsoin tuntemani henkilö.. Ruokavalio koostuu kananugeteista ja nakeista ranskalaisialla.. Niin ymmärrän hänen järkytyksen.. :DDD
Tuliko se kaikki ruoka hänen veljensä vaimolle vai niille vieraille? Vai olisiko pitänyt kutsua vain aatteellisen kasvissyöjiä niihin häihin?
Mietipä sitä.
Tämä on niin totta. Olen ollut vegaanin järjestämissä juhlissa, jotka järjestettiin ravintolassa ja silti joutui lähtemään nälkäisenä kotiin.
Ihan pokkana laitan nykyään tarjolle huippulaatuisia perusruokia. Jos ei "lihaa, kastiketta, perunaa, leipää" viimeiset 70 vuotta syöneelle juntille maistu, niin se ei ole minun ongelmani lainkaan :)
Sama nuoremmille, mene sinne Mäkkäriin ja syö siellä sitten, vika on täysin sinussa itsessäsi ja hanurista olevassa kasvatuksessasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kans kokemuksia sipulista, hyvin maistui tasan niin kauan, kun sipulinpala löytyi makaronilaatikosta.
makaronilaatikkoon ei kuulu sipuli
Ihan tietona vaan, se köyhän suomalaisen kansan makaronilaatikko on mennyttä kauraa. Nykyisin siihen laitetaan kasviksia ja tehdään ns. "Oikea ruoka", oikeilla mausteilla ja yrteillä. Emme ole enää köyhä kansa jossain pohjoisessa nöyristelemässä, halvasti syöden.
Sipulihan on köyhien mauste, koska sitä ei ole tarvinnut rahdata kalliisti ulkomailta.
Tapahtui Kontulassa, ei välttämättä ensimmäistä, eikä viimeistä kertaa. Naapurilleni tuli nälkäinen kaveri kylään, no oli enemmän kaljakavereita. Vieras kysyi olisko purtavaa tarjota, edes vaikka voileipää, ja olihan isännällä. Isäntä teki makkaravoileivän vieraalleen. Ei mitään erityisen kulinarista, eihän kyse ollut mistään arvovieraasta. Otettuaan pari haukkua tarjotusta leivästä, vieras jähmettyi, kysyen:" Tää on koiranmakkaraa, eikös olekkin?". Isäntä vastasi myöntävästi. Vieras mietti hetken, totesi;" No köyhällä ja nälkäisellä ei ole varaa valita!", ja jatkoi nirsoilematta syömistä.
Niin ja kuka se nirsoilija sitten tässä olikaan? Ei leivän tarjonnut isäntä, vaan isännän koira, jolle ei kyseinen koiranmakkara ollut enää kelvannut ja se oli jämähtänyt jääkaapin perille. Isäntä sai nyt sitten hyödynnettyä sen kun koiralle ei kelvannut, eikä roskiin ollut ehtinyt heittää, mutta vieraalle maistui!
Tosiaankin saippualta saa geeni maistumaan… Ei parfyymi.