Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!

Oltiin tyttöporukalla Thaimaassa lomalla. Oltiin silloin 20-22-vuotiaita. Porukan yksi tyttö on erittäin nirso ja ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan. Muut söimme hyvällä ruokahalulla thairuokaa joka päivä, mutta tämä tyttö haki joka päivä hamppareita mäkkäristä tai kanaa KFCstä :D Hän ei siis kertaakaan koko loman aikana maistanut mitään paikallista ruokaa.

Lapseni kaveri oli meillä yökylässä.

Ruokana oli keitettyjä perunoita ja uunilohta kasvispedillä.

Pyysi saada omaan annokseensa ketsuppia ja sinappia. Ihmettelin hiukan, mutta nostin ne kuitenkin pöytään.

Kuorrutti annoksensa niillä, mutta jätti kuitenkin syömättä.

Puoli tuntia ruokailun jälkeen tuli kysymään, onko meillä lihapiirakoita. Eipä ollut.

Iltapalaksi sai ottaa leipää, jugurttia ja hedelmäsalaattia.

Tyttö otti leivän eikä laittanut mitään siihen päälle. Tarjolla oli voita,2 erilaista leikkelettä, tomaattia, kurkkua ja salaattia.

Syynä oli, että meillä on erilaista voita kuin heillä kotona.

Aamulla taas maistui pelkkä kuiva leipä. Kysyi kyllä että ostiko mieheni eilen kaupasta lihapiirakkaa. Naama venähti kun sitä ei edelleenkään jääkaapista löytynyt.

Tuon vierailun jälkeen jäin miettimään, mitähän heillä kotona syödään.

Toinen nirsoileva vieras on mieheni täti.

Tiesin kyllä että hän ei pidä kalasta.

Tein lapsemme syntymäpäiville kinkkuvoileipäkakun ja kalavoileipäkakun. Ajattelin että täti voi syödä sitä kinkkukakkua, kaikki muut tykkää enemmän kalakakusta.

Kävi sitten niin että kun täti istui kahvipöytään ja näki kalakakun, ei voinutkaan syödä yhtään mitään. Ei meinannut edes juoda kahviaan.

Mikään ei kelvannut kun oli ollut samassa jääkaapissa ja samassa pöydässä kalakakun kanssa.

Sen jälkeen on muistanut joka juhlissa erikseen kysyä joka leivonnaisesta, eihän siinä vain ole kalaa.

Voisin ehkä ymmärtää tuon jos kyseessä olisi joku tosi paha kala-allergia, mutta tuo täti on vaan lapsena päättänyt että kala on pahaa, ei edes ikinä ole sitä maistanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän kertonutkin toisessa ketjussa, mutta sukulaislapset siis halusivat tietää, että mitä mehua olisin tarjoamassa. Kun vastasin, että Mehukattia, niin seuraava kysymys oli, että mitä makua. Onnekseni sekamehu-maku kelpasi, jotkut muut maut eivät olisi kelvanneet.

Meidän lapset varmaan. Ovat allergisia sitrushedelmille ja siinä appelsiininmakuisessa on appelsiinitäysmehua. Onhan se harmillista, että lapset eivät ehdoin tahdoin halua suupieliä rikki ja kutisevaa ihoa, vaan mieluummin varmistavat, mitä mehua on tarjolla. On jo opittu sanomaan kaikelle mehulle kiitos ei ja esitämään toive, että juomaksi olisi vettä. Siitä ei tule niin paljon sanomista kuin mehun laadun kyselystä.

On aivan eri asia, jos lapsi/vanhempi kertoo, että tälle ja tälle olemme allergisia. Ko. tapauksessa sellaista tietoa ei annettu eli allergiasta ei ollut kyse vaan nirsoudesta.

Tai ehkä oli lievä allergia,  mutta asiaa ei haluttu korostaa, vaan jos mehussa olisi ollut sitrushedelmää, he olisivat pyytäneet vettä

Perhepiirissä näitä on paljon.

Yksi ei syö ananasta, kun ei tykkää mausta. Tykkää kuitenkin ananaslimpparista. Marjoista mansikat on ainoa mikä kelpaa. Kala on pahaa, tomaatit pahoja (ketsuppi kelpaa), aiemmin inhosi kalapuikoissa panerointia ja söi pelkän kalan, nyt toisinpäin. Sipuli, pippuri ja suola ei käy, jos näkee että niitä lisätään ruokaan. Hampurilaisessa ei saa olla kuin ketsuppi ja ehkä pihvi. Toffeeta ja kinuskia inhoaa, samoin kermavaahtoa. Mikään kastike ei käy. Pihvi on pahaa. Näitä tulee viikoittain lisää...

Toinen ei syö mitään marjoja, kasviksista menee porkkana. Jogurteista vain tietynmerkkinen banaani. Perunaa syö vain muusina tai lohkoperunoina.

Kolmas ei siedä sipulia, raakaa kalaa (paitsi anjovis kun se ei kuulemma ole kala), eikä mitään epäilyttävää (sienet, äyriäiset, maksa ym.)

Vierailija kirjoitti:

Huvitti kun kaveri kertoi veljensä häistä.. Että miten kamalaa ruokaa oli tarjolla, ja miten häntä loukkasi.. Ettei HÄNTÄ ja hänen lapsiaan oltu huomioitu ruokailussa. Oli kuulemma pitänyt häiden jälkeen käydä abc:lla syömässä hampparia.. Kun ei ollut voinut syödä muuta kun leipää ja kakkua häissä..

Hänen veljensä vaimo, kun sattuu olemaan aattellinen pescokasvissyöjä (syö siis kalaa, mutta ei lihaa. Kalaakin harvoin) Niin ruokana ei sitten ollut lihaa ymmärrettävästä syystä. Eikä minun mielestä kenenkään ole pakko tarjoilla sellaista ruokaa omissa juhlissaan mitä ei syö itse aattellisesta syystä tai edes tykkää siitä.

Ruokalista menussa oli mm. kasvisgratiinia, täytettyjä kasviksia ja sieniä, erilaisia salaatteja ja erilaisilla tavoilla valmistettuja kaloja esim graavattua, savustettua yms. 

Kaverini kun on nirsoin tuntemani henkilö.. Ruokavalio koostuu kananugeteista ja nakeista ranskalaisialla.. Niin ymmärrän hänen järkytyksen.. :DDD

Mullakin olisi saattanut olla vaikeuksia noissa juhlissa kala ja äyriäisallergian takia. En varmasti olisi paljoa uskaltanut siellä syödä, koska samassa keittiössä laitettu salaattikin on aika riski :f 

Vegaaniystäväni istui keittiössämme, ja katseli ja jutusteli samalla kun tein ruokaa. Siivutin kypsän sisäfileen kauniiksi, ohuiksi viipaleiksi ja hetken päästä tein hänelle valkokastikkeen uusien perunoiden kanssa syötäväksi.

Ystäväni ei voinut syödä kastiketta, koska olin pilkkonut tilliä ja ruohosipulia samalla leikkuulaudalla jolla viipaloin lihan. Kyseessä puinen leikkulauta, joten pyyhin talospaperilla, enkä pessyt.

Itse nirsoilen lähinnä einesruokien suhteen, jo ajatuksen tasolla ne saavat tuntemaan pahoinvointia, varsinkin jos erehtyy lukemaan tuoteselosteen :/ Jos eineksiä on "pakko" syödä, valitsen aina kasvisvaihtoehdon.

Yleisesti suosikkilistalleni eivät ole kuuluneet sienet, homejuustot ja pekoni..kuitenkin aina maistan kaikkea mitä tarjotaan, ja yllättäen grillattuna em. kombo on ollut oikeinkin maistuva :D

Lapsena minulla oli kouluruuissa yksi ylivoimainen inhokki;hernekeitto! Söin kyllä kotona sekä itsetehtyä että purkkikeittoa, mutta se koulun keitto haisi jo pitkälle ihan kauheelta, ja sai minut yökkäilemään :(

Paistetusta kananmunasta periaatteessa tykkään, mutta haju on niin etova etten sitä kovi usein voi syödä. Itselläni on herkistynyt hajuaisti mikä usein aiheuttaa migreeniä, ja varsinkin raskauteni aikana paistettu kananmuna muttui itselleni liian vastenmieleiseksi :(

Hauska tarina lapsuudesta oli, kun kaverini ei vain pystynyt syömään keitettyä perunaa! Se oli hänelle monta vuotta uskomattoman vahva inhokki. Hän yökkäili aina sitä yrittäessään, mutta sitkeästi häntä yritettiin silti saada perunaa syömään. Kyseinen perhe teki vuosia myöhemmin muuttoa toiseen asuntoon, ja raskaiden kaappien /  hyllyjen takaa mistä ei ikinä normaalisti siivottu, paljastui järkyttävä määrä kuivahtaneita talouspaperimyttyjä täynnä perunaa :D Hätä keinot keksi kun peruna ei kaveriin vain uponnut :D

Vierailija kirjoitti:

Vaarin hautajaisissa esimerkiksi oli hyvät ruuat tarjolla ja siskoni tulee pöytään lautasen kanssa jossa oli ranuja, lihapullia, nakkeja ja kananugetteja ja valittaa kovaan ääneen, että hänen piti käydä hakemassa ruokansa lasten tarjoiluista.

Nämä lasten ranskalaiset ja nakit -buffettitarjoilut jaksaa aina hämmästyttää mua. Miksi lapsille tarjoillaan tällaista roskaa, vaikka aikuisten ruoka olisi ns. normaalia ja ravinteikkaampaa? Meillä lastenbuffa ei edes ole mikään vaihtoehto, vaan lapset syövät sitä mitä aikuisetkin. Nakin saattavat satunnaisesti haluta, mutta nugetit jäisivät syömättä. Älytöntä, ja tällä metodillahan niitä mäkkäriaikuisia kasvatetaan.

Syön muuten melkein mitä tahansa, mutta suolatikut saavat aikaan oksennusrefleksin, vaikkeivät sisällä mitään, mikä voisi minua yököttää. Näin on ollut aina, en pysty itsekään asiaa käsittämään. Välillä maistan suolatikkuja seikkailumielellä, koska järkeni sanoo, ettei niissä voi olla mitään pahaa ja joka kertaa oksennus lähtee nousemaan kohti suuta.

Ehkä nirsoilla on sama fiilis monen ruuan kohdalla? En ole kateelliinen moisesta. Ja itse pystyn kevyesti syömään sisäelimiä, nilviäisiä, chilejä yms. nirsojen inhoamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en syö sieniä. Koska ihmisillä voi kasvaa varpaiden välissä sieniä ja hometalossa kasvaa myös sieniä.

No kuitenkin eräs ihminen teki minulle sieniruokia ja eräs niistä oli runsaassa öljyssä lilluvat sienet. Aivan kauheea! Limaista tunkkaista ja no oksettavaa.

Sitten oli täytettyjä paprikoita jauhelichili täytteellä! MAHTAVIA!!! No ruuan lopuksi hän kertoi niissä olevan sientä. Asia ok! Suutuntuma OK ja sitten maku OK!

No sitten tuli hänellä vimma lisätä aina sientä jauheliha ruokien joukkoon?! En tajunnut sitä koska ei se sieni siinä maistu tai tunnu purutuntumalla ollenkaan. Joten ihmettelin miksi siihen pitää lisätä sientä, jos syödessä ei tunnu tai maistu sieneltä? Ihan oikeasta avatkaa tätä minulle?

Opettaa sinua syömään sieniä tai sitten on pihi ja ilmaiset sienet jauhelihan seassa tekevät ruoan halvemmaksi.

Makuaistissa täytyy olla kyllä vikaa, jos ei huomaa sienien makua. Minulle on syötetty lapsesta asti ruokia, joihin on lisätty sieniä, erotin mauan aina. Mutta olen nyt kuitenkin oppinut syömään sieniä, joten ei sienten lisääminen ruokiin hukkaan mennyt..

Herkkusieni ei maistu miltään.

En minä niitä syökään, vaan metsästä kerättyjä sieniä. En tiedä miksi pitää syödä mauttomia sieniä.

Vettä juon, ilman että odotan siinä olevan mitään erityistä makua, mutta muissa elintarvikkeissa on tarkoituskin olla maku mukana.

Voin listata itseni joukkoon. Syön kyllä kaikkea normaalia ruokaa. Lihat, kalat, äyriäiset, nilviäiset, kasvikset, juustot ja kaikki ns. suolainen kyllä uppoa.

Mutta makea!!! En vain pysty syömään mitään kovin makeaa. Täytekakku on suurin ihokkini, koska se on aivan älyttömän makeaa ja kermavaahdon, makean hillon ja kakkutaikinan yhdistelmä suorastaa ällöttää. Syön kyllä kermavaahtoa esim. marjojen kanssa, mutta kovin makeat yhdistelmät eivät vaan mene kurkusta alas, koska alan samantien voimaan todella pahoin ja yleensä oksennan. Esimerkiksi jostain mudcakesta voin syödä 1 x 1 cm kokoisen palan ilman ilman huonoa oloa. Jotain marjapiirakkaa voin syödä hieman helpommin, koska marjojen raikkaus ei tee niin huonoa oloa.

Kärsin myös todella paljon matkapahoinvoinnista, joten esimerkiksi juhlissa tai kylässä en pysty syömään makeista tarjoiluista juuri mitään, jos tiedän että olemme tunnin parin sisällä lähdössä autolla liikkeelle.

Työkuvioissa esimies tarjoaa hyvin tehdystä työstä aina täytekakkua. Minä söisin mieluummin vaikka tavallista pullaa tai rinkeliä.

Kaikesta tästä huomimatta olen todella innokas leipuri. Maistan leipomuksiani yleensä pikkulusikalla, mutta en itse syö niitä käytännössä lainkaan.

Ei nyt liity ihan suoraan nirsoiluun, mutta aikoinaan eräällä hoitotädillä oli aina graavilohta kaapissaan. En _ikinä_ saanut syödä sitä vaikka rakastin sitä yli kaiken. Ymmärtäisin jos se olisi ostettu hänen rahoillaan mutta vanhempani maksoivat minun ruokkimisestani. Täti veti tyynesti heidän maksamansa lohet naamaansa ja sanoi "et sinä siitä tykkää, se on aikuisten ruokaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaarin hautajaisissa esimerkiksi oli hyvät ruuat tarjolla ja siskoni tulee pöytään lautasen kanssa jossa oli ranuja, lihapullia, nakkeja ja kananugetteja ja valittaa kovaan ääneen, että hänen piti käydä hakemassa ruokansa lasten tarjoiluista.

Nämä lasten ranskalaiset ja nakit -buffettitarjoilut jaksaa aina hämmästyttää mua. Miksi lapsille tarjoillaan tällaista roskaa, vaikka aikuisten ruoka olisi ns. normaalia ja ravinteikkaampaa? Meillä lastenbuffa ei edes ole mikään vaihtoehto, vaan lapset syövät sitä mitä aikuisetkin. Nakin saattavat satunnaisesti haluta, mutta nugetit jäisivät syömättä. Älytöntä, ja tällä metodillahan niitä mäkkäriaikuisia kasvatetaan.

Minä taas ison lapsiperheen äitinä ymmärrän oikein hyvin lastenbuffat. Meilläkin lapset syövät kotona ns normaalia ruokaa eikä mitään ranskiksia. Lähes kaikki lapset ovat kuitenkin luonteeltaan ennakkoluuloisia ja syövät mieluummin sitä mitä ovat ennenkin maistaneet. Jos häissä on useampia lapsiperheitä, ei voi mitenkään olettaa, että kaikki lapset ovat syöneet kotona juuri niitä ruokia mitä häissä on aikuisille tarjolla. Lähes jokainen perheenäiti ja -isä arvostaa sitä, että saa juhlia lasten kanssa jotka ovat syöneet hyvällä ruokahalulla ja ovat iloisia. Vaihtoehtona kun saattaa olla hyvinkin aikainen kotiinlähtö tai nälissään huutavan kersalauman rauhoitusyritykset jos tarjolla ei ole kuin jotain suolakalaa ja tulista oliivi/fenkoli/katkarapu/vuohenjuusto/jalapenosalaattipaistosta. Tai sitten lapset vetävät ruoan puutteessa hirveät määrät makeaa kakkua ja kiljuvat sokerihumalassaan. Ei se meillä ainakaan ole lapsen ruokavaliota pilannut jos joskus häissä tai matkoilla ollessa on saanut ranskiksia ja makkaraa. Kuten eräs vanha nauvolantäti sanoi: Ei sillä ole mitään merkitystä mitä lapsi syö muutamana päivänä vuodessa vaan sillä mitä hän syö niinä loppuina 360 päivänä.

Ja jos joku äiti tai isä ei millään halua antaa lapsilleen lastenbuffan ruokaa, lapsi SAA syödä aikuisten buffasta.

Huvittaa se kun aikuinen ei syö jotakin sen takia että ei tykkää siitä. Mä syön kaikkea mitä on tarjolla. Myös sitä mikä on pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa se kun aikuinen ei syö jotakin sen takia että ei tykkää siitä. Mä syön kaikkea mitä on tarjolla. Myös sitä mikä on pahaa.

Mikä siinä niin huvittaa?

Olen hyvin kaikki ruokainen. Mikään niljakkuuskaan ei saa minua perääntymään. En voi kuitenkaan juoda maitoa, joka ei ole juuri avatusta purkista. Mielestäni maidon maku muuttuu, heti avattuna säilyttäessä. Se alkaa suussani maistumaan happamalta. En tiedä onko juuret, kun lapsena join kaverilla pahaksi mennyttä maitoa. Tämä maidon nirsoilu on helppo piilottaa, eli juoda vettä.

Juustoihin sanon, että kaverini, joka oli juutopakkaamolla töissä, leikkaa juustoista roskiin kaikki ulkoreunat.

Mieheni kertoi että työmatkalla laivalla oli tarjottu ruoka seisovasta pöydästä. Sen yksi n 30v työkaveri oli ottanut ranskalaisia ja nakkeja ja mausteeksi ketsuppia eikä mitään muuta. Sama seuraavana päivänä paluumatkalla.

Kaikesta ei tarvitse pitää, eikä edes syödä, mutta on käsittämättömän huonokäytöksistä kovaan ääneen nirsoilla. Meillä pienetkin lapset tietää, että ruoasta ei sanota hyi tai pahaa. Kylässä yritetään syödä vähän vaikka ei tykkäisi ja tuokaa ei sörkitä. Kaikkea ei ole pakko ottaa, "Ei kiitos" on silloin hyväksyttävä vastaus, nenän nyrpistäminen, "mä en tykkää siitä" tai "se on pahaa" eivät ole hyväksyttäviä vastauksia. Jos joku laittaa lautasella jotain mitä ei maistamisenkaan jälkeen pysty syömään niin jättää sen vaivihkaan syömättä.

Olimme juuri häissä, joissa ruokina oli ruokasampia salaatteja ja mereneläviä. Toinen lapsista ei pidä ravuista, simpukoista ja syö kalaakin vain vähän. Hän otti vihersaalaattia, leipää, maistoi hieman rapusalaattia, hyvin pienen palan kalaa eikä tehnyt numeroa asiasta. Onneksi toinen lapsi rakastaa rapuja ja kalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaarin hautajaisissa esimerkiksi oli hyvät ruuat tarjolla ja siskoni tulee pöytään lautasen kanssa jossa oli ranuja, lihapullia, nakkeja ja kananugetteja ja valittaa kovaan ääneen, että hänen piti käydä hakemassa ruokansa lasten tarjoiluista.

Nämä lasten ranskalaiset ja nakit -buffettitarjoilut jaksaa aina hämmästyttää mua. Miksi lapsille tarjoillaan tällaista roskaa, vaikka aikuisten ruoka olisi ns. normaalia ja ravinteikkaampaa? Meillä lastenbuffa ei edes ole mikään vaihtoehto, vaan lapset syövät sitä mitä aikuisetkin. Nakin saattavat satunnaisesti haluta, mutta nugetit jäisivät syömättä. Älytöntä, ja tällä metodillahan niitä mäkkäriaikuisia kasvatetaan.

Minä taas ison lapsiperheen äitinä ymmärrän oikein hyvin lastenbuffat. Meilläkin lapset syövät kotona ns normaalia ruokaa eikä mitään ranskiksia. Lähes kaikki lapset ovat kuitenkin luonteeltaan ennakkoluuloisia ja syövät mieluummin sitä mitä ovat ennenkin maistaneet. Jos häissä on useampia lapsiperheitä, ei voi mitenkään olettaa, että kaikki lapset ovat syöneet kotona juuri niitä ruokia mitä häissä on aikuisille tarjolla. Lähes jokainen perheenäiti ja -isä arvostaa sitä, että saa juhlia lasten kanssa jotka ovat syöneet hyvällä ruokahalulla ja ovat iloisia. Vaihtoehtona kun saattaa olla hyvinkin aikainen kotiinlähtö tai nälissään huutavan kersalauman rauhoitusyritykset jos tarjolla ei ole kuin jotain suolakalaa ja tulista oliivi/fenkoli/katkarapu/vuohenjuusto/jalapenosalaattipaistosta. Tai sitten lapset vetävät ruoan puutteessa hirveät määrät makeaa kakkua ja kiljuvat sokerihumalassaan. Ei se meillä ainakaan ole lapsen ruokavaliota pilannut jos joskus häissä tai matkoilla ollessa on saanut ranskiksia ja makkaraa. Kuten eräs vanha nauvolantäti sanoi: Ei sillä ole mitään merkitystä mitä lapsi syö muutamana päivänä vuodessa vaan sillä mitä hän syö niinä loppuina 360 päivänä.

Ja jos joku äiti tai isä ei millään halua antaa lapsilleen lastenbuffan ruokaa, lapsi SAA syödä aikuisten buffasta.

Pakko sen verran mainita, että tuo hautajaisten lasten buffet idea oli (tavallaan) siskoni. (Tosin oli varmaan ajatellut, että tuota ruokaa tarjottaisiin kaikille ja hänen ei tarvitsisi hakea ruokaansa lasten tarjoiluista.) Tarjolla tuossa lasten buffetissa oli kyllä paljon muutakin ja huomattavasti terveellisempääkin ruokaa, mutta siskoni hyväksyi vain ranut, nugetit, lihapullat ja nakit omalle lautaselleen. Kaikille muistojuhlassa oleville lapsille tuo tarjoilu maistui ja harva lapsi otti noutopöydästä paahtopaistia, perunoita, erilaisia kaloja tai muutakaan tarjolla ollutta, vaikka siihen mahdollisuus oli.

Lisäksi tiedossamme oli äidin kanssa siskon perheen makumieltymykset ja useammat sukujuhlat järjestäneinä, ajattelimme että tuollainen ratkaisu voisi miellyttää muitakin lapsiperheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa se kun aikuinen ei syö jotakin sen takia että ei tykkää siitä. Mä syön kaikkea mitä on tarjolla. Myös sitä mikä on pahaa.

Mikä siinä niin huvittaa?

Mieti nyt vähän. Aikuinen nirsoilee ruoan suhteen. Sen ymmärtää että lapsi tekee niin.