Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!

Vierailija kirjoitti:

Menin hakemaan lastani päiväkodista ja ostin tuokkosen mansikoita mennessäni. Lapseni sitten iloisena alkoi tarjota mansikkaa myös eräälle tytölle, joka jo tyytyväisenä otti yhden. Niin eiköhän tytön äiti sännännyt kiljumaan, että hyi, heitä se pois! Kuulemma kanta pitää poistaa lusikalla, eikä puraisemalla, muuten ei saa syödä.

Kumpikin lapsi säikähti niin, että näki ihan, kuinka nielivät kyyneleitä. Teki mieli motata tuota naista.

Kaikenlaiset ne lapsia tekevätkin.

Aikuinen 40-kymppinen nainen sanoi minulle kerran: "En ole vielä koskaan maistanut avokadoa." Petti pokka. :D

Einesruuilla elävä lapsen kaveri luetteli kerran "Minä inhoan mansikoita, mustikoita, viinimarjoja ja vadelmia" Sitten meillä yksissä kesäjuhlissa oli syönyt juuri noista marjoista tekemääni smoothieta (ei ollut sokeriakaan) ja tuli kysymään "Mitä se ihana punainen vanukas oli, voisin syödä sitä kotonakin" :D

(tietysti olin varmistanut etukäteen vieraiden allergiat)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen allerginen monelle asialle tuöisista mausteista lukuisiin hedelmiin ja kasviksiin. Se on helppo selittää ravintolassa ja ystäville. Allergiat on ok. Mutta! En voi sietää homejuustoja. Hyvin harvoin ravintolasta löytyy annosta, joka olisi mulle allergiavapaa. Siispä yritän valita sellaisen, jossa allergeenejä on mahd. vähän ja sellaisessa kohtaa (esim. kastike), että kokki voi vaihtaa. Jostan ihmeen syystä kokit aina haluavat tunkea tilalle homejuustokastikkeita, vaikkei annoksessa lukisi juustoista mitään. Ja tarjoilijoilla menee hermot, kun esitän toiveeni, olin kuinka ystävällinen tahansa. Ja kyllä, allergiavapaita vaihtoehtoja löytyy aina, ilman juustoja.

En pidä homejuustoista ja illanistujaisissa en tällaisia herkkuja syö. Mun mielestä ei ole pakko syödä syömisen vuoksi. En tee numeroa asiasta tietenkään.

Pyydä kastike aina erikseen. Minä teen niin siitä syystä, että esimerkiksi salaattiannosten päälle kipataan juomalasillinen kastiketta. Haluan maistaa kastiketta enkä hukuttaa siihen tuoreita vihanneksia.

En silti haluaa maksaa kastikkeesta, jota en voi syödä ja nauttia ruokaa kuivana, kun vaihtoehtoja olisi.

Lainaus epäonnistui edellisessä viestissä. Kyse oli siis siitä, että ruoka-aineallergioiden vuoksi joudun lähes pääsääntöisesti "kikkailemaan" ravintola-annosten kanssa, ja yleensä kokit haluaisivat tarjota kastikkeiden/majoneesien ym. tilalle homejuustovaihtoehtoja. En pidä homejuustosta ja näen listaa tutkimalla, että allergiavapaita vaihtoehtoja ilman juustoja olisi. Valitsen aina annoksen, joka ei juustpja sisällä ja allergeeneja mahd. vähän.

Voithan sä pyytää jotain muuta kuin homejuustokastiketta

Niin pyydänkin kohteliaasti, mutta tähän tarjoilijoiden ymmärrys ei enää tunnu riittävän, kun allergioiden takia joudutaan jo venkslaamaan. Paras oli ehkä tarjoilija, joka millään ei olisi suostumut kertomaan, mitä kokki oli suunnitellut tilalle. Lopulta sitten pitkin hampain paljasti kun sanoin, että siksi utelen kun en millään hakuaisi homejuustoa tilalle. Arvatkaapa mitä oli kokki suunnitellut? :D kyllä minusta asiakkaalla tällaisessakin tapauksessa tulisi olla oikeus tietää annoksensa sisältö etukäteen, vaikka allerginen olisi. Eiväthän muutkaan sikaa säkissä tilaa.

Exäni, silloin 29-vuotias mies oli todella nirso syömistensä suhteen. Koska harrasti urheilua, laski aika tarkkaan kaloreita -mun mielestä oli jo liian rasvattomassa kunnossa, mutta pelkäsi kuollakseen lihomista-. Kyttäsi tietty munkin syömisiä.

Yksi asia mistä jätkä ei tykännyt, oli sinappi. Tein spagettikastiketta, johon sujautin mausteeksi Dijon-sinappia hiukan. Poikaystävä söi hyvällä ruokahalulla ja kehui ateriaa. Kerroine ttä olin muuten käytttänyt hiukan sinappia maustamaan kastiketta, niin tyyppi veti kunnon herneet nenään ja loukkaantui, oli kuulemma petollista minulta noin häntä huijata :D Erottiin myöhemmin, ei tosin tämän takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en syö sieniä. Koska ihmisillä voi kasvaa varpaiden välissä sieniä ja hometalossa kasvaa myös sieniä.

No kuitenkin eräs ihminen teki minulle sieniruokia ja eräs niistä oli runsaassa öljyssä lilluvat sienet. Aivan kauheea! Limaista tunkkaista ja no oksettavaa.

Sitten oli täytettyjä paprikoita jauhelichili täytteellä! MAHTAVIA!!! No ruuan lopuksi hän kertoi niissä olevan sientä. Asia ok! Suutuntuma OK ja sitten maku OK!

No sitten tuli hänellä vimma lisätä aina sientä jauheliha ruokien joukkoon?! En tajunnut sitä koska ei se sieni siinä maistu tai tunnu purutuntumalla ollenkaan. Joten ihmettelin miksi siihen pitää lisätä sientä, jos syödessä ei tunnu tai maistu sieneltä? Ihan oikeasta avatkaa tätä minulle?

Opettaa sinua syömään sieniä tai sitten on pihi ja ilmaiset sienet jauhelihan seassa tekevät ruoan halvemmaksi.

Makuaistissa täytyy olla kyllä vikaa, jos ei huomaa sienien makua. Minulle on syötetty lapsesta asti ruokia, joihin on lisätty sieniä, erotin mauan aina. Mutta olen nyt kuitenkin oppinut syömään sieniä, joten ei sienten lisääminen ruokiin hukkaan mennyt..

Herkkusieni ei maistu miltään.

En suostunut lapsena syömään virolaisen ystäväni luona mansikkatorttua koska siinä luki "maasikatort" Ystävä-raukka selitti sataan kertaan että siinä on mansikkaa, mutta ei...

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri tuollainen ongelmalapsi mistä täällä on maristu. En erityisesti valittanut, jätin syömätta (ja pelolla odotin pakottamista). Oon istunut jonkun kinkkukiusauksen edessä pari tuntia, kun on yritetty antaa opetus. Jos joku ruoka meinaa tulla saman tien ylös kuumana, ei se kylmänä parempaa ole.

Kasvoin kuitenkin aikuiseksi ja ruuan pelko helpotti. Uusia makuja kokeilen mielelläni. Edelleen on joitain makuja ja koostumuksia jotka ei mene alas tai ainakaan pysy siellä. Majoneesi, kaikki italiansalaatit, perunasalaatit, kurkkusalaatit ja sienisalaatit ainakin jää ottamatta. Onneksi aikuisena ei kukaan pakota mihinkään, ja jos joku loukkaantuu kohteliaasta kieltäytymisestä, se ei minua itketä.

Täällä ilmoittautuu myös yksi. Mun äiti oli yh ja teki ihan helvetisti duunia, eikä paljon kotona kokkaillut, joten joko osti tyyliin valmismakaronilaatikkoa kaappiin tai sitten kävin työpaikallaan ravintolassa syömässä. Olin aika usein tädilläni hoidossa, ja muistan tänäkin päivänä kuinka oksensin kaaressa riisit pöydän viereen n. 5-vuotiaana. En ollut koskaan ennen syönyt riisiä, enkä kehdannut sanoa sen olevan pahaa, joten väkisin söin ja maitoa päälle, kunnes yrjö tuli :( Mainittakoon, että tänä päivänä tykkään riisistä paljonkin ja vaikka missä muodoissaan. En myöskään voinut sietää hampurilaisia, kermavaahtoa yms. "herkkuja".

Olen edelleen(olen yli 30v) jollain muotoa ruokavammainen, koska olen kasvissyöjä, enkä voi oksentamatta syödä myöskään sieniä, oliiveja, suolakurkkuja tai hillosipuleita. Jos mainitsen näistä, kysymys on aina vakio "No mitä sä sitten syöt" No kuule ihan ruokaa :D 20 vuotta sitten vegetaristi oli  kummastus, nykyään ei mikään ongelma. Omille lapsille olen opettanut, ettei kaikesta tarvitse pitää, mutta kaikkea pitää maistaa. Sitten vasta voi sanoa, jos ei tykkääkään.

Hupaisinta tässä on, että työskentelin yhdessä välissä viisi vuotta kokkina, joten joo, osaan laittaa ruokaa, vaikka siinä olisikin lihaa tai oliiveja. Ei minua haittaa niitä käsitellä, kunhan ei tarvitse syödä :)

Lapsena inhosin sipulia ja maksaa. Ja inhoan muuten vieläkin. Sipulista jankutettiin koko ajan, että opin siitä kyllä pitämään, sillä kaikki aikuisethan sitä syövät. Ja tokihan moni siitä sipuli-inhostaan kasvaakin ulos. Minä en kasvanut. Kykenen sitä kyllä syömään, jos menen johonkin vieraaksi ja ruuassa on sipulia. Mutta pienen trauman on aiheuttanut isovanhempien luona syöty perunamuusi, joka oli täynnään lähes raakoja sipulinpalasia. Opin pentuna siellä syödessä imeskelemään muusin, sillä kammosin (kammoan) sitä tunnetta, kun sipuli rasahtaa hampaissa.:D Äidin luona käydessä noukin karjalanpaistista isot sipulinriekaleet lautasen reunalle. Äitiä se ei häiritse ja laittaakin sipulin isoina palasina ruokaan, jotta se on helppo jättää syömättä. Toinen veljeni ei nimittäin myöskään pidä sipulista. Muualla kuin äitini luona ja kotonani en samaa tekisi, sen verran osaan olla kohtelias.;)

Joitain ruoka-aineita on, mistä en todellakaan pidä ja joita en vapaaehtoisesti kotonani laita. Mutta pystyn kyllä nielemään lähes kaiken, mikäli pakko on. Jos vaihtoehtoja on, kerron kyllä yleensä kysyttäessä, että en kiitos ota tätä ja tätä, kun en siitä yleensäkään niin kauheasti välitä. Kukaan ei ole loukkaantunut. Ja miksi loukkaantuisi? Ei se minusta turhaa nirsoilua ole.

Meillä kotona ollessani lapsi ei syöty ihan niin älyttömän monipuolisesti, vaikka oli toki salaatteja, juureksia ja hedelmiä. Mulle olikin vähän järkytys kesäisin viettää pitkiä aikoja tätini luona, missä syötiin todella paljon kasvisruokia ja muuta, mitä meillä ei juurikaan ollut. Mutta siellä sitä sitten oppikin pikkuhiljaa pitämään erilaisista ruuista ja edelleen on jotkut sieltä opitut kikat käytössä.:) Tosin tämä kyseinen täti edelleen jaksaa vittuilla siitä, etten syö sipulia.. Hän on ainoa, joka siitä yhä viitsii vääntää. (olen 26)

Toinen veljeni onkin sitten ihan oma lukunsa. Juustot ym. maitotuotteet eivät olisi (varsinkaan hänen ollessaan teini) saaneet jääkaapissa edes koskea niihin ruokiin, joita hän pystyi syömään. Tokihan sieltä muovipussin tai kuvun alla olevasta juustosta tarttuu "juustopöpöjä" avaamattomaan palvikinkkupakettiin..:D Ja lähes kaikki hedelmät/kasvikset ovat edelleen kuulemma kamalia. Kasviksia on opetellut onneksi syömään vähän enemmän. Taisi armeija vähän opettaa. Kalaa ei kuitenkaan suuhunsa pistä ja on myös hyvin tuotemerkkiuskollinen. Tykkää esmes HK: mikrohampurilaisista, muut ovat paskaa. Ketsupin pitää olla tietynlaista, levitteen myös. ymsyms...

Raivostutti joskus kotona laittaa jotain omasta mielestä ihanaa katkarapuwokkia yms. kun jätkä tulee keittiöön leipää tekemään, mulkoilee pannulle ja nostaa paidankauluksen nenänsä päälle, ettei haistaisi sitä "löyhkää". Ymmärrän, jos ei jostain pidä, mutta se yökkäily ja elehtiminen on silkkaa huonoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli mielenkiintoinen tieto, että laktovammaisilla on usein vaikeuksia sienten kanssa. Minulla ei ole virallista diagnoosia, mutta lakkasin sietämästä maitoa murrosiässä. Sitä ennen join suuriakin määriä ongelmitta, sitten yhtäkkiä maha meni sekaisin puoli tuntia lasillisen jälkeen eikä pahimpina aikoina kestänyt edes voita. Nyt aikuisiällä syön ainoastaan kypsytettyjä juustoja, mitä tulee maitotuotteisiin.

Sienille taas olen ollut yliherkkä aina. Ei pelkästään se maku, mutta niistä on tullut kummallinen tunne kurkkuun ja jotenkin sellainen olo, että päässä heittäisi? Perheessäni on noin muuten syöty paljon sieniä, että ei johdu nirsoilustakaan. Ja kun tosiaan syön melkein mitä vaan muuta.

-ohis-

Sienissä on oma sokerinsa, joka aiheuttaa joillekin massiiviset ilmavaivat! Kts. alla oleva lainaus!

Sienisokerin aiheuttamat vatsavaivat (trehaloosi-intoleranssi)

Lääkärikirja Duodecim

3.2.2016

sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Sienet varastoivat itseensä energiaa sienisokerina eli trehaloosina. Sieniaterialla voidaan saada sienisokeria 1–6 grammaa.

Erityinen ruoansulatusentsyymi trehalaasi hajottaa sienisokerin suolessa osiinsa, jotka imeytyvät verenkiertoon. Osalta ihmisiä entsyymi puuttuu, jolloin sienisokeri ei imeydy vaan kulkeutuu paksusuoleen. Seurauksena on vatsavaivoja: löysiä ulosteita, vatsan turvotusta ja ilmavaivoja. Vaivat alkavat vasta useiden tuntien kuluttua syömisestä.

Jos toistuvasti saa sieniaterian jälkeen vatsavaivoja, syynä voi olla sienisokeri. Tilaa kutsutaan trehaloosi-intoleranssiksi. Siihen liittyvät oireet ja niiden syntytapa ovat samankaltaiset kuin maitoon liittyvässä laktoosi-intoleranssissa (ks. «http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo91229.pdf»1). Sienisokeria pilkkova trehalaasi-entsyymi on rakenteeltaanerilainen kuin maitosokeria pilkkova laktaasi-entsyymi. Sen vuoksi laktoosi-intoleranssiin käytettävä laktaasi-valmiste ei tehoa trehaloosi-intoleranssissa.

Trehaloosi-intoleranssin yleisyyttä ei tunneta, mutta se on ilmeisesti paljon harvinaisempi kuin laktoosi-intoleranssi.

Trehaloosi-intoleranssia voidaan selvittää tutkimuksella, jossa nautitaan trehaloosia, ja sen jälkeen tehdään mittauksia. Tutkimuksia ei kuitenkaan yleensä tarvita, sillä jos toistuvasti esiintyy vatsavaivoja sieniaterian jälkeen, trehaloosi-intoleranssi on todennäköinen. Hoitona on sienituotteiden välttäminen.

Itse myönnän olevani nirso, lähinnä tilanteen pakosta. Paistamaton kala, isomäärä sieniä, kaalit ja muut _huonosti_ sulavat ruoat. Vaikka minulla on laktoosi-into, niin yllättävää kyllä, pydtyn syömään esim Lidl gelattojäätelöä. Mutta jos Valion jäätelö ei ole laktoositonta niin istun lippupäivän vessassa. Pidän kyllä useimmista ruoista ja maistelen mielelläni uudia makuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuiselle ihmiselle ei kelpaa muu kuin tyyliin perunat ja lihapullat, pitänee olla jossain vähän vikaa silloin, liekö ravintokasvatus jäänyt vähän köyhäksi aikanaan lapsena ja sitten jääty sille lapsen tasolle. Ymmärtäisi paremmin kulttuuriset erot/fobiat jos kyse vaikka hyönteisistä kuten Aasiassa, mutta että aikuiset ihmiset ei uskalla jotain maistaa... Jotenkin vähän säälittävää, mikähän on pahinta mitä tapahtuu jos maistaa jotain uutta? Siitähän saattaisi vaikka pitää, hui.

Minä inhoan tuota alentuvaa ja jo valmiiksi näsäviisasta kommenttia "siitähän saattaisi vaikka pitää". Kun aikuinen sanoo, ettei halua syödä katkarapuja, on ihan turha selittää, että se maistuu ihan kanalta tai ei miltään ja maista nyt kun ihan takuulla tykkäät". Minä en koske mihinkään äyriäiseen tai nilviäiseen eli ryömivään tai pohjamudassa makaavaan ötökkään ennen kuin olen nälkäkuoleman partaalla. En siis todellakaan saattaisi pitää niistä missään tilanteessa enkä millään reseptillä.

Juu ei ole pakko syödä eikä kaikesta ole pakko pitää, mutta se että tuomitset jonkun pahaksi sitä maistamatta, kertoo vain siitä että olet ennakkoluuloinen ja ruoka-asenteeltasi vähän kuin pienet lapset. Tämä on vähän sama kuin aikuinen ihminen ei halua mennä porealtaaseen tai sukeltamaan ennakkoluulojensa takia, vaikka saattaisi oikeasti pitää siitä. Tuollainen on vaan aika yksikertaisten ihmisten hommaa. Pakkohan toki ei ole muuta kuin kuolla, elämässä olisi silti hyvä kokeilla uusia asioita :D

Minä tosiaan tuomitsen nilviäiset syömäkelvottomiksi eikä minulla ole mitään tarvetta yrittää todistella aikuisuuttani sillä, että ympäristön paineen ja paheksunnan vuoksi panisin suuhuni mitään sellaista, joka jo ajatuksena inhottaa minua.

Olen tehnyt paljon töitä ns. ruokasnobien kanssa ja kummastellut sitä, kuinka suurta ylpeyttä ihminen voikaan tuntea voidessaan kertoa maistaneensa kummallisia tarjottavia. Se, että joku keksii syödä metsästä löytämäänsä limasientä tai tunkea pihvin täytteeksi suklaata, on heidän mielestään temppu, joka jokaisen ihmisen täytyy toistaa, jottei vain tule nimitellyksi ennakkoluuloiseksi.

Lapset pihaleikeissään syövät hiekkalaatikosta kissojen kokkareita. Aikuisten ei tarvitse - paitsi tietysti niiden aikuisten, jotka maistavat ihan mitä tahansa maistamisen ja ennakkoluulottomuuden ilosta ja leimautumisen pelosta, kunhan se tuodaan eteen tarpeeksi näyttävänä annoksena.

Normaalin suomalaisen ruoan kanssa nirsoileminen menee monilla liiallisuuksiin, kuten keskustelussa on nähty. Eksoottisten ja väkisin keksittyjen aineksien kohdalla on vain tervettä miettiä kahdesti.

Onneksi teitä väkisinmaistattajia vastaan on tehokas keino: minäkin olen ollut nilviäisille ja äyriäisille vapaaehtoisesti allerginen jo parikymmentä vuotta. Normaali aikuinen tietää, että allergian kanssa ei ole leikkimistä. Vain idiootit sotkevat ruokaan allergiaa aiheuttaviksi ilmoitettuja aineksia saadakseen tuntea vahingoniloa, ylemmyyttä ja oikeutusta. Ja niitä idioottejahan tässäkin keskustelussa on nähty. Oletko sinä yksi heistä?

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli mielenkiintoinen tieto, että laktovammaisilla

Laktovammainen on normaali, ei aikuisen ihmisen ruokavalioon kuulu toisten eläinten maito. Laktoosin käyttökyky on mutaatio.

Veljentytölläni on pitkä ja alati muuttuva lista ruoka-aine allergioistaan. Ymmärrän täysin miksi hänen pitää selvittää muiden valmistamien ruokien sisältö. On allerginen mm. sellerille ja kuivatulle paprikalle, joita käytetään paljon erilaisissa mausteseoksissa. Nämä aiheuttavat nopeasti hengenvaaran. Joten ymmärrän oikein hyvin allergisten ja ruokavaliota noudattavien tiedustelut ruuan sisällöstä, enkä pidä sitä nirsoiluna.

Myöskään se ettei pysty/halua syödä muutamaa eri ruoka-ainetta on ihan ok ja ymmärrettävää. Mutta jos hyihyi ruoka-aineiden lista on loputon ja ruokaa pitää julkisesti yökkiä ja hyhhytellä, silloin kyse on mielestäni nirsosta.

Siskoni on oiva esimerkki oikeasta nirsosta. Syövät perheineen usein pizzaa, kebabia ja hampurilaisia ja kotona yleensä ranuja ja nakkeja/makkaraa/kananugetteja/eines lihapullia. Herkkuja on jatkuvasti tarjolla ja siskoni selittää vain, että "kun lapset eivät muuta suostu syömään". Siskoni on lapsuudessaan ollut kaikkiruokainen ja innokas kokkaaja, mutta miehensä tavattuaan on taantunut tuolle einesruokien tasolle.

Lisäksi siskoni nostaa oikeasti metelin jos joissain juhlissa ei ole heille sopivaa ruokaa tarjolla, vaikka pöydät notkuisivat erilaisia herkkuja, joista "normaali" ihminen löytäisi kyllä paljonkin syötävää. Vaarin hautajaisissa esimerkiksi oli hyvät ruuat tarjolla ja siskoni tulee pöytään lautasen kanssa jossa oli ranuja, lihapullia, nakkeja ja kananugetteja ja valittaa kovaan ääneen, että hänen piti käydä hakemassa ruokansa lasten tarjoiluista. Luulisi tuon oman kommenttinsa herättävän hänetkin omasta nirsoilustaan, mutta ei.

Allergioista ei heidän perheessään ole kyse, sillä siskoni kertoo turhankin tarkkaan perheensä sairashistorian, lääkärikäynnit, aivastelut ja suolentoiminnat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuiselle ihmiselle ei kelpaa muu kuin tyyliin perunat ja lihapullat, pitänee olla jossain vähän vikaa silloin, liekö ravintokasvatus jäänyt vähän köyhäksi aikanaan lapsena ja sitten jääty sille lapsen tasolle. Ymmärtäisi paremmin kulttuuriset erot/fobiat jos kyse vaikka hyönteisistä kuten Aasiassa, mutta että aikuiset ihmiset ei uskalla jotain maistaa... Jotenkin vähän säälittävää, mikähän on pahinta mitä tapahtuu jos maistaa jotain uutta? Siitähän saattaisi vaikka pitää, hui.

Minä inhoan tuota alentuvaa ja jo valmiiksi näsäviisasta kommenttia "siitähän saattaisi vaikka pitää". Kun aikuinen sanoo, ettei halua syödä katkarapuja, on ihan turha selittää, että se maistuu ihan kanalta tai ei miltään ja maista nyt kun ihan takuulla tykkäät". Minä en koske mihinkään äyriäiseen tai nilviäiseen eli ryömivään tai pohjamudassa makaavaan ötökkään ennen kuin olen nälkäkuoleman partaalla. En siis todellakaan saattaisi pitää niistä missään tilanteessa enkä millään reseptillä.

Kun aika moni näkyy olevan eri mieltä, pitää nyt esittää kysymys: onko teillä, jotka olette saaneet rikkaan ravintokasvatuksen ja kasvaneet sitten aikuisen tasolle, mitään rajaa siinä, mitä suostutte maistamaan? Ja jos maistatte jotain inhottavaksi osoittautuvaa, pidättekö oikeutenanne olla maistamatta seuraavan kerran, kun tarjotaan?

Minä en ole omasta mielestäni saanut "rikasta ravintokasvatusta". Lapsuudenkotini oli hyvin köyhä ja ruoka koostui pääasiassa oman maan perunoista ja itse järvestä pyydetystä kalasta. Jauhelihaa ja makaronia ostettiin joskus kaupasta, mutta esim salaatteja ei ollut kuin koulussa. Muistan että lapsena inhosin ainakin kaalikeittoa, jota äiti keitti joskus ja koulussa en suostunut juomaan piimää. 

Nykyään raja siinä mitä suostun maistamaan on omasta mielestäni hyvinkin korkealla. Kerran entisessä Neuvostoliitossa sain yhdessä syrjäisessä paikassa lounaaksi jotain paikallista perinneruokaa, en tiedä mitä se oli. Vaaleaa klimppistä keittoa, joka haisi aivan järkyttävän mädänneelle ja happamalle ja maistui myös samalle. Söin väkisin noin puolet lautasellisesta, kiitin ruoasta ja kerroin olevani aivan täynnä etten jaksa enää. Toisen kerran paljon myöhemmin aikuisena Kiinassa työmatkalla tuotiin pöytään alkupalaksi noin 10-15cm pitkä ja pari senttiä paksu tuhatjalkainen raa'an porkkanaraasteen päällä. Se oli raaka ja elävä koska heilutteli vähän jalkojaan, mutta jotenkin "pökerrytetty" tai puolitapettu ettei karannut lautaselta vaan kitui siinä. Se jäi maistamatta. Pidän oikeutenani myös olla maistamatta sitä jos tuodaan samaa joskus tulevaisuudessa eteen. ;-)

Muutoin maistan ja syön melkein mitä vain ja raja ei tule niinkään itse ruoasta tai ruoka-aineista vaan hygieniasta. Esimerkiksi jos ulkomailla on ravintolassa 40 asteen lämmössä kalaa tarjolla ilman jäitä tai muuta kylmäsäilytystä, en koske siihen. Myös majoneesisalaatteja ja raakoja kananmunia vältän ulkomailla. Mitä syrjaisempi paikka, sitä tarkempi olen. 

Onhan minullakin toki ruokia, joista pidän enemmän ja toisista vähemmän. Jos olen vieraana, syön kuitenkin aina sitä mitä on tarjolla vaikka ei olisi suosikkini. Ainut mitä en syö, on tomaatti. Saan siitä pahan ihottuman naamaan. Jos salaatissa on tomaattia, yritän ottaa niitä mahdollisimman vähän ja jos tulee lautaselle, näpin ne vain lautasen reunalle ja kerron kohteliaasti emännälle että en ole kranttu mutta olen allerginen niille. 

Vaikka itselläni ei olekaan pahoja rajoja, yritän omille vierailleni aina tarjota sellaista mitä he voivat syödä ja/tai mistä pitävät. Tutuista ja sukulaisista löytyy monenlaisia oikeita allergikkoja ja lisäksi "muuten vain" jotain ruokavaliota noudattavia. En koe sitä mitenkään ongelmalliseksi jos joudun laittamaan erikseen tarjottavia eikä se minua ärsytä.

Ainut mikä ärsyttää on ruokavalioitaan koko ajan muuttelevat ihmiset, kuten vanhimman tyttömme poikakaveri. Välillä on Atkinsia ja välillä vegaaniruokaa ja mitä milloinkin mitä on sattunut netistä keksimään että voisi kokeilla. Kerran hän oli erittäin tiukalla kasvisdieetillä ja myös ilman rasvoja, kanamunia ja maitoa yms eikä syönyt kasvisten lisäksi muuta kuin tummaa riisiä. Olin ostanut ja tehnyt hänelle eri ruokaa. Kun mieheni alkoi grillata illalla pihvejä, tämä tiukka rasvaton kasvissyöjä söikin pihviä, kermaista sienikastiketta, perunaa ja patonkia hyvällä ruokahalulla!

Kun on ärtyvä suoli niin pitää olla ärsyttävä nirso muiden mielestä. Enhän minä sitä aina maista jos ruoka sisältääkin jotain itselle sopimatonta, enkä ole hoksannut kysyä tai joku testailee mutta sitten kestääkin pari päivää ripuli. Välttelen innokkaiden kotikokkien keitoksia ja tarjoiluja. Ravintoloissakin nykyään on selostettu mitä sisältää ja tuntuu olevan ok jos jo tilatessa haluaa jättää jonkun soosin tai aineksen pois annoksesta.

Lukiossa ollessani eräs luokkakaverini, varsinainen itsekeskeinen beauty queen, ei suostunut istumaan ruuhkabussissa "läskien" viereen. Mieluummin hänen kuninkaallinen korkeutensa sitten seisoi ja katseli ylimielisen kireä ilme naamallaan ikkunasta ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Kun on ärtyvä suoli niin pitää olla ärsyttävä nirso muiden mielestä. Enhän minä sitä aina maista jos ruoka sisältääkin jotain itselle sopimatonta, enkä ole hoksannut kysyä tai joku testailee mutta sitten kestääkin pari päivää ripuli. Välttelen innokkaiden kotikokkien keitoksia ja tarjoiluja. Ravintoloissakin nykyään on selostettu mitä sisältää ja tuntuu olevan ok jos jo tilatessa haluaa jättää jonkun soosin tai aineksen pois annoksesta.

Minulle kehittyi ristiallergia soijalle ja raa'alle (ja puoliraa'alle) porkkanalle vasta yli kolmekymppisenä. Useimmat ihmiset eivät ole koskaan kuulleetkaan ristiallergiasta ja ihmettelevät myös sitä, että "ethän sinä ennen ole ollut allerginen ruoalle". Jokainen tietää sen, että esimerkiksi pähkinäallergikko saattaa turvota ja lakata hengittämästä muutamassa minuutissa, mutta minun kohdallani epäluuloa herättää se, että en saa oireita heti vaan vasta parin tunnin kuluttua kotona, joten kukaan ei ole näkemässä sitä hirvittävää vatsakipua ja kramppeja, jotka pitävät minut puolitajuttomana monta tuntia.

Valitettavasti minä olen niitä suuttumusta herättäviä ihmisiä, jotka eivät koske mihinkään ruokaan, jossa edes saattaa olla soijaa tai puolikovaksi kypsennettyä porkkanaa. Koska ristiallergiani on kehittynyt vasta aikuisiällä, minun on syytä pelätä sitä, että ennen pitkää jokin muukin aine pitkästä listasta ilmoittaa herkistymisestäni. Mutta hei, kaikkeahan pitää maistaa, eihän sitä muuten tiedä, ja saattaahan siitä vaikka pitääkin...

Eksä ei huolinut ruokaa, jos se tarjottiin väärästä astiasta.. Kaikki piti tarjoilla hienosta astiasta ja siis tä alkoi olla aika läppä. Kun tein ruokaa jälkiruokineen päivineen ja näytin sitä hänelle, kun ruuat olivat edelleen kattiloissa liedellä, niin mies vetosi että ne ovat olleet hellalla liian pitkään ja lähti mun luota syömättä. En muuten laittanut ruokaa herralle hetkeen.:D 

Pikkuveljeni on nirsoillut aina ja muistan että kypsyimme muut sisarukset siihen jo lapsena. Hän ei suostunut syömään keittoja, koska oli nähnyt kerran että yksi vanhempi poika oli kieltäytynyt niistä ja tätä esimerkkiä oli matkittava. Tiedän, että muuta syytä tuohon ei ole sillä keitot menivät aiemmin kuin häkä. Samaten hän ei suostunut syömään uudelleen kuumennettua ruokaa. Koulussa opettaja kyllästyi siihen suoranaiseen ruokapers..lyyn, johon taas äiti ei havahtunut millään mutta koko muu maailma ympärillä kyllä. Pelkkä ruuan ulkonäkö teki sen ettei se kelvannut, ja jätkä ei edes maistanut ennen kuin ilmoitti sen olevan pahaa. Tyyppi siis uhmasi ruuan kautta. Matkoilla ja reissuissa toi oli järkyttävän rasittavaa, koska mikään ei kelvannut, tyyppi pelleili pöydässä ja loppuajan valitti nälkäänsä. Olisin vanhempinamme laittanut tuolle nopeammin stopin enkä suhtautunut niin välinpitämättömästi kuin vanhempamme suhtautuivat. 

Pahin esimerkki oli lasagne, minkä pikkuveljeni pisti mummoni tekemään. Ensin hän käski karsia kaiken ylimääräisen siitä pois, koska ne eivät kuulemma sovi siihen eli se oli käytännössä juustoa ja jauhelihaa levyjen lisäksi. Kun se oli viimein valmis, tyyppi maistoi palan ja sanoi ettei se ole hyvää. Mun mielestä meidän vanhempien olisi kuulunut puuttua tohon, koska ei tolleen pompotella ketään ja vielä vähiten vanhaa isoäitiä. Me söimme lopulta siskot sen lopun lasagnen hyvällä halulla. 

Itse rakastan sipulin makua ja laitan sitä kaikkiin liha- ja kalaruokiin ja myös kasviskeittoihin ja -piirakoihin ym. Se sipuli vain pitää silputa ihan pieniksi eli mullakin ällöttää sellaiset sipuliluikerot.