Lue keskustelun säännöt.
Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!
Kommentit (1118)
Tutun lapset eivät syö juuri mitään samaa keskenään. Heidän pöydässään onkin aina ainakin kymmenen kattilaa/pannua että kukin saa jotain mikä kelpaa. Tuttu on ihan kypsänä kokkaamiseen, mutta tekee orjallisesti yhdelle keitetyt perunat, jotka on kuorittu ennen keittämistä, yhdelle riisiä ja yksi ei syökään juuri muuta kuin makaronia ja ketsuppia. Yhdelle on kanafileet paistettu pelkällä suolalla ja otettu sitten erikseen kun muita varten on pannulle lisätty vielä ruokakerma ja liemikuutio. Yksi syö kasviksista vain kurkkua, yksi porkkanaa mutta sitä vain raasteena ja yksi syö moniakin kasviksia, mutta ainoastaan Thousand Island -kastikkeeseen hukutettuna. Joskus heillä on tuollainen pullo mukana. Yksi juo tavallista rasvatonta maitoa, yksi haluaa plus-maitoa ja yksi juo vain Soda Stream -vettä. Kukaan perheestä ei syö kermavaahtoa, raejuustoa, mitään "väkevää" kuten aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, rucolaa tai sinappia, muuta kuin Flora levitettä tai leivälle muuta kuin edamia tai keittokinkkua. Olen kerran kutsunut heidät syömään, mutta niiden kamalien yök! -huutojen ja jälkiruokasuklaiden ahmimisen ja rohmuamisen jälkeen ei kiitos enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en syö mitään missä on liivatetta. Ajatus teurasjätteestä esimerkiksi jogurtin tai kakun seassa on niin kuvottava, että jos huomaan vahingossa syöneeni jotain mikä sisältää liivatetta, niin oksennus tulee. En tee liivatekammostani mitään numeroa, jätän vain ottamatta jos sitä on tai saattaa olla. En halua kysellä juhlissa että onko juustokakussa liivatetta, syön sitten vaikka pullaa. Joskus seurustelun alkuvaiheessa miehen äidin syntymäpäivillä söin hampaat irvessä väkisin liivatekakkua, koska en kehdannut sanoa kammostani. Lopulta mies sitten sanoi, ettei mun ole pakko sitä syödä. Yököttävä olo oli koko päivän. En myöskään syö kaupan eines lihapullia tai nugetteja, makkaraa vain jos se on mahdollisimman lihaisaa, en mitään veri- tai sisäelinruokia enkä raakaa paprikaa. En tiedä mikä raa'assa paprikassa mättää, se vain maistuu jotenkin omituiselta. Aikalailla kaikki muu menee.
Yhden ystävän ruokavalio koostuu lähinnä sipseistä, suklaasta, heseruoasta ja tavallisesta kotiruoasta jonka pitää olla mahdollisimman mietoa, lähes mautonta. Kaikki muu on liian erikoista. Kerran sain hänet lähtemään mukaan kiinalaiseen ravintolaan, kun kerroin että sieltä saa myös friteerattua kanaa. Tämän jälkeen kehui kovasti pitävänsä kiinalaisesta ruoasta, vaikka tarkoitti sillä sitä friteerattua kanaa. Muuta ei uskaltanut maistaa.
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä on ns. supermaistajia, jotka maistavat maut erittäin voimakkaina. Riippuu geeneistä, kuinka maut maistaa ja on myös makuja, joita pystyy maistamaan vain jos geenit sallivat. Itse olin 'nirso' lapsi jonka suuta mm. tomaatti, mansikat ja piparminttu suorastaan poltti, hillot ja monen karkit maistuvat kuvottavan makeilta ja monessa kasviksessa maistui vahva kitkerä sivumaku. Nyt vanhana makuaisti on turtunut lähelle 'normaalia'. Tunnen myötätuntoa kaikkia niitä lapsia kohtaan jotka maistavat maut eri tavalla kuin valtaosa ihmisistä.
Tavallaan tunnen myös myötätuntoa edellisen kommentin alapeukuttajaa kohtaan. On sullakin reppanalla taakka kannettavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuiselle ihmiselle ei kelpaa muu kuin tyyliin perunat ja lihapullat, pitänee olla jossain vähän vikaa silloin, liekö ravintokasvatus jäänyt vähän köyhäksi aikanaan lapsena ja sitten jääty sille lapsen tasolle. Ymmärtäisi paremmin kulttuuriset erot/fobiat jos kyse vaikka hyönteisistä kuten Aasiassa, mutta että aikuiset ihmiset ei uskalla jotain maistaa... Jotenkin vähän säälittävää, mikähän on pahinta mitä tapahtuu jos maistaa jotain uutta? Siitähän saattaisi vaikka pitää, hui.
Minä inhoan tuota alentuvaa ja jo valmiiksi näsäviisasta kommenttia "siitähän saattaisi vaikka pitää". Kun aikuinen sanoo, ettei halua syödä katkarapuja, on ihan turha selittää, että se maistuu ihan kanalta tai ei miltään ja maista nyt kun ihan takuulla tykkäät". Minä en koske mihinkään äyriäiseen tai nilviäiseen eli ryömivään tai pohjamudassa makaavaan ötökkään ennen kuin olen nälkäkuoleman partaalla. En siis todellakaan saattaisi pitää niistä missään tilanteessa enkä millään reseptillä.
Juu ei ole pakko syödä eikä kaikesta ole pakko pitää, mutta se että tuomitset jonkun pahaksi sitä maistamatta, kertoo vain siitä että olet ennakkoluuloinen ja ruoka-asenteeltasi vähän kuin pienet lapset. Tämä on vähän sama kuin aikuinen ihminen ei halua mennä porealtaaseen tai sukeltamaan ennakkoluulojensa takia, vaikka saattaisi oikeasti pitää siitä. Tuollainen on vaan aika yksikertaisten ihmisten hommaa. Pakkohan toki ei ole muuta kuin kuolla, elämässä olisi silti hyvä kokeilla uusia asioita :D
Minä en syö sieniä. Koska ihmisillä voi kasvaa varpaiden välissä sieniä ja hometalossa kasvaa myös sieniä.
No kuitenkin eräs ihminen teki minulle sieniruokia ja eräs niistä oli runsaassa öljyssä lilluvat sienet. Aivan kauheea! Limaista tunkkaista ja no oksettavaa.
Sitten oli täytettyjä paprikoita jauhelichili täytteellä! MAHTAVIA!!! No ruuan lopuksi hän kertoi niissä olevan sientä. Asia ok! Suutuntuma OK ja sitten maku OK!
No sitten tuli hänellä vimma lisätä aina sientä jauheliha ruokien joukkoon?! En tajunnut sitä koska ei se sieni siinä maistu tai tunnu purutuntumalla ollenkaan. Joten ihmettelin miksi siihen pitää lisätä sientä, jos syödessä ei tunnu tai maistu sieneltä? Ihan oikeasta avatkaa tätä minulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutun lapset eivät syö juuri mitään samaa keskenään. Heidän pöydässään onkin aina ainakin kymmenen kattilaa/pannua että kukin saa jotain mikä kelpaa. Tuttu on ihan kypsänä kokkaamiseen, mutta tekee orjallisesti yhdelle keitetyt perunat, jotka on kuorittu ennen keittämistä, yhdelle riisiä ja yksi ei syökään juuri muuta kuin makaronia ja ketsuppia. Yhdelle on kanafileet paistettu pelkällä suolalla ja otettu sitten erikseen kun muita varten on pannulle lisätty vielä ruokakerma ja liemikuutio. Yksi syö kasviksista vain kurkkua, yksi porkkanaa mutta sitä vain raasteena ja yksi syö moniakin kasviksia, mutta ainoastaan Thousand Island -kastikkeeseen hukutettuna. Joskus heillä on tuollainen pullo mukana. Yksi juo tavallista rasvatonta maitoa, yksi haluaa plus-maitoa ja yksi juo vain Soda Stream -vettä. Kukaan perheestä ei syö kermavaahtoa, raejuustoa, mitään "väkevää" kuten aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, rucolaa tai sinappia, muuta kuin Flora levitettä tai leivälle muuta kuin edamia tai keittokinkkua. Olen kerran kutsunut heidät syömään, mutta niiden kamalien yök! -huutojen ja jälkiruokasuklaiden ahmimisen ja rohmuamisen jälkeen ei kiitos enää.
Kuulostaa siltä, että jossain päin Suomea tehdään itsemurha ja pahimmassa tapauksessa perhesurma kun se kuuluisa pinna katkeaa...
Mä olen varmaan monen mielestä nirso, kun en syö punaista lihaa (sis. sisäelimet ja leikkeleet,) en mitään äyriäisiä (pienet katkaravut menee esim. pizzassa) enkä "raakaa" kalaa. En vain pysty syömään noita, kun ne ällöttävät mua. Broileria ja kalaa syön, mutta niiden pitää olla hyvälaatuisia. Kasvispuolelta tökkii fenkoli ja oliivit maun takia. Muuten syön hyvin sienet, kasvikset, juustot, kalat jne. Vaikka olen aika rajoittunut, en koskaan nosta mitään meteliä ruokavaliostani. Jätän vain ottamatta, jos en jotain syö. Ikinä en ole mitään ruokaa yökötellyt, enkä kaipaa mitään huomiota ruokavaliostani. Toki jos vietämme iltaa ystävien kanssa, suunnittelemme ruoat niin, että mullekin löytyy kunnolla syötävää. Kaikki muut syövät myös mulle sopivia ruokia ja joskus on kahta vaihtoehtoa, jos muut haluavat lihaa. Muu perhe meillä syö punaista lihaa (lähinnä jauhelihana) ja minäkin laitan siitä kyllä ruokaa, mutta en vain pysty itse syömään.
Yököttely ja ruokavaliostaan vouhkaaminen on huono käytöstä. Itse koen ruokarajoitteeni lähinnä rasittavana, enkä tosiaan ole mitenkään ylpeä ruokavammastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä x monilla lapsilla on ongelmia sipulin ja tomaatin kanssa. Sitten vanhemmat eivät kerro mitä niiden tilalle voi ruokaan tai piiraaseen laittaa. Ja näiden lisäksi joissakin perheissä myös vanhemmilla on omat inhokkinsa. Yritä siinä sitten tarjota jotain, mikä käy kaikille.
Aika vähän on ruokia, joissa on pakko olla sipulia tai tomaattia. Lapsiperheelle ei kannata tarjota sipulipiirakkaa, se tuskin on suuri suosikki.
Elävästä elämästä: ei tomaattia, paprikaa, mitään väkevää, sipulia, sieniä eikä juustoa eräälle perheelle. Mitä jää jäljelle suolaiseen piiraaseen laitettavaksi? Parsat ja pinaatit tuskin innostaa ketään. Niin, no tietysti voi laittaa pekonia, siitähän tuliskin hyvä.
Älä tarjoa suolaista piirasta. Lapset voi syödä vaikka karjalanpiirakoita tai käsket tuomaan omat eväät, kun ovat niin nirsoja ettei tarjoilut kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en syö sieniä. Koska ihmisillä voi kasvaa varpaiden välissä sieniä ja hometalossa kasvaa myös sieniä.
No kuitenkin eräs ihminen teki minulle sieniruokia ja eräs niistä oli runsaassa öljyssä lilluvat sienet. Aivan kauheea! Limaista tunkkaista ja no oksettavaa.
Sitten oli täytettyjä paprikoita jauhelichili täytteellä! MAHTAVIA!!! No ruuan lopuksi hän kertoi niissä olevan sientä. Asia ok! Suutuntuma OK ja sitten maku OK!
No sitten tuli hänellä vimma lisätä aina sientä jauheliha ruokien joukkoon?! En tajunnut sitä koska ei se sieni siinä maistu tai tunnu purutuntumalla ollenkaan. Joten ihmettelin miksi siihen pitää lisätä sientä, jos syödessä ei tunnu tai maistu sieneltä? Ihan oikeasta avatkaa tätä minulle?
Opettaa sinua syömään sieniä tai sitten on pihi ja ilmaiset sienet jauhelihan seassa tekevät ruoan halvemmaksi.
Makuaistissa täytyy olla kyllä vikaa, jos ei huomaa sienien makua. Minulle on syötetty lapsesta asti ruokia, joihin on lisätty sieniä, erotin mauan aina. Mutta olen nyt kuitenkin oppinut syömään sieniä, joten ei sienten lisääminen ruokiin hukkaan mennyt..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran eräissä häissä oli ruokatarjoilu ja tarjolla oli monenlaisia salaatteja, liharuokia, kasviksia, kalaruokia, laatikkoruokia jne. Eräs vieras haukkui ruoan kovaan ääneen niin että kenellekään ei jäänyt selväksi, että siellä ei ollut tarjolla mitään syötävää ruokaa, kun ei ollut hampurilaisia, ranskalaisia, pizzaa, suklaata, perunalastuja tai Coca-Colaa. Käsitykseni mukaan hänen ruokavalionsa koostuu lähinnä juuri tuollaisista edellä mainituista epäterveellisistä herkuista. Ihme kyllä hän ei ole lihava eikä koskaan edes sairas vaikka esim. vitamiinien ja hivenaineiden saanti on varmasti olematonta kun taas rasvaa, suolaa ja sokeria hän taatusti saa monta kertaa enemmän kuin suositus olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen allerginen monelle asialle tuöisista mausteista lukuisiin hedelmiin ja kasviksiin. Se on helppo selittää ravintolassa ja ystäville. Allergiat on ok. Mutta! En voi sietää homejuustoja. Hyvin harvoin ravintolasta löytyy annosta, joka olisi mulle allergiavapaa. Siispä yritän valita sellaisen, jossa allergeenejä on mahd. vähän ja sellaisessa kohtaa (esim. kastike), että kokki voi vaihtaa. Jostan ihmeen syystä kokit aina haluavat tunkea tilalle homejuustokastikkeita, vaikkei annoksessa lukisi juustoista mitään. Ja tarjoilijoilla menee hermot, kun esitän toiveeni, olin kuinka ystävällinen tahansa. Ja kyllä, allergiavapaita vaihtoehtoja löytyy aina, ilman juustoja.
En pidä homejuustoista ja illanistujaisissa en tällaisia herkkuja syö. Mun mielestä ei ole pakko syödä syömisen vuoksi. En tee numeroa asiasta tietenkään.
Pyydä kastike aina erikseen. Minä teen niin siitä syystä, että esimerkiksi salaattiannosten päälle kipataan juomalasillinen kastiketta. Haluan maistaa kastiketta enkä hukuttaa siihen tuoreita vihanneksia.
En silti haluaa maksaa kastikkeesta, jota en voi syödä ja nauttia ruokaa kuivana, kun vaihtoehtoja olisi.
Lainaus epäonnistui edellisessä viestissä. Kyse oli siis siitä, että ruoka-aineallergioiden vuoksi joudun lähes pääsääntöisesti "kikkailemaan" ravintola-annosten kanssa, ja yleensä kokit haluaisivat tarjota kastikkeiden/majoneesien ym. tilalle homejuustovaihtoehtoja. En pidä homejuustosta ja näen listaa tutkimalla, että allergiavapaita vaihtoehtoja ilman juustoja olisi. Valitsen aina annoksen, joka ei juustpja sisällä ja allergeeneja mahd. vähän.
Voithan sä pyytää jotain muuta kuin homejuustokastiketta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksihän osa ruoka-aineista aiheuttavat niin voimakkaita mielipiteitä?
Tai siis, todella monesti ihmiset joko VIHAAVAT tai RAKASTAVAT sieniä, kookosta, juustoja, mereneläviä. Olivat niille allergisia tai eivät.
Itse olen lapsesta asti syönyt mustekaloista kahviin, sienistä kookokseen ja halunnut laitta homejuustoa leivälle (kokonaisen aura paketin, äiti kielsi...::D) Veljeni taas söi vain oltermannia, perunaa ja jauhelihaa. Sama kasvatus, samat ruuat. Veli ei syönyt, minua yritettiin saada syömään "normaalia lastenruokaa", ja välttämättä halusin jotain kummallista. (Muistan vaatineeni mustekalaa aurajuustolla:D En onneksi saanut)
Mutta paras nirsoilu on kyllä ehdottomasti ystäväni. Ei suostu ravintolassa tilaamaan ravioleja, joissa on täytteenä pinaattia tai kanaa. Mutta pasta (spagetti yms.)jonka kastikkeessa on pinaattia tai kanaa taas kelpaa. Tai vastaavasti syö ravioleja kyllä basilika/ricotta/tomaatti/kinkku/millä tahansa muulla täytteellä. En ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota nirsoutta, ja vastaukseksi ihmettelyyn olen saanut vain olankohautuksen.
Lasten kanssa työskennellessä oppii nopeasti huomaamaan, ketkä lapset on nirsoja ja ketkä eivät. Pienet lapset, yleensä n. 2-4 -vuotiaat, on ennakkoluuloisia melko luonnostaan, mutta isommilla huomaa, kenen ei ole kotona tarvinnut opetella uusia makuja ja kenen kotona syödään monipuolisesti. Nirsot lapset nirsoilee usein salaateista, keitoista ja laatikkoruuista. Sen sijaan spagetti + bolognese kelpaa lähes jokaiselle.
Joku voi olla hidas syöjä tai tosi pieniruokainen, mutta jos lapsi vonkuu jälkkäriä lisää, vaikkei pääruoka meinaa millään upota, kyseessä on nirsoilija. Enkä siis todellakaan tee tätä johtopäätöstä saman tien, vaan sitten vasta kun näen, mitä kaikkea lapsi suostuu syömään ja mitä ei.
Lapsilla nirsoilu kuuluu vielä normaaliin kypsymättömyyteen ja ehkä tottumattomuuteenkin. Joku ei pidä suutuntumasta, toinen pelkää ruuan olevan kuumaa. Kolmas tutkii jokaisen suupalan erikseen ja jättää systemaattisesti esim. kaiken vihreän lautaselle. Aikuisilla sen sijaan nirsoilu on yksinkertaisesti huonoa käytöstä. Muutaman ruokalajin rajoitteen makuun vedoten vielä ymmärtää, mutta sitten jos syötäviä ruokia on helpompi kirjata ylös kuin niitä, joita ei syö, on kyseessä yksinkertaisesti kiittämätön nirppanokka. Kauheaa kokata sellaisille.
Allergiat on luonnollisesti täysin eri asia. Allerginen yleensä kertoo rajoitteensa etukäteen kylään tai ravintolaan saapuessaan ja mielellään jopa ennen, ja silloin tätä tietenkin kunnioitetaan eikä pakoteta allergista syömään sellaista ruoka-ainetta, mitä hän ei pysty nauttimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen typerä nirsoilija. En ole ikinäikinä ymmärtänyt miksi, mutta vihaan pinaattilettuja. Pelkkä haju saa jo oksettamaan. Mutta muuten rakastan pinaattia. Keitossa, piirakassa, pastassa, munakkaassa, sellaisenaan yms. Mutta herranen aika sitä kuvotusta kun pinaattilettujen haju leijjuu nenään.
Vierailija kirjoitti:
Mun mummo ei suostu syömään muuta kuin perunaa ja punaista lihaa. Hyvällä tuurilla vähän vihreää salaattia ja tomaattia.
Noh, toisaalta ymmärrän että vanhemmat ihmiset voi olla vähän kaavoihin kangistuneita mutta huvittaa ne tekosyyt mitä keksitään kun ei haluta edes maistaa. Esim ei halunnut maistaa perus jauheliha-salaatti- kurkku-paprika-papu täytteisiä tortilloja koska "En minä nuista ketsuppijutuista tykkää" ja sitten vaan mutisi yksinään kun vakuutettiin ettei siinä ole ketsuppia ollenkaan.
Miksei voi laittaa kunnon lämpimiä täytteitä tortillaan? Kurkkua? Wtf.
En pidä suolakurkuista missään muodossa. Ei muutkaan etiikkaan säilötyt kasvikset ole minulle kovinkaan mieleisiä. Kerran eräällä konferenssi-illallisella oli jälkiruokana jokin salaatin tapainen tekele jossa sellaisia pieniä suolakurkkuja. Tai tajusin siinä olevan suolakurkkua ensimmäisen suupalan jälkeen. Ongelmana oli että sali oli erittäin hämysesti valaistu ja ainekset leikelty saman muotoisiksi. Oli täysin mahdotonta erottaa mitkä palaset oli suolakurkkua. Eli en voinut valikoida mitä siitä söin ja kokonaan syömättäkään en kehdannut jättää. Söin siitä fearfactor tyyliin pienen osan erittäin hitaasti. Olen yrittänyt totutella suolakurkun makuun useita kertoja tämän jälkeen, mutta se on aina yhtä kamalaa.
Etanat, hyönteiset, sammakonkoivet ja äyriäiset menee ongelmitta... Mutta tuo suolakurkun kanssa nirsoilu ärsyttää minua ihan suunnattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena nirso ja minua istutettiin lautasen edessä kotona ja koulussa ja pakotettiin syömään. Kasvaessani huomasin, etten pidä esim. täytekakusta ollenkaan ja voi pojat että se on monelle Suuri Ongelma. Suorastaan loukkaavaa, jos joku ei ota kakkua..!
Eräs inhokkiruokani on jogurtti, josta en ole koskaan pitänyt. Siinä yhdistyy maitomainen ällöttävä maku, sokerisuus ja makeus sekä ehkä epämiellyttävin ruokatuntemus suussa: klimpit. Hyi.
Oletko kokeillut uusia Arlan Luomto jogurtteja? Pinaattia ym. Ei ole paloja, eikä mielestäni yhtä makeita kuin muut :)
Mieheni valittaa että olen kovin nirso. Ainoa asia mitä en mielelläni syö on hernekeittoa ja ollessani koululaisille esimerkkiruokailija, otin sitä aina edes sen pienen annoksen.
En nauti myöskään ruotoisista kalaruuista, syön kyllä, mutta joudun nyhräämään kimpussa pienen ikuisuuden saadakseni ruodot pois. Mieheni uskoo etten pidä siis näistä kaloista, vaikka pidänkin, en vaan niistä ruodoista.
Minua huvittaa miten mieheni monesti valittaa että minulle on vaikea kokata, vaikka hän itse on se joka 80% ruokaehdotuksista torjuu. Ei perunaa, ei riisiä, ei pastaa. Hän eläisi jos voisi lihalla ja tuoresalaatilla. Itse toivon vaan vaihtelevuutta ruokii, ettei aina olisi vaan kanaa ja salaattia tai kaalipataa.
Häpeän kuollakseni omaa nirsoiluani kananmunien suhteen. Niissä etovat ihan kaikki. Haju, maku, koostumus ja tieto mistä se on peräisin. Keitetyn tai paistetun maistamisesta ja välillä jopa pelkästä haistamisesta tulee yökkäysrefleksi. Jotenkin sitä pystyy syömään, jos se on piilotettu ruokaan kuten leivonnaisissa, mutta esim. makaronilaatikon munamaitokin on liikaa...
Tai pysyneet kotona...