Lue keskustelun säännöt.
Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!
Kommentit (1118)
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvailla itseäni nirsoksi. En syö mm.riistalihoja, lammasta, verisiä pihvejä, äyriäisiä, homejuustoja, vuohenjuustoa ym. Mutta en tee asiasta numeroa. Antakaa minun olla mikä olen ja syödä mitä syön. Aikuisena lienee itsemääräämisoikeus omiin ruokiinsa kunhan käyttäytyy seurassa. Yleensä asiasta suuremman numeron tekevät ne muut ihmiset kuin asianomainen itse.
Verisiä pihvejä? Ei se verta ole mikä pihvistä tihkuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Olen lapsesta asti oksentanut aina kun haistan paistetun silakan tai muikun. Enkä todellakaan suostu laittamaan kumpaakaan suuhuni, jo haju juoruaa moisten olevan syömäkelvottomia.
Kaaliruuat on toinen, joiden haju yökkäyttää. Maku on vielä pahempi, olen sentään maistanut... Ei enää ikinä.
Suutuntumalta ällöttäviä ovat graavikala, talkkunapuuro ja kaurapuuro. En suostu syömään esim. jogurtteja joissa on epämääräisiä klimppejä, mutta jos itse sotkee vaikka mansikkaa jogurttiin, se menee. Koska tiedän mitä ne knöllit on. Liian lötköiksi kypsennetyt kasvikset kuvottaa.
Chiliä vihaan, suuhun ja kurkkuun sattuu ja alan kuolata jo pienestä määrästä.
Kookoksen haju ja maku aiheuttaa pahoinvointia. Inhoan myös homejuustoja, punaviiniä, janssoninkiusausta ja kesäkeittoa.
Syön kyllä esim. monien inhoamia sieniä, villiyrttejä, nokkosta(just söin nokkoslättyjä itse asiassa...), oikeaa voita ja punaista maitoa. :p Nirsoiluni ei vaikeuta kenenkään elämää, ei edes omaani. En syö mitään mikä maistuu pahalle, miksi pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks kaveri ei tykkää kalasta yhtään, eikä suostu edes maistamaan vaikka olisi kuinka hyvää tarjolla. Kerran tehtiin jekku ja piilotettiin sen ruokaan hieman kalaa. Perkules vain kun huomasi sen ja näytteli oikein kohtauksen, niinkuin muka kuolisi kun oli muka niin pahaa. Kaverien kanssa kuitenkin naurettiin vaan, kun tyyppi eläytyi niin hyvin :D
Olipa hauskaa. Joku olisi siihen voinut kuolla.
Eri juttu on esim lapseni ystävä joka on allerginen "kaikelle kalalle paitsi kaöapuikoille kun ne on niin hyviä"
Jotakin vastaavaa sekin höpötti kun lopetti esityksensä. Sen jälkeen ei ole oikein kuulunut, kun otti käytännön pilan vähän liian vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen allerginen monelle asialle tuöisista mausteista lukuisiin hedelmiin ja kasviksiin. Se on helppo selittää ravintolassa ja ystäville. Allergiat on ok. Mutta! En voi sietää homejuustoja. Hyvin harvoin ravintolasta löytyy annosta, joka olisi mulle allergiavapaa. Siispä yritän valita sellaisen, jossa allergeenejä on mahd. vähän ja sellaisessa kohtaa (esim. kastike), että kokki voi vaihtaa. Jostan ihmeen syystä kokit aina haluavat tunkea tilalle homejuustokastikkeita, vaikkei annoksessa lukisi juustoista mitään. Ja tarjoilijoilla menee hermot, kun esitän toiveeni, olin kuinka ystävällinen tahansa. Ja kyllä, allergiavapaita vaihtoehtoja löytyy aina, ilman juustoja.
En pidä homejuustoista ja illanistujaisissa en tällaisia herkkuja syö. Mun mielestä ei ole pakko syödä syömisen vuoksi. En tee numeroa asiasta tietenkään.
Pyydä kastike aina erikseen. Minä teen niin siitä syystä, että esimerkiksi salaattiannosten päälle kipataan juomalasillinen kastiketta. Haluan maistaa kastiketta enkä hukuttaa siihen tuoreita vihanneksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuiselle ihmiselle ei kelpaa muu kuin tyyliin perunat ja lihapullat, pitänee olla jossain vähän vikaa silloin, liekö ravintokasvatus jäänyt vähän köyhäksi aikanaan lapsena ja sitten jääty sille lapsen tasolle. Ymmärtäisi paremmin kulttuuriset erot/fobiat jos kyse vaikka hyönteisistä kuten Aasiassa, mutta että aikuiset ihmiset ei uskalla jotain maistaa... Jotenkin vähän säälittävää, mikähän on pahinta mitä tapahtuu jos maistaa jotain uutta? Siitähän saattaisi vaikka pitää, hui.
Minä inhoan tuota alentuvaa ja jo valmiiksi näsäviisasta kommenttia "siitähän saattaisi vaikka pitää". Kun aikuinen sanoo, ettei halua syödä katkarapuja, on ihan turha selittää, että se maistuu ihan kanalta tai ei miltään ja maista nyt kun ihan takuulla tykkäät". Minä en koske mihinkään äyriäiseen tai nilviäiseen eli ryömivään tai pohjamudassa makaavaan ötökkään ennen kuin olen nälkäkuoleman partaalla. En siis todellakaan saattaisi pitää niistä missään tilanteessa enkä millään reseptillä.
Kun aika moni näkyy olevan eri mieltä, pitää nyt esittää kysymys: onko teillä, jotka olette saaneet rikkaan ravintokasvatuksen ja kasvaneet sitten aikuisen tasolle, mitään rajaa siinä, mitä suostutte maistamaan? Ja jos maistatte jotain inhottavaksi osoittautuvaa, pidättekö oikeutenanne olla maistamatta seuraavan kerran, kun tarjotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse syön ihan kaikkea ja suurella ruokahalulla.
Oikeestaan oon hiukan kade näille nirppanokille.
Vatsa vaan kasvaa ja vatsa/suolet aina hiukan nipistelee mutta en vaan osaa
valikoida/nirsoilla laatua tai edes määrää.
En suostunut lapsena ottamaan lääkettä korvatulehdukseen, koska lääke oli keltaista. Halusin punaista. Isän piti lähteä kauppaan ostamaan elintarvikeväriä.
Nykyisin keltainen on lempivärini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavaperheen teini-ikäinen lapsi on ruoan suhteen niin nirso, ettei hän löydä monipuolisesta illallispöydästämme välillä mitään syötävää. Vahingossa tarjosin hänelle kerran kivennäisvettä, josta nousi suuri haloo sillä hän ei juo hiilihapotettua vettä. Itkeäkö vai nauraa, ajattelin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen allerginen monelle asialle tuöisista mausteista lukuisiin hedelmiin ja kasviksiin. Se on helppo selittää ravintolassa ja ystäville. Allergiat on ok. Mutta! En voi sietää homejuustoja. Hyvin harvoin ravintolasta löytyy annosta, joka olisi mulle allergiavapaa. Siispä yritän valita sellaisen, jossa allergeenejä on mahd. vähän ja sellaisessa kohtaa (esim. kastike), että kokki voi vaihtaa. Jostan ihmeen syystä kokit aina haluavat tunkea tilalle homejuustokastikkeita, vaikkei annoksessa lukisi juustoista mitään. Ja tarjoilijoilla menee hermot, kun esitän toiveeni, olin kuinka ystävällinen tahansa. Ja kyllä, allergiavapaita vaihtoehtoja löytyy aina, ilman juustoja.
En pidä homejuustoista ja illanistujaisissa en tällaisia herkkuja syö. Mun mielestä ei ole pakko syödä syömisen vuoksi. En tee numeroa asiasta tietenkään.
Pyydä kastike aina erikseen. Minä teen niin siitä syystä, että esimerkiksi salaattiannosten päälle kipataan juomalasillinen kastiketta. Haluan maistaa kastiketta enkä hukuttaa siihen tuoreita vihanneksia.
En silti haluaa maksaa kastikkeesta, jota en voi syödä ja nauttia ruokaa kuivana, kun vaihtoehtoja olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ravintolassa tarjoilijana ja asiakkaana oli nainen, jolla oli kuulemma niin paha keliakia, että viljaa ei saisi olla lähimaillakaan.
Mitä nyt ruokajuomaksi tilaksi ihan tavallista olutta. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen allerginen monelle asialle tuöisista mausteista lukuisiin hedelmiin ja kasviksiin. Se on helppo selittää ravintolassa ja ystäville. Allergiat on ok. Mutta! En voi sietää homejuustoja. Hyvin harvoin ravintolasta löytyy annosta, joka olisi mulle allergiavapaa. Siispä yritän valita sellaisen, jossa allergeenejä on mahd. vähän ja sellaisessa kohtaa (esim. kastike), että kokki voi vaihtaa. Jostan ihmeen syystä kokit aina haluavat tunkea tilalle homejuustokastikkeita, vaikkei annoksessa lukisi juustoista mitään. Ja tarjoilijoilla menee hermot, kun esitän toiveeni, olin kuinka ystävällinen tahansa. Ja kyllä, allergiavapaita vaihtoehtoja löytyy aina, ilman juustoja.
En pidä homejuustoista ja illanistujaisissa en tällaisia herkkuja syö. Mun mielestä ei ole pakko syödä syömisen vuoksi. En tee numeroa asiasta tietenkään.
Pyydä kastike aina erikseen. Minä teen niin siitä syystä, että esimerkiksi salaattiannosten päälle kipataan juomalasillinen kastiketta. Haluan maistaa kastiketta enkä hukuttaa siihen tuoreita vihanneksia.
En silti haluaa maksaa kastikkeesta, jota en voi syödä ja nauttia ruokaa kuivana, kun vaihtoehtoja olisi.
Lainaus epäonnistui edellisessä viestissä. Kyse oli siis siitä, että ruoka-aineallergioiden vuoksi joudun lähes pääsääntöisesti "kikkailemaan" ravintola-annosten kanssa, ja yleensä kokit haluaisivat tarjota kastikkeiden/majoneesien ym. tilalle homejuustovaihtoehtoja. En pidä homejuustosta ja näen listaa tutkimalla, että allergiavapaita vaihtoehtoja ilman juustoja olisi. Valitsen aina annoksen, joka ei juustpja sisällä ja allergeeneja mahd. vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kaveri 10v ei tykännyt tarjoamastani makaronista koska se oli eri muotoista kuin kotonaan tarjottu.
Osa ihmisistä on ns. supermaistajia, jotka maistavat maut erittäin voimakkaina. Riippuu geeneistä, kuinka maut maistaa ja on myös makuja, joita pystyy maistamaan vain jos geenit sallivat. Itse olin 'nirso' lapsi jonka suuta mm. tomaatti, mansikat ja piparminttu suorastaan poltti, hillot ja monen karkit maistuvat kuvottavan makeilta ja monessa kasviksessa maistui vahva kitkerä sivumaku. Nyt vanhana makuaisti on turtunut lähelle 'normaalia'. Tunnen myötätuntoa kaikkia niitä lapsia kohtaan jotka maistavat maut eri tavalla kuin valtaosa ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen törmännyt lapsiin, jotka nirsoilevat herkuista. Mikään kakku, pulla, jäätelö tai muu herkku ei kelpaa. Karkkeja syövät vain tietynlaisia. Tässä huomaa eron omaan lapsuuteen ja nykyaikaan. Ennen herkkuja ja karkkeja sai niin harvoin ja vähän kerrallaan, ettei niistä todellakaan kieltäydytty tai jätetty syömättä! Ja kyllä tuli syötyä aina ne ei-niin-lemppari-karkitkin lopulta. :D Nämä nykyajan herkuille nirsot lapset varmaan tietävät, että omia mieliherkkuja on säännöllisesti tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen teini-ikäinen lapsi on ruoan suhteen niin nirso, ettei hän löydä monipuolisesta illallispöydästämme välillä mitään syötävää. Vahingossa tarjosin hänelle kerran kivennäisvettä, josta nousi suuri haloo sillä hän ei juo hiilihapotettua vettä. Itkeäkö vai nauraa, ajattelin silloin.
Joitakin sattuu ne hiilihapon kuplat suuhun. Siskoni on esim tällainen. Sekottaa haarukalla kuplat pois jos pakko juoda jotain kuplivaa. Onhan se vähän hassua :D Mutta sattuvat kuulemma oikeasti paljon.
Kerroin aiemmin itsestäni, mutta äsken tajusin veljeni olleen nirsouden huipentuma lapsena. Hän eli varmaan 7-vuotiaaksi asti pelkällä Valion mansikan tai vadelman makuisella Viiliksellä, ruisleivällä (päällä Oivariinia ja Oltermannia ei muuta), kalapuikoilla ja lisukeperunalla ja -pastalla, taisi se syödä banaaneja ja Twixejäkin. Suostui onneksi syömään monivitamiinipillereitä ruoan ohessa. Oli äitini onnenpäivä, kun kerran junamatkalla veljeni suostui syömään kananmunavoileivän! Ai kun sitä hehkutettiin, kun saatiin uusi asia mukaan veljen niukkaan ruokaympyrään 😄 Pizzeriassa veli söi kaikkien muiden tilaamien pizzojen reunat ja myöhemmin oppi pitämään margharita-pizzasta. Kerran raukka sai pizzan pelkällä juustolla, kun liian painokkaasti kertoi haluavansa täytteeksi vain juustoa (ei maininnut tomaattikastikkeesta).
Nykyään veli on kaikkiruokainen. Teini-iän nälässä alkoi lopulta maistumaan kaikki ja äitini huolenpäivät olivat ohi.
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä on ns. supermaistajia, jotka maistavat maut erittäin voimakkaina. Riippuu geeneistä, kuinka maut maistaa ja on myös makuja, joita pystyy maistamaan vain jos geenit sallivat. Itse olin 'nirso' lapsi jonka suuta mm. tomaatti, mansikat ja piparminttu suorastaan poltti, hillot ja monen karkit maistuvat kuvottavan makeilta ja monessa kasviksessa maistui vahva kitkerä sivumaku. Nyt vanhana makuaisti on turtunut lähelle 'normaalia'. Tunnen myötätuntoa kaikkia niitä lapsia kohtaan jotka maistavat maut eri tavalla kuin valtaosa ihmisistä.
Lisätään vielä se, että hiilihapotettujen juomien nieleminen oli mahdotonta koska kurkkuun sattui niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä kaupungin toimistoväen lounasruokalassa. Eräs rouva oli hyvin tarkka laktoosittomasta ruokavaliostaan, aina kyseli onko kalakeitto laktoositon/missä on laktoositon margariini/ voiko hän syödä tuoreita sämpylöitä (mistä leivottu...). Kerran oli jälkiruokana jäätelöpikarit, oikeaa kermajäätelöä, ei laktoositonta, ei Hylaa. Kerroin naiselle että jätski ei ole laktoositonta, tilalle olisi puolukkavispipuuro. Nainen otti jäätelön kädestäni ja tokaisi että kyllä hän tämän voi hyvin syödä!! Niin tietysti 😂😂 Kyllä on naurettu maisen laktoosittomalle ruokavaliolle jälkikäteen monet kerrat. Päiväkahvilla tauolla aina mietimme seuraavan päivän ruokien aloittelua ja naiselle ihan omien herkkujen tekoa.
Mä voin syödä pieniä määriä tavallista jäätelöä, jugurttia ja rahkaa, vaikka ihan lääkärissä tehtyjen testien mukaan mulla on vaikea laktoosi-intoleranssi. Se suorastaan yllätti, että lääkäri sanoi, ettei maitosokeri imeydy juuri lainkaan. Mutta kerran ostin Ingmannin laktoositonta jäätelöä. Siitä tuli illan mittainen ripuli. Hapanmaitotuotteet tajuankin, koska ne ovat koostumukseltaan erilaisia, mutta en tiedä, miksi vatsani kestää kuitenkin tavallista jäätelöä. Mutta vain pieniä määriä, ei suuria.
Tiedän ihmisen, jonka vatsa ei siedä maitosuklaata jos raaka-aineena on maitojauhetta. Tuore maito raaka-aineena ei aiheuta vatsavaivoja.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset, kaksi aikuista, yksi teini, yksi lapsi, olivat tulossa kylään. Ei ruoka-allergioita tms. Tein piirakan, jonka teen lähes joka kerta, kun tulee vieraita tai vien kyläpaikkaan jotain. Pellin toisella puolella on tonnikala-kermaviilitäyte ja toisella tomaatti, tehty murskasta ja pyreestä ja maustettu täyteläiseksi. Piirakka syödäään aina kokonaan. Sukulaisista kukaan ei ottanut palaakaan. Eivät kuulema syö kalaa ja ketsuppi ei kuulema ole piirakanpäällinen. Nolotti ihan hirveästi ja ei ollut muuta tarjota kuin niitä lisukkeeksi ostettuja, lähinnä lapsia varten, keksejä yms. Samaiset henkilöt eivät myöskään syö muuta salaattia kuin kiinankaali-ananas-kurkku-tomaatti tms. Jos ananas puuttuu, sitä ei voi syödä muutenkaan. Kahviin ei saa laittaa maitoa, vain kerma kelpaa, ja pannukahvi. Vieraissa alennutaan juomaan suodatinkahvia.
Miksi ihmeessä sinua nolottaa jos vieraasi on ruokavammaisia eivätkä "voi" syödä tarjottuja eväitä?
Ruokarajoitukset allergian tai ihan minkä tahansa ruokavalion/dietin vuoksi eivät ärsytä. Ennakkoluuloinen asenne ja kaiken lihapullista ja ranskalaisista poikkeavan "oudoksi" (hyi, yök, en voi syödä enkä maistaa")leimaaminen sen sijaan saa ärsytyksen nousemaan pintaan. Entinen kollega oli äärettömän epäluuloinen ja kaavoihin kangistunut ruoan suhteen. Yhteisillä työmatkoilla kyllästytti aina etsiä joku paikallinen ketjuravintola jotta hän sai bolognesensa tai kanan rintafileen ranskalaisilla perunoilla ilman mitään ylimääräsiä eksoottisia kikkailuita.