Metatyöt, kotityöt, koulun työt ja uupumus
Olen koko viikon käynnistellyt täällä koulujen alkua. Tuntuu etten vaan enää jaksa! Päässä ei pysy mikään ja sälää on liikaa. Koko koti hävityksen kauhistus, kaikki hukassa, vaatteet pitäisi huoltaa. Bussiliput, bussireitit, kalvot, kaikki.
En jaksa! Tekisi mieli karata jonnekin kauas.
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Jaa asiat eri päiville. Päätä kaksi asiaa, jotka hoidat tänään ja seuraavat kaksi, jotka hoidat huomenna jne.
Pihatyöt on pakko tehdä kun ei sada eli ei voi vaan päättää, koululaisten asiat pakko ja nyt sieltä kouluista satelee niitä ohjeita... Harrastusilmoittautumiset päälle.
Yritin jo pilkkoa, mutta en jaksaisi edes sitä. Näännyttää ja uuvuttaa.
Anna lapset adoptioon. Voitatte molemmat. Teet sitten lisää, kun kunto antaa myöten.
Millä te muut jaksatte? Tuntuu että tätä koulua käy nykyään vanhemmat eikä lapsi.
Kotia olen siivonnut huone kerrallaan. Koko kesänä ei täällä oltu, joten kaikki on sekaisin matkapakkaamisten jäljiltä... Todistukset sentään löytyi.
Samoissa fiiliksissä :( Kaksi viikkoa töitä takana ja lapsillla harrastukset käynnissä. Loputonta kuskaamista, hoputtamista ja tappelua syömisestä. Omat vanhemmat tarvitsee apua jatkuvasti ja halusin vielä pitää yllä itselle rakasta harrastusta, joka on samalla säännöllistä liikuntaa. Mutta kun ei repeä tähän kaikkeen!
Mies on mutta keskittyy tällä hetkellä töihinsä (aloitti juuri uudessa hommassa). Minä hoidan arjen lasten tarvikkeet, harrastukset, oikomishoidot, kaupassakäynnit, ruoanlaiton, pyykinpesun, ruohonleikkuun, koirat jne. oman työni ohessa. Ja mies vinkuu ettei saa tarpeeksi seksiä; se on se vihon viimeinen tappelunaihe
Toinen lapsi on supernirso (piirre jota suunnattomasti VIHAAN) ja patalaiska (toinen vihaamani piirre kenessä tahansa ihmisessä) Mutta mikään tappelu, rähjääminen, lahjonta tai kiristys ei muuta tilannetta mihinkään suuntaan. On mieluummin vaikka 2 vrk syömättä kuin syö sellaista, josta ei pidä.
Pitäisi ehtiä auttaa omia vanhempia enemmän (heidän kotinsa ja pihansa on jo nolo), pitäisi viettää aikaa appivanhempien kanssa, pitäisi olla mukana vanhempaintoimikunnissa tai ainakin taikoa rahaa jostain, pitäisi tukea lasten koulunkäyntiä enemmän, pitäisi korjata, pestä ja paikata. Tekee mieli heittää keittiörättiseinään ja vaan itkeä. Se on hienoa kun meillä Suomessa on asiat niin hyvin ja kitistään turhasta!
Vierailija kirjoitti:
Millä te muut jaksatte? Tuntuu että tätä koulua käy nykyään vanhemmat eikä lapsi.
Koulun puolelta ei juurikaan ole vielä ohjeita tullut, pihatyöt on tekemättä, enkä harrasta lasten puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Samoissa fiiliksissä :( Kaksi viikkoa töitä takana ja lapsillla harrastukset käynnissä. Loputonta kuskaamista, hoputtamista ja tappelua syömisestä. Omat vanhemmat tarvitsee apua jatkuvasti ja halusin vielä pitää yllä itselle rakasta harrastusta, joka on samalla säännöllistä liikuntaa. Mutta kun ei repeä tähän kaikkeen!
Mies on mutta keskittyy tällä hetkellä töihinsä (aloitti juuri uudessa hommassa). Minä hoidan arjen lasten tarvikkeet, harrastukset, oikomishoidot, kaupassakäynnit, ruoanlaiton, pyykinpesun, ruohonleikkuun, koirat jne. oman työni ohessa. Ja mies vinkuu ettei saa tarpeeksi seksiä; se on se vihon viimeinen tappelunaihe
Toinen lapsi on supernirso (piirre jota suunnattomasti VIHAAN) ja patalaiska (toinen vihaamani piirre kenessä tahansa ihmisessä) Mutta mikään tappelu, rähjääminen, lahjonta tai kiristys ei muuta tilannetta mihinkään suuntaan. On mieluummin vaikka 2 vrk syömättä kuin syö sellaista, josta ei pidä.
Pitäisi ehtiä auttaa omia vanhempia enemmän (heidän kotinsa ja pihansa on jo nolo), pitäisi viettää aikaa appivanhempien kanssa, pitäisi olla mukana vanhempaintoimikunnissa tai ainakin taikoa rahaa jostain, pitäisi tukea lasten koulunkäyntiä enemmän, pitäisi korjata, pestä ja paikata. Tekee mieli heittää keittiörättiseinään ja vaan itkeä. Se on hienoa kun meillä Suomessa on asiat niin hyvin ja kitistään turhasta!
Minulla appi alzheimer ja oma äiti hoitokodissa. Mies on yrittäjä ja tää kaikki on ollut mun harteilla aina. Siis kaikki tää säätäminen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä te muut jaksatte? Tuntuu että tätä koulua käy nykyään vanhemmat eikä lapsi.
Koulun puolelta ei juurikaan ole vielä ohjeita tullut, pihatyöt on tekemättä, enkä harrasta lasten puolesta.
Ei, mutta ne ilmoittautumiset pitää vanhemman hoitaa. Kun ensin on synkronoinut ne kouluun ja muihin harrastuksiin... Kuka kuskaa jne. Meillä toinen kerää isoa kasviota ja sen dedis on nyt, toiselle tuli jo läksyjäkin ja yksi kirja on hukassa.
Semmosta se lapsiperhe-elämä on. Ei auta kun kestää, se helpottaa siinä kohtaa kun lapset kasvavat.
Eniten ärsyttää ne, joilta kaikki sujuu vasemman käden pikkurillillä; tarvitsevat 5h unta ja juoksevat maratoneja " juokseminen on ihanaa". Koti on aina tip-top; lapset lahjakkaita ja innokkaita kaikessa ja hyviä kavereita jne.
Voi ette ole ainoita! Itkin tänä aamuna kun en löydä yhden pennun todistusta ja ope koulussa valittaa siitä. Eilen lapsi muisti sanoa että heillä oli iso läksy kesäksi joka piti palauttaa ekana koulupäivänä. Voi v*ttu. Tein sitä sit yömyöhälle. Tuntuu että opettajat työntää koko ajan enemmän ja enemmän kotitöitä yms. mistä vanhempi joutuu sit huolehtimaan. Kohta alkaa taas se tuo sitä, tätä, tuota kouluun ja äitihän ne taas huolehtii. Huoh. Miesvalittaa pentujen kanssa kuorossa, milloin on mitäkin hukassa eikä ruoka kelpaa, miks täällä on niin sotkuistakin ja vahingossakaan ei rätti osu muiden kuin mun käteen. Pennut valittaa että "Nicolla" on taas hienot vaatteet, reppu jne. Ja miks heillä saa olla vaan yksi harrastus kun "Nicolla" on kolme. Prkl otan lopputilin.
Jos sinulla ei ole lapsia niin ystävällismielinen vinkki: älä tee niitä. Ai tule edes viikoksi ensin harjoittelemaan tilalleni jotta silmät aukeaa.
Ymmärrän hyvin. Täälläkin tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Toinen lapsikin on niin haastava, välillä tuntuu että omat taidot ja voimat ei enää riitä. Oma töihin paluu on myös ihan kohta. Ei tunnu levänneeltä.
Asia kerrallaan. Tee ensin tärkein ja tee se heti kun muistat, sen jälkeen se ei rasita muistiasi. Pihatöitä voi tehdä vartin kerallaan kun ruoka on uunissa, kymmenessä minuutissa ehtii viedä monta tavaraa paikallen tai imuroida ison alan. Pilko ja priorisoi, kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Voi ette ole ainoita! Itkin tänä aamuna kun en löydä yhden pennun todistusta ja ope koulussa valittaa siitä. Eilen lapsi muisti sanoa että heillä oli iso läksy kesäksi joka piti palauttaa ekana koulupäivänä. Voi v*ttu. Tein sitä sit yömyöhälle. Tuntuu että opettajat työntää koko ajan enemmän ja enemmän kotitöitä yms. mistä vanhempi joutuu sit huolehtimaan. Kohta alkaa taas se tuo sitä, tätä, tuota kouluun ja äitihän ne taas huolehtii. Huoh. Miesvalittaa pentujen kanssa kuorossa, milloin on mitäkin hukassa eikä ruoka kelpaa, miks täällä on niin sotkuistakin ja vahingossakaan ei rätti osu muiden kuin mun käteen. Pennut valittaa että "Nicolla" on taas hienot vaatteet, reppu jne. Ja miks heillä saa olla vaan yksi harrastus kun "Nicolla" on kolme. Prkl otan lopputilin.
Jos sinulla ei ole lapsia niin ystävällismielinen vinkki: älä tee niitä. Ai tule edes viikoksi ensin harjoittelemaan tilalleni jotta silmät aukeaa.
Pahimpina hetkinä ihan samat ajatukset kuin tuossa sun viestin lopussa.
Sama täällä! Työt, kouluni, lasten koulu, koti ja pihan hoito.. Ja kyllä, mulla on myös mies joka on oman työnsä päälle NIIIIIN väsynyt ettei jaksa mitään, kaikki jää mun harteille.
Pääsispä yksin viikoksi johonkin!
Meillä on tehty niin, että olemme sopineet lapseen liittyen työnjaon: isä huolehtii kaikista terveysasioista eli pienempänä neuvolakäynneistä, nyt lapsen ollessa isompi koulun terveystarkastuksista ja oikomishoidoista sekä toisesta harrastuksesta, minä huolehdin toisesta harrastuksesta ja yhteydenpidosta kouluun sisältäen koulun retkille valmistautumisen, urheiluvälineet ym. Emme puutu toistemme vastuualueisiin, eli minä en kysele, että oletko nyt varmasti muistanut varata rokotusajan. Tuntuu, että monissa perheissä äiti on se, joka viime kädessä vastaa kaikesta. Ei näin ole mikään pakko olla, toisinkin voi sopia.
Miksi teette niitä lasten läksyjä heidän puolestaan? Läksy on lapselle, ei vanhemmalle. Ei niitä opettajaa varten tehdä, ja mielummin laitan opettajana lapselle wilma merkinnän unohduksesta kuin tarkistan sen äidin tai isän tekemän työn.
Mistä tulee näitä lapsensa koulua suorittavia vanhempia? Lopettakaa ensimmäisenä se läksyjen teko ja älkää lähtekö vanhempaintoimintaan jos ei kiinnosta. huoh.
Vierailija kirjoitti:
Asia kerrallaan. Tee ensin tärkein ja tee se heti kun muistat, sen jälkeen se ei rasita muistiasi. Pihatöitä voi tehdä vartin kerallaan kun ruoka on uunissa, kymmenessä minuutissa ehtii viedä monta tavaraa paikallen tai imuroida ison alan. Pilko ja priorisoi, kyllä se siitä.
Tätä minäkin olen yrittänyt, mutta jotenkin ei onnistu. Kaikki menee vain yhdeksi mössöksi. Arki on tulipalojen sammutusta. Kaikki huutaa ja vaatii yhtäaikaa jotain. Saan kaiken välttämättömän juuri ja juuri sujumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä te muut jaksatte? Tuntuu että tätä koulua käy nykyään vanhemmat eikä lapsi.
Koulun puolelta ei juurikaan ole vielä ohjeita tullut, pihatyöt on tekemättä, enkä harrasta lasten puolesta.
Ei, mutta ne ilmoittautumiset pitää vanhemman hoitaa. Kun ensin on synkronoinut ne kouluun ja muihin harrastuksiin... Kuka kuskaa jne. Meillä toinen kerää isoa kasviota ja sen dedis on nyt, toiselle tuli jo läksyjäkin ja yksi kirja on hukassa.
Tiedän vain että tokaluokkalaiselle ei ole tullut läksyjä, muuten en edes tiedä onko läksyjä tullut neuvoja niiden tekemisessä ei ainakaan ole kyselty. Jos kasvion tekeminen on kai ollut tarkoitus tehdä lomalla. Olen tosin siinä onnellisessa asemassa että sitä lasten ei ainakaan toistaiseksi ole tarvinnut tehdä ja olen kuullut että sen on melko kätevää delegoida mummolle... varteenotettava vaihtoehto meilläkin vaikka lasten isäkin tuntee kasveja paremmin kuin minä.
Harrastuksiin (uusiin) en ole ilmoittanut vielä toistaiseksi ketään.
Jaa asiat eri päiville. Päätä kaksi asiaa, jotka hoidat tänään ja seuraavat kaksi, jotka hoidat huomenna jne.