Lue keskustelun säännöt.
Metatyöt, kotityöt, koulun työt ja uupumus
12.08.2016 |
Olen koko viikon käynnistellyt täällä koulujen alkua. Tuntuu etten vaan enää jaksa! Päässä ei pysy mikään ja sälää on liikaa. Koko koti hävityksen kauhistus, kaikki hukassa, vaatteet pitäisi huoltaa. Bussiliput, bussireitit, kalvot, kaikki.
En jaksa! Tekisi mieli karata jonnekin kauas.
Kommentit (190)
Ongelma on siellä peilissä. Kun ensin passaa perheen avuttomaksi, kyllä sitä tekemistä sitten riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a.. Kuulostaapa vaikealta. Miten olis osittainen työaika? Lapsetkin kaipaa koulun jälkeen lepoa ja rauhoittumista, ehkä harrastukset kannattaa jättää vähemmälle. Koululaiset myös kykenevät hyvin osallistumaan kotitöihin. Täytyy vain opastaa ja velvoittaa heitä siihen. Ja ennen kaikkea, ei pidä vertailla itseään muihin, en usko että niiden täydellisten kiiltokuvaperheiden elämä on ollenkaan niin täydellistä siellä kulissien takana.
On tässä maassa vanhemmat kovilla, miettikääpä sellaisia vanhempia joilla on työmatkat pitkiä. Siinä sitten omaa aikaa ja nukkumista joudutaan varmaan kalenterista katsomaan että missä kuussa ois aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä te muut jaksatte? Tuntuu että tätä koulua käy nykyään vanhemmat eikä lapsi.
Koulun puolelta ei juurikaan ole vielä ohjeita tullut, pihatyöt on tekemättä, enkä harrasta lasten puolesta.
Ei, mutta ne ilmoittautumiset pitää vanhemman hoitaa. Kun ensin on synkronoinut ne kouluun ja muihin harrastuksiin... Kuka kuskaa jne. Meillä toinen kerää isoa kasviota ja sen dedis on nyt, toiselle tuli jo läksyjäkin ja yksi kirja on hukassa.
Tiedän vain että tokaluokkalaiselle ei ole tullut läksyjä, muuten en edes tiedä onko läksyjä tullut neuvoja niiden tekemisessä ei ainakaan ole kyselty. Jos kasvion tekeminen on kai ollut tarkoitus tehdä lomalla. Olen tosin siinä onnellisessa asemassa että sitä lasten ei ainakaan toistaiseksi ole tarvinnut tehdä ja olen kuullut että sen on melko kätevää delegoida mummolle... varteenotettava vaihtoehto meilläkin vaikka lasten isäkin tuntee kasveja paremmin kuin minä.
Harrastuksiin (uusiin) en ole ilmoittanut vielä toistaiseksi ketään.
Niin, meillä on ne isovanhemmat vain kuormana, ei apuna. Ei ole koskaan ollut ketään joka auttaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siellä peilissä. Kun ensin passaa perheen avuttomaksi, kyllä sitä tekemistä sitten riittää.
Niin, nuo isovanhemmat on vanhuuttaan avuttomia. Ja minä en ole muuttanut tätä koulua ns osallistavaksi. Helsingin opetusviraston mielestä vanhempien pitää osallistua. Miehellä on pitkiäkin työmatkoja, itse en voi omiin töihini juuri vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teette niitä lasten läksyjä heidän puolestaan? Läksy on lapselle, ei vanhemmalle. Ei niitä opettajaa varten tehdä, ja mielummin laitan opettajana lapselle wilma merkinnän unohduksesta kuin tarkistan sen äidin tai isän tekemän työn.
Mistä tulee näitä lapsensa koulua suorittavia vanhempia? Lopettakaa ensimmäisenä se läksyjen teko ja älkää lähtekö vanhempaintoimintaan jos ei kiinnosta. huoh.
Leirikoulukampanjoihin on pakko osallistua. Kouluverkkotarkasteluihin on pakko osallistua. Vanhempainiltoihin on pakko osallistua. Kouluterkalla oli asiaa.
Lapset läksyt on netissä ja kotikone juntturassa. Kyllä hän ne itse tekee, jos vaan kone toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia kerrallaan. Tee ensin tärkein ja tee se heti kun muistat, sen jälkeen se ei rasita muistiasi. Pihatöitä voi tehdä vartin kerallaan kun ruoka on uunissa, kymmenessä minuutissa ehtii viedä monta tavaraa paikallen tai imuroida ison alan. Pilko ja priorisoi, kyllä se siitä.
Tätä minäkin olen yrittänyt, mutta jotenkin ei onnistu. Kaikki menee vain yhdeksi mössöksi. Arki on tulipalojen sammutusta. Kaikki huutaa ja vaatii yhtäaikaa jotain. Saan kaiken välttämättömän juuri ja juuri sujumaan.
Just tää tunne. Tekee mieli vain ottaa risteily ja häipyä laivaan nukkumaan kahdeksi päiväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ketju. Meillä sujuu muuten, talossa on yksi yhdeksäsluokkalainen, mutta olen usein uhannut heittää tietokoneet ikkunasta, kun ne vilkuttavat wilmaviestejä. Yhden lapsen kanssakin niitä riittää (myyjäisiä, tiedotteita, harrastuskerhoja ym), joten useamman kanssa täytyy olla jo todella kypsää. No, ensi vuonna asia ei kuulu enää minulle.
En tekisi läksyjä lapseni puolesta, enkä ole tehnytkään. Hänen työnsä, hänen vastuunsa. Teiniys toi tietyn saamattomuuden tullessaan, mutta veikkaan, että jotakin opittiin keväällä kun sitä sun tätä unohdusta piti korvata, vaikka mukavampaakin tekemistä olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä opettaja ilmoitti että koulussa EI tarkisteta läksyjä kuin satunniasesti sen suhteen että onko läksyt tehty vai ei. On kuulemma vanhempien tehtävä huolehtia että läksyt ovat oikein (ja tehty) Että niinkuin PAKKO valvoa, hoitaa ja tarkistaa kaikki läksyt!
Mites se ope sen tarkistaa että vanhemmat on PAKOLLISEN tehtävän suorittanut ellei hän niitä tarkista?
Jos vanhemmat eivät osallista lapsiaan on ihan hyvä että sitä vaaditaan edes koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä opettaja ilmoitti että koulussa EI tarkisteta läksyjä kuin satunniasesti sen suhteen että onko läksyt tehty vai ei. On kuulemma vanhempien tehtävä huolehtia että läksyt ovat oikein (ja tehty) Että niinkuin PAKKO valvoa, hoitaa ja tarkistaa kaikki läksyt!
Mites se ope sen tarkistaa että vanhemmat on PAKOLLISEN tehtävän suorittanut ellei hän niitä tarkista?
Jos vanhemmat eivät osallista lapsiaan on ihan hyvä että sitä vaaditaan edes koulussa.
Öh? Koulutehtävät kyllä kuuluisi koulun vahtia ja osallistaa, ei vanhempien. Nykysysteemi on ihan käsittämätön, kun se kouluopetus ja valvonta, koulun valvonta ja kehittäminen, jopa kouluverkon määrittely työnnetään vanhemmille.
Meillä arkistressi on vuosien varrella helpottunut, koska asiat ovat pysyneet varsin samoina vuodesta toiseen. Hommia on siis voinut jakaa koko kesäksi.
Todistukset on aina tietyssä paikassa. Kesäläksyt lapset hoitavat itse, välillä on muistutettu, toista myös patistettu. Uusia vaatteita ja tarvikkeita on ostettu rauhassa alennusmyynneistä. Joka vuosi on niitä samoja tarpeita.
Harrastusasiat aiheuttivat ehkä eniten stressiä, mutta nyt kaikki on kunnossa. Osa harrastusajoista selvisi jo keväällä. Kesällä, ajoissa (myöhästymisestä oppineena) selvitin milloin harrastuksiin pitää ilmoittautua ja nyt ilmoitin lapset haluamiinsa paikkoihin. Toki vain niihin harrastuksiin, jotka sopivat kalenteriin ja kuskaaminen on mahdollista. En enää ala työaikaani muokkaamaan soitto-open aikataulujen mukaan. Harrastuskalenterit ovat nyt kaikkien perheenjäsenten tiedossa.
Kesäloman vikoina päivinä tein ison kasan ruokaa pakkaseen sopivina annoksina. On sitten helppo ottaa vaikka lihapullia tai kastiketta nopeasti sulamaan päivälliseksi. Myös työlounaat otan vaan pakkasesta mukaan ( sosekeittoja usein).
Ennakointi on ehkä se tärkein juttu ja toisena muistettavien asioiden laitto paperille/muuten muistiin. Toki tunnit on usein vähissä täälläkin, mutta ei tämä mitään kaaosta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tätähän tää on. Kolme lasta kaikki eri kouluissa, yksi eri paikkakunnalla (tarvitsee epäsäännöllisesti kuljetusta), toista pitää kuskata päivittäin (epäsäännöllisesti tätäkin) kahteen kertaan eri osoitteisiin (eskari ja iltapäivähoito), yksi onneksi pärjää omillaan kulkemisien suhteen. Yhtä pitää kuskata säännöllisen epäsäännöllisesti terapiaan ja lääkäriin ja se pitää sovittaa koulun aikatauluihin, joista en vielä tiedä mitään. Sitten ne harrastukset. Omat työt (joita on epäsäännöllisesti, mutta kun niitä on niin ne menee kyllä kaiken edelle).
Kun oliskin tässä paletissa jotain säännöllisyyttä edes, niin voisi suunnitella kaiken kerralla ja sitten se olis siinä koko vuoden, mutta kun viikoittain tai jopa päivittäin saa olla miettimässä, että kuka vie kenet milloin ja minne ja koskas tuo yksi haetaan tuolta toiselta paikkakunnalta ja miten nuo terapiat ja lääkärit saadaan järjestettyä, niin päähän tässä räjähtää!
Me asutaan kesä muualla. Ja jotenkin vuosi vuodelta ärsyttää enemmän se, että kaikki lomat tavallaan menee siihen, että valmistautuu siihen arkeen. Eli koko loman ajan pitäisi olla valppaana, lomalla pitäisi kokata, lomalla ostaa vaatteita jne.
Sitten kun se loma on jo sitä kokkaamista, pyykkäämistä, siivoomista, pihatöitä jne. niin missä se loma sitten varsinaisesti on?
Meillä on kaikki vaatteet, reput, penaalit jne. osteltu tässä kesän mittaan. Nyt vain pesin kaikki vanhat. Seuraavaksi pitäisi alkaa kartoittaa kuopuksen tilannetta - mitkä esikoisen vaatteet ja kengät käy. Mitä pitää hankkia talveksi jne? MIkä vaatii korjausta. Mitä menen kirpparille myymään pois.
Sitten taas, että onko kaikki jumppakamat? Jumppa alkaa ensi viikolla.
Ja sitten onkin taas jo koululuistinten kartoitus... Mahtuuko jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko viime lukuvuosi meni hirvittävässä kouluverkkotarkastelussa. Siitä tuli päätös vasta juhannuksen alla. Käsittämätön stressi.
Tuntuu etten oikein ole toipunut siitä, vaan se jännittäminen jäi päälle. Olen yleensä hyvä järjestelemään ja huvämuistinen. Nyt lyö vain tyhjää eikä mistään tule mitään.
ap
Tämä ärsyttää monia, mutta sanon kuitenkin... Omassa tuttavapiirissä olen huomannut ihmisiä olevan kahta tyyppiä (siis vain minun tuttavapiirissä, en väitä että tämä on yleismaailmallinen ja absoluuttinen totuus).
On ihmisiä, jotka koko ajan luettelevat niitä töitään ja puuskuttavat ja puhisevat ja stressaavat. Nämä ihmiset ovat koko ajan kireitä ja uupuneita.
Sitten on ihmisiä, jotka tekevät ne samat asiat valittamatta, luetteloimatta ja puhisematta. Näillä henkilöillä se arki sujuu, ilman turhaa stressiä.
Lopettakaa nyt ensimmäisenä se läksyjen tekeminen. Ne on sen lapsen läksyt! Meillä ainakin homma menee näin: lapsi kertoo / näyttää, mitä läksyjä on. Sitten hän alkaa tekemään niitä. Tämän ajan minä käytän siivoukseen / ruoanlaittoon tai muuhun hiljaiseen kotityöhön (eli imuroida ei voi). Lapsi tekee itse ensin kaikki läksyt. Kun hän on valmis, minä keskeytän työni ja tarkistan yhdessä lapsen kanssa läksyt. Virheet korjataan ja mahdollisia vaikeita asioita käydään yhdessä läpi. Vanhempi lapsi tekee läksyt itse huoneessaan ja tulee kysymään, jos kaipaa neuvoa. Kokeita varten kuulustelen, jos haluaa. Lapsen täytyy oppia kantamaan itse vastuuta koulusta.
Meillä lapset on mukana siivouksessa ja ruoanlaitossa. Tiskit ja pyykit hoitaa kone. Harrastukset on onneksi olleet samoja jo monta vuotta ja kuljetuksia helpottaa, kun osa harrastuksista on samaan aikaan (eivät siis harrasta samoja asioita, mutta samassa kaupungissa sentään ja osittain samaan aikaan).
Olen yh. Käyn töissä, opiskelen ja hoidan lapset + omakotitalon + koiran ja autan mummoa (kaupassakäynti / lääkärit yms). Rakastan elämääni ja lapsiani :)
Toki, olen onnekas monessa suhteessa, lapseni ovat terveitä ja se mummokin tarvitsee apua vain kuljetuksiin ja satunnaisesti siivoukseen. Eli ymmärrän kyllä täysin, että on erilaisia elämäntilanteita ja välillä rankempaa. Tiedostan myös sen, että esim erityislapsen kanssa ei minunkaan arkeni toimisi näin.
Tätä lukiessani tajusin myös, että kuppi menisi varmasti nurin, jos mulla olisi tässä mies, joka vain valittaisi. Lukemani perusteella mun on paljon parempi ilman miestä ;)
Vierailija kirjoitti:
Voi ette ole ainoita! Itkin tänä aamuna kun en löydä yhden pennun todistusta ja ope koulussa valittaa siitä.
Osaako joku sanoa, miksi se todistus pitää palauttaa kouluun? Nykyaikana? Ihan oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Tämä ärsyttää monia, mutta sanon kuitenkin... Omassa tuttavapiirissä olen huomannut ihmisiä olevan kahta tyyppiä (siis vain minun tuttavapiirissä, en väitä että tämä on yleismaailmallinen ja absoluuttinen totuus).
On ihmisiä, jotka koko ajan luettelevat niitä töitään ja puuskuttavat ja puhisevat ja stressaavat. Nämä ihmiset ovat koko ajan kireitä ja uupuneita.
Sitten on ihmisiä, jotka tekevät ne samat asiat valittamatta, luetteloimatta ja puhisematta. Näillä henkilöillä se arki sujuu, ilman turhaa stressiä.Lopettakaa nyt ensimmäisenä se läksyjen tekeminen. Ne on sen lapsen läksyt! Meillä ainakin homma menee näin: lapsi kertoo / näyttää, mitä läksyjä on. Sitten hän alkaa tekemään niitä. Tämän ajan minä käytän siivoukseen / ruoanlaittoon tai muuhun hiljaiseen kotityöhön (eli imuroida ei voi). Lapsi tekee itse ensin kaikki läksyt. Kun hän on valmis, minä keskeytän työni ja tarkistan yhdessä lapsen kanssa läksyt. Virheet korjataan ja mahdollisia vaikeita asioita käydään yhdessä läpi. Vanhempi lapsi tekee läksyt itse huoneessaan ja tulee kysymään, jos kaipaa neuvoa. Kokeita varten kuulustelen, jos haluaa. Lapsen täytyy oppia kantamaan itse vastuuta koulusta.
Meillä lapset on mukana siivouksessa ja ruoanlaitossa. Tiskit ja pyykit hoitaa kone. Harrastukset on onneksi olleet samoja jo monta vuotta ja kuljetuksia helpottaa, kun osa harrastuksista on samaan aikaan (eivät siis harrasta samoja asioita, mutta samassa kaupungissa sentään ja osittain samaan aikaan).
Olen yh. Käyn töissä, opiskelen ja hoidan lapset + omakotitalon + koiran ja autan mummoa (kaupassakäynti / lääkärit yms). Rakastan elämääni ja lapsiani :)
Toki, olen onnekas monessa suhteessa, lapseni ovat terveitä ja se mummokin tarvitsee apua vain kuljetuksiin ja satunnaisesti siivoukseen. Eli ymmärrän kyllä täysin, että on erilaisia elämäntilanteita ja välillä rankempaa. Tiedostan myös sen, että esim erityislapsen kanssa ei minunkaan arkeni toimisi näin.
Tätä lukiessani tajusin myös, että kuppi menisi varmasti nurin, jos mulla olisi tässä mies, joka vain valittaisi. Lukemani perusteella mun on paljon parempi ilman miestä ;)
Tuskin kotiäidillä (tai -vanhemmalla) tässä läksyjen teossa ongelmaa olisi, mutta jos käyt töissä, et vahdi silloin lapsen läksyjä ja tee samaan aikaa hiljaisia kotitöitä.
Meillä lapset tekee läksyt ominpäin. En edes tarkista. Kokeisiin preppaan. Meillä se ongelma noissa läksyissä oli eilen tietokone, joka oli jumiutunut meilitulvasta, eikä lapsi päässyt tekemään nettiin niitä läksyjä. Siinä vierähti sitten tunti ähräämistä, että sain koneen kuntoon... Olen oikeasti tällä hetkellä niin uupunut, että pelottaa koko alkava talvi. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ette ole ainoita! Itkin tänä aamuna kun en löydä yhden pennun todistusta ja ope koulussa valittaa siitä.
Osaako joku sanoa, miksi se todistus pitää palauttaa kouluun? Nykyaikana? Ihan oikeasti?
Sitä minäkin ihmettelen. Yhtä hyvin voisi Wilmassa olla jokin kuittaustoiminto, jolla kuittaa todistuksen kuten kokeetkin kuitataan.
Meillä opettaja ilmoitti että koulussa EI tarkisteta läksyjä kuin satunniasesti sen suhteen että onko läksyt tehty vai ei. On kuulemma vanhempien tehtävä huolehtia että läksyt ovat oikein (ja tehty) Että niinkuin PAKKO valvoa, hoitaa ja tarkistaa kaikki läksyt!