Lue keskustelun säännöt.
Metatyöt, kotityöt, koulun työt ja uupumus
12.08.2016 |
Olen koko viikon käynnistellyt täällä koulujen alkua. Tuntuu etten vaan enää jaksa! Päässä ei pysy mikään ja sälää on liikaa. Koko koti hävityksen kauhistus, kaikki hukassa, vaatteet pitäisi huoltaa. Bussiliput, bussireitit, kalvot, kaikki.
En jaksa! Tekisi mieli karata jonnekin kauas.
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teette niitä lasten läksyjä heidän puolestaan? Läksy on lapselle, ei vanhemmalle. Ei niitä opettajaa varten tehdä, ja mielummin laitan opettajana lapselle wilma merkinnän unohduksesta kuin tarkistan sen äidin tai isän tekemän työn.
Mistä tulee näitä lapsensa koulua suorittavia vanhempia? Lopettakaa ensimmäisenä se läksyjen teko ja älkää lähtekö vanhempaintoimintaan jos ei kiinnosta. huoh.
Leirikoulukampanjoihin on pakko osallistua. Kouluverkkotarkasteluihin on pakko osallistua. Vanhempainiltoihin on pakko osallistua. Kouluterkalla oli asiaa.
Lapset läksyt on netissä ja kotikone juntturassa. Kyllä hän ne itse tekee, jos vaan kone toimii.
Ei ole pakko. Leirikoulukampanjoihin ei ole pakko osallistua eikä myöskään vanhempainiltoihin. Jos kotikone ei toimi, läksyt voi tehdä koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teette niitä lasten läksyjä heidän puolestaan? Läksy on lapselle, ei vanhemmalle. Ei niitä opettajaa varten tehdä, ja mielummin laitan opettajana lapselle wilma merkinnän unohduksesta kuin tarkistan sen äidin tai isän tekemän työn.
Mistä tulee näitä lapsensa koulua suorittavia vanhempia? Lopettakaa ensimmäisenä se läksyjen teko ja älkää lähtekö vanhempaintoimintaan jos ei kiinnosta. huoh.
Leirikoulukampanjoihin on pakko osallistua. Kouluverkkotarkasteluihin on pakko osallistua. Vanhempainiltoihin on pakko osallistua. Kouluterkalla oli asiaa.
Lapset läksyt on netissä ja kotikone juntturassa. Kyllä hän ne itse tekee, jos vaan kone toimii.
Ei ole pakko. Leirikoulukampanjoihin ei ole pakko osallistua eikä myöskään vanhempainiltoihin. Jos kotikone ei toimi, läksyt voi tehdä koulussa.
On pakko, jos haluaa lapsensa leirikouluun ja vanhempainiltoihin nyt vaan pitää mennä. Alakoulussa ei ole koneita oppilaiden käyttöön ja se tunti jolle läksyt oli oli heti aamusta kello 8.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ette ole ainoita! Itkin tänä aamuna kun en löydä yhden pennun todistusta ja ope koulussa valittaa siitä.
Osaako joku sanoa, miksi se todistus pitää palauttaa kouluun? Nykyaikana? Ihan oikeasti?
Opettaa mm. lapselle vastuuta: sitä että tavaroista pidetään kesälläkin huolta ja jos luvataan palauttaa jotain, se palautetaan. Ja palautetaan ehjänä/puhtaana/rypistymättömänä.
Opettaja osaa uuden todistuksen tulostaa jos siltä tuntuu. Mutta se koulu ei todellakaan ole kertotaulun pänttäämistä vaan juuri näiden elämäntaitojen opettelua.
Se mitä lapsi tai perhe tekee kesällä ei oikeasti ole koulun asia. Koko lukuvuoden voi sitten pingottaa, mutt kesä on kyllä lomaa koululaisilla.
Ihana ketju! Helpottavaa huomata, etten ole ainoa!
Itseäni rasittaa eniten ns. metatyö. Eli MINÄ olen aina se, jolla on kaikki langat käsissään. Mies ja lapset kyllä osallistuu kotitöihin ja huolehtivat omista asioistaan, mutta loppujen lopuksi minun vastuullani on, että arki rullaa. Minun pitää suunnitella mitä syödään, koska käydään kaupassa, koska siivotaan, koska pestään pyykkiä. Siis se työnjohtajan rooli. Paletti on heti sekaisin jos minä unohdan jotain! Jatkuva suunnittelu, ennakointi, muistaminen ja asioiden järjestäminen uuvuttaa.
Olen monta kertaa puhunut asiasta miehelleni, mutta muutosta ei ole tapahtunut - perheen organisoijan rooli on ja pysyy minulla. Toisaalta miehellä on vaativampi työ ja pidemmät työajat kuin itselläni, joten en hirveästi edes kehtaa asiasta valittaa. Välillä vaan tuntuu, että mieluummin itsekin tekisin työt työpaikalla ja ottaisin kotona rennommin!
Onneksi mieheni sentään arvostaa tosi paljon työtäni perheen eteen, vaikka iso osa tästä työstä onkin näkymätöntä. Se nyt vielä puuttuisi, että olisi nariseva äijä, joka valittaisi jostain likaisista tiskeistä tai imuroimattomuudesta!
Vierailija kirjoitti:
Tämä ärsyttää monia, mutta sanon kuitenkin... Omassa tuttavapiirissä olen huomannut ihmisiä olevan kahta tyyppiä (siis vain minun tuttavapiirissä, en väitä että tämä on yleismaailmallinen ja absoluuttinen totuus).
On ihmisiä, jotka koko ajan luettelevat niitä töitään ja puuskuttavat ja puhisevat ja stressaavat. Nämä ihmiset ovat koko ajan kireitä ja uupuneita.
Sitten on ihmisiä, jotka tekevät ne samat asiat valittamatta, luetteloimatta ja puhisematta. Näillä henkilöillä se arki sujuu, ilman turhaa stressiä.Lopettakaa nyt ensimmäisenä se läksyjen tekeminen. Ne on sen lapsen läksyt! Meillä ainakin homma menee näin: lapsi kertoo / näyttää, mitä läksyjä on. Sitten hän alkaa tekemään niitä. Tämän ajan minä käytän siivoukseen / ruoanlaittoon tai muuhun hiljaiseen kotityöhön (eli imuroida ei voi). Lapsi tekee itse ensin kaikki läksyt. Kun hän on valmis, minä keskeytän työni ja tarkistan yhdessä lapsen kanssa läksyt. Virheet korjataan ja mahdollisia vaikeita asioita käydään yhdessä läpi. Vanhempi lapsi tekee läksyt itse huoneessaan ja tulee kysymään, jos kaipaa neuvoa. Kokeita varten kuulustelen, jos haluaa. Lapsen täytyy oppia kantamaan itse vastuuta koulusta.
Meillä lapset on mukana siivouksessa ja ruoanlaitossa. Tiskit ja pyykit hoitaa kone. Harrastukset on onneksi olleet samoja jo monta vuotta ja kuljetuksia helpottaa, kun osa harrastuksista on samaan aikaan (eivät siis harrasta samoja asioita, mutta samassa kaupungissa sentään ja osittain samaan aikaan).
Olen yh. Käyn töissä, opiskelen ja hoidan lapset + omakotitalon + koiran ja autan mummoa (kaupassakäynti / lääkärit yms). Rakastan elämääni ja lapsiani :)
Toki, olen onnekas monessa suhteessa, lapseni ovat terveitä ja se mummokin tarvitsee apua vain kuljetuksiin ja satunnaisesti siivoukseen. Eli ymmärrän kyllä täysin, että on erilaisia elämäntilanteita ja välillä rankempaa. Tiedostan myös sen, että esim erityislapsen kanssa ei minunkaan arkeni toimisi näin.
Tätä lukiessani tajusin myös, että kuppi menisi varmasti nurin, jos mulla olisi tässä mies, joka vain valittaisi. Lukemani perusteella mun on paljon parempi ilman miestä ;)
Täydellinen ihminen! kerrotko vielä kuinka hoidat tilanteen, jossa tulet TÖISTÄ kotiin klo 19.30, ovella juoksee vastaan kolme lasta, joilla jokaisella on joku kouluun liittyvä ongelma tai tieto, että huomiseksi pitää olla terävät luistimet. Olet väsynyt ja vittuuntunut ja nälissäsi, mutta on pakko lähteä tätä setvimään. Niin ja valittaa ei saa eikä puuskuttaa eikä puhista eikä mitenkään muutenkaan näyttää epätoivoiselta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös kohtalotoveri ja välillä tuntuu, että ei jaksaisi pyörittää tätä arkea. Jostakin syystä nimenomaan se arjen pyöritys tuntuu helposti jäävän äidille. Mies ja lapset kyllä auttavat jonkin verran, mutta eivät tee oma-aloitteisesti juuri mitään. Mitään ei tapahdu ilman naputtamista. Välillä mietin, että otan eron, että pääsisin pienempään kämppään, jossa olisi vähemmän siivottavaa ja saisin ehkä vähän omaa aikaakin. Mutta lasten läksyjen teon olen nyt jättänyt kun en ole enää ehtinyt sitä tekemään. Suosittelen muillekin!
[/quote] Tuskin kotiäidillä (tai -vanhemmalla) tässä läksyjen teossa ongelmaa olisi, mutta jos käyt töissä, et vahdi silloin lapsen läksyjä ja tee samaan aikaa hiljaisia kotitöitä.[/quote]
Siis häh? Mitenniin en voi vahtia lapsen läksyjä ja tehdä hiljaisia kotitöitä? Ihan töissäkäyvä ihminen minä olen ja näin on tehty jo monta vuotta. Olen töissä virka-aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan kesä muualla. Ja jotenkin vuosi vuodelta ärsyttää enemmän se, että kaikki lomat tavallaan menee siihen, että valmistautuu siihen arkeen. Eli koko loman ajan pitäisi olla valppaana, lomalla pitäisi kokata, lomalla ostaa vaatteita jne.
Sitten kun se loma on jo sitä kokkaamista, pyykkäämistä, siivoomista, pihatöitä jne. niin missä se loma sitten varsinaisesti on?
Meillä on kaikki vaatteet, reput, penaalit jne. osteltu tässä kesän mittaan. Nyt vain pesin kaikki vanhat. Seuraavaksi pitäisi alkaa kartoittaa kuopuksen tilannetta - mitkä esikoisen vaatteet ja kengät käy. Mitä pitää hankkia talveksi jne? MIkä vaatii korjausta. Mitä menen kirpparille myymään pois.
Sitten taas, että onko kaikki jumppakamat? Jumppa alkaa ensi viikolla.
Ja sitten onkin taas jo koululuistinten kartoitus... Mahtuuko jne.
Onko nuo kaikki pakko tehdä lomalla, miksi vaatteiden kartoitusta ei voisi tehdä vaikka keväällä ja merkitä ylös mitä tarvii ja sitten alennusmyynneistä katsella.
Luistimet pysyvät varmaan samankokoisina jonkin aikaa, kaikille eri harrastusvälineille vaikka oma laatkko.tai iso yhteinen , mistä löytyvät, ettei jumppatarvikkeita tarvi alkas kaivaa muusta vaatepinosta. Ei lomalla tarvitse joka päivä siivota tai kokata. Tietyt siivospäivät ja menee vaikka väkisin ulos tai johonkin, vaikka näyttäisi sotkuiselle.
Sotkua ei myöskään tule, kun pyykit kannetaan pyykkikoriin ja astiat koneeseen ja syönnin jäljet korjataan heti.
Nurmikon voi ajaa kun näyttää kasvaneelle, mutta ei sitä voi jäädä miettimään, jos lähtee vaikka etelään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan kesä muualla. Ja jotenkin vuosi vuodelta ärsyttää enemmän se, että kaikki lomat tavallaan menee siihen, että valmistautuu siihen arkeen. Eli koko loman ajan pitäisi olla valppaana, lomalla pitäisi kokata, lomalla ostaa vaatteita jne.
Sitten kun se loma on jo sitä kokkaamista, pyykkäämistä, siivoomista, pihatöitä jne. niin missä se loma sitten varsinaisesti on?
Meillä on kaikki vaatteet, reput, penaalit jne. osteltu tässä kesän mittaan. Nyt vain pesin kaikki vanhat. Seuraavaksi pitäisi alkaa kartoittaa kuopuksen tilannetta - mitkä esikoisen vaatteet ja kengät käy. Mitä pitää hankkia talveksi jne? MIkä vaatii korjausta. Mitä menen kirpparille myymään pois.
Sitten taas, että onko kaikki jumppakamat? Jumppa alkaa ensi viikolla.
Ja sitten onkin taas jo koululuistinten kartoitus... Mahtuuko jne.
Onko nuo kaikki pakko tehdä lomalla, miksi vaatteiden kartoitusta ei voisi tehdä vaikka keväällä ja merkitä ylös mitä tarvii ja sitten alennusmyynneistä katsella.
Luistimet pysyvät varmaan samankokoisina jonkin aikaa, kaikille eri harrastusvälineille vaikka oma laatkko.tai iso yhteinen , mistä löytyvät, ettei jumppatarvikkeita tarvi alkas kaivaa muusta vaatepinosta. Ei lomalla tarvitse joka päivä siivota tai kokata. Tietyt siivospäivät ja menee vaikka väkisin ulos tai johonkin, vaikka näyttäisi sotkuiselle.
Sotkua ei myöskään tule, kun pyykit kannetaan pyykkikoriin ja astiat koneeseen ja syönnin jäljet korjataan heti.
Nurmikon voi ajaa kun näyttää kasvaneelle, mutta ei sitä voi jäädä miettimään, jos lähtee vaikka etelään.
Nurmikko pitää leikata vähintään kerran viikossa. Ja kyllä joka päivä pitää kokata. Ja vähintään järjestellä. Ja tiskata monta kertaa. Ja pestä pyykkiä.
Kuopuksen jalka kasvaa ja kuopus kasvaa, ei se keväällä katsominen riitä. Nytkin syksyksi aiotut lenkkarit onkin puhki jo...
Jumppavaatteet on erillään, mutta tod näk ainakin esikoisella shortsit pienet jo. Kauppa on keskustassa eli käynti vaatii oman organisoinnin, koska toinen lapsi toisaalla koulussa, toinen muualla, työpaikka kolmannessa paikassa ja koti neljännessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ärsyttää monia, mutta sanon kuitenkin... Omassa tuttavapiirissä olen huomannut ihmisiä olevan kahta tyyppiä (siis vain minun tuttavapiirissä, en väitä että tämä on yleismaailmallinen ja absoluuttinen totuus).
On ihmisiä, jotka koko ajan luettelevat niitä töitään ja puuskuttavat ja puhisevat ja stressaavat. Nämä ihmiset ovat koko ajan kireitä ja uupuneita.
Sitten on ihmisiä, jotka tekevät ne samat asiat valittamatta, luetteloimatta ja puhisematta. Näillä henkilöillä se arki sujuu, ilman turhaa stressiä.Lopettakaa nyt ensimmäisenä se läksyjen tekeminen. Ne on sen lapsen läksyt! Meillä ainakin homma menee näin: lapsi kertoo / näyttää, mitä läksyjä on. Sitten hän alkaa tekemään niitä. Tämän ajan minä käytän siivoukseen / ruoanlaittoon tai muuhun hiljaiseen kotityöhön (eli imuroida ei voi). Lapsi tekee itse ensin kaikki läksyt. Kun hän on valmis, minä keskeytän työni ja tarkistan yhdessä lapsen kanssa läksyt. Virheet korjataan ja mahdollisia vaikeita asioita käydään yhdessä läpi. Vanhempi lapsi tekee läksyt itse huoneessaan ja tulee kysymään, jos kaipaa neuvoa. Kokeita varten kuulustelen, jos haluaa. Lapsen täytyy oppia kantamaan itse vastuuta koulusta.
Meillä lapset on mukana siivouksessa ja ruoanlaitossa. Tiskit ja pyykit hoitaa kone. Harrastukset on onneksi olleet samoja jo monta vuotta ja kuljetuksia helpottaa, kun osa harrastuksista on samaan aikaan (eivät siis harrasta samoja asioita, mutta samassa kaupungissa sentään ja osittain samaan aikaan).
Olen yh. Käyn töissä, opiskelen ja hoidan lapset + omakotitalon + koiran ja autan mummoa (kaupassakäynti / lääkärit yms). Rakastan elämääni ja lapsiani :)
Toki, olen onnekas monessa suhteessa, lapseni ovat terveitä ja se mummokin tarvitsee apua vain kuljetuksiin ja satunnaisesti siivoukseen. Eli ymmärrän kyllä täysin, että on erilaisia elämäntilanteita ja välillä rankempaa. Tiedostan myös sen, että esim erityislapsen kanssa ei minunkaan arkeni toimisi näin.
Tätä lukiessani tajusin myös, että kuppi menisi varmasti nurin, jos mulla olisi tässä mies, joka vain valittaisi. Lukemani perusteella mun on paljon parempi ilman miestä ;)Täydellinen ihminen! kerrotko vielä kuinka hoidat tilanteen, jossa tulet TÖISTÄ kotiin klo 19.30, ovella juoksee vastaan kolme lasta, joilla jokaisella on joku kouluun liittyvä ongelma tai tieto, että huomiseksi pitää olla terävät luistimet. Olet väsynyt ja vittuuntunut ja nälissäsi, mutta on pakko lähteä tätä setvimään. Niin ja valittaa ei saa eikä puuskuttaa eikä puhista eikä mitenkään muutenkaan näyttää epätoivoiselta!
Mitä sinä hyödyt siitä valittamisesta tuossa kohtaa? Mä olen kai sitten onnekas, kun en ikinä tule töistä 19:30.
Jos luistimia tarvittaisiin heti seuraavana päivänä ja ne olisi teroittamatta vielä tuohon aikaan, niin peli olisi menetetty. Täällä menee urheiluliikkeet kiinni klo 17:00. Eli valittaminen ei auttaisi mitään. Opettajalle laittaisin viestin, että luistimia ei nyt ole. Maailma ei kaadu. Näin ei tosin käy, koska opettajat ilmoittavat tarvittavat liikuntakamppeet hyvissä ajoin.
En ole täydellinen, kaukana siitä. En silti ymmärrä, mitä hyötyä siitä valittamisesta on. Ajan ja energian tuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ärsyttää monia, mutta sanon kuitenkin... Omassa tuttavapiirissä olen huomannut ihmisiä olevan kahta tyyppiä (siis vain minun tuttavapiirissä, en väitä että tämä on yleismaailmallinen ja absoluuttinen totuus).
On ihmisiä, jotka koko ajan luettelevat niitä töitään ja puuskuttavat ja puhisevat ja stressaavat. Nämä ihmiset ovat koko ajan kireitä ja uupuneita.
Sitten on ihmisiä, jotka tekevät ne samat asiat valittamatta, luetteloimatta ja puhisematta. Näillä henkilöillä se arki sujuu, ilman turhaa stressiä.Lopettakaa nyt ensimmäisenä se läksyjen tekeminen. Ne on sen lapsen läksyt! Meillä ainakin homma menee näin: lapsi kertoo / näyttää, mitä läksyjä on. Sitten hän alkaa tekemään niitä. Tämän ajan minä käytän siivoukseen / ruoanlaittoon tai muuhun hiljaiseen kotityöhön (eli imuroida ei voi). Lapsi tekee itse ensin kaikki läksyt. Kun hän on valmis, minä keskeytän työni ja tarkistan yhdessä lapsen kanssa läksyt. Virheet korjataan ja mahdollisia vaikeita asioita käydään yhdessä läpi. Vanhempi lapsi tekee läksyt itse huoneessaan ja tulee kysymään, jos kaipaa neuvoa. Kokeita varten kuulustelen, jos haluaa. Lapsen täytyy oppia kantamaan itse vastuuta koulusta.
Meillä lapset on mukana siivouksessa ja ruoanlaitossa. Tiskit ja pyykit hoitaa kone. Harrastukset on onneksi olleet samoja jo monta vuotta ja kuljetuksia helpottaa, kun osa harrastuksista on samaan aikaan (eivät siis harrasta samoja asioita, mutta samassa kaupungissa sentään ja osittain samaan aikaan).
Olen yh. Käyn töissä, opiskelen ja hoidan lapset + omakotitalon + koiran ja autan mummoa (kaupassakäynti / lääkärit yms). Rakastan elämääni ja lapsiani :)
Toki, olen onnekas monessa suhteessa, lapseni ovat terveitä ja se mummokin tarvitsee apua vain kuljetuksiin ja satunnaisesti siivoukseen. Eli ymmärrän kyllä täysin, että on erilaisia elämäntilanteita ja välillä rankempaa. Tiedostan myös sen, että esim erityislapsen kanssa ei minunkaan arkeni toimisi näin.
Tätä lukiessani tajusin myös, että kuppi menisi varmasti nurin, jos mulla olisi tässä mies, joka vain valittaisi. Lukemani perusteella mun on paljon parempi ilman miestä ;)Täydellinen ihminen! kerrotko vielä kuinka hoidat tilanteen, jossa tulet TÖISTÄ kotiin klo 19.30, ovella juoksee vastaan kolme lasta, joilla jokaisella on joku kouluun liittyvä ongelma tai tieto, että huomiseksi pitää olla terävät luistimet. Olet väsynyt ja vittuuntunut ja nälissäsi, mutta on pakko lähteä tätä setvimään. Niin ja valittaa ei saa eikä puuskuttaa eikä puhista eikä mitenkään muutenkaan näyttää epätoivoiselta!
Mitä sinä hyödyt siitä valittamisesta tuossa kohtaa? Mä olen kai sitten onnekas, kun en ikinä tule töistä 19:30.
Jos luistimia tarvittaisiin heti seuraavana päivänä ja ne olisi teroittamatta vielä tuohon aikaan, niin peli olisi menetetty. Täällä menee urheiluliikkeet kiinni klo 17:00. Eli valittaminen ei auttaisi mitään. Opettajalle laittaisin viestin, että luistimia ei nyt ole. Maailma ei kaadu. Näin ei tosin käy, koska opettajat ilmoittavat tarvittavat liikuntakamppeet hyvissä ajoin.
En ole täydellinen, kaukana siitä. En silti ymmärrä, mitä hyötyä siitä valittamisesta on. Ajan ja energian tuhlausta.
Kyllä meille voi tulla opettajalta vaatimuksia kello 19.50. Kaikki ei tod ilmoita hyvissä ajoin. Minä en tajua mikä motiivi on tuossa itsekehussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
metatyöt metakotityöt koulun metatyöt metauupumus metameta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla, että sulla on ADHD?
Ai minullako? Kysyy ap. Ei minulla ole mitään oireyhtymää. Olen vain totaalisen väsynyt.
Eikö se nyt riitä, että kunhan on luistimet? :-D Meillä ei koskaan terotettu luistimia eikä voideltu suksia kotikotona 80- ja 90-luvuilla... Ja ihan hyvin niillä pystyi liikuntaa harrastaan. Vaikka ei nyt tietty tarvi samaan ruveta, mut ei se ope nyt kai hyvänen aika tarkista, että kaikilta on terotettu luistimet ja anna vanhemmille jälki-istuntoa, jos ei ole? :-)
Relatkaa... Terotatte kerran kaudessa /kun ehdotte ja muistatte ja jos nyt ei ole just ennen kautta terotettu, niin kai ne yhtä hyvin toimii ku vikallakin kerralla viime talvena?
(Oon itsekin aika perfektionisti ja kaikesta turhasta stressaaja, mut tää ketju onkin aika lohduttavaa luettavaa. Sori. :-) )
Vierailija kirjoitti:
Eikö se nyt riitä, että kunhan on luistimet? :-D Meillä ei koskaan terotettu luistimia eikä voideltu suksia kotikotona 80- ja 90-luvuilla... Ja ihan hyvin niillä pystyi liikuntaa harrastaan. Vaikka ei nyt tietty tarvi samaan ruveta, mut ei se ope nyt kai hyvänen aika tarkista, että kaikilta on terotettu luistimet ja anna vanhemmille jälki-istuntoa, jos ei ole? :-)
Relatkaa... Terotatte kerran kaudessa /kun ehdotte ja muistatte ja jos nyt ei ole just ennen kautta terotettu, niin kai ne yhtä hyvin toimii ku vikallakin kerralla viime talvena?
(Oon itsekin aika perfektionisti ja kaikesta turhasta stressaaja, mut tää ketju onkin aika lohduttavaa luettavaa. Sori. :-) )
Itselläni hirveä liikkamaikka joka rakasti julkista nolaamista. Siksi en omia lähetä ikinä vajavaisin varustein jumppatunneille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla, että sulla on ADHD?
Ai minullako? Kysyy ap. Ei minulla ole mitään oireyhtymää. Olen vain totaalisen väsynyt.
Lähinnä mietin, että mahdollisesti diagnosoimaton ja huomaamattasi? Googlaapa ADHD aikuisella. Aloitusviestisi vain kuulosti kovasti juuri sellaiselta, mitä moni ADHD-aikuinen valittelee. En siis tarkoittanut pilkata tms.
Mut enivei, koita ottaa rennommin, ei kaiken tarvi olla aina niin täydellistä ja täydellisesti. Ja koita ottaa välillä joku lepohetki itsellesi, vaikka kun aloitusrumba on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla, että sulla on ADHD?
Ai minullako? Kysyy ap. Ei minulla ole mitään oireyhtymää. Olen vain totaalisen väsynyt.
Lähinnä mietin, että mahdollisesti diagnosoimaton ja huomaamattasi? Googlaapa ADHD aikuisella. Aloitusviestisi vain kuulosti kovasti juuri sellaiselta, mitä moni ADHD-aikuinen valittelee. En siis tarkoittanut pilkata tms.
Mut enivei, koita ottaa rennommin, ei kaiken tarvi olla aina niin täydellistä ja täydellisesti. Ja koita ottaa välillä joku lepohetki itsellesi, vaikka kun aloitusrumba on ohi.
Niin. Oikeasti minä olen ahkera, aikaansaava ja supertehokas. Nyt olen niin poikki, etten saa enää mitään muuta aikaan kuin listoja siitä mitä pitäisi tehdä. Joka piakkaan kun katson huomaan vaan kaiken mikä on tekemättä. Koko kesän ollut tosi kamala olo ja nyt alkaa syksy enkä todellakaan tunne itseäni lomailleeksi.
En kyllä ymmärrä tuota tuskaa. Ei ole ollut koskaan mikään ongelma hoitaa noita kouluun liittyviä asioita. Ja pienellä lapsella ei tarvitse olla ainakaan montaa harrastusta, vähän isompi taas osaa kulkea ja hoitaa harrastuksensa itsenäisesti. Lapsen kun opettaa pienestä asti huolehtimaan omista asioistaan niin ei tarvitse itse passata. Esimerkiksi läksyjä en ole koskaan lapsen puolesta tehnyt enkä hirveästi tarkistellut ja hyvin tuo pärjää koulussa ja hoitaa läksynsä ja muut muistettavat asiat. Isä ei ole koskaan mitään käytännön asioita hoitanut, joten en ymmärrä miten nämä on teille ydinperheen vanhemmille minkäänlainen ongelma. Tuntuu että vanhemmat opettavat lapset siihen, että kaikki passataan valmiiksi.
Opettaa mm. lapselle vastuuta: sitä että tavaroista pidetään kesälläkin huolta ja jos luvataan palauttaa jotain, se palautetaan. Ja palautetaan ehjänä/puhtaana/rypistymättömänä.
Opettaja osaa uuden todistuksen tulostaa jos siltä tuntuu. Mutta se koulu ei todellakaan ole kertotaulun pänttäämistä vaan juuri näiden elämäntaitojen opettelua.