Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierpalavan,[quote=Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Tässä sinulle alla Mystikon vastaus, joka oli poistettu:

Kristitty mystikko

4141/4142 | 

klo 22:32 | 1.9.2022

On ihan ookoo etsiä itseään ja tietään tässä maailmassa. Joskus se vaatii vähän lusmuilemistakin. 

Mutta kuten sanot itsekin, lusmuilu pysyvänä elämänvalintana silloin kun on työkykyinen on epäeettistä, koska se että niitä tuella elämisen mahdollistavia tukia on olemassa vaatii, että useimmat yhteiskunnan jäsenet joutuvat kuitenkin tekemään sitä työtä työelämässä sellaisena kuin se on. Eli käytännössä sanot työelämästä, että minä en tuohon paskaan koske, muut koskekoot - ja elät kuitenkin heidän työstään verotetuilla rahoilla.

Oikeastaan tällaisen elämäntavan on mahdollistanut vasta tämä moderni yhteiskunta kasvottomine tukikoneistoineen - ei jossain maalaisyhteisössä olisi kukaan katsellut sitä, että joku olisi todennut että raatakaa te siellä navetoissa ja pelloilla, minä käyn aina välillä vaan hakemassa teiltä tuotteita. Olisi todettu aika äkkiä että jos ei työtä tee, ei syömänkään pidä, ja olisi joku täytynyt jotenkin itse saada vaikka keräilemällä ja metsästämällä ruokansa sitten, tai jos vanhat vanhemmat auttaisivat säälistä (mikä taas rasittaisi niitä vanhempia).

Kyseenalaistaisin myös työn oletuksen työelämästä kokonaisuudessaan epäeettisenä. Ei se täydellinen ole, kuten ei tässä maailmassa mikään. Mutta niin epäeettinen ettei siinä voisi missään toimia? Entä olisiko mahdollista ajatella, että omalta osaltaan ja omalla energiallaan tekee työelämästä siinä määrin inhimillisempää ja eettisempää kuin pystyy? Itse koen niin ollessani töissä korporaatiomaailmassa - minä tuon sinne energiani ja olemukseni sellaisena kuin minä olen, en muutu miksikään kiirettä höpöttäväksi kyynärpääkilpailijaksi työelämässäkään, en vaikka moni muu olisi. Ja se huomataan ja ihmiset on ilmaisseet kokevansa olonsa rauhalliseksi ja luottavaiseksi kun olen vaikka jossain kokouksessa. 

Toki on mahdollista valita epäkonventionaalisia ratkaisuja elämäänsä. Vaikka se taiteen tekeminen, tai omavaraisuuteen pyrkivä elämä maalla, ekoyhteisössä tms. Ei perinteinen koulut ja 9-17 työ eläkeikään asti ainoa vaihtoehto ole. Mutta ei sekään välttämättä ole niin paha vaihtoehto, jos jollain tapaa kiinnostava ala löytyy, ja sellainen joka sopii omiin luonteenpiirteisiin ja taipumuksiin. Siunausta! 

Aivan mielenkiintoinen vastaus, kiitos siitä. Tavallaan en sano, että muut koskekoot tuohon työelämä-paskaan, mutta minä en. Toivoisin etteivät muutkaan koskis. Näin saatais suurempaa muutosta aikaan ihan yhteiskuntarakenteessa asti. Myös muiden asioiden suhteen olen tottelemattomuuden kannalla, mutta eipä sillä oo merkitystä miten minä asiat näen, koska jokainen toimii tavallaan.

Jos olis tuollainen maatilasysteemi, niin ei mulla olis mitään syytä tai kiinnostusta kieltäytyä siellä työskentelystä. Se on eri asia.

Ja tuota miten itse omalla olemuksellaan vaikuttaa sisältäpäin työyhteisöön, oon kans sitä miettiny ja se onkin yks niistä syistä miks ees mietin työntekoa vaihtoehtona. Ei vaan vielä oo tullu tietoisuuteen ideaa paikasta mihin voisin edes jollain tapaa harkita meneväni

Haluaisin kysyä sinulta jotain, mutta sitä ennen toivoisin sun kertovan, onko sulla ketään, jota rakastat tai josta välität todella paljon etkä haluaisi hänen joutuvan kärsimään tai kuolemaan liian aikaisin? Ja tämä ei ole mikään provo, vaan vastauksestasi riippuu, mitä sinulta kysyn. Kiitos.

Ookoo. Kyllä mää ainaki koen rakastavani useampaakin ihmistä (ja eläintä), enkä tietenkään haluais kärsimystä tai aikaista kuolemaa oikeestaan kellekään.

Kiitos, kun kerroit ja mukava, että sinulla on ihmisiä, joita rakastaa ja eläinkin toki.

Jos joku heistä sairastuisi vakavasti niin,  että ilman hoitoa olisi kuolema tulossa muutamissa tunneisa. Mitä, jos et voisi viedä läheistäsi sairaalaan siksi, että ambulanssikuski haluaisi kapinoida ja jättää työkeikan väliin? Eikä työ kiinnostaisi taxikuskiakaan? Jos lopulta kuitenkin pääsisitte sairaalaan, niin mitä jos lääkärikin - toiveittesi mukaan - heittäytyisi tottelemattomaksi eikä suostuisi leikkaamaan läheistäsi, joten hän kuolisi, niin koetko, että asiat olisivat menneet juuri niin kuin hyväksi on, vai mitä ajattelisit?

Oletko ajatellut ihan vakavissasi kaikkia niitä seuraamuksia - tai edes pientä osaa niistä -  mitä tulisi, jos toiveesi toteutuisivat ja ihmiset eivät suostuisi tekemään töitä?

Millaista muutosta toivot yhteiskuntarakenteesta asti tapahtuvan?

Millainen olisi mieleisesi Suomi?

Jos kuolema on tullakseen, niin sitten on tullakseen. Se on luonnollinen osa elämää ja ihmisen ei tarvis siihen jumalaleikeillä niin paljoo puuttua. En nää kuolemaa välteltävänä asiana, vaikka helppohan se on nyt tässä välissä sanoa kun ei ole tosi kyseessä. Rakkaan koirani kuoltua muutama viikko sitten pystyin kuitenkin aivan hyvin hyväksymään tilanteen ja olemaan ok asian kanssa, vaikka se surettikin.

Jos ihmiset oikeasti lopettais tottelemisen ja odotusten täyttämisen, niin senhän näkis vasta sitten miten tilanne siittä etenee. Ihan mikä sattuu olemaan ihmisen motivaationa tuolle muutokselle, niin sen mukaan mentäis.

Yhteiskuntarakenteeseen isoimmiksi muutoksiksi toivoisin maksimaalisen kulutuksen ihannoinnin ja yritystenvälisen kilpailun loppumista, ja yksilön oman parhaan huomioimista. Raha välineenä on sellainen jolle on annettu hurjasti liikaa arvoa, enkä tiiä voisko sitäkään muuttaa paremmaks vai tarvisko sen loppua.

Ajatusmaailmani taitaa olla vähän sellainen, että haluaisin vaan nähdä kaiken palavan, ja luottaa siihen että asiat järjestyy sen myötä korkeimmaks parhaaks. Tulevaisuuden suunnittelun näen mahdottomana.

Ongelma noissa sun toivomuksissa on se, että ihmisistä vain hyvin pieni osa jakaa ne tällä hetkellä. Siksi toivomasi kumous ei tule tapahtumaan.

Tämäntapaisiahan mietittiin toisen maailmansodan jälkeen kun päästiin uudelleen vaurauden nousuun. Yhdysvalloissakin jotkut yritykset siirtyi 6 h työpäiviin ja ajatus oli, että koska nyt teknologian kehityttyä voidaan tuottaa tarpeeksi vähemmälläkin työllä, ihmisten työtaakkaa kevennetään ja heille jää siis enemmän vapaa-aikaa. Mutta miten kävi? Ihmiset alkoivat vaatia saada tehdä taas 8 tunnin työpäiviä. Miksi? Koska kehittyvä teknologia oli tuonut markkinoille ties mitä kodinkonetta, viihdejuttua tms. ja ihmiset halusivat niitä, he vaan tarvitsivat rahaa enemmän kuin 6 h työstä sai ostaakseen haluamansa. Ihmiset siis arvostivat enemmän ei elämälle välttämätöntä tavaraa kuin vapaa-aikaa. 

Sama tämä on nykyään. Ihmisillä on hyvin paljon materialistisia haaveita. He ovat valmiita tekemään työtä nykyisessä työelämässä niiden eteen. Työ ei ole niin vastenmielistä, etteikö sitä katsottaisi korvauksensa eli palkan ja sillä saatavien asioiden arvoiseksi.

Kiitos vastauksestasi. Ymmärrän nyt vähän paremmin, mitä aiemmin teksteilläsi tarkoitit.

Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.

Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.

Ei kannata välittää näistä ilkeistä kommenteista. Paras vain jättää ne täysin huomioimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni kuoli vasta. Hän oli kuolinvuoteellaan surullinen siitä, ettei hänen äitinsä ole siellä taivaassa, paratiisissa, mihin hän itse on menossa, koska äiti ei ole hänen mielestään voinut taivaaseen päästä, vaikka olikin uskovainen, mutta ei ollut helluntalainen, kuten tämä kuolemassa oleva nainen oli.

Kovasti yritin vakuutella, että Jumala on kyllä armollinen ja kaikki Jeesukseen uskovat pääsevät taivaaseen, ja hän saa tavata siellä äitinsä (koska niin luulen), mutta hän ei tuntunut sitä uskovan.

Aikoinaan erään toisen uskontosuunnan lapset vakuuttelivat koulussa, että me  (kiltit lapset) joudumme suoraan sinne h. lieskoihin. He itse sensijaan voivat tehdä mitä vaan, ja pyytävät vain illalla Jeesukselta anteeksi, niin kaikki pahanteot on sillä kuitattu ja seuraavana aamuna voi aloittaa ilkeilyt ja pelottelut uudestaan.

Ajattelen, että jos taivaaseen yleensä päästään, niin taivaaseen pääsevät hekin, jotka eivät ole Jeesuksesta kuulleetkaan. Tosin ajattelen myös - ainakin vielä - että oikein pahat ja julma ihmiset eivät välttämättä paratiisimaiseen taivaaseen pääse, vaan joutuvat ehkä ensin johonkin sellaiselle taajuudelle, mikä vastaa heitä itseään, mutta en sitä miksikään hel...tiksi kutsuisi.

Voi olla, että kaikki me menemme "vetovoiman lain" tai "samankaltaisuuden lain" perusteella sellaiseen paikkaan, minkä olemme ajatuksillamme ja toiminnallamme ansainneet. Mutta en tiedä, ehkä Mystikko joskus valaisee sitä, mitä meille tapahtuu fyysisen kehon kuoleman jälkeen.

Jos ottaa Jeesuksen sovituksen vastaan, mutta jatkaa synnin tekemistä, niin silloin voi käydä köpelösti kuoleman jälkeen. Uuden Testamentin kirjeissähän kerta toisensa jälkeen korostetaan, että kun on kristityksi alkanut, niin silloin pitää myös elää sen mukaan. Jeesus ei ole mikään anteeksiantoautomaatti, joten jos tekee kuten kuvailit, eli tekee tahallaan pahoja tekoja ja sitten pyytää anteeksi, niin voi tulla päivä jolloin ei enää anteeksi saa. "Kerran pelastettu, aina pelastettu" tyyppinen ajattelu on vaarallista, kun ei kehoita ihmisiä tekemään parannusta.

Mikään vetovoiman laki ei kuulu kristillisyyteen joten ei kannata sellaisille opeille antaa juurikaan painoarvoa.

Jos synnittömyys olisi ainoa tae sille, että pääsee taivaaseen, niin kuka täällä maapallolla on täysin synnitön olento? Ehkä pienet lapset? Löytyykö yhtään aikuista ihmistä, joka voisi väittää olevansa täysin synnitön, täydellisen nuhteeton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni kuoli vasta. Hän oli kuolinvuoteellaan surullinen siitä, ettei hänen äitinsä ole siellä taivaassa, paratiisissa, mihin hän itse on menossa, koska äiti ei ole hänen mielestään voinut taivaaseen päästä, vaikka olikin uskovainen, mutta ei ollut helluntalainen, kuten tämä kuolemassa oleva nainen oli.

Kovasti yritin vakuutella, että Jumala on kyllä armollinen ja kaikki Jeesukseen uskovat pääsevät taivaaseen, ja hän saa tavata siellä äitinsä (koska niin luulen), mutta hän ei tuntunut sitä uskovan.

Aikoinaan erään toisen uskontosuunnan lapset vakuuttelivat koulussa, että me  (kiltit lapset) joudumme suoraan sinne h. lieskoihin. He itse sensijaan voivat tehdä mitä vaan, ja pyytävät vain illalla Jeesukselta anteeksi, niin kaikki pahanteot on sillä kuitattu ja seuraavana aamuna voi aloittaa ilkeilyt ja pelottelut uudestaan.

Ajattelen, että jos taivaaseen yleensä päästään, niin taivaaseen pääsevät hekin, jotka eivät ole Jeesuksesta kuulleetkaan. Tosin ajattelen myös - ainakin vielä - että oikein pahat ja julma ihmiset eivät välttämättä paratiisimaiseen taivaaseen pääse, vaan joutuvat ehkä ensin johonkin sellaiselle taajuudelle, mikä vastaa heitä itseään, mutta en sitä miksikään hel...tiksi kutsuisi.

Voi olla, että kaikki me menemme "vetovoiman lain" tai "samankaltaisuuden lain" perusteella sellaiseen paikkaan, minkä olemme ajatuksillamme ja toiminnallamme ansainneet. Mutta en tiedä, ehkä Mystikko joskus valaisee sitä, mitä meille tapahtuu fyysisen kehon kuoleman jälkeen.

Jos ottaa Jeesuksen sovituksen vastaan, mutta jatkaa synnin tekemistä, niin silloin voi käydä köpelösti kuoleman jälkeen. Uuden Testamentin kirjeissähän kerta toisensa jälkeen korostetaan, että kun on kristityksi alkanut, niin silloin pitää myös elää sen mukaan. Jeesus ei ole mikään anteeksiantoautomaatti, joten jos tekee kuten kuvailit, eli tekee tahallaan pahoja tekoja ja sitten pyytää anteeksi, niin voi tulla päivä jolloin ei enää anteeksi saa. "Kerran pelastettu, aina pelastettu" tyyppinen ajattelu on vaarallista, kun ei kehoita ihmisiä tekemään parannusta.

Mikään vetovoiman laki ei kuulu kristillisyyteen joten ei kannata sellaisille opeille antaa juurikaan painoarvoa.

Jos synnittömyys olisi ainoa tae sille, että pääsee taivaaseen, niin kuka täällä maapallolla on täysin synnitön olento? Ehkä pienet lapset? Löytyykö yhtään aikuista ihmistä, joka voisi väittää olevansa täysin synnitön, täydellisen nuhteeton?

Perinteinen kristinuskon pelastusnäkemys on epälooginen ja ahdistava. Saat kyllä kaikki synnit anteeksi jos uskot Jeesuksen sovitustyöhön, paitsi että et saakaan, jos tahallasi teet syntiä vielä uskoontulon jälkeenkin, ainakin jos tietynlaista syntiä. Paavali myös listaa niihin jotka ei pääse taivasten valtakuntaan "miehimysten" eli homojen, juoppojen yms. lisäksi asiotia joihin lähes jokainen syyllistyy esim. pilkkaaminen (kukapa ei olisi puhunut esim. pahaa toisesta) tai epäjumalanpalvelus (esim. mammonan palvontaa yli Jumalan tulee harrastettua helposti vahingossa). Eli periaatteessa pitäisi iloita kun on pelastettu ja nimi taivaan kirjassa, mutta samalla olla koko ajan vähän huolissaan että en tekisi virhettä joka vie pelastuksen, ja vielä pahempaa, murehtia olenko JO TEHNYT vahingossa sellaisia virheitä. 

Niin, ja onko sekin syntiä, jos huolehtii, sillä Jeesushan opetti, ettei pidä huolehtia:

Jeesus opetti ihmisiä:

”Älkää huolehtiko turhaan. Katsokaa taivaan lintuja: ne eivät kylvä tai kokoa satoa. Kuitenkin taivaan Isä antaa niille ruokaa. Olettehan te arvokkaampia kuin linnut. Älkää siis murehtiko, mitä syötte ja juotte.

Katsokaa kukkia: eivät ne kehrää lankaa tai ompele vaatteita. Kuitenkin ne ovat kauniimpia kuin kuningas Salomo koreissa vaatteissaan.

Jos Jumala näin huolehtii kukista, jotka kuihtuvat pian, totta kai hän huolehtii teistä. Älkää siis huolehtiko, mistä saisitte vaatteet. Teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette ruokaa ja vaatteita. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja toteuttakaa Jumalan tahtoa, niin te saatte kaiken, mitä tarvitsette.

Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt. 6:25–34 selkokielellä).

Ja kuka tämän päivän maailmassa osaisi olla huolehtimatta? Aika harva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni kuoli vasta. Hän oli kuolinvuoteellaan surullinen siitä, ettei hänen äitinsä ole siellä taivaassa, paratiisissa, mihin hän itse on menossa, koska äiti ei ole hänen mielestään voinut taivaaseen päästä, vaikka olikin uskovainen, mutta ei ollut helluntalainen, kuten tämä kuolemassa oleva nainen oli.

Kovasti yritin vakuutella, että Jumala on kyllä armollinen ja kaikki Jeesukseen uskovat pääsevät taivaaseen, ja hän saa tavata siellä äitinsä (koska niin luulen), mutta hän ei tuntunut sitä uskovan.

Aikoinaan erään toisen uskontosuunnan lapset vakuuttelivat koulussa, että me  (kiltit lapset) joudumme suoraan sinne h. lieskoihin. He itse sensijaan voivat tehdä mitä vaan, ja pyytävät vain illalla Jeesukselta anteeksi, niin kaikki pahanteot on sillä kuitattu ja seuraavana aamuna voi aloittaa ilkeilyt ja pelottelut uudestaan.

Ajattelen, että jos taivaaseen yleensä päästään, niin taivaaseen pääsevät hekin, jotka eivät ole Jeesuksesta kuulleetkaan. Tosin ajattelen myös - ainakin vielä - että oikein pahat ja julma ihmiset eivät välttämättä paratiisimaiseen taivaaseen pääse, vaan joutuvat ehkä ensin johonkin sellaiselle taajuudelle, mikä vastaa heitä itseään, mutta en sitä miksikään hel...tiksi kutsuisi.

Voi olla, että kaikki me menemme "vetovoiman lain" tai "samankaltaisuuden lain" perusteella sellaiseen paikkaan, minkä olemme ajatuksillamme ja toiminnallamme ansainneet. Mutta en tiedä, ehkä Mystikko joskus valaisee sitä, mitä meille tapahtuu fyysisen kehon kuoleman jälkeen.

Jos ottaa Jeesuksen sovituksen vastaan, mutta jatkaa synnin tekemistä, niin silloin voi käydä köpelösti kuoleman jälkeen. Uuden Testamentin kirjeissähän kerta toisensa jälkeen korostetaan, että kun on kristityksi alkanut, niin silloin pitää myös elää sen mukaan. Jeesus ei ole mikään anteeksiantoautomaatti, joten jos tekee kuten kuvailit, eli tekee tahallaan pahoja tekoja ja sitten pyytää anteeksi, niin voi tulla päivä jolloin ei enää anteeksi saa. "Kerran pelastettu, aina pelastettu" tyyppinen ajattelu on vaarallista, kun ei kehoita ihmisiä tekemään parannusta.

Mikään vetovoiman laki ei kuulu kristillisyyteen joten ei kannata sellaisille opeille antaa juurikaan painoarvoa.

Jos synnittömyys olisi ainoa tae sille, että pääsee taivaaseen, niin kuka täällä maapallolla on täysin synnitön olento? Ehkä pienet lapset? Löytyykö yhtään aikuista ihmistä, joka voisi väittää olevansa täysin synnitön, täydellisen nuhteeton?

Synnitön ei voi olla kukaan, mutta siihen voi pyrkiä kuka tahansa. Ja pitääkin pyrkiä, koska parannus on tehtävä. Tietämättään tai epähuomiossa jos toimii niin ei paha, mutta jos tahallaan esimerkiksi pettää puolisoaan ja tehtailee aviorikoksen toisensa jälkeen, niin se on paha. Sellaisen henkilön on tehtävä parannus ja alettava uskolliseksi puolisolleen.

Varsinkin Paavali näitä asioita painottaa kirjeissään.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja onko sekin syntiä, jos huolehtii, sillä Jeesushan opetti, ettei pidä huolehtia:

Jeesus opetti ihmisiä:

”Älkää huolehtiko turhaan. Katsokaa taivaan lintuja: ne eivät kylvä tai kokoa satoa. Kuitenkin taivaan Isä antaa niille ruokaa. Olettehan te arvokkaampia kuin linnut. Älkää siis murehtiko, mitä syötte ja juotte.

Katsokaa kukkia: eivät ne kehrää lankaa tai ompele vaatteita. Kuitenkin ne ovat kauniimpia kuin kuningas Salomo koreissa vaatteissaan.

Jos Jumala näin huolehtii kukista, jotka kuihtuvat pian, totta kai hän huolehtii teistä. Älkää siis huolehtiko, mistä saisitte vaatteet. Teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette ruokaa ja vaatteita. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja toteuttakaa Jumalan tahtoa, niin te saatte kaiken, mitä tarvitsette.

Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt. 6:25–34 selkokielellä).

Ja kuka tämän päivän maailmassa osaisi olla huolehtimatta? Aika harva.

Huolehtiminenhan ei silleen mitään hyödytä, pilaa vain sen hetkisen fiiliksen, niin tuohan on aivan hyvä juttu mitä kohti pyrkiä. Voin sanoa osaavani aika hyvin olla huolehtimatta, mutta harjoitusta se on vaatinut. Ja uutisten seuraamisen lopettamisen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni kuoli vasta. Hän oli kuolinvuoteellaan surullinen siitä, ettei hänen äitinsä ole siellä taivaassa, paratiisissa, mihin hän itse on menossa, koska äiti ei ole hänen mielestään voinut taivaaseen päästä, vaikka olikin uskovainen, mutta ei ollut helluntalainen, kuten tämä kuolemassa oleva nainen oli.

Kovasti yritin vakuutella, että Jumala on kyllä armollinen ja kaikki Jeesukseen uskovat pääsevät taivaaseen, ja hän saa tavata siellä äitinsä (koska niin luulen), mutta hän ei tuntunut sitä uskovan.

Aikoinaan erään toisen uskontosuunnan lapset vakuuttelivat koulussa, että me  (kiltit lapset) joudumme suoraan sinne h. lieskoihin. He itse sensijaan voivat tehdä mitä vaan, ja pyytävät vain illalla Jeesukselta anteeksi, niin kaikki pahanteot on sillä kuitattu ja seuraavana aamuna voi aloittaa ilkeilyt ja pelottelut uudestaan.

Ajattelen, että jos taivaaseen yleensä päästään, niin taivaaseen pääsevät hekin, jotka eivät ole Jeesuksesta kuulleetkaan. Tosin ajattelen myös - ainakin vielä - että oikein pahat ja julma ihmiset eivät välttämättä paratiisimaiseen taivaaseen pääse, vaan joutuvat ehkä ensin johonkin sellaiselle taajuudelle, mikä vastaa heitä itseään, mutta en sitä miksikään hel...tiksi kutsuisi.

Voi olla, että kaikki me menemme "vetovoiman lain" tai "samankaltaisuuden lain" perusteella sellaiseen paikkaan, minkä olemme ajatuksillamme ja toiminnallamme ansainneet. Mutta en tiedä, ehkä Mystikko joskus valaisee sitä, mitä meille tapahtuu fyysisen kehon kuoleman jälkeen.

Jos ottaa Jeesuksen sovituksen vastaan, mutta jatkaa synnin tekemistä, niin silloin voi käydä köpelösti kuoleman jälkeen. Uuden Testamentin kirjeissähän kerta toisensa jälkeen korostetaan, että kun on kristityksi alkanut, niin silloin pitää myös elää sen mukaan. Jeesus ei ole mikään anteeksiantoautomaatti, joten jos tekee kuten kuvailit, eli tekee tahallaan pahoja tekoja ja sitten pyytää anteeksi, niin voi tulla päivä jolloin ei enää anteeksi saa. "Kerran pelastettu, aina pelastettu" tyyppinen ajattelu on vaarallista, kun ei kehoita ihmisiä tekemään parannusta.

Mikään vetovoiman laki ei kuulu kristillisyyteen joten ei kannata sellaisille opeille antaa juurikaan painoarvoa.

Jos synnittömyys olisi ainoa tae sille, että pääsee taivaaseen, niin kuka täällä maapallolla on täysin synnitön olento? Ehkä pienet lapset? Löytyykö yhtään aikuista ihmistä, joka voisi väittää olevansa täysin synnitön, täydellisen nuhteeton?

Perinteinen kristinuskon pelastusnäkemys on epälooginen ja ahdistava. Saat kyllä kaikki synnit anteeksi jos uskot Jeesuksen sovitustyöhön, paitsi että et saakaan, jos tahallasi teet syntiä vielä uskoontulon jälkeenkin, ainakin jos tietynlaista syntiä. Paavali myös listaa niihin jotka ei pääse taivasten valtakuntaan "miehimysten" eli homojen, juoppojen yms. lisäksi asiotia joihin lähes jokainen syyllistyy esim. pilkkaaminen (kukapa ei olisi puhunut esim. pahaa toisesta) tai epäjumalanpalvelus (esim. mammonan palvontaa yli Jumalan tulee harrastettua helposti vahingossa). Eli periaatteessa pitäisi iloita kun on pelastettu ja nimi taivaan kirjassa, mutta samalla olla koko ajan vähän huolissaan että en tekisi virhettä joka vie pelastuksen, ja vielä pahempaa, murehtia olenko JO TEHNYT vahingossa sellaisia virheitä. 

Olet oikeilla jäljillä, kyllähän varmasti jokainen suutuksissaan on sanonut lähimmäiselleen pahasti.

Kuitenkin se mikä on kiellettyä on tahallinen synnin tekeminen, eli jos haukkuu ja kiusaa muita omaksi huvikseen. Varmasti jokainen tietää tällaisen ihmistyypin.

Mm. Dawid Pawson (löytyy youtubesta) on käsitellyt tuota "kerran pelastettu, aina pelastettu" -ajattelun problematiikkaa. Itsekin olin aluksi skeptinen, lähes samoilla sanoilla kuin mitä kirjoitti, mutta sitten perehdyin asiaan ja huomasin että pointti ei olekaan elää virheetöntä lain mukaista elämää (ns. lain alaisuus), mutta ei myöskään elää kuin siat pellossa tekemättä parannusta ja sitten vain kuitata synnit päivän päätteeksi, vaan kultainen keskitie. Eli laki ei pakota, mutta en silti halua tehdä syntiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.

Loki

Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään

No ala sitten keksiä sellainen työ, johon voit mennä. Mua vituttaa elättää tuollaisia paskoja käymällä itse työssä, joka ei mua kiinnosta paskaakaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja muuta vaikka telttaan ja syö henkesi pitimiksi käpyjä, mutta älä kuppaa mun rahoja.

Loki

Meneekö tää sinusta oikein, että koska sun "pitää" kärsiä töissä, niin kaikkien muidenkin täytyisi?

Eri, mutta kyllähän se vähän niin menee, että jos jotain epämiellyttävää on tehtävä että tämä yhteiskunta saadaan toimimaan, niin kyllä siihen soisi kaikkien siihen pystyvien osallistuvan omalta osaltaan, jos käyttää palvelujakin. Yhteiskunnan palveluja kun käytännössä käyttää kaikki kuitenkin.

Jos ei halua että tämä yhteiskunta toimii?

Huvittavaa on, että jos se ei toimisi, vaihtoehto jonkin sortin työlle olisi nälkäkuolema. Nyt kun se toimii, voi nauttia yhteiskunnan tarjoamista tuista ja niiden turvin lämpimässä asunnossa, vatsa täynnä ruokaa marista miten paska tämä yhteiskunta on ja en halua että se toimii.

Ok ymmärrän jos oon nyt teksteilläni antanut pelkästään sellaisen kuvan, jossa kiittämättömänä valittelen paskaa yhteiskuntaa. En kuitenkaan nää sitä vain tuollasen negatiivisen linssin läpi. Pyrin koko ajan löytämään enemmän yhteiskunnan mahdollistamia positiivisia asioita ja kiitollisuudenaiheita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.

Loki

Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään

No ala sitten keksiä sellainen työ, johon voit mennä. Mua vituttaa elättää tuollaisia paskoja käymällä itse työssä, joka ei mua kiinnosta paskaakaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja muuta vaikka telttaan ja syö henkesi pitimiksi käpyjä, mutta älä kuppaa mun rahoja.

Loki

Meneekö tää sinusta oikein, että koska sun "pitää" kärsiä töissä, niin kaikkien muidenkin täytyisi?

Eri, mutta kyllähän se vähän niin menee, että jos jotain epämiellyttävää on tehtävä että tämä yhteiskunta saadaan toimimaan, niin kyllä siihen soisi kaikkien siihen pystyvien osallistuvan omalta osaltaan, jos käyttää palvelujakin. Yhteiskunnan palveluja kun käytännössä käyttää kaikki kuitenkin.

Jos ei halua että tämä yhteiskunta toimii?

Huvittavaa on, että jos se ei toimisi, vaihtoehto jonkin sortin työlle olisi nälkäkuolema. Nyt kun se toimii, voi nauttia yhteiskunnan tarjoamista tuista ja niiden turvin lämpimässä asunnossa, vatsa täynnä ruokaa marista miten paska tämä yhteiskunta on ja en halua että se toimii.

Ok ymmärrän jos oon nyt teksteilläni antanut pelkästään sellaisen kuvan, jossa kiittämättömänä valittelen paskaa yhteiskuntaa. En kuitenkaan nää sitä vain tuollasen negatiivisen linssin läpi. Pyrin koko ajan löytämään enemmän yhteiskunnan mahdollistamia positiivisia asioita ja kiitollisuudenaiheita

Kiva, kun tarkensit. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.

Loki

Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään

No ala sitten keksiä sellainen työ, johon voit mennä. Mua vituttaa elättää tuollaisia paskoja käymällä itse työssä, joka ei mua kiinnosta paskaakaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja muuta vaikka telttaan ja syö henkesi pitimiksi käpyjä, mutta älä kuppaa mun rahoja.

Loki

Meneekö tää sinusta oikein, että koska sun "pitää" kärsiä töissä, niin kaikkien muidenkin täytyisi?

Eri, mutta kyllähän se vähän niin menee, että jos jotain epämiellyttävää on tehtävä että tämä yhteiskunta saadaan toimimaan, niin kyllä siihen soisi kaikkien siihen pystyvien osallistuvan omalta osaltaan, jos käyttää palvelujakin. Yhteiskunnan palveluja kun käytännössä käyttää kaikki kuitenkin.

Jos ei halua että tämä yhteiskunta toimii?

Huvittavaa on, että jos se ei toimisi, vaihtoehto jonkin sortin työlle olisi nälkäkuolema. Nyt kun se toimii, voi nauttia yhteiskunnan tarjoamista tuista ja niiden turvin lämpimässä asunnossa, vatsa täynnä ruokaa marista miten paska tämä yhteiskunta on ja en halua että se toimii.

Ok ymmärrän jos oon nyt teksteilläni antanut pelkästään sellaisen kuvan, jossa kiittämättömänä valittelen paskaa yhteiskuntaa. En kuitenkaan nää sitä vain tuollasen negatiivisen linssin läpi. Pyrin koko ajan löytämään enemmän yhteiskunnan mahdollistamia positiivisia asioita ja kiitollisuudenaiheita

Kiitos että kerroit. :)

Kalevi Helimäki kertoo taivasmatkastaan. Haastattelu youtubessa:

Luen mielenkiintoista kirjaa nimeltä 90 päivää taivaassa. Siinä pahassa kolarissa ollut pappi kertoo kuolemanrajakokemuksestaan, kuinka upea kokemus hänellä oli taivaassa sekä toipumisprosessistaan.

Kuolemanrajakokemukset ovat usein samankaltaisia, mutta erojakin toki löytyy. Mitä mieltä Mystikko olet niistä. Käyvätkö väliaikaisesti kuolleet ihmiset oikeasti taivaassa?

Vierailija kirjoitti:

Luen mielenkiintoista kirjaa nimeltä 90 päivää taivaassa. Siinä pahassa kolarissa ollut pappi kertoo kuolemanrajakokemuksestaan, kuinka upea kokemus hänellä oli taivaassa sekä toipumisprosessistaan.

Kuolemanrajakokemukset ovat usein samankaltaisia, mutta erojakin toki löytyy. Mitä mieltä Mystikko olet niistä. Käyvätkö väliaikaisesti kuolleet ihmiset oikeasti taivaassa?

Saattaahan sitä joku käydäkin. Tosin saattaa joku narratakin, koska varsinkin kristityiltä on helppo koijata rahat pois tuon tyylisillä jutuilla ja ylipäätäänkin. Siksi monilla humpuukimaakareilla on niin paljon rahaa kun kuulijat lahjoittaa kymmenykset ja vanhukset testamenttaa omaisuutensa.

Lusmuilijaksi itseäsi kutsuva, millainen lapsuus sinulla oli?

Voiko pahasti mielenterveysongelmainen, esimerkiksi skitsofreenikko, valaistua? Kuinka yleistä on äkillinen valaistuminen vaikkapa silloin kun joku rakas kuolee? Tarkoitan tilanteita, joissa mieli voi helposti järkkyä.

Onko totta, että sielu saattaa poistua kehosta todellan kivuliaan kuoleman aikana jo vähän ennen kuin lopullinen kuolema näyttäytyy muille? Eli ikään kuin muille jää nähtäväksi muutamaksi hetkeksi todella tuskainen ihminen vaikka sielu on jo poistunut?

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Onko totta, että sielu saattaa poistua kehosta todellan kivuliaan kuoleman aikana jo vähän ennen kuin lopullinen kuolema näyttäytyy muille? Eli ikään kuin muille jää nähtäväksi muutamaksi hetkeksi todella tuskainen ihminen vaikka sielu on jo poistunut?

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille.

Toivon, että Mystikko sinulle vastaa, mutta sopinee, jos minäkin vastaan.

 

Mielestäni sielu voi olla poistunut kehosta ennen kuolemaa, eli esim. tuskainen ilme ennen kuolemaa ei ole sielusta lähtöisin, vaan kehomielikokonaisuudesta.

Ilmeisesti monissa hukkumiskuolemissakin sielu lähtee kehosta ennen kuin varsinainen hukkuminen tapahtuu.

Jos mielisairaalan kroonikkopotilas kertoo toisella potilaalle, että humanoidit tekevät tästä maailman parhaan soittajan tietyssä soittimessa ja näin lopulta tapahtuu oikeasti, niin mistä se kertoo?