Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Näin kolme vuotta sitten unta, jossa eräs henkilö kertoi minulle, että tulen kuolemaan 33-vuotiaana. Täytin 33 tänä vuonna alkuvuodesta ja tuo ajatus on varjostanut elämääni enemmän tai vähemmän siitä asti. Onko kuolema tulossa minulle tänä vuonna ja jos on, niin pystynkö estämään sitä millään tavalla? Ymmärrän, että uni ei välttämättä viitannut fyysiseen kuolemaan, mutta sen mahdollisuus pelottaa siitä huolimatta...

Ei unia kannata ottaa sellaisenaan enteinä. Miten itse koet unesi, mitä luku 33 sinussa herättää, koetko jotain itsestäsi kuolevan? Esim. Ajatteöetko alitajuisesti että nuoruus on ohi tai että pitäisi olla jo jotain tiettyä?

Jos Mystikko näet tämän. Minulle tulee välillä aina sellainen olo että täytyisi lähteä näkyvämmin henkiselle polulle. Esimerkiksi alkaa työskennellä selvänäkijänä ja jättää tavalliset työt. Sitten taas ajattelen että ehkä se ei ole välttämätöntä vaan voin käyttää kykyjäni muutenkin. Miten ihmeessä saisin varmuuden ratkaisusta? Se on ihan totta että en työelämässä saa kunnolla oltua oma itseni ja koen että pitää koko ajan esittää vähän muuta. Toisaalta toimeentulon järjestyminen huolettaa ja toki pelkään leimautumista myös. Aina joinakin kausina, kuten nyt, tulee sellainen olo että nyt on aika, ja sitten en uskalla ja se menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Spacek kirjoitti:

Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.

Eiköhän psykologi ole oikea taho vastaamaan kysymykseesi.

Niin että ei sais kysyä näkemyksiä keltään muulta kuin koulutetuilta alan ammattilaisilta?

Jotkut asiat on paras jättää ammattilaisille.

Psykologeilla on aika kapea katsanto maailman ilmiöihin. Minusta traumoihin ei liikaa kannata jäädä kiinni. Osa traumaattisista tapahtumista koetaan koska niitä on tultu tänne kokemaan. Ja osa asioista pohjautuu jo aiempiin elämiin eli käytöksesi ei välttämättä edes liity tämän elämän traumaan. Kannattaa pyrkiä mahdollisimman paljon päästämään tarinoista irti. Psykologia ja diagnoosien maailmakin ovat periaatteessa vain tarinoiden kehimistä.

Kirjoitit hyvin. Ajattelen samoin, mutta en tiedä, onko meillä samoja perusteluja ajatuksillemme.

Tuo: "Osa traumaattisista tapahtumista koetaan koska niitä on tultu tänne kokemaan". Haluaisitko vähän tarkentaa sitä?  Miksi on tultu kokemaan ne? Sielunsuunnitelma karman vuoksi vai mistä on kyse?

Kenen suunnitelma, sielun itsensä, oppaiden vai kenen/minkä?

Tarkoitatko tarinoita itsestämme? Miten parhaiten oppii päästämään tarinoista irti?

"Kehimistä" tarkoittaa mitä? Kehittelemistä?

Kiitos. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Spacek kirjoitti:

Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.

Eiköhän psykologi ole oikea taho vastaamaan kysymykseesi.

Niin että ei sais kysyä näkemyksiä keltään muulta kuin koulutetuilta alan ammattilaisilta?

Jotkut asiat on paras jättää ammattilaisille.

Psykologeilla on aika kapea katsanto maailman ilmiöihin. Minusta traumoihin ei liikaa kannata jäädä kiinni. Osa traumaattisista tapahtumista koetaan koska niitä on tultu tänne kokemaan. Ja osa asioista pohjautuu jo aiempiin elämiin eli käytöksesi ei välttämättä edes liity tämän elämän traumaan. Kannattaa pyrkiä mahdollisimman paljon päästämään tarinoista irti. Psykologia ja diagnoosien maailmakin ovat periaatteessa vain tarinoiden kehimistä.

Jos ihmeparannuskeinot toimisivat, niin ne olisi otettu jo käyttöön vakavamielisessäkin lääketieteessä.

Miksi kysymykseni on poistettu? On tämä kummallinen palsta. Kuka näitä poistattaa? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Spacek kirjoitti:

Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.

Eiköhän psykologi ole oikea taho vastaamaan kysymykseesi.

Niin että ei sais kysyä näkemyksiä keltään muulta kuin koulutetuilta alan ammattilaisilta?

Jotkut asiat on paras jättää ammattilaisille.

Psykologeilla on aika kapea katsanto maailman ilmiöihin. Minusta traumoihin ei liikaa kannata jäädä kiinni. Osa traumaattisista tapahtumista koetaan koska niitä on tultu tänne kokemaan. Ja osa asioista pohjautuu jo aiempiin elämiin eli käytöksesi ei välttämättä edes liity tämän elämän traumaan. Kannattaa pyrkiä mahdollisimman paljon päästämään tarinoista irti. Psykologia ja diagnoosien maailmakin ovat periaatteessa vain tarinoiden kehimistä.

Jos ihmeparannuskeinot toimisivat, niin ne olisi otettu jo käyttöön vakavamielisessäkin lääketieteessä.

Kuten jo sanoin niin ajattelet liian kapeakatseisesti ja se on myös psykiatrian ongelma. Mitä esimerkiksi tarkoitat ihmeparantumisella? Että jostain tilasta tulisi päästä eroon ja nopeasti? Entä jos se tila itsessään ja siinä oleminen antaa enemmän, syventää ymmärrystä? Moni psykiatrinen häiriöhän on vain tuottavuuden häiriö. Masentunut pitää saada nopeasti työssäkäyväksi. Siksi ne lääkkeet annetaan. Ei kohdata syvemmin sitä MIKSI se elämä koetaan merkityksettömäksi ja mitä sille voisi näissä raameissa tehdä. Moni elämisen arvoinen elämä kun tapahtuisi normien ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysymykseni on poistettu? On tämä kummallinen palsta. Kuka näitä poistattaa? Miksi?

Tätä ketjua vaivaa joku kiusaaja, joka ilmeisesti ei pidä kristitystä mystikosta ja siksi haluaa häiritä tätä keskustelua, että se loppuisi. Kannattaa ottaa omat postaukset talteen, ja laittaa uudestaan aina, jos kiusaaja poistaa viestin. (Viestin poistoonhan ei tarvita ylläpitoa, vaan ilmoittamalla tarpeeksi monta kertaa asiattomaksi sen saa automaattipoistoon)

Onpa tylsää, että tähän ketjuun on nyt pesiytynyt kaikenlaista muuta porukkaa kuin oikeasti näistä asioista kiinnostuneet. Ettekö voi perustaa omia ketjuja vaikka evankeliointiin tai yliluonnollisen tai jumalan kyseenalaistamiseen, miksi täytyy jankata täällä? Ja tuo viestien poistelu on kaikkein kummallisin ilmiö. Eikä se edes vaikuta mitään muuta kuin korkeintaan saa kiinnostumaan enemmän, että viesteissä täytyy olla jotain todella merkittävää sisältöä jos joku viitsii nähdä vaivan kytätä tätä ketjua ja poistattaa viestejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Spacek kirjoitti:

Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.

Eiköhän psykologi ole oikea taho vastaamaan kysymykseesi.

Niin että ei sais kysyä näkemyksiä keltään muulta kuin koulutetuilta alan ammattilaisilta?

Jotkut asiat on paras jättää ammattilaisille.

Psykologeilla on aika kapea katsanto maailman ilmiöihin. Minusta traumoihin ei liikaa kannata jäädä kiinni. Osa traumaattisista tapahtumista koetaan koska niitä on tultu tänne kokemaan. Ja osa asioista pohjautuu jo aiempiin elämiin eli käytöksesi ei välttämättä edes liity tämän elämän traumaan. Kannattaa pyrkiä mahdollisimman paljon päästämään tarinoista irti. Psykologia ja diagnoosien maailmakin ovat periaatteessa vain tarinoiden kehimistä.

Kirjoitit hyvin. Ajattelen samoin, mutta en tiedä, onko meillä samoja perusteluja ajatuksillemme.

Tuo: "Osa traumaattisista tapahtumista koetaan koska niitä on tultu tänne kokemaan". Haluaisitko vähän tarkentaa sitä?  Miksi on tultu kokemaan ne? Sielunsuunnitelma karman vuoksi vai mistä on kyse?

Kenen suunnitelma, sielun itsensä, oppaiden vai kenen/minkä?

Tarkoitatko tarinoita itsestämme? Miten parhaiten oppii päästämään tarinoista irti?

"Kehimistä" tarkoittaa mitä? Kehittelemistä?

Kiitos. :)

Yritän tarkentaa mutta menee kanavointi usein kirjottaessa päälle enkä osaa aina selittää kun eivät ole ns omia ajatuksia vaan viestejä.

Kannattaa tutustua esimerkiksi Dolores Cannonin uraan ja tuotantoon. Hän on tutkinut paljon aiempia elämiä ja kehittänyt menetelmän jossa niitä pääsee tutkimaan täältä käsin. Hyvin usein meillä on jokin opetus jonka olemme sopineet välitilassa että kymme läpi. Tuo välitila on se mihin sielu aina palaa ja aiellä mietitään sitten että minkä parissa jatketaan ensi elämässä. Joskus rooleja vaihdetaan eli sielu haluaa vaikkapa kokea syvän pettymyksen ja hylkäämisen ja yhdessä elämässä päätyy tämän vuoksi äidiksi joka hylkää avuttoman lapsensa ja toisessa elämässä tuon elämän lapsi on sitten tämän äidin tämän elämän aviopuoliso joka on uskoton. Näin sielu saa elää kokemuksen läpi monista kulmista. Nämä oppiläksyt menevät sitten hukkaan kun emme koe niitä tunteita joita tulemme tänne kokemaan vaan menemme eaim parisuhdeterapiaan ratkomaan uskottomuuden ongelmaa. Vaikka ei ole mitään uskottomuuden ongelmaa, on esim hylkäämisen oppiläksy jonka sielu tahtoi käydä ja elää läpi. Saatko kiinni? Siksi elämän ilot ja haasteet kannattaa yrittää laittaa perspektiiviin. Usein elämämme läheiset ovat kulkeneet kanssamme kauan, eri rooleissa vaan.

Maaplaneetta on planeetoista vaikein. Tänne tulee vaan todella hardcore-porukka ;) Itse en jaksa tämän jälkeen enää yhtään ihmiselämää.

Kehiminen - no, se on sitä mitä kuulostaakin, eli kehitetään tarinaa, pyöritetään sitä jonkin ympäri. Sekä kehä että kehittäminen. En tosiaan tiedä onko tuo varsinainen sana.

Vierailija kirjoitti:

Onpa tylsää, että tähän ketjuun on nyt pesiytynyt kaikenlaista muuta porukkaa kuin oikeasti näistä asioista kiinnostuneet. Ettekö voi perustaa omia ketjuja vaikka evankeliointiin tai yliluonnollisen tai jumalan kyseenalaistamiseen, miksi täytyy jankata täällä? Ja tuo viestien poistelu on kaikkein kummallisin ilmiö. Eikä se edes vaikuta mitään muuta kuin korkeintaan saa kiinnostumaan enemmän, että viesteissä täytyy olla jotain todella merkittävää sisältöä jos joku viitsii nähdä vaivan kytätä tätä ketjua ja poistattaa viestejä.

En myöskään ymmärrä miksi tänne on pesiytynyt häiriköitä. Täällä on valtavasti ketjuja, riehuisivat siellä. Pitäisi aina kopioida oma viestinsä talteen. Mutta ehkä tämä on yksi ilmentymä sille että on valtavasti sieluja jotka kaipaavat valoa mutteivät itsekään ymmärrä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Spacek kirjoitti:

Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.

Eiköhän psykologi ole oikea taho vastaamaan kysymykseesi.

Niin että ei sais kysyä näkemyksiä keltään muulta kuin koulutetuilta alan ammattilaisilta?

Jotkut asiat on paras jättää ammattilaisille.

Psykologeilla on aika kapea katsanto maailman ilmiöihin. Minusta traumoihin ei liikaa kannata jäädä kiinni. Osa traumaattisista tapahtumista koetaan koska niitä on tultu tänne kokemaan. Ja osa asioista pohjautuu jo aiempiin elämiin eli käytöksesi ei välttämättä edes liity tämän elämän traumaan. Kannattaa pyrkiä mahdollisimman paljon päästämään tarinoista irti. Psykologia ja diagnoosien maailmakin ovat periaatteessa vain tarinoiden kehimistä.

Kirjoitit hyvin. Ajattelen samoin, mutta en tiedä, onko meillä samoja perusteluja ajatuksillemme.

Tuo: "Osa traumaattisista tapahtumista koetaan koska niitä on tultu tänne kokemaan". Haluaisitko vähän tarkentaa sitä?  Miksi on tultu kokemaan ne? Sielunsuunnitelma karman vuoksi vai mistä on kyse?

Kenen suunnitelma, sielun itsensä, oppaiden vai kenen/minkä?

Tarkoitatko tarinoita itsestämme? Miten parhaiten oppii päästämään tarinoista irti?

"Kehimistä" tarkoittaa mitä? Kehittelemistä?

Kiitos. :)

Yritän tarkentaa mutta menee kanavointi usein kirjottaessa päälle enkä osaa aina selittää kun eivät ole ns omia ajatuksia vaan viestejä.

Kannattaa tutustua esimerkiksi Dolores Cannonin uraan ja tuotantoon. Hän on tutkinut paljon aiempia elämiä ja kehittänyt menetelmän jossa niitä pääsee tutkimaan täältä käsin. Hyvin usein meillä on jokin opetus jonka olemme sopineet välitilassa että kymme läpi. Tuo välitila on se mihin sielu aina palaa ja aiellä mietitään sitten että minkä parissa jatketaan ensi elämässä. Joskus rooleja vaihdetaan eli sielu haluaa vaikkapa kokea syvän pettymyksen ja hylkäämisen ja yhdessä elämässä päätyy tämän vuoksi äidiksi joka hylkää avuttoman lapsensa ja toisessa elämässä tuon elämän lapsi on sitten tämän äidin tämän elämän aviopuoliso joka on uskoton. Näin sielu saa elää kokemuksen läpi monista kulmista. Nämä oppiläksyt menevät sitten hukkaan kun emme koe niitä tunteita joita tulemme tänne kokemaan vaan menemme eaim parisuhdeterapiaan ratkomaan uskottomuuden ongelmaa. Vaikka ei ole mitään uskottomuuden ongelmaa, on esim hylkäämisen oppiläksy jonka sielu tahtoi käydä ja elää läpi. Saatko kiinni? Siksi elämän ilot ja haasteet kannattaa yrittää laittaa perspektiiviin. Usein elämämme läheiset ovat kulkeneet kanssamme kauan, eri rooleissa vaan.

Maaplaneetta on planeetoista vaikein. Tänne tulee vaan todella hardcore-porukka ;) Itse en jaksa tämän jälkeen enää yhtään ihmiselämää.

Kehiminen - no, se on sitä mitä kuulostaakin, eli kehitetään tarinaa, pyöritetään sitä jonkin ympäri. Sekä kehä että kehittäminen. En tosiaan tiedä onko tuo varsinainen sana.

Kiitos, hyvin selvensit asiaa. Sinulla on hyvä, vähän tavallista erilaisempi tapa suhtautua asioihin. Toivoisin, että useampi voisi ajatella samoin. Kaikkea ei tarvitsisi ratkaista vain siksi, että voimme olla mahdollisimman tuotteliaita ja toiminnallisia.

Välitilasta ajattelen vähän eri tavalla, eli se on mielestäni vain välitila, eli koen, että siihen voi jäädä esim. sielu kuolemansa jälkeen, kun ei ymmärrä edetä henkimaailmaan muttei ole enää täällä maan päälläkään, vaikka ehkä luulee olevansa, ihmettelee vain, miksei kukaan häntä huomaa tai häneen reagoi. Meediot sitten joskus hänet huomaavat ja auttavat häntä pääsemään henkimaailmaan, missä sitten voimme kehittyä edelleen sieluna ja käsittääkseni oppaidemme ym. avustuksella. Lopulta päätämme taas inkarnoitua tänne tai jonnekin muulle "pallolle".

Noin siis ajattelen vielä, mutta toki jos mennään vielä "syvemmälle" asioihin, niin henkimaailma on samankaltainen unenomainen tila kuin tämä niin todelta tuntuva elämä täälläkin. Riippuu vain mistä näitä ilmentymisiä "katselee".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa tylsää, että tähän ketjuun on nyt pesiytynyt kaikenlaista muuta porukkaa kuin oikeasti näistä asioista kiinnostuneet. Ettekö voi perustaa omia ketjuja vaikka evankeliointiin tai yliluonnollisen tai jumalan kyseenalaistamiseen, miksi täytyy jankata täällä? Ja tuo viestien poistelu on kaikkein kummallisin ilmiö. Eikä se edes vaikuta mitään muuta kuin korkeintaan saa kiinnostumaan enemmän, että viesteissä täytyy olla jotain todella merkittävää sisältöä jos joku viitsii nähdä vaivan kytätä tätä ketjua ja poistattaa viestejä.

En myöskään ymmärrä miksi tänne on pesiytynyt häiriköitä. Täällä on valtavasti ketjuja, riehuisivat siellä. Pitäisi aina kopioida oma viestinsä talteen. Mutta ehkä tämä on yksi ilmentymä sille että on valtavasti sieluja jotka kaipaavat valoa mutteivät itsekään ymmärrä sitä.

Monet noista toisten viestien poistajista on uskovaisia, jotka kritisoivat kovasti kaikkia, jotka ajattelevat eri tavalla kuin he. Eräs tuttuni, helluntalainen, oli aina puhumassa, kuinka jotkut joutuvat hel....iin, milloin mistäkin pikku syystä.

Käy vähän sääliksikin he, jotka voivat olla noin rakkaudettomia ja ahdasmielisiä ihmisiä ja vielä valitsevat tehdä pahaa ihan tietoisesti toisille poistamalla heidän viestinsä.

Missä näkyy Jeesuksen opetustuksen ymmärtäminen, että pitäisi kohdella toista siten, kuin toivoo itseään kohdeltavan. Se on kai joillekin liian vaikea oppiläksy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Spacek kirjoitti:

Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.

Eiköhän psykologi ole oikea taho vastaamaan kysymykseesi.

Niin että ei sais kysyä näkemyksiä keltään muulta kuin koulutetuilta alan ammattilaisilta?

Jotkut asiat on paras jättää ammattilaisille.

Psykologeilla on aika kapea katsanto maailman ilmiöihin. Minusta traumoihin ei liikaa kannata jäädä kiinni. Osa traumaattisista tapahtumista koetaan koska niitä on tultu tänne kokemaan. Ja osa asioista pohjautuu jo aiempiin elämiin eli käytöksesi ei välttämättä edes liity tämän elämän traumaan. Kannattaa pyrkiä mahdollisimman paljon päästämään tarinoista irti. Psykologia ja diagnoosien maailmakin ovat periaatteessa vain tarinoiden kehimistä.

Kirjoitit hyvin. Ajattelen samoin, mutta en tiedä, onko meillä samoja perusteluja ajatuksillemme.

Tuo: "Osa traumaattisista tapahtumista koetaan koska niitä on tultu tänne kokemaan". Haluaisitko vähän tarkentaa sitä?  Miksi on tultu kokemaan ne? Sielunsuunnitelma karman vuoksi vai mistä on kyse?

Kenen suunnitelma, sielun itsensä, oppaiden vai kenen/minkä?

Tarkoitatko tarinoita itsestämme? Miten parhaiten oppii päästämään tarinoista irti?

"Kehimistä" tarkoittaa mitä? Kehittelemistä?

Kiitos. :)

Yritän tarkentaa mutta menee kanavointi usein kirjottaessa päälle enkä osaa aina selittää kun eivät ole ns omia ajatuksia vaan viestejä.

Kannattaa tutustua esimerkiksi Dolores Cannonin uraan ja tuotantoon. Hän on tutkinut paljon aiempia elämiä ja kehittänyt menetelmän jossa niitä pääsee tutkimaan täältä käsin. Hyvin usein meillä on jokin opetus jonka olemme sopineet välitilassa että kymme läpi. Tuo välitila on se mihin sielu aina palaa ja aiellä mietitään sitten että minkä parissa jatketaan ensi elämässä. Joskus rooleja vaihdetaan eli sielu haluaa vaikkapa kokea syvän pettymyksen ja hylkäämisen ja yhdessä elämässä päätyy tämän vuoksi äidiksi joka hylkää avuttoman lapsensa ja toisessa elämässä tuon elämän lapsi on sitten tämän äidin tämän elämän aviopuoliso joka on uskoton. Näin sielu saa elää kokemuksen läpi monista kulmista. Nämä oppiläksyt menevät sitten hukkaan kun emme koe niitä tunteita joita tulemme tänne kokemaan vaan menemme eaim parisuhdeterapiaan ratkomaan uskottomuuden ongelmaa. Vaikka ei ole mitään uskottomuuden ongelmaa, on esim hylkäämisen oppiläksy jonka sielu tahtoi käydä ja elää läpi. Saatko kiinni? Siksi elämän ilot ja haasteet kannattaa yrittää laittaa perspektiiviin. Usein elämämme läheiset ovat kulkeneet kanssamme kauan, eri rooleissa vaan.

Maaplaneetta on planeetoista vaikein. Tänne tulee vaan todella hardcore-porukka ;) Itse en jaksa tämän jälkeen enää yhtään ihmiselämää.

Kehiminen - no, se on sitä mitä kuulostaakin, eli kehitetään tarinaa, pyöritetään sitä jonkin ympäri. Sekä kehä että kehittäminen. En tosiaan tiedä onko tuo varsinainen sana.

Kiitos vinkistä. Dolores Cannon vaikuttaa viisaalta naiselta. Katselin hänen youtube-videoitaan. Tuossa yksi heille, joilla on vaikeita ihmissuhteita tai traumoja niiden jäljiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Spacek kirjoitti:

Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.

Eiköhän psykologi ole oikea taho vastaamaan kysymykseesi.

Niin että ei sais kysyä näkemyksiä keltään muulta kuin koulutetuilta alan ammattilaisilta?

Jotkut asiat on paras jättää ammattilaisille.

Psykologeilla on aika kapea katsanto maailman ilmiöihin. Minusta traumoihin ei liikaa kannata jäädä kiinni. Osa traumaattisista tapahtumista koetaan koska niitä on tultu tänne kokemaan. Ja osa asioista pohjautuu jo aiempiin elämiin eli käytöksesi ei välttämättä edes liity tämän elämän traumaan. Kannattaa pyrkiä mahdollisimman paljon päästämään tarinoista irti. Psykologia ja diagnoosien maailmakin ovat periaatteessa vain tarinoiden kehimistä.

Kirjoitit hyvin. Ajattelen samoin, mutta en tiedä, onko meillä samoja perusteluja ajatuksillemme.

Tuo: "Osa traumaattisista tapahtumista koetaan koska niitä on tultu tänne kokemaan". Haluaisitko vähän tarkentaa sitä?  Miksi on tultu kokemaan ne? Sielunsuunnitelma karman vuoksi vai mistä on kyse?

Kenen suunnitelma, sielun itsensä, oppaiden vai kenen/minkä?

Tarkoitatko tarinoita itsestämme? Miten parhaiten oppii päästämään tarinoista irti?

"Kehimistä" tarkoittaa mitä? Kehittelemistä?

Kiitos. :)

Yritän tarkentaa mutta menee kanavointi usein kirjottaessa päälle enkä osaa aina selittää kun eivät ole ns omia ajatuksia vaan viestejä.

Kannattaa tutustua esimerkiksi Dolores Cannonin uraan ja tuotantoon. Hän on tutkinut paljon aiempia elämiä ja kehittänyt menetelmän jossa niitä pääsee tutkimaan täältä käsin. Hyvin usein meillä on jokin opetus jonka olemme sopineet välitilassa että kymme läpi. Tuo välitila on se mihin sielu aina palaa ja aiellä mietitään sitten että minkä parissa jatketaan ensi elämässä. Joskus rooleja vaihdetaan eli sielu haluaa vaikkapa kokea syvän pettymyksen ja hylkäämisen ja yhdessä elämässä päätyy tämän vuoksi äidiksi joka hylkää avuttoman lapsensa ja toisessa elämässä tuon elämän lapsi on sitten tämän äidin tämän elämän aviopuoliso joka on uskoton. Näin sielu saa elää kokemuksen läpi monista kulmista. Nämä oppiläksyt menevät sitten hukkaan kun emme koe niitä tunteita joita tulemme tänne kokemaan vaan menemme eaim parisuhdeterapiaan ratkomaan uskottomuuden ongelmaa. Vaikka ei ole mitään uskottomuuden ongelmaa, on esim hylkäämisen oppiläksy jonka sielu tahtoi käydä ja elää läpi. Saatko kiinni? Siksi elämän ilot ja haasteet kannattaa yrittää laittaa perspektiiviin. Usein elämämme läheiset ovat kulkeneet kanssamme kauan, eri rooleissa vaan.

Maaplaneetta on planeetoista vaikein. Tänne tulee vaan todella hardcore-porukka ;) Itse en jaksa tämän jälkeen enää yhtään ihmiselämää.

Kehiminen - no, se on sitä mitä kuulostaakin, eli kehitetään tarinaa, pyöritetään sitä jonkin ympäri. Sekä kehä että kehittäminen. En tosiaan tiedä onko tuo varsinainen sana.

Kiitos vinkistä. Dolores Cannon vaikuttaa viisaalta naiselta. Katselin hänen youtube-videoitaan. Tuossa yksi heille, joilla on vaikeita ihmissuhteita tai traumoja niiden jäljiltä.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Jos haluaa tuohon videoon suomalaiset tekstit, niin sekin onnistuu, kun valitsee ensin alareunasta sen tekstityskuvan ja sitten asetuksista automaattinen tekstitys ja sieltä alaspäin ja valitsee "Suomi".

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko olla edelleen täällä? Siis ei tietenkään ole, voinhan valita mitä tahansa mutta onko aihetta olettaa että koska olen vielä hengissä, mulla on jotain tehtävää ja koettavaa vielä täällä? Kun vahvasti epäilen että ei ole mitään koettavaa, että mitään uutta ei koskaan tule. Omaa syytä tietysti ettei tule, mitäs et kykene luomaan itsellesi parempaa elämää.

Sinun olemassaolosi on itsessään uskomattoman arvokas, se on maailmankaikkeuden tai Jumalan ainutkertainen tapa ilmaista itseään ja kokea olemassaolo yhdestä kulmasta katsoen. Yhdestä täysin ainoakertaisesta kulmasta, joka ei toistu koskaan. Vaikka eläisit ihmisten arvostelmien mukaan maailman tylsimmän ja itseään toistavimman elämän, niin koska olet täysin ainutlaatuinen yksilö, elämän tylsyys oli sinun kauttasi koettu aivan eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen tai jälkeen. Lisäksi kuten kaikki, sinäkin muutut koko ajan kuolevaisen osalta: keho muuttuu, mieli muuttuu, ja niinpä oikeastaan edes tämän päivän tylsyys ei ole sama tylsyys kuin huomisen tylsyys. Voit astua kyllä samaan jokeen kaksi kertaa, mutta se vesi joka ylitsesi virtaa ei ole toisella kertaa sama kuin ensimmäisellä. 

Ongelma tässä on toki ehdollistunut ihmismieli, joka ei huomaa hienovaraisia asioita vaan kategorisoi ja leimaa. Omenapuiden tai lintujen elämä se vasta näennäisesti on tylsää, koska niillä ei ole ollenkaan sellaisia mahdollisuuksia valita tietään kuin ihmisellä. Mutta eivät ne masennu ja ahdistu rajoittuneesta elämästään, koska niillä ei ole egoa joka marisisi: "taas tänäänkin tätä samaa tylsää, ei ikinä mitään vaihtelua, ei mitään eteeenpäin menoa". Vaihtelua on tosiasiassa paljonkin, mutta sen huomaaminen vaatii pienten asioiden tiedostamista. Esimerkiksi itselläni suurin ero entiseen valaistumiskokemuksen jälkeen on se, että minulla ei ole koskaan tylsää. Pelkkä olemassaolemisen tunne on suurta onnea tuottava energia joka on aina läsnä. Auringonpaiste iholla tuntuu ihanalta. Suloinen koira tai vauva lenkillä nähtynä tuottaa valtavaa onnea. Kaikki tunteet, negatiivisiin ja positiivisiin jaottelematta, on elävää elämänenergiaa liikkeessä, jotain minkä otan vastaan innolla. 

Joskus on tosiaan niin että elämän vaakatasossa eli ulkoisten tasolla ei pysty saavuttamaan paljoakaan, mutta silloinkin on olemassa aina elämän syvyystaso, jonka voi löytää, ja se voi tuottaa enemmän onnea ja rauhaa kuin ulkoiset saavutukset ja muutokset. Mutta kyllä niitä ulkoisen tason muutoksiakin vielä tulee sinullekin, ei kenenkään elämä koskaan ole ikuisesti samaa. On aina yksi asia mistä voi ihmiselämässä olla varma olipa päällä onni tai ahdistus: "tämäkin menee ohi".

Eli siis erilaisilla asioilla ei tämän mukaan olekaan ääretöntä määrää kopioita Tietoisuuden ilmentymässä? Ymmärrän kyllä hyvin että Tietoisuus on ääretön luovuudessaan mutta kaikki on siis ainutkertaista, "minulla" ei siis ole loputonta määrää identtisiä kopioita vaan minua juuri tällaisena jokaista solua ja sielun sopukkaa myöten on vain yksi? Saitko kiinni mitä tarkoitan? Arvostaisin jos vastaisit ja selventäisit. 

Lainaan vielä viikon takaista viestiäni. Jos ei Mystikko itse vastaa niin joku muukin samanhenkinen voi yrittää vastata jos haluaa. Voiko Tietoisuudella olla siis rajaton määrä keskenään identtisiä ilmentymiä, vai onko jokaista versiota vain yksi? Mystikko sanoi joskus, että samaan jokeen voi astua kahdesti, mutta ohitse virtaava vesi ei ole koskaan samaa. Käsitin sen niin että samat asiat voivat toistua Ilmentymässä, mutta kuitenkaan ne eivät ole täysin samaa, ne ovat vain samanlaista unta mutta muuten eri osa Tietoisuutta. Miten muut tulkitsisitte tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko olla edelleen täällä? Siis ei tietenkään ole, voinhan valita mitä tahansa mutta onko aihetta olettaa että koska olen vielä hengissä, mulla on jotain tehtävää ja koettavaa vielä täällä? Kun vahvasti epäilen että ei ole mitään koettavaa, että mitään uutta ei koskaan tule. Omaa syytä tietysti ettei tule, mitäs et kykene luomaan itsellesi parempaa elämää.

Sinun olemassaolosi on itsessään uskomattoman arvokas, se on maailmankaikkeuden tai Jumalan ainutkertainen tapa ilmaista itseään ja kokea olemassaolo yhdestä kulmasta katsoen. Yhdestä täysin ainoakertaisesta kulmasta, joka ei toistu koskaan. Vaikka eläisit ihmisten arvostelmien mukaan maailman tylsimmän ja itseään toistavimman elämän, niin koska olet täysin ainutlaatuinen yksilö, elämän tylsyys oli sinun kauttasi koettu aivan eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen tai jälkeen. Lisäksi kuten kaikki, sinäkin muutut koko ajan kuolevaisen osalta: keho muuttuu, mieli muuttuu, ja niinpä oikeastaan edes tämän päivän tylsyys ei ole sama tylsyys kuin huomisen tylsyys. Voit astua kyllä samaan jokeen kaksi kertaa, mutta se vesi joka ylitsesi virtaa ei ole toisella kertaa sama kuin ensimmäisellä. 

Ongelma tässä on toki ehdollistunut ihmismieli, joka ei huomaa hienovaraisia asioita vaan kategorisoi ja leimaa. Omenapuiden tai lintujen elämä se vasta näennäisesti on tylsää, koska niillä ei ole ollenkaan sellaisia mahdollisuuksia valita tietään kuin ihmisellä. Mutta eivät ne masennu ja ahdistu rajoittuneesta elämästään, koska niillä ei ole egoa joka marisisi: "taas tänäänkin tätä samaa tylsää, ei ikinä mitään vaihtelua, ei mitään eteeenpäin menoa". Vaihtelua on tosiasiassa paljonkin, mutta sen huomaaminen vaatii pienten asioiden tiedostamista. Esimerkiksi itselläni suurin ero entiseen valaistumiskokemuksen jälkeen on se, että minulla ei ole koskaan tylsää. Pelkkä olemassaolemisen tunne on suurta onnea tuottava energia joka on aina läsnä. Auringonpaiste iholla tuntuu ihanalta. Suloinen koira tai vauva lenkillä nähtynä tuottaa valtavaa onnea. Kaikki tunteet, negatiivisiin ja positiivisiin jaottelematta, on elävää elämänenergiaa liikkeessä, jotain minkä otan vastaan innolla. 

Joskus on tosiaan niin että elämän vaakatasossa eli ulkoisten tasolla ei pysty saavuttamaan paljoakaan, mutta silloinkin on olemassa aina elämän syvyystaso, jonka voi löytää, ja se voi tuottaa enemmän onnea ja rauhaa kuin ulkoiset saavutukset ja muutokset. Mutta kyllä niitä ulkoisen tason muutoksiakin vielä tulee sinullekin, ei kenenkään elämä koskaan ole ikuisesti samaa. On aina yksi asia mistä voi ihmiselämässä olla varma olipa päällä onni tai ahdistus: "tämäkin menee ohi".

Eli siis erilaisilla asioilla ei tämän mukaan olekaan ääretöntä määrää kopioita Tietoisuuden ilmentymässä? Ymmärrän kyllä hyvin että Tietoisuus on ääretön luovuudessaan mutta kaikki on siis ainutkertaista, "minulla" ei siis ole loputonta määrää identtisiä kopioita vaan minua juuri tällaisena jokaista solua ja sielun sopukkaa myöten on vain yksi? Saitko kiinni mitä tarkoitan? Arvostaisin jos vastaisit ja selventäisit. 

Lainaan vielä viikon takaista viestiäni. Jos ei Mystikko itse vastaa niin joku muukin samanhenkinen voi yrittää vastata jos haluaa. Voiko Tietoisuudella olla siis rajaton määrä keskenään identtisiä ilmentymiä, vai onko jokaista versiota vain yksi? Mystikko sanoi joskus, että samaan jokeen voi astua kahdesti, mutta ohitse virtaava vesi ei ole koskaan samaa. Käsitin sen niin että samat asiat voivat toistua Ilmentymässä, mutta kuitenkaan ne eivät ole täysin samaa, ne ovat vain samanlaista unta mutta muuten eri osa Tietoisuutta. Miten muut tulkitsisitte tämän?

Toivottavasti vastauksestani on sinulle jotain iloa, apua tai ainakin ajattelemisen aihetta. Koen, että sillä tavalla kaikki on ainutkertaista, että vaikka sinusta olisikin rajaton määrä identtisiä ilmentymiä eri todellisuuksissa, sanotaan nyt vaikka rinnakkaistodellisuuksissa, niin kuitenkin jokainen sinun ilmentymäsi eläisi ja kokisi eri paikoissa erilaisia asioita, joten sikäli jokainen ilmentymäsi olisi ainutkertainen eikä tapahtuisi vain just samoja asioita kussakin "paikassa" eikä sinulla olisi vain samanlaisia reagointeja ja valintoja.

Olen ihan varma, että Mystikko osaa vastata kysymykseeni paremmin. :)

Kaikki me ilmentymät olemme kuitenkin sitä yhtä Tietoisuutta perimmältämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko olla edelleen täällä? Siis ei tietenkään ole, voinhan valita mitä tahansa mutta onko aihetta olettaa että koska olen vielä hengissä, mulla on jotain tehtävää ja koettavaa vielä täällä? Kun vahvasti epäilen että ei ole mitään koettavaa, että mitään uutta ei koskaan tule. Omaa syytä tietysti ettei tule, mitäs et kykene luomaan itsellesi parempaa elämää.

Sinun olemassaolosi on itsessään uskomattoman arvokas, se on maailmankaikkeuden tai Jumalan ainutkertainen tapa ilmaista itseään ja kokea olemassaolo yhdestä kulmasta katsoen. Yhdestä täysin ainoakertaisesta kulmasta, joka ei toistu koskaan. Vaikka eläisit ihmisten arvostelmien mukaan maailman tylsimmän ja itseään toistavimman elämän, niin koska olet täysin ainutlaatuinen yksilö, elämän tylsyys oli sinun kauttasi koettu aivan eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen tai jälkeen. Lisäksi kuten kaikki, sinäkin muutut koko ajan kuolevaisen osalta: keho muuttuu, mieli muuttuu, ja niinpä oikeastaan edes tämän päivän tylsyys ei ole sama tylsyys kuin huomisen tylsyys. Voit astua kyllä samaan jokeen kaksi kertaa, mutta se vesi joka ylitsesi virtaa ei ole toisella kertaa sama kuin ensimmäisellä. 

Ongelma tässä on toki ehdollistunut ihmismieli, joka ei huomaa hienovaraisia asioita vaan kategorisoi ja leimaa. Omenapuiden tai lintujen elämä se vasta näennäisesti on tylsää, koska niillä ei ole ollenkaan sellaisia mahdollisuuksia valita tietään kuin ihmisellä. Mutta eivät ne masennu ja ahdistu rajoittuneesta elämästään, koska niillä ei ole egoa joka marisisi: "taas tänäänkin tätä samaa tylsää, ei ikinä mitään vaihtelua, ei mitään eteeenpäin menoa". Vaihtelua on tosiasiassa paljonkin, mutta sen huomaaminen vaatii pienten asioiden tiedostamista. Esimerkiksi itselläni suurin ero entiseen valaistumiskokemuksen jälkeen on se, että minulla ei ole koskaan tylsää. Pelkkä olemassaolemisen tunne on suurta onnea tuottava energia joka on aina läsnä. Auringonpaiste iholla tuntuu ihanalta. Suloinen koira tai vauva lenkillä nähtynä tuottaa valtavaa onnea. Kaikki tunteet, negatiivisiin ja positiivisiin jaottelematta, on elävää elämänenergiaa liikkeessä, jotain minkä otan vastaan innolla. 

Joskus on tosiaan niin että elämän vaakatasossa eli ulkoisten tasolla ei pysty saavuttamaan paljoakaan, mutta silloinkin on olemassa aina elämän syvyystaso, jonka voi löytää, ja se voi tuottaa enemmän onnea ja rauhaa kuin ulkoiset saavutukset ja muutokset. Mutta kyllä niitä ulkoisen tason muutoksiakin vielä tulee sinullekin, ei kenenkään elämä koskaan ole ikuisesti samaa. On aina yksi asia mistä voi ihmiselämässä olla varma olipa päällä onni tai ahdistus: "tämäkin menee ohi".

Eli siis erilaisilla asioilla ei tämän mukaan olekaan ääretöntä määrää kopioita Tietoisuuden ilmentymässä? Ymmärrän kyllä hyvin että Tietoisuus on ääretön luovuudessaan mutta kaikki on siis ainutkertaista, "minulla" ei siis ole loputonta määrää identtisiä kopioita vaan minua juuri tällaisena jokaista solua ja sielun sopukkaa myöten on vain yksi? Saitko kiinni mitä tarkoitan? Arvostaisin jos vastaisit ja selventäisit. 

Lainaan vielä viikon takaista viestiäni. Jos ei Mystikko itse vastaa niin joku muukin samanhenkinen voi yrittää vastata jos haluaa. Voiko Tietoisuudella olla siis rajaton määrä keskenään identtisiä ilmentymiä, vai onko jokaista versiota vain yksi? Mystikko sanoi joskus, että samaan jokeen voi astua kahdesti, mutta ohitse virtaava vesi ei ole koskaan samaa. Käsitin sen niin että samat asiat voivat toistua Ilmentymässä, mutta kuitenkaan ne eivät ole täysin samaa, ne ovat vain samanlaista unta mutta muuten eri osa Tietoisuutta. Miten muut tulkitsisitte tämän?

Toivottavasti vastauksestani on sinulle jotain iloa, apua tai ainakin ajattelemisen aihetta. Koen, että sillä tavalla kaikki on ainutkertaista, että vaikka sinusta olisikin rajaton määrä identtisiä ilmentymiä eri todellisuuksissa, sanotaan nyt vaikka rinnakkaistodellisuuksissa, niin kuitenkin jokainen sinun ilmentymäsi eläisi ja kokisi eri paikoissa erilaisia asioita, joten sikäli jokainen ilmentymäsi olisi ainutkertainen eikä tapahtuisi vain just samoja asioita kussakin "paikassa" eikä sinulla olisi vain samanlaisia reagointeja ja valintoja.

Olen ihan varma, että Mystikko osaa vastata kysymykseeni paremmin. :)

Kaikki me ilmentymät olemme kuitenkin sitä yhtä Tietoisuutta perimmältämme.

Kiitos nopeasta vastauksestasi.

Joo, aika samoilla kantimilla olemme tuolta osin. Mutta periaatteessa jos ilmentymä olisi täysin identtinen minun kanssani, niin silloinhan hänen valintansa ja reagointinsa olisivat myös täysin samanlaisia kuin minulla täällä. Se on sitten tietenkin oma asiansa, voiko sitä toista "minää" sanoa minuksi (egon tasolla siis) koska erilaisten ilmentymien välillä kaiken järjen mukaan on jonkinlainen kuilu, että voin siis elää vain yhden "minun" elämää enkä lukemattomia muita samaan aikaan. Eli se toinen "minä" on siellä jossain muualla kirjoittamassa tätä samaa viestiä tähän samaan ketjuun, mutta sitten kuitenkin se on eri "minä" samalla enkä voi saada kontaktia häneen eikä hän sieltä minuun. Toivottavasti jotenkin ymmärsit mitä ajan takaa. 

Koska jos se toinen "minä" tekisi eri asioita, vaikka laittaisi ruokaa tällä hetkellä niin silloinhan versio olisi hivenen erilainen, eikä täysin identtinen? Ehkä vain ajattelin tuon identtisen käsitteen jo turhankin pitkälle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko olla edelleen täällä? Siis ei tietenkään ole, voinhan valita mitä tahansa mutta onko aihetta olettaa että koska olen vielä hengissä, mulla on jotain tehtävää ja koettavaa vielä täällä? Kun vahvasti epäilen että ei ole mitään koettavaa, että mitään uutta ei koskaan tule. Omaa syytä tietysti ettei tule, mitäs et kykene luomaan itsellesi parempaa elämää.

Sinun olemassaolosi on itsessään uskomattoman arvokas, se on maailmankaikkeuden tai Jumalan ainutkertainen tapa ilmaista itseään ja kokea olemassaolo yhdestä kulmasta katsoen. Yhdestä täysin ainoakertaisesta kulmasta, joka ei toistu koskaan. Vaikka eläisit ihmisten arvostelmien mukaan maailman tylsimmän ja itseään toistavimman elämän, niin koska olet täysin ainutlaatuinen yksilö, elämän tylsyys oli sinun kauttasi koettu aivan eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen tai jälkeen. Lisäksi kuten kaikki, sinäkin muutut koko ajan kuolevaisen osalta: keho muuttuu, mieli muuttuu, ja niinpä oikeastaan edes tämän päivän tylsyys ei ole sama tylsyys kuin huomisen tylsyys. Voit astua kyllä samaan jokeen kaksi kertaa, mutta se vesi joka ylitsesi virtaa ei ole toisella kertaa sama kuin ensimmäisellä. 

Ongelma tässä on toki ehdollistunut ihmismieli, joka ei huomaa hienovaraisia asioita vaan kategorisoi ja leimaa. Omenapuiden tai lintujen elämä se vasta näennäisesti on tylsää, koska niillä ei ole ollenkaan sellaisia mahdollisuuksia valita tietään kuin ihmisellä. Mutta eivät ne masennu ja ahdistu rajoittuneesta elämästään, koska niillä ei ole egoa joka marisisi: "taas tänäänkin tätä samaa tylsää, ei ikinä mitään vaihtelua, ei mitään eteeenpäin menoa". Vaihtelua on tosiasiassa paljonkin, mutta sen huomaaminen vaatii pienten asioiden tiedostamista. Esimerkiksi itselläni suurin ero entiseen valaistumiskokemuksen jälkeen on se, että minulla ei ole koskaan tylsää. Pelkkä olemassaolemisen tunne on suurta onnea tuottava energia joka on aina läsnä. Auringonpaiste iholla tuntuu ihanalta. Suloinen koira tai vauva lenkillä nähtynä tuottaa valtavaa onnea. Kaikki tunteet, negatiivisiin ja positiivisiin jaottelematta, on elävää elämänenergiaa liikkeessä, jotain minkä otan vastaan innolla. 

Joskus on tosiaan niin että elämän vaakatasossa eli ulkoisten tasolla ei pysty saavuttamaan paljoakaan, mutta silloinkin on olemassa aina elämän syvyystaso, jonka voi löytää, ja se voi tuottaa enemmän onnea ja rauhaa kuin ulkoiset saavutukset ja muutokset. Mutta kyllä niitä ulkoisen tason muutoksiakin vielä tulee sinullekin, ei kenenkään elämä koskaan ole ikuisesti samaa. On aina yksi asia mistä voi ihmiselämässä olla varma olipa päällä onni tai ahdistus: "tämäkin menee ohi".

Eli siis erilaisilla asioilla ei tämän mukaan olekaan ääretöntä määrää kopioita Tietoisuuden ilmentymässä? Ymmärrän kyllä hyvin että Tietoisuus on ääretön luovuudessaan mutta kaikki on siis ainutkertaista, "minulla" ei siis ole loputonta määrää identtisiä kopioita vaan minua juuri tällaisena jokaista solua ja sielun sopukkaa myöten on vain yksi? Saitko kiinni mitä tarkoitan? Arvostaisin jos vastaisit ja selventäisit. 

Lainaan vielä viikon takaista viestiäni. Jos ei Mystikko itse vastaa niin joku muukin samanhenkinen voi yrittää vastata jos haluaa. Voiko Tietoisuudella olla siis rajaton määrä keskenään identtisiä ilmentymiä, vai onko jokaista versiota vain yksi? Mystikko sanoi joskus, että samaan jokeen voi astua kahdesti, mutta ohitse virtaava vesi ei ole koskaan samaa. Käsitin sen niin että samat asiat voivat toistua Ilmentymässä, mutta kuitenkaan ne eivät ole täysin samaa, ne ovat vain samanlaista unta mutta muuten eri osa Tietoisuutta. Miten muut tulkitsisitte tämän?

Toivottavasti vastauksestani on sinulle jotain iloa, apua tai ainakin ajattelemisen aihetta. Koen, että sillä tavalla kaikki on ainutkertaista, että vaikka sinusta olisikin rajaton määrä identtisiä ilmentymiä eri todellisuuksissa, sanotaan nyt vaikka rinnakkaistodellisuuksissa, niin kuitenkin jokainen sinun ilmentymäsi eläisi ja kokisi eri paikoissa erilaisia asioita, joten sikäli jokainen ilmentymäsi olisi ainutkertainen eikä tapahtuisi vain just samoja asioita kussakin "paikassa" eikä sinulla olisi vain samanlaisia reagointeja ja valintoja.

Olen ihan varma, että Mystikko osaa vastata kysymykseeni paremmin. :)

Kaikki me ilmentymät olemme kuitenkin sitä yhtä Tietoisuutta perimmältämme.

Kiitos nopeasta vastauksestasi.

Joo, aika samoilla kantimilla olemme tuolta osin. Mutta periaatteessa jos ilmentymä olisi täysin identtinen minun kanssani, niin silloinhan hänen valintansa ja reagointinsa olisivat myös täysin samanlaisia kuin minulla täällä. Se on sitten tietenkin oma asiansa, voiko sitä toista "minää" sanoa minuksi (egon tasolla siis) koska erilaisten ilmentymien välillä kaiken järjen mukaan on jonkinlainen kuilu, että voin siis elää vain yhden "minun" elämää enkä lukemattomia muita samaan aikaan. Eli se toinen "minä" on siellä jossain muualla kirjoittamassa tätä samaa viestiä tähän samaan ketjuun, mutta sitten kuitenkin se on eri "minä" samalla enkä voi saada kontaktia häneen eikä hän sieltä minuun. Toivottavasti jotenkin ymmärsit mitä ajan takaa. 

Koska jos se toinen "minä" tekisi eri asioita, vaikka laittaisi ruokaa tällä hetkellä niin silloinhan versio olisi hivenen erilainen, eikä täysin identtinen? Ehkä vain ajattelin tuon identtisen käsitteen jo turhankin pitkälle :D

Ajattelen niin, että vaikka se toinen ilmentymä olisi ihan identtinen kanssasi ja siksi suhtautuisi asioihin/tapahtumiin ihan samalla tavalla, niin luulen, että ne olosuhteet ja tapahtumat jossain toisessa ulottuvuudessa ovat erilaisia, joten siksi syntyy myös ainutlaatuisia tapahtumia, jotka myös muokkaavat sitä sinua siellä siten, ettei se osa sinua olekaan enää täysin identtinen kanssasi.

Aika haastava aihe. :) :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko olla edelleen täällä? Siis ei tietenkään ole, voinhan valita mitä tahansa mutta onko aihetta olettaa että koska olen vielä hengissä, mulla on jotain tehtävää ja koettavaa vielä täällä? Kun vahvasti epäilen että ei ole mitään koettavaa, että mitään uutta ei koskaan tule. Omaa syytä tietysti ettei tule, mitäs et kykene luomaan itsellesi parempaa elämää.

Sinun olemassaolosi on itsessään uskomattoman arvokas, se on maailmankaikkeuden tai Jumalan ainutkertainen tapa ilmaista itseään ja kokea olemassaolo yhdestä kulmasta katsoen. Yhdestä täysin ainoakertaisesta kulmasta, joka ei toistu koskaan. Vaikka eläisit ihmisten arvostelmien mukaan maailman tylsimmän ja itseään toistavimman elämän, niin koska olet täysin ainutlaatuinen yksilö, elämän tylsyys oli sinun kauttasi koettu aivan eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen tai jälkeen. Lisäksi kuten kaikki, sinäkin muutut koko ajan kuolevaisen osalta: keho muuttuu, mieli muuttuu, ja niinpä oikeastaan edes tämän päivän tylsyys ei ole sama tylsyys kuin huomisen tylsyys. Voit astua kyllä samaan jokeen kaksi kertaa, mutta se vesi joka ylitsesi virtaa ei ole toisella kertaa sama kuin ensimmäisellä. 

Ongelma tässä on toki ehdollistunut ihmismieli, joka ei huomaa hienovaraisia asioita vaan kategorisoi ja leimaa. Omenapuiden tai lintujen elämä se vasta näennäisesti on tylsää, koska niillä ei ole ollenkaan sellaisia mahdollisuuksia valita tietään kuin ihmisellä. Mutta eivät ne masennu ja ahdistu rajoittuneesta elämästään, koska niillä ei ole egoa joka marisisi: "taas tänäänkin tätä samaa tylsää, ei ikinä mitään vaihtelua, ei mitään eteeenpäin menoa". Vaihtelua on tosiasiassa paljonkin, mutta sen huomaaminen vaatii pienten asioiden tiedostamista. Esimerkiksi itselläni suurin ero entiseen valaistumiskokemuksen jälkeen on se, että minulla ei ole koskaan tylsää. Pelkkä olemassaolemisen tunne on suurta onnea tuottava energia joka on aina läsnä. Auringonpaiste iholla tuntuu ihanalta. Suloinen koira tai vauva lenkillä nähtynä tuottaa valtavaa onnea. Kaikki tunteet, negatiivisiin ja positiivisiin jaottelematta, on elävää elämänenergiaa liikkeessä, jotain minkä otan vastaan innolla. 

Joskus on tosiaan niin että elämän vaakatasossa eli ulkoisten tasolla ei pysty saavuttamaan paljoakaan, mutta silloinkin on olemassa aina elämän syvyystaso, jonka voi löytää, ja se voi tuottaa enemmän onnea ja rauhaa kuin ulkoiset saavutukset ja muutokset. Mutta kyllä niitä ulkoisen tason muutoksiakin vielä tulee sinullekin, ei kenenkään elämä koskaan ole ikuisesti samaa. On aina yksi asia mistä voi ihmiselämässä olla varma olipa päällä onni tai ahdistus: "tämäkin menee ohi".

Eli siis erilaisilla asioilla ei tämän mukaan olekaan ääretöntä määrää kopioita Tietoisuuden ilmentymässä? Ymmärrän kyllä hyvin että Tietoisuus on ääretön luovuudessaan mutta kaikki on siis ainutkertaista, "minulla" ei siis ole loputonta määrää identtisiä kopioita vaan minua juuri tällaisena jokaista solua ja sielun sopukkaa myöten on vain yksi? Saitko kiinni mitä tarkoitan? Arvostaisin jos vastaisit ja selventäisit. 

Lainaan vielä viikon takaista viestiäni. Jos ei Mystikko itse vastaa niin joku muukin samanhenkinen voi yrittää vastata jos haluaa. Voiko Tietoisuudella olla siis rajaton määrä keskenään identtisiä ilmentymiä, vai onko jokaista versiota vain yksi? Mystikko sanoi joskus, että samaan jokeen voi astua kahdesti, mutta ohitse virtaava vesi ei ole koskaan samaa. Käsitin sen niin että samat asiat voivat toistua Ilmentymässä, mutta kuitenkaan ne eivät ole täysin samaa, ne ovat vain samanlaista unta mutta muuten eri osa Tietoisuutta. Miten muut tulkitsisitte tämän?

Toivottavasti vastauksestani on sinulle jotain iloa, apua tai ainakin ajattelemisen aihetta. Koen, että sillä tavalla kaikki on ainutkertaista, että vaikka sinusta olisikin rajaton määrä identtisiä ilmentymiä eri todellisuuksissa, sanotaan nyt vaikka rinnakkaistodellisuuksissa, niin kuitenkin jokainen sinun ilmentymäsi eläisi ja kokisi eri paikoissa erilaisia asioita, joten sikäli jokainen ilmentymäsi olisi ainutkertainen eikä tapahtuisi vain just samoja asioita kussakin "paikassa" eikä sinulla olisi vain samanlaisia reagointeja ja valintoja.

Olen ihan varma, että Mystikko osaa vastata kysymykseeni paremmin. :)

Kaikki me ilmentymät olemme kuitenkin sitä yhtä Tietoisuutta perimmältämme.

Kiitos nopeasta vastauksestasi.

Joo, aika samoilla kantimilla olemme tuolta osin. Mutta periaatteessa jos ilmentymä olisi täysin identtinen minun kanssani, niin silloinhan hänen valintansa ja reagointinsa olisivat myös täysin samanlaisia kuin minulla täällä. Se on sitten tietenkin oma asiansa, voiko sitä toista "minää" sanoa minuksi (egon tasolla siis) koska erilaisten ilmentymien välillä kaiken järjen mukaan on jonkinlainen kuilu, että voin siis elää vain yhden "minun" elämää enkä lukemattomia muita samaan aikaan. Eli se toinen "minä" on siellä jossain muualla kirjoittamassa tätä samaa viestiä tähän samaan ketjuun, mutta sitten kuitenkin se on eri "minä" samalla enkä voi saada kontaktia häneen eikä hän sieltä minuun. Toivottavasti jotenkin ymmärsit mitä ajan takaa. 

Koska jos se toinen "minä" tekisi eri asioita, vaikka laittaisi ruokaa tällä hetkellä niin silloinhan versio olisi hivenen erilainen, eikä täysin identtinen? Ehkä vain ajattelin tuon identtisen käsitteen jo turhankin pitkälle :D

Ajattelen niin, että vaikka se toinen ilmentymä olisi ihan identtinen kanssasi ja siksi suhtautuisi asioihin/tapahtumiin ihan samalla tavalla, niin luulen, että ne olosuhteet ja tapahtumat jossain toisessa ulottuvuudessa ovat erilaisia, joten siksi syntyy myös ainutlaatuisia tapahtumia, jotka myös muokkaavat sitä sinua siellä siten, ettei se osa sinua olekaan enää täysin identtinen kanssasi.

Aika haastava aihe. :) :)

On kyllä, ja siksi se varmaan kiehtookin. 

Eli siis joo, meinaat niin että ajalliset tapahtumaketjut eroaisivat toisissa ulottuvuuksissa, hyvin mahdollista ja sehän on selvää että niitä ulottuvuuksia on jossa eroja esiintyy. Tietenkin tästäkin voi vetää vielä yhden kiskauksen narua pidemmäksi ja määrittää identtinen sellaiseksi jossa ajallinen tapahtumaketjukin on täysin samanlainen. Onko sellaisia enemmän kuin yksi ja ainoa? 

Mutta joo, tämä on vain tällainen ikuisyyskysymys jota olen pyöritellyt päässäni jo pidemmän aikaa, vaikka periaatteessa mitään väliä pohjimmiltaan sillä ei olekaan koska, kuten sanoit, olemme kaikki pohjimmiltamme yhtä ja samaa kokonaisuutta. Ehkä Mystikkokin vielä jonain päivänä kertoo oman tulkintansa asiasta.  

Kuka urpo täällä poistelee asiallisia viestejä ja vastauksia? Tehkää nyt asialle jotakin, yksi tämän roskapalstan harvoja hyviä ketjuja tämä.