Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs nuori mies, katolilaisen kasvatuksen saanut, tuli uskoon samalla tavalla kuin monet muut. Alkoi kokea synnintuntoa, rukoili pelastusta ja lopulta löysi Jeesuksen.
Mies alkoi julistaa evankeliumia ja ylisi Jeesusta, ja puhui kotonaankin kovasti Jeesuksen opetuksista. Miehen isä, joka oli vahvasti katolilainen, antoi pojalleen ns. isän kämmenestä. Myös nuoren miehen äiti ja muut perheenjäsenet hylkäsivät miehen. Kotona ei saanut puhua Jeesuksesta, vaan sai vain rukoilla siten, kuin katolinen pappi oli heitä opettanut. Herralle ei saanut puhua vapaasti. Mies irrottautui perheestään, opiskeli papiksi ja julistaa evankeliumia vielä vanhana ollessaankin.
On niin paljon eri uskontokuntiin kuuluvia kristittyjä, jotka eivät hyväksy toistensa tapaa olla kristitty, että mistä sitä lopulta tietää, minkä uskontokunnan sanoma on just se oikea, mistä Jeesus Kristus puhui täällä ihmisenä eläessään... Haasteellista.
Vuorelle vie monta tietä, mutta kaikki kulkevat Kristuksen kautta. Harhaopit vievät armotta kadotukseen, vaikka tarkoitus olisi ollut hyvä.
Ihan oikeasti nyt! Hyvin pieni osa maailman ihnisistä on edes kuullut Jeesuksesta! Silti lähes kaikkialla on hengellisyyttä/henkisyyttä/uskontoja. On _naurettavaa_, säälittävää ja totaalista tyhmyyttä katsoa asioita noin yksisilmäisesti!
Aivan totta, muita uskontojahan on ollut iät ja ajat. Ero onkin siinä, että muissa uskonnoissa palvovat elävän Jumalan sijaan itse tekemiä jumalhahmoja, mitkä eivät voi nähdä, kuulla, puhua, tai tehdä mitään muutakaan.
Siksipä se on Sanassakin annettu lähetyskäsky, että saataisiin kaikki maailman ihmiset pelastuksen piiriin.
Myös Islamissa on elävä jumala - ihan näin vaikka esimerkkinä. Ei meilläkään ole persoonallista, puhuvaa jumalaa. Tässäkin ketjussa ihmiset tavoittelevat ykseyden tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan yksi hailee mitä me tässä elämässä (illuusiossa) teemme, hyvää tai pahaa, niin me kaikki päädymme täsmälleen samaan paikkaan. Tai meidän tietoisuus/energia päätyy ja se paikka on niin täynnä puhdasta rakkautta ettei sitä maan päällä pysty koskaan kokemaan. Olen tuon kerran kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierpalavan,[quote=Vierailija kirjoitti:
Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.
Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista
Tässä sinulle alla Mystikon vastaus, joka oli poistettu:
Kristitty mystikko
4141/4142 |
klo 22:32 | 1.9.2022
On ihan ookoo etsiä itseään ja tietään tässä maailmassa. Joskus se vaatii vähän lusmuilemistakin.
Mutta kuten sanot itsekin, lusmuilu pysyvänä elämänvalintana silloin kun on työkykyinen on epäeettistä, koska se että niitä tuella elämisen mahdollistavia tukia on olemassa vaatii, että useimmat yhteiskunnan jäsenet joutuvat kuitenkin tekemään sitä työtä työelämässä sellaisena kuin se on. Eli käytännössä sanot työelämästä, että minä en tuohon paskaan koske, muut koskekoot - ja elät kuitenkin heidän työstään verotetuilla rahoilla.
Oikeastaan tällaisen elämäntavan on mahdollistanut vasta tämä moderni yhteiskunta kasvottomine tukikoneistoineen - ei jossain maalaisyhteisössä olisi kukaan katsellut sitä, että joku olisi todennut että raatakaa te siellä navetoissa ja pelloilla, minä käyn aina välillä vaan hakemassa teiltä tuotteita. Olisi todettu aika äkkiä että jos ei työtä tee, ei syömänkään pidä, ja olisi joku täytynyt jotenkin itse saada vaikka keräilemällä ja metsästämällä ruokansa sitten, tai jos vanhat vanhemmat auttaisivat säälistä (mikä taas rasittaisi niitä vanhempia).
Kyseenalaistaisin myös työn oletuksen työelämästä kokonaisuudessaan epäeettisenä. Ei se täydellinen ole, kuten ei tässä maailmassa mikään. Mutta niin epäeettinen ettei siinä voisi missään toimia? Entä olisiko mahdollista ajatella, että omalta osaltaan ja omalla energiallaan tekee työelämästä siinä määrin inhimillisempää ja eettisempää kuin pystyy? Itse koen niin ollessani töissä korporaatiomaailmassa - minä tuon sinne energiani ja olemukseni sellaisena kuin minä olen, en muutu miksikään kiirettä höpöttäväksi kyynärpääkilpailijaksi työelämässäkään, en vaikka moni muu olisi. Ja se huomataan ja ihmiset on ilmaisseet kokevansa olonsa rauhalliseksi ja luottavaiseksi kun olen vaikka jossain kokouksessa.
Toki on mahdollista valita epäkonventionaalisia ratkaisuja elämäänsä. Vaikka se taiteen tekeminen, tai omavaraisuuteen pyrkivä elämä maalla, ekoyhteisössä tms. Ei perinteinen koulut ja 9-17 työ eläkeikään asti ainoa vaihtoehto ole. Mutta ei sekään välttämättä ole niin paha vaihtoehto, jos jollain tapaa kiinnostava ala löytyy, ja sellainen joka sopii omiin luonteenpiirteisiin ja taipumuksiin. Siunausta!
Aivan mielenkiintoinen vastaus, kiitos siitä. Tavallaan en sano, että muut koskekoot tuohon työelämä-paskaan, mutta minä en. Toivoisin etteivät muutkaan koskis. Näin saatais suurempaa muutosta aikaan ihan yhteiskuntarakenteessa asti. Myös muiden asioiden suhteen olen tottelemattomuuden kannalla, mutta eipä sillä oo merkitystä miten minä asiat näen, koska jokainen toimii tavallaan.
Jos olis tuollainen maatilasysteemi, niin ei mulla olis mitään syytä tai kiinnostusta kieltäytyä siellä työskentelystä. Se on eri asia.
Ja tuota miten itse omalla olemuksellaan vaikuttaa sisältäpäin työyhteisöön, oon kans sitä miettiny ja se onkin yks niistä syistä miks ees mietin työntekoa vaihtoehtona. Ei vaan vielä oo tullu tietoisuuteen ideaa paikasta mihin voisin edes jollain tapaa harkita meneväniHaluaisin kysyä sinulta jotain, mutta sitä ennen toivoisin sun kertovan, onko sulla ketään, jota rakastat tai josta välität todella paljon etkä haluaisi hänen joutuvan kärsimään tai kuolemaan liian aikaisin? Ja tämä ei ole mikään provo, vaan vastauksestasi riippuu, mitä sinulta kysyn. Kiitos.
Ookoo. Kyllä mää ainaki koen rakastavani useampaakin ihmistä (ja eläintä), enkä tietenkään haluais kärsimystä tai aikaista kuolemaa oikeestaan kellekään.
Kiitos, kun kerroit ja mukava, että sinulla on ihmisiä, joita rakastaa ja eläinkin toki.
Jos joku heistä sairastuisi vakavasti niin, että ilman hoitoa olisi kuolema tulossa muutamissa tunneisa. Mitä, jos et voisi viedä läheistäsi sairaalaan siksi, että ambulanssikuski haluaisi kapinoida ja jättää työkeikan väliin? Eikä työ kiinnostaisi taxikuskiakaan? Jos lopulta kuitenkin pääsisitte sairaalaan, niin mitä jos lääkärikin - toiveittesi mukaan - heittäytyisi tottelemattomaksi eikä suostuisi leikkaamaan läheistäsi, joten hän kuolisi, niin koetko, että asiat olisivat menneet juuri niin kuin hyväksi on, vai mitä ajattelisit?
Oletko ajatellut ihan vakavissasi kaikkia niitä seuraamuksia - tai edes pientä osaa niistä - mitä tulisi, jos toiveesi toteutuisivat ja ihmiset eivät suostuisi tekemään töitä?
Millaista muutosta toivot yhteiskuntarakenteesta asti tapahtuvan?
Millainen olisi mieleisesi Suomi?
Jos kuolema on tullakseen, niin sitten on tullakseen. Se on luonnollinen osa elämää ja ihmisen ei tarvis siihen jumalaleikeillä niin paljoo puuttua. En nää kuolemaa välteltävänä asiana, vaikka helppohan se on nyt tässä välissä sanoa kun ei ole tosi kyseessä. Rakkaan koirani kuoltua muutama viikko sitten pystyin kuitenkin aivan hyvin hyväksymään tilanteen ja olemaan ok asian kanssa, vaikka se surettikin.
Jos ihmiset oikeasti lopettais tottelemisen ja odotusten täyttämisen, niin senhän näkis vasta sitten miten tilanne siittä etenee. Ihan mikä sattuu olemaan ihmisen motivaationa tuolle muutokselle, niin sen mukaan mentäis.
Yhteiskuntarakenteeseen isoimmiksi muutoksiksi toivoisin maksimaalisen kulutuksen ihannoinnin ja yritystenvälisen kilpailun loppumista, ja yksilön oman parhaan huomioimista. Raha välineenä on sellainen jolle on annettu hurjasti liikaa arvoa, enkä tiiä voisko sitäkään muuttaa paremmaks vai tarvisko sen loppua.
Ajatusmaailmani taitaa olla vähän sellainen, että haluaisin vaan nähdä kaiken palavan, ja luottaa siihen että asiat järjestyy sen myötä korkeimmaks parhaaks. Tulevaisuuden suunnittelun näen mahdottomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.
Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista
Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.
Loki
Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään
No ala sitten keksiä sellainen työ, johon voit mennä. Mua vituttaa elättää tuollaisia paskoja käymällä itse työssä, joka ei mua kiinnosta paskaakaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja muuta vaikka telttaan ja syö henkesi pitimiksi käpyjä, mutta älä kuppaa mun rahoja.
Loki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.
Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista
Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.
Loki
Voi hyvänen aika Loki, oletko mennyt aivan sekaisin?
Ihan tavallinen oma itseni olen. Mä en pidä ihmisistä eikä mun mielestä ihmiset ole kuin teoriassa kaikki arvokkaita. Se on sellaista, mitä pitää sanoa, vaikka käytännössä kukaan ei usko siihen. Jos sulla on lapsia, niin pelastatko palavasta talosta mut vai lapsesi? Jos sairaalassavon yksk hengityskone ja sitä tarvitsee sekä Sauli Niinistö että joku spuge, niin kummallekohan se annetaan?
Tällä hetkellä toi tyyppi elelee työssäkäyvien ihmisten rahoilla ihan vaan huvikseen. Jos se on kykeneväinen käymään töissä, niin etsiköön töitä ja valittakoon sitten paska elämäänsä. Tällä hetkellä se on vaan turha yhteiskunnan loinen omasta tahdostaan ja olen sitä mieltä, että niitä ei tarvitse elättää.
Loki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs nuori mies, katolilaisen kasvatuksen saanut, tuli uskoon samalla tavalla kuin monet muut. Alkoi kokea synnintuntoa, rukoili pelastusta ja lopulta löysi Jeesuksen.
Mies alkoi julistaa evankeliumia ja ylisi Jeesusta, ja puhui kotonaankin kovasti Jeesuksen opetuksista. Miehen isä, joka oli vahvasti katolilainen, antoi pojalleen ns. isän kämmenestä. Myös nuoren miehen äiti ja muut perheenjäsenet hylkäsivät miehen. Kotona ei saanut puhua Jeesuksesta, vaan sai vain rukoilla siten, kuin katolinen pappi oli heitä opettanut. Herralle ei saanut puhua vapaasti. Mies irrottautui perheestään, opiskeli papiksi ja julistaa evankeliumia vielä vanhana ollessaankin.
On niin paljon eri uskontokuntiin kuuluvia kristittyjä, jotka eivät hyväksy toistensa tapaa olla kristitty, että mistä sitä lopulta tietää, minkä uskontokunnan sanoma on just se oikea, mistä Jeesus Kristus puhui täällä ihmisenä eläessään... Haasteellista.
Vuorelle vie monta tietä, mutta kaikki kulkevat Kristuksen kautta. Harhaopit vievät armotta kadotukseen, vaikka tarkoitus olisi ollut hyvä.
Ihan oikeasti nyt! Hyvin pieni osa maailman ihnisistä on edes kuullut Jeesuksesta! Silti lähes kaikkialla on hengellisyyttä/henkisyyttä/uskontoja. On _naurettavaa_, säälittävää ja totaalista tyhmyyttä katsoa asioita noin yksisilmäisesti!
Näin sitä hengelliset ihmiset taas rakastaa lähimmäisiään! Kristittyjä soimataan toisten tuomitsemisesta, kun Raamatussa kehotetaan rakastamaan lähimmäisiä, ja sitten te pellet teette ihan samoin...
Loki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs nuori mies, katolilaisen kasvatuksen saanut, tuli uskoon samalla tavalla kuin monet muut. Alkoi kokea synnintuntoa, rukoili pelastusta ja lopulta löysi Jeesuksen.
Mies alkoi julistaa evankeliumia ja ylisi Jeesusta, ja puhui kotonaankin kovasti Jeesuksen opetuksista. Miehen isä, joka oli vahvasti katolilainen, antoi pojalleen ns. isän kämmenestä. Myös nuoren miehen äiti ja muut perheenjäsenet hylkäsivät miehen. Kotona ei saanut puhua Jeesuksesta, vaan sai vain rukoilla siten, kuin katolinen pappi oli heitä opettanut. Herralle ei saanut puhua vapaasti. Mies irrottautui perheestään, opiskeli papiksi ja julistaa evankeliumia vielä vanhana ollessaankin.
On niin paljon eri uskontokuntiin kuuluvia kristittyjä, jotka eivät hyväksy toistensa tapaa olla kristitty, että mistä sitä lopulta tietää, minkä uskontokunnan sanoma on just se oikea, mistä Jeesus Kristus puhui täällä ihmisenä eläessään... Haasteellista.
Vuorelle vie monta tietä, mutta kaikki kulkevat Kristuksen kautta. Harhaopit vievät armotta kadotukseen, vaikka tarkoitus olisi ollut hyvä.
Ihan oikeasti nyt! Hyvin pieni osa maailman ihnisistä on edes kuullut Jeesuksesta! Silti lähes kaikkialla on hengellisyyttä/henkisyyttä/uskontoja. On _naurettavaa_, säälittävää ja totaalista tyhmyyttä katsoa asioita noin yksisilmäisesti!
Olen todellakin samaa mieltä kanssasi. Kuka voi mitenkään sanoa, mikä kristillisyys tai muu uskonto on harhaoppia. Maailmassa on tosiaan valtavasti ihmisiä, jotka vain eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Hekö kaikki joutuisivat he.......n?
Onko se tyhmyyttä vai kasvatuksen tulosta vai suurta itsekeskeisyyttä kuvitella, että vain itse olisi oikeassa, että vain juuri se oma uskonnollinen ryhmä ihmisiä ajattelisi oikein ja kaikki muut olisivat täysin väärässä...
Sanattomaksi vetää.
Oikeesti nyt! Te itse kuvittelette, että tämä hengellisyys on totuus ja muut on joko väärässä tai heillä on vaan osa totuutta. Vai oletteko harkinneet, että ehkä mormonit ovatkin oikeassa?
Loki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs nuori mies, katolilaisen kasvatuksen saanut, tuli uskoon samalla tavalla kuin monet muut. Alkoi kokea synnintuntoa, rukoili pelastusta ja lopulta löysi Jeesuksen.
Mies alkoi julistaa evankeliumia ja ylisi Jeesusta, ja puhui kotonaankin kovasti Jeesuksen opetuksista. Miehen isä, joka oli vahvasti katolilainen, antoi pojalleen ns. isän kämmenestä. Myös nuoren miehen äiti ja muut perheenjäsenet hylkäsivät miehen. Kotona ei saanut puhua Jeesuksesta, vaan sai vain rukoilla siten, kuin katolinen pappi oli heitä opettanut. Herralle ei saanut puhua vapaasti. Mies irrottautui perheestään, opiskeli papiksi ja julistaa evankeliumia vielä vanhana ollessaankin.
On niin paljon eri uskontokuntiin kuuluvia kristittyjä, jotka eivät hyväksy toistensa tapaa olla kristitty, että mistä sitä lopulta tietää, minkä uskontokunnan sanoma on just se oikea, mistä Jeesus Kristus puhui täällä ihmisenä eläessään... Haasteellista.
Vuorelle vie monta tietä, mutta kaikki kulkevat Kristuksen kautta. Harhaopit vievät armotta kadotukseen, vaikka tarkoitus olisi ollut hyvä.
Ihan oikeasti nyt! Hyvin pieni osa maailman ihnisistä on edes kuullut Jeesuksesta! Silti lähes kaikkialla on hengellisyyttä/henkisyyttä/uskontoja. On _naurettavaa_, säälittävää ja totaalista tyhmyyttä katsoa asioita noin yksisilmäisesti!
Aivan totta, muita uskontojahan on ollut iät ja ajat. Ero onkin siinä, että muissa uskonnoissa palvovat elävän Jumalan sijaan itse tekemiä jumalhahmoja, mitkä eivät voi nähdä, kuulla, puhua, tai tehdä mitään muutakaan.
Siksipä se on Sanassakin annettu lähetyskäsky, että saataisiin kaikki maailman ihmiset pelastuksen piiriin.
Myös Islamissa on elävä jumala - ihan näin vaikka esimerkkinä. Ei meilläkään ole persoonallista, puhuvaa jumalaa. Tässäkin ketjussa ihmiset tavoittelevat ykseyden tilaa.
Muutenkin aika extreme oppi tämä että islamin ja kristinuskon Jumala edes olisi eri. Onhan ne molemmat ns. abrahamilaisia uskontoja, samasta juuresta. Yleensä ajatellaan, että sama Jumala niillä on, profeetoista ja oikean palvelemisen tavoista vaan on eri näkemyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs nuori mies, katolilaisen kasvatuksen saanut, tuli uskoon samalla tavalla kuin monet muut. Alkoi kokea synnintuntoa, rukoili pelastusta ja lopulta löysi Jeesuksen.
Mies alkoi julistaa evankeliumia ja ylisi Jeesusta, ja puhui kotonaankin kovasti Jeesuksen opetuksista. Miehen isä, joka oli vahvasti katolilainen, antoi pojalleen ns. isän kämmenestä. Myös nuoren miehen äiti ja muut perheenjäsenet hylkäsivät miehen. Kotona ei saanut puhua Jeesuksesta, vaan sai vain rukoilla siten, kuin katolinen pappi oli heitä opettanut. Herralle ei saanut puhua vapaasti. Mies irrottautui perheestään, opiskeli papiksi ja julistaa evankeliumia vielä vanhana ollessaankin.
On niin paljon eri uskontokuntiin kuuluvia kristittyjä, jotka eivät hyväksy toistensa tapaa olla kristitty, että mistä sitä lopulta tietää, minkä uskontokunnan sanoma on just se oikea, mistä Jeesus Kristus puhui täällä ihmisenä eläessään... Haasteellista.
Vuorelle vie monta tietä, mutta kaikki kulkevat Kristuksen kautta. Harhaopit vievät armotta kadotukseen, vaikka tarkoitus olisi ollut hyvä.
Ihan oikeasti nyt! Hyvin pieni osa maailman ihnisistä on edes kuullut Jeesuksesta! Silti lähes kaikkialla on hengellisyyttä/henkisyyttä/uskontoja. On _naurettavaa_, säälittävää ja totaalista tyhmyyttä katsoa asioita noin yksisilmäisesti!
Jo se on ihan hullu ajatus, että sillä mitä ihminen ajattelee tai on ajattelematta olisi väliä sille mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, jos tapahtuu mitään. Ihminen kuolee, aivot sammuu ja maatuu, sinne meni ajatukset Jeesuksista ja muista.
Aivot sammuu, mutta sielu ja tietoisuus elää ikuisesti. Siksi kannattaa vähän murehtia että millaisessa paikassa ikuisuutensa tulee viettämään.
Mutta ajatteleva mieli ja sen ajatukset ovat kuolevaisen ruumiin toimintoja. Myös ajatukset koskien uskontoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.
Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista
Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.
Loki
Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään
No ala sitten keksiä sellainen työ, johon voit mennä. Mua vituttaa elättää tuollaisia paskoja käymällä itse työssä, joka ei mua kiinnosta paskaakaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja muuta vaikka telttaan ja syö henkesi pitimiksi käpyjä, mutta älä kuppaa mun rahoja.
Loki
Onhan sullakin vaihtoehtoja; esimerkiksi muuttaa sellaiseen maahan, jossa veroja käytetään sinulle mieleisemmin. Mutta sitä ennen, kiitos siittä noin muutamasta sentistä vuodessa, jonka saan sinun työstäsi ansaitsemastasi palkasta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.
Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista
Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.
Loki
Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään
No ala sitten keksiä sellainen työ, johon voit mennä. Mua vituttaa elättää tuollaisia paskoja käymällä itse työssä, joka ei mua kiinnosta paskaakaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja muuta vaikka telttaan ja syö henkesi pitimiksi käpyjä, mutta älä kuppaa mun rahoja.
Loki
Meneekö tää sinusta oikein, että koska sun "pitää" kärsiä töissä, niin kaikkien muidenkin täytyisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.
Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista
Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.
Loki
Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään
No ala sitten keksiä sellainen työ, johon voit mennä. Mua vituttaa elättää tuollaisia paskoja käymällä itse työssä, joka ei mua kiinnosta paskaakaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja muuta vaikka telttaan ja syö henkesi pitimiksi käpyjä, mutta älä kuppaa mun rahoja.
Loki
Meneekö tää sinusta oikein, että koska sun "pitää" kärsiä töissä, niin kaikkien muidenkin täytyisi?
Eri, mutta kyllähän se vähän niin menee, että jos jotain epämiellyttävää on tehtävä että tämä yhteiskunta saadaan toimimaan, niin kyllä siihen soisi kaikkien siihen pystyvien osallistuvan omalta osaltaan, jos käyttää palvelujakin. Yhteiskunnan palveluja kun käytännössä käyttää kaikki kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.
Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista
Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.
Loki
Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään
No ala sitten keksiä sellainen työ, johon voit mennä. Mua vituttaa elättää tuollaisia paskoja käymällä itse työssä, joka ei mua kiinnosta paskaakaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja muuta vaikka telttaan ja syö henkesi pitimiksi käpyjä, mutta älä kuppaa mun rahoja.
Loki
Meneekö tää sinusta oikein, että koska sun "pitää" kärsiä töissä, niin kaikkien muidenkin täytyisi?
Eri, mutta kyllähän se vähän niin menee, että jos jotain epämiellyttävää on tehtävä että tämä yhteiskunta saadaan toimimaan, niin kyllä siihen soisi kaikkien siihen pystyvien osallistuvan omalta osaltaan, jos käyttää palvelujakin. Yhteiskunnan palveluja kun käytännössä käyttää kaikki kuitenkin.
Jos ei halua että tämä yhteiskunta toimii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs nuori mies, katolilaisen kasvatuksen saanut, tuli uskoon samalla tavalla kuin monet muut. Alkoi kokea synnintuntoa, rukoili pelastusta ja lopulta löysi Jeesuksen.
Mies alkoi julistaa evankeliumia ja ylisi Jeesusta, ja puhui kotonaankin kovasti Jeesuksen opetuksista. Miehen isä, joka oli vahvasti katolilainen, antoi pojalleen ns. isän kämmenestä. Myös nuoren miehen äiti ja muut perheenjäsenet hylkäsivät miehen. Kotona ei saanut puhua Jeesuksesta, vaan sai vain rukoilla siten, kuin katolinen pappi oli heitä opettanut. Herralle ei saanut puhua vapaasti. Mies irrottautui perheestään, opiskeli papiksi ja julistaa evankeliumia vielä vanhana ollessaankin.
On niin paljon eri uskontokuntiin kuuluvia kristittyjä, jotka eivät hyväksy toistensa tapaa olla kristitty, että mistä sitä lopulta tietää, minkä uskontokunnan sanoma on just se oikea, mistä Jeesus Kristus puhui täällä ihmisenä eläessään... Haasteellista.
Vuorelle vie monta tietä, mutta kaikki kulkevat Kristuksen kautta. Harhaopit vievät armotta kadotukseen, vaikka tarkoitus olisi ollut hyvä.
Ihan oikeasti nyt! Hyvin pieni osa maailman ihnisistä on edes kuullut Jeesuksesta! Silti lähes kaikkialla on hengellisyyttä/henkisyyttä/uskontoja. On _naurettavaa_, säälittävää ja totaalista tyhmyyttä katsoa asioita noin yksisilmäisesti!
Aivan totta, muita uskontojahan on ollut iät ja ajat. Ero onkin siinä, että muissa uskonnoissa palvovat elävän Jumalan sijaan itse tekemiä jumalhahmoja, mitkä eivät voi nähdä, kuulla, puhua, tai tehdä mitään muutakaan.
Siksipä se on Sanassakin annettu lähetyskäsky, että saataisiin kaikki maailman ihmiset pelastuksen piiriin.
Myös Islamissa on elävä jumala - ihan näin vaikka esimerkkinä. Ei meilläkään ole persoonallista, puhuvaa jumalaa. Tässäkin ketjussa ihmiset tavoittelevat ykseyden tilaa.
Se voi olla, mutta muuten sitten menivätkin metsään kun ovat nostaneet Mohammedin epäjumalan asemaan ja korvanneet kristillisen opin jollain toisella.
Kiitos ketjusta, vihdoinkin löysin sellaisen jossa pohditaan samanlaisia asioita joita olen itse miettinyt jo pitkän aikaa. En osaa oikein profiloida itseäni minkään uskonnon seuraajaksi, enkä oikein ateistiksikaan. Olen pitänyt itseäni agnostikkona, mutta silti on ollut tunne, että materialistinen maailmakaan ei ole kaikki mitä on, ihmisen käsityskyky voi olla rajallinen, se voi olla vain pieni osa sitä mikä on. Tuntuu järkevältä ja loogiselta että olisi "Yksi" jonka osasia kaikki olemme. Ja se Yksi olisi jotain sellaista jota emme voi käsittää, se vain On.
Kysymys sinulle: Pidätkö matematiikkaa jotenkin kehollisten olentojen kehittämänä loogisena, rajallisena järjestelmänä, vai onko se jotain universaalia Tietoisuuden ilmentymää, joka pätee kaikkialla? Koska periaatteessa matematiikan ja logiikan lait eivät välttämättä päde kaikkialla samanlaisena, vaikka meidän todellisuudessa pätisi. Jotkut joukko-oppiin erikoistuneet matemaatikot (esim. George Cantor) ovat yrittäneet kuvailla Jumalaa, Yhtä tai millä nimellä sitä haluaa kutsuakaan, luvuilla. Transfiniittisillä luvuilla, tai absoluuttisen äärettömän symboleilla. Mikä sinun mielipiteesi on tästä, voiko Jumalaa edes yrittää kuvailla lukujen mahtavuuksien avulla? Entä kun Yksi on emanoitunut kaikeksi mahdolliseksi, voiko jollain tietyllä muodolla olla periaatteessa ääretön määrä kopioita? Eli siis jos minä olen osa Jumalaa, niin voiko olla loputon määrä "minuja" joiksi Jumala on monistunut, ja myös kaikkia muita. Koska eikös periaatteessa ole niin, ettei mikään rajoita Tietoisuuden mahtavuutta?
Pahoittelut ehkä epäselvästä selityksestä, toivottavasti ymmärsit edes jotain. Mutta näiden kysymysten äärellä olen paininut tässä kesän aikana, ja olisi mielenkiintoista kuulla myös sinun näkemyksesi asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.
Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista
Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.
Loki
Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään
No ala sitten keksiä sellainen työ, johon voit mennä. Mua vituttaa elättää tuollaisia paskoja käymällä itse työssä, joka ei mua kiinnosta paskaakaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja muuta vaikka telttaan ja syö henkesi pitimiksi käpyjä, mutta älä kuppaa mun rahoja.
Loki
Meneekö tää sinusta oikein, että koska sun "pitää" kärsiä töissä, niin kaikkien muidenkin täytyisi?
Totta kai, jos on siihen kykeneväinen eikä onnistu löytämään nautittavia töitä. Varmaan aika harva käy mielekkäässä työssä, ja suurin osa käy jossain turhanpäiväisessä paskassa vaan tienaamassa surkean elantonsa. Miksi jonkun pitäisi saada maata kotona "etsimässä itseään" muiden elättämänä? Eikö me kaikki nyt ollakaan samanarvoisia? Että toiset saakin elää huvin vuoksi toisten rahoilla?
Loki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.
Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista
Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.
Loki
Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään
No ala sitten keksiä sellainen työ, johon voit mennä. Mua vituttaa elättää tuollaisia paskoja käymällä itse työssä, joka ei mua kiinnosta paskaakaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja muuta vaikka telttaan ja syö henkesi pitimiksi käpyjä, mutta älä kuppaa mun rahoja.
Loki
Meneekö tää sinusta oikein, että koska sun "pitää" kärsiä töissä, niin kaikkien muidenkin täytyisi?
Eri, mutta kyllähän se vähän niin menee, että jos jotain epämiellyttävää on tehtävä että tämä yhteiskunta saadaan toimimaan, niin kyllä siihen soisi kaikkien siihen pystyvien osallistuvan omalta osaltaan, jos käyttää palvelujakin. Yhteiskunnan palveluja kun käytännössä käyttää kaikki kuitenkin.
Jos ei halua että tämä yhteiskunta toimii?
Mikä oikeus sillä yhdellä on määräillä, miten koko yhteiskunta toimii? Sitten sopii muuttaa eroon siitä yhteiskunnasta ja kokeilla elää ilman sitä. Tai kai sitä voi alkaa ter roristiksi ja yrittää tuhota toisten elämäntapa, jota ei itse hyväksy. Mutta mä luulin, että te olette nii-iin toisten tuomitsemista vastaan!?
Loki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.
Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista
Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.
Loki
Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään
No ala sitten keksiä sellainen työ, johon voit mennä. Mua vituttaa elättää tuollaisia paskoja käymällä itse työssä, joka ei mua kiinnosta paskaakaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja muuta vaikka telttaan ja syö henkesi pitimiksi käpyjä, mutta älä kuppaa mun rahoja.
Loki
Meneekö tää sinusta oikein, että koska sun "pitää" kärsiä töissä, niin kaikkien muidenkin täytyisi?
Eri, mutta kyllähän se vähän niin menee, että jos jotain epämiellyttävää on tehtävä että tämä yhteiskunta saadaan toimimaan, niin kyllä siihen soisi kaikkien siihen pystyvien osallistuvan omalta osaltaan, jos käyttää palvelujakin. Yhteiskunnan palveluja kun käytännössä käyttää kaikki kuitenkin.
Jos ei halua että tämä yhteiskunta toimii?
Huvittavaa on, että jos se ei toimisi, vaihtoehto jonkin sortin työlle olisi nälkäkuolema. Nyt kun se toimii, voi nauttia yhteiskunnan tarjoamista tuista ja niiden turvin lämpimässä asunnossa, vatsa täynnä ruokaa marista miten paska tämä yhteiskunta on ja en halua että se toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierpalavan,[quote=Vierailija kirjoitti:
Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.
Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista
Tässä sinulle alla Mystikon vastaus, joka oli poistettu:
Kristitty mystikko
4141/4142 |
klo 22:32 | 1.9.2022
On ihan ookoo etsiä itseään ja tietään tässä maailmassa. Joskus se vaatii vähän lusmuilemistakin.
Mutta kuten sanot itsekin, lusmuilu pysyvänä elämänvalintana silloin kun on työkykyinen on epäeettistä, koska se että niitä tuella elämisen mahdollistavia tukia on olemassa vaatii, että useimmat yhteiskunnan jäsenet joutuvat kuitenkin tekemään sitä työtä työelämässä sellaisena kuin se on. Eli käytännössä sanot työelämästä, että minä en tuohon paskaan koske, muut koskekoot - ja elät kuitenkin heidän työstään verotetuilla rahoilla.
Oikeastaan tällaisen elämäntavan on mahdollistanut vasta tämä moderni yhteiskunta kasvottomine tukikoneistoineen - ei jossain maalaisyhteisössä olisi kukaan katsellut sitä, että joku olisi todennut että raatakaa te siellä navetoissa ja pelloilla, minä käyn aina välillä vaan hakemassa teiltä tuotteita. Olisi todettu aika äkkiä että jos ei työtä tee, ei syömänkään pidä, ja olisi joku täytynyt jotenkin itse saada vaikka keräilemällä ja metsästämällä ruokansa sitten, tai jos vanhat vanhemmat auttaisivat säälistä (mikä taas rasittaisi niitä vanhempia).
Kyseenalaistaisin myös työn oletuksen työelämästä kokonaisuudessaan epäeettisenä. Ei se täydellinen ole, kuten ei tässä maailmassa mikään. Mutta niin epäeettinen ettei siinä voisi missään toimia? Entä olisiko mahdollista ajatella, että omalta osaltaan ja omalla energiallaan tekee työelämästä siinä määrin inhimillisempää ja eettisempää kuin pystyy? Itse koen niin ollessani töissä korporaatiomaailmassa - minä tuon sinne energiani ja olemukseni sellaisena kuin minä olen, en muutu miksikään kiirettä höpöttäväksi kyynärpääkilpailijaksi työelämässäkään, en vaikka moni muu olisi. Ja se huomataan ja ihmiset on ilmaisseet kokevansa olonsa rauhalliseksi ja luottavaiseksi kun olen vaikka jossain kokouksessa.
Toki on mahdollista valita epäkonventionaalisia ratkaisuja elämäänsä. Vaikka se taiteen tekeminen, tai omavaraisuuteen pyrkivä elämä maalla, ekoyhteisössä tms. Ei perinteinen koulut ja 9-17 työ eläkeikään asti ainoa vaihtoehto ole. Mutta ei sekään välttämättä ole niin paha vaihtoehto, jos jollain tapaa kiinnostava ala löytyy, ja sellainen joka sopii omiin luonteenpiirteisiin ja taipumuksiin. Siunausta!
Aivan mielenkiintoinen vastaus, kiitos siitä. Tavallaan en sano, että muut koskekoot tuohon työelämä-paskaan, mutta minä en. Toivoisin etteivät muutkaan koskis. Näin saatais suurempaa muutosta aikaan ihan yhteiskuntarakenteessa asti. Myös muiden asioiden suhteen olen tottelemattomuuden kannalla, mutta eipä sillä oo merkitystä miten minä asiat näen, koska jokainen toimii tavallaan.
Jos olis tuollainen maatilasysteemi, niin ei mulla olis mitään syytä tai kiinnostusta kieltäytyä siellä työskentelystä. Se on eri asia.
Ja tuota miten itse omalla olemuksellaan vaikuttaa sisältäpäin työyhteisöön, oon kans sitä miettiny ja se onkin yks niistä syistä miks ees mietin työntekoa vaihtoehtona. Ei vaan vielä oo tullu tietoisuuteen ideaa paikasta mihin voisin edes jollain tapaa harkita meneväniHaluaisin kysyä sinulta jotain, mutta sitä ennen toivoisin sun kertovan, onko sulla ketään, jota rakastat tai josta välität todella paljon etkä haluaisi hänen joutuvan kärsimään tai kuolemaan liian aikaisin? Ja tämä ei ole mikään provo, vaan vastauksestasi riippuu, mitä sinulta kysyn. Kiitos.
Ookoo. Kyllä mää ainaki koen rakastavani useampaakin ihmistä (ja eläintä), enkä tietenkään haluais kärsimystä tai aikaista kuolemaa oikeestaan kellekään.
Kiitos, kun kerroit ja mukava, että sinulla on ihmisiä, joita rakastaa ja eläinkin toki.
Jos joku heistä sairastuisi vakavasti niin, että ilman hoitoa olisi kuolema tulossa muutamissa tunneisa. Mitä, jos et voisi viedä läheistäsi sairaalaan siksi, että ambulanssikuski haluaisi kapinoida ja jättää työkeikan väliin? Eikä työ kiinnostaisi taxikuskiakaan? Jos lopulta kuitenkin pääsisitte sairaalaan, niin mitä jos lääkärikin - toiveittesi mukaan - heittäytyisi tottelemattomaksi eikä suostuisi leikkaamaan läheistäsi, joten hän kuolisi, niin koetko, että asiat olisivat menneet juuri niin kuin hyväksi on, vai mitä ajattelisit?
Oletko ajatellut ihan vakavissasi kaikkia niitä seuraamuksia - tai edes pientä osaa niistä - mitä tulisi, jos toiveesi toteutuisivat ja ihmiset eivät suostuisi tekemään töitä?
Millaista muutosta toivot yhteiskuntarakenteesta asti tapahtuvan?
Millainen olisi mieleisesi Suomi?
Jos kuolema on tullakseen, niin sitten on tullakseen. Se on luonnollinen osa elämää ja ihmisen ei tarvis siihen jumalaleikeillä niin paljoo puuttua. En nää kuolemaa välteltävänä asiana, vaikka helppohan se on nyt tässä välissä sanoa kun ei ole tosi kyseessä. Rakkaan koirani kuoltua muutama viikko sitten pystyin kuitenkin aivan hyvin hyväksymään tilanteen ja olemaan ok asian kanssa, vaikka se surettikin.
Jos ihmiset oikeasti lopettais tottelemisen ja odotusten täyttämisen, niin senhän näkis vasta sitten miten tilanne siittä etenee. Ihan mikä sattuu olemaan ihmisen motivaationa tuolle muutokselle, niin sen mukaan mentäis.
Yhteiskuntarakenteeseen isoimmiksi muutoksiksi toivoisin maksimaalisen kulutuksen ihannoinnin ja yritystenvälisen kilpailun loppumista, ja yksilön oman parhaan huomioimista. Raha välineenä on sellainen jolle on annettu hurjasti liikaa arvoa, enkä tiiä voisko sitäkään muuttaa paremmaks vai tarvisko sen loppua.
Ajatusmaailmani taitaa olla vähän sellainen, että haluaisin vaan nähdä kaiken palavan, ja luottaa siihen että asiat järjestyy sen myötä korkeimmaks parhaaks. Tulevaisuuden suunnittelun näen mahdottomana.
Ongelma noissa sun toivomuksissa on se, että ihmisistä vain hyvin pieni osa jakaa ne tällä hetkellä. Siksi toivomasi kumous ei tule tapahtumaan.
Tämäntapaisiahan mietittiin toisen maailmansodan jälkeen kun päästiin uudelleen vaurauden nousuun. Yhdysvalloissakin jotkut yritykset siirtyi 6 h työpäiviin ja ajatus oli, että koska nyt teknologian kehityttyä voidaan tuottaa tarpeeksi vähemmälläkin työllä, ihmisten työtaakkaa kevennetään ja heille jää siis enemmän vapaa-aikaa. Mutta miten kävi? Ihmiset alkoivat vaatia saada tehdä taas 8 tunnin työpäiviä. Miksi? Koska kehittyvä teknologia oli tuonut markkinoille ties mitä kodinkonetta, viihdejuttua tms. ja ihmiset halusivat niitä, he vaan tarvitsivat rahaa enemmän kuin 6 h työstä sai ostaakseen haluamansa. Ihmiset siis arvostivat enemmän ei elämälle välttämätöntä tavaraa kuin vapaa-aikaa.
Sama tämä on nykyään. Ihmisillä on hyvin paljon materialistisia haaveita. He ovat valmiita tekemään työtä nykyisessä työelämässä niiden eteen. Työ ei ole niin vastenmielistä, etteikö sitä katsottaisi korvauksensa eli palkan ja sillä saatavien asioiden arvoiseksi.
Aivot sammuu, mutta sielu ja tietoisuus elää ikuisesti. Siksi kannattaa vähän murehtia että millaisessa paikassa ikuisuutensa tulee viettämään.