Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Lusmuilijaksi itseäsi kutsuva, millainen lapsuus sinulla oli?
En tiiä onko sillä tämän ketjun kannalta mitään merkitystä, mutta ymmärrän jos kiinnostaa.
Synnyin ensimmäisenä lapsena insinöörivanhemmille ja menin melkein vuoden iässä päiväkotiin. Elin ihan perus jees lapsuutta. Aloin käyttämään instagramia 11-vuotiaana. Yläkouluiässä alkoi varmaan masentaa. Sain itseni satuttamisesta jotain ja halusin tappaa itseni, jos elämä oikeasti on sellaista millaisena sen silloin näin. Koulumenestys oli ihan keskivertoa/hyvää, vaikken siihen paljoa panostanut.
Minut "kannustettiin" /painostettiin menemään lukioon, jossa en viihtynyt, ja jonka lopetin heti täysi-ikäistyttyäni. Tiesin, että sukulaiset ja vanhemmat pettyy ja kauhistuu, mutta se oli silti tehtävä.
Aloin jossain välissä teininä lukeen tietoa kannabiksesta (iha päihdelinkinki sivuilta) ja sen perusteella aattelin, että se vois olla kokeilun arvoinen juttu. Olihan se, kun sitten 17-vuotiaana sain sellaisen mahdollisuuden. Koen, että se oli isoin tekijä tuosta "masentuneisuudesta" pääsemisessä, mutta myös avuksi maailmankuvan muokkaamisen ja ensimmäisen henkisen kokemuksen saamisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko olla edelleen täällä? Siis ei tietenkään ole, voinhan valita mitä tahansa mutta onko aihetta olettaa että koska olen vielä hengissä, mulla on jotain tehtävää ja koettavaa vielä täällä? Kun vahvasti epäilen että ei ole mitään koettavaa, että mitään uutta ei koskaan tule. Omaa syytä tietysti ettei tule, mitäs et kykene luomaan itsellesi parempaa elämää.
Sinun olemassaolosi on itsessään uskomattoman arvokas, se on maailmankaikkeuden tai Jumalan ainutkertainen tapa ilmaista itseään ja kokea olemassaolo yhdestä kulmasta katsoen. Yhdestä täysin ainoakertaisesta kulmasta, joka ei toistu koskaan. Vaikka eläisit ihmisten arvostelmien mukaan maailman tylsimmän ja itseään toistavimman elämän, niin koska olet täysin ainutlaatuinen yksilö, elämän tylsyys oli sinun kauttasi koettu aivan eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen tai jälkeen. Lisäksi kuten kaikki, sinäkin muutut koko ajan kuolevaisen osalta: keho muuttuu, mieli muuttuu, ja niinpä oikeastaan edes tämän päivän tylsyys ei ole sama tylsyys kuin huomisen tylsyys. Voit astua kyllä samaan jokeen kaksi kertaa, mutta se vesi joka ylitsesi virtaa ei ole toisella kertaa sama kuin ensimmäisellä.
Ongelma tässä on toki ehdollistunut ihmismieli, joka ei huomaa hienovaraisia asioita vaan kategorisoi ja leimaa. Omenapuiden tai lintujen elämä se vasta näennäisesti on tylsää, koska niillä ei ole ollenkaan sellaisia mahdollisuuksia valita tietään kuin ihmisellä. Mutta eivät ne masennu ja ahdistu rajoittuneesta elämästään, koska niillä ei ole egoa joka marisisi: "taas tänäänkin tätä samaa tylsää, ei ikinä mitään vaihtelua, ei mitään eteeenpäin menoa". Vaihtelua on tosiasiassa paljonkin, mutta sen huomaaminen vaatii pienten asioiden tiedostamista. Esimerkiksi itselläni suurin ero entiseen valaistumiskokemuksen jälkeen on se, että minulla ei ole koskaan tylsää. Pelkkä olemassaolemisen tunne on suurta onnea tuottava energia joka on aina läsnä. Auringonpaiste iholla tuntuu ihanalta. Suloinen koira tai vauva lenkillä nähtynä tuottaa valtavaa onnea. Kaikki tunteet, negatiivisiin ja positiivisiin jaottelematta, on elävää elämänenergiaa liikkeessä, jotain minkä otan vastaan innolla.
Joskus on tosiaan niin että elämän vaakatasossa eli ulkoisten tasolla ei pysty saavuttamaan paljoakaan, mutta silloinkin on olemassa aina elämän syvyystaso, jonka voi löytää, ja se voi tuottaa enemmän onnea ja rauhaa kuin ulkoiset saavutukset ja muutokset. Mutta kyllä niitä ulkoisen tason muutoksiakin vielä tulee sinullekin, ei kenenkään elämä koskaan ole ikuisesti samaa. On aina yksi asia mistä voi ihmiselämässä olla varma olipa päällä onni tai ahdistus: "tämäkin menee ohi".
Eli siis erilaisilla asioilla ei tämän mukaan olekaan ääretöntä määrää kopioita Tietoisuuden ilmentymässä? Ymmärrän kyllä hyvin että Tietoisuus on ääretön luovuudessaan mutta kaikki on siis ainutkertaista, "minulla" ei siis ole loputonta määrää identtisiä kopioita vaan minua juuri tällaisena jokaista solua ja sielun sopukkaa myöten on vain yksi? Saitko kiinni mitä tarkoitan? Arvostaisin jos vastaisit ja selventäisit.
Olen eri, mutta haluaisin sen vaan tuohon sanoa, että tuo teoria missä kaikesta on lukemattomia kopioita ja tyyliin testataan kaikki mahdolliset vaihtoehdot yms on vain teoria. Eli ei mikään kirkossa kuulutettu absoluuttinen fakta. Sen voi uskoa jos uskoo, mutta ite en ainakaan voi oikein käsittää miten voisin olla jossain muualla kuin juuri nyt tässä hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko olla edelleen täällä? Siis ei tietenkään ole, voinhan valita mitä tahansa mutta onko aihetta olettaa että koska olen vielä hengissä, mulla on jotain tehtävää ja koettavaa vielä täällä? Kun vahvasti epäilen että ei ole mitään koettavaa, että mitään uutta ei koskaan tule. Omaa syytä tietysti ettei tule, mitäs et kykene luomaan itsellesi parempaa elämää.
Sinun olemassaolosi on itsessään uskomattoman arvokas, se on maailmankaikkeuden tai Jumalan ainutkertainen tapa ilmaista itseään ja kokea olemassaolo yhdestä kulmasta katsoen. Yhdestä täysin ainoakertaisesta kulmasta, joka ei toistu koskaan. Vaikka eläisit ihmisten arvostelmien mukaan maailman tylsimmän ja itseään toistavimman elämän, niin koska olet täysin ainutlaatuinen yksilö, elämän tylsyys oli sinun kauttasi koettu aivan eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen tai jälkeen. Lisäksi kuten kaikki, sinäkin muutut koko ajan kuolevaisen osalta: keho muuttuu, mieli muuttuu, ja niinpä oikeastaan edes tämän päivän tylsyys ei ole sama tylsyys kuin huomisen tylsyys. Voit astua kyllä samaan jokeen kaksi kertaa, mutta se vesi joka ylitsesi virtaa ei ole toisella kertaa sama kuin ensimmäisellä.
Ongelma tässä on toki ehdollistunut ihmismieli, joka ei huomaa hienovaraisia asioita vaan kategorisoi ja leimaa. Omenapuiden tai lintujen elämä se vasta näennäisesti on tylsää, koska niillä ei ole ollenkaan sellaisia mahdollisuuksia valita tietään kuin ihmisellä. Mutta eivät ne masennu ja ahdistu rajoittuneesta elämästään, koska niillä ei ole egoa joka marisisi: "taas tänäänkin tätä samaa tylsää, ei ikinä mitään vaihtelua, ei mitään eteeenpäin menoa". Vaihtelua on tosiasiassa paljonkin, mutta sen huomaaminen vaatii pienten asioiden tiedostamista. Esimerkiksi itselläni suurin ero entiseen valaistumiskokemuksen jälkeen on se, että minulla ei ole koskaan tylsää. Pelkkä olemassaolemisen tunne on suurta onnea tuottava energia joka on aina läsnä. Auringonpaiste iholla tuntuu ihanalta. Suloinen koira tai vauva lenkillä nähtynä tuottaa valtavaa onnea. Kaikki tunteet, negatiivisiin ja positiivisiin jaottelematta, on elävää elämänenergiaa liikkeessä, jotain minkä otan vastaan innolla.
Joskus on tosiaan niin että elämän vaakatasossa eli ulkoisten tasolla ei pysty saavuttamaan paljoakaan, mutta silloinkin on olemassa aina elämän syvyystaso, jonka voi löytää, ja se voi tuottaa enemmän onnea ja rauhaa kuin ulkoiset saavutukset ja muutokset. Mutta kyllä niitä ulkoisen tason muutoksiakin vielä tulee sinullekin, ei kenenkään elämä koskaan ole ikuisesti samaa. On aina yksi asia mistä voi ihmiselämässä olla varma olipa päällä onni tai ahdistus: "tämäkin menee ohi".
Eli siis erilaisilla asioilla ei tämän mukaan olekaan ääretöntä määrää kopioita Tietoisuuden ilmentymässä? Ymmärrän kyllä hyvin että Tietoisuus on ääretön luovuudessaan mutta kaikki on siis ainutkertaista, "minulla" ei siis ole loputonta määrää identtisiä kopioita vaan minua juuri tällaisena jokaista solua ja sielun sopukkaa myöten on vain yksi? Saitko kiinni mitä tarkoitan? Arvostaisin jos vastaisit ja selventäisit.
Olen eri, mutta haluaisin sen vaan tuohon sanoa, että tuo teoria missä kaikesta on lukemattomia kopioita ja tyyliin testataan kaikki mahdolliset vaihtoehdot yms on vain teoria. Eli ei mikään kirkossa kuulutettu absoluuttinen fakta. Sen voi uskoa jos uskoo, mutta ite en ainakaan voi oikein käsittää miten voisin olla jossain muualla kuin juuri nyt tässä hetkessä.
Lähinnä ajattelin juuri siitä vinkkelistä, että jos aika on illuusio ja kaikki on koko ajan olemassa tässä ja nyt, niin kyllähän periaatteessa voisit olla samaan aikaan ihan missä tahansa, tietenkin itse koet vain sen todellisuuden ja paikan jossa nyt olet, koska olet samaistunut juuri siihen.
Ei näemmä kannattaisi maallikoiden lukea mitään edistyksellisempää fysiikkaa, kun tieteellisen tutkimuksen sijaan alkavat kehittelemään jotain taikauskoa sen ympärille... Ja humpuukimaakarit nauravat matkalla pankkiin, kun myyvät pseudotiereellisiä opuksiaan.
Jos aihe oikeasti kiinnostaa, niin kannattaa tutkia virallisia tieteellisiä lähteitä, eikä jonkun noitatohtorin teorioita.
Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spacek kirjoitti:
Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.
Samaa mieltä. Täysin asian vierestä, mutta luulen että tähän ollaan onneksi pikkuhiljaa menossa - viittaan tällä psykedeeliavusteiseen terapiaan joka leviää kulovalkean tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai, jos on siihen kykeneväinen eikä onnistu löytämään nautittavia töitä. Varmaan aika harva käy mielekkäässä työssä, ja suurin osa käy jossain turhanpäiväisessä paskassa vaan tienaamassa surkean elantonsa. Miksi jonkun pitäisi saada maata kotona "etsimässä itseään" muiden elättämänä? Eikö me kaikki nyt ollakaan samanarvoisia? Että toiset saakin elää huvin vuoksi toisten rahoilla?
Loki
Kyllä ollaan samanarvoisia. Sullakin on samanlainen mahdollisuus ryhtyä muiden elätettäväksi. Monenkaan pääkoppa ei kestä toimettomana oloa ja itsensä kohtaamista ja lääkkeenä tähän käytetään oravanpyörässä juoksemista, jossa sellainenkin työ käy, mikä ei innosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spacek kirjoitti:
Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.
Eiköhän psykologi ole oikea taho vastaamaan kysymykseesi.
Vierailija kirjoitti:
Spacek kirjoitti:
Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.
Eiköhän psykologi ole oikea taho vastaamaan kysymykseesi.
Niin että ei sais kysyä näkemyksiä keltään muulta kuin koulutetuilta alan ammattilaisilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Spacek kirjoitti:
Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.
Samaa mieltä. Täysin asian vierestä, mutta luulen että tähän ollaan onneksi pikkuhiljaa menossa - viittaan tällä psykedeeliavusteiseen terapiaan joka leviää kulovalkean tavoin.
https://yle.fi/uutiset/3-12605775?utm_source=social-media-share&utm_med…
Karkean arvion mukaan MDMA-avusteinen hoito voisi olla meillä mahdollista parin vuoden päästä, psilosybiinin ehkä viiden vuoden kuluttua, psykiatriaan ja päihdelääketieteeseen erikoistuva lääkäri Antti Hupli kertoo.
Näin kolme vuotta sitten unta, jossa eräs henkilö kertoi minulle, että tulen kuolemaan 33-vuotiaana. Täytin 33 tänä vuonna alkuvuodesta ja tuo ajatus on varjostanut elämääni enemmän tai vähemmän siitä asti. Onko kuolema tulossa minulle tänä vuonna ja jos on, niin pystynkö estämään sitä millään tavalla? Ymmärrän, että uni ei välttämättä viitannut fyysiseen kuolemaan, mutta sen mahdollisuus pelottaa siitä huolimatta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin kolme vuotta sitten unta, jossa eräs henkilö kertoi minulle, että tulen kuolemaan 33-vuotiaana. Täytin 33 tänä vuonna alkuvuodesta ja tuo ajatus on varjostanut elämääni enemmän tai vähemmän siitä asti. Onko kuolema tulossa minulle tänä vuonna ja jos on, niin pystynkö estämään sitä millään tavalla? Ymmärrän, että uni ei välttämättä viitannut fyysiseen kuolemaan, mutta sen mahdollisuus pelottaa siitä huolimatta...
Voi merkitä myös jotain vanhan kuolemaa ja uuden alkua, esimerkiks henkistä heräämistä
Vierailija kirjoitti:
Ei näemmä kannattaisi maallikoiden lukea mitään edistyksellisempää fysiikkaa, kun tieteellisen tutkimuksen sijaan alkavat kehittelemään jotain taikauskoa sen ympärille... Ja humpuukimaakarit nauravat matkalla pankkiin, kun myyvät pseudotiereellisiä opuksiaan.
Jos aihe oikeasti kiinnostaa, niin kannattaa tutkia virallisia tieteellisiä lähteitä, eikä jonkun noitatohtorin teorioita.
Mä ostin mystikon suositteleman Ajan luonne kirjan. Sen kirjoittajasta sanotaan "Hänen työnsä ovat enimmäkseen kvanttigravitaation parista. Hän on yksi silmukkakvanttipainovoimateorian kehittäjistä". Tuskin on humpuukimaakari. Erittäin kiinnostavaa ja silmiä avaavaa, on se fysiikkakin muuttunut niistä ajoista kun itse kasarilla ja ysärillä koulua kävin. Vaikka kirja keskittyykin ihan vaan fysiikkaan eikä missään nimessä pyri olemaan henkinen kirja, siinä on silläkin puolella kiinnostavia näkemyksiä kuten "aika on tietämättömyyttä" (siitä johtuvaa, ettemme tunne maailman kaikkia mikroskooppisia yksityiskohtia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Spacek kirjoitti:
Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.
Eiköhän psykologi ole oikea taho vastaamaan kysymykseesi.
Niin että ei sais kysyä näkemyksiä keltään muulta kuin koulutetuilta alan ammattilaisilta?
Jotkut asiat on paras jättää ammattilaisille.
Vierailija kirjoitti:
Näin kolme vuotta sitten unta, jossa eräs henkilö kertoi minulle, että tulen kuolemaan 33-vuotiaana. Täytin 33 tänä vuonna alkuvuodesta ja tuo ajatus on varjostanut elämääni enemmän tai vähemmän siitä asti. Onko kuolema tulossa minulle tänä vuonna ja jos on, niin pystynkö estämään sitä millään tavalla? Ymmärrän, että uni ei välttämättä viitannut fyysiseen kuolemaan, mutta sen mahdollisuus pelottaa siitä huolimatta...
Kyllähän se sitten on tulossa, eikä asialle mitään voi. Harmi.
Tai ainahan voit itse ottaa asian ns. omiin käsiin. Selviytymistä se tosin paranna, mutta ainakin saa itse sanoa viimeisen sanan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kolme vuotta sitten unta, jossa eräs henkilö kertoi minulle, että tulen kuolemaan 33-vuotiaana. Täytin 33 tänä vuonna alkuvuodesta ja tuo ajatus on varjostanut elämääni enemmän tai vähemmän siitä asti. Onko kuolema tulossa minulle tänä vuonna ja jos on, niin pystynkö estämään sitä millään tavalla? Ymmärrän, että uni ei välttämättä viitannut fyysiseen kuolemaan, mutta sen mahdollisuus pelottaa siitä huolimatta...
Kyllähän se sitten on tulossa, eikä asialle mitään voi. Harmi.
Tai ainahan voit itse ottaa asian ns. omiin käsiin. Selviytymistä se tosin paranna, mutta ainakin saa itse sanoa viimeisen sanan.
Miten minusta tuntuu siltä, että trollaat?
Vierailija kirjoitti:
Näin kolme vuotta sitten unta, jossa eräs henkilö kertoi minulle, että tulen kuolemaan 33-vuotiaana. Täytin 33 tänä vuonna alkuvuodesta ja tuo ajatus on varjostanut elämääni enemmän tai vähemmän siitä asti. Onko kuolema tulossa minulle tänä vuonna ja jos on, niin pystynkö estämään sitä millään tavalla? Ymmärrän, että uni ei välttämättä viitannut fyysiseen kuolemaan, mutta sen mahdollisuus pelottaa siitä huolimatta...
Olen nähnyt noin 20 vuotta sitten samankaltaisen unen, jossa sain tiedon, että kuolen alle tietyn ikäisenä. No se ikä on mennyt jo yli 10 vuotta sitten. Oli aika ikävää odotella, että se uni toteutuu. Onneksi ei toteutunut.
Tosiaan voi viitava myös henkiseen muodonmuutokseen. :) Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Spacek kirjoitti:
Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.
Eiköhän psykologi ole oikea taho vastaamaan kysymykseesi.
Niin että ei sais kysyä näkemyksiä keltään muulta kuin koulutetuilta alan ammattilaisilta?
Jotkut asiat on paras jättää ammattilaisille.
Aina ei asioita pääse kysymään ns. ammattilaisilta. Myös muut kuin psykologit tai psykiatrit voivat osata vastata tuon tyyppisiin kysymyksiin, vaikka tuo kysymys on kyllä sellainen, että siihen vaaditaan tavallista laaja-alaisempaa ajattelykykyä, olipa vastaaja sitten ammatiltaan mikä tahansa.
Katsoin kerran dokumentin sodassa traumatisoituneista sotilaista. Kun he vihdoin vuosien terapian jälkeen - joka ei ollut auttanut - saivat lääkäriltä ja lääkärin valvonnassa lsd:tä, niin se vapautti heidät traumoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Spacek kirjoitti:
Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.
Eiköhän psykologi ole oikea taho vastaamaan kysymykseesi.
Niin että ei sais kysyä näkemyksiä keltään muulta kuin koulutetuilta alan ammattilaisilta?
Jotkut asiat on paras jättää ammattilaisille.
Psykologeilla on aika kapea katsanto maailman ilmiöihin. Minusta traumoihin ei liikaa kannata jäädä kiinni. Osa traumaattisista tapahtumista koetaan koska niitä on tultu tänne kokemaan. Ja osa asioista pohjautuu jo aiempiin elämiin eli käytöksesi ei välttämättä edes liity tämän elämän traumaan. Kannattaa pyrkiä mahdollisimman paljon päästämään tarinoista irti. Psykologia ja diagnoosien maailmakin ovat periaatteessa vain tarinoiden kehimistä.
Eli siis erilaisilla asioilla ei tämän mukaan olekaan ääretöntä määrää kopioita Tietoisuuden ilmentymässä? Ymmärrän kyllä hyvin että Tietoisuus on ääretön luovuudessaan mutta kaikki on siis ainutkertaista, "minulla" ei siis ole loputonta määrää identtisiä kopioita vaan minua juuri tällaisena jokaista solua ja sielun sopukkaa myöten on vain yksi? Saitko kiinni mitä tarkoitan? Arvostaisin jos vastaisit ja selventäisit.