Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä fanilaumaa Kristitylle Mystikolle... Niin kaukana kristinuskosta kuin olla ja voi :(

Mystikko, tajuatko vastuusi? Jos nämä ihmiset joutuvat kadotukseen sinua palvoessaan, se on sinunkin kontollasi. "Jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näiytsä vähäisistä" jnpp.

Syviin ajatuksiin voi helposti uppoutua. Itsellänikin oli vaihe, jolloin luin paljon filosofiaa ja psykologiaa ja ajattelin, että sieltä saan uskooni lisää syvyyttä ja ymmärrystä. Sitten tajusin, että omiin luuloihin ja päätelmiin, filosofisiin kökerryksiin helposti rakastuu, ja niistä tulee harhaoppi.

Ihmisviisaus on synti. Joka järkeä kumartaa se siihen lankeaa. Meidän aivoituksemme ovat meidän pieniä, langenneita ajatuksia, vaikka kuinka suurta niistä luulemme. Edistys/syvyystasot, gurut sun muut on jotain ihan muuta kuin kristinuskoa. 

Oikeasti tärkeää on vähän tai yksi ainoa: Jeesus Kristus on meidän Herramme ja Vapahtajamme. Tämän voi tajuta vammainen ja lapsikin <3 Älkää halveksiko armon yksinkertaisuutta, muuta ei tarvita.

Ei minulla ole mitään tarkoitusta muuttaa kenenkään ajatuksia uskonnosta. Minun puolestani jokainen saa olla sitä uskontoa mitä on. Valaistua voi ateisti, agnostikko, pakana, kristitty tai minkä muun tahansa uskoinen, koska se on kokemuksen tason asia, ei ajattelun. Ei sillä minun näkökulmastani ole niin suurta merkitystä, millaisia uskomuksia ihmisillä on Jumalasta tai jumalista tai niiden olemattomuudesta, että pyrkisin ketään käännyttämään toisiin ajatuksiin sen suhteen. 

Eikä minua kukaan palvo. Mutta osalle heidän sydämensä sanoo, että he kaipaavat vielä jotain, ja se kaipaus resonoi sen kanssa mitä minä täällä kirjoitan. Ei se ole vaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vähän:

"Ihmisviisaus on synti." Riippuu siitä, millaista viisautta se ihminen tuottaa, onko se "syntiä".

Joka järkeä kumartaa se siihen lankeaa." Tuossa järjellä tarkoitetaan egon älyä, millä ei ole mitään tekemistä todellisen viisaudne kanssa.

Kristityt ovat tehneet kautta maailman historian järkyttäviä tekoja ja paljon surmia, kun ovat käännyttäneet toisia ihmisiä täysin ilman mitään empatiakykyä.

Vaikka itsekin ehdottomasti uskon Jeesukseen Kristukseen, niin en kuitenkaan pidä Raamattua luotettavana kirjana. Se on ihmisten kirjoittama ja ihmisten muokkaama ja todella paljon on vääristynyt Jeesuksenkin sanoma siitä, mitä Hän on tarkoittanut.

Ja  sinä (tai ainakin kristitty mystikko) tiedätte, mitä Hän oikesti on tarkoittanut? Vaarallinen tie, joskin täysin inhimillinen. Suurin syntimme on ylpeys: "Oikeastaan minä olen Jumala, minä tiedän miten nämä asiat oikeasti on, tai ainakin miten ne pitäisi olla". Tämä asenne on perisyntiä, ja se asuu meissä hyvin tiukasti, ihan jokaisessa.

Raamattu voi avautua hyvin monella eri tasolla. Niin minäkin aloitin siitä yksinkertaisesta uskosta, mutta minun tieni johti toisenlaiseen näkemykseen, jonka sitten havaitsin monen muunkin, usein "mystikoksi" kutsutun, löytäneen aloittaen pääosin järjen ja tunteen tason kristinuskosta alkaen. Ei ihminen niinkään voi elää uskonelämäänsä, että kieltäytyisi mistään uusista oivalluksista tai näkökulmista, koska pelkää harhaoppia niin kovasti että on pakko takertua aloittelijoille tarjoiltuun yksinkertaisimpaan sanomaan, siihen mitä Paavali kutsui maidoksi pikkulapsille. Hengellinen elämä on aina elävä ja kehittyvä kokemus, eikä sitä ole tarkoitus jäädyttää yhteen kohtaan ja sitten asettua odottamaan kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaukana menneisyydessä on tap et tu paljon ihmisiä ristillä. Se on hirveä tapa lähteä.

Sitten kun valitettavasti myös Jeesus Kristus koki ristinkuoleman, niin jotkut ihmiset alkoivat kuvittelemaan (ja vieläkin kuvittelevat), että Jeesus on samalla hyvittänyt kaikkien tulevaisuudessakin maailmaan syntyvien ihmisten synnit ja pahat teot eikä näiden pahaa ja ns. syntiä tekevien ihmisten itse tarvitse olla mitenkään vastuussa teoistaan.

Jotkut uskonsuunnat harrastavat sitä, että he iltaisin ennen nukkumaanmenoa julistavat taas toistensa synnit anteeksi annetuksi ja siten voikin taas heti aamulla aloittaa uudelleen pahanteon.

Joidenkin mukaan Jeesus on siis mahdollistanut sen, että ihmiset voivat tehdä rauhassa mitä hirveimpiä tekoja toisilleen eivätkä heidän tarvitse pelätä rangaistusta, koska on olemassa Armo, joka langeaa kaikille automaattisesti, jos hän vain sanoo uskovansa Jeesukseen, joka on kuolemallaan sovittanut kaikkien synnit. 

En voi tuommoiseen uskoa, vaan mielestäni olemme ihan henkilökohtaisesti jokainen vastuussa omista pahoista teoistamme (myös ajatuksistamme) ja synneistämme.

Mystikkohan tuntee Raamatun hyvin ja lisäksi ymmärtää sen sanoman paremmin nykyään kuin silloin ennen, kun hän oli vielä tavallinen uskovainen.

Kertoisitko Mystikko meille, mitä ajattelet tuosta Raamatun sanomasta, että Jeesus olisi hyvittänyt meidän kaikkien pahat teot jne. ja että armo lankeaa meille heti, jos vain otamme Jeesuksen sydämeemme.

Jotain jännäähän siinä on, kun esim. jotkut pahantekijät tai alkoholistit ja huumeidenkäyttäjät tulevat uskoon, niin he voivat jättää päihteet/huumeet samantien eikä heille tule edes vieroitusoireita. Mitä siinä tapahtuu?

On ihan totta, että hengellinen herääminen vie pois karman tai syyn ja seurauksen tai synnin ja rangaistuksen lain alta. Uskoontulo ei kuitenkaan ole suoraan samaistettavissa tämän kanssa. Silti myös se, vaikka onkin yleensä enemmän järjen ja tunteen tason asia kuin kokonaan uuden tietoisuuden tason avautuminen, voi vapauttaa paljon voimavaroja ihmisessä, päästää monista jännityksistä ja pakkomielteistä. Joskin kohtalaisen usein käy niin, että uutuudenviehätyksen mentyä vanhoja tapoja hiipii takaisin tai niitä korvautuu uusilla paheilla ja riippuvuuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Voiko erilaisten mielialalääkkeiden käyttö estää jonkin sielullisen prosessin läpikäymisen/toteutumisen tai jopa valaistumisen? Tai voiko joissain tapauksissa lääkkeistä olla jopa apua?

Sekä että. Tässä pitää noudattaa omaa intuitiota. Itselläni oli tosiaan eräässä vaiheessa niin, että tunsin että todella tarvitsisin apua, enkä ollut yhtään varma jaksanko edes huomiseen ilman jotain helpotusta, joko alkoholista tai lääkkeistä, mutta sisin sanoi: älä, tämä on prosessi joka vain pitkittyy niin. Mutta kyllähän minä esim. juomalla sitä välillä silti pitkitinkin ja silti se eteni. Jos ei jaksa ilman apua niin ei jaksa, ja apua voi käyttää.  Mutta jos jaksaa ja kokee että kaiken kohtaaminen ilman pehmennystä johtaa johonkin edistykseen ja hyvään, niinkin voi tehdä miettimättä sitä, mitä tämä maailma arvostaa, sitä ettei olisi ahdistuksia ja pelkoja ja pahoja oloja. 

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni (nainen), joka vanhemmalla iällä alkoi lukea papiksi ja juuri valmistui, sairastui syöpään ja tilanne näyttää huonolta. Hän on todella aidosti uskova, rakastaa Jeesusta ja haluaa levittää Jumalan sanaa ja kertoa Jeesuksesta, armosta jne. Pyydän Mystikko, voisitko rukoilla hänen puolestaan. Olisin todella kiitollinen, kuten hänkin tietysti.

Toki :)

Vierailija kirjoitti:

KRISTITTY mystikko? Sorry mutta aidot mystikot eivät seuraa mitään tiettyä uskontoa, vaan omaa tietään ja sitä polkua jonka heidän mahdollinen valaistumisensa osoittaa. Katso vaikka Sadhguru. Vaatetuksen perusteella voisit sanoa että hän on Hindulainen tai Buddhalainen mystikko, mutta olisit väärässä, on oman määritelmänsä mukaan pelkkä mystikko. Tiettyyn uskontoon tunnustautuminen tappaa mystisyyden.

Ei tapa. Uskontoon tunnustautuminen on ihmisjärjen tason asia, kun taas mystikkous on tietoisuuden tason ja energeettisen tason asia. Ei ole merkitystä, minkä uskonnon -tai uskonnottomalla- kielellä totuutensa ilmaisee, vain sillä on väliä mikä on kokemus todellisuudesta (ja se tuottaa hedelmää myös muiden nähtäväksi).

Vierailija kirjoitti:

Apua...

Siunausta :)

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä fanilaumaa Kristitylle Mystikolle... Niin kaukana kristinuskosta kuin olla ja voi :(

Mystikko, tajuatko vastuusi? Jos nämä ihmiset joutuvat kadotukseen sinua palvoessaan, se on sinunkin kontollasi. "Jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näiytsä vähäisistä" jnpp.

Syviin ajatuksiin voi helposti uppoutua. Itsellänikin oli vaihe, jolloin luin paljon filosofiaa ja psykologiaa ja ajattelin, että sieltä saan uskooni lisää syvyyttä ja ymmärrystä. Sitten tajusin, että omiin luuloihin ja päätelmiin, filosofisiin kökerryksiin helposti rakastuu, ja niistä tulee harhaoppi.

Ihmisviisaus on synti. Joka järkeä kumartaa se siihen lankeaa. Meidän aivoituksemme ovat meidän pieniä, langenneita ajatuksia, vaikka kuinka suurta niistä luulemme. Edistys/syvyystasot, gurut sun muut on jotain ihan muuta kuin kristinuskoa. 

Oikeasti tärkeää on vähän tai yksi ainoa: Jeesus Kristus on meidän Herramme ja Vapahtajamme. Tämän voi tajuta vammainen ja lapsikin <3 Älkää halveksiko armon yksinkertaisuutta, muuta ei tarvita.

Uskotko sinä raukka vielä kadotukseen? Ei ole kadotusta. On vain ikuinen elämä. On vain rakkaus. Nuo kadotukset ja helvetit on aikanaan muuteltu Raamattuun jotta kansa pysyisi ruodussa. Jumala ei ole luonut mitään sellaista. Me olemme Hänen rakkaita lapsiaan ja täällä oppimassa elämästä ja toisistamme.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni (nainen), joka vanhemmalla iällä alkoi lukea papiksi ja juuri valmistui, sairastui syöpään ja tilanne näyttää huonolta. Hän on todella aidosti uskova, rakastaa Jeesusta ja haluaa levittää Jumalan sanaa ja kertoa Jeesuksesta, armosta jne. Pyydän Mystikko, voisitko rukoilla hänen puolestaan. Olisin todella kiitollinen, kuten hänkin tietysti.

Toki :)

Lämin kiitos rukouksesta ja kaikista kirjoittamistasi teksteistä tässä ketjussa! <3

En yhtään halua naljailla, vaan pelkästään ymmärtää, sillä eräs uskovainen sukulaiseni haluaa, että hänen ruumiinsa kuljetetaan n. 800 kilometrin päähän toisen paikkakunnan kirkkoon  hautajaisiin ja kirkkomaahan arkun kera.

Se on valtava kustannus hänen lapselleen, sillä kuolevalla sukulaisella ei itsellä ole juurikaan ylimääräistä rahaa, ja ruumiin kuljetus maksaa hautaustoimistossa paljon - ilmeisesti n. 3000 euroa. Sukulainen on jo niin huonossa kunnossa, ettei hän pysty matkustamaan sinne kauas kuolemaan. Kuinka paljon helpompaa olisikaan kuljettaa sinne hänen tuhkauurnansa. Hän ei ole perustellut, miksi ei tuhkausta halua.

Uskontunnustuksessa uskoaan tunnustava sanoo  uskovansa ruumiin ylönousemiseen. Itse ajattelen, että kyse olisi kuoleman jälkeen tapahtuvasta henkisen ruumiin/kehon ylösnousemisesta, mutta ajattelevatko jotkut, esim. uskovaiset, että jossain siellä Tuonelassa he odottavat sitä viimeistä päivää, jolloin Jeesus tulee herättämään heidät kuolleista, ja silloin he nousevat ruumiineen päivineen ylös "taivaaseen", vaikka se ruumis olisikin muuttunut jo maaksi?

"Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva." Tuotakaan en oikein ymmärrä, että olemme maasta tulleita. No toisaalta täällä maapallollahan me olemme ja joskus maaksi muutumme, olimmepa sitä ennen tuhkattuna tai sitten pitemmän ajan jälkeen, kun olemme ensin arkussa mätänemässä matojen syötävänä.

Nousiko Jeesus Kristus taivaaseen fyysisessä kehossaan? Jos ei, niin minne hänen fyysinen kehonsa on hävinnyt? On tehty paljon myös dokkareita aiheesta, mihin Jeesuksen keho on haudattu, kun jotenkin ihmeesti hänen kehonsa oli sieltä "luolasta" ison kiven takaa hävinnyt.

Luulen, että Jeesuskin nousi taivaaseen henkisessä kehossaan,  mutta tietty voin olla väärässä.

Siksikö jotkut uskovaiset eivät halua polttohautausta kuolemansa jälkeen, kun silloin ei olisi sitä ruumista/kehoa, jonka Jeesus tulee herättämään? No eihän sitä kyllä ole muutenkaan, kun maatuuhan se ruumis, muuttuu lopussa maaksi taas. Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva.

Vai siksikö he eivät halua polttohautausta, kun se muistuttaa liikaa Hel ve tin lieskoja?

Vierailija kirjoitti:

En yhtään halua naljailla, vaan pelkästään ymmärtää, sillä eräs uskovainen sukulaiseni haluaa, että hänen ruumiinsa kuljetetaan n. 800 kilometrin päähän toisen paikkakunnan kirkkoon  hautajaisiin ja kirkkomaahan arkun kera.

Se on valtava kustannus hänen lapselleen, sillä kuolevalla sukulaisella ei itsellä ole juurikaan ylimääräistä rahaa, ja ruumiin kuljetus maksaa hautaustoimistossa paljon - ilmeisesti n. 3000 euroa. Sukulainen on jo niin huonossa kunnossa, ettei hän pysty matkustamaan sinne kauas kuolemaan. Kuinka paljon helpompaa olisikaan kuljettaa sinne hänen tuhkauurnansa. Hän ei ole perustellut, miksi ei tuhkausta halua.

Uskontunnustuksessa uskoaan tunnustava sanoo  uskovansa ruumiin ylönousemiseen. Itse ajattelen, että kyse olisi kuoleman jälkeen tapahtuvasta henkisen ruumiin/kehon ylösnousemisesta, mutta ajattelevatko jotkut, esim. uskovaiset, että jossain siellä Tuonelassa he odottavat sitä viimeistä päivää, jolloin Jeesus tulee herättämään heidät kuolleista, ja silloin he nousevat ruumiineen päivineen ylös "taivaaseen", vaikka se ruumis olisikin muuttunut jo maaksi?

"Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva." Tuotakaan en oikein ymmärrä, että olemme maasta tulleita. No toisaalta täällä maapallollahan me olemme ja joskus maaksi muutumme, olimmepa sitä ennen tuhkattuna tai sitten pitemmän ajan jälkeen, kun olemme ensin arkussa mätänemässä matojen syötävänä.

Nousiko Jeesus Kristus taivaaseen fyysisessä kehossaan? Jos ei, niin minne hänen fyysinen kehonsa on hävinnyt? On tehty paljon myös dokkareita aiheesta, mihin Jeesuksen keho on haudattu, kun jotenkin ihmeesti hänen kehonsa oli sieltä "luolasta" ison kiven takaa hävinnyt.

Luulen, että Jeesuskin nousi taivaaseen henkisessä kehossaan,  mutta tietty voin olla väärässä.

Siksikö jotkut uskovaiset eivät halua polttohautausta kuolemansa jälkeen, kun silloin ei olisi sitä ruumista/kehoa, jonka Jeesus tulee herättämään? No eihän sitä kyllä ole muutenkaan, kun maatuuhan se ruumis, muuttuu lopussa maaksi taas. Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva.

Vai siksikö he eivät halua polttohautausta, kun se muistuttaa liikaa Hel ve tin lieskoja?

Useimmilla ei ole sellaista teologista käsitystä, että kuoleman jälkeinen elämä häiriintyisi jotenkin polttohautauksesta, mutta monia muita syitä on miksi toive voi olla perinteinen arkkuhautaus maahan. Kulttuurinen perinne, suvun perinne (esim. sukuhaudat) mutta yleisin lienee vain vaistomainen kiintymys omaan kehon muotoon ja halu ettei sitä sillä tapaa liian nopeasti ja "keinotekoisesti" jossain uunissa tuhota vaan luonto saa hoitaa hitaasti maatumalla. On ihmisillä tahtoja mitä heidän omaisuudellaankin halutaan tehtävän kuoleman jälkeen, ja useimmat on omaan kehoonsa vielä enemmän kiintyneitä kuin omaisuuteen.

Ei hänen tahdossaan sinänsä mitään vikaa tai paheksuttavaa ole, mutta toki elävän maksajan taloudellisten realiteettien mukaan mennään. Jos kirkkomaa ja hautaustapa on hänelle hyvin tärkeitä, ehkä lähempänä oleva kirkkomaa kelpaisi myös, jos kaikkia toiveita ei voi toteuttaa? Tai jos juuri se paikka on tärkeä, niin sitten ehkä hyväksyisi sen polttohautauksen ennemmin kuin päätymisen väärän seudun maahan. Toiveiden kunnioittaminen siinä määrin kun voi on kunnianosoitus kuolevaa ja tämän elämää kohtaan. Mutta ei siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä jos kaikkea ei voi toteuttaa. 

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään halua naljailla, vaan pelkästään ymmärtää, sillä eräs uskovainen sukulaiseni haluaa, että hänen ruumiinsa kuljetetaan n. 800 kilometrin päähän toisen paikkakunnan kirkkoon  hautajaisiin ja kirkkomaahan arkun kera.

Se on valtava kustannus hänen lapselleen, sillä kuolevalla sukulaisella ei itsellä ole juurikaan ylimääräistä rahaa, ja ruumiin kuljetus maksaa hautaustoimistossa paljon - ilmeisesti n. 3000 euroa. Sukulainen on jo niin huonossa kunnossa, ettei hän pysty matkustamaan sinne kauas kuolemaan. Kuinka paljon helpompaa olisikaan kuljettaa sinne hänen tuhkauurnansa. Hän ei ole perustellut, miksi ei tuhkausta halua.

Uskontunnustuksessa uskoaan tunnustava sanoo  uskovansa ruumiin ylönousemiseen. Itse ajattelen, että kyse olisi kuoleman jälkeen tapahtuvasta henkisen ruumiin/kehon ylösnousemisesta, mutta ajattelevatko jotkut, esim. uskovaiset, että jossain siellä Tuonelassa he odottavat sitä viimeistä päivää, jolloin Jeesus tulee herättämään heidät kuolleista, ja silloin he nousevat ruumiineen päivineen ylös "taivaaseen", vaikka se ruumis olisikin muuttunut jo maaksi?

"Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva." Tuotakaan en oikein ymmärrä, että olemme maasta tulleita. No toisaalta täällä maapallollahan me olemme ja joskus maaksi muutumme, olimmepa sitä ennen tuhkattuna tai sitten pitemmän ajan jälkeen, kun olemme ensin arkussa mätänemässä matojen syötävänä.

Nousiko Jeesus Kristus taivaaseen fyysisessä kehossaan? Jos ei, niin minne hänen fyysinen kehonsa on hävinnyt? On tehty paljon myös dokkareita aiheesta, mihin Jeesuksen keho on haudattu, kun jotenkin ihmeesti hänen kehonsa oli sieltä "luolasta" ison kiven takaa hävinnyt.

Luulen, että Jeesuskin nousi taivaaseen henkisessä kehossaan,  mutta tietty voin olla väärässä.

Siksikö jotkut uskovaiset eivät halua polttohautausta kuolemansa jälkeen, kun silloin ei olisi sitä ruumista/kehoa, jonka Jeesus tulee herättämään? No eihän sitä kyllä ole muutenkaan, kun maatuuhan se ruumis, muuttuu lopussa maaksi taas. Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva.

Vai siksikö he eivät halua polttohautausta, kun se muistuttaa liikaa Hel ve tin lieskoja?

Useimmilla ei ole sellaista teologista käsitystä, että kuoleman jälkeinen elämä häiriintyisi jotenkin polttohautauksesta, mutta monia muita syitä on miksi toive voi olla perinteinen arkkuhautaus maahan. Kulttuurinen perinne, suvun perinne (esim. sukuhaudat) mutta yleisin lienee vain vaistomainen kiintymys omaan kehon muotoon ja halu ettei sitä sillä tapaa liian nopeasti ja "keinotekoisesti" jossain uunissa tuhota vaan luonto saa hoitaa hitaasti maatumalla. On ihmisillä tahtoja mitä heidän omaisuudellaankin halutaan tehtävän kuoleman jälkeen, ja useimmat on omaan kehoonsa vielä enemmän kiintyneitä kuin omaisuuteen.

Ei hänen tahdossaan sinänsä mitään vikaa tai paheksuttavaa ole, mutta toki elävän maksajan taloudellisten realiteettien mukaan mennään. Jos kirkkomaa ja hautaustapa on hänelle hyvin tärkeitä, ehkä lähempänä oleva kirkkomaa kelpaisi myös, jos kaikkia toiveita ei voi toteuttaa? Tai jos juuri se paikka on tärkeä, niin sitten ehkä hyväksyisi sen polttohautauksen ennemmin kuin päätymisen väärän seudun maahan. Toiveiden kunnioittaminen siinä määrin kun voi on kunnianosoitus kuolevaa ja tämän elämää kohtaan. Mutta ei siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä jos kaikkea ei voi toteuttaa. 

Tosi hyvin vastasit Mystikko. En ollut tullut ajatelleeksi tuotakaan, että kiintymys omaan kehoon voisi olla syy hautaustavan valintaan, mutta siinä on kyllä järkeää. Luulin nimenomaan, että kyse olisi jostain uskonnollisesta syystä uskovan kuolevan kohdalla.

Olen samaa mieltä, että on hyvä yrittää kunnioittaa kuolevan toiveita siinä määrin, mitä se vain on mahdollista. Pitääpä vähän jutella tämän aikuisen lapsen kanssa noista, mitä kerroit. Kiitos. :)

"Mä mäkätän täällä, koska Mystikon filosofia on epälooginen ja persuksista."

Olet minun puolestani tervetullut mäkättämään niin paljon kuin haluat :) En usein vastaa, koska en koe hengessäni halua tai tarvetta siihen, mikä todennäköisesti tarkoittaa ettei mikään vastaus minulta olisi sinulle iloksi tai hyödyksi. Eikä minulla taas ole mitään tarvetta muuten vaan puolustaa sitä että olisin "oikeassa", alkaa väitellä opista ja logiikasta ja filosofiasta ja metafysiikasta ja sen sellaisesta. 

Mutta nyt haluan yleisellä tasolla tästä ammattiasiasta jotain sanoa. Koska olen itsekin kulkenut kahta eri tietä sen suhteen. Olen täällä kertonutkin, miten valitsin ammatin joka oli minusta "hieno" ja hyväpalkkainen, mutta jota vastaan kaikki luontaiset lahjani sotivat. Siinäpä sitten kärsin ja pelkäsin potkuja harva se päivä, kun taas osaamattomuuteni paljastui, kun taas minulle piti etsiä apua tai helpompia tehtäviä koska en vaan pärjännyt. Ensimmäinen tie jota koitin ongelmaan (toki ihan vaan opiskelun ja ilmaisen ylityön salaa tekemisen lisäksi) oli erilaiset manifestaatiotekniikat. Tällä tiellä minulla oli selkeä tahto: tahdon tulla hyväksi tässä ammatissa ja pärjätä. Pitkän tien jälkeen minä jopa onnistuin kohtuuhyvin, sovellettuani ensin niitä tekniikoita lukemattomiin pienempiin asioihin ja rakennettua luottamusta kykyihini. Silti ajattelin aina, että kunhan saan paremman yhteyden Pyhään Henkeen, minut taatusti kutsutaan pois tältä itselleni pohjimmiltaan sopimattomalta ammatilliselta polulta. 

Mutta ei se mennyt ollenkaan niin. Voitokasta manifestointia seurasi minun tapauksessani omasta tahdosta luopuminen, se "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki tämä annetaan teille". Ei minulla voinut olla enää tahtoa että haluan olla parantaja tai kirjailija tai mitä nyt milloinkin olin halunnut. Minun piti olla joka päivä egoton, nöyrä palvelemaan Jumalaa ja ihmisiä sillä paikalla jolle minut oli asetettu. Ja opin sillä tiellä, että mikä tahansa tehtävä tuntuu arvolliselta, kun sen näkee Jumalan ja ihmisten palvelemisena, eikä valita siitä kuin se olisi jotenkin liian alhaista itselle. Jos Henki tahtoo minun palvelevan siivoojana, niin sitten minä siivoan ja kiitän että saan omalta osaltani olla pitämässä huolta tilojen viihtyisyydestä, joka tuottaa ihmisille hyvää mieltä ja iloa.  Minun tapauksessani olen vieläkin samalla alalla kuin aiemmin, sillä jota inhosin ja jonka koin itselleni vääräksi. Mutta nyt koen iloa joka hetkestä kun saan tehdä sitä, palvella osana ketjussa joka saa tietyt yhteiskunnan tärkeät palvelut toimimaan. En voi haluta mitään muuta. Mutta jos joku päivä tulee hetki tehdä jotain muuta, en voi haluta myöskään pysyä tässä, koska mukava toimeentulo ja sen sellaista. Se olisi vanhan egon kaivamista takaisin koipalloista, ja tiedän mihin se johtaisi ajan myötä: ykseyden ja rauhan peittymiseen halujen ja nautintojen ja turhautumien ja kaiken sellaisen taakse. 

Ja on tosiaan epäloogista, että voin kannattaa molempia menetelmiä, sitä että paranna vaan elämääsi kovalla työllä tai manifestaatiolla tai mitä nyt teetkin, sekä sitä että laita syrjään oma tahtosi ja etsi vain Jumalan valtakuntaa tai valaistumista. Molemmille on omat aikansa ja tilanteensa, eikä ole hyödyksi sanoa että vain toinen olisi aina oikea tie. 

Sanoit asuvasi nykyään ulkomailla. Missä asut ja miten päädyit sinne? Onko Venäjän toimilla tekemistä asian kanssa?

Irlannissa 1800 asukkaan kylässä kohtalaisen lähellä Dublinia jossa olen töissä. Tietoisesti ei ole tekemistä Venäjän tilanteen kanssa - minulle vaan tarjoutui ihan LinkedInin kautta hieno työmahdollisuus ja intuitioni sanoi että tartu siihen. Se myös kehotti etsimään kodin jostain yhteisöllisestä ja rauhaisasta paikasta, jossa luonto on lähellä.

Kristitty mystikko kirjoitti:

" Voitokasta manifestointia seurasi minun tapauksessani omasta tahdosta luopuminen, se "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki tämä annetaan teille". Ei minulla voinut olla enää tahtoa että haluan olla parantaja tai kirjailija tai mitä nyt milloinkin olin halunnut. Minun piti olla joka päivä egoton, nöyrä palvelemaan Jumalaa ja ihmisiä sillä paikalla jolle minut oli asetettu. Ja opin sillä tiellä, että mikä tahansa tehtävä tuntuu arvolliselta, kun sen näkee Jumalan ja ihmisten palvelemisena, eikä valita siitä kuin se olisi jotenkin liian alhaista itselle. Jos Henki tahtoo minun palvelevan siivoojana, niin sitten minä siivoan ja kiitän että saan omalta osaltani olla pitämässä huolta tilojen viihtyisyydestä, joka tuottaa ihmisille hyvää mieltä ja iloa.  Minun tapauksessani olen vieläkin samalla alalla kuin aiemmin, sillä jota inhosin ja jonka koin itselleni vääräksi. Mutta nyt koen iloa joka hetkestä kun saan tehdä sitä, palvella osana ketjussa joka saa tietyt yhteiskunnan tärkeät palvelut toimimaan. En voi haluta mitään muuta. Mutta jos joku päivä tulee hetki tehdä jotain muuta, en voi haluta myöskään pysyä tässä, koska mukava toimeentulo ja sen sellaista. Se olisi vanhan egon kaivamista takaisin koipalloista, ja tiedän mihin se johtaisi ajan myötä: ykseyden ja rauhan peittymiseen halujen ja nautintojen ja turhautumien ja kaiken sellaisen taakse. 

Ja on tosiaan epäloogista, että voin kannattaa molempia menetelmiä, sitä että paranna vaan elämääsi kovalla työllä tai manifestaatiolla tai mitä nyt teetkin, sekä sitä että laita syrjään oma tahtosi ja etsi vain Jumalan valtakuntaa tai valaistumista. Molemmille on omat aikansa ja tilanteensa, eikä ole hyödyksi sanoa että vain toinen olisi aina oikea tie. 

Niin viisaasti kerrottu, kiitos Mystikko. Tuo teksti taas muistutti perimmäisistä, tärkeistä asioista. :)

Kristitty mystikko kirjoitti:

"Mä mäkätän täällä, koska Mystikon filosofia on epälooginen ja persuksista."

Olet minun puolestani tervetullut mäkättämään niin paljon kuin haluat :) En usein vastaa, koska en koe hengessäni halua tai tarvetta siihen, mikä todennäköisesti tarkoittaa ettei mikään vastaus minulta olisi sinulle iloksi tai hyödyksi. Eikä minulla taas ole mitään tarvetta muuten vaan puolustaa sitä että olisin "oikeassa", alkaa väitellä opista ja logiikasta ja filosofiasta ja metafysiikasta ja sen sellaisesta. 

Mutta nyt haluan yleisellä tasolla tästä ammattiasiasta jotain sanoa. Koska olen itsekin kulkenut kahta eri tietä sen suhteen. Olen täällä kertonutkin, miten valitsin ammatin joka oli minusta "hieno" ja hyväpalkkainen, mutta jota vastaan kaikki luontaiset lahjani sotivat. Siinäpä sitten kärsin ja pelkäsin potkuja harva se päivä, kun taas osaamattomuuteni paljastui, kun taas minulle piti etsiä apua tai helpompia tehtäviä koska en vaan pärjännyt. Ensimmäinen tie jota koitin ongelmaan (toki ihan vaan opiskelun ja ilmaisen ylityön salaa tekemisen lisäksi) oli erilaiset manifestaatiotekniikat. Tällä tiellä minulla oli selkeä tahto: tahdon tulla hyväksi tässä ammatissa ja pärjätä. Pitkän tien jälkeen minä jopa onnistuin kohtuuhyvin, sovellettuani ensin niitä tekniikoita lukemattomiin pienempiin asioihin ja rakennettua luottamusta kykyihini. Silti ajattelin aina, että kunhan saan paremman yhteyden Pyhään Henkeen, minut taatusti kutsutaan pois tältä itselleni pohjimmiltaan sopimattomalta ammatilliselta polulta. 

Mutta ei se mennyt ollenkaan niin. Voitokasta manifestointia seurasi minun tapauksessani omasta tahdosta luopuminen, se "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki tämä annetaan teille". Ei minulla voinut olla enää tahtoa että haluan olla parantaja tai kirjailija tai mitä nyt milloinkin olin halunnut. Minun piti olla joka päivä egoton, nöyrä palvelemaan Jumalaa ja ihmisiä sillä paikalla jolle minut oli asetettu. Ja opin sillä tiellä, että mikä tahansa tehtävä tuntuu arvolliselta, kun sen näkee Jumalan ja ihmisten palvelemisena, eikä valita siitä kuin se olisi jotenkin liian alhaista itselle. Jos Henki tahtoo minun palvelevan siivoojana, niin sitten minä siivoan ja kiitän että saan omalta osaltani olla pitämässä huolta tilojen viihtyisyydestä, joka tuottaa ihmisille hyvää mieltä ja iloa.  Minun tapauksessani olen vieläkin samalla alalla kuin aiemmin, sillä jota inhosin ja jonka koin itselleni vääräksi. Mutta nyt koen iloa joka hetkestä kun saan tehdä sitä, palvella osana ketjussa joka saa tietyt yhteiskunnan tärkeät palvelut toimimaan. En voi haluta mitään muuta. Mutta jos joku päivä tulee hetki tehdä jotain muuta, en voi haluta myöskään pysyä tässä, koska mukava toimeentulo ja sen sellaista. Se olisi vanhan egon kaivamista takaisin koipalloista, ja tiedän mihin se johtaisi ajan myötä: ykseyden ja rauhan peittymiseen halujen ja nautintojen ja turhautumien ja kaiken sellaisen taakse. 

Ja on tosiaan epäloogista, että voin kannattaa molempia menetelmiä, sitä että paranna vaan elämääsi kovalla työllä tai manifestaatiolla tai mitä nyt teetkin, sekä sitä että laita syrjään oma tahtosi ja etsi vain Jumalan valtakuntaa tai valaistumista. Molemmille on omat aikansa ja tilanteensa, eikä ole hyödyksi sanoa että vain toinen olisi aina oikea tie. 

Mahtavaa, mä olen toivoton tapaus, kun mulle ei kannata vastata! :D

Jos kerran onnistit manifestoimaan itsellesi kyvyt tehdä tuota työtä, niin eikö se sitten tarkoita sitä, että Henki sitten tahtoo sinun palvelevan siinä? Tosin sun on nyt helppo lässyttää, että palvelet iloisesti siinä, kun se työ oli sun tavoite. Et selkeästikään ole mikään siivooja, kun siivoojia ei headhuntata toiseen maahan, joten teet jotain järkevämpää.

Sulla on siis selkeästi joku hyväpalkkainen työ. Anna mulle pari tonnia tai vaikka enemmän, jotta voin olla lapsen kanssa kotona vielä kauemmin. Vai etkö "koe hengessäsi" siihen jostain kumman syystä halua?

Loki

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

"Mä mäkätän täällä, koska Mystikon filosofia on epälooginen ja persuksista."

Olet minun puolestani tervetullut mäkättämään niin paljon kuin haluat :) En usein vastaa, koska en koe hengessäni halua tai tarvetta siihen, mikä todennäköisesti tarkoittaa ettei mikään vastaus minulta olisi sinulle iloksi tai hyödyksi. Eikä minulla taas ole mitään tarvetta muuten vaan puolustaa sitä että olisin "oikeassa", alkaa väitellä opista ja logiikasta ja filosofiasta ja metafysiikasta ja sen sellaisesta. 

Mutta nyt haluan yleisellä tasolla tästä ammattiasiasta jotain sanoa. Koska olen itsekin kulkenut kahta eri tietä sen suhteen. Olen täällä kertonutkin, miten valitsin ammatin joka oli minusta "hieno" ja hyväpalkkainen, mutta jota vastaan kaikki luontaiset lahjani sotivat. Siinäpä sitten kärsin ja pelkäsin potkuja harva se päivä, kun taas osaamattomuuteni paljastui, kun taas minulle piti etsiä apua tai helpompia tehtäviä koska en vaan pärjännyt. Ensimmäinen tie jota koitin ongelmaan (toki ihan vaan opiskelun ja ilmaisen ylityön salaa tekemisen lisäksi) oli erilaiset manifestaatiotekniikat. Tällä tiellä minulla oli selkeä tahto: tahdon tulla hyväksi tässä ammatissa ja pärjätä. Pitkän tien jälkeen minä jopa onnistuin kohtuuhyvin, sovellettuani ensin niitä tekniikoita lukemattomiin pienempiin asioihin ja rakennettua luottamusta kykyihini. Silti ajattelin aina, että kunhan saan paremman yhteyden Pyhään Henkeen, minut taatusti kutsutaan pois tältä itselleni pohjimmiltaan sopimattomalta ammatilliselta polulta. 

Mutta ei se mennyt ollenkaan niin. Voitokasta manifestointia seurasi minun tapauksessani omasta tahdosta luopuminen, se "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki tämä annetaan teille". Ei minulla voinut olla enää tahtoa että haluan olla parantaja tai kirjailija tai mitä nyt milloinkin olin halunnut. Minun piti olla joka päivä egoton, nöyrä palvelemaan Jumalaa ja ihmisiä sillä paikalla jolle minut oli asetettu. Ja opin sillä tiellä, että mikä tahansa tehtävä tuntuu arvolliselta, kun sen näkee Jumalan ja ihmisten palvelemisena, eikä valita siitä kuin se olisi jotenkin liian alhaista itselle. Jos Henki tahtoo minun palvelevan siivoojana, niin sitten minä siivoan ja kiitän että saan omalta osaltani olla pitämässä huolta tilojen viihtyisyydestä, joka tuottaa ihmisille hyvää mieltä ja iloa.  Minun tapauksessani olen vieläkin samalla alalla kuin aiemmin, sillä jota inhosin ja jonka koin itselleni vääräksi. Mutta nyt koen iloa joka hetkestä kun saan tehdä sitä, palvella osana ketjussa joka saa tietyt yhteiskunnan tärkeät palvelut toimimaan. En voi haluta mitään muuta. Mutta jos joku päivä tulee hetki tehdä jotain muuta, en voi haluta myöskään pysyä tässä, koska mukava toimeentulo ja sen sellaista. Se olisi vanhan egon kaivamista takaisin koipalloista, ja tiedän mihin se johtaisi ajan myötä: ykseyden ja rauhan peittymiseen halujen ja nautintojen ja turhautumien ja kaiken sellaisen taakse. 

Ja on tosiaan epäloogista, että voin kannattaa molempia menetelmiä, sitä että paranna vaan elämääsi kovalla työllä tai manifestaatiolla tai mitä nyt teetkin, sekä sitä että laita syrjään oma tahtosi ja etsi vain Jumalan valtakuntaa tai valaistumista. Molemmille on omat aikansa ja tilanteensa, eikä ole hyödyksi sanoa että vain toinen olisi aina oikea tie. 

Mahtavaa, mä olen toivoton tapaus, kun mulle ei kannata vastata! :D

Jos kerran onnistit manifestoimaan itsellesi kyvyt tehdä tuota työtä, niin eikö se sitten tarkoita sitä, että Henki sitten tahtoo sinun palvelevan siinä? Tosin sun on nyt helppo lässyttää, että palvelet iloisesti siinä, kun se työ oli sun tavoite. Et selkeästikään ole mikään siivooja, kun siivoojia ei headhuntata toiseen maahan, joten teet jotain järkevämpää.

Sulla on siis selkeästi joku hyväpalkkainen työ. Anna mulle pari tonnia tai vaikka enemmän, jotta voin olla lapsen kanssa kotona vielä kauemmin. Vai etkö "koe hengessäsi" siihen jostain kumman syystä halua?

Loki

Sun kirjotuksesta huomaa, että et ymmärrä mystikon sanomisia silleen mitä hän niillä sanoilla kuvaa. Eli vastaaminen ei välttämättä kannata, jos ei tuu ymmärretyksi niin miten tarkottaa.

"Mahtavaa, mä olen toivoton tapaus, kun mulle ei kannata vastata! :D"

Ei, et ole mitenkään toivoton. Mutta jonkun muun tapa esittää asioita on ehkä sinulle sopivampi kuin minun. Ei minulla ole. halua tai tarvetta vakuuttaa ketään mistään. Kirjoitan mitä kirjoitan, jotkut saa siitä iloa ja hyötyä ja jotkut ei, joitain se ärsyttääkin, ja se on ihan ok niin.

"Jos kerran onnistit manifestoimaan itsellesi kyvyt tehdä tuota työtä, niin eikö se sitten tarkoita sitä, että Henki sitten tahtoo sinun palvelevan siinä?

Ei, ei ole mitään ulkoista voimaa joka sanoisi, että tuo tavoite on minun mieleni mukainen tai hyödyllinen joten annan sen toteuttamiseen kykyä ja voimia, mutta tuo toinen taas ei, joten ei tule onnistumaan teetpä mitä vaan. Kyllä olisin pystynyt manifestoimaan sellaisiakin asioita, jotka olisi tehneet esim. hengellisen tieni tässä elämässä aika lailla tyhjäksi. Se olisi myös ollut ihan oma vapaa valintani, sallittu valinta. On mahdollista olla myös vahva ego ja täysin inhimillinen oma tahto, ja oppia erittäin hyväksi manifestoimaan egon tahtomia asioita. Vain oma usko tai sen puute rajoittaa. Ja joskus toki pitkälti alitajuiset perususkomukset, ellei ole opettanut niitä joko tuomaan tietoisuuteen ja käsittelemään siellä tai ohittamaan jollain tekniikalla.

"Tosin sun on nyt helppo lässyttää, että palvelet iloisesti siinä, kun se työ oli sun tavoite. Et selkeästikään ole mikään siivooja, kun siivoojia ei headhuntata toiseen maahan, joten teet jotain järkevämpää."

Se oli minun tavoite, koska uskoin ettei muuta mahdollisuutta ole, vaikka inhosin koko työtä. En vaan pitänyt mahdollisena lähteä enää muuta tutkintoa opiskelemaan varsinkaan, kun mikään muukaan ala ei kiinnostanut yhtään sen enempää. Olen teknisen alan asiantuntijatehtävissä, mutta en pidä sitä mitenkään tärkeämpänä työnä kuin siivoamistakaan, järkevämpää korkeintaan siinä mielessä että minun työni tehdään enemmän ajattelemalla kuin fyysisellä toiminnalla.

Anna mulle pari tonnia tai vaikka enemmän, jotta voin olla lapsen kanssa kotona vielä kauemmin. Vai etkö "koe hengessäsi" siihen jostain kumman syystä halua?

En. Koen, että maailmassa on enemmän tarvitsevia kohteita hyväntekeväisyyteen tuloistani varaamalleni osuudelle. Eikä se edes ratkaisisi ongelmaasi, sitä että koet nykyisen työsi hyvin epätyydyttäväksi, mutta et myöskään halua vaihtaa minnekään minne pääsyä pidät itsellesi mahdollisena.

Kristitty mystikko kirjoitti:

"Mahtavaa, mä olen toivoton tapaus, kun mulle ei kannata vastata! :D"

Ei, et ole mitenkään toivoton. Mutta jonkun muun tapa esittää asioita on ehkä sinulle sopivampi kuin minun. Ei minulla ole. halua tai tarvetta vakuuttaa ketään mistään. Kirjoitan mitä kirjoitan, jotkut saa siitä iloa ja hyötyä ja jotkut ei, joitain se ärsyttääkin, ja se on ihan ok niin.

"Jos kerran onnistit manifestoimaan itsellesi kyvyt tehdä tuota työtä, niin eikö se sitten tarkoita sitä, että Henki sitten tahtoo sinun palvelevan siinä?

Ei, ei ole mitään ulkoista voimaa joka sanoisi, että tuo tavoite on minun mieleni mukainen tai hyödyllinen joten annan sen toteuttamiseen kykyä ja voimia, mutta tuo toinen taas ei, joten ei tule onnistumaan teetpä mitä vaan. Kyllä olisin pystynyt manifestoimaan sellaisiakin asioita, jotka olisi tehneet esim. hengellisen tieni tässä elämässä aika lailla tyhjäksi. Se olisi myös ollut ihan oma vapaa valintani, sallittu valinta. On mahdollista olla myös vahva ego ja täysin inhimillinen oma tahto, ja oppia erittäin hyväksi manifestoimaan egon tahtomia asioita. Vain oma usko tai sen puute rajoittaa. Ja joskus toki pitkälti alitajuiset perususkomukset, ellei ole opettanut niitä joko tuomaan tietoisuuteen ja käsittelemään siellä tai ohittamaan jollain tekniikalla.

"Tosin sun on nyt helppo lässyttää, että palvelet iloisesti siinä, kun se työ oli sun tavoite. Et selkeästikään ole mikään siivooja, kun siivoojia ei headhuntata toiseen maahan, joten teet jotain järkevämpää."

Se oli minun tavoite, koska uskoin ettei muuta mahdollisuutta ole, vaikka inhosin koko työtä. En vaan pitänyt mahdollisena lähteä enää muuta tutkintoa opiskelemaan varsinkaan, kun mikään muukaan ala ei kiinnostanut yhtään sen enempää. Olen teknisen alan asiantuntijatehtävissä, mutta en pidä sitä mitenkään tärkeämpänä työnä kuin siivoamistakaan, järkevämpää korkeintaan siinä mielessä että minun työni tehdään enemmän ajattelemalla kuin fyysisellä toiminnalla.

Anna mulle pari tonnia tai vaikka enemmän, jotta voin olla lapsen kanssa kotona vielä kauemmin. Vai etkö "koe hengessäsi" siihen jostain kumman syystä halua?

En. Koen, että maailmassa on enemmän tarvitsevia kohteita hyväntekeväisyyteen tuloistani varaamalleni osuudelle. Eikä se edes ratkaisisi ongelmaasi, sitä että koet nykyisen työsi hyvin epätyydyttäväksi, mutta et myöskään halua vaihtaa minnekään minne pääsyä pidät itsellesi mahdollisena.

Mitä helevettiä nyt taas? Toi on sun omaa pskaa, jossa mainitset hengen. Henki on kolmannessa muodossa ja sinä ensimmäisessä. Kaksi eri tyyppiä.

"Jos Henki tahtoo minun palvelevan siivoojana, niin sitten minä siivoan ja kiitän että saan omalta osaltani olla pitämässä huolta tilojen viihtyisyydestä, joka tuottaa ihmisille hyvää mieltä ja iloa."

Miten niistä alitajuisista uskomuksista sitten pääsee eroon? Olen itse kokeillut naputtelua, jonka etu on se, että se on helppoa, mutta en tiedä tekeekö se oikeasti mitään.

Raha nimenomaan ratkaisee sen ongelman, että minulla on varat loppu, vaikka hoitovapaa jatkuu vielä pari kuukautta. Miten raha ei ratkaisisi sitä?

Mites niitä kohteita nyt onkin hyviä ja huonoja? Ihan itse hengessään ne muutkin tietoisuudet on päätyneet huonoon jamaan.

En halua vaihtaa toiseen paikkaan, joka on samaa pskaa kuin tämä nykyinen. Miten sitten pääsen parempaan taivsaan itseni uskomaan, että pääsen parempaan?

Haluaisin oikeastaan tehdä kuosisuunnittelua kotoa. En vain osaa piirtää eikä minulla ei ole silmää sommittelulle. Tiedän, etten varsinaisesti tarvitse piirustustaitoa, koska voisin tehdä vaikka geometrisia kuoseja, mutta minun on vaikea uskoa, että voisin menestyä siinä. Lisäksi ihmettelen miten minulla on aikaa toteuttaa mitään, kun olen töissä ja illalla lapsen kanssa. Miten tätä juttua konkreettisesti lähdetään perkaamaan?

Loki