Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vautsi, noin hyvin Lokilla asiat, ja silti jaksat olla usein niin negatiivinen, jopa suorastaan ilkeä. Miksi ihmeessä? Kai osaat arvostaa sitä, kuinka upeita asioita sinulla elämässäsi on?

Mä olen aika urakeskeinen ihminen. Mä päätin/tajusin lapsena mitä haluan tehdä isona. Oli kova isku tajuta, ettei musta ikinä tule mitä haluan, koska olen liian huono ja tyhmä. Mä arvostan monia asioita elämässäni, mutta mä en kestä sitä, että niin iso osa musta ei koskaan toteudu. Elämä olisi kivaa, jos mun ei sitten tarvitsisi tehdä mitään muita töitä ja voisin vaan harrastaa kivoja juttuja. Sen sijaan jokainen työpäivä muistuttaa mua siitä mitä mä en saanut ja miten paljon mä vihaan sitä typerää työtä. Ja siinäkin voin arvostaa jotain juttuja, kuten etätyömahdollisuutta ja kivoja kollegoita, mutta ne ei vaan ole mulle niin tärkeitä, että ne voittaisi sen paskan osuuden.

Enkä mä vaan pidä ihmisistä. Rakkaideni kohdalla voin jättää heidän negatiiviset puolet huomiotta, mutta vieraille ihmisille en suo edes sitä.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Loki, sun elämä kuulostaa ihan mukavalta, mutta tosiaan, mistäpä sitä tietää minkälainen olo kenelläkin on sitten sisimmässään. Ootko ajatellut vaihtaa duunia? Kiva kuulla, että olet onnellinen lapsestasi. En jotenkin yhtään ajatellut, että sulla olisi lapsia :) Mä en koskaan aio tehdä lapsia, oon tiennyt sen aina... Taidan olla hyvä esimerkki hukatusta elämästä. En saa tehtyä tarvittavia muutoksia, että pääsisin oman mielen luomasta vankilasta ulos. Aivan sama.. Yhä haluaisin pois täältä, mutta itsemuhra ei ole vielä ajankohtainen. Vaikka minäkin uskon Jumalaan ja uskon mystikon juttuihin, niin silti elämä tuntuu niin hemmetin turhalta ja paskalta.

Mä ajattelen duunin vaihtoa joka päivä, mutta ei ne muut työt vaikuta sen paremmilta. Tässä on sentään jotain etuja, kuten se ettei tarvi mennä toimistolle, vaan voin tehdä etänä (kiitos korona!). Mä teen täysin mun koulutukseen liittymätöntä työtä, koska olen valinnut tosi huonosti opiskelualani (mallia egyptologia). Mä en halua mennä toiseen firmaan tekemään samaa työtä.

Olen harkinnut oppisopimuskoulutusta, mutta en tiedä onko se vaan askel huonompaan suuntaan. Oppisopimushommia ei oikein pysty tekemään etänä, ja mun toiveammatissa olisi joutunut lukemaan ja ajattelemaan paljon, niin joku duunarihomma ei ehkä ole mulle oikea. Olen joskus ajatellut, että olisi kiva olla jokin artesaani tai vaikka suutari, mutta artesaanina on vaikea löytää töitä ja suutarinakin varmaan olisi tylsää, koska siinä lähinnä korjataan kenkiä. Plus en mä tässä tilanteessa voi mennä mihinkään päiväopintoihin eikä noita artesaani- ja suutarihommia oikein tehdä oppisopimuksena.

Mä ymmärrän, kun sanot, ettet saa tehtyä tarvittavia muutoksia, että pääsisit oman mielen luomasta vankilasta ulos. Mä tiedän, mitä mun pitäisi tehdä, että saavuttaisin unelma-ammattini: se vaatii ajattelua ja opiskelua. Ihan mahdollisia juttuja, mutta vaikka mä olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt, mä en onnistu saamaan haluamiani tuloksia. Epäonnistuminen olisi ehkä helpompi hyväksyä, jos se olisi joku selkeä fyysinen ongelma, kuten olisin 150 cm ja haluaisin nba-pelaajaksi, mutta kun se on vaan päässä.

Mun mielestä kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä onko toisella hukkaan heitetty elämä, vaan se on jokaisen oma päätös. Joku voisi pitää esimerkiksi siivoojan työtä tai lapsettomuutta hukkaan heitettynä elämänä, mutta jos se siivooja ja vela ovat itse tyytyväisiä valintoihinsa, niin miten joku muu voi määritellä heidän elämänsä turhaksi.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vautsi, noin hyvin Lokilla asiat, ja silti jaksat olla usein niin negatiivinen, jopa suorastaan ilkeä. Miksi ihmeessä? Kai osaat arvostaa sitä, kuinka upeita asioita sinulla elämässäsi on?

Mä olen aika urakeskeinen ihminen. Mä päätin/tajusin lapsena mitä haluan tehdä isona. Oli kova isku tajuta, ettei musta ikinä tule mitä haluan, koska olen liian huono ja tyhmä. Mä arvostan monia asioita elämässäni, mutta mä en kestä sitä, että niin iso osa musta ei koskaan toteudu. Elämä olisi kivaa, jos mun ei sitten tarvitsisi tehdä mitään muita töitä ja voisin vaan harrastaa kivoja juttuja. Sen sijaan jokainen työpäivä muistuttaa mua siitä mitä mä en saanut ja miten paljon mä vihaan sitä typerää työtä. Ja siinäkin voin arvostaa jotain juttuja, kuten etätyömahdollisuutta ja kivoja kollegoita, mutta ne ei vaan ole mulle niin tärkeitä, että ne voittaisi sen paskan osuuden.

Enkä mä vaan pidä ihmisistä. Rakkaideni kohdalla voin jättää heidän negatiiviset puolet huomiotta, mutta vieraille ihmisille en suo edes sitä.

Loki

Mikä se haave on, jos et ole vielä voinut siitä päästä irti, vaan se myrkyttää kaiken. Onko se joku lapsen haave olla menestyskirjailija, ohjaaja tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vautsi, noin hyvin Lokilla asiat, ja silti jaksat olla usein niin negatiivinen, jopa suorastaan ilkeä. Miksi ihmeessä? Kai osaat arvostaa sitä, kuinka upeita asioita sinulla elämässäsi on?

Mä olen aika urakeskeinen ihminen. Mä päätin/tajusin lapsena mitä haluan tehdä isona. Oli kova isku tajuta, ettei musta ikinä tule mitä haluan, koska olen liian huono ja tyhmä. Mä arvostan monia asioita elämässäni, mutta mä en kestä sitä, että niin iso osa musta ei koskaan toteudu. Elämä olisi kivaa, jos mun ei sitten tarvitsisi tehdä mitään muita töitä ja voisin vaan harrastaa kivoja juttuja. Sen sijaan jokainen työpäivä muistuttaa mua siitä mitä mä en saanut ja miten paljon mä vihaan sitä typerää työtä. Ja siinäkin voin arvostaa jotain juttuja, kuten etätyömahdollisuutta ja kivoja kollegoita, mutta ne ei vaan ole mulle niin tärkeitä, että ne voittaisi sen paskan osuuden.

Enkä mä vaan pidä ihmisistä. Rakkaideni kohdalla voin jättää heidän negatiiviset puolet huomiotta, mutta vieraille ihmisille en suo edes sitä.

Loki

Mikä se haave on, jos et ole vielä voinut siitä päästä irti, vaan se myrkyttää kaiken. Onko se joku lapsen haave olla menestyskirjailija, ohjaaja tms.

Mä halusin olla tutkija eli tiedemies. Miksi kirjailija ja ohjaaja ovat lapsen haaveita? Ne ovat ihan oikeita ammatteja. Onko ne lapsen (=lapsellisia) haaveita, koska ne on mielenkiintoisia ja suosittuja haaveita? Ovatko esimerkiksi siivooja tai kirjanpitäjä asiallisia haaveita, koska harva lapsi haluaa isona kirjanpitäjäksi? Tosin olen sitä mieltä, että harva aikuinenkaan oikeasti HALUAA kirjanpitäjäksi, vaan se jotenkin järkeillään turvalliseksi vaihtoehdoksi.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vautsi, noin hyvin Lokilla asiat, ja silti jaksat olla usein niin negatiivinen, jopa suorastaan ilkeä. Miksi ihmeessä? Kai osaat arvostaa sitä, kuinka upeita asioita sinulla elämässäsi on?

Mä olen aika urakeskeinen ihminen. Mä päätin/tajusin lapsena mitä haluan tehdä isona. Oli kova isku tajuta, ettei musta ikinä tule mitä haluan, koska olen liian huono ja tyhmä. Mä arvostan monia asioita elämässäni, mutta mä en kestä sitä, että niin iso osa musta ei koskaan toteudu. Elämä olisi kivaa, jos mun ei sitten tarvitsisi tehdä mitään muita töitä ja voisin vaan harrastaa kivoja juttuja. Sen sijaan jokainen työpäivä muistuttaa mua siitä mitä mä en saanut ja miten paljon mä vihaan sitä typerää työtä. Ja siinäkin voin arvostaa jotain juttuja, kuten etätyömahdollisuutta ja kivoja kollegoita, mutta ne ei vaan ole mulle niin tärkeitä, että ne voittaisi sen paskan osuuden.

Enkä mä vaan pidä ihmisistä. Rakkaideni kohdalla voin jättää heidän negatiiviset puolet huomiotta, mutta vieraille ihmisille en suo edes sitä.

Loki

Mikä se haave on, jos et ole vielä voinut siitä päästä irti, vaan se myrkyttää kaiken. Onko se joku lapsen haave olla menestyskirjailija, ohjaaja tms.

Mä halusin olla tutkija eli tiedemies. Miksi kirjailija ja ohjaaja ovat lapsen haaveita? Ne ovat ihan oikeita ammatteja. Onko ne lapsen (=lapsellisia) haaveita, koska ne on mielenkiintoisia ja suosittuja haaveita? Ovatko esimerkiksi siivooja tai kirjanpitäjä asiallisia haaveita, koska harva lapsi haluaa isona kirjanpitäjäksi? Tosin olen sitä mieltä, että harva aikuinenkaan oikeasti HALUAA kirjanpitäjäksi, vaan se jotenkin järkeillään turvalliseksi vaihtoehdoksi.

Loki

Ne ovat lapsen haaveita siksi että mielikuva ja todellisuus ovat kaukana, lisäksi niihin liittyy haave rahasta, jos menestyy. Monissa tavallisissa amnateissa, vaikka menestyt eli olet hyvä, niin et tule kuuluisaksi tai rikkaaksi.

Tiedemiehenä halusit siis olla jokin julkkistutkija, joka keksii parannuksen syöpään tai löytää elämää Marsista tai jotain yhtä raflaavaa. Kuuluisa ja rikas. Ei jäsen jossain työryhmässä. Lapsen haave. Ja vielä keski-ikäisenä äitinä kiukuttelet kun se haave ei toteutunut. Omg. LOL.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vautsi, noin hyvin Lokilla asiat, ja silti jaksat olla usein niin negatiivinen, jopa suorastaan ilkeä. Miksi ihmeessä? Kai osaat arvostaa sitä, kuinka upeita asioita sinulla elämässäsi on?

Mä olen aika urakeskeinen ihminen. Mä päätin/tajusin lapsena mitä haluan tehdä isona. Oli kova isku tajuta, ettei musta ikinä tule mitä haluan, koska olen liian huono ja tyhmä. Mä arvostan monia asioita elämässäni, mutta mä en kestä sitä, että niin iso osa musta ei koskaan toteudu. Elämä olisi kivaa, jos mun ei sitten tarvitsisi tehdä mitään muita töitä ja voisin vaan harrastaa kivoja juttuja. Sen sijaan jokainen työpäivä muistuttaa mua siitä mitä mä en saanut ja miten paljon mä vihaan sitä typerää työtä. Ja siinäkin voin arvostaa jotain juttuja, kuten etätyömahdollisuutta ja kivoja kollegoita, mutta ne ei vaan ole mulle niin tärkeitä, että ne voittaisi sen paskan osuuden.

Enkä mä vaan pidä ihmisistä. Rakkaideni kohdalla voin jättää heidän negatiiviset puolet huomiotta, mutta vieraille ihmisille en suo edes sitä.

Loki

Mikä se haave on, jos et ole vielä voinut siitä päästä irti, vaan se myrkyttää kaiken. Onko se joku lapsen haave olla menestyskirjailija, ohjaaja tms.

Mä halusin olla tutkija eli tiedemies. Miksi kirjailija ja ohjaaja ovat lapsen haaveita? Ne ovat ihan oikeita ammatteja. Onko ne lapsen (=lapsellisia) haaveita, koska ne on mielenkiintoisia ja suosittuja haaveita? Ovatko esimerkiksi siivooja tai kirjanpitäjä asiallisia haaveita, koska harva lapsi haluaa isona kirjanpitäjäksi? Tosin olen sitä mieltä, että harva aikuinenkaan oikeasti HALUAA kirjanpitäjäksi, vaan se jotenkin järkeillään turvalliseksi vaihtoehdoksi.

Loki

Ne ovat lapsen haaveita siksi että mielikuva ja todellisuus ovat kaukana, lisäksi niihin liittyy haave rahasta, jos menestyy. Monissa tavallisissa amnateissa, vaikka menestyt eli olet hyvä, niin et tule kuuluisaksi tai rikkaaksi.

Tiedemiehenä halusit siis olla jokin julkkistutkija, joka keksii parannuksen syöpään tai löytää elämää Marsista tai jotain yhtä raflaavaa. Kuuluisa ja rikas. Ei jäsen jossain työryhmässä. Lapsen haave. Ja vielä keski-ikäisenä äitinä kiukuttelet kun se haave ei toteutunut. Omg. LOL.

Tiedemiehet ei kyllä yleensä rikastu, vaan se ilo tulee uuden löytämisestä ja maailman muuttamisesta. Mutta oikeassa olet siinä, että totta kai haaveilin Nobel-voitosta LAPSENA. Ymmärtäisin kritiikkisi paremmin, jos olisin tutkija, mutta kiukuttelisin siitä, että olen vaan joku työryhmän jäsen. Mutta minä en ole minkäänlainen tutkija, koska olen liian tyhmä. Ja tutkija on ihan tavallinen ammatti eikä mikään sun halveksima LAPSEN haave. Olisiko susta sitten ok kiukutella, jos kiukuttelisi siitä, että ei ole kampaaja?

Mun mielestä kaikilla on oikeus määritellä unelmaelämänsä haluamakseen.

Loki

Lapsellista on tuo kiukuttelusi. Vain hyvin harvat ihmiset eivät tee kompromisseja elämässään vaikkapa työn suhteen. Useimmat lakkaavat kiukuttelemasta siitä....jos edes ikinä ovat sen takia olletkaan katkeria.

mikä sinun tilanteessasi on se juttu että lauot ilkeitäkin juttuja esim. täällä, ja perustelet sitä pettymykselläsi siitä, ettet nyt aikuisena ole tutkija?

Jos et kerran ole, niin et ole. Miksi se on vieläkin niin tärkeä asia?

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista on tuo kiukuttelusi. Vain hyvin harvat ihmiset eivät tee kompromisseja elämässään vaikkapa työn suhteen. Useimmat lakkaavat kiukuttelemasta siitä....jos edes ikinä ovat sen takia olletkaan katkeria.

mikä sinun tilanteessasi on se juttu että lauot ilkeitäkin juttuja esim. täällä, ja perustelet sitä pettymykselläsi siitä, ettet nyt aikuisena ole tutkija?

Jos et kerran ole, niin et ole. Miksi se on vieläkin niin tärkeä asia?

No ei mua hirveästi kiinnosta, että jotkut randomit pskat ovat tehneet kompromisseja elämässään. Kiva niille, että ovat sujut elämänsä kanssa.

Mä mäkätän täällä, koska Mystikon filosofia on epälooginen ja persuksista.

Työ on mulle tärkeää, koska siihen menee hukkaan kolmasosa elämästä. En halua tehdä mitään tylsää, jos mulla olisi ollut joku parempikin suunnitelma. En halunnut syntyä tänne, joten kun kerran synnyin, niin ainakin haluaisin elämäni olevan sellaista kuin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista on tuo kiukuttelusi. Vain hyvin harvat ihmiset eivät tee kompromisseja elämässään vaikkapa työn suhteen. Useimmat lakkaavat kiukuttelemasta siitä....jos edes ikinä ovat sen takia olletkaan katkeria.

mikä sinun tilanteessasi on se juttu että lauot ilkeitäkin juttuja esim. täällä, ja perustelet sitä pettymykselläsi siitä, ettet nyt aikuisena ole tutkija?

Jos et kerran ole, niin et ole. Miksi se on vieläkin niin tärkeä asia?

No ei mua hirveästi kiinnosta, että jotkut randomit pskat ovat tehneet kompromisseja elämässään. Kiva niille, että ovat sujut elämänsä kanssa.

Mä mäkätän täällä, koska Mystikon filosofia on epälooginen ja persuksista.

Työ on mulle tärkeää, koska siihen menee hukkaan kolmasosa elämästä. En halua tehdä mitään tylsää, jos mulla olisi ollut joku parempikin suunnitelma. En halunnut syntyä tänne, joten kun kerran synnyin, niin ainakin haluaisin elämäni olevan sellaista kuin haluan.

Loki

Loki: "Mun mielestä kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä onko toisella hukkaan heitetty elämä, vaan se on jokaisen oma päätös. Joku voisi pitää esimerkiksi siivoojan työtä tai lapsettomuutta hukkaan heitettynä elämänä, mutta jos se siivooja ja vela ovat itse tyytyväisiä valintoihinsa, niin miten joku muu voi määritellä heidän elämänsä turhaksi." Se on just noin! Hyvin kirjoitettu!

Eräs 10 L:n ylioppilas alkoi siivoojaksi, koska tykkää siivoamisesta ja työstä, jossa voin liikkua. Hänestä on myös mukava nähdä työnsä jälki. Voitte vaan kuvitella, kuinka suvun muut korkeasti koulutetut päivittelevät sitä, kuinka tämä neito heitti elämänsä hukkaan. Mutta ei suinkaan heittänyt. Hän pitää työstänsä ja kun laittaa työpaikan oven kiinni, on vapaa tekemään mitä haluaa, toisin kuin moni muu, esim. vaikka asiantuntijatehtävissä oleva, jolla saattaa olla vähän aina työaika päällä.

Sitten nämä Velat, eli vapaaehtoisesti lapsettomat. MInusta on vain hienoa, että he tuntevat itsensä, eli tietävät, etteivät halua lapsia, eivätkä hanki lapsia vain siksi, kun heiltä sitä odotetaan - jotkut toimivat niinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista on tuo kiukuttelusi. Vain hyvin harvat ihmiset eivät tee kompromisseja elämässään vaikkapa työn suhteen. Useimmat lakkaavat kiukuttelemasta siitä....jos edes ikinä ovat sen takia olletkaan katkeria.

mikä sinun tilanteessasi on se juttu että lauot ilkeitäkin juttuja esim. täällä, ja perustelet sitä pettymykselläsi siitä, ettet nyt aikuisena ole tutkija?

Jos et kerran ole, niin et ole. Miksi se on vieläkin niin tärkeä asia?

No ei mua hirveästi kiinnosta, että jotkut randomit pskat ovat tehneet kompromisseja elämässään. Kiva niille, että ovat sujut elämänsä kanssa.

Mä mäkätän täällä, koska Mystikon filosofia on epälooginen ja persuksista.

Työ on mulle tärkeää, koska siihen menee hukkaan kolmasosa elämästä. En halua tehdä mitään tylsää, jos mulla olisi ollut joku parempikin suunnitelma. En halunnut syntyä tänne, joten kun kerran synnyin, niin ainakin haluaisin elämäni olevan sellaista kuin haluan.

Olen monesta asiasta samaa mieltä kuin sinä Loki, mutta tuosta olen eri mieltä, että Mystikon filosofia olisi epälooginen ja persuksista. Se vain tuntuu siltä niin kauan, kun asiaa ei itse ymmärrä.

Kerroit, ettet ole halunnut syntyä tänne. Uskon, että sielun tasolla olet nimenomaan halunnut syntyä tänne ja saada juuri ne haasteet, mitä olet kohdannut, ja myös juuri ne lahjat, mitä olet saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista on tuo kiukuttelusi. Vain hyvin harvat ihmiset eivät tee kompromisseja elämässään vaikkapa työn suhteen. Useimmat lakkaavat kiukuttelemasta siitä....jos edes ikinä ovat sen takia olletkaan katkeria.

mikä sinun tilanteessasi on se juttu että lauot ilkeitäkin juttuja esim. täällä, ja perustelet sitä pettymykselläsi siitä, ettet nyt aikuisena ole tutkija?

Jos et kerran ole, niin et ole. Miksi se on vieläkin niin tärkeä asia?

No ei mua hirveästi kiinnosta, että jotkut randomit pskat ovat tehneet kompromisseja elämässään. Kiva niille, että ovat sujut elämänsä kanssa.

Mä mäkätän täällä, koska Mystikon filosofia on epälooginen ja persuksista.

Työ on mulle tärkeää, koska siihen menee hukkaan kolmasosa elämästä. En halua tehdä mitään tylsää, jos mulla olisi ollut joku parempikin suunnitelma. En halunnut syntyä tänne, joten kun kerran synnyin, niin ainakin haluaisin elämäni olevan sellaista kuin haluan.

Loki

Ootko harkinnut työttömyyttä vaihtoehtona ollenkaan? Ei ole aivan pakko laittaa kolmasosaa elämästä hukkaan töitä tekemällä, se on valinta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista on tuo kiukuttelusi. Vain hyvin harvat ihmiset eivät tee kompromisseja elämässään vaikkapa työn suhteen. Useimmat lakkaavat kiukuttelemasta siitä....jos edes ikinä ovat sen takia olletkaan katkeria.

mikä sinun tilanteessasi on se juttu että lauot ilkeitäkin juttuja esim. täällä, ja perustelet sitä pettymykselläsi siitä, ettet nyt aikuisena ole tutkija?

Jos et kerran ole, niin et ole. Miksi se on vieläkin niin tärkeä asia?

No ei mua hirveästi kiinnosta, että jotkut randomit pskat ovat tehneet kompromisseja elämässään. Kiva niille, että ovat sujut elämänsä kanssa.

Mä mäkätän täällä, koska Mystikon filosofia on epälooginen ja persuksista.

Työ on mulle tärkeää, koska siihen menee hukkaan kolmasosa elämästä. En halua tehdä mitään tylsää, jos mulla olisi ollut joku parempikin suunnitelma. En halunnut syntyä tänne, joten kun kerran synnyin, niin ainakin haluaisin elämäni olevan sellaista kuin haluan.

Olen monesta asiasta samaa mieltä kuin sinä Loki, mutta tuosta olen eri mieltä, että Mystikon filosofia olisi epälooginen ja persuksista. Se vain tuntuu siltä niin kauan, kun asiaa ei itse ymmärrä.

Kerroit, ettet ole halunnut syntyä tänne. Uskon, että sielun tasolla olet nimenomaan halunnut syntyä tänne ja saada juuri ne haasteet, mitä olet kohdannut, ja myös juuri ne lahjat, mitä olet saanut.

Toi on vähän huono argumentti, että asiat tuntuu epäloogisilta ja huonoilta, kun niitä ei ymmärrä. Teidänhän pitäisi sitten ottaa ilolla vastaan esimerkiksi se tyyppi, joka halusi kertoa teille Kristuksen tarjoamasta pelastuksesta. Kristinuskohan vaan tuntuu huonolta vaihtoehdolta, kun ette  ymmärrä sitä. Se tyyppi halusi auttaa teitä ymmärtämään sen.

Olenhan minä yrittänyt sitä ymmärtää, mutta en vaan tajua sitä. Miksi niitä tietoisuuden osia (meitä) syntyy maailmaan? Ei kai sen tarvitse kehittyä ja kasvaa? Onko sillä vaan tylsää ja se tykkää katsoa, kun ihmiset kärsii? Ja jos me ollaan jo se tyhmä tietoisuus, niin miksi meidän pitää jotenkin kehittyä, että päästään takaisin tietoisuuteen. Tai tähän tietysti sanotaan, että meidän pitää vaan tajuta, että me ollaan jo se tietoisuus, mutta miksi mun sitten pitää syntyä uudelleen kokemaan "valitsemiani" haasteita ja kokemuksisa.

Mitä hyötyä mulle on mun sielun tahdosta? Missä se piileskelee, kun sen pitäisi olisi pitänyt hoitaa mut tohtoriksi ja sitten tiedeuralle?

Loki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista on tuo kiukuttelusi. Vain hyvin harvat ihmiset eivät tee kompromisseja elämässään vaikkapa työn suhteen. Useimmat lakkaavat kiukuttelemasta siitä....jos edes ikinä ovat sen takia olletkaan katkeria.

mikä sinun tilanteessasi on se juttu että lauot ilkeitäkin juttuja esim. täällä, ja perustelet sitä pettymykselläsi siitä, ettet nyt aikuisena ole tutkija?

Jos et kerran ole, niin et ole. Miksi se on vieläkin niin tärkeä asia?

No ei mua hirveästi kiinnosta, että jotkut randomit pskat ovat tehneet kompromisseja elämässään. Kiva niille, että ovat sujut elämänsä kanssa.

Mä mäkätän täällä, koska Mystikon filosofia on epälooginen ja persuksista.

Työ on mulle tärkeää, koska siihen menee hukkaan kolmasosa elämästä. En halua tehdä mitään tylsää, jos mulla olisi ollut joku parempikin suunnitelma. En halunnut syntyä tänne, joten kun kerran synnyin, niin ainakin haluaisin elämäni olevan sellaista kuin haluan.

Loki

Ootko harkinnut työttömyyttä vaihtoehtona ollenkaan? Ei ole aivan pakko laittaa kolmasosaa elämästä hukkaan töitä tekemällä, se on valinta

Olen harkinnut, mutta valitettavasti mies joutuisi sitten elättämään minut eikä hän oikein välitä sellaisesta ratkaisusta. Lisäksi mä tykkään harrastaa ja kokeilla. Mä haluan syödä luomuruokaa ja superfoodeja. Mä haluan ostaa kivoja vaatteita, joissa näytän hyvältä. Mun palkka on ihan paska, mutta mulla on nyt mahdollisuus tehdä noita enemmässä määrin kuin työttömänä. Mitä hyötyä on ajasta, jos mä en saa tehdä sillä mitä mä haluan?

Loki

Argh! Katsoin juuri tiliä ja rahat on ihan loppu. Tehän ette välitä mistään maallisesta ja muutenkin houkuttelette rahaa helposti, niin kuka antaa mulle vaikka pari tonnia, että voin elellä normaalisti syksyyn saakka ennen kuin pitää palata paskatöihin.

Loki

Apua...

pisara lehdellä kirjoitti:

No mites toi että jos pitäisi rintamalle lähteä? Eikös paremmin kuitenkin toteuttaisi maailmanrauhaa mökillä mietiskellen js muurahaisten valtataistelua seuraillen?

Jokainen tehköön oman omantuntonsa mukaan. Tämä maailma ei ole vielä siinä vaiheessa, ettei lainkaan tarvittaisi voimaa, esivaltaa ja armeijoita sen hyvän puolustamiseen, mitä on saatu aikaan. Eli ei ole väärin olla sotilas tai lähteä varsinkaan puolustussotaan. Toisaalta on ihmisiä, joiden tietoisuus on sellainen, etteivät he enää käytännössä pysty sotimaan. Heille joko intuitio ja omatunto kehottaa muuhun ratkaisuun, tai jos he velvollisuudentunnosta ja lainkuuliaisuudesta menevät sotaan, käy kuten Joel Goldsmithille joka lähti toiseen maailmansotaan kun käsky kävi, mutta loukkaantui ensimmäisessä taistelussaan ja päätyi taustatyöhön jossa ei tarvinnut osallistua taisteluihin. 

Vierailija kirjoitti:

Minua pelottaa, kun en oikein ymmärrä mitä tapahtuu. Välillä tuntuu, että meinaan irtaantua itsestäni ihmisenä. Muutenkin on jo niin vaikeaa että usein pelkää menettävänsä järkensä. Sitten lisäksi nuo olotilat, joissa ei tunne olevansa ihminen enää. Mutta ei auta kuin luottaa Jumalaan ja yrittää uskoa siihen, että kyllä pysyn järjissäni tämän kaiken sekasotkun keskellä ja että ei minulle runnota läpi mitään kokemuksia, jotka vain hajottaisivat. Kiitos KM kun olet taas tullut vastailemaan.

Tuollainen kokemus on hyvin tavallinen valaistumista kohti kuljettaessa. Koska siinä nimenomaan oivalletaan, että sinä et ole ihminen, vaan koettu ihminen, -kaikki ihmiset, kaikki olemassaoleva-, on yksi rooli jota esität. Sinä olet se tila jossa kaikki ilmenee, nykyhetken tila, tietoisuus tai henki joka täyttää kaiken ja on kaiken olemassaolo ja elämä. Ihmiset ovat ajassa ja paikassa ja syntyvät ja kuolevat, mutta Sinä et ole sitä. Sinä olet se jossa ihminen ilmenee, ajaton ja paikaton tausta kaikille ajan ja paikan illuusioille, niiden tiedostaja mutta et sillä tavalla ne, että esim. kuolisit niiden mukana. Vertauskuvana voisi sanoa että ne ovat ikään kuin sinun uniasi tai illuusioitasi, ja siinä mielessä sinua, mutta sinä et muutu tai synny tai katoa niiden mukana sen enempää kuin ihmiseksi itsensä kokeva syntyy, muuttuu tai katoaa unihahmon mukana.

Tiedän, että se tuntuu kauhean pelottavalta irtautua keho/mieliperäisestä identiteetistä, johon on ehdollistunut. Mutta lopulta itse kokemus ei ole ollenkaan pelottava eikä sekava. Ego ja mieli vaan pelkäävät sitä, mutta pelon takana ei ole mitään oikeaa pelättävää.

Vierailija kirjoitti:

kyseletkö sää pissipää itseltäs toisella nickillä kysymyksiä että pääset päteen

En. 

Vierailija kirjoitti:

Olenko sekoamassa vai onko tässä jotain hengellistä?

Se on osa tietäsi ja sillä on tarkoituksensa, mutta muista, että se ei tarkoita, ettetkö saisi hakea apua jos sinusta siltä tuntuu ja intuitiosi siihen kehottaa.