Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilisitko puolestani. Haluan parantua.

Rukoilen.

Ja mitä helevetin apua sun rukoilusta on kenellekään? Munkin puolesta olet vissiin rukoillut ja täällä mä vaan v*ttuilen teille edelleen. :D

Loki

Ne on sinun mentaliteetillä varustetut ihmiset, jotka tekevät hirmutekoja Ukrainassa. Toiset olosuhteet, toinen ympäristö + sodan aiheuttama stressi, niin sinä tekisit siellä samoja asioita kuin nuo apinan tasolle jääneet sotilaspojat.

Eipä siellä Ukrainassakaan kaikki lähde sotimaan tai alennu mihinkään raakuuksiin.

Toki sellainen elämänasenne niissä oloissa vaatii melkoista itsehillintää ja voi koitua myös kuolemaksi. Toisaalta oikeasti henkisesti pitkälle kehittynyt ihminen ei kuolemaa pelkää, vaan jopa odottaa mielenkiinnolla.

Onpa täällä fanilaumaa Kristitylle Mystikolle... Niin kaukana kristinuskosta kuin olla ja voi :(

Mystikko, tajuatko vastuusi? Jos nämä ihmiset joutuvat kadotukseen sinua palvoessaan, se on sinunkin kontollasi. "Jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näiytsä vähäisistä" jnpp.

Syviin ajatuksiin voi helposti uppoutua. Itsellänikin oli vaihe, jolloin luin paljon filosofiaa ja psykologiaa ja ajattelin, että sieltä saan uskooni lisää syvyyttä ja ymmärrystä. Sitten tajusin, että omiin luuloihin ja päätelmiin, filosofisiin kökerryksiin helposti rakastuu, ja niistä tulee harhaoppi.

Ihmisviisaus on synti. Joka järkeä kumartaa se siihen lankeaa. Meidän aivoituksemme ovat meidän pieniä, langenneita ajatuksia, vaikka kuinka suurta niistä luulemme. Edistys/syvyystasot, gurut sun muut on jotain ihan muuta kuin kristinuskoa. 

Oikeasti tärkeää on vähän tai yksi ainoa: Jeesus Kristus on meidän Herramme ja Vapahtajamme. Tämän voi tajuta vammainen ja lapsikin <3 Älkää halveksiko armon yksinkertaisuutta, muuta ei tarvita.

Tuosta vähän:

"Ihmisviisaus on synti." Riippuu siitä, millaista viisautta se ihminen tuottaa, onko se "syntiä".

Joka järkeä kumartaa se siihen lankeaa." Tuossa järjellä tarkoitetaan egon älyä, millä ei ole mitään tekemistä todellisen viisaudne kanssa.

Kristityt ovat tehneet kautta maailman historian järkyttäviä tekoja ja paljon surmia, kun ovat käännyttäneet toisia ihmisiä täysin ilman mitään empatiakykyä.

Vaikka itsekin ehdottomasti uskon Jeesukseen Kristukseen, niin en kuitenkaan pidä Raamattua luotettavana kirjana. Se on ihmisten kirjoittama ja ihmisten muokkaama ja todella paljon on vääristynyt Jeesuksenkin sanoma siitä, mitä Hän on tarkoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vähän:

"Ihmisviisaus on synti." Riippuu siitä, millaista viisautta se ihminen tuottaa, onko se "syntiä".

Joka järkeä kumartaa se siihen lankeaa." Tuossa järjellä tarkoitetaan egon älyä, millä ei ole mitään tekemistä todellisen viisaudne kanssa.

Kristityt ovat tehneet kautta maailman historian järkyttäviä tekoja ja paljon surmia, kun ovat käännyttäneet toisia ihmisiä täysin ilman mitään empatiakykyä.

Vaikka itsekin ehdottomasti uskon Jeesukseen Kristukseen, niin en kuitenkaan pidä Raamattua luotettavana kirjana. Se on ihmisten kirjoittama ja ihmisten muokkaama ja todella paljon on vääristynyt Jeesuksenkin sanoma siitä, mitä Hän on tarkoittanut.

Ja  sinä (tai ainakin kristitty mystikko) tiedätte, mitä Hän oikesti on tarkoittanut? Vaarallinen tie, joskin täysin inhimillinen. Suurin syntimme on ylpeys: "Oikeastaan minä olen Jumala, minä tiedän miten nämä asiat oikeasti on, tai ainakin miten ne pitäisi olla". Tämä asenne on perisyntiä, ja se asuu meissä hyvin tiukasti, ihan jokaisessa.

Miekkakäännytys on syntiä myös, ilman muuta. Mistä se tuli sinulle nyt mieleen? Hyppäsit eri aiheeseen, kun puhuttiin siitä, miten ketään ihmistä ja hänen viisauttaan (oli sitten oikeaa tai feikkiviisautta) ei tulisi palvoa.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä fanilaumaa Kristitylle Mystikolle... Niin kaukana kristinuskosta kuin olla ja voi :(

Mystikko, tajuatko vastuusi? Jos nämä ihmiset joutuvat kadotukseen sinua palvoessaan, se on sinunkin kontollasi. "Jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näiytsä vähäisistä" jnpp.

Syviin ajatuksiin voi helposti uppoutua. Itsellänikin oli vaihe, jolloin luin paljon filosofiaa ja psykologiaa ja ajattelin, että sieltä saan uskooni lisää syvyyttä ja ymmärrystä. Sitten tajusin, että omiin luuloihin ja päätelmiin, filosofisiin kökerryksiin helposti rakastuu, ja niistä tulee harhaoppi.

Ihmisviisaus on synti. Joka järkeä kumartaa se siihen lankeaa. Meidän aivoituksemme ovat meidän pieniä, langenneita ajatuksia, vaikka kuinka suurta niistä luulemme. Edistys/syvyystasot, gurut sun muut on jotain ihan muuta kuin kristinuskoa. 

Oikeasti tärkeää on vähän tai yksi ainoa: Jeesus Kristus on meidän Herramme ja Vapahtajamme. Tämän voi tajuta vammainen ja lapsikin <3 Älkää halveksiko armon yksinkertaisuutta, muuta ei tarvita.

Fanilauma alapeukuttaa... Miksi? Mikä niin pelottaa tai ärsyttää? Itsereflektiota enemmän, alapeukkua vähemmän. Ja kunnon argumentaatiota kehiin, kiitos.

Kaukana menneisyydessä on tap et tu paljon ihmisiä ristillä. Se on hirveä tapa lähteä.

Sitten kun valitettavasti myös Jeesus Kristus koki ristinkuoleman, niin jotkut ihmiset alkoivat kuvittelemaan (ja vieläkin kuvittelevat), että Jeesus on samalla hyvittänyt kaikkien tulevaisuudessakin maailmaan syntyvien ihmisten synnit ja pahat teot eikä näiden pahaa ja ns. syntiä tekevien ihmisten itse tarvitse olla mitenkään vastuussa teoistaan.

Jotkut uskonsuunnat harrastavat sitä, että he iltaisin ennen nukkumaanmenoa julistavat taas toistensa synnit anteeksi annetuksi ja siten voikin taas heti aamulla aloittaa uudelleen pahanteon.

Joidenkin mukaan Jeesus on siis mahdollistanut sen, että ihmiset voivat tehdä rauhassa mitä hirveimpiä tekoja toisilleen eivätkä heidän tarvitse pelätä rangaistusta, koska on olemassa Armo, joka langeaa kaikille automaattisesti, jos hän vain sanoo uskovansa Jeesukseen, joka on kuolemallaan sovittanut kaikkien synnit. 

En voi tuommoiseen uskoa, vaan mielestäni olemme ihan henkilökohtaisesti jokainen vastuussa omista pahoista teoistamme (myös ajatuksistamme) ja synneistämme.

Vierailija kirjoitti:

Kaukana menneisyydessä on tap et tu paljon ihmisiä ristillä. Se on hirveä tapa lähteä.

Sitten kun valitettavasti myös Jeesus Kristus koki ristinkuoleman, niin jotkut ihmiset alkoivat kuvittelemaan (ja vieläkin kuvittelevat), että Jeesus on samalla hyvittänyt kaikkien tulevaisuudessakin maailmaan syntyvien ihmisten synnit ja pahat teot eikä näiden pahaa ja ns. syntiä tekevien ihmisten itse tarvitse olla mitenkään vastuussa teoistaan.

Jotkut uskonsuunnat harrastavat sitä, että he iltaisin ennen nukkumaanmenoa julistavat taas toistensa synnit anteeksi annetuksi ja siten voikin taas heti aamulla aloittaa uudelleen pahanteon.

Joidenkin mukaan Jeesus on siis mahdollistanut sen, että ihmiset voivat tehdä rauhassa mitä hirveimpiä tekoja toisilleen eivätkä heidän tarvitse pelätä rangaistusta, koska on olemassa Armo, joka langeaa kaikille automaattisesti, jos hän vain sanoo uskovansa Jeesukseen, joka on kuolemallaan sovittanut kaikkien synnit. 

En voi tuommoiseen uskoa, vaan mielestäni olemme ihan henkilökohtaisesti jokainen vastuussa omista pahoista teoistamme (myös ajatuksistamme) ja synneistämme.

Mystikkohan tuntee Raamatun hyvin ja lisäksi ymmärtää sen sanoman paremmin nykyään kuin silloin ennen, kun hän oli vielä tavallinen uskovainen.

Kertoisitko Mystikko meille, mitä ajattelet tuosta Raamatun sanomasta, että Jeesus olisi hyvittänyt meidän kaikkien pahat teot jne. ja että armo lankeaa meille heti, jos vain otamme Jeesuksen sydämeemme.

Jotain jännäähän siinä on, kun esim. jotkut pahantekijät tai alkoholistit ja huumeidenkäyttäjät tulevat uskoon, niin he voivat jättää päihteet/huumeet samantien eikä heille tule edes vieroitusoireita. Mitä siinä tapahtuu?

Voiko erilaisten mielialalääkkeiden käyttö estää jonkin sielullisen prosessin läpikäymisen/toteutumisen tai jopa valaistumisen? Tai voiko joissain tapauksissa lääkkeistä olla jopa apua?

Sukulaiseni (nainen), joka vanhemmalla iällä alkoi lukea papiksi ja juuri valmistui, sairastui syöpään ja tilanne näyttää huonolta. Hän on todella aidosti uskova, rakastaa Jeesusta ja haluaa levittää Jumalan sanaa ja kertoa Jeesuksesta, armosta jne. Pyydän Mystikko, voisitko rukoilla hänen puolestaan. Olisin todella kiitollinen, kuten hänkin tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilisitko puolestani. Haluan parantua.

Rukoilen.

Ja mitä helevetin apua sun rukoilusta on kenellekään? Munkin puolesta olet vissiin rukoillut ja täällä mä vaan v*ttuilen teille edelleen. :D

Loki

Ne on sinun mentaliteetillä varustetut ihmiset, jotka tekevät hirmutekoja Ukrainassa. Toiset olosuhteet, toinen ympäristö + sodan aiheuttama stressi, niin sinä tekisit siellä samoja asioita kuin nuo apinan tasolle jääneet sotilaspojat.

No mutta ne apinan tasolle jääneet sotilaspojat ovat yhtä tärkeitä kuin kristitty mystikkokin. Miten muuten se tietoisuus saisi kokea, miltä tuntuu lapsen ra)iskaaminen?

Loki

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä fanilaumaa Kristitylle Mystikolle... Niin kaukana kristinuskosta kuin olla ja voi :(

Mystikko, tajuatko vastuusi? Jos nämä ihmiset joutuvat kadotukseen sinua palvoessaan, se on sinunkin kontollasi. "Jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näiytsä vähäisistä" jnpp.

Syviin ajatuksiin voi helposti uppoutua. Itsellänikin oli vaihe, jolloin luin paljon filosofiaa ja psykologiaa ja ajattelin, että sieltä saan uskooni lisää syvyyttä ja ymmärrystä. Sitten tajusin, että omiin luuloihin ja päätelmiin, filosofisiin kökerryksiin helposti rakastuu, ja niistä tulee harhaoppi.

Ihmisviisaus on synti. Joka järkeä kumartaa se siihen lankeaa. Meidän aivoituksemme ovat meidän pieniä, langenneita ajatuksia, vaikka kuinka suurta niistä luulemme. Edistys/syvyystasot, gurut sun muut on jotain ihan muuta kuin kristinuskoa. 

Oikeasti tärkeää on vähän tai yksi ainoa: Jeesus Kristus on meidän Herramme ja Vapahtajamme. Tämän voi tajuta vammainen ja lapsikin <3 Älkää halveksiko armon yksinkertaisuutta, muuta ei tarvita.

Hyvä yritys, mutta saamistasi alapeukuistakin pystyt päättelemään, että täällä on vain yksi "totuus" sallittu. Toki kristinuskoa saa taivuttaa niin, että sekin sopii new age -teorioihin, jolloin yläpeukkua olisi satanut.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä fanilaumaa Kristitylle Mystikolle... Niin kaukana kristinuskosta kuin olla ja voi :(

Mystikko, tajuatko vastuusi? Jos nämä ihmiset joutuvat kadotukseen sinua palvoessaan, se on sinunkin kontollasi. "Jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näiytsä vähäisistä" jnpp.

Syviin ajatuksiin voi helposti uppoutua. Itsellänikin oli vaihe, jolloin luin paljon filosofiaa ja psykologiaa ja ajattelin, että sieltä saan uskooni lisää syvyyttä ja ymmärrystä. Sitten tajusin, että omiin luuloihin ja päätelmiin, filosofisiin kökerryksiin helposti rakastuu, ja niistä tulee harhaoppi.

Ihmisviisaus on synti. Joka järkeä kumartaa se siihen lankeaa. Meidän aivoituksemme ovat meidän pieniä, langenneita ajatuksia, vaikka kuinka suurta niistä luulemme. Edistys/syvyystasot, gurut sun muut on jotain ihan muuta kuin kristinuskoa. 

Oikeasti tärkeää on vähän tai yksi ainoa: Jeesus Kristus on meidän Herramme ja Vapahtajamme. Tämän voi tajuta vammainen ja lapsikin <3 Älkää halveksiko armon yksinkertaisuutta, muuta ei tarvita.

Fanilauma alapeukuttaa... Miksi? Mikä niin pelottaa tai ärsyttää? Itsereflektiota enemmän, alapeukkua vähemmän. Ja kunnon argumentaatiota kehiin, kiitos.

Yksi mystikko kirjoitti juuri edellisellä sivulla itsereflektion tärkeydestä ja sitä yläpekutettiin, mutta kun se itsereflektio suunnataan "väärään asiaan", niin sehän on ihan kauheaa. Olen usein sanonut, että täällä ollaan fundamentalistisia uskovaisia, jotka pukeutuvat suvaitsevaisuuden viittaan. Ollaan kaikki tosi tärkeitä tietoisuudelle, koska jokaisen kautta tietoisuus saa kokea maailmaa, mutta auta armias, jos sitä uskoo väärin tai kyseenalaistaa pyhiä opetuksia, koska silloin alapeukkua sataa.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Kaukana menneisyydessä on tap et tu paljon ihmisiä ristillä. Se on hirveä tapa lähteä.

Sitten kun valitettavasti myös Jeesus Kristus koki ristinkuoleman, niin jotkut ihmiset alkoivat kuvittelemaan (ja vieläkin kuvittelevat), että Jeesus on samalla hyvittänyt kaikkien tulevaisuudessakin maailmaan syntyvien ihmisten synnit ja pahat teot eikä näiden pahaa ja ns. syntiä tekevien ihmisten itse tarvitse olla mitenkään vastuussa teoistaan.

Jotkut uskonsuunnat harrastavat sitä, että he iltaisin ennen nukkumaanmenoa julistavat taas toistensa synnit anteeksi annetuksi ja siten voikin taas heti aamulla aloittaa uudelleen pahanteon.

Joidenkin mukaan Jeesus on siis mahdollistanut sen, että ihmiset voivat tehdä rauhassa mitä hirveimpiä tekoja toisilleen eivätkä heidän tarvitse pelätä rangaistusta, koska on olemassa Armo, joka langeaa kaikille automaattisesti, jos hän vain sanoo uskovansa Jeesukseen, joka on kuolemallaan sovittanut kaikkien synnit. 

En voi tuommoiseen uskoa, vaan mielestäni olemme ihan henkilökohtaisesti jokainen vastuussa omista pahoista teoistamme (myös ajatuksistamme) ja synneistämme.

Mun käsityksen mukaan suurin osa kristityistä kyllä ajattelee, että kun pyytää niitä syntejä anteeksi, niin myös pyrkii lopettamaan sen syntien teon. Eihän se ole anteeksipyyntö ensinkään, että pyytää anteeksi ajatellen, että huomenna saan sitten tarkoituksella tehdä nämä asiat luvan kanssa uudelleen.

Raamatussakin taitaa olla maininta, että usko ilman tekoja on kuollut, eli armon saadakseen ihmisen uskon pitäisi näkyä niissä teoissa tai ainakin yrityksenä. Ollaan kaikki vajavaisia ja syntisiä ihmisiä, joten ne parhaatkaan suunnitelmat eivät toteudu.

Eli laitatko vaikka listaa niistä kristinuskon suunnista, jotka näin opettavat ihan virallisestikin.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni (nainen), joka vanhemmalla iällä alkoi lukea papiksi ja juuri valmistui, sairastui syöpään ja tilanne näyttää huonolta. Hän on todella aidosti uskova, rakastaa Jeesusta ja haluaa levittää Jumalan sanaa ja kertoa Jeesuksesta, armosta jne. Pyydän Mystikko, voisitko rukoilla hänen puolestaan. Olisin todella kiitollinen, kuten hänkin tietysti.

Aika kylmää, että sä haluat torpata Jeesuksen armoon luottavan ihmisen uskon pyytämällä jotain new age -hörhöä rukoilemaan hänen puolestaan. Jos hän on aidosti uskova, hän ei usko karmaan tai uudelleensyntymään, johon Mystikkokin uskoo. Mä pyydän Mystikkoa kunnioittamaan naisen uskoa ja jättämään hänet rauhaan.

Loki

Moi Loki! Kiva, että olet tullut takaisin. Saanko kysyä, että uskotko itse enää mihinkään Jumalaan? Saanko myös kysyä, että minkälaista elämäsi tällä hetkellä on? Nämä kysymykset ei ole mitään vattuilua enkä todellakaan kuvittele olevani millään muotoa parempi ihminen kuin sinä, vaan aidosti minua kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Moi Loki! Kiva, että olet tullut takaisin. Saanko kysyä, että uskotko itse enää mihinkään Jumalaan? Saanko myös kysyä, että minkälaista elämäsi tällä hetkellä on? Nämä kysymykset ei ole mitään vattuilua enkä todellakaan kuvittele olevani millään muotoa parempi ihminen kuin sinä, vaan aidosti minua kiinnostaa.

Heissan! Mä uskon Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään, koska mun on "pakko". Minun on pakko uskoa sen takia, että jos en uskoisi, menisin päättämään päiväni. En tajua mitä järkeä on elämässä, joka päättyy kuolemaan, koska silloinhan millään ei ole mitään väliä. Ei tarvitse huolehtia minkälaiseksi maailma jää kuoleman jälkeen, koska maailman olemassa oloa ei enää edes tiedä. Ei tarvitse välittää toisista ihmisistä, koska kun he kuolevat, eivät hekään muista enää mitään. No kai sitä voisi elää, jos kaikki menisi kuten itse haluaisi, koska kyllä mulle kelpaisi elellä leveästi töitä tekemättä suvun rahoilla vaikka Italiassa ja nauttia elämästä. Lahjakas herra Ripley -kirjassa (elokuva on paljon huonompi) Ripleyn elämä kirjan lopussa on juuri sellaista kuin haluan itselleni. Olen vaatimaton ja mulle riittäisi haluamaani elämään noin 5000 euroa kuussa.

Sen sijaan oikea elämä on ihan perseestä. Joudun tekemään vastenmielistä ja tylsää työtä, josta saa käpyjä palkaksi. Siihen roskaan menee kolmasosa elämästä, joten kaikille kivoille jutuille ei jää aikaa eikä oikeastaan rahaakaan, kun surkeatasoiseen elämään menee suuri osa rahoista. Olisipa edes se työ sellaista, mitä halusin, mutta yrityksistäni huolimatta (ja uskokaa pois, että olen yrittänyt) olen liian tyhmä, laiska ja huono siihen mitä halusin.

Nyt kun negatiivisuus on saatu pois tieltä, niin ulkopuoliselle elämäni näyttää varmaan aika kivalta. Mä olen terve ja näytän ihan hyvältä. Mulla on upea mies, jonka kanssa ollaan oltu yhdessä jo parikymmentä vuotta ja nyt olen hoitovapaalla terveen ja iloisen vuoden ikäisen palleron kanssa. Mun tyhmää työtä voi tehdä etänä, joten mun ei tarvitse tuhlata aikaa työmatkoihin, ja mulla on kivat työkaverit. Mulla on tutkinto ja harrastuksia, ja mä olen yleensä iloinen (ulkoisesti) ja vitsailemassa kaikkien kanssa.

Musta on ollut ihanaa olla kotona mun palleron kanssa, mutta nyt mulla ei ole oikeasti enää rahaa ja mun pitää laittaa pallero päiväkotiin ja itse mennä töihin kesän lopulla. Ja se on ihan hanurista ja vihaan tällä hetkellä työtäni/itseäni vielä tavallista enemmän. Tavoitteeni oli äitiysloman alkaessa kehittää joku oma nettibisness, jotta mun ei tarvitsisi palata töihin, mutta arvatkaa vaan tuliko siitäkään mitään. Ja mies on hoitanut vauvaa tosi paljon ja vauva on nukkunut hyvin, joten ajanpuutettakaan en voi omasta epäonnistumisestani syyttää.

Loki

Vautsi, noin hyvin Lokilla asiat, ja silti jaksat olla usein niin negatiivinen, jopa suorastaan ilkeä. Miksi ihmeessä? Kai osaat arvostaa sitä, kuinka upeita asioita sinulla elämässäsi on?

Aloin lukea ketjua alusta. Toisen sivun alussa pysähdyin kuuntelemaan tätä lausetta:

''Itse tunnen harvoin muuta kuin hiljaista rauhaa ja iloa.'' (-K:M.)

Olen hyvin vahvasti tunneihminen. Ja se näkyy eletystä elämästäni; valinnoista jotka tein, kokemuksista jotka muistan. Harvemmin muistiin palaa mitään järjen sanelemaa 'voittoa' elämänpolullani - olen ollut tunteideni orja.

Nyt kun olen jo niin vanha että pakostakin tajuan vähän enemmän kuin esim teininä, ja kun olen oppinut vähän laajemmin näkemään maailmaa ja ihmisten kohtaamia asioita (myös uutisten välittämänä), olen alkanut havaita itsessäni enemmän myötäiloa ja myötäsurua. On helppo tässä ajassa viitata valtioon, jonka kansa kokee nyt sodan hirveyksiä - kaikki tajuavat varmaan mitä tarkoitan. Herkkä ihminen kokee voimakkaasti myös toisten kanssa, vaikka ei edes näitä toisia tuntisi henk koht.

Ajatuksiini nousee toistuvasti tämä ohje seurakuntalaisille (U.T:): Itkekää itkevien kanssa, iloitkaa iloitsevien kanssa. Tämä on kehotus myötätuntoon ja hyväntahtoisuuteen - kehotus kantaa ihmisten kanssa heidän taakkojaan, mutta kehotus myös iloita heidän menestymisestään. Sen sijaan että vain huitaisisi kädellä että no, maailmahan on vain tällainen, sotia yms on ollut aina ja tulee aina olemaan -  tai että kadehtisi ja katkeroituisi toisen menestyksestä, sen sijaan että tunnetasolla jakaisi toisen menestyksen ja hyvän onnen työasioissa, ihmissuhteissa, raha-asioissa jne.

Mielestäni maailma - vaikka illuusio olisikin - tarvitsee enemmän myötätuntoa kuin välinpitämättömyyttä (vrt. 'koko luomakunta huokailee tuskissaan kun ei tiedä mikä maan piiriä kohtaa') ja enemmän jaettuja ilonhetkiä ihmisten kesken. Yhä edelleen iloonkin on aihetta. Kunpa voisimme jakaa myös rauhaa! Rauha on paitsi sisäinen tila, myös ulkoinen, konkreettinen olosuhde.

P.S. Olen aikoinaan pohtinut illuusio-teemaa ja kirjoitellut siitä tutkielmia päiväkirjaan. Nyt kun kesä palasi pihaani ja toi linnut, kukat ja perhoset, sanon vain yksinkertaisesti, ilman pohdintaa, täysin aistihavaintoon perustuvasti: illuusio voi olla myös sydäntäsärkevän kaunis. Niin kaunis, että jopa sen katoavaisuus on kaunista. 

Kauneuden kokemuksista puhutaan aika vähän...milloin alamme puhua kaikesta kauniista? Toivossa on hyvä elää...

Anteeksi sekavuus tekstissä, heräsin aikaisin, muistin kaiken ahdistavan ja tämä on sitä itsensä keräämistä tämän päivän eläjäksi :) Kiitos teille, kanssakulkijani.

Loki, sun elämä kuulostaa ihan mukavalta, mutta tosiaan, mistäpä sitä tietää minkälainen olo kenelläkin on sitten sisimmässään. Ootko ajatellut vaihtaa duunia? Kiva kuulla, että olet onnellinen lapsestasi. En jotenkin yhtään ajatellut, että sulla olisi lapsia :) Mä en koskaan aio tehdä lapsia, oon tiennyt sen aina... Taidan olla hyvä esimerkki hukatusta elämästä. En saa tehtyä tarvittavia muutoksia, että pääsisin oman mielen luomasta vankilasta ulos. Aivan sama.. Yhä haluaisin pois täältä, mutta itsemuhra ei ole vielä ajankohtainen. Vaikka minäkin uskon Jumalaan ja uskon mystikon juttuihin, niin silti elämä tuntuu niin hemmetin turhalta ja paskalta.

KRISTITTY mystikko? Sorry mutta aidot mystikot eivät seuraa mitään tiettyä uskontoa, vaan omaa tietään ja sitä polkua jonka heidän mahdollinen valaistumisensa osoittaa. Katso vaikka Sadhguru. Vaatetuksen perusteella voisit sanoa että hän on Hindulainen tai Buddhalainen mystikko, mutta olisit väärässä, on oman määritelmänsä mukaan pelkkä mystikko. Tiettyyn uskontoon tunnustautuminen tappaa mystisyyden.