Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

MIksi itselle on niin vaikea antaa anteeksi? Ihan pienistä mokista on kyse, ja nekin joskus 80-90 -luvulla tehtyjä, ja niin vain koen niistä syyllisyyttä ja häpeää. Toisille minun on aina ollut helpompi antaa anteeksi.

Miten voi olla niin?

Valaistuneet eivät anna anteeksi - hups, eivätkö?

He tietävät, ettei ole mitään anteeksiannettavaa ja siten he tavallaan antavat koko ajan anteeksi, elävät rakkauden tilassa, ei tuomitsemisen.

Niistä syyllisyyksistä ja häpeistä ei kannata tehdä ongelmaa. Antaa niiden tulla ja mennä vaan. Hyväksyy, että ihmisyyteen kuuluu ainakin tällä hetkellä sellaista, mutta ei se ole vakavaa, ne on vain välillä tulevia ja sitten taas taustalle painuvia ajatuksia ja tunteita. Ihmisillä vaan on tapana takertua näihin ja ajatella: "nyt minulla on ongelma, ei minun kuuluisi tuntea näin, ei kaikkien näiden vuosien jälkeen", ja sitten alkaa ajatella tätä ongelmaa ja yrittää ratkaista sitä. Kun yhtä hyvin voisi antaa sen vaan olla ja tarkkailla kaikkea siihen liittyvää, eikä sillä olisi mitään voimaa häiritä Itsen, tarkkailevan tietoisuuden rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsuudesta alkaen lähes 20 vuoden ajan hyvin usein painajaisunia, joissa tietty sama määrä ihmisiä tms. yrittää tap paa minua. Pisin vaihe oli kaksi vuotta putkeen joka yö painajaisia. Ne ovat ihan hirveitä unia, joista herään siihen,  että sydän hakkaa ihan hurjasti, ja pitkään heräämisen jälkeenkin. Välillä oli vuosia, etten noita painajaisia nähnyt, mutta taas ne ovat alkaneet ja jokaöisenä.

Eräs valaistunut kertoi kirjassaan, että myös unessa (ihmisolennon yöllä nukkuessa) tapahtuvat asiat tapahtuvat jollain tasolla oikeasti. Onko todellakin niin? Onko Mystikko kertonut sellaista?

Olen aina tosi väsynyt kun herään tuollaisen painajaisyön jälkeen. Koko päivä menee ihan pilalle. Nyt on jo kolme yötä peräkkäin eri muodossa noita saman aiheen unia. Enkä katso mitään väkivalt elokuvia tms., joista unet johtuisivat.

Toki niillä on tietty energeettinen ja sähköinen/kemiallinen todellisuus, mutta ei fyysistä materialisaatiota. Ei niitä tarvitse pelätä tai olla huolestunut, että niistä olisi sen enempää seuraamuksia kuin tuo väsymys yms.

Koska oma mielesi luo unesi, voisit kokeilla hiljentymisessä tai meditaatiossa kysyä siltä, mitä se haluaa niillä kertoa, mistä ne unet kumpuaa? Ihmisillä on alitajunnassa kaikenlaista tavaraa, joka ei tule pintatietoisuuteen yleensä kuin unissa. Mutta hiljentymisen tilassa, kyselemällä itseltään unen asioista voi hyvinkin päästä eteenpäin sen selvittämisessä mistä on kyse. Usein kirjoittaminen auttaa siinä, se että ihan kirjoittaa millaisia tunteita unen eri elementit herättää, onko näitä samoja tuntemuksia missään oikeassa elämässä, tai niiden pelkoa, vaihtoehtoisia tulkintoja unen eri hahmoille ja paikoille - kun osuu oikeaan, yleensä sen tietää kyllä, vaikka olisi alunperin vain arvuutellut mitä kaikki voisi merkitä.

Vierailija kirjoitti:

Aistivälineet kuten silmät, korvat, makuaisti, tuntoaisti ovat sensoreita ja linjoja jotka havainnoivat ja välittävät tiedot ulkopuolisista asioista ja olosuhteista aivoille jotka ovat kotelossa pään sisällä kaiken ulkopuolella.

Aivot luovat kuvan todellisuudesta näiden viestien avulla. Olosuhteet ja ympäristö on aivojen luoma illuusio sen perusteella mitä viestejä aistimet välittävät ja kuinka aivot ovat ne tulkinneet. Tulkinta voi olla oikein tai virheellinen aivot eivät sitä kyseenalaista.

Yhtähyvin aivot voisivat olla suljettu säilytysastiaan kun ihmiskehoon eivätkä ne sitä tietäisi jos viestit tulisivat samalla tavoin.

Entä jos viestit eivät tulekaan aistielimiltä vaan linjan toisessa päässä on kone tai eliö joka suunnittelee ja lähettää viestit. Aivot voivat olla jäänne menneisyydestä. Ihmiskunta on saattanut tuhoutua tuhansia vuosia sitten ja joku on pelastanut yhdet aivot ja koko todellisuus on simulaatio niiden sisällä?

Tai ehkä ihmistä ei ole koskaan ollut. Aivot ovat vain kokeellinen projekti, jossa jokin alien oppilas alaluokalla on luonut keinotekoisesti aivot joissa ajaa elämä simulaatiota syöttäen aivoille visiota ympäröivistä ihmisistä ja kaupungeista. Ehkä ihmiskunnan historia on yksi syötetty lisäosa tai päivitys.

Kuvitellaan että aivot ovat kehittyneen rodun pelin pelihahmo. Jokainen pelaaja on luonut yhdet aivot joilla pelaa sims tyylistä peliä ja npc:t ovat vain pelin ohjelmoimia viestejä "aistielinten" välityksellä. 

Lopultakaan emme tiedä onko meillä oikeasti jalkoja, käsiä, silmiä yms. Emmekä tiedä onko ihmiset kuten vanhempamme olleet olemassa tai olemmeko itse olemassa tavalla jolla olemme ymmärtävinämme olemassa olon. 

Plot twist: jos onkin vain yksi tietoisuus, joka havainnoija Itse on, ja kaikki erilliset kehot ja mielet ovat sen illuusiota tai unta.

Mutta tässä ollaan olennaisen äärellä, että "emme tiedä onko meillä oikeasti jalkoja, käsiä, silmiä,...onko ihmiset kuten vanhempamme olleet olemassa..." Omassa valaistumisprosessissani olennaista oli juuri tuon tiedostaminen ja siksi kokemuksen pitäminen pelkästään kokemuksena. Ok, tunnen tietynlaisia tuntemuksia. Ajattelu sanoo että niin, nämä ovat tuntemuksia KEHOSTANI, nämä toiset taas ULKOMAAILMASTA, mutta jos asiaa tarkastellaan puhtaana kokemuksena, siinä ei ole tällaisia leimoja. Se on vain kokemuksen virta tietoisuudessa ilman mitään rajoja, teorioita tai leimoja. Ja lopulta kaikki kokemus osoittautuu vähemmän merkittäväksi kuin Tietoisuus, joka sitä havainnoi. Ja se Tietoisuus paljastuu olevan Yksi, ei niin kuin tämä maailma uskoo, että on minun aivojeni tuottama minun tietoisuus ja sinun aivojesi tuottama sinun tietoisuus ja valtava määrä muita. (Jos tietoisuudesta puhutaan esim. ajattelukykynä tai persoonana, silloin ne ovat toki eriäviä, mutta puhun tietoisuudesta ikään kuin tilana missä kaikki tapahtuu, tai nykyhetkenä, puhtaana tietoisena Läsnäolona).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu etten kestä tätä enää. Kai se on aloitettava se kuoleman manifestointi uudestaan. En kerta kaikkiaan jaksa tätä pakkoajatusrallia enää. Välillä menee ihan hyvin enkä edes juuri reagoi ajatuksiin, voi olla pidempiäkin aikoja että pärjään aivan hyvin eikä tule kuin muutaman tunnin vaikeita oireiluja ja sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta ne alkavat taas vaikeina ja kestävät päiviä. Haluaisin apua enkeleiltä tai joltakin. Muokata sitä omaa menneisyyttä tai kehittää uusia uskomuksia liittyen ryyppäämismenneisyyteeni ("enkelit pitivät huolta etten tehnyt mitään todella väärää").

Et voi vierittää vastuuta omista valinnoistasi kenellekään muulle kuin itsellesi. Monenlaista apuakin varmasti tulet saamaan, kun ensin itse näet tarpeeksi vaivaa ja halut syvällä sisimmässäsi aidosti muuttuabja kehittyä ja alat muuttua ja kehittyä.

Pyri kuitenkin ajattelemaan menneisyyttäsi niin, että kaikella tapahtuneella on ollut tarkoituksensa, vaikka et sitä vielä ymmärrä täysin.

Mitä sinun mahdollisesti tulisi oppia noista menneistä ajoista ja silloin mahdollisesti tehdyistä virheistä joita nyt häpeät? Kohtuullisuutta? Armoa ja myötätuntoa itseäsi ja muita virheitä tekeviä, epätäydellisiä ihmisiä kohtaan?

Tai ehkä sinun piti käydä "pohjalla", vain jotta sait riittävän henkisen ärsykkeen alkaa etsiä henkisempää ja terveempää elämänpolkua. Tämä oikeastaan kuulostaa melko tutulta tarinalta.

Mitä niiden sukulaistensa edessä ra+skattujen lasten pitää oppia Ukrainassa? Mitä se tietoisuusmätisäkki haluaa oppia toisten kiduttamisesta? Mä toivotan teille kaikille noiden uhrien kohtaloa!

Loki

Vierailija kirjoitti:

Kunpa Mystikko kertoisi meille, miten naapurimaan tilanne saataisiin loppumaan?

Ja miksi tuollaista pitää edes tapahtua?

Miten pu tella voi olla valta kääntää koko maailma mullin mallin?

Eikö kukaan voi häntä pysäyttää?

Mystikko on toki jo antanut meille konkreettista apua tärkeiden neuvojen muodossa, mutta tämä asia on niin iso ja mullistava, että kaipaan Mystikon viisaita neuvoja. Mietin, pitääkö meidänkin aistenkin varautua vastaavaan, mitä naapurissamme tapahtuu? 

Eräs (itsensä kai viisaaksi luuleva), kertoi meidän hössöttävän ja hätäilevän liikaa ja sanoi, että kunkin pitäisi vain mennä omaa sydämeensä tekemään rauh aa jne. Sellaiset neuvot eivät auta yhtään. Paljon enemmän naapurin pa ko laiset ovat saaneet apua ihmisten hyvien tekojen kautta.  Jos jokainen konkreettisten tekojen kautta auttanut olisi jättänyt auttamatta heitä ja mietiskellyt sydämessään rauhaa, niin mikä mahtaisi olla heidän tilanteensa nyt. Mitä Mystikko siihen vastaisi?

Visualisointi ja rakkauden ja rauhan ajatukset ovat tietenkin tarpeellisia, mutta eivät ratkaisevia näin nopeasti etenevässä tilanteessa. Toivon, että pu ten sydänchakra avautuu spontaanisti ja hän ymmärtää alkaa toimia rakkaudellisesti ja hyvittää tekonsa uh reille. Totta kai se on epärealistista, mutta sellaista visualisoin monien muiden visualisaatioiden lisäksi, esim. ajattelen vahvat, suojaavat valopilvet ihmisten ympärille ko alueelle jne.

Maailmassa on ollut sotia kauan ja tulee olemaan vielä. Tämä ei ole mitenkään sen ihmeellisempää kuin monet sodat, mitä on ollut muissa osissa maapalloa, ainoa ero on että nyt länsimaiset on säikähtäneitä ja välittävät enemmän, koska asia on tullut alueellisesti ja kulttuurillisesti lähemmäs. Jos Putin olisi (taas) hyökännyt joihinkin köyhiin maihin kaukana, asia olisi mennyt ihmisiltä aika kevyesti ohi "voi, onpa ikävää, mutta tällainen maailma on". Mutta minä en pysty pitämään yhtä sotaa jossa menetetään ihmishenkiä sen vähemmän tai enemmän kauheana kuin toisiakaan sen perusteella että sen sijainti on lähempänä, että kuolevat ja kärsivät ihmiset ovat ulkoisesti tai vaikka uskonnoltaan enemmän kaltaisiani tms. Kaikki ovat yhtä lailla Jumalan lapsia ja tämä on toistaiseksi ihmiskunnan tietoisuuden tila, että näitä tapahtuu.

Käytännön tasolla voi auttaa jos voi ja tuntee kutsumusta, rukoilla voi, manifestoida voi. Mutta kun on tehnyt voitavansa, tärkeintä on elää itse rauhan ja kiitollisuuden tilassa, niin että ylläpitäisi omalla energiallaan sellaista taajuutta eikä pelon ja vihan ja epätoivon taajuutta.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kuitenkin kiva tietää, mitä Mystikolle kuuluu, vaikkei hän tänne enää kirjoittaisikaan.

Mietin, onko hän kirjoittanut jo kirjan, kun joskus meille kertoi, että aikoo kirjan kirjoittaa.

Onko hän samassa työpaikassa...

Onko hän löytänyt itselleen kumppanin, tai haluaako edes kumppania....

Onko hänellä lemmikkiä....

Onko hän mennyt vielä syvemmälle valaistumisen suhteen...

Onko hänen vaikea kokea itseään enää ihmisolentona....

jne...

- Eri työpaikassa ja eri maassa.

- En halua kumppania enkä ole haluamatta sellaista. E

- Ei ole lemmikkejä, minulla oli koira joka kuoli 16 vuoden iässä viime keväänä.

- Valaistuminen ei ole sellainen asia, jossa on syvyysasteita, se on tai ei ole. Se, miten valaistuminen ilmenee ihmiselämässä ja ihmistasolta katsoen koetussa maailmassa, toki muuttuu koko elämän ajan koska ihmistasoa eletään kehon ja mielen välityksellä, ja niihin ykseystietoisuus "imeytyy" ajan kanssa, ei niin että koko ihmisolemus ja sen tuottama kokemus maailmasta muuttuu hetkessä kun valaistuu.

- Ei. Voin hyvin kokea olevani kaikkiallinen, ikuinen tietoinen Läsnäolo, ja kaikki sen ajalliset ilmentymät. Myös tämä ajallinen keho-mielikokonaisuus joka näppäilee nämä sanat tietokoneella.

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös raskas olotila päällä. En ole yhteydessä mihinkään mikä antaisi lohtua. Tunnen tarvitsevani lohtua ja hyväksyntää. Yhtäkkiä huomaan että voinhan ainakin itse hyväksyä itseni tai kuvitella että jokin sisimmässäni puhuva hyväntahtoinen henki osoittaa hyväksyntää. 

Joskus tuntuu että taannun ihan lapseksi, joka itkee nurkassa ja tuntee olevansa hylätty. Olenko hylkääjä vai hylätty? Tiedän, tämä kuulostaa enemmän psykologiselta tilalta kuin hengelliseltä. Psyykkiseen ahdistukseen tosin voi saada apua löytämällä hengellisyydestä jonkin asian joka siinä hetkessä auttaa pienesti etäämmälle ankeudesta ja autiudesta. Nyt se asia olisi anteeksiantamus. Häpeän poistuminen.

Hyvää yötä, kaikki hyvin. En ole pilvet, olen taivas.

Niin sinä olet. Eikä tuo ole mikään eksoottinen kokemus jonka saavuttaa vaikeaa tietä, se on niin arkipäiväinen ettei monet sitä huomaa. Taivas on  havainnoiva tietoisuus, se missä kaikki ajatukset, tunteet, näkö- ja kuulo- ja haju- ja tuntoaistimukset, kaikki havaittava kulkee ja tulee tiedostetuksi. Sen perusluonteeseen kuuluu rauha, ilo ja rakkaus, mutta useimmat eivät huomaa sitä, koska he kiinnittävät niin paljon huomiota havaittuihin objekteihin, että ne peittävät pilvien lailla perimmäisen itsen tosiolemuksen. 

Et ole hylkääjä etkä hylätty, olet Tietoisuus joka havaitsee hylkääjät ja hylätyt ja kaikki näiden ajatukset ja tunteet. Katsele, hyväksy, anna tulla ja mennä. Voit toki ajatuksin ja teoin lohduttaa ja hoitaa itseäsi myös, antamalla anteeksi ja myötätuntoa jne, mutta perimmäinen vapautus on sen tiedostaminen, että kaikki se on vain jotain mitä tapahtuu sinussa, ei sinä. Ja että sinä voit olla täysin rauhan tilassa vaikka tietoisuutesi taivaalla kulkisi hyvinkin synkkiä pilviä.

Vierailija kirjoitti:

Rukoilisitko puolestani. Haluan parantua.

Rukoilen.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilisitko puolestani. Haluan parantua.

Rukoilen.

Ja mitä helevetin apua sun rukoilusta on kenellekään? Munkin puolesta olet vissiin rukoillut ja täällä mä vaan v*ttuilen teille edelleen. :D

Loki

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilisitko puolestani. Haluan parantua.

Rukoilen.

Ja mitä helevetin apua sun rukoilusta on kenellekään? Munkin puolesta olet vissiin rukoillut ja täällä mä vaan v*ttuilen teille edelleen. :D

Loki

Rukouksen suhteen on vähän niin kuin Jeesus sanoi monelle "Sinun uskosi on sinut parantanut / pelastanut". Usko tarvitsi vain syntyäkseen välikappaleen, johon henkilö pystyi uskomaan. Minä tai joku muu voi olla sellainen jollekin, jollekin toiselle taas joku muu tai vaikka ihmeitätekevä reliikki, tai ehkä ei kukaan tai mikään.

No mites toi että jos pitäisi rintamalle lähteä? Eikös paremmin kuitenkin toteuttaisi maailmanrauhaa mökillä mietiskellen js muurahaisten valtataistelua seuraillen?

Kiitos KM. Taas tapahtui vastauksiasi lukiessa se, että koin kevyesti hengellisen ja silti aika syvällisen olotilan.

T: 30 vuotiaasta polulla

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilisitko puolestani. Haluan parantua.

Rukoilen.

Ja mitä helevetin apua sun rukoilusta on kenellekään? Munkin puolesta olet vissiin rukoillut ja täällä mä vaan v*ttuilen teille edelleen. :D

Loki

Ne on sinun mentaliteetillä varustetut ihmiset, jotka tekevät hirmutekoja Ukrainassa. Toiset olosuhteet, toinen ympäristö + sodan aiheuttama stressi, niin sinä tekisit siellä samoja asioita kuin nuo apinan tasolle jääneet sotilaspojat.

Minua pelottaa, kun en oikein ymmärrä mitä tapahtuu. Välillä tuntuu, että meinaan irtaantua itsestäni ihmisenä. Muutenkin on jo niin vaikeaa että usein pelkää menettävänsä järkensä. Sitten lisäksi nuo olotilat, joissa ei tunne olevansa ihminen enää. Mutta ei auta kuin luottaa Jumalaan ja yrittää uskoa siihen, että kyllä pysyn järjissäni tämän kaiken sekasotkun keskellä ja että ei minulle runnota läpi mitään kokemuksia, jotka vain hajottaisivat. Kiitos KM kun olet taas tullut vastailemaan.

Saisiko sanoja tähän hetkeen....

kyseletkö sää pissipää itseltäs toisella nickillä kysymyksiä että pääset päteen

Lämpöinen, valtaisa kiitos sinulle taas Mystikko kirjoittamistasi teksteistä. :)

Hienoja vertauskuvia, jotka auttoivat ymmärtämään. Hyviä neuvoja ja perusteluja. Kiitos myös, kun kerroit, mitä sinun "ihmishahmoiselle osallesi" kuuluu - eri maa, eri työpaikka jne.

Toivon, että ihmiskunnan tietoisuudentila kohoaa rakkaudellisemmalle tasolle!

Voimia, iloa ja kaikkea hyvää sinulle ja kaikille! <3

Vierailija kirjoitti:

Lämpöinen, valtaisa kiitos sinulle taas Mystikko kirjoittamistasi teksteistä. :)

Hienoja vertauskuvia, jotka auttoivat ymmärtämään. Hyviä neuvoja ja perusteluja. Kiitos myös, kun kerroit, mitä sinun "ihmishahmoiselle osallesi" kuuluu - eri maa, eri työpaikka jne.

Toivon, että ihmiskunnan tietoisuudentila kohoaa rakkaudellisemmalle tasolle!

Voimia, iloa ja kaikkea hyvää sinulle ja kaikille! <3

Juu, kyllä minäkin haihtuisin mielelläni tässä tilanteessa ulkomaille.

Ei ole terveydellisiä edellytyksiä enää puolustaa maata, vaikka halua olisikin.

Mutta kun se ei käy, koska mulla ei ole rahaa! Ei siis kertakaikkiaan käy! :)

Toivon sydämestäni ettei siihen tilanteeseen ajaudutakaan.

Olenko sekoamassa vai onko tässä jotain hengellistä?

Mietiskelin tässä taannoin, miten viisaus eroaa älykkyydestä.

Viisaaksi kasvetaan ja kehitytään sydämen kautta.

Äly ei ole ollenkaan sama asia kuin viisaus, vaikka se saattaakin jossain määrin edesauttaa viisauden avainten löytämistä, tai ainakin oikean polun alkuun ajautumista. Viisautta ei voi oppia vain tietoa ahmimalla, vaan ihmisen itsessään on muututtava ja kehityttävä. Ihmisen on sisäistettävä, että hän on paljon enemmän, kuin vain hetkellinen, jatkuvassa muutoksen tilassa oleva ruumiinsa, joka ennemmin tai myöhemmin kuolee pois.

Viisauteen vaaditaan nöyryyttä ja nöyrtymistä, empatiakykyä, epäitsekkyyttä, vahvaa halua muuttua ja jalostaa itseään henkisempään suuntaan. Toki se vaatii myös teoreettista opiskelua, mutta enemmän se vaatii hiljentymistä ja pysähtymistä, todelliseen itseensä tutustumista, hyvien ja huonojen puoliensa sekä pelkojensa ja himojensa kriittistä tarkastelua ja jalostamista. Tämä tuntuu olevan nykyisessä aistiärsykkeiden täyteisessä maailmassa ihmisille se vaikein paikka. Harva on todella koskaan pysähtynyt tutustumaan itseensä, eikä se yleensä ole helppo prosessi.

Kuitenkin vain viisauden kautta voi ymmärtää kaiken olemassa olevan täydellisen harmonian, tarkoituksenmukaisuuden ja täydellisyyden sekä kokea jakamatonta rakkautta kaikkea olemassa olevaa kohtaan, mitään tuomitsematta.

Ilman viisautta ihminen ei voi ymmärtää tai tietää todellisuuden perimmäistä luonnetta lainkaan. Niinpä hän riippuu epätoivoisesti kiinni virheellisessä käsityksessään todellisuudesta ja tavoittelee "onnellisuutta" asioista mitkä tuottavat nopeaa, mutta epätodellista ja vain hetkellistä mielihyvää/täyttymystä aisteille ja mielelle, kuten ihmissuhteet, seksi, ulkonäkö, päihteet, työ tai materia. Nämä eivät kuitenkaan tuota pysyvää onnea, koska tällaisista asioista joutuu ajallaan joka tapauksessa luopumaan, ne eivät ole pysyviä asioita, eikä niihin takertuminen kehitä ihmistä oikeaan suuntaan, eli kohden viisautta.

T. Mystikko (uskontokuntiin sitoutumaton)