Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Moni ei enää halua tehdä lapsia tähän maailmaan. Onko asiat niin huonosti, mitä ne näyttävät olevan, vai voiko tulla vielä käänne parempaan, rakkaudellisempi ja ystävällisempi maailma?
Ihmiset itse manifestoivat tai ovat manifestoimatta sen maailman, mitä tulee. Jos kukaan ei usko parempaan maailmaan ja myös teoillaan osoita uskovansa, sitten maailma joka manifestoituu ei ole kaunista nähtävää. Mutta sinä voit valita manifestoida positiivisempaa tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pahojen ja sairaiden ajatusten alkuperä? Tuleeko ne alitajunnasta? Tunnen taas tänään olevani paha kun sairaat ajatukset riivaavat.
Sama täällä. Todella ärsyyntynyt olo ilman syytä. Luulen, että mieli on yhteydessä joukkotietoisuuteen ja nappaa sieltä vaikutteita.
Kyllä. Paavali puhui että on vain "lihan mieli" ja "Kristuksen mieli". On ihmisen kollektiivinen tietoisuus, joka on dualismin vallassa, lankeemuksen tilassa. Siinä on kaikenlaisia vaikutteita. Ja yksilö poimii niitä sekä kollektiivisesta tietoisuudesta että omasta mielestään joka on tämän maailman ehdollistama. Mutta sinä et ole mikään mitä mielessäsi liikkuu. Sinä olet se avaruus, tila, tietoisuus, jossa kaikki ilmenee. Pilvet ei tahraa taivasta jolla ne kulkevat. Mikään mikä kulkee sinussa ei sen enempää tahraa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, lukeeko alkuperäinen mystikko ketjua vielä, mutta minulla olisi kysymys hänelle: mitä mieltä olet maailman tilanteesta tällä hetkellä? Miten siihen kannattaisi suhtautua? Maailmalla ja Suomessakin toteutetaan melko kyseenalaista politiikkaa koronan varjolla ja se aiheuttaa ahdistusta harva se päivä. Onko tästä tilanteesta ulospääsyä?
On, mutta se vaatii sitä että ihmiset pitävät kiinni niistä hyvistä arvoista ja vapauksista, jotka on vertakin vuodattaen erityisesti länsimaissa historian aikana saatu. Ei pidä luopua vapaudesta pelon takia. Valitettavasti käynnissä on kova mielipidevaikuttaminen sen puolesta, että erikoistilanteen varjolla ihmisten pitäisi taantua ylhäältä ohjattaviksi ja mitään kyseenalaistamattomiksi, ja demonisoida ne jotka ei tähän suostu. Se on sellainen Pandoran lipas jota ei kannata avata, kalteva pinta jolle ei kannata astua. Nyt lopulta se, että Euroopan maa aloittaa pakkorokotuksia, on sentään herättänyt monet - ruumiillinen itsemääräämisoikeushan on ihan olennaisia perusoikeuksiamme.
Jos kaikki on harhaa, niin mitä väliä on pakkorokotuksilla. Ehkä olisi jo aika riisua naamio ...?
t.kaaosmaagi
Absoluuttisesta näkökulmasta ei olekaan. Kuten ei esimerkiksi sairaudella tai kuolemallakaan. Mutta ihmiset ei elä yleensä siitä näkökulmasta lähtien, heidän on katsottava maailmaa ajan ja materian näkökulmasta lähtien, heidän oman elämänsä ajallisista viitekehyksistä lähtien. Sellaisesta näkökulmasta monellakin asialla on väliä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu etten kestä tätä enää. Kai se on aloitettava se kuoleman manifestointi uudestaan. En kerta kaikkiaan jaksa tätä pakkoajatusrallia enää. Välillä menee ihan hyvin enkä edes juuri reagoi ajatuksiin, voi olla pidempiäkin aikoja että pärjään aivan hyvin eikä tule kuin muutaman tunnin vaikeita oireiluja ja sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta ne alkavat taas vaikeina ja kestävät päiviä. Haluaisin apua enkeleiltä tai joltakin. Muokata sitä omaa menneisyyttä tai kehittää uusia uskomuksia liittyen ryyppäämismenneisyyteeni ("enkelit pitivät huolta etten tehnyt mitään todella väärää").
Et voi vierittää vastuuta omista valinnoistasi kenellekään muulle kuin itsellesi. Monenlaista apuakin varmasti tulet saamaan, kun ensin itse näet tarpeeksi vaivaa ja halut syvällä sisimmässäsi aidosti muuttuabja kehittyä ja alat muuttua ja kehittyä.
Pyri kuitenkin ajattelemaan menneisyyttäsi niin, että kaikella tapahtuneella on ollut tarkoituksensa, vaikka et sitä vielä ymmärrä täysin.
Mitä sinun mahdollisesti tulisi oppia noista menneistä ajoista ja silloin mahdollisesti tehdyistä virheistä joita nyt häpeät? Kohtuullisuutta? Armoa ja myötätuntoa itseäsi ja muita virheitä tekeviä, epätäydellisiä ihmisiä kohtaan?
Tai ehkä sinun piti käydä "pohjalla", vain jotta sait riittävän henkisen ärsykkeen alkaa etsiä henkisempää ja terveempää elämänpolkua. Tämä oikeastaan kuulostaa melko tutulta tarinalta.
Wau, onpa ihana, että Mystikko kävi kirjoittamassa. Pelkästään se, että tiedän hänen olevan vielä kehossaan, ja siten mahdollisesti auttamassa ihmisiä valon polulle tavalla tai toisella, tuntuu hyvältä.
Lämmin kiitos. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunpa Mystikko kertoisi meille, miten naapurimaan tilanne saataisiin loppumaan?
Ja miksi tuollaista pitää edes tapahtua?
Miten pu tella voi olla valta kääntää koko maailma mullin mallin?
Eikö kukaan voi häntä pysäyttää?
Mystikko on toki jo antanut meille konkreettista apua tärkeiden neuvojen muodossa, mutta tämä asia on niin iso ja mullistava, että kaipaan Mystikon viisaita neuvoja. Mietin, pitääkö meidänkin aistenkin varautua vastaavaan, mitä naapurissamme tapahtuu?
Eräs (itsensä kai viisaaksi luuleva), kertoi meidän hössöttävän ja hätäilevän liikaa ja sanoi, että kunkin pitäisi vain mennä omaa sydämeensä tekemään rauh aa jne. Sellaiset neuvot eivät auta yhtään. Paljon enemmän naapurin pa ko laiset ovat saaneet apua ihmisten hyvien tekojen kautta. Jos jokainen konkreettisten tekojen kautta auttanut olisi jättänyt auttamatta heitä ja mietiskellyt sydämessään rauhaa, niin mikä mahtaisi olla heidän tilanteensa nyt. Mitä Mystikko siihen vastaisi?
Visualisointi ja rakkauden ja rauhan ajatukset ovat tietenkin tarpeellisia, mutta eivät ratkaisevia näin nopeasti etenevässä tilanteessa. Toivon, että pu ten sydänchakra avautuu spontaanisti ja hän ymmärtää alkaa toimia rakkaudellisesti ja hyvittää tekonsa uh reille. Totta kai se on epärealistista, mutta sellaista visualisoin monien muiden visualisaatioiden lisäksi, esim. ajattelen vahvat, suojaavat valopilvet ihmisten ympärille ko alueelle jne.
Toivottavasti Mystikko kertoisi tuosta aiheesta jotain joskus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu etten kestä tätä enää. Kai se on aloitettava se kuoleman manifestointi uudestaan. En kerta kaikkiaan jaksa tätä pakkoajatusrallia enää. Välillä menee ihan hyvin enkä edes juuri reagoi ajatuksiin, voi olla pidempiäkin aikoja että pärjään aivan hyvin eikä tule kuin muutaman tunnin vaikeita oireiluja ja sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta ne alkavat taas vaikeina ja kestävät päiviä. Haluaisin apua enkeleiltä tai joltakin. Muokata sitä omaa menneisyyttä tai kehittää uusia uskomuksia liittyen ryyppäämismenneisyyteeni ("enkelit pitivät huolta etten tehnyt mitään todella väärää").
Et voi vierittää vastuuta omista valinnoistasi kenellekään muulle kuin itsellesi. Monenlaista apuakin varmasti tulet saamaan, kun ensin itse näet tarpeeksi vaivaa ja halut syvällä sisimmässäsi aidosti muuttuabja kehittyä ja alat muuttua ja kehittyä.
Pyri kuitenkin ajattelemaan menneisyyttäsi niin, että kaikella tapahtuneella on ollut tarkoituksensa, vaikka et sitä vielä ymmärrä täysin.
Mitä sinun mahdollisesti tulisi oppia noista menneistä ajoista ja silloin mahdollisesti tehdyistä virheistä joita nyt häpeät? Kohtuullisuutta? Armoa ja myötätuntoa itseäsi ja muita virheitä tekeviä, epätäydellisiä ihmisiä kohtaan?
Tai ehkä sinun piti käydä "pohjalla", vain jotta sait riittävän henkisen ärsykkeen alkaa etsiä henkisempää ja terveempää elämänpolkua. Tämä oikeastaan kuulostaa melko tutulta tarinalta.
Minun tulisi nähdä vaivaa ja aidosti haluta kehittyä ja muuttua? Mistä tiedät kuinka paljon olen asioiden eteen tehnyt? Mistä tiedät kuinka aidosti olen halunnut muutosta?
Totta puhuen kommenttisi joiltain osin on hieman tökerö ja ahdistaa minua, koska et koko tarinaani, oirekuvaani, uskomuksiani ja näkökantojani tiedä. Mutta, tiedän että olet vain tietämätön ja haluat vain auttaa. Kiitos. Tiedän, että asioiden tuli mennä näin ja menneisyyden ikävätkin kokemukset ajoivat minut henkiselle tielle, mutta hyvin vaikeaa on silti ja luovuttaminen käy aika usein mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa tätä enää, en tippaakaan. Ja kun menneisyyden ajatukset katoavat niin tilalle tulee nykyhetken sairas ralli. Otan etäisyyttä "itseeni", välillä en usko koko ajatukseen "Minästä". Oon niin loppu kun tää touhu ei tunnu koskaan loppuvan kokonaan. Pakkoajatusten sisällöstä en tule puhumaan lääkärille tmv. Rukoilkaa tekin että pääsen nopeasti pois.
Surullista, että sinulla on noin raskasta. Olen viimeiset lähes kolme vuotta rukoillut ystäväni puolesta, jotta hän saisi elää, kun niin kovasti haluaisi elää, vaikka on kärsinyt paljon syövän vuoksi, mutta rukouksiini/rukouksiimme ei ole vastattu, eli kuolema on viemässä hänet millä hetkellä hyvänsä.
En siis pysty rukoilemaan, että saisit päästä täältä pois, mutta lähetän rukouksen, että saisit voimia ja selkeyttä sekä hyviä käänteitä elämääsi - ja oivalluksia myös mahdollisimman pian. <3
Kiitos. Minä myös toivoisin ystäväsi saavan elää ihmiselämää vielä pitkään, jos hän sitä itse toivoo...
Kiitos, kauniisti ajattelet. <3
Hän on lähtenyt fyysisestä kehostaan - toivottavasti mahdollisimman ihanaan paikkaan, ihana ihminen kun oli.
Osanotot ja voimia sinulle. Ystävälläsi ei ole enää mitään hätää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa tätä enää, en tippaakaan. Ja kun menneisyyden ajatukset katoavat niin tilalle tulee nykyhetken sairas ralli. Otan etäisyyttä "itseeni", välillä en usko koko ajatukseen "Minästä". Oon niin loppu kun tää touhu ei tunnu koskaan loppuvan kokonaan. Pakkoajatusten sisällöstä en tule puhumaan lääkärille tmv. Rukoilkaa tekin että pääsen nopeasti pois.
Surullista, että sinulla on noin raskasta. Olen viimeiset lähes kolme vuotta rukoillut ystäväni puolesta, jotta hän saisi elää, kun niin kovasti haluaisi elää, vaikka on kärsinyt paljon syövän vuoksi, mutta rukouksiini/rukouksiimme ei ole vastattu, eli kuolema on viemässä hänet millä hetkellä hyvänsä.
En siis pysty rukoilemaan, että saisit päästä täältä pois, mutta lähetän rukouksen, että saisit voimia ja selkeyttä sekä hyviä käänteitä elämääsi - ja oivalluksia myös mahdollisimman pian. <3
Kiitos. Minä myös toivoisin ystäväsi saavan elää ihmiselämää vielä pitkään, jos hän sitä itse toivoo...
Kiitos, kauniisti ajattelet. <3
Hän on lähtenyt fyysisestä kehostaan - toivottavasti mahdollisimman ihanaan paikkaan, ihana ihminen kun oli.
Osanotot ja voimia sinulle. Ystävälläsi ei ole enää mitään hätää.
Kiitos. Olet ihana. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu etten kestä tätä enää. Kai se on aloitettava se kuoleman manifestointi uudestaan. En kerta kaikkiaan jaksa tätä pakkoajatusrallia enää. Välillä menee ihan hyvin enkä edes juuri reagoi ajatuksiin, voi olla pidempiäkin aikoja että pärjään aivan hyvin eikä tule kuin muutaman tunnin vaikeita oireiluja ja sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta ne alkavat taas vaikeina ja kestävät päiviä. Haluaisin apua enkeleiltä tai joltakin. Muokata sitä omaa menneisyyttä tai kehittää uusia uskomuksia liittyen ryyppäämismenneisyyteeni ("enkelit pitivät huolta etten tehnyt mitään todella väärää").
Et voi vierittää vastuuta omista valinnoistasi kenellekään muulle kuin itsellesi. Monenlaista apuakin varmasti tulet saamaan, kun ensin itse näet tarpeeksi vaivaa ja halut syvällä sisimmässäsi aidosti muuttuabja kehittyä ja alat muuttua ja kehittyä.
Pyri kuitenkin ajattelemaan menneisyyttäsi niin, että kaikella tapahtuneella on ollut tarkoituksensa, vaikka et sitä vielä ymmärrä täysin.
Mitä sinun mahdollisesti tulisi oppia noista menneistä ajoista ja silloin mahdollisesti tehdyistä virheistä joita nyt häpeät? Kohtuullisuutta? Armoa ja myötätuntoa itseäsi ja muita virheitä tekeviä, epätäydellisiä ihmisiä kohtaan?
Tai ehkä sinun piti käydä "pohjalla", vain jotta sait riittävän henkisen ärsykkeen alkaa etsiä henkisempää ja terveempää elämänpolkua. Tämä oikeastaan kuulostaa melko tutulta tarinalta.
Minun tulisi nähdä vaivaa ja aidosti haluta kehittyä ja muuttua? Mistä tiedät kuinka paljon olen asioiden eteen tehnyt? Mistä tiedät kuinka aidosti olen halunnut muutosta?
Totta puhuen kommenttisi joiltain osin on hieman tökerö ja ahdistaa minua, koska et koko tarinaani, oirekuvaani, uskomuksiani ja näkökantojani tiedä. Mutta, tiedän että olet vain tietämätön ja haluat vain auttaa. Kiitos. Tiedän, että asioiden tuli mennä näin ja menneisyyden ikävätkin kokemukset ajoivat minut henkiselle tielle, mutta hyvin vaikeaa on silti ja luovuttaminen käy aika usein mielessä.
Voimia sinulle.
Kukaan ei voi tietää, kuinka vaikeaa sinulla on ja on ollut. Olisin myös kokenut tuon lainaamasi tekstin samoin, miten sinä kerroit sen kokevasi.
Jos jonkun on helppo antaa neuvoja, niin luultavasti hän ei tiedä, kuinka vaikeaa elämä voi joskus olla ja kuinka haasteellista sieltä tuskasta ym. on päästä "pinnalle". Ja vaikka hän olisikin ollut tosi raskaissa tilanteissa, mutta on niistä selvinnyt, niin ketään ei voi verrata toiseen. Meillä on kaikilla eri voimavarat, erilaiset lähtökohdat, erilaiset elämänsuunnitelmat jne. Jotkut nousevat suosta helpommin kuin toiset, mutta se ei tarkoita, että nämä helpommin nousevat olisivat jotenkin parempia kuin he, jotka eivät jaksa yhtä hyvin vaikeuksistaan nousta.
Kaikkea hyvää sinulle! Valoa ja ohjausta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa Mystikko kertoisi meille, miten naapurimaan tilanne saataisiin loppumaan?
Ja miksi tuollaista pitää edes tapahtua?
Miten pu tella voi olla valta kääntää koko maailma mullin mallin?
Eikö kukaan voi häntä pysäyttää?
Mystikko on toki jo antanut meille konkreettista apua tärkeiden neuvojen muodossa, mutta tämä asia on niin iso ja mullistava, että kaipaan Mystikon viisaita neuvoja. Mietin, pitääkö meidänkin aistenkin varautua vastaavaan, mitä naapurissamme tapahtuu?
Eräs (itsensä kai viisaaksi luuleva), kertoi meidän hössöttävän ja hätäilevän liikaa ja sanoi, että kunkin pitäisi vain mennä omaa sydämeensä tekemään rauh aa jne. Sellaiset neuvot eivät auta yhtään. Paljon enemmän naapurin pa ko laiset ovat saaneet apua ihmisten hyvien tekojen kautta. Jos jokainen konkreettisten tekojen kautta auttanut olisi jättänyt auttamatta heitä ja mietiskellyt sydämessään rauhaa, niin mikä mahtaisi olla heidän tilanteensa nyt. Mitä Mystikko siihen vastaisi?
Visualisointi ja rakkauden ja rauhan ajatukset ovat tietenkin tarpeellisia, mutta eivät ratkaisevia näin nopeasti etenevässä tilanteessa. Toivon, että pu ten sydänchakra avautuu spontaanisti ja hän ymmärtää alkaa toimia rakkaudellisesti ja hyvittää tekonsa uh reille. Totta kai se on epärealistista, mutta sellaista visualisoin monien muiden visualisaatioiden lisäksi, esim. ajattelen vahvat, suojaavat valopilvet ihmisten ympärille ko alueelle jne.
Toivottavasti Mystikko kertoisi tuosta aiheesta jotain joskus...
Mystikko ehkä sanoisi, että rauha sinussa luo rauhaa maailmaan, mutta montako prosenttia eurooppalaisista pitäisi saavuttaa sisäinen rauha, että so ta Uk raina ssa loppuisi?
Kuinka nopeasti ihmisten kokema sisäinen rauha vaikuttaisi maailman tapahtumiin?
Haluaisin uskoa tuohon teoriaan, mutta se on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhä kamalampaa ahdistusta. Mitä tapahtuu? Minua viedään eteenpäin?
Nyt Mystikko tarvitsen rukousta. Tuntuu että olen menettämässä järkeni. Koko pää on sekaisin pakkoajatuksista ja uskomuksista ja manifestoinnista. Nyt tarvitsen apuasi oikeasti. Auta. Rukoile puolestani :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt Mystikko tarvitsen rukousta. Tuntuu että olen menettämässä järkeni. Koko pää on sekaisin pakkoajatuksista ja uskomuksista ja manifestoinnista. Nyt tarvitsen apuasi oikeasti. Auta. Rukoile puolestani :(
Voimia sinulle! Kannattaa hakea apua joltain ystävältä tai jos tilanne pahenee, niin lääkäriltä. Sieltä saat avun luultavasti nopeammin, sillä voi viedä kauan ennen kuin Mystikko käy taas täällä.
Jeesuksen Kristuksen nimessä, olet vapaa, olet autettu!
Vierailija kirjoitti:
Nyt Mystikko tarvitsen rukousta. Tuntuu että olen menettämässä järkeni. Koko pää on sekaisin pakkoajatuksista ja uskomuksista ja manifestoinnista. Nyt tarvitsen apuasi oikeasti. Auta. Rukoile puolestani :(
En ole mystikko, mutta kaikella ystävyydellä: mene päivystykseen. Pakkoajatuksiin ja ahdistukseen löytyy ihan maallista ja toimivaa apua. Sen lisäksi suosittelen taukoa tällaisen hörhöilyyn.
Mukava, että Mystikko kävi pitkästä aikaa kirjoittamassa. Olen vähän yllättynyt, ettei hän ottanut mitään kantaa niihin kirjoituksiin, missä oltiin ahdistuneita Ukrai nan tilanteesta. Toisaalta hän saa ottaa kantaa/kirjoittaa sitä, mitä tuntee "tarpeelliseksi".
Rukoilisitko puolestani. Haluan parantua.
Vierailija kirjoitti:
Voiko valaistuminen tosiaan tapahtua ilman suuria kärsimyksiä ja luopumisia?
Eikö itsestä luopuminen ole yhdenlainen kuolema? "Kuole ennen kuin kuolet" - tapahtuma.
Voi. Se on enemmänkin aiemmin itsenä pidettyyn (keho+mieli -kokonaisuus) samaistumisesta luopumista. Sen kokemusperäistä tunnistamista, että ei ole keho-mieli vaan kaikkiallinen tietoinen Läsnäolo. Ei kehot ja mielet silti mihinkään katoa, ne jatkavat elämäänsä luontonsa mukaisesti.
Millainen on syvimmän minän ja ilmentyvän suhde? Se on jotain sen kaltaista kuin olisi huone - huonehan on seinillä rajattu, tiettyyn käyttöön (yleensä ihmisasumukseksi) tarkoitettu osa avaruutta, tilaa. Mutta jos seinät puretaan pois, onko TILA muuttunut mihinkään? Ei ole, se on samaa avaruutta edelleen, nyt vaan selkeämmin paljastuu sen ykseys muun avaruuden kanssa. Samoin on Itsen syvimmän olemuksen ja keho-mielen laita. Keho-mielet ilmenevät Itsessä, eikä niitä tarvitse mitenkään kuolettaa, vain samaistuminen niihin katkeaa ja se poistaa kuolemaan ja sen pelkoon liittyvän ahdistuksen ja kärsimyksen.
Ei siihen liity oletusarvoisesti mitään kärsimystä, että oivaltaa syvimmän olemuksensa. Siihen kokemukseen liittyy olennaisina osina rauhan, rakkauden ja onnellisuuden kokemukset, jotka ovat riippumattomia siitä mitä kehoissa ja mielissä ja maailmassa tapahtuu. Toki se ajattelun tuloksena muodostunut illusorinen minä, joka on erilaisten samaistumisten tuloksena syntynyt, voi hieman kipuilla tällaista vastaan, mutta ei se ole mitään pelättävää. Ja aika pian, kun elää tiedostaen todellisen olemuksensa, perimmäisen minän rauha, rakkaus ja onnellisuus alkavat myös täyttää koettua kehoa, mieltä ja maailmaa. Perimmäisen Itsen oivaltaminen on kertaluontoinen kokemus, mutta se miten se ilmenee maailmassa, kehittyy koko ilmentymän (ihmisen) elämän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut valaistuneet ovat sitä mieltä, että kannattaa unohtaa yksilöllisyyden ja personaallisuuden tutkailu sekä itsensä analysointi ja henkisen kasvun yritykset ja sen sijaan keskittyä olemaan hetkessä. Myös jotain tehdessä keskittyä siihen mitä on tekemässä niin hyvin kuin mahdollista eikä miettiä ja touhuta muuta samalla. Monilla tässä hetkessä olemisen tilassa alkaa vähitellen tapahtua sellaista että jotenkin huomaa tarkkailevansa sitä ihmisminäänsä joka jotain touhuilee. Huomaa, ettei olekaan se ihminen, persoona, vaan jokin ihan muu havaitsija ja oleminen.
Niin. Kaikki ovat jo valaistuneita, heidän todellinen Itsensä on. Ongelma vain on, että sen peittää näkyvistä samaistuminen keho-mieleen ja siihen liitettyihin leimoihin ja asioihin ja esineisiin. Tätä samaistumista ei mitenkään pura keho-mielen problematisoiminen ja analysointi ja sen parantelu. Sellainen ei ole toki kiellettyä ja se voi parantaa ihmiselämää paljonkin, mutta valaistumista se ei edistä.
Mikä sitten edistää? Analysoinnin sijasta kommentiton havainnointi. Sen tiedostaminen, että jo lapsena kun ajattelit tai koit jotain, se tietoinen Läsnäolo joka oli paikalla todistamassa ajatuksesi tai kokemuksesi, on ihan sama tietoinen Läsnäolo kuin joka tänään todistaa kaiken mitä ajattelet tai koet. Eikä se ole muuttunut tai vanhentunut, se on sama kuin aikoja sitten, sillä muuttuminen ja vanheneminen kuuluvat objektien maailmaan: esineet ja ajatukset ja tunteet ja asiat muuttuvat ajan myötä, mutta havainnoiva tietoisuus, Läsnäolo, ei ole objekti (eikä edes ajan ulottuvuudessa, vaikka se näkeekin sen).
Havainnoinnin polulla merkittävä on se hetki, jolloin huomaa, että kokemuksellisesti, jos jätetään uskomukset ja ajatukset pois kuviosta (koska ne ovat maailman ehdollistamia), myös keho (kaikki mitä siitä voi aistia siitä miltä se näyttää siihen mitä tuntemuksia siinä on) ja mieli (ajatukset) ovat yhtä lailla KOHTEITA havainnoinnille kuin vaikka ulkona näkyvä puu tai ikkunasta kuuluva auton ääni. Se on hetki, jolloin dualismi "minä, sisäinen itse (keho-mieli)" ja "ulkomaailma" alkaa hajota ja samaistuminen kaiken todistajaan vahvistua. On parempi tietoisesti suunnata huomionsa enemmän tarkkailijaan kuin tarkkailtavaan, jos valaistumista haluaa. Siksi monet henkiset polut voivat jopa viivyttää valaistumista, jos niihin liittyy paljon askartelua mielen ja kehon ongelmien parissa.
En. Mutta tämä ei ole mikään asia, josta voisi sanoa että kaikki ns. valaistuneet toimivat näin. Minä luon omat sisäiset maailmani jos niin tahdon, en tunne juurikaan mielenkiintoa toisten luomiin. Varsinkaan niin epäsuorassa muodossa kuin kirjoitettu teksti. On muitakin tapoja saavuttaa suorempaan se mitä kirjoittaja ajatteli, mutta en sano siitä sen enempää, koska se on taas niitä asioita, joita ihmiset pitävät eksoottisena ja alkavat tavoitella niitä erityiskokemuksina ja siitä tulee heräämisen este.