Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Herra tossavain en ja on kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut valittiin mestariksesi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

He juoksevat vaikkei tarvitsisi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Haluat ja eteenpäin.

Tuossa se tulikin.

Pyörit vain ympäri.

Sinun on katsottava eteesi ja oivallettava mistä tässä on kyse.

Kaikki on hyvin yksinkertaista, niin yksinkertaista että vähä-älyinenkin kykenee ymmärtämään sen.

Naurahdat kun oivallat sen ja se ei ole eteenpäin menoa tai mitään tasoilua.

Haluat jotain lisäkettä itseesi. Kyse on enemmänkin toisin päin.

Siksi läpsäytän aina oppilaitani päähän napakasti ja käsken juoksemaan uuden kierroksen talon ympäri. Otetaan sitten uudestaan ja uudestaan kunnes oivallus avautuu.

Kyseessä on se mitä olet ja missä olet. Se näkyy kaikkialla, mutta ihmisellä on eräänlainen suodatin päällä.

Se on selviytymisvaisto, joka estää näkemästä mistä on kyse.

Siksi läppäsen päähän isällisesti ja käsken juoksemaan, koska pystyn siihen.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa oikea suunta egolle, se on egon tehtävä. Kultivoida itsensä, kehittyä, laajeta, valloittaa, kasvaa jne... Kehittää itsellensä spirituaalinen ego. Ja samaan aikaan porautua sisäänpäin, suoraan siihen. Kahden tilan välinen dialogi.

Ilman egoa valaistumisen tavoittelu ei voi onnistua, kiitos egolleni. Viimeinkin olet asettumassa oikealle paikallesi, orjan asemaan, palvelijan rooliin. Ohenet pikkuhiljaa niin ohueksi ja läpinäkyväksi, että vastapuoli voi vain ihmetellä että mitä ihmettä hän oikein katselee.

Kiitos egoni että suojelet minua itseltäni. Ensimmäinen kohtaaminen totuuden kanssa tuli hieman liian nopeasti ja todellakin ilman tarvittavia esivalmisteluita. Toinen erä pelataan rauhallisemmin, enää ei ole kiire. Se kyllä tulee vääjäämättömästi, tiedät sen varsin hyvin jo.

He juoksevat vaikkei tarvitsisi: Pidän kirjoitustyylistäsi. Siinä on jotain samaa kuin Jed McKennassa.

Itseäni hyvin usein näissä valaistumista koskevissa keskusteluissa ihmetyttää seuraava asia:

Minulla on sellainen olo, kuin olisin huonosti käsikirjoitetussa näytelmässä jossa toinen tai molemmat osapuolet eivät osaa näytellä omaa rooliansa ja lausua oikeita vuorosanoja oikeaan aikaan. Lausutuista sanoista puuttuu substanssi, niissä ei ole sisältöä, ne ovat tyhjiä. Väkisinkin mietin, että enkö vieläkään ole onnistunut "to make myself available to grace" vai puuttuuko sanoista todellakin sisältö ja että niitä ei ole lausuttu sellaisen intention kera tai sellaisessa mielentilassa kuin olisi sanojen vastaanottajan kannalta suotavaa. Ja että ne olisi lausuttu juurikin sille vastaanottajalle ja juurikin hänen tarpeisiinsa. Eli onko kyseessä taas pelkkä egon tarve päteä, näyttää, olla parempi/valaistuneempi tms. kuin toiset? Ja toinen ihminen tulee siinä sivussa käytetyksi?

Tätä olen pohtinut jo muutaman kuukauden, tietenkin ilman tulosta. Ei tähän kukaan voi antaa yksiselitteistä vastausta koska tilanteesta riippuen tässä on niin monta huomioon otettavaa asiaa.

Tämä on myös yksi suurimmista syistä siihen miksi oikean gurun haluaisin elämääni, että hän voisi toimittaa "luvatun" valaistumisen minulle. Tämä on nimenomaan energia-asia. Itse olen kaivautunut jo tarpeeksi syvälle jotta tiedän mitä sieltä pohjalta löytyykään ja saanut siitä kokemuksiakin. Oleellinen on todellakin piilotettu suoraan näkyville. Onneksi elävä ihmishahmoinen guru ei ole taida olla ihan välttämätön, mutta se ei poista kaipuutani sellaiselle. Ehkä vain työstän senkin tunteen pois energiakehostani ja jatkan eteenpäin.

Lisäksi kaikki puhe siitä että joku ihminen on valaistunut alkaa kuulostamaan omiin korviini kokoajan kornimmalta ja kornimmalta. Itse kun ajattelen, että vasta sitten ihminen oikeasti valaistuu lopullisesti kun hänen on aika ottaa viimeinen uloshengitys ja päästää lopullisesti irti tästä kaikesta eli suomeksi sanottuna tehdä mahasamadhi. Siihen asti kaikki on pelkkää harjoittelua päämäärää kohti, niin kauan kun ihmisellä on keho hänellä on myös jonkinlainen ego oli se sitten kuinka ohut ja henkinen tahansa.

Ei tarvitse mennä eteenpäin tai tehdä mitään.

Olet kuin puu ja laajenet itsestään. Et tarvitse erityistä työstämistä tai pakistelua asian suhteen. Elät vain ihmisen elämää ja asiat hoituu ihan itsestään automaattisesti kuten hengitys ja sydämen sykkeet. Se on sitä mitä tarkoitetaan egon seurannalla. Keskityt elämääsi ja unohdat nämä hömpötykset käskystäni nyt heti paikalla. Sinun tapasi on pakottaa ja egosi kehitys kuulostaa kamalalta ummetukselta. Siksi autan sinua ja kehoitan ottamaan rennomman asenteen elämään.

Siksi voit unohtaa tuon kärsimättömän räpistelyn ja kuunnella minua. Minä olen opettajasi ja sinä kuuntelet minua tästä lähtien. Tulet kuuntelemaan nöyrästi minua aina jatkossa elämässäsi, kun ilmestyn luoksesi erilaisin visvaisin haastein arjessasi tästä ja nyt lopun elämää me.

Tuon lainauksen kirjoittaja provoilee vain. :) :) 

Siltä se kieltämättä vaikuttaa näin jälkikäteen ajateltuna. Huvinsa kullakin. Itse en enää ymmärrä miksi joku tuhlaisi kallisarvoista aikaansa tuollaiseen. Mutta toisaalta olenhan itsekin joskus vetänyt aikaani vessanpöntöstä alas ihan kuin se olisi jotain mitä kannattaisi käyttää mihin sattuu. Nykyään yritän olla tarkempi.

Onneksi olen juuri pääsemässä tällaisesta yli, ihmettelin jo hieman itsekin miksi vaivauduin vastaamaan. Muutaman kerran jo jättänyt noteeraamatta vastaavanlaisissa tilanteissa. Vastaaminen palveli aikansa, kohta sitä ei enää tarvita. Eteenpäin.

Periaatteessa joku provoksi väittämä on vain tulkinta siitä että uskotaanko omaan tahtoon vai ei?

Jos ajattelu on yhtä automatisoitu kuin hengitys ja sydämensykkeet, niin mitään ei ole tehtävissä.

On vain harha omasta ylivertaisuudesta.

Nirvana on havainto siitä ja loppuhuipennus siittä, että ei ole mitään tehtävissä. Olemme vain junassa elämän virrassa ja voimme vain havainnollistaa tässä hetkessä kaikki mitä tapahtuu.

Ei siis ole omaa tahtoa ja valintaa vaikuttaa. On vain harha siitä ja ego tavallaan ylläpitää sitä vaihtoehtoa todellisuuden ja epätodellisuuden välissä olevana filtterinä.

Siksi tämä on vain uskon asia ja lopussa ei ole todistusta asiasta. On vain 0 ja 1.

on ja off.

Ollako vai eikö olla. Tässäpä tämä.

minää koin  valaistukseen siitää ettää mitään ei ole tehtävissää. olen vain junassaa kohti kuolemaa ja kaikkii mitä saan ja koen on minulle syötettyä streamia.

Se huojennus ja helpotus etten ole vastuussa mistään mitä tapahtuu on vapautus ja helpotus. Anteeksianto ja synneistä pelastus.

Teen mitä teen on ennalta laskettu.

Herra tossavain en ja on kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut valittiin mestariksesi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

He juoksevat vaikkei tarvitsisi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Haluat ja eteenpäin.

Tuossa se tulikin.

Pyörit vain ympäri.

Sinun on katsottava eteesi ja oivallettava mistä tässä on kyse.

Kaikki on hyvin yksinkertaista, niin yksinkertaista että vähä-älyinenkin kykenee ymmärtämään sen.

Naurahdat kun oivallat sen ja se ei ole eteenpäin menoa tai mitään tasoilua.

Haluat jotain lisäkettä itseesi. Kyse on enemmänkin toisin päin.

Siksi läpsäytän aina oppilaitani päähän napakasti ja käsken juoksemaan uuden kierroksen talon ympäri. Otetaan sitten uudestaan ja uudestaan kunnes oivallus avautuu.

Kyseessä on se mitä olet ja missä olet. Se näkyy kaikkialla, mutta ihmisellä on eräänlainen suodatin päällä.

Se on selviytymisvaisto, joka estää näkemästä mistä on kyse.

Siksi läppäsen päähän isällisesti ja käsken juoksemaan, koska pystyn siihen.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa oikea suunta egolle, se on egon tehtävä. Kultivoida itsensä, kehittyä, laajeta, valloittaa, kasvaa jne... Kehittää itsellensä spirituaalinen ego. Ja samaan aikaan porautua sisäänpäin, suoraan siihen. Kahden tilan välinen dialogi.

Ilman egoa valaistumisen tavoittelu ei voi onnistua, kiitos egolleni. Viimeinkin olet asettumassa oikealle paikallesi, orjan asemaan, palvelijan rooliin. Ohenet pikkuhiljaa niin ohueksi ja läpinäkyväksi, että vastapuoli voi vain ihmetellä että mitä ihmettä hän oikein katselee.

Kiitos egoni että suojelet minua itseltäni. Ensimmäinen kohtaaminen totuuden kanssa tuli hieman liian nopeasti ja todellakin ilman tarvittavia esivalmisteluita. Toinen erä pelataan rauhallisemmin, enää ei ole kiire. Se kyllä tulee vääjäämättömästi, tiedät sen varsin hyvin jo.

He juoksevat vaikkei tarvitsisi: Pidän kirjoitustyylistäsi. Siinä on jotain samaa kuin Jed McKennassa.

Itseäni hyvin usein näissä valaistumista koskevissa keskusteluissa ihmetyttää seuraava asia:

Minulla on sellainen olo, kuin olisin huonosti käsikirjoitetussa näytelmässä jossa toinen tai molemmat osapuolet eivät osaa näytellä omaa rooliansa ja lausua oikeita vuorosanoja oikeaan aikaan. Lausutuista sanoista puuttuu substanssi, niissä ei ole sisältöä, ne ovat tyhjiä. Väkisinkin mietin, että enkö vieläkään ole onnistunut "to make myself available to grace" vai puuttuuko sanoista todellakin sisältö ja että niitä ei ole lausuttu sellaisen intention kera tai sellaisessa mielentilassa kuin olisi sanojen vastaanottajan kannalta suotavaa. Ja että ne olisi lausuttu juurikin sille vastaanottajalle ja juurikin hänen tarpeisiinsa. Eli onko kyseessä taas pelkkä egon tarve päteä, näyttää, olla parempi/valaistuneempi tms. kuin toiset? Ja toinen ihminen tulee siinä sivussa käytetyksi?

Tätä olen pohtinut jo muutaman kuukauden, tietenkin ilman tulosta. Ei tähän kukaan voi antaa yksiselitteistä vastausta koska tilanteesta riippuen tässä on niin monta huomioon otettavaa asiaa.

Tämä on myös yksi suurimmista syistä siihen miksi oikean gurun haluaisin elämääni, että hän voisi toimittaa "luvatun" valaistumisen minulle. Tämä on nimenomaan energia-asia. Itse olen kaivautunut jo tarpeeksi syvälle jotta tiedän mitä sieltä pohjalta löytyykään ja saanut siitä kokemuksiakin. Oleellinen on todellakin piilotettu suoraan näkyville. Onneksi elävä ihmishahmoinen guru ei ole taida olla ihan välttämätön, mutta se ei poista kaipuutani sellaiselle. Ehkä vain työstän senkin tunteen pois energiakehostani ja jatkan eteenpäin.

Lisäksi kaikki puhe siitä että joku ihminen on valaistunut alkaa kuulostamaan omiin korviini kokoajan kornimmalta ja kornimmalta. Itse kun ajattelen, että vasta sitten ihminen oikeasti valaistuu lopullisesti kun hänen on aika ottaa viimeinen uloshengitys ja päästää lopullisesti irti tästä kaikesta eli suomeksi sanottuna tehdä mahasamadhi. Siihen asti kaikki on pelkkää harjoittelua päämäärää kohti, niin kauan kun ihmisellä on keho hänellä on myös jonkinlainen ego oli se sitten kuinka ohut ja henkinen tahansa.

Ei tarvitse mennä eteenpäin tai tehdä mitään.

Olet kuin puu ja laajenet itsestään. Et tarvitse erityistä työstämistä tai pakistelua asian suhteen. Elät vain ihmisen elämää ja asiat hoituu ihan itsestään automaattisesti kuten hengitys ja sydämen sykkeet. Se on sitä mitä tarkoitetaan egon seurannalla. Keskityt elämääsi ja unohdat nämä hömpötykset käskystäni nyt heti paikalla. Sinun tapasi on pakottaa ja egosi kehitys kuulostaa kamalalta ummetukselta. Siksi autan sinua ja kehoitan ottamaan rennomman asenteen elämään.

Siksi voit unohtaa tuon kärsimättömän räpistelyn ja kuunnella minua. Minä olen opettajasi ja sinä kuuntelet minua tästä lähtien. Tulet kuuntelemaan nöyrästi minua aina jatkossa elämässäsi, kun ilmestyn luoksesi erilaisin visvaisin haastein arjessasi tästä ja nyt lopun elämää me.

Tuon lainauksen kirjoittaja provoilee vain. :) :) 

Siltä se kieltämättä vaikuttaa näin jälkikäteen ajateltuna. Huvinsa kullakin. Itse en enää ymmärrä miksi joku tuhlaisi kallisarvoista aikaansa tuollaiseen. Mutta toisaalta olenhan itsekin joskus vetänyt aikaani vessanpöntöstä alas ihan kuin se olisi jotain mitä kannattaisi käyttää mihin sattuu. Nykyään yritän olla tarkempi.

Onneksi olen juuri pääsemässä tällaisesta yli, ihmettelin jo hieman itsekin miksi vaivauduin vastaamaan. Muutaman kerran jo jättänyt noteeraamatta vastaavanlaisissa tilanteissa. Vastaaminen palveli aikansa, kohta sitä ei enää tarvita. Eteenpäin.

Periaatteessa joku provoksi väittämä on vain tulkinta siitä että uskotaanko omaan tahtoon vai ei?

Jos ajattelu on yhtä automatisoitu kuin hengitys ja sydämensykkeet, niin mitään ei ole tehtävissä.

On vain harha omasta ylivertaisuudesta.

Nirvana on havainto siitä ja loppuhuipennus siittä, että ei ole mitään tehtävissä. Olemme vain junassa elämän virrassa ja voimme vain havainnollistaa tässä hetkessä kaikki mitä tapahtuu.

Ei siis ole omaa tahtoa ja valintaa vaikuttaa. On vain harha siitä ja ego tavallaan ylläpitää sitä vaihtoehtoa todellisuuden ja epätodellisuuden välissä olevana filtterinä.

Siksi tämä on vain uskon asia ja lopussa ei ole todistusta asiasta. On vain 0 ja 1.

on ja off.

Ollako vai eikö olla. Tässäpä tämä.

Nyt alkaa tämä peli kuulostamaan ihan Mayan kuppikakkuleikiltä. Sellaisiin peleihin minulla ei ole mitään kiinnostusta, passaan tämän kierroksen. (Tottakai pohdin sitäkin mahdollisuutta, että tässä on kyse sinun osaltasi siitä että yrität saada minut mukaan kahden tilan väliseen dialogiin. Ainoa ongelma tässä on se, että et pysty toimittamaan aitoa asiaa jolloin mietin väkisinkin että papukaijan tavoin toistelet näitä henkisiä viisauksia jolloin niistä väistämättä tulee henkisiä latteuksia.) Lisäksi luulen, että olemme vain niin eri aaltopituuksilla että ei meidän kannata jatkaa tästä eteenpäin.

Taidan kohta taas eristäytyä muista ihmisistä vieläkin enemmän, sen olen aiemminkin huomannut toimivaksi keinoksi päästä takaisin olennaiseen. Toisaalta kyllä haluaisin edes muutaman toimivan ihmissuhteen, riippuen tietenkin hinnasta. Kaikkea ei välttämättä vain voi saada tässä "valaistumispelissä", jotain saattaa joutua uhraamaan jos on tosissaan tämän kanssa. Mieluummin olen yksin ja pelaan tosissani kuin pelailen ja kulutan aikaani erilaisissa ihmissuhdepeleissä ja toimattomissa ihmissuhteissa.

Välillä tuntuu siltä, että ihmisillä ei ole mitään hajua siitä miten monimutkainen tämä valaistumispeli onkaan, kaikki sen eri tasot. Miten eri lähtökohdista itse kukin tähän peliin joutuu/pääsee. Kyllä, itse valaistuminen on todella yksinkertaista, mitään sen yksinkertaisempaa ei olekaan. Mutta sinne pääsemiseksi joutuu kyllä ihan oikeasti tekemään kovasti töitä etenkin jos elämä on ennen peliin joutumista ollut täyttä helvettiä. Itse en olisi seitsemän vuotta sitten peliin lähtiessäni pystynyt mitenkään arvata mitä siitä seuraa ja millaista elämäni olisi seitsemän vuoden päästä. Se tietenkin pitää mielenkiintoa yllä: eli jos elämäni on seitsemässä vuodessa muuttunut näin paljon oleellisesti positiiviseen suuntaan, millaista se mahtaa olla seitsemän vuoden päästä.

Täälläkin näkynyt sellaisia yksinkertaistuksia, että itseä oikein hirvittää miten vakuuttavasti ihmiset väittävät tietävänsä yhtään mistään yhtään mitään. Itse olen oppinut sen, että mitä enemmän tiedän, paradoksaalisesti sen vähemmän oikeastaan tiedänkään ja sitä vähemmän tekee mieli julistaa mitään etenkään koskien toisia ihmisiä. Liian monta liikkuvaa osaa. Nyt tosin aion tehdä poikkeuksen tähän periaatteeseeni jostain syystä mikä tuskin koskaan selviää minulle.

Ego on äärimmäisen viekas, nyt kun viimeinkin olen oppinut sen kaikki metkut ulkoa. Ylivertaisuusharhasta en enää ihan hirveästi kärsi, tottakai ajoittain sekin vielä nostaa päätään, ei sitä ohjelmointia noin vain pureta jos se on ollut äärimmäisellä tavalla läsnä koko elämän ajan. Ainakin osaan olla itselleni rehellinen, välillä olen sitä myös muillekin mutta en tietenkään aina (useimmiten en).

Mikä ihana hiljaisuus nykyään päässäni vallitseekaan verrattuna entiseen elämääni. Usein jo pelkkää tyhjää täynnä.

Herra tossavain en ja on kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut valittiin mestariksesi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

He juoksevat vaikkei tarvitsisi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Haluat ja eteenpäin.

Tuossa se tulikin.

Pyörit vain ympäri.

Sinun on katsottava eteesi ja oivallettava mistä tässä on kyse.

Kaikki on hyvin yksinkertaista, niin yksinkertaista että vähä-älyinenkin kykenee ymmärtämään sen.

Naurahdat kun oivallat sen ja se ei ole eteenpäin menoa tai mitään tasoilua.

Haluat jotain lisäkettä itseesi. Kyse on enemmänkin toisin päin.

Siksi läpsäytän aina oppilaitani päähän napakasti ja käsken juoksemaan uuden kierroksen talon ympäri. Otetaan sitten uudestaan ja uudestaan kunnes oivallus avautuu.

Kyseessä on se mitä olet ja missä olet. Se näkyy kaikkialla, mutta ihmisellä on eräänlainen suodatin päällä.

Se on selviytymisvaisto, joka estää näkemästä mistä on kyse.

Siksi läppäsen päähän isällisesti ja käsken juoksemaan, koska pystyn siihen.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa oikea suunta egolle, se on egon tehtävä. Kultivoida itsensä, kehittyä, laajeta, valloittaa, kasvaa jne... Kehittää itsellensä spirituaalinen ego. Ja samaan aikaan porautua sisäänpäin, suoraan siihen. Kahden tilan välinen dialogi.

Ilman egoa valaistumisen tavoittelu ei voi onnistua, kiitos egolleni. Viimeinkin olet asettumassa oikealle paikallesi, orjan asemaan, palvelijan rooliin. Ohenet pikkuhiljaa niin ohueksi ja läpinäkyväksi, että vastapuoli voi vain ihmetellä että mitä ihmettä hän oikein katselee.

Kiitos egoni että suojelet minua itseltäni. Ensimmäinen kohtaaminen totuuden kanssa tuli hieman liian nopeasti ja todellakin ilman tarvittavia esivalmisteluita. Toinen erä pelataan rauhallisemmin, enää ei ole kiire. Se kyllä tulee vääjäämättömästi, tiedät sen varsin hyvin jo.

He juoksevat vaikkei tarvitsisi: Pidän kirjoitustyylistäsi. Siinä on jotain samaa kuin Jed McKennassa.

Itseäni hyvin usein näissä valaistumista koskevissa keskusteluissa ihmetyttää seuraava asia:

Minulla on sellainen olo, kuin olisin huonosti käsikirjoitetussa näytelmässä jossa toinen tai molemmat osapuolet eivät osaa näytellä omaa rooliansa ja lausua oikeita vuorosanoja oikeaan aikaan. Lausutuista sanoista puuttuu substanssi, niissä ei ole sisältöä, ne ovat tyhjiä. Väkisinkin mietin, että enkö vieläkään ole onnistunut "to make myself available to grace" vai puuttuuko sanoista todellakin sisältö ja että niitä ei ole lausuttu sellaisen intention kera tai sellaisessa mielentilassa kuin olisi sanojen vastaanottajan kannalta suotavaa. Ja että ne olisi lausuttu juurikin sille vastaanottajalle ja juurikin hänen tarpeisiinsa. Eli onko kyseessä taas pelkkä egon tarve päteä, näyttää, olla parempi/valaistuneempi tms. kuin toiset? Ja toinen ihminen tulee siinä sivussa käytetyksi?

Tätä olen pohtinut jo muutaman kuukauden, tietenkin ilman tulosta. Ei tähän kukaan voi antaa yksiselitteistä vastausta koska tilanteesta riippuen tässä on niin monta huomioon otettavaa asiaa.

Tämä on myös yksi suurimmista syistä siihen miksi oikean gurun haluaisin elämääni, että hän voisi toimittaa "luvatun" valaistumisen minulle. Tämä on nimenomaan energia-asia. Itse olen kaivautunut jo tarpeeksi syvälle jotta tiedän mitä sieltä pohjalta löytyykään ja saanut siitä kokemuksiakin. Oleellinen on todellakin piilotettu suoraan näkyville. Onneksi elävä ihmishahmoinen guru ei ole taida olla ihan välttämätön, mutta se ei poista kaipuutani sellaiselle. Ehkä vain työstän senkin tunteen pois energiakehostani ja jatkan eteenpäin.

Lisäksi kaikki puhe siitä että joku ihminen on valaistunut alkaa kuulostamaan omiin korviini kokoajan kornimmalta ja kornimmalta. Itse kun ajattelen, että vasta sitten ihminen oikeasti valaistuu lopullisesti kun hänen on aika ottaa viimeinen uloshengitys ja päästää lopullisesti irti tästä kaikesta eli suomeksi sanottuna tehdä mahasamadhi. Siihen asti kaikki on pelkkää harjoittelua päämäärää kohti, niin kauan kun ihmisellä on keho hänellä on myös jonkinlainen ego oli se sitten kuinka ohut ja henkinen tahansa.

Ei tarvitse mennä eteenpäin tai tehdä mitään.

Olet kuin puu ja laajenet itsestään. Et tarvitse erityistä työstämistä tai pakistelua asian suhteen. Elät vain ihmisen elämää ja asiat hoituu ihan itsestään automaattisesti kuten hengitys ja sydämen sykkeet. Se on sitä mitä tarkoitetaan egon seurannalla. Keskityt elämääsi ja unohdat nämä hömpötykset käskystäni nyt heti paikalla. Sinun tapasi on pakottaa ja egosi kehitys kuulostaa kamalalta ummetukselta. Siksi autan sinua ja kehoitan ottamaan rennomman asenteen elämään.

Siksi voit unohtaa tuon kärsimättömän räpistelyn ja kuunnella minua. Minä olen opettajasi ja sinä kuuntelet minua tästä lähtien. Tulet kuuntelemaan nöyrästi minua aina jatkossa elämässäsi, kun ilmestyn luoksesi erilaisin visvaisin haastein arjessasi tästä ja nyt lopun elämää me.

Tuon lainauksen kirjoittaja provoilee vain. :) :) 

Siltä se kieltämättä vaikuttaa näin jälkikäteen ajateltuna. Huvinsa kullakin. Itse en enää ymmärrä miksi joku tuhlaisi kallisarvoista aikaansa tuollaiseen. Mutta toisaalta olenhan itsekin joskus vetänyt aikaani vessanpöntöstä alas ihan kuin se olisi jotain mitä kannattaisi käyttää mihin sattuu. Nykyään yritän olla tarkempi.

Onneksi olen juuri pääsemässä tällaisesta yli, ihmettelin jo hieman itsekin miksi vaivauduin vastaamaan. Muutaman kerran jo jättänyt noteeraamatta vastaavanlaisissa tilanteissa. Vastaaminen palveli aikansa, kohta sitä ei enää tarvita. Eteenpäin.

Periaatteessa joku provoksi väittämä on vain tulkinta siitä että uskotaanko omaan tahtoon vai ei?

Jos ajattelu on yhtä automatisoitu kuin hengitys ja sydämensykkeet, niin mitään ei ole tehtävissä.

On vain harha omasta ylivertaisuudesta.

Nirvana on havainto siitä ja loppuhuipennus siittä, että ei ole mitään tehtävissä. Olemme vain junassa elämän virrassa ja voimme vain havainnollistaa tässä hetkessä kaikki mitä tapahtuu.

Ei siis ole omaa tahtoa ja valintaa vaikuttaa. On vain harha siitä ja ego tavallaan ylläpitää sitä vaihtoehtoa todellisuuden ja epätodellisuuden välissä olevana filtterinä.

Siksi tämä on vain uskon asia ja lopussa ei ole todistusta asiasta. On vain 0 ja 1.

on ja off.

Ollako vai eikö olla. Tässäpä tämä.

Pakko myöntää, että kirjoituksestasi tuli väkisinkin mieleen että kuvittelet olevasi jo perillä vaikka todellisuudessa olet ehkä ottanut vasta ensimmäisen askeleen (jos sitäkään). Aloin epäilemään, että pidät jotain yksittäistä henkistä oivallusta totuuden oivaltamisena ja nyt sitten olet jäänyt paikoillesi itsetyytyväisenä samalla julistaen näitä henkisiä totuuksia papukaijan tavoin, vaikka ne eivät olekaan elävää todellisuutta sinulle. Oikea asenne olisi että eteenpäin ja matka jatkuu, et ole vielä perillä.

Suoaittelen sinulle tarvittavan erottelukyvyn kehittämistä, opettele erottelemaan tarpeellinen tarpeettomasta, oleellinen epäoleellisesta, aito epäaidosta jne. Perse penkkiin ja meditoimaan, ruokavalio kuntoon jos ei jo ole, hanki parempaa luettavaa sekä tarpeeksi laaja näkemys kaikesta mahdollisesta valaistumiseen liittyvästä jotta et joudu harhaanjohdetuksi ja pystyt kaatamaan vastapuolen jos joudut joskus tilanteeseen jossa joudut keskustelemaan asiasta vakavasti jne. Ja tuo katteeton itsetyytyväisyys pois, tie on pitkä ja on aivan turha teeskennellä jotain muuta. Epäilen, että meillä on todella erilaiset näkemykset siitä, mitä valaistuminen todellisuudessa onkaan ja sen takia tämä keskustelummekaan ei suju.

Itse olen tuskallisen tietoinen siitä mitä se tarkoittaa että oikeasti on valaistunut, olen käynyt itse katsomassa kuinka syvä kaninkolo onkaan. Ei tulisi mieleenikään väittää olevani valaistunut, en todellakaan ole siinä tilassa nyt. Vasta matkalla sinne, vääjäämättä tosin. Takaisin ei ole paluuta enää, kerran kun on matkalle lähtenyt sinne on mentävä. Tapahtui se sitten tässä inkarnaatiossa tai sitten vasta jossain tulevassa inkarnaatiossa. Jopa Ramakrishna oli sitä mieltä, että hänkin tulee vielä kerran syntymään ihmiskehoon. Pelkkä tämän ajatteleminenkin tuo tarvittavaa nöyryyttä: Maya voittaa lähes aina.

Kysymys kirjoitti:

Herra tossavain en ja on kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut valittiin mestariksesi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

He juoksevat vaikkei tarvitsisi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Haluat ja eteenpäin.

Tuossa se tulikin.

Pyörit vain ympäri.

Sinun on katsottava eteesi ja oivallettava mistä tässä on kyse.

Kaikki on hyvin yksinkertaista, niin yksinkertaista että vähä-älyinenkin kykenee ymmärtämään sen.

Naurahdat kun oivallat sen ja se ei ole eteenpäin menoa tai mitään tasoilua.

Haluat jotain lisäkettä itseesi. Kyse on enemmänkin toisin päin.

Siksi läpsäytän aina oppilaitani päähän napakasti ja käsken juoksemaan uuden kierroksen talon ympäri. Otetaan sitten uudestaan ja uudestaan kunnes oivallus avautuu.

Kyseessä on se mitä olet ja missä olet. Se näkyy kaikkialla, mutta ihmisellä on eräänlainen suodatin päällä.

Se on selviytymisvaisto, joka estää näkemästä mistä on kyse.

Siksi läppäsen päähän isällisesti ja käsken juoksemaan, koska pystyn siihen.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa oikea suunta egolle, se on egon tehtävä. Kultivoida itsensä, kehittyä, laajeta, valloittaa, kasvaa jne... Kehittää itsellensä spirituaalinen ego. Ja samaan aikaan porautua sisäänpäin, suoraan siihen. Kahden tilan välinen dialogi.

Ilman egoa valaistumisen tavoittelu ei voi onnistua, kiitos egolleni. Viimeinkin olet asettumassa oikealle paikallesi, orjan asemaan, palvelijan rooliin. Ohenet pikkuhiljaa niin ohueksi ja läpinäkyväksi, että vastapuoli voi vain ihmetellä että mitä ihmettä hän oikein katselee.

Kiitos egoni että suojelet minua itseltäni. Ensimmäinen kohtaaminen totuuden kanssa tuli hieman liian nopeasti ja todellakin ilman tarvittavia esivalmisteluita. Toinen erä pelataan rauhallisemmin, enää ei ole kiire. Se kyllä tulee vääjäämättömästi, tiedät sen varsin hyvin jo.

He juoksevat vaikkei tarvitsisi: Pidän kirjoitustyylistäsi. Siinä on jotain samaa kuin Jed McKennassa.

Itseäni hyvin usein näissä valaistumista koskevissa keskusteluissa ihmetyttää seuraava asia:

Minulla on sellainen olo, kuin olisin huonosti käsikirjoitetussa näytelmässä jossa toinen tai molemmat osapuolet eivät osaa näytellä omaa rooliansa ja lausua oikeita vuorosanoja oikeaan aikaan. Lausutuista sanoista puuttuu substanssi, niissä ei ole sisältöä, ne ovat tyhjiä. Väkisinkin mietin, että enkö vieläkään ole onnistunut "to make myself available to grace" vai puuttuuko sanoista todellakin sisältö ja että niitä ei ole lausuttu sellaisen intention kera tai sellaisessa mielentilassa kuin olisi sanojen vastaanottajan kannalta suotavaa. Ja että ne olisi lausuttu juurikin sille vastaanottajalle ja juurikin hänen tarpeisiinsa. Eli onko kyseessä taas pelkkä egon tarve päteä, näyttää, olla parempi/valaistuneempi tms. kuin toiset? Ja toinen ihminen tulee siinä sivussa käytetyksi?

Tätä olen pohtinut jo muutaman kuukauden, tietenkin ilman tulosta. Ei tähän kukaan voi antaa yksiselitteistä vastausta koska tilanteesta riippuen tässä on niin monta huomioon otettavaa asiaa.

Tämä on myös yksi suurimmista syistä siihen miksi oikean gurun haluaisin elämääni, että hän voisi toimittaa "luvatun" valaistumisen minulle. Tämä on nimenomaan energia-asia. Itse olen kaivautunut jo tarpeeksi syvälle jotta tiedän mitä sieltä pohjalta löytyykään ja saanut siitä kokemuksiakin. Oleellinen on todellakin piilotettu suoraan näkyville. Onneksi elävä ihmishahmoinen guru ei ole taida olla ihan välttämätön, mutta se ei poista kaipuutani sellaiselle. Ehkä vain työstän senkin tunteen pois energiakehostani ja jatkan eteenpäin.

Lisäksi kaikki puhe siitä että joku ihminen on valaistunut alkaa kuulostamaan omiin korviini kokoajan kornimmalta ja kornimmalta. Itse kun ajattelen, että vasta sitten ihminen oikeasti valaistuu lopullisesti kun hänen on aika ottaa viimeinen uloshengitys ja päästää lopullisesti irti tästä kaikesta eli suomeksi sanottuna tehdä mahasamadhi. Siihen asti kaikki on pelkkää harjoittelua päämäärää kohti, niin kauan kun ihmisellä on keho hänellä on myös jonkinlainen ego oli se sitten kuinka ohut ja henkinen tahansa.

Ei tarvitse mennä eteenpäin tai tehdä mitään.

Olet kuin puu ja laajenet itsestään. Et tarvitse erityistä työstämistä tai pakistelua asian suhteen. Elät vain ihmisen elämää ja asiat hoituu ihan itsestään automaattisesti kuten hengitys ja sydämen sykkeet. Se on sitä mitä tarkoitetaan egon seurannalla. Keskityt elämääsi ja unohdat nämä hömpötykset käskystäni nyt heti paikalla. Sinun tapasi on pakottaa ja egosi kehitys kuulostaa kamalalta ummetukselta. Siksi autan sinua ja kehoitan ottamaan rennomman asenteen elämään.

Siksi voit unohtaa tuon kärsimättömän räpistelyn ja kuunnella minua. Minä olen opettajasi ja sinä kuuntelet minua tästä lähtien. Tulet kuuntelemaan nöyrästi minua aina jatkossa elämässäsi, kun ilmestyn luoksesi erilaisin visvaisin haastein arjessasi tästä ja nyt lopun elämää me.

Tuon lainauksen kirjoittaja provoilee vain. :) :) 

Siltä se kieltämättä vaikuttaa näin jälkikäteen ajateltuna. Huvinsa kullakin. Itse en enää ymmärrä miksi joku tuhlaisi kallisarvoista aikaansa tuollaiseen. Mutta toisaalta olenhan itsekin joskus vetänyt aikaani vessanpöntöstä alas ihan kuin se olisi jotain mitä kannattaisi käyttää mihin sattuu. Nykyään yritän olla tarkempi.

Onneksi olen juuri pääsemässä tällaisesta yli, ihmettelin jo hieman itsekin miksi vaivauduin vastaamaan. Muutaman kerran jo jättänyt noteeraamatta vastaavanlaisissa tilanteissa. Vastaaminen palveli aikansa, kohta sitä ei enää tarvita. Eteenpäin.

Periaatteessa joku provoksi väittämä on vain tulkinta siitä että uskotaanko omaan tahtoon vai ei?

Jos ajattelu on yhtä automatisoitu kuin hengitys ja sydämensykkeet, niin mitään ei ole tehtävissä.

On vain harha omasta ylivertaisuudesta.

Nirvana on havainto siitä ja loppuhuipennus siittä, että ei ole mitään tehtävissä. Olemme vain junassa elämän virrassa ja voimme vain havainnollistaa tässä hetkessä kaikki mitä tapahtuu.

Ei siis ole omaa tahtoa ja valintaa vaikuttaa. On vain harha siitä ja ego tavallaan ylläpitää sitä vaihtoehtoa todellisuuden ja epätodellisuuden välissä olevana filtterinä.

Siksi tämä on vain uskon asia ja lopussa ei ole todistusta asiasta. On vain 0 ja 1.

on ja off.

Ollako vai eikö olla. Tässäpä tämä.

Pakko myöntää, että kirjoituksestasi tuli väkisinkin mieleen että kuvittelet olevasi jo perillä vaikka todellisuudessa olet ehkä ottanut vasta ensimmäisen askeleen (jos sitäkään). Aloin epäilemään, että pidät jotain yksittäistä henkistä oivallusta totuuden oivaltamisena ja nyt sitten olet jäänyt paikoillesi itsetyytyväisenä samalla julistaen näitä henkisiä totuuksia papukaijan tavoin, vaikka ne eivät olekaan elävää todellisuutta sinulle. Oikea asenne olisi että eteenpäin ja matka jatkuu, et ole vielä perillä.

Suoaittelen sinulle tarvittavan erottelukyvyn kehittämistä, opettele erottelemaan tarpeellinen tarpeettomasta, oleellinen epäoleellisesta, aito epäaidosta jne. Perse penkkiin ja meditoimaan, ruokavalio kuntoon jos ei jo ole, hanki parempaa luettavaa sekä tarpeeksi laaja näkemys kaikesta mahdollisesta valaistumiseen liittyvästä jotta et joudu harhaanjohdetuksi ja pystyt kaatamaan vastapuolen jos joudut joskus tilanteeseen jossa joudut keskustelemaan asiasta vakavasti jne. Ja tuo katteeton itsetyytyväisyys pois, tie on pitkä ja on aivan turha teeskennellä jotain muuta. Epäilen, että meillä on todella erilaiset näkemykset siitä, mitä valaistuminen todellisuudessa onkaan ja sen takia tämä keskustelummekaan ei suju.

Itse olen tuskallisen tietoinen siitä mitä se tarkoittaa että oikeasti on valaistunut, olen käynyt itse katsomassa kuinka syvä kaninkolo onkaan. Ei tulisi mieleenikään väittää olevani valaistunut, en todellakaan ole siinä tilassa nyt. Vasta matkalla sinne, vääjäämättä tosin. Takaisin ei ole paluuta enää, kerran kun on matkalle lähtenyt sinne on mentävä. Tapahtui se sitten tässä inkarnaatiossa tai sitten vasta jossain tulevassa inkarnaatiossa. Jopa Ramakrishna oli sitä mieltä, että hänkin tulee vielä kerran syntymään ihmiskehoon. Pelkkä tämän ajatteleminenkin tuo tarvittavaa nöyryyttä: Maya voittaa lähes aina.

Lue viestisi uudestaan ajatuksella läpi.

Maija ja Maija. Nyt oikeasti herätys.

Vierailija kirjoitti:

He juoksevat vaikkei tarvitsisi - kirjoitti:

”Sinun on katsottava eteesi ja oivallettava mistä tässä on kyse. Kaikki on hyvin yksinkertaista, niin yksinkertaista että vähä-älyinenkin kykenee ymmärtämään sen. Naurahdat kun oivallat sen ja se ei ole eteenpäin menoa tai mitään tasoilua. Haluat jotain lisäkettä itseesi. Kyse on enemmänkin toisin päin. Siksi läpsäytän aina oppilaitani päähän napakasti ja käsken juoksemaan uuden kierroksen talon ympäri. Otetaan sitten uudestaan ja uudestaan kunnes oivallus avautuu. Kyseessä on se mitä olet ja missä olet. Se näkyy kaikkialla, mutta ihmisellä on eräänlainen suodatin päällä.Se on selviytymisvaisto, joka estää näkemästä mistä on kyse.Siksi läppäsen päähän isällisesti ja käsken juoksemaan, koska pystyn siihen.”

Sinä isällisesti toisia päähän läppäsevä, pystyvä käskijä - oletko valaistunut? Oletko opettaja?

”Miten kukaan  voisi tietää olevansa valaistunut? ”Minä olen valaistunut” on sekin vain tarina.

Joku uskoo olevansa harvinaislaatuinen ja erityinen valaistunut yksilö. Aika ylimielistä.

Kuinka raskasta olisi pitää yllä tuota identiteettiä, roolia.

Minä olen valaistunut, sinä et ole!

Minä hiffaan tämän, sinä et (vaikka vähä-älyinenkin voi sen hiffata).

Minä en ole enää henkilö, mutta sinä olet!

Täällä on tapahtunut valaistuminen, mutta siellä ei!

Nuo väitteet ovat ainoastaan erilaisia tapoja erottaa sinut minusta. Vain erillisyyden vahvistamista muka valaistuneen henkilön  toimesta.

Ei voi olla mitään ”valaistuneita yksilöitä”, jotka opettavat toisia paremmuudessaan.

Jos jotain valaistumista edes on, se on sitä, että näiden yksilöiden ja heidän valaistumisväitteidensä läpi nähdään. Se on kaiken erityisyyden ja erillisyyden loppu JA todellisen nöyryyden alku.

On paljon valaistuneita, jotka eivät kovin nöyriltä tai rakkaudelliselta vaikuta, vaan heillä on vielä ego hyvinkin voimissaan - he ajattelevat olevansa "erityisiä", vaikka eivät välttämättä sitä itselleenkään tunnusta. 

"Minä olen valaistunut" , Sekin tosiaan vain tarina ja osoitus siitä, että kokee edelleen olevansa erillinen, erilainen kuin muut.

Eikö valaistuminen tarkoita sitä, että oivaltaa ykseyden, ettei ole mitään yksilöitä, vaikka näennäisesti tässä vahvassa/jäykässä unessa niitä näyttää esiintyvän?

Yöuneni ovat niin vahvoja, näen, kuulen, tunnen kosketuksia, haistan tuoksuja/hajuja, maistan makuja, tunnen liikkuvani. Kaikki on ihan yhtä vahvan tuntuista olemista kuin tässä elämänunessakin, joten pakko uskoa, että unta se on tämäkin - ainakin perimmäisestä katsottuna, vaikkei unihahmo itse sitä uneksi koekaan. .

Lentelet aika korkealla nyt kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Herra tossavain en ja on kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut valittiin mestariksesi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

He juoksevat vaikkei tarvitsisi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Haluat ja eteenpäin.

Tuossa se tulikin.

Pyörit vain ympäri.

Sinun on katsottava eteesi ja oivallettava mistä tässä on kyse.

Kaikki on hyvin yksinkertaista, niin yksinkertaista että vähä-älyinenkin kykenee ymmärtämään sen.

Naurahdat kun oivallat sen ja se ei ole eteenpäin menoa tai mitään tasoilua.

Haluat jotain lisäkettä itseesi. Kyse on enemmänkin toisin päin.

Siksi läpsäytän aina oppilaitani päähän napakasti ja käsken juoksemaan uuden kierroksen talon ympäri. Otetaan sitten uudestaan ja uudestaan kunnes oivallus avautuu.

Kyseessä on se mitä olet ja missä olet. Se näkyy kaikkialla, mutta ihmisellä on eräänlainen suodatin päällä.

Se on selviytymisvaisto, joka estää näkemästä mistä on kyse.

Siksi läppäsen päähän isällisesti ja käsken juoksemaan, koska pystyn siihen.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa oikea suunta egolle, se on egon tehtävä. Kultivoida itsensä, kehittyä, laajeta, valloittaa, kasvaa jne... Kehittää itsellensä spirituaalinen ego. Ja samaan aikaan porautua sisäänpäin, suoraan siihen. Kahden tilan välinen dialogi.

Ilman egoa valaistumisen tavoittelu ei voi onnistua, kiitos egolleni. Viimeinkin olet asettumassa oikealle paikallesi, orjan asemaan, palvelijan rooliin. Ohenet pikkuhiljaa niin ohueksi ja läpinäkyväksi, että vastapuoli voi vain ihmetellä että mitä ihmettä hän oikein katselee.

Kiitos egoni että suojelet minua itseltäni. Ensimmäinen kohtaaminen totuuden kanssa tuli hieman liian nopeasti ja todellakin ilman tarvittavia esivalmisteluita. Toinen erä pelataan rauhallisemmin, enää ei ole kiire. Se kyllä tulee vääjäämättömästi, tiedät sen varsin hyvin jo.

He juoksevat vaikkei tarvitsisi: Pidän kirjoitustyylistäsi. Siinä on jotain samaa kuin Jed McKennassa.

Itseäni hyvin usein näissä valaistumista koskevissa keskusteluissa ihmetyttää seuraava asia:

Minulla on sellainen olo, kuin olisin huonosti käsikirjoitetussa näytelmässä jossa toinen tai molemmat osapuolet eivät osaa näytellä omaa rooliansa ja lausua oikeita vuorosanoja oikeaan aikaan. Lausutuista sanoista puuttuu substanssi, niissä ei ole sisältöä, ne ovat tyhjiä. Väkisinkin mietin, että enkö vieläkään ole onnistunut "to make myself available to grace" vai puuttuuko sanoista todellakin sisältö ja että niitä ei ole lausuttu sellaisen intention kera tai sellaisessa mielentilassa kuin olisi sanojen vastaanottajan kannalta suotavaa. Ja että ne olisi lausuttu juurikin sille vastaanottajalle ja juurikin hänen tarpeisiinsa. Eli onko kyseessä taas pelkkä egon tarve päteä, näyttää, olla parempi/valaistuneempi tms. kuin toiset? Ja toinen ihminen tulee siinä sivussa käytetyksi?

Tätä olen pohtinut jo muutaman kuukauden, tietenkin ilman tulosta. Ei tähän kukaan voi antaa yksiselitteistä vastausta koska tilanteesta riippuen tässä on niin monta huomioon otettavaa asiaa.

Tämä on myös yksi suurimmista syistä siihen miksi oikean gurun haluaisin elämääni, että hän voisi toimittaa "luvatun" valaistumisen minulle. Tämä on nimenomaan energia-asia. Itse olen kaivautunut jo tarpeeksi syvälle jotta tiedän mitä sieltä pohjalta löytyykään ja saanut siitä kokemuksiakin. Oleellinen on todellakin piilotettu suoraan näkyville. Onneksi elävä ihmishahmoinen guru ei ole taida olla ihan välttämätön, mutta se ei poista kaipuutani sellaiselle. Ehkä vain työstän senkin tunteen pois energiakehostani ja jatkan eteenpäin.

Lisäksi kaikki puhe siitä että joku ihminen on valaistunut alkaa kuulostamaan omiin korviini kokoajan kornimmalta ja kornimmalta. Itse kun ajattelen, että vasta sitten ihminen oikeasti valaistuu lopullisesti kun hänen on aika ottaa viimeinen uloshengitys ja päästää lopullisesti irti tästä kaikesta eli suomeksi sanottuna tehdä mahasamadhi. Siihen asti kaikki on pelkkää harjoittelua päämäärää kohti, niin kauan kun ihmisellä on keho hänellä on myös jonkinlainen ego oli se sitten kuinka ohut ja henkinen tahansa.

Ei tarvitse mennä eteenpäin tai tehdä mitään.

Olet kuin puu ja laajenet itsestään. Et tarvitse erityistä työstämistä tai pakistelua asian suhteen. Elät vain ihmisen elämää ja asiat hoituu ihan itsestään automaattisesti kuten hengitys ja sydämen sykkeet. Se on sitä mitä tarkoitetaan egon seurannalla. Keskityt elämääsi ja unohdat nämä hömpötykset käskystäni nyt heti paikalla. Sinun tapasi on pakottaa ja egosi kehitys kuulostaa kamalalta ummetukselta. Siksi autan sinua ja kehoitan ottamaan rennomman asenteen elämään.

Siksi voit unohtaa tuon kärsimättömän räpistelyn ja kuunnella minua. Minä olen opettajasi ja sinä kuuntelet minua tästä lähtien. Tulet kuuntelemaan nöyrästi minua aina jatkossa elämässäsi, kun ilmestyn luoksesi erilaisin visvaisin haastein arjessasi tästä ja nyt lopun elämää me.

Tuon lainauksen kirjoittaja provoilee vain. :) :) 

Siltä se kieltämättä vaikuttaa näin jälkikäteen ajateltuna. Huvinsa kullakin. Itse en enää ymmärrä miksi joku tuhlaisi kallisarvoista aikaansa tuollaiseen. Mutta toisaalta olenhan itsekin joskus vetänyt aikaani vessanpöntöstä alas ihan kuin se olisi jotain mitä kannattaisi käyttää mihin sattuu. Nykyään yritän olla tarkempi.

Onneksi olen juuri pääsemässä tällaisesta yli, ihmettelin jo hieman itsekin miksi vaivauduin vastaamaan. Muutaman kerran jo jättänyt noteeraamatta vastaavanlaisissa tilanteissa. Vastaaminen palveli aikansa, kohta sitä ei enää tarvita. Eteenpäin.

Periaatteessa joku provoksi väittämä on vain tulkinta siitä että uskotaanko omaan tahtoon vai ei?

Jos ajattelu on yhtä automatisoitu kuin hengitys ja sydämensykkeet, niin mitään ei ole tehtävissä.

On vain harha omasta ylivertaisuudesta.

Nirvana on havainto siitä ja loppuhuipennus siittä, että ei ole mitään tehtävissä. Olemme vain junassa elämän virrassa ja voimme vain havainnollistaa tässä hetkessä kaikki mitä tapahtuu.

Ei siis ole omaa tahtoa ja valintaa vaikuttaa. On vain harha siitä ja ego tavallaan ylläpitää sitä vaihtoehtoa todellisuuden ja epätodellisuuden välissä olevana filtterinä.

Siksi tämä on vain uskon asia ja lopussa ei ole todistusta asiasta. On vain 0 ja 1.

on ja off.

Ollako vai eikö olla. Tässäpä tämä.

Pakko myöntää, että kirjoituksestasi tuli väkisinkin mieleen että kuvittelet olevasi jo perillä vaikka todellisuudessa olet ehkä ottanut vasta ensimmäisen askeleen (jos sitäkään). Aloin epäilemään, että pidät jotain yksittäistä henkistä oivallusta totuuden oivaltamisena ja nyt sitten olet jäänyt paikoillesi itsetyytyväisenä samalla julistaen näitä henkisiä totuuksia papukaijan tavoin, vaikka ne eivät olekaan elävää todellisuutta sinulle. Oikea asenne olisi että eteenpäin ja matka jatkuu, et ole vielä perillä.

Suoaittelen sinulle tarvittavan erottelukyvyn kehittämistä, opettele erottelemaan tarpeellinen tarpeettomasta, oleellinen epäoleellisesta, aito epäaidosta jne. Perse penkkiin ja meditoimaan, ruokavalio kuntoon jos ei jo ole, hanki parempaa luettavaa sekä tarpeeksi laaja näkemys kaikesta mahdollisesta valaistumiseen liittyvästä jotta et joudu harhaanjohdetuksi ja pystyt kaatamaan vastapuolen jos joudut joskus tilanteeseen jossa joudut keskustelemaan asiasta vakavasti jne. Ja tuo katteeton itsetyytyväisyys pois, tie on pitkä ja on aivan turha teeskennellä jotain muuta. Epäilen, että meillä on todella erilaiset näkemykset siitä, mitä valaistuminen todellisuudessa onkaan ja sen takia tämä keskustelummekaan ei suju.

Itse olen tuskallisen tietoinen siitä mitä se tarkoittaa että oikeasti on valaistunut, olen käynyt itse katsomassa kuinka syvä kaninkolo onkaan. Ei tulisi mieleenikään väittää olevani valaistunut, en todellakaan ole siinä tilassa nyt. Vasta matkalla sinne, vääjäämättä tosin. Takaisin ei ole paluuta enää, kerran kun on matkalle lähtenyt sinne on mentävä. Tapahtui se sitten tässä inkarnaatiossa tai sitten vasta jossain tulevassa inkarnaatiossa. Jopa Ramakrishna oli sitä mieltä, että hänkin tulee vielä kerran syntymään ihmiskehoon. Pelkkä tämän ajatteleminenkin tuo tarvittavaa nöyryyttä: Maya voittaa lähes aina.

Lue viestisi uudestaan ajatuksella läpi.

Maija ja Maija. Nyt oikeasti herätys.

Tämä kerran vastaan näin ala-arvoiseen viestiin, tämä ei tule toistumaan:

Et pysty keskustelemaan tästä asiasta mitenkään vakavastiotettavasti, joten meillä ei ole mitään tekemistä toistemme kanssa. Jatkossa hyppään tällaisten viestien yli enkä noteeraa niitä mitenkään. Minun kallisarvoista aikaani ei tuhlata tällaiseen hedelmättömään "keskusteluun".

Reagoimattomuus on hyvä merkki siitä, että ego alkaa olla jo aika ohut. Siitä ei ehkä ole enää pitkä matka oivaltamiseen.

Tässä ketjussa on onneksi ollut paljon kirjoittajia, jotka eivät ole reagoineet negatiivisesti provoihin tai erilaisiin mielipiteisiin, jotka eivät miellytä. Koska monet ovat pysyneet suht neutraaleina, niin sen vuoksi tämä ketjukin on edelleen voimassa ja voi hyvin. 

Myös Mystikolla on mahtava taito pysyä asiallisena ja vastata hyvin kaikille, joille hän kulloinkin katsoo tarpeelliseksi vastata joko yhden tai useampienkin lukijoiden kannalta. 

Herra tossavain en ja on kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut valittiin mestariksesi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

He juoksevat vaikkei tarvitsisi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Haluat ja eteenpäin.

Tuossa se tulikin.

Pyörit vain ympäri.

Sinun on katsottava eteesi ja oivallettava mistä tässä on kyse.

Kaikki on hyvin yksinkertaista, niin yksinkertaista että vähä-älyinenkin kykenee ymmärtämään sen.

Naurahdat kun oivallat sen ja se ei ole eteenpäin menoa tai mitään tasoilua.

Haluat jotain lisäkettä itseesi. Kyse on enemmänkin toisin päin.

Siksi läpsäytän aina oppilaitani päähän napakasti ja käsken juoksemaan uuden kierroksen talon ympäri. Otetaan sitten uudestaan ja uudestaan kunnes oivallus avautuu.

Kyseessä on se mitä olet ja missä olet. Se näkyy kaikkialla, mutta ihmisellä on eräänlainen suodatin päällä.

Se on selviytymisvaisto, joka estää näkemästä mistä on kyse.

Siksi läppäsen päähän isällisesti ja käsken juoksemaan, koska pystyn siihen.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa oikea suunta egolle, se on egon tehtävä. Kultivoida itsensä, kehittyä, laajeta, valloittaa, kasvaa jne... Kehittää itsellensä spirituaalinen ego. Ja samaan aikaan porautua sisäänpäin, suoraan siihen. Kahden tilan välinen dialogi.

Ilman egoa valaistumisen tavoittelu ei voi onnistua, kiitos egolleni. Viimeinkin olet asettumassa oikealle paikallesi, orjan asemaan, palvelijan rooliin. Ohenet pikkuhiljaa niin ohueksi ja läpinäkyväksi, että vastapuoli voi vain ihmetellä että mitä ihmettä hän oikein katselee.

Kiitos egoni että suojelet minua itseltäni. Ensimmäinen kohtaaminen totuuden kanssa tuli hieman liian nopeasti ja todellakin ilman tarvittavia esivalmisteluita. Toinen erä pelataan rauhallisemmin, enää ei ole kiire. Se kyllä tulee vääjäämättömästi, tiedät sen varsin hyvin jo.

He juoksevat vaikkei tarvitsisi: Pidän kirjoitustyylistäsi. Siinä on jotain samaa kuin Jed McKennassa.

Itseäni hyvin usein näissä valaistumista koskevissa keskusteluissa ihmetyttää seuraava asia:

Minulla on sellainen olo, kuin olisin huonosti käsikirjoitetussa näytelmässä jossa toinen tai molemmat osapuolet eivät osaa näytellä omaa rooliansa ja lausua oikeita vuorosanoja oikeaan aikaan. Lausutuista sanoista puuttuu substanssi, niissä ei ole sisältöä, ne ovat tyhjiä. Väkisinkin mietin, että enkö vieläkään ole onnistunut "to make myself available to grace" vai puuttuuko sanoista todellakin sisältö ja että niitä ei ole lausuttu sellaisen intention kera tai sellaisessa mielentilassa kuin olisi sanojen vastaanottajan kannalta suotavaa. Ja että ne olisi lausuttu juurikin sille vastaanottajalle ja juurikin hänen tarpeisiinsa. Eli onko kyseessä taas pelkkä egon tarve päteä, näyttää, olla parempi/valaistuneempi tms. kuin toiset? Ja toinen ihminen tulee siinä sivussa käytetyksi?

Tätä olen pohtinut jo muutaman kuukauden, tietenkin ilman tulosta. Ei tähän kukaan voi antaa yksiselitteistä vastausta koska tilanteesta riippuen tässä on niin monta huomioon otettavaa asiaa.

Tämä on myös yksi suurimmista syistä siihen miksi oikean gurun haluaisin elämääni, että hän voisi toimittaa "luvatun" valaistumisen minulle. Tämä on nimenomaan energia-asia. Itse olen kaivautunut jo tarpeeksi syvälle jotta tiedän mitä sieltä pohjalta löytyykään ja saanut siitä kokemuksiakin. Oleellinen on todellakin piilotettu suoraan näkyville. Onneksi elävä ihmishahmoinen guru ei ole taida olla ihan välttämätön, mutta se ei poista kaipuutani sellaiselle. Ehkä vain työstän senkin tunteen pois energiakehostani ja jatkan eteenpäin.

Lisäksi kaikki puhe siitä että joku ihminen on valaistunut alkaa kuulostamaan omiin korviini kokoajan kornimmalta ja kornimmalta. Itse kun ajattelen, että vasta sitten ihminen oikeasti valaistuu lopullisesti kun hänen on aika ottaa viimeinen uloshengitys ja päästää lopullisesti irti tästä kaikesta eli suomeksi sanottuna tehdä mahasamadhi. Siihen asti kaikki on pelkkää harjoittelua päämäärää kohti, niin kauan kun ihmisellä on keho hänellä on myös jonkinlainen ego oli se sitten kuinka ohut ja henkinen tahansa.

Ei tarvitse mennä eteenpäin tai tehdä mitään.

Olet kuin puu ja laajenet itsestään. Et tarvitse erityistä työstämistä tai pakistelua asian suhteen. Elät vain ihmisen elämää ja asiat hoituu ihan itsestään automaattisesti kuten hengitys ja sydämen sykkeet. Se on sitä mitä tarkoitetaan egon seurannalla. Keskityt elämääsi ja unohdat nämä hömpötykset käskystäni nyt heti paikalla. Sinun tapasi on pakottaa ja egosi kehitys kuulostaa kamalalta ummetukselta. Siksi autan sinua ja kehoitan ottamaan rennomman asenteen elämään.

Siksi voit unohtaa tuon kärsimättömän räpistelyn ja kuunnella minua. Minä olen opettajasi ja sinä kuuntelet minua tästä lähtien. Tulet kuuntelemaan nöyrästi minua aina jatkossa elämässäsi, kun ilmestyn luoksesi erilaisin visvaisin haastein arjessasi tästä ja nyt lopun elämää me.

Tuon lainauksen kirjoittaja provoilee vain. :) :) 

Siltä se kieltämättä vaikuttaa näin jälkikäteen ajateltuna. Huvinsa kullakin. Itse en enää ymmärrä miksi joku tuhlaisi kallisarvoista aikaansa tuollaiseen. Mutta toisaalta olenhan itsekin joskus vetänyt aikaani vessanpöntöstä alas ihan kuin se olisi jotain mitä kannattaisi käyttää mihin sattuu. Nykyään yritän olla tarkempi.

Onneksi olen juuri pääsemässä tällaisesta yli, ihmettelin jo hieman itsekin miksi vaivauduin vastaamaan. Muutaman kerran jo jättänyt noteeraamatta vastaavanlaisissa tilanteissa. Vastaaminen palveli aikansa, kohta sitä ei enää tarvita. Eteenpäin.

Periaatteessa joku provoksi väittämä on vain tulkinta siitä että uskotaanko omaan tahtoon vai ei?

Jos ajattelu on yhtä automatisoitu kuin hengitys ja sydämensykkeet, niin mitään ei ole tehtävissä.

On vain harha omasta ylivertaisuudesta.

Nirvana on havainto siitä ja loppuhuipennus siittä, että ei ole mitään tehtävissä. Olemme vain junassa elämän virrassa ja voimme vain havainnollistaa tässä hetkessä kaikki mitä tapahtuu.

Ei siis ole omaa tahtoa ja valintaa vaikuttaa. On vain harha siitä ja ego tavallaan ylläpitää sitä vaihtoehtoa todellisuuden ja epätodellisuuden välissä olevana filtterinä.

Siksi tämä on vain uskon asia ja lopussa ei ole todistusta asiasta. On vain 0 ja 1.

on ja off.

Ollako vai eikö olla. Tässäpä tämä.

Olin aikoinani suhteessa samalla tavalla asioita selittävän ihmisen kanssa kuin sinä. Hän oli omasta mielestään valaistunut. Mm. omasta pettämisestään hän ei ottanut mitään vastuuta, sillä vapaata valintaa ei ole eikä oikeastaan ketään ihmisiäkään jota pettää, oleminen leikkii täällä vaan itekseen, ja ei se haittaa mitään jos ollaan olevinaan Mirkun kanssa suhteessa ja kumminkin sutaistaan Maijaa kun mitään todellista eroahan näillä henkilöillä ei ole.

Hän ehkä oli taivaassa, mutta halusi tehdä tästä kokemuksesta toiselle helvetin, tai ei välittänyt siitä millään tavalla. Kaikki terveeseen ihmiseen kuuluvat rakenteet, kuten omatunto, oli pyyhitty hänestä pois.  Jäljelle oli jäänyt vaan hirviömäinen luonto joka sikiää ja tuhoaa vain koska se voi. 

Kuitenkin - minun on myönnettävä, että hän vaikutti henkiseen kehitykseeni tai tieheni niin että käännyin pois parisuhteista ja lähdin etsimään ihan muuta kuin "sielunkumppaneita".  Vaikea sanoa, missä olisin ilman tätä kokemusta, kun ihminen ei näe vaihtoehtoisia todellisuuksia eikä voi näitä siis vertailla. Mutta ilman häntä ehkä olisin naiivimpi ja hellisin vielä jotakin kuvitelmia parisuhderakkaudesta. Nyt en sitä tee. Ainoa mikä minua kiinnostaa on totuus. 

Vierailija kirjoitti:

Herra tossavain en ja on kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut valittiin mestariksesi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

He juoksevat vaikkei tarvitsisi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Haluat ja eteenpäin.

Tuossa se tulikin.

Pyörit vain ympäri.

Sinun on katsottava eteesi ja oivallettava mistä tässä on kyse.

Kaikki on hyvin yksinkertaista, niin yksinkertaista että vähä-älyinenkin kykenee ymmärtämään sen.

Naurahdat kun oivallat sen ja se ei ole eteenpäin menoa tai mitään tasoilua.

Haluat jotain lisäkettä itseesi. Kyse on enemmänkin toisin päin.

Siksi läpsäytän aina oppilaitani päähän napakasti ja käsken juoksemaan uuden kierroksen talon ympäri. Otetaan sitten uudestaan ja uudestaan kunnes oivallus avautuu.

Kyseessä on se mitä olet ja missä olet. Se näkyy kaikkialla, mutta ihmisellä on eräänlainen suodatin päällä.

Se on selviytymisvaisto, joka estää näkemästä mistä on kyse.

Siksi läppäsen päähän isällisesti ja käsken juoksemaan, koska pystyn siihen.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa oikea suunta egolle, se on egon tehtävä. Kultivoida itsensä, kehittyä, laajeta, valloittaa, kasvaa jne... Kehittää itsellensä spirituaalinen ego. Ja samaan aikaan porautua sisäänpäin, suoraan siihen. Kahden tilan välinen dialogi.

Ilman egoa valaistumisen tavoittelu ei voi onnistua, kiitos egolleni. Viimeinkin olet asettumassa oikealle paikallesi, orjan asemaan, palvelijan rooliin. Ohenet pikkuhiljaa niin ohueksi ja läpinäkyväksi, että vastapuoli voi vain ihmetellä että mitä ihmettä hän oikein katselee.

Kiitos egoni että suojelet minua itseltäni. Ensimmäinen kohtaaminen totuuden kanssa tuli hieman liian nopeasti ja todellakin ilman tarvittavia esivalmisteluita. Toinen erä pelataan rauhallisemmin, enää ei ole kiire. Se kyllä tulee vääjäämättömästi, tiedät sen varsin hyvin jo.

He juoksevat vaikkei tarvitsisi: Pidän kirjoitustyylistäsi. Siinä on jotain samaa kuin Jed McKennassa.

Itseäni hyvin usein näissä valaistumista koskevissa keskusteluissa ihmetyttää seuraava asia:

Minulla on sellainen olo, kuin olisin huonosti käsikirjoitetussa näytelmässä jossa toinen tai molemmat osapuolet eivät osaa näytellä omaa rooliansa ja lausua oikeita vuorosanoja oikeaan aikaan. Lausutuista sanoista puuttuu substanssi, niissä ei ole sisältöä, ne ovat tyhjiä. Väkisinkin mietin, että enkö vieläkään ole onnistunut "to make myself available to grace" vai puuttuuko sanoista todellakin sisältö ja että niitä ei ole lausuttu sellaisen intention kera tai sellaisessa mielentilassa kuin olisi sanojen vastaanottajan kannalta suotavaa. Ja että ne olisi lausuttu juurikin sille vastaanottajalle ja juurikin hänen tarpeisiinsa. Eli onko kyseessä taas pelkkä egon tarve päteä, näyttää, olla parempi/valaistuneempi tms. kuin toiset? Ja toinen ihminen tulee siinä sivussa käytetyksi?

Tätä olen pohtinut jo muutaman kuukauden, tietenkin ilman tulosta. Ei tähän kukaan voi antaa yksiselitteistä vastausta koska tilanteesta riippuen tässä on niin monta huomioon otettavaa asiaa.

Tämä on myös yksi suurimmista syistä siihen miksi oikean gurun haluaisin elämääni, että hän voisi toimittaa "luvatun" valaistumisen minulle. Tämä on nimenomaan energia-asia. Itse olen kaivautunut jo tarpeeksi syvälle jotta tiedän mitä sieltä pohjalta löytyykään ja saanut siitä kokemuksiakin. Oleellinen on todellakin piilotettu suoraan näkyville. Onneksi elävä ihmishahmoinen guru ei ole taida olla ihan välttämätön, mutta se ei poista kaipuutani sellaiselle. Ehkä vain työstän senkin tunteen pois energiakehostani ja jatkan eteenpäin.

Lisäksi kaikki puhe siitä että joku ihminen on valaistunut alkaa kuulostamaan omiin korviini kokoajan kornimmalta ja kornimmalta. Itse kun ajattelen, että vasta sitten ihminen oikeasti valaistuu lopullisesti kun hänen on aika ottaa viimeinen uloshengitys ja päästää lopullisesti irti tästä kaikesta eli suomeksi sanottuna tehdä mahasamadhi. Siihen asti kaikki on pelkkää harjoittelua päämäärää kohti, niin kauan kun ihmisellä on keho hänellä on myös jonkinlainen ego oli se sitten kuinka ohut ja henkinen tahansa.

Ei tarvitse mennä eteenpäin tai tehdä mitään.

Olet kuin puu ja laajenet itsestään. Et tarvitse erityistä työstämistä tai pakistelua asian suhteen. Elät vain ihmisen elämää ja asiat hoituu ihan itsestään automaattisesti kuten hengitys ja sydämen sykkeet. Se on sitä mitä tarkoitetaan egon seurannalla. Keskityt elämääsi ja unohdat nämä hömpötykset käskystäni nyt heti paikalla. Sinun tapasi on pakottaa ja egosi kehitys kuulostaa kamalalta ummetukselta. Siksi autan sinua ja kehoitan ottamaan rennomman asenteen elämään.

Siksi voit unohtaa tuon kärsimättömän räpistelyn ja kuunnella minua. Minä olen opettajasi ja sinä kuuntelet minua tästä lähtien. Tulet kuuntelemaan nöyrästi minua aina jatkossa elämässäsi, kun ilmestyn luoksesi erilaisin visvaisin haastein arjessasi tästä ja nyt lopun elämää me.

Tuon lainauksen kirjoittaja provoilee vain. :) :) 

Siltä se kieltämättä vaikuttaa näin jälkikäteen ajateltuna. Huvinsa kullakin. Itse en enää ymmärrä miksi joku tuhlaisi kallisarvoista aikaansa tuollaiseen. Mutta toisaalta olenhan itsekin joskus vetänyt aikaani vessanpöntöstä alas ihan kuin se olisi jotain mitä kannattaisi käyttää mihin sattuu. Nykyään yritän olla tarkempi.

Onneksi olen juuri pääsemässä tällaisesta yli, ihmettelin jo hieman itsekin miksi vaivauduin vastaamaan. Muutaman kerran jo jättänyt noteeraamatta vastaavanlaisissa tilanteissa. Vastaaminen palveli aikansa, kohta sitä ei enää tarvita. Eteenpäin.

Periaatteessa joku provoksi väittämä on vain tulkinta siitä että uskotaanko omaan tahtoon vai ei?

Jos ajattelu on yhtä automatisoitu kuin hengitys ja sydämensykkeet, niin mitään ei ole tehtävissä.

On vain harha omasta ylivertaisuudesta.

Nirvana on havainto siitä ja loppuhuipennus siittä, että ei ole mitään tehtävissä. Olemme vain junassa elämän virrassa ja voimme vain havainnollistaa tässä hetkessä kaikki mitä tapahtuu.

Ei siis ole omaa tahtoa ja valintaa vaikuttaa. On vain harha siitä ja ego tavallaan ylläpitää sitä vaihtoehtoa todellisuuden ja epätodellisuuden välissä olevana filtterinä.

Siksi tämä on vain uskon asia ja lopussa ei ole todistusta asiasta. On vain 0 ja 1.

on ja off.

Ollako vai eikö olla. Tässäpä tämä.

Olin aikoinani suhteessa samalla tavalla asioita selittävän ihmisen kanssa kuin sinä. Hän oli omasta mielestään valaistunut. Mm. omasta pettämisestään hän ei ottanut mitään vastuuta, sillä vapaata valintaa ei ole eikä oikeastaan ketään ihmisiäkään jota pettää, oleminen leikkii täällä vaan itekseen, ja ei se haittaa mitään jos ollaan olevinaan Mirkun kanssa suhteessa ja kumminkin sutaistaan Maijaa kun mitään todellista eroahan näillä henkilöillä ei ole.

Hän ehkä oli taivaassa, mutta halusi tehdä tästä kokemuksesta toiselle helvetin, tai ei välittänyt siitä millään tavalla. Kaikki terveeseen ihmiseen kuuluvat rakenteet, kuten omatunto, oli pyyhitty hänestä pois.  Jäljelle oli jäänyt vaan hirviömäinen luonto joka sikiää ja tuhoaa vain koska se voi. 

Kuitenkin - minun on myönnettävä, että hän vaikutti henkiseen kehitykseeni tai tieheni niin että käännyin pois parisuhteista ja lähdin etsimään ihan muuta kuin "sielunkumppaneita".  Vaikea sanoa, missä olisin ilman tätä kokemusta, kun ihminen ei näe vaihtoehtoisia todellisuuksia eikä voi näitä siis vertailla. Mutta ilman häntä ehkä olisin naiivimpi ja hellisin vielä jotakin kuvitelmia parisuhderakkaudesta. Nyt en sitä tee. Ainoa mikä minua kiinnostaa on totuus. 

 

Jatkan vielä: tavallaan hän siis tuuppasi minut jyrkänteeltä alas. Sen jälkeen en halunnut enää uskoa mihinkään, mitä mieli tarjosi minulle lääkkeeksi. Minusta tuli tavattoman kyyninen ja täysin ateistinen. Mutta hitaasti havaintokeskus on liikkumassa jonnekin syvemmille tasoille. Liukuminen jonnekin mistä en tiedä ja mikä ei ole enää mielen rakenteiden kautta hahmotettavissa. 

En tiedä - ehkä mestari voi tulla meille myös kusipään muodossa. Hän ei sano mitään sellaista jota haluaisimme kuulla, päinvastoin.

Ja vielä sen verran jatkan, että hämmentävällä tavalla tämä teidän vuoropuhelunne muistuttaa juuri sitä minkä tämän pettäjän kanssa kävin. Kaikki nuo argumentit kerroin hänelle, henkisistä latteuksista alkaen. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut valittiin mestariksesi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

He juoksevat vaikkei tarvitsisi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Haluat ja eteenpäin.

Tuossa se tulikin.

Pyörit vain ympäri.

Sinun on katsottava eteesi ja oivallettava mistä tässä on kyse.

Kaikki on hyvin yksinkertaista, niin yksinkertaista että vähä-älyinenkin kykenee ymmärtämään sen.

Naurahdat kun oivallat sen ja se ei ole eteenpäin menoa tai mitään tasoilua.

Haluat jotain lisäkettä itseesi. Kyse on enemmänkin toisin päin.

Siksi läpsäytän aina oppilaitani päähän napakasti ja käsken juoksemaan uuden kierroksen talon ympäri. Otetaan sitten uudestaan ja uudestaan kunnes oivallus avautuu.

Kyseessä on se mitä olet ja missä olet. Se näkyy kaikkialla, mutta ihmisellä on eräänlainen suodatin päällä.

Se on selviytymisvaisto, joka estää näkemästä mistä on kyse.

Siksi läppäsen päähän isällisesti ja käsken juoksemaan, koska pystyn siihen.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa oikea suunta egolle, se on egon tehtävä. Kultivoida itsensä, kehittyä, laajeta, valloittaa, kasvaa jne... Kehittää itsellensä spirituaalinen ego. Ja samaan aikaan porautua sisäänpäin, suoraan siihen. Kahden tilan välinen dialogi.

Ilman egoa valaistumisen tavoittelu ei voi onnistua, kiitos egolleni. Viimeinkin olet asettumassa oikealle paikallesi, orjan asemaan, palvelijan rooliin. Ohenet pikkuhiljaa niin ohueksi ja läpinäkyväksi, että vastapuoli voi vain ihmetellä että mitä ihmettä hän oikein katselee.

Kiitos egoni että suojelet minua itseltäni. Ensimmäinen kohtaaminen totuuden kanssa tuli hieman liian nopeasti ja todellakin ilman tarvittavia esivalmisteluita. Toinen erä pelataan rauhallisemmin, enää ei ole kiire. Se kyllä tulee vääjäämättömästi, tiedät sen varsin hyvin jo.

He juoksevat vaikkei tarvitsisi: Pidän kirjoitustyylistäsi. Siinä on jotain samaa kuin Jed McKennassa.

Itseäni hyvin usein näissä valaistumista koskevissa keskusteluissa ihmetyttää seuraava asia:

Minulla on sellainen olo, kuin olisin huonosti käsikirjoitetussa näytelmässä jossa toinen tai molemmat osapuolet eivät osaa näytellä omaa rooliansa ja lausua oikeita vuorosanoja oikeaan aikaan. Lausutuista sanoista puuttuu substanssi, niissä ei ole sisältöä, ne ovat tyhjiä. Väkisinkin mietin, että enkö vieläkään ole onnistunut "to make myself available to grace" vai puuttuuko sanoista todellakin sisältö ja että niitä ei ole lausuttu sellaisen intention kera tai sellaisessa mielentilassa kuin olisi sanojen vastaanottajan kannalta suotavaa. Ja että ne olisi lausuttu juurikin sille vastaanottajalle ja juurikin hänen tarpeisiinsa. Eli onko kyseessä taas pelkkä egon tarve päteä, näyttää, olla parempi/valaistuneempi tms. kuin toiset? Ja toinen ihminen tulee siinä sivussa käytetyksi?

Tätä olen pohtinut jo muutaman kuukauden, tietenkin ilman tulosta. Ei tähän kukaan voi antaa yksiselitteistä vastausta koska tilanteesta riippuen tässä on niin monta huomioon otettavaa asiaa.

Tämä on myös yksi suurimmista syistä siihen miksi oikean gurun haluaisin elämääni, että hän voisi toimittaa "luvatun" valaistumisen minulle. Tämä on nimenomaan energia-asia. Itse olen kaivautunut jo tarpeeksi syvälle jotta tiedän mitä sieltä pohjalta löytyykään ja saanut siitä kokemuksiakin. Oleellinen on todellakin piilotettu suoraan näkyville. Onneksi elävä ihmishahmoinen guru ei ole taida olla ihan välttämätön, mutta se ei poista kaipuutani sellaiselle. Ehkä vain työstän senkin tunteen pois energiakehostani ja jatkan eteenpäin.

Lisäksi kaikki puhe siitä että joku ihminen on valaistunut alkaa kuulostamaan omiin korviini kokoajan kornimmalta ja kornimmalta. Itse kun ajattelen, että vasta sitten ihminen oikeasti valaistuu lopullisesti kun hänen on aika ottaa viimeinen uloshengitys ja päästää lopullisesti irti tästä kaikesta eli suomeksi sanottuna tehdä mahasamadhi. Siihen asti kaikki on pelkkää harjoittelua päämäärää kohti, niin kauan kun ihmisellä on keho hänellä on myös jonkinlainen ego oli se sitten kuinka ohut ja henkinen tahansa.

Ei tarvitse mennä eteenpäin tai tehdä mitään.

Olet kuin puu ja laajenet itsestään. Et tarvitse erityistä työstämistä tai pakistelua asian suhteen. Elät vain ihmisen elämää ja asiat hoituu ihan itsestään automaattisesti kuten hengitys ja sydämen sykkeet. Se on sitä mitä tarkoitetaan egon seurannalla. Keskityt elämääsi ja unohdat nämä hömpötykset käskystäni nyt heti paikalla. Sinun tapasi on pakottaa ja egosi kehitys kuulostaa kamalalta ummetukselta. Siksi autan sinua ja kehoitan ottamaan rennomman asenteen elämään.

Siksi voit unohtaa tuon kärsimättömän räpistelyn ja kuunnella minua. Minä olen opettajasi ja sinä kuuntelet minua tästä lähtien. Tulet kuuntelemaan nöyrästi minua aina jatkossa elämässäsi, kun ilmestyn luoksesi erilaisin visvaisin haastein arjessasi tästä ja nyt lopun elämää me.

Tuon lainauksen kirjoittaja provoilee vain. :) :) 

Siltä se kieltämättä vaikuttaa näin jälkikäteen ajateltuna. Huvinsa kullakin. Itse en enää ymmärrä miksi joku tuhlaisi kallisarvoista aikaansa tuollaiseen. Mutta toisaalta olenhan itsekin joskus vetänyt aikaani vessanpöntöstä alas ihan kuin se olisi jotain mitä kannattaisi käyttää mihin sattuu. Nykyään yritän olla tarkempi.

Onneksi olen juuri pääsemässä tällaisesta yli, ihmettelin jo hieman itsekin miksi vaivauduin vastaamaan. Muutaman kerran jo jättänyt noteeraamatta vastaavanlaisissa tilanteissa. Vastaaminen palveli aikansa, kohta sitä ei enää tarvita. Eteenpäin.

Niinpä, meitä on moneen junaan ja jotkut jäävät asemallekin. Näin se tietoisuus ilmentää itseään eri tavoin. :)

Aikamoista itsensä ylentämistä taas teidän parempien ihmisten joukossa. Tietoisuus ilmentää itseään kaikissa, mutta niille vähän typerämmille tapauksille ja heille, jotka elävät egonsa vallassa, voi naureskella vähän säälien. Tai mitä toi sunkin ulostulosi oikein saavutti muuta kuin sen lievästi verhotun faktan, että et pidä itseäsi "asemalle jääneenä"? Onneksi olet parempi ihminen kuin tyhmät trollaajat.

Loki

Ihanaa Loki että olet täällä,tuota hymistelevää kuoroa ja latteuksia ja omahyväisyyttä ravistelemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut valittiin mestariksesi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

He juoksevat vaikkei tarvitsisi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Haluat ja eteenpäin.

Tuossa se tulikin.

Pyörit vain ympäri.

Sinun on katsottava eteesi ja oivallettava mistä tässä on kyse.

Kaikki on hyvin yksinkertaista, niin yksinkertaista että vähä-älyinenkin kykenee ymmärtämään sen.

Naurahdat kun oivallat sen ja se ei ole eteenpäin menoa tai mitään tasoilua.

Haluat jotain lisäkettä itseesi. Kyse on enemmänkin toisin päin.

Siksi läpsäytän aina oppilaitani päähän napakasti ja käsken juoksemaan uuden kierroksen talon ympäri. Otetaan sitten uudestaan ja uudestaan kunnes oivallus avautuu.

Kyseessä on se mitä olet ja missä olet. Se näkyy kaikkialla, mutta ihmisellä on eräänlainen suodatin päällä.

Se on selviytymisvaisto, joka estää näkemästä mistä on kyse.

Siksi läppäsen päähän isällisesti ja käsken juoksemaan, koska pystyn siihen.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa oikea suunta egolle, se on egon tehtävä. Kultivoida itsensä, kehittyä, laajeta, valloittaa, kasvaa jne... Kehittää itsellensä spirituaalinen ego. Ja samaan aikaan porautua sisäänpäin, suoraan siihen. Kahden tilan välinen dialogi.

Ilman egoa valaistumisen tavoittelu ei voi onnistua, kiitos egolleni. Viimeinkin olet asettumassa oikealle paikallesi, orjan asemaan, palvelijan rooliin. Ohenet pikkuhiljaa niin ohueksi ja läpinäkyväksi, että vastapuoli voi vain ihmetellä että mitä ihmettä hän oikein katselee.

Kiitos egoni että suojelet minua itseltäni. Ensimmäinen kohtaaminen totuuden kanssa tuli hieman liian nopeasti ja todellakin ilman tarvittavia esivalmisteluita. Toinen erä pelataan rauhallisemmin, enää ei ole kiire. Se kyllä tulee vääjäämättömästi, tiedät sen varsin hyvin jo.

He juoksevat vaikkei tarvitsisi: Pidän kirjoitustyylistäsi. Siinä on jotain samaa kuin Jed McKennassa.

Itseäni hyvin usein näissä valaistumista koskevissa keskusteluissa ihmetyttää seuraava asia:

Minulla on sellainen olo, kuin olisin huonosti käsikirjoitetussa näytelmässä jossa toinen tai molemmat osapuolet eivät osaa näytellä omaa rooliansa ja lausua oikeita vuorosanoja oikeaan aikaan. Lausutuista sanoista puuttuu substanssi, niissä ei ole sisältöä, ne ovat tyhjiä. Väkisinkin mietin, että enkö vieläkään ole onnistunut "to make myself available to grace" vai puuttuuko sanoista todellakin sisältö ja että niitä ei ole lausuttu sellaisen intention kera tai sellaisessa mielentilassa kuin olisi sanojen vastaanottajan kannalta suotavaa. Ja että ne olisi lausuttu juurikin sille vastaanottajalle ja juurikin hänen tarpeisiinsa. Eli onko kyseessä taas pelkkä egon tarve päteä, näyttää, olla parempi/valaistuneempi tms. kuin toiset? Ja toinen ihminen tulee siinä sivussa käytetyksi?

Tätä olen pohtinut jo muutaman kuukauden, tietenkin ilman tulosta. Ei tähän kukaan voi antaa yksiselitteistä vastausta koska tilanteesta riippuen tässä on niin monta huomioon otettavaa asiaa.

Tämä on myös yksi suurimmista syistä siihen miksi oikean gurun haluaisin elämääni, että hän voisi toimittaa "luvatun" valaistumisen minulle. Tämä on nimenomaan energia-asia. Itse olen kaivautunut jo tarpeeksi syvälle jotta tiedän mitä sieltä pohjalta löytyykään ja saanut siitä kokemuksiakin. Oleellinen on todellakin piilotettu suoraan näkyville. Onneksi elävä ihmishahmoinen guru ei ole taida olla ihan välttämätön, mutta se ei poista kaipuutani sellaiselle. Ehkä vain työstän senkin tunteen pois energiakehostani ja jatkan eteenpäin.

Lisäksi kaikki puhe siitä että joku ihminen on valaistunut alkaa kuulostamaan omiin korviini kokoajan kornimmalta ja kornimmalta. Itse kun ajattelen, että vasta sitten ihminen oikeasti valaistuu lopullisesti kun hänen on aika ottaa viimeinen uloshengitys ja päästää lopullisesti irti tästä kaikesta eli suomeksi sanottuna tehdä mahasamadhi. Siihen asti kaikki on pelkkää harjoittelua päämäärää kohti, niin kauan kun ihmisellä on keho hänellä on myös jonkinlainen ego oli se sitten kuinka ohut ja henkinen tahansa.

Ei tarvitse mennä eteenpäin tai tehdä mitään.

Olet kuin puu ja laajenet itsestään. Et tarvitse erityistä työstämistä tai pakistelua asian suhteen. Elät vain ihmisen elämää ja asiat hoituu ihan itsestään automaattisesti kuten hengitys ja sydämen sykkeet. Se on sitä mitä tarkoitetaan egon seurannalla. Keskityt elämääsi ja unohdat nämä hömpötykset käskystäni nyt heti paikalla. Sinun tapasi on pakottaa ja egosi kehitys kuulostaa kamalalta ummetukselta. Siksi autan sinua ja kehoitan ottamaan rennomman asenteen elämään.

Siksi voit unohtaa tuon kärsimättömän räpistelyn ja kuunnella minua. Minä olen opettajasi ja sinä kuuntelet minua tästä lähtien. Tulet kuuntelemaan nöyrästi minua aina jatkossa elämässäsi, kun ilmestyn luoksesi erilaisin visvaisin haastein arjessasi tästä ja nyt lopun elämää me.

Tuon lainauksen kirjoittaja provoilee vain. :) :) 

Siltä se kieltämättä vaikuttaa näin jälkikäteen ajateltuna. Huvinsa kullakin. Itse en enää ymmärrä miksi joku tuhlaisi kallisarvoista aikaansa tuollaiseen. Mutta toisaalta olenhan itsekin joskus vetänyt aikaani vessanpöntöstä alas ihan kuin se olisi jotain mitä kannattaisi käyttää mihin sattuu. Nykyään yritän olla tarkempi.

Onneksi olen juuri pääsemässä tällaisesta yli, ihmettelin jo hieman itsekin miksi vaivauduin vastaamaan. Muutaman kerran jo jättänyt noteeraamatta vastaavanlaisissa tilanteissa. Vastaaminen palveli aikansa, kohta sitä ei enää tarvita. Eteenpäin.

Niinpä, meitä on moneen junaan ja jotkut jäävät asemallekin. Näin se tietoisuus ilmentää itseään eri tavoin. :)

Aikamoista itsensä ylentämistä taas teidän parempien ihmisten joukossa. Tietoisuus ilmentää itseään kaikissa, mutta niille vähän typerämmille tapauksille ja heille, jotka elävät egonsa vallassa, voi naureskella vähän säälien. Tai mitä toi sunkin ulostulosi oikein saavutti muuta kuin sen lievästi verhotun faktan, että et pidä itseäsi "asemalle jääneenä"? Onneksi olet parempi ihminen kuin tyhmät trollaajat.

Loki

Moikka Loki, kuten itsekin tiedät, ei ollut ensimmäinen kerta kun oletit tietäväsi, mitä kirjoittaja on tarkoittanut.

Meitähän on moneen junaan, se on tosiasia ja siinä ei ole mitään pahaa. Moni mieltää tuon lauseen negatiivisena, mutta jos sen ajattelee neutraalisti, se on vaan tosiasia. Mielestäni on hyvä, että meitä on moneen junaan.

Ja sitten taas se, että jotkut jää asemalle. Tarkoitiin sitä, että kun kaksi kirjoittajaa ovat vähän "sotajalalla" eivätkä pääse yksimielisyyteen,  niin silloin tilanne koetaan niin, että toinen ei tajua, hän ei ole päässyt toisen kanssa samaan junaan, vaan on jäänyt asemalle - toistensa näkövinkkelistä katsoen.

Myös eri murrealueilla voidaan erilaisia sanontoja kokea hyvin eri tavoin. Ja toki myös oma tausta, perhe, ystävät jne., ns. kasvualusta jättää aina omat vaikutuksensa, kuten myös henkilön persoonallisuuden rakenne, miten vahvasti hän asioihin reagoi. Sinä Loki reagoit moniin asioihin suht ärhäkästi, negatiivisestikin, mutta älä nyt ota tätä moitteena, sillä sitä en tarkoita, vaan mielestäni olet sellaisen vaikutelman antanut TAI olen olettanut väärin - sekin on hyvin mahdollista. 

Juuri siksi, että meitä ihmisiä on moneen junaan, (mikä on hyvä juttu) me myös ajattelemme monia asioita hyvin eri tavoin, mistä voi syntyä välillä väärinkäsityksiäkin. Mutta, kuten siinä moittimassasi tekstissäni jo kirjoitinkin, näin se tietoisuus ilmentää itseään eri tavoin. Ja edelleen:  Hyvä niin!

Pahoittelen, jos valitsemani tekstinpätkästä tuli ärsyyntymistä, se ei ollut tarkoitukseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut valittiin mestariksesi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

He juoksevat vaikkei tarvitsisi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Haluat ja eteenpäin.

Tuossa se tulikin.

Pyörit vain ympäri.

Sinun on katsottava eteesi ja oivallettava mistä tässä on kyse.

Kaikki on hyvin yksinkertaista, niin yksinkertaista että vähä-älyinenkin kykenee ymmärtämään sen.

Naurahdat kun oivallat sen ja se ei ole eteenpäin menoa tai mitään tasoilua.

Haluat jotain lisäkettä itseesi. Kyse on enemmänkin toisin päin.

Siksi läpsäytän aina oppilaitani päähän napakasti ja käsken juoksemaan uuden kierroksen talon ympäri. Otetaan sitten uudestaan ja uudestaan kunnes oivallus avautuu.

Kyseessä on se mitä olet ja missä olet. Se näkyy kaikkialla, mutta ihmisellä on eräänlainen suodatin päällä.

Se on selviytymisvaisto, joka estää näkemästä mistä on kyse.

Siksi läppäsen päähän isällisesti ja käsken juoksemaan, koska pystyn siihen.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa oikea suunta egolle, se on egon tehtävä. Kultivoida itsensä, kehittyä, laajeta, valloittaa, kasvaa jne... Kehittää itsellensä spirituaalinen ego. Ja samaan aikaan porautua sisäänpäin, suoraan siihen. Kahden tilan välinen dialogi.

Ilman egoa valaistumisen tavoittelu ei voi onnistua, kiitos egolleni. Viimeinkin olet asettumassa oikealle paikallesi, orjan asemaan, palvelijan rooliin. Ohenet pikkuhiljaa niin ohueksi ja läpinäkyväksi, että vastapuoli voi vain ihmetellä että mitä ihmettä hän oikein katselee.

Kiitos egoni että suojelet minua itseltäni. Ensimmäinen kohtaaminen totuuden kanssa tuli hieman liian nopeasti ja todellakin ilman tarvittavia esivalmisteluita. Toinen erä pelataan rauhallisemmin, enää ei ole kiire. Se kyllä tulee vääjäämättömästi, tiedät sen varsin hyvin jo.

He juoksevat vaikkei tarvitsisi: Pidän kirjoitustyylistäsi. Siinä on jotain samaa kuin Jed McKennassa.

Itseäni hyvin usein näissä valaistumista koskevissa keskusteluissa ihmetyttää seuraava asia:

Minulla on sellainen olo, kuin olisin huonosti käsikirjoitetussa näytelmässä jossa toinen tai molemmat osapuolet eivät osaa näytellä omaa rooliansa ja lausua oikeita vuorosanoja oikeaan aikaan. Lausutuista sanoista puuttuu substanssi, niissä ei ole sisältöä, ne ovat tyhjiä. Väkisinkin mietin, että enkö vieläkään ole onnistunut "to make myself available to grace" vai puuttuuko sanoista todellakin sisältö ja että niitä ei ole lausuttu sellaisen intention kera tai sellaisessa mielentilassa kuin olisi sanojen vastaanottajan kannalta suotavaa. Ja että ne olisi lausuttu juurikin sille vastaanottajalle ja juurikin hänen tarpeisiinsa. Eli onko kyseessä taas pelkkä egon tarve päteä, näyttää, olla parempi/valaistuneempi tms. kuin toiset? Ja toinen ihminen tulee siinä sivussa käytetyksi?

Tätä olen pohtinut jo muutaman kuukauden, tietenkin ilman tulosta. Ei tähän kukaan voi antaa yksiselitteistä vastausta koska tilanteesta riippuen tässä on niin monta huomioon otettavaa asiaa.

Tämä on myös yksi suurimmista syistä siihen miksi oikean gurun haluaisin elämääni, että hän voisi toimittaa "luvatun" valaistumisen minulle. Tämä on nimenomaan energia-asia. Itse olen kaivautunut jo tarpeeksi syvälle jotta tiedän mitä sieltä pohjalta löytyykään ja saanut siitä kokemuksiakin. Oleellinen on todellakin piilotettu suoraan näkyville. Onneksi elävä ihmishahmoinen guru ei ole taida olla ihan välttämätön, mutta se ei poista kaipuutani sellaiselle. Ehkä vain työstän senkin tunteen pois energiakehostani ja jatkan eteenpäin.

Lisäksi kaikki puhe siitä että joku ihminen on valaistunut alkaa kuulostamaan omiin korviini kokoajan kornimmalta ja kornimmalta. Itse kun ajattelen, että vasta sitten ihminen oikeasti valaistuu lopullisesti kun hänen on aika ottaa viimeinen uloshengitys ja päästää lopullisesti irti tästä kaikesta eli suomeksi sanottuna tehdä mahasamadhi. Siihen asti kaikki on pelkkää harjoittelua päämäärää kohti, niin kauan kun ihmisellä on keho hänellä on myös jonkinlainen ego oli se sitten kuinka ohut ja henkinen tahansa.

Ei tarvitse mennä eteenpäin tai tehdä mitään.

Olet kuin puu ja laajenet itsestään. Et tarvitse erityistä työstämistä tai pakistelua asian suhteen. Elät vain ihmisen elämää ja asiat hoituu ihan itsestään automaattisesti kuten hengitys ja sydämen sykkeet. Se on sitä mitä tarkoitetaan egon seurannalla. Keskityt elämääsi ja unohdat nämä hömpötykset käskystäni nyt heti paikalla. Sinun tapasi on pakottaa ja egosi kehitys kuulostaa kamalalta ummetukselta. Siksi autan sinua ja kehoitan ottamaan rennomman asenteen elämään.

Siksi voit unohtaa tuon kärsimättömän räpistelyn ja kuunnella minua. Minä olen opettajasi ja sinä kuuntelet minua tästä lähtien. Tulet kuuntelemaan nöyrästi minua aina jatkossa elämässäsi, kun ilmestyn luoksesi erilaisin visvaisin haastein arjessasi tästä ja nyt lopun elämää me.

Tuon lainauksen kirjoittaja provoilee vain. :) :) 

Siltä se kieltämättä vaikuttaa näin jälkikäteen ajateltuna. Huvinsa kullakin. Itse en enää ymmärrä miksi joku tuhlaisi kallisarvoista aikaansa tuollaiseen. Mutta toisaalta olenhan itsekin joskus vetänyt aikaani vessanpöntöstä alas ihan kuin se olisi jotain mitä kannattaisi käyttää mihin sattuu. Nykyään yritän olla tarkempi.

Onneksi olen juuri pääsemässä tällaisesta yli, ihmettelin jo hieman itsekin miksi vaivauduin vastaamaan. Muutaman kerran jo jättänyt noteeraamatta vastaavanlaisissa tilanteissa. Vastaaminen palveli aikansa, kohta sitä ei enää tarvita. Eteenpäin.

Niinpä, meitä on moneen junaan ja jotkut jäävät asemallekin. Näin se tietoisuus ilmentää itseään eri tavoin. :)

Aikamoista itsensä ylentämistä taas teidän parempien ihmisten joukossa. Tietoisuus ilmentää itseään kaikissa, mutta niille vähän typerämmille tapauksille ja heille, jotka elävät egonsa vallassa, voi naureskella vähän säälien. Tai mitä toi sunkin ulostulosi oikein saavutti muuta kuin sen lievästi verhotun faktan, että et pidä itseäsi "asemalle jääneenä"? Onneksi olet parempi ihminen kuin tyhmät trollaajat.

Loki

Moikka Loki, kuten itsekin tiedät, ei ollut ensimmäinen kerta kun oletit tietäväsi, mitä kirjoittaja on tarkoittanut.

Meitähän on moneen junaan, se on tosiasia ja siinä ei ole mitään pahaa. Moni mieltää tuon lauseen negatiivisena, mutta jos sen ajattelee neutraalisti, se on vaan tosiasia. Mielestäni on hyvä, että meitä on moneen junaan.

Ja sitten taas se, että jotkut jää asemalle. Tarkoitiin sitä, että kun kaksi kirjoittajaa ovat vähän "sotajalalla" eivätkä pääse yksimielisyyteen,  niin silloin tilanne koetaan niin, että toinen ei tajua, hän ei ole päässyt toisen kanssa samaan junaan, vaan on jäänyt asemalle - toistensa näkövinkkelistä katsoen.

Myös eri murrealueilla voidaan erilaisia sanontoja kokea hyvin eri tavoin. Ja toki myös oma tausta, perhe, ystävät jne., ns. kasvualusta jättää aina omat vaikutuksensa, kuten myös henkilön persoonallisuuden rakenne, miten vahvasti hän asioihin reagoi. Sinä Loki reagoit moniin asioihin suht ärhäkästi, negatiivisestikin, mutta älä nyt ota tätä moitteena, sillä sitä en tarkoita, vaan mielestäni olet sellaisen vaikutelman antanut TAI olen olettanut väärin - sekin on hyvin mahdollista. 

Juuri siksi, että meitä ihmisiä on moneen junaan, (mikä on hyvä juttu) me myös ajattelemme monia asioita hyvin eri tavoin, mistä voi syntyä välillä väärinkäsityksiäkin. Mutta, kuten siinä moittimassasi tekstissäni jo kirjoitinkin, näin se tietoisuus ilmentää itseään eri tavoin. Ja edelleen:  Hyvä niin!

Pahoittelen, jos valitsemani tekstinpätkästä tuli ärsyyntymistä, se ei ollut tarkoitukseni.

Pahoittelut myös noista kirjoitusvirheistä, joita tulikin sitten aika monta, kun niin nopeasti kirjotin. Kannattaisi varmaan aina tarkistaa teksti ennen lähetystä, mutta pääsi unohtumaan.

Valaistuminen totisesti on vapahdus. Suuri helpotus kuin vessassa käynnin jälkeinen olotila.

Suuri helpotus ja uloshenkäisy pitkän hengityksen pidättelyn jälkeen. Luopuminen oman tahdon uskosta.

Silloin voit lopettaa unelmoinnin ja keskittyä olennaiseen. Ei tarvitse muistella menneisyyden hirviöitä ja vatvoa itsesäälissään. Sillä siihen ette tule saamaan mitään lohdutusta mestariltanne.

Kun on nälkä on ruokailtava ja kun nivusia kutittaa, niin raavi.

Elämä on valmis streami ja kaikki on jo laskelmoitu valmiiksi, voitte unohtaa asioista stressaamisen ja luovuttaa viimeisin omaisuutenne korkeamman käsiin. Istutte vaunussa ja seuraatte elämänne sekunteja mielenkiinnolla ja annatte korkeamman tehdä oikeat päätökset.

Annatte itsenne pois.

Miksi märehtiä lohdutonta menneisyyttä ja pitää kiinni omaisuudesta, joka tekee teistä vain surkean itkupillin ja valittajan?

Ja hävetä jälkikäteen hävyttömän naiveja ja typeriä kirjoituksia, jotka vain pitkästyttävät vanhaa mestarianne. Ei meitä kiinnosta kuulla surullisia epäonnistuneita rakkaustarinoita.

Käskin lukea viestin uudestaan ja siinä kaikki.

Lue se niin pitkään uudestaan, että kyllästyt siihen ja päästät siitä irti.

Tämä selvä tältä erää?

Mestari laskeutui vuorilta keskuuteenne kirjoitti:

Valaistuminen totisesti on vapahdus. Suuri helpotus kuin vessassa käynnin jälkeinen olotila.

Suuri helpotus ja uloshenkäisy pitkän hengityksen pidättelyn jälkeen. Luopuminen oman tahdon uskosta.

Silloin voit lopettaa unelmoinnin ja keskittyä olennaiseen. Ei tarvitse muistella menneisyyden hirviöitä ja vatvoa itsesäälissään. Sillä siihen ette tule saamaan mitään lohdutusta mestariltanne.

Kun on nälkä on ruokailtava ja kun nivusia kutittaa, niin raavi.

Elämä on valmis streami ja kaikki on jo laskelmoitu valmiiksi, voitte unohtaa asioista stressaamisen ja luovuttaa viimeisin omaisuutenne korkeamman käsiin. Istutte vaunussa ja seuraatte elämänne sekunteja mielenkiinnolla ja annatte korkeamman tehdä oikeat päätökset.

Annatte itsenne pois.

Miksi märehtiä lohdutonta menneisyyttä ja pitää kiinni omaisuudesta, joka tekee teistä vain surkean itkupillin ja valittajan?

Ja hävetä jälkikäteen hävyttömän naiveja ja typeriä kirjoituksia, jotka vain pitkästyttävät vanhaa mestarianne. Ei meitä kiinnosta kuulla surullisia epäonnistuneita rakkaustarinoita.

Käskin lukea viestin uudestaan ja siinä kaikki.

Lue se niin pitkään uudestaan, että kyllästyt siihen ja päästät siitä irti.

Tämä selvä tältä erää?

Tuli mieleeni... Mikä nostaa sinussa tarpeen määräillä muita?

Jos kerran olet niin vapaa ja vain seurailet, mitä tapahtuu, niin miksi et tyydy seurailemaan sitäkin, mitä muut täällä kirjoittavat?

Mitäs jos vain antaisit olla? Entä jos olisit vain vapaa kontrolloimisesta ja antaisit myös muiden olla vapaita? 

Olisi mukava saada noihin vastaukset, mutta jos et halua vastata, sekin on ihan yhtä ok. :)

Onhan tämän keskustelun taso jopa hieman säälittävä:

Keskustelu, jossa kaikki keskustelijat käyttävät samaa asetta toisiansa vastaan, toiset tottuneemmin ja toiset vielä hieman harjoitellen, osa hieman pahoitellen, joku jopa osaten esittää asiansa aidon kuuloisesti. Kertoo kaiken egon perustarpeesta olla jotenkin parempi tai erilaisempi tai ylempänä tai valaistuneempi kuin toiset. Mikä on tietenkin täysin ymmärrettävää, egon ja kehon tehtävä tässä leikissä on selviytyä, mahdollisesti jopa kukoistaa jos oikein hyvin käy. Eikä siinä ole tietenkään mitään pahaa kunhan tämän mekanismin tunnistaa ja tunnustaa. Kuuluu ihmisyyden evoluutioon, sekä yksilötasolla että kollektiivisesti. Sitä samaa mitä on ollut aikojen alusta asti, nothing new under the sun.

Taidan siirtyä taka-alalle tarkkailijan rooliin ainakin toistaiseksi. Näyttää siltä, että täältä tuskin tulen saamaan sitä mitä haluaisin tai kaipaisin. Ei taida KM kauhean usein täällä käydä kommentoimassa.

Vierailija kirjoitti:

Mestari laskeutui vuorilta keskuuteenne kirjoitti:

Valaistuminen totisesti on vapahdus. Suuri helpotus kuin vessassa käynnin jälkeinen olotila.

Suuri helpotus ja uloshenkäisy pitkän hengityksen pidättelyn jälkeen. Luopuminen oman tahdon uskosta.

Silloin voit lopettaa unelmoinnin ja keskittyä olennaiseen. Ei tarvitse muistella menneisyyden hirviöitä ja vatvoa itsesäälissään. Sillä siihen ette tule saamaan mitään lohdutusta mestariltanne.

Kun on nälkä on ruokailtava ja kun nivusia kutittaa, niin raavi.

Elämä on valmis streami ja kaikki on jo laskelmoitu valmiiksi, voitte unohtaa asioista stressaamisen ja luovuttaa viimeisin omaisuutenne korkeamman käsiin. Istutte vaunussa ja seuraatte elämänne sekunteja mielenkiinnolla ja annatte korkeamman tehdä oikeat päätökset.

Annatte itsenne pois.

Miksi märehtiä lohdutonta menneisyyttä ja pitää kiinni omaisuudesta, joka tekee teistä vain surkean itkupillin ja valittajan?

Ja hävetä jälkikäteen hävyttömän naiveja ja typeriä kirjoituksia, jotka vain pitkästyttävät vanhaa mestarianne. Ei meitä kiinnosta kuulla surullisia epäonnistuneita rakkaustarinoita.

Käskin lukea viestin uudestaan ja siinä kaikki.

Lue se niin pitkään uudestaan, että kyllästyt siihen ja päästät siitä irti.

Tämä selvä tältä erää?

Tuli mieleeni... Mikä nostaa sinussa tarpeen määräillä muita?

Jos kerran olet niin vapaa ja vain seurailet, mitä tapahtuu, niin miksi et tyydy seurailemaan sitäkin, mitä muut täällä kirjoittavat?

Mitäs jos vain antaisit olla? Entä jos olisit vain vapaa kontrolloimisesta ja antaisit myös muiden olla vapaita? 

Olisi mukava saada noihin vastaukset, mutta jos et halua vastata, sekin on ihan yhtä ok. :)

Olen mitä olen. Olen mestarinne.

Synnyin sellaiseksi ja en tosiaan haluaisi vastata kysymyksiin, mutta minut on ohjelmoitu vastaamaan ja täyttämään tyhjät vastauskentät.

En minä määräile, te vain tottelette ja vastaatte samalla tavoin viesteihin ja täytätte palapelin tyhjät kohdat itsestään. Ei teitä voisi vähempää kiinnostaa, mutta kuitenkin juoksette vielä yhden ympäri.

Siksi. Olen vain osa koneistoa. Vapaus on juuri se, ettet kykene itse valitsemaan vaihtoehtoja, vaan olet käsikirjoitettu asiansaattaja. Se on todellista vapautta valita aina oikein.

Todellinen vapaus on sitä että asiat on päätetty puolestasi ja teet aina korkeimman kautta.

Olen sisäänajanut korkeimman noudatuksesta elävän prosessin, joka kasvaa teissä kuin organismi.

Luitte sen, ajattelitte sen, ette pitänyt siitä, inhositte viestinsaattajaa.

Viestinsaattaja on vanha aikojen alusta pätkä koodia, josta altistuitte.

Aluksi haluatte haluttomuutta, saavutatte haluttomuuden ja lopulta haluatte haluta.

Sitten levitätte samaa prosessia ympäristöönne.

Haluaisin todeta tähän väliin että imekää persettänne, mutta en kykene siihen.

Pyydän anteeksi etten kykene siihen ja totean vain että unohtakaa mitä luitte.

Näette sen mitä luette.

Kysymys kirjoitti:

Onhan tämän keskustelun taso jopa hieman säälittävä:

Keskustelu, jossa kaikki keskustelijat käyttävät samaa asetta toisiansa vastaan, toiset tottuneemmin ja toiset vielä hieman harjoitellen, osa hieman pahoitellen, joku jopa osaten esittää asiansa aidon kuuloisesti. Kertoo kaiken egon perustarpeesta olla jotenkin parempi tai erilaisempi tai ylempänä tai valaistuneempi kuin toiset. Mikä on tietenkin täysin ymmärrettävää, egon ja kehon tehtävä tässä leikissä on selviytyä, mahdollisesti jopa kukoistaa jos oikein hyvin käy. Eikä siinä ole tietenkään mitään pahaa kunhan tämän mekanismin tunnistaa ja tunnustaa. Kuuluu ihmisyyden evoluutioon, sekä yksilötasolla että kollektiivisesti. Sitä samaa mitä on ollut aikojen alusta asti, nothing new under the sun.

Taidan siirtyä taka-alalle tarkkailijan rooliin ainakin toistaiseksi. Näyttää siltä, että täältä tuskin tulen saamaan sitä mitä haluaisin tai kaipaisin. Ei taida KM kauhean usein täällä käydä kommentoimassa.

Suurin ongelma on tässä ketjussa että ihmiset lähtevät purkamaan näitä aatteita älyllä.

Jeesuskin totesi että vain lapsenieliset ja vähä-älyiset perivät taivasten valtakunnat.

Mitä muuta älykkäät ihmiset ovat todellisuuteen tuoneet kuin kommunismin, uskonnot, ydinaseet ja luonnonkatastrofit?

Myös erittäin piikikkäät akateemiset asenteet keskusteluissa, jossa pyritään argumentoimaan toinen alas.

Kysymys kirjoitti:

Onhan tämän keskustelun taso jopa hieman säälittävä:

Keskustelu, jossa kaikki keskustelijat käyttävät samaa asetta toisiansa vastaan, toiset tottuneemmin ja toiset vielä hieman harjoitellen, osa hieman pahoitellen, joku jopa osaten esittää asiansa aidon kuuloisesti. Kertoo kaiken egon perustarpeesta olla jotenkin parempi tai erilaisempi tai ylempänä tai valaistuneempi kuin toiset. Mikä on tietenkin täysin ymmärrettävää, egon ja kehon tehtävä tässä leikissä on selviytyä, mahdollisesti jopa kukoistaa jos oikein hyvin käy. Eikä siinä ole tietenkään mitään pahaa kunhan tämän mekanismin tunnistaa ja tunnustaa. Kuuluu ihmisyyden evoluutioon, sekä yksilötasolla että kollektiivisesti. Sitä samaa mitä on ollut aikojen alusta asti, nothing new under the sun.

Taidan siirtyä taka-alalle tarkkailijan rooliin ainakin toistaiseksi. Näyttää siltä, että täältä tuskin tulen saamaan sitä mitä haluaisin tai kaipaisin. Ei taida KM kauhean usein täällä käydä kommentoimassa.

Kysymys kirjoitti 29.6.2021: 

"Kiitos tästä keskusteluketjusta. Olen todella tyytyväinen siihen että AV:lta löytyy näinkin tasokasta keskustelua ja vieläpä tällaisesta perimmäisestä aiheesta. Piti ihan alusta lähteä lukemaan ketjua läpi."

Tänään, 4.7. Kysymys kirjoitti aika eri tavalla, kuten tuosta lainauksesta käy ilmi. Mitä tapahtui?

Kirjoitit mm.: "Keskustelu, jossa kaikki keskustelijat käyttävät samaa asetta toisiansa vastaan, toiset tottuneemmin ja toiset vielä hieman harjoitellen, osa hieman pahoitellen, joku jopa osaten esittää asiansa aidon kuuloisesti."

Aika pitkään olen tätä keskusteluketjua seurannut ja sen tarkkaan alusta asti lukenut, mutta eipä ole tullut koskaan mieleen, että "...kaikki keskustelijat käyttävät samaa asetta toisiansa vastaan, toiset tottuneemmin ja toiset vielä hieman harjoitellen..." 

Me ihmiset kai näemme sellaisen todellisuuden, millaiseksi me sen itse kuvittelemme ja oletamme. Olen itse ollut tästä ketjusta todella kiitollinen, ja olen edelleen. Olen saanut lukea tosi hienoja kirjoituksia ja olen saanut myös ystävällisia ja auttavaisia vastauksia.

Miten "Kysymys" koit tässä ketjussa kirjoitetut Mystikon vastaukset?

Mielestäni ne ovat todella hyviä, sellaisia tietoja ei löydy edes monista valaistumisaiheisista kirjoistakaan. Mutta myös kysymykset ovat olleet hyviä! Yksi ihminen ei varmaankaan olisi voinut keksiä niin monipuolisia kysymyksiä, joten siksi on hienoa, että meitä kiinnostuneita kyselijöitä on täällä ollut niin monta. :)