Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kyllä kiehtoo miksi itsemurhaa pidetään niin huonona asiana. Onko se sitten vain sitä että mieleltään ”terve” ihminen pelkää kuolemaa niin paljon ettei pysty samaistumaan sellaisen asemaan joka ei enää jaksa elää. Toki siihen liittyy myös läheisten suru mutta niinhän aina kun joku kuolee.

Jos itsemurha ei ole tuhoisa uhrin läheisille niin sitten sitä ei ole murhakaan.

Totta kai se on tuhoisa mutta henkilö joka on itsemurhan partaalla on varmasti itsekin kokenut jotain niin tuhoisaa ettei hänellä ole kykyä ja resursseja miettiä moista. Miksei niille läheisillekin voisi sanoa että itsepähän olette valinneet haasteenne, eläkää nyt niiden kanssa.

Vaikka omille pienille lapsille..?

Maailman sivu on raskaana olevia äitejä ja lasten vanhempia kuollut oman käden kautta. Sellaista se elämä on ja joko ne läheiset ovat selvinneet siitä tai eivät, mutta se ei ole enää tekijän ongelma.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Olen Jumalan Poika kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Magia tosiaan toimii. Rakkaudellisen ja hyvän ihmisen käyttämänä se saa hyviä asioita, parannuksia aikaiseksi. Pahan, kylmän, itsekeskeinen ja itsekkään ihmisen käyttämänä se saa aikaa paljon pahaa.

Luin juuri tämän päivän viestit. Yllätyin että tuo lainattu viesti oli saanut alapeukkuja, sillä viestin sanomahan on ihan totta. Jospa Mystikko kertoo oman kantansa asiaan. Hän on kannustanut käyttämään visualisointia, magiaakin, hyvään, sillä sen minkä tekee toisille, tekee itselleen ja sen minkä tekee itselle, tekee toisille.

Maailmassa on paljon esimerkkejä kuinka joku hyvään tarkoitettu keksintö on ahneiden ja itsekkäiden ihmisten käsiin päädyttyä aiheuttanutkin paljon harmia. Sama juttu magian tai minkä tahansa luomisen ja luomisten toteutumisten suhteen.

Mistä tiedämme mikä lopulta on hyväksi itsellemme tai muille? Voimme olla hyväntahtoisia, mutta saatammekin aiheuttaa toiminnallamme ongelmia heille joita haluamme auttaa, tai kolmansille osapuolille, emmekä ehkä edes huomaa tai ymmärrä sitä itse. Mielestäni magian tietoinen harjoittaminen on jopa "epähenkistä". Emme ymmärrä sen laajempia seurauksia, emmekä edes tarvitse sitä ns. henkisen kehityksen kannalta katsottuna.

-ohis

Minua ärsytti viestin ajoitus ja tyyli. siitä tulee alentuva, paheksuva kuva, ja siinä ikään kuin viitataan, että magiasta juuri aiemmin kysynyt on joko huono, koska ei saa magiaa toimimaan, tai sitten "paha ihminen", joka haluaa pilata muiden elämän magian avulla, vaikka sellaisesta ei ollut mainintaa.

Tässä ketjussa kirjoittelee lähinnä ihmisiä, jotka ovat mielestään valaistumisen polulla, mutta voisitte vähän miettiä, miten ilmaisette itseänne ja miksi teillä on tarve sanoa asioita, jotka toinen lähes varmuudella tulkitsee negatiivisesti.

Ketjussa käy kuitenkin niitäkin, joilla mikään valaistuminen ei ole ajankohtainen asia vaan jossain valovuosien päässä. sellaiset ihmiset eivät voi vain yhtäkkiä hypätä valaistumisjunaan ja leikkiä, että jep, kaikki on unta, mitään ei ole, mitään en enää halua ja se on ihan ok. Tuohon pisteeseen päästäkseen on kuljettava muiden vaiheiden läpi.

Eivätkä kaikki edes halua valaistua (ainakaan nyt) vaan elää täs​​​​​​​sä ulottuvuudes​​​​​​​sa, näillä pelis​​​​​​​äännöillä, mutta mieluus​​​​​​​ti vähän parannellus​​​​​​​s​​​​​​​a vers​​​​​​​ios​​​​​​​sa. Magia on yks​​​​​​​i keino raottaa tätä maailmaa koskevia us​​​​​​​komuksia. Mys​​​​​​​tikko on näis​​​​​​​tä eri keinois​​​​​​​ta puhunut monta kertaa ja sanonut, että ne ovat tarpeen. Toisille vetovoiman laki on se juttu, omas​​​​​​​ta mielestäni magia taas on tehokkaampaa.

Ja kyllä, ihan kaikkea, ei pelkästään magiaa, voi käyttää sekä hyvään että huonoon.

Tähän ketjuun totisesti on kirjoittanut ja osallistunut joukko täysin valaistuneita ihmisiä.

Osa on syntynyt sellaisiksi.

Ei valaistuminen ole mikään erikoinen tila mitä pitäisi kadehtia. Se on todella helppo saavuttaa, mutta juuri helpot ja yksinkertaiset asiat ovat näkyvillä ja vaikeita ymmärtää.

Siksi munkki joka viettää koko ihmiselämänsä luostarissa on epäonnistunut. Hän on istunut paikallaan kuin kivi ja elänyt kiven elämää. Hän ei koskaan valaistunut täysi-ikäisenä ja hankkinut itselleen kumppania ja lisääntynyt, tehnyt töitä ihmisen elämässään.

Hän mokasi.

Hän halusi olla haluamatta,

kun seuraava vaihe on lopulta saavutettu ja ei enää haluta mitään, niin halutaan haluta.

Koska se on luonnollista ja ihmiselle luontaista autonomista toimintaa.

Hänen pitää siis uudestaan syntyä ihmiseksi ja tulla ihmisten luokse auttamaan heitä töissä ja yhteisöissä.

Tässä vaiheessa hän leikkii ihmistä ihmisten parissa ja tekee laupeuden töitä. Valaistunut saa ilonsa muiden auttamisesta, koska on menettänyt entisen ihmisen itsekkään ilon.

Hän painaa ylitöitä ja auttaa ihmisiä palkatta, koska haluaa olla taas ihminen, vaikka on ylempi muita ja Jumala. Hän saa kaiken muiden kasvoilta ja voi muiden kautta elää taas kuin ihminen, vaikka on Jumala ja muita parempi.

Eikö vähän aika sitten ollut puhetta siitä, että itsestään pitää pitää huolta, että voi auttaa toisia, mutta sinun mielestäsi pitää painaa ylitöitä ja tehdä vapaaehtoishommia. Ja mitäs se teidän lemppari tolle-tollo tekikään, kun hän valaistui? Pyöri pitkin kaupunkia työttömänä ihastelemassa kukkia ja ilmeisesti kuppaamassa muita.

Loki

Juuri noin. Ymmärsit oikein. Silloin kaikki käy kaikkeen.

Muiden hyvinvointi on oma hyvinvointi. Valaistuminen on todella helppoa, niin helppoa ettei sitä tajua.

Lapsetkin tajuaa sen sormen näpsäytyksestä ja silloin se ilahduttaa.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nisargadatta käyttää valaistunut -sanan tilalla sanaa vapautunut. Hän on sanonut vähän samaa kuin Mystikko, eli suunnilleen niin, että valaistumisen jälkeen tänne pallolle jäämisen motiivina on lähinnä muiden auttaminen, että hekin voisivat löytää totuuden. Mystikko, korjaathan, jos olen ymmärtänyt sanomasi väärin.

Nisargadatta sanoi:

"Vapautunut kuuluu kaikille. Väsymättä ja säästelemättä hän antaa itsestään jokaiselle, joka tulee hänen luokseen. Ellei hän ole antaja, ei hän ole myöskään vapautunut. Sen mitä hänellä on, hän jakaa toisten kanssa."

Valaistunut ei varmaankaan halua rikastua taloudellisesti muiden ihmisten avuntarpeiden tai totuuden löytämisen tarpeen vuoksi, mutta toki valaistuneetkin voivat saada elantonsa totuuden sanoman kautta. Kyllähän Eckhart Tollekin käy esitelmöimässä ja luultavasti saa siitä rahaa. 

Kai Jumala viisaudessaan toimii valaistuneidenkin kautta siten kuin parhaaksi on.

On jotenkin surullista, ettei vähävaraisilla ihmisillä ole vara hankkia apua niiltä ihmisiltä, joille on auttamisen lahja suotu, mutta onneksi on myös heitä, kuten Mystikko, jotka ovat valmiita auttamaan ilmaiseksi. Joillakin heistä on hyvät tulot. Jotkut saavat esim. työttömyyskorvausta tai eläkettä sen verran, että pärjäävät sillä.

Se on niin, että valaistumisen jälkeen tänne jäädään vain solidaarisuudesta niitä kohtaan, jotka eivät vielä koe Totuutta ja kärsivät sitä samaa ihmiselämän vuoristorataa, mitä valaistunut itse kärsi ennen valaistumistaan. Joillakin tosin on vielä jonkin aikaa halua tämän tason asioiden kokemiseen, jos he eivät koe vielä kaikkea tarpeksi kokeneensa. Mutta kun näkee sen mikä todella On ja miten se voi kokea kaiken 'yhtä aikaa' tai 'ajattomuudessa' ei enää voi kaivata yhden ihmisen rajoittunutta näkymää kovin kauaa vaan se on jotain jota siedetään muiden hyväksi.

Nuo eivät myöskään ole joko/tai tuo palkkion ottaminen ja auttaminen. Esim. Joel Goldsmith teki niin, että piti kyllä ihan parantajan praktiikkaa, mutta hänellä ei ollut kiinteitä hintoja vaan kukin maksoi omantuntonsa mukaan. Köyhä ei välttämättä maksanut mitään, mutta jotkut varakkaammat saattoivat maksaa paljonkin jos saivat apua. Näin tehden hän eli ihan taloudellisesti kohtuu vaurasta elämää, Jumalan tai Elämän joka on myös kaikkien parannettavien ja rukoiltavien elävöittävä energia, intuitiivisesti kehottaessa antamaan niin, että myös Joelin toimeentulo oli turvattu.

Tuossa lainauksessa on kahden valaistuneen, Mystikon ja Nisargadattan mielipiteitä muiden auttamisesta.

Nisargadatta sanoi:

"Vapautunut kuuluu kaikille. Väsymättä ja säästelemättä hän antaa itsestään jokaiselle, joka tulee hänen luokseen. Ellei hän ole antaja, ei hän ole myöskään vapautunut. Sen mitä hänellä on, hän jakaa toisten kanssa."

Jos lapsen äiti on niin huonossa kunnossa että haluaa itsemurhan niin tuskin hän sitten pidemmän päälle kuitenkaan olisi lapselle hyvä äiti vaikka haluaisikin varmasti. Silloin lapsenkin hyvinvoinnin kannalta saattaa olla parempi että hän pääsee johonkin parempaan ympäristöön jossa voi ihan hyvin olla paremmat mahdollisuudet siihen valaistumiseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen äiti on niin huonossa kunnossa että haluaa itsemurhan niin tuskin hän sitten pidemmän päälle kuitenkaan olisi lapselle hyvä äiti vaikka haluaisikin varmasti. Silloin lapsenkin hyvinvoinnin kannalta saattaa olla parempi että hän pääsee johonkin parempaan ympäristöön jossa voi ihan hyvin olla paremmat mahdollisuudet siihen valaistumiseenkin.

Ei välttämättä, mutta ehkä kuitenkin.

Pitää muistaa että nyt puhutaan lapsesta yksikössä. Hän on enimmäkseen ihminen ja jos yksi solu tuhoutuu, niin uusia syntyy. Siksi ei voi antaa ääntä lapsen hyvinvoinnin kannalta mihinkään suuntaan.

Se mitä lapselle tapahtuu on aina oikein, vaikkei se tuntuisikaan sille.

Kaikki mitä maailmalla tapahtuu on oikein.

Sitä vastaan on turha pyristellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen äiti on niin huonossa kunnossa että haluaa itsemurhan niin tuskin hän sitten pidemmän päälle kuitenkaan olisi lapselle hyvä äiti vaikka haluaisikin varmasti. Silloin lapsenkin hyvinvoinnin kannalta saattaa olla parempi että hän pääsee johonkin parempaan ympäristöön jossa voi ihan hyvin olla paremmat mahdollisuudet siihen valaistumiseenkin.

Ei välttämättä, mutta ehkä kuitenkin.

Pitää muistaa että nyt puhutaan lapsesta yksikössä. Hän on enimmäkseen ihminen ja jos yksi solu tuhoutuu, niin uusia syntyy. Siksi ei voi antaa ääntä lapsen hyvinvoinnin kannalta mihinkään suuntaan.

Se mitä lapselle tapahtuu on aina oikein, vaikkei se tuntuisikaan sille.

Kaikki mitä maailmalla tapahtuu on oikein.

Sitä vastaan on turha pyristellä.

Sä olet kyllä yksi ihmispaska ja samoin on sun jumala, jonka sä oletat olevan olemassa.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen äiti on niin huonossa kunnossa että haluaa itsemurhan niin tuskin hän sitten pidemmän päälle kuitenkaan olisi lapselle hyvä äiti vaikka haluaisikin varmasti. Silloin lapsenkin hyvinvoinnin kannalta saattaa olla parempi että hän pääsee johonkin parempaan ympäristöön jossa voi ihan hyvin olla paremmat mahdollisuudet siihen valaistumiseenkin.

Myötätuntoiset ihmiset auttaisivat sitä lapsen äitiä ja lasta, niin äidin ei tarvitsisi päätyä itsemurhaan. Nyky-yhteiskunta on joillekin kova paikka eikä monet saa apua ajoissa eivätkä riittävästi, joten siksi surullisia elämänkohtaloita riittää.

On silti kovaa ajatella, että kaikki menee oikein ja jättää auttamatta. Parempi on auttaa ja sitten asiat menevät, kuten Jumala viisaudessaan parhaaksi näkee - toisinkin sen voi sanoa, tuo on vähän ehkä uskonnollisen kuuloinen, mutta ymmärrätte varmaan pointin.

Laitan pienen tilannekatsauksen. Olen lukenut hurjan määrän kirjoitusta tänään, tätä ketjua siis, enkä ole vielä puolivälissäkään. No, en vastusta, vaan hyväksyn että tämän lukeminen kestää aikansa. On vahva tunne siitä että tähän hyvään kannattaa ottaa kiinni kun se tarjolla on.

Monenlaista olen miettinyt, sitten on taas vain pitänyt jatkaa seuraavalle sivulle. Yhdessä vaiheessa dualistisuus, seuraavassa kehollisuus, sitten yksi tärkeimmistä: Ykseys. Tosiaan, pidän suuressa arvossa sitä että olen nyt tajunnut että Minä ja Isä olemme yhtä ja että kaikki on yhtä. Tämä poisti minulta ongelman, kun muutama vuosi sitten kävi rukouselämässä niin en tuntenut halua lähestyä erillistä jumalaa, itsestäni erillistä 'olentoa', jolle piti esittää kysymyksiä ja pyyntöjä ja/tai jolta piti odottaa vastauksia. En rukoillut pitkiin aikoihin lainkaan, silti kaipasin kovasti rukoushetkiä (tunteja...) elämääni. Aivan viime aikoina kehitin oman systeemin että miten voin 'rukoilla rukoilematta' - kyllä, niin suuri oli kaipuuni rukousyhteyteen jonkin nimettömän, tuntemattoman voiman kanssa! Mutta edelleen se voima oli minusta erillään, se oli objekti, jolle 'kannoin' elämäni ja sisimpäni asioita.

Käviköhän minulle nyt niin onnellisesti, että saan opetella Ykseyttä? Wau. :)

Vierailija kirjoitti:

Laitan pienen tilannekatsauksen. Olen lukenut hurjan määrän kirjoitusta tänään, tätä ketjua siis, enkä ole vielä puolivälissäkään. No, en vastusta, vaan hyväksyn että tämän lukeminen kestää aikansa. On vahva tunne siitä että tähän hyvään kannattaa ottaa kiinni kun se tarjolla on.

Monenlaista olen miettinyt, sitten on taas vain pitänyt jatkaa seuraavalle sivulle. Yhdessä vaiheessa dualistisuus, seuraavassa kehollisuus, sitten yksi tärkeimmistä: Ykseys. Tosiaan, pidän suuressa arvossa sitä että olen nyt tajunnut että Minä ja Isä olemme yhtä ja että kaikki on yhtä. Tämä poisti minulta ongelman, kun muutama vuosi sitten kävi rukouselämässä niin en tuntenut halua lähestyä erillistä jumalaa, itsestäni erillistä 'olentoa', jolle piti esittää kysymyksiä ja pyyntöjä ja/tai jolta piti odottaa vastauksia. En rukoillut pitkiin aikoihin lainkaan, silti kaipasin kovasti rukoushetkiä (tunteja...) elämääni. Aivan viime aikoina kehitin oman systeemin että miten voin 'rukoilla rukoilematta' - kyllä, niin suuri oli kaipuuni rukousyhteyteen jonkin nimettömän, tuntemattoman voiman kanssa! Mutta edelleen se voima oli minusta erillään, se oli objekti, jolle 'kannoin' elämäni ja sisimpäni asioita.

Käviköhän minulle nyt niin onnellisesti, että saan opetella Ykseyttä? Wau. :)

Hienoa, että saat tästä ketjusta paljon. Jos kohdallesi tulee joku teksti, joka erityisesti koskettaa/ravisuttaa/herättää lisäkysymyksiä tms., niin voisitkohan lainata sen tänne meidän muidenkin luettavaksi. Vaikka olenkin koko ketjun lukenut, on mukava lukea uudestaan myös sellaisia kohtia, mitkä ovat jotakuta toista/sinua koskettaneet - ehkä ne olla samoja kohtia, jotka ovat koskettaneet minuakin.

Pahoittelen jos pilaan ketjunne mutta ei ole oikein muuta paikkaa kirjoittaa. Olen ollut todella lähellä tehdä itsemurhan mutta jotenkin koko ajan tulee joku hienovarainen asia joka estää sen ja saa lykkäämään ainakin muutamalla päivällä. Olen yrittänyt rukoilla jotain merkkiä tai vahvistusta mutta en ole saanut mitään sen suurempaa ainakaan vielä. Pitäisikö kuitenkin uskoa että jotain on vielä tulossa vaikka hullulta se tuntuu koska olen oikeasti aikamoisessa umpikujassa omaa syytäni.

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelen jos pilaan ketjunne mutta ei ole oikein muuta paikkaa kirjoittaa. Olen ollut todella lähellä tehdä itsemurhan mutta jotenkin koko ajan tulee joku hienovarainen asia joka estää sen ja saa lykkäämään ainakin muutamalla päivällä. Olen yrittänyt rukoilla jotain merkkiä tai vahvistusta mutta en ole saanut mitään sen suurempaa ainakaan vielä. Pitäisikö kuitenkin uskoa että jotain on vielä tulossa vaikka hullulta se tuntuu koska olen oikeasti aikamoisessa umpikujassa omaa syytäni.

Kuulostaa todella raskaalta tilanteelta! Toivon kuitenkin, että saisit voimia jaksaa siitä huolimatta. Kirjoitat, ettet ole saanut merkkiä tai vahvistusta, mutta toisaalta kerrot myös, että aina ilmaantuu joku asia, joka estää toteuttamasta itsetuhoisen ratkaisun. Eikös tuokin ole merkki omalla tavallaan? Elämä osaa toisinaan yllättää myös positiivisesti, jospa jotain sellaista olisi tulossa suuntaasi kunhan hieman aikaa kuluu. Pahoittelen, etten osaa paremmin auttaa, mutta toivon sinulle kaikkea hyvää.

Olen alkanut käydä läpi vanhoja päiväkirjojani siinä toivossa, että voisin joitakin niitä jo laittaa roskikseen. Eräänlaista konmariutta - turha pois. Kuinka ollakaan kun menin tänään jatkamaan lukemista, teksti jatkui seuraavanlaisesti:

''Jouluaaton aatto 1988: joulu tulee, olenko edes valmis? yksin täällä uskottomuuteni ympäröimänä, en vastaa puhelimeen, en toivo vieraita. yhdennaisen luostari on sulkenut porttinsa.

nyt sanon: minulla ei ole tässä maailmassa mitään voitettavaa - ei ystävyyttä, ei rakkautta, ei käsin kopeloitavaa rikkautta. kaiken sen olen jo voittanut ja hävinnyt. en suosiolla kaikesta luopunut; itkin katkerasti kaiken perään. käteni karjuivat tyhjinä, näyttivät vanhoilta, jopa verisiltä (moisen tappelun jälkeen). ja vaikutti että ne hetkenä minä hyvänsä puristuvat niin lujaan nyrkkiin etteivät enää siitä aukene.

sitä kesti 'aikansa'. sitten huomasin, ettei tämä aika tai tämä elämä ole minulle luvannut mitään, olin vain ollut sen harhan vallassa että jotain saatavia olisi.

kesti toisen 'aikansa' ennen kuin voin todeta etten haluakaan mitään tältä turhalta elämältä. en muuta kuin matkasandaalit ja kipollisen vettä.

kesti kolmannen 'aikansa' ennen kuin huomasin, että aikaa itseään ei ole, siitä ei tarvitse kantaa huolta. aikaa ei ole, eikä elämää siinä muodossa kuin minä sen tunnen - ei kuolemaakaan, vaan jotakin vielä muuta.

sen muun nyt haluan, se on muualta niin kuin minäkin, ja meidän täytyy löytyä toisillemme ja lyöttäytyä yhteen. ehkä siksi teen yhä tätä matkaa. koska uskon että se muu joka on peräisin muualta, jossain tilanteessa se löytyy. (en olekaan siis uskoton!)

olen kadottanut ilon ja surun, tällaisen painon alla ne eivät voi elää vaan litistyvät tyhjiksi. etsin uusia tapoja kokea, koska tunteet ovat harhaisia eivätkä kestä. ne ovat heikointa tekoa. 

etsin rauhaa - sekin on harha. etsin lepoa - mutta polku ei sitä anna. etsin jotakin aitoa ravintoa laihalle sielulleni. mitä saan? purkkiruokaa.

näin astelen eteen päin. olotilasta toiseen. lakkaan rakastamasta: en uskalla ajatella sitä kauheutta - lakkaan kirjoittamasta: sen kaiketi kestää -  lakkaan olemasta jonkinlainen ja olen yhä vähemmän minkäänlainen, menetän (annan) itseäni ajalle pala palalta, illuusio illuusiolta; valheellista itseäni valehtelevalle ajalle. 

ajalle, joka on harhoista se kaikkein vakuuttavin...''

Hyvää matkaa, ystävät <3 Tie on pitkä ja pölyinen...

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut käydä läpi vanhoja päiväkirjojani siinä toivossa, että voisin joitakin niitä jo laittaa roskikseen. Eräänlaista konmariutta - turha pois. Kuinka ollakaan kun menin tänään jatkamaan lukemista, teksti jatkui seuraavanlaisesti:

''Jouluaaton aatto 1988: joulu tulee, olenko edes valmis? yksin täällä uskottomuuteni ympäröimänä, en vastaa puhelimeen, en toivo vieraita. yhdennaisen luostari on sulkenut porttinsa.

nyt sanon: minulla ei ole tässä maailmassa mitään voitettavaa - ei ystävyyttä, ei rakkautta, ei käsin kopeloitavaa rikkautta. kaiken sen olen jo voittanut ja hävinnyt. en suosiolla kaikesta luopunut; itkin katkerasti kaiken perään. käteni karjuivat tyhjinä, näyttivät vanhoilta, jopa verisiltä (moisen tappelun jälkeen). ja vaikutti että ne hetkenä minä hyvänsä puristuvat niin lujaan nyrkkiin etteivät enää siitä aukene.

sitä kesti 'aikansa'. sitten huomasin, ettei tämä aika tai tämä elämä ole minulle luvannut mitään, olin vain ollut sen harhan vallassa että jotain saatavia olisi.

kesti toisen 'aikansa' ennen kuin voin todeta etten haluakaan mitään tältä turhalta elämältä. en muuta kuin matkasandaalit ja kipollisen vettä.

kesti kolmannen 'aikansa' ennen kuin huomasin, että aikaa itseään ei ole, siitä ei tarvitse kantaa huolta. aikaa ei ole, eikä elämää siinä muodossa kuin minä sen tunnen - ei kuolemaakaan, vaan jotakin vielä muuta.

sen muun nyt haluan, se on muualta niin kuin minäkin, ja meidän täytyy löytyä toisillemme ja lyöttäytyä yhteen. ehkä siksi teen yhä tätä matkaa. koska uskon että se muu joka on peräisin muualta, jossain tilanteessa se löytyy. (en olekaan siis uskoton!)

olen kadottanut ilon ja surun, tällaisen painon alla ne eivät voi elää vaan litistyvät tyhjiksi. etsin uusia tapoja kokea, koska tunteet ovat harhaisia eivätkä kestä. ne ovat heikointa tekoa. 

etsin rauhaa - sekin on harha. etsin lepoa - mutta polku ei sitä anna. etsin jotakin aitoa ravintoa laihalle sielulleni. mitä saan? purkkiruokaa.

näin astelen eteen päin. olotilasta toiseen. lakkaan rakastamasta: en uskalla ajatella sitä kauheutta - lakkaan kirjoittamasta: sen kaiketi kestää -  lakkaan olemasta jonkinlainen ja olen yhä vähemmän minkäänlainen, menetän (annan) itseäni ajalle pala palalta, illuusio illuusiolta; valheellista itseäni valehtelevalle ajalle. 

ajalle, joka on harhoista se kaikkein vakuuttavin...''

Hyvää matkaa, ystävät <3 Tie on pitkä ja pölyinen...

Osaatpa hienosti kuvata ajatuksiasi, kiitos. 

Hyvää elämänpolkua sinullekin - toivotaan, että se on helppokulkuinen ja sopivan valoisakin. :)

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelen jos pilaan ketjunne mutta ei ole oikein muuta paikkaa kirjoittaa. Olen ollut todella lähellä tehdä itsemurhan mutta jotenkin koko ajan tulee joku hienovarainen asia joka estää sen ja saa lykkäämään ainakin muutamalla päivällä. Olen yrittänyt rukoilla jotain merkkiä tai vahvistusta mutta en ole saanut mitään sen suurempaa ainakaan vielä. Pitäisikö kuitenkin uskoa että jotain on vielä tulossa vaikka hullulta se tuntuu koska olen oikeasti aikamoisessa umpikujassa omaa syytäni.

Et pilaa ketjua. Pahoittelen, että sinulla on noin raskasta. Minäkin uskon, että se hienovarainen asia on  viesti, joka kertoo, että älä tee itsemurhaa. Olin itsekin aikoinaan kiipeämässä sillan yli pyrkimyksenä hypätä kivikkoiseen koskeen, mutta sitten tuli joku pieni asia, joka esti. Onneksi esti, sillä vaikka elämässä on senkin jälkeen ollut raskaita asioita, niin on ollut myös todella ihania asioita ja on edelleen.

Kaikkea hyvää sinulle, ja voimia! Toivottavasti saat apua ja oivalluksia, miten kannattaa toimia, jotta saat käännöksen parempaan. 

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Haluat ja eteenpäin.

Tuossa se tulikin.

Pyörit vain ympäri.

Sinun on katsottava eteesi ja oivallettava mistä tässä on kyse.

Kaikki on hyvin yksinkertaista, niin yksinkertaista että vähä-älyinenkin kykenee ymmärtämään sen.

Naurahdat kun oivallat sen ja se ei ole eteenpäin menoa tai mitään tasoilua.

Haluat jotain lisäkettä itseesi. Kyse on enemmänkin toisin päin.

Siksi läpsäytän aina oppilaitani päähän napakasti ja käsken juoksemaan uuden kierroksen talon ympäri. Otetaan sitten uudestaan ja uudestaan kunnes oivallus avautuu.

Kyseessä on se mitä olet ja missä olet. Se näkyy kaikkialla, mutta ihmisellä on eräänlainen suodatin päällä.

Se on selviytymisvaisto, joka estää näkemästä mistä on kyse.

Siksi läppäsen päähän isällisesti ja käsken juoksemaan, koska pystyn siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelen jos pilaan ketjunne mutta ei ole oikein muuta paikkaa kirjoittaa. Olen ollut todella lähellä tehdä itsemurhan mutta jotenkin koko ajan tulee joku hienovarainen asia joka estää sen ja saa lykkäämään ainakin muutamalla päivällä. Olen yrittänyt rukoilla jotain merkkiä tai vahvistusta mutta en ole saanut mitään sen suurempaa ainakaan vielä. Pitäisikö kuitenkin uskoa että jotain on vielä tulossa vaikka hullulta se tuntuu koska olen oikeasti aikamoisessa umpikujassa omaa syytäni.

Et pilaa ketjua. Pahoittelen, että sinulla on noin raskasta. Minäkin uskon, että se hienovarainen asia on  viesti, joka kertoo, että älä tee itsemurhaa. Olin itsekin aikoinaan kiipeämässä sillan yli pyrkimyksenä hypätä kivikkoiseen koskeen, mutta sitten tuli joku pieni asia, joka esti. Onneksi esti, sillä vaikka elämässä on senkin jälkeen ollut raskaita asioita, niin on ollut myös todella ihania asioita ja on edelleen.

Kaikkea hyvää sinulle, ja voimia! Toivottavasti saat apua ja oivalluksia, miten kannattaa toimia, jotta saat käännöksen parempaan. 

Mikä estä itsemurhan?

Eräänlainen filtteri tai kilpi, jolla eristäydytään maailmasta kuin nationalistinen valtio, vaikka koko pallo on kokonainen ja kelluu avaruudessa elävänä möykkynä.

Minuus harha estää useinmiten itsemurhan. Minä olen erityinen, minä olen niminen, minä olen parempi kuin muut jne.

Kun ihminen tulee pisteeseen jossa mietitään itsemurhaa, niin se on herätyksen hetki. Silloin voi havaita näkymättömän kilven joka estää valaistumasta, mutta sallii sen myös tapahtua.

Silloin Jeesus saapuu valkoisella ratsulla suoraan taivaista suuren taivallisen sotaväen kanssa ja pyhästi ilmoittaa sinulle, että olet Jumalan lapsi, olet Jeesuksen sisar ja veli. Saman arvoinen kuin Hän ja Jumala on. Totisesti silloin on ilonpäivät.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni Mystikko on lapsesta asti sinnikkäästi rukoillut Jumalaa, että saisi tietää totuuden, tuntea Jumalan. Hän on myös tutustunut hyvin ja tarkasti Raamattuun  ja kristillisyyteen. Olen iloinen siitä, että Mystikko on voinut avata meille myös Raamattua ja Jeesuksen sanomaa. Raamatussa ja muissa uskonnoissa kerrotaan samaa asiaa eri sanoin. Jeesus ja Buddha olisivat varmasti olleet samaa mieltä asioista, Jumalasta, totuudesta.

Jos muistelemme molempia, niin Jeesushan oli puusepän poika ja hänestä tuli köyhien kuningas ja varsinainen Jumalan poika, itse Suurherra ja syrjäytti jopa Jumalan palliltaan syrjään.

Buddha oli prinssi ja perijä, mutta hän valitsi toisin ja luopui kaikesta, lopulta minuudestaan (viimeisin maallinen omaisuus).

Hän alkoi palvella ihmisiä kuten Jeesuskin teki.

Molemmat näistä MIEHISTÄ ( ei naisista, liittyy paljon viitteitä että Buddha olisi ollutkin prinsessa, muttei todisteita) muodostavat taolaisen mystisen jingjang-diagrammin.

Tai tarkemmin myös koodauksesta tutun 010101 sävelmän. Nolla symboloi feminiinista vulvaa ja yksi symboloi fallosta. Näistä molemmista resonoi elämän vibraatio ja se on yhtä.

Siinäpä pulma.

He juoksevat vaikkei tarvitsisi kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Haluat ja eteenpäin.

Tuossa se tulikin.

Pyörit vain ympäri.

Sinun on katsottava eteesi ja oivallettava mistä tässä on kyse.

Kaikki on hyvin yksinkertaista, niin yksinkertaista että vähä-älyinenkin kykenee ymmärtämään sen.

Naurahdat kun oivallat sen ja se ei ole eteenpäin menoa tai mitään tasoilua.

Haluat jotain lisäkettä itseesi. Kyse on enemmänkin toisin päin.

Siksi läpsäytän aina oppilaitani päähän napakasti ja käsken juoksemaan uuden kierroksen talon ympäri. Otetaan sitten uudestaan ja uudestaan kunnes oivallus avautuu.

Kyseessä on se mitä olet ja missä olet. Se näkyy kaikkialla, mutta ihmisellä on eräänlainen suodatin päällä.

Se on selviytymisvaisto, joka estää näkemästä mistä on kyse.

Siksi läppäsen päähän isällisesti ja käsken juoksemaan, koska pystyn siihen.

On erilaisia oppijoita ja erilaisia opettajia. Sinun tyylisi kertoa "valaistumisesta" on sellainen, joka ei jostain syystä ole minulle helppo. Mystikko ja Nisargadatta, kuten myös Jeff Foster osannut ilmaista näitä asioita siten, että minun on ollut ne helpompi ymmärtää.