Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on niissä sielun tekemissä sopimuksissa, jos ne on tehty ennen syntymää eikä niistä muista mitään? Sitten elämässä kokee vastoinkäymisiä, koska niistä on tehty sopimus ja niiden on tarkoitus opettaa meille jotain. Niinkö te kasvatatte lapsiannekin, että maanantaina he tekevät jonkun erheen ja torstaina te hakkaatte heitä kertomatta, että tämä on nyt "opetus" siitä maanantaina tehdystä typeryydestä? Miten sen opetuksen ymmärtää, kun ei enää edes muista sitä alunperin tehtyä typeryyttä?

Loki

Kunpa voisikin saada osoitteen, mihin lähettää reklamaatio huonosti suunnitellusta elämästä tai lukuisista niistä. Ja saisi sitten reklamaation johdosta pahoittelut ja perustelut, miksi elämienkulut on niin tyhmästi suunniteltu, ja sitten tietenkin saisi jonkinlaisen hyvityksen. Jumala ei kai ole voinut hankkia vastuuvakuutusta mistään "korkeammalta" taholta, joka tietenkin olisi ollut hyvä olla, jos täällä immeisillä menee asiat pahasti pieleen hänen suunnitelmiensa vuoksi.

No joo, eikös ne sielut itse suunnittele tulevan elämänsä henkioppaidensa avustamana? Toisaalta, kuka on keksinyt sen, että yleensäkään pitää nämä elämät ja moninaiset ilmentymät täällä ilmentyä. Varsinkin kärsimys tuntuu niin turhalta, vaikka se kai eniten meitä kasvattaa.

Lähetä reklamaatio itsellesi

SYNKKÄ YKSINPUHELU:

en sitten laihduttanut koskaan

en sitten lukenut koskaan pääsykokeisiin

en sitten hillinnyt impulssikontrollejani verkko ostoksilla

hei..mut mä oon SYYTÖN 

tää on vanhempien syy...ei ..ei se

joo tää on jumalan syy!!!!!

JUMALANI JUMALANI MIKSI MINUT HYLKÄSIT?

Vierailija kirjoitti:

Vastaakohan kristitty mystikko enää täällä? Olen lukenut kirjoituksiasi toki paljon muitakin. Kysymykseeni en kuitenkaan ole saanut tolkkua. Onko madollista, että aiheutin itse jotenkin lapsettomuuteni? Jos olisin uskonut, jotenkin enemmän niin olisiko lopputulos ollut erilainen? Olen alkanut epäillä, että en osannut uskoa riittävästi tai olin liian epäuskoinen, että mitkään hoidot olisivat voineet auttaa ja sitä kautta aiheutin itse onnettoman tilanteeni. Olen miettinyt voiko kenenkään elämäntehtävä olla surullinen loppuelämänsä ajan, kun tämä suru ei ole yli kymmenessä vuodessa helpottanut? 

Kyllä mystikko täällä välillä vastailee, joskus menee pitempäänkin ennen kuin hän tänne kirjoittaa. Hän vastaa sen mukaan, miten kokee intuitiivisesti viisaaksi. Hän ei vastaa kaikille, mutta toivottavasti sinulle kuitenkin.

Uskon, että olemme ennen tänne syntymistämme sielun tasolla suunnitelleet, että koemme täällä jotkut tietyt rankatkin kokemukset, sillä kärsimys vie meitä eniten eteenpäin. On tietenkin harmi, että täällä elämä menee niin, ettemme voi oppia niin paljon hyvistä asioista kuin opimme raskaita ja pahoista asioista.

Olen aikoinaan saanut keskenmenon ja sitten toisen kerran lapseni kuoli kohtuuni. Se oli raskasta ja koko elämäni ajan nuo tapahtumat ovat olleet mielessäni aina silloin tällöin. Esim. että lapseni olisi nyt sen ikäinen jne.

Olen käynyt useiden meedioiden vastaanotolla ja heidän kauttaan saanut myös viestejä syntymättömältä lapseltani, mutta vain yhdeltä sielulta, sillä tämä sielu oli varannut niin kovia kokemuksia tulevaan elämäänsä, ettei hän sitten kuitenkaan uskaltanut syntyä, vaan yritykset, eli raskaudet keskeytyivät molemmilla kerroilla, kun hän tuli toisiin ajatuksiin. Se oli kuitenkin varattu minulle kokemukseksi, eli jos tämä sielu olisi päättänyt syntyä, olisin silti jonkun muun sielun kautta joutunut kokemaan lapseni menettämisen kaksi kertaa.

Onko adoptio sinulle enää vaihtoehto? Entä sijaislapset?

Voimia sinulle! <3

Mistä tämä ainainen, läpi elämän kestävä väsymys johtuu?

Kestänyt väsymys...

Minussa on kaksi eri voimaa ja halua: halu elää ja kokea asioita fyysisessä maailmassa ihmisen muodossa, sekä halu tuntea ja olla Jumala. En tiedä kumpaa ääntä tai halua ns. tulisi kuunnella. Olen usein apaattinen, tästä maailmasta en ikuista ja pysyvää rauhaa ja onnellisuutta löydä. Mieli alkaa tyhjetä, tunnen vetoa meditointiin, mutta pelkään tulevani hulluksi tai sairastuvani muistisairauteen. Haluaisin sinun kertovan kaikki vastaukset minulle, Mystikko, mutta tiedän ettei tämä niin toimi. Haluan olla ihmisenä kaikki, mutta en toisaalta halua olla mitään. Haluan upota mereen, olla osa taivasta, nauraa ja rakastaa. Päästää irti... Itkettää. Onko se niin kova "Jumalan kaipuu"?

Kun mieleni on niin herkkä ja hauras.. Pidetäänkö minusta huolta tämän prosessin aikana? Kuinka voin luottaa? Jotain tapahtuu minussa, energiani muuttuu...

Olisiko kyse ylösnousemusoireista, tosin sinulla ne olisi siis kestäneet koko elämän, joten ehkei sentään. Kiinnostaisi tietää Mystikon kanta siihen, ovat ns. ylösnousemusoireet totta vai tarua?

https://www.reconnection-healing.fi/24

Vierailija kirjoitti:

Minussa on kaksi eri voimaa ja halua: halu elää ja kokea asioita fyysisessä maailmassa ihmisen muodossa, sekä halu tuntea ja olla Jumala. En tiedä kumpaa ääntä tai halua ns. tulisi kuunnella. Olen usein apaattinen, tästä maailmasta en ikuista ja pysyvää rauhaa ja onnellisuutta löydä. Mieli alkaa tyhjetä, tunnen vetoa meditointiin, mutta pelkään tulevani hulluksi tai sairastuvani muistisairauteen. Haluaisin sinun kertovan kaikki vastaukset minulle, Mystikko, mutta tiedän ettei tämä niin toimi. Haluan olla ihmisenä kaikki, mutta en toisaalta halua olla mitään. Haluan upota mereen, olla osa taivasta, nauraa ja rakastaa. Päästää irti... Itkettää. Onko se niin kova "Jumalan kaipuu"?

Huuhaa-henkilöt saattaisivat vastata sinulle niin, että olet ehkä ns. tähti-ihminen - niistä lisää täällä:

https://hidastaelamaa.fi/2020/09/tahti-ihmisyys-milta-sen-heraaminen-tu…

Tuntuuko tutulta?

Todella monet ovat jo kauan, ainakin 2000-luvun alusta asti, puhuneet ja kirjoittaneet siitä, että hmisen kolmiulotteinen todellisuus  on muuttumassa neljä- (4D) ja viisiulottuvuudelliseksi (5D) todellisuudeksi.

Mitä se tarkoittaa? Onko se edes lähimainkaan totta?  Liittyykö se jotenkin tähän valaistumispolkuun?

Jotain aiheesta täällä:

https://www.kuudesaisti.net/uusi-aika/mita-tarkoittaa-ylosnousemus-ja-s…

Hiddo kun ei jaksa enää yrittää elämässä mitään. Kuinka manifestoida tahtoa, motivaatiota? Toisaalta ei ole motivaatiota manifestoida motivaatiota. Olen kummallisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Hiddo kun ei jaksa enää yrittää elämässä mitään. Kuinka manifestoida tahtoa, motivaatiota? Toisaalta ei ole motivaatiota manifestoida motivaatiota. Olen kummallisessa tilanteessa.

Mä haluaisin manifestoida itsekuria, mutta mulla ei ole itsekuria visualisoida sitä itsekuria tarpeeksi pitkällisesti. Unohdan sen aina parissa päivässä... :D

Loki

Onko totta, että sattumia ei ole täällä ilmenemisen tasolla/ihmiselämän tasolla?

Olen lukenut vuosikymmenien ajan kirjoista, ettei sattumaa ole. Se on vaikea uskoa.

Jos sattumia ei ole, niin voisiko joku perustella sitä. Kiitos paljon.

Vierailija kirjoitti:

Nisargadatta sanoi:

"Kun mieli pysyy liikkumatta "olen" -tunnossa, siirrytte tilaan, jonka voi ainoastaan kokea, ei sanallistaa. Teidän pitää vain yrittää uudestaan ja uudestaan. Sillä "olen" -tunto on aina kanssanne, te vain olette yhdistänyt siihen kaikenlaisia asioita - ruumiin, tunteet, ajatukset, mielikuvat, omistamanne esineet jne. Kaikki nämä samaistumiset ovat harhaanjohtavia.Niiden vuoksi pidätte itseänne jonakin, joka ette ole."

Jaksoitko sinä Mystikko pysyä koko ajan Olen -tunnossa? Tai meditoitko sitä vahvasti? Oliko se tapa, joka johti valaistumiseen? 

Mietin vain, onko muita tapoja valaistua... Kiitos.

Ei se ollut varsinaisesti minun tieni, vaikka lopussa oivalsinkin juuri sen puhtaan olemisen. Teitä on lukemattomia, ja erilaisille ihmisille sopii erilaiset tiet. Jotkut löytävät meditoimalla tai itseään kuin ulkopuolisena tarkkailemalla, jotkut rukoilemalla ja palvomalla, jotkut älyllistä tietä, jotkut rakkauden toteuttamisen ja palvelemisen kautta, jotkut itsessään tuntemaansa elämänenergiaa taaksepäin sen lähteelle seuraamalla, jotkut metafyysisten ja esoteeristen tutkimusten tai unien kautta, jotkut ilman mitään menetelmää, spontaanisti esim. kärsimyksen tai tyhjyyden tunteen rajalle ajamana. Ja monen tie on yhdistelmä näitä, usein eri asioita eri vaiheissa. 

Jos joku opetus vetää puoleensa, niin tutki sitä ja harjoita sitä, kunnes se ehkä jonain päivänä ei anna mitään uutta. Jos joku opetus tuntuu taas hyvin vieraalta eikä avaudu, älä takerru juuri siihen, vaikka opettaja olisi kuinka nimekäs tai yleisesti valaistuneeksi tunnettu, se ei ole sinun tiesi juuri nyt. Jo hyvin varhain henkisellä tiellä totuutta sen itsensä, ei esim. sen tuntemisen mahdollisesti tuottamien aineellisten hyötyjen vuoksi, etsivillä aukeaa sellainen vaisto, joka saa paitsi ajoittain kaipaamaan lukemaan tai tekemään jotain henkistä, ja se vaisto osaa myös sanoa "tämä se on", kun se löytää jotain mikä hyödyttää ihmistä juuri siinä vaiheessa hänen tietään.

Vierailija kirjoitti:

Heips Mystikko, kertoisitko mitä tarkoittaa käytännössä, että omaa "erikoisen energeettisen olemuksen"?

Muutama selvänäkijä (ns. kontaktihenkilö myös) on sanonut minulle että olen elänyt useita entisiä elämiä eri planeetoilla (maapallollakin välillä) ja olen kai muka jotain humanoidien "perhettä", ja minulla näkijöiden mukaan ns. kaksoisidentiteetti, jonka vuoksi kehoni energiat ovat siksi niin erikoiset. Olen keholtani monipuolisesti hyvin herkkä ja lisäksi minulla on ollut lapsesta saakka yliluonnollisia kokemuksia.

Tuli mieleen, onko sinulla sama juttu tuon energeettisyyden suhteen? Rohkeutta minulta ei löydy siten kuin sinulta. 

En tiedä uskoako noita näkijöiden kertomia juttuja. Tosin useammassa meditaatiossa olen muistanut, kuinka olen katsellut avaruuteen pyöreän aluksen pienistä ikkunoista. Aluksella oli "metalliset kylmät lavitsat", joissa makoili useampia ihmisiä, joille tehtiin jotain kokeita.

Ei kannata uskoa sellaisia juttuja ainakaan mitenkään kovin ehdottomasti. Voit toki suhtautua avoimuudella ja ajatuksella että ehkä niin voi olla, mutta ei ole kovin järkevää ottaa vain toisen ihmisen sanaa totuutena asioista, joita et tällä hetkellä pysty mitenkään verifioimaan. On parempi pyrkiä siihen, että pystyisi itse näkemään kuin uskoa toisten näkemisiä, koska myös huijareita on paljon ja vielä enemmän oman mielikuvituksensa (tai joskus pahemman) eksyttämiä.

Minulla oli tosiaan se juttu että jo lapsena vaistosin jotenkin toisen olemassaolon, jota en alunperin kokenut menneenä elämänä vaan limittäisenä - sitten kun kuulin menneiden elämien teorian, aloin tulkita havaintoni niin että olin joskus aiemmin elänyt hyvin toisenlaisessa maailmassa. Jälkeepäin ajatellen alkuperäinen tulkintani oli lähempänä todellisuutta, mutta koska kukaan ei puhunut sellaisesta, pidin sitä virhetulkintana ja omaksuin yleisesti hyväksytyn. Kunnes uskoontulon myötä hylkäsin ajatukset jälleensyntymästäkin. 

Mutta niin, minä koin jo lapsena usein, että ajatusten pitäisi jotenkin välittömästi vaikuttaa todellisuuteen ja olin hämmentynyt kun niin ei tapahdu. Sitten opin pelkäämään sitä, että niin voisikin tapahtua, koska muistot siitä oli niin vahvat, ja lapsen mielelläni ajattelin miten vanhemmatkin pelästyisi jos vaikka yhtäkkiä siirtyisin ihan toiseen paikkaan tai muuttuisin eri näköiseksi. Tiesin että tämän maailman lakien mukaan sellaista ei voi tapahtua, järki uskoi sen, mutta silti joskus vaikka kaverilla kylässä, hetken yksin tuuli ajatus: olenko manifestoinut itseni tänne tavalla, joka ei ole tässä maailmassa normaali, ja järkyttyvätkö he kun huomaavat että olen huoneessa? Minä tiesin jollain tasolla todellisuuden, joka on ihmisten todellisuutta "edistyneempi", sellainen mitä kohti ihmiset on vasta kehittymässä. Minun energeettinen olemukseni oli myös sopivampi sellaiseen maailmaan kuin tänne, mistä syystä kärsin kärsimyksiä joita kukaan ympärilläni ei voinut ymmärtää (ja opin aika pian että niitä ei kannata ihmisille edes tästä syystä kertoa). Mutta minä opin elämään tällä tasolla menettämättä kykyä selvitä ilman samaistumista ruumiiseen tai mieleen tai ajan konstruktioon, mistä tuli valtava etu kun kiinnostuin esoteriasta ja henkisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko:

"Valaistuneet voivat katsoa asiaa lukemattoman erilaisten olentojen näkökulmasta, mutta usein siihen ei ole juurikaan halua, paitsi silloin jos jonkun näkökulman omaksuminen ja siitä käsin näkemysten laajentaminen hyödyttäisi etsijää kohti absoluuttisen näkemistä."

Sorry tämä loputon haluni ymmärtää. Voisitko avata tuota boldattua tekstin osaa, siis jos haluat, kiitos.

Olisiko niin että KM haluaa tavoittaa sen tilan, minkä esim. Nisargadatta tavoitti?

N on sanonut:

"I am actually the absolute only, and nothing else REALLY exists at all! Everything else is no more real than a dream."

Se on se mtä kaikki perimmilään etsivät. Usein ei vain ole mahdollista suoraan hypätä siitä missä henkilö nyt on absoluuttisen näkemiseen vaan on pieni askel kerrallaan laajennettava näkemyksiä ja kokemuksia. Esimerkiksi minä, kun olin fundamentalisinen helluntaiuskova, olin aika jumissa sen suhteen miten voisi löytää Absoluuttisen (en sellaiseen kyllä uskonutkaan). Se vaati aika paljon asteittaisia muutoksia siitä ehdottomasta maailmankuvasta, ennen kuin pääsin henkisellä tiellä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on niissä sielun tekemissä sopimuksissa, jos ne on tehty ennen syntymää eikä niistä muista mitään? Sitten elämässä kokee vastoinkäymisiä, koska niistä on tehty sopimus ja niiden on tarkoitus opettaa meille jotain. Niinkö te kasvatatte lapsiannekin, että maanantaina he tekevät jonkun erheen ja torstaina te hakkaatte heitä kertomatta, että tämä on nyt "opetus" siitä maanantaina tehdystä typeryydestä? Miten sen opetuksen ymmärtää, kun ei enää edes muista sitä alunperin tehtyä typeryyttä?

Loki

Itselläni oli tapana ajatella, että höpöhöpöä sellaiset sopimukset. Se on monella tapaa hyvin terve ajatus verrattuna siihen, että uskoisi kritiikittä mitä joku henkinen opettaja sanoo.  Koska onko sillä lopulta siihen elämään tässä ja nyt paljoakaan merkitystä, onko joku sopimus tehty ennen syntymää vai onko kaikki vain sattumalta niin kuin se on - ei, tilanne on mikä se on ja sen kanssa pitää tässä hetkessä pärjätä kuten parhaiten taitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vastaakohan kristitty mystikko enää täällä? Olen lukenut kirjoituksiasi toki paljon muitakin. Kysymykseeni en kuitenkaan ole saanut tolkkua. Onko madollista, että aiheutin itse jotenkin lapsettomuuteni? Jos olisin uskonut, jotenkin enemmän niin olisiko lopputulos ollut erilainen? Olen alkanut epäillä, että en osannut uskoa riittävästi tai olin liian epäuskoinen, että mitkään hoidot olisivat voineet auttaa ja sitä kautta aiheutin itse onnettoman tilanteeni. Olen miettinyt voiko kenenkään elämäntehtävä olla surullinen loppuelämänsä ajan, kun tämä suru ei ole yli kymmenessä vuodessa helpottanut? 

Teoriassa toki se ei ole vain mahdollista vaan totta, mutta siis mielessä "koska uskolla voi siirtää vaikka vuoria" ja "luomme itse todellisuutemme". 

Mutta käytännössä se ei ole ollut sinulle mahdollista valita toisin. Eikä se ole sinun syysi vaan sen syy millainen tämän maailman tietoisuudentila yleensä on. Sen, miten meidät pienestä pitäen ehdollistetaan uskomaan rajallisiin mahdollisuuksiin ja julmaan sattumaan. Osana tällaista kollektiivista tietoisuutta on hyvin vaikea olla oikeasti sellainen joka siirtää vuoria tai valitsee täysin vapaasti mitä manifestoi. 

Elämäntehtäväsi ei kuitenkaan ole olla surullinen loppuikääsi, ellet niin itse päätä, eli takerru ajatukseen lapsesta ainoana elämän merkityksen antajana. Voit alkaa tehdä muuta niin, ettei ylenpalttisesti ole aikaa ajatella sitä surua, täyttää elämäsi mielekkäällä tekemisellä. Siihen voi jopa liittyä lapsetkin, esim. tuki- tai sijaisperheenä tai vapaaehtoistyössä toimiminen, jos niin haluat. 

Vierailija kirjoitti:

Kuolemanjälkeisestä elämästä... Kun minä, joka olen tiukasti liimattuna illuusioon, kuolen, pääsenkö vielä toteuttamaan ihmisunelmia "rajan takana" kunnes valaistun?

Sinä toteutat niitä lukemattomissa muodoissa jo nyt. Jonain päivänä tulet tekemään sen tietoisestikin, toteuttamaan kaikki unelmat mitä kukaan ikinä on kokenut tai kokee, koska sinä olet Elämä joka on kaikkien perusolemus.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä ainainen, läpi elämän kestävä väsymys johtuu?

Yleisestä tilasta jossa ihmiset ovat: heidän elämänenergiaansa on sitoutunut alitajunnassa oleviin ajatusmuotoihin kuten varjominään tai kärsimyskehoon ja lisäksi paljon on ulottumattomissa tämän maailman tietoisuuden tason takia (ns. kundalinienergia). Nostamalla eri tavoin elämänenergian tasoasi myös ongelman fysiologinen komponentti helpottaa. Varjotyö, tunteidensa hyväksyvä tiedostaminen, musiikki, luonto, hyvä ruoka, meditaatio ja/tai jooga, luova tekeminen omien kiinnostusten mukaan - on paljon eri tapoja vapauttaa elämänenergiaa joka ei virtaa vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Minussa on kaksi eri voimaa ja halua: halu elää ja kokea asioita fyysisessä maailmassa ihmisen muodossa, sekä halu tuntea ja olla Jumala. En tiedä kumpaa ääntä tai halua ns. tulisi kuunnella. Olen usein apaattinen, tästä maailmasta en ikuista ja pysyvää rauhaa ja onnellisuutta löydä. Mieli alkaa tyhjetä, tunnen vetoa meditointiin, mutta pelkään tulevani hulluksi tai sairastuvani muistisairauteen. Haluaisin sinun kertovan kaikki vastaukset minulle, Mystikko, mutta tiedän ettei tämä niin toimi. Haluan olla ihmisenä kaikki, mutta en toisaalta halua olla mitään. Haluan upota mereen, olla osa taivasta, nauraa ja rakastaa. Päästää irti... Itkettää. Onko se niin kova "Jumalan kaipuu"?

Sitä se on. Mutta todellisuudessa nuo ei ole vaihtoehtoiset. Jos tulet ei-miksikään inhimillisestä näkökulmasta, huomaat olevasi kaiken substanssi ja kaikki elämä ja kaikki kokeminen on sinun elämääsi ja sinun kokemistasi. Niin inhimillinen kun kaikki muu. Et sinä sekoa tai sairastu siitä, jos tutkit tietoisuutta joka Sinä olet hiljaisuudessa, jos valitset käyttää inhimillisen elämäsi keskellä välillä aikaa vain olemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kun mieleni on niin herkkä ja hauras.. Pidetäänkö minusta huolta tämän prosessin aikana? Kuinka voin luottaa? Jotain tapahtuu minussa, energiani muuttuu...

Sinä itse olet prosessin käynnistäjä ja säätelijä, joskin sellainen osa itseäsi, josta et toistaiseksi ole kovin tietoinen. Mutta kyllä, voit luottaa siihen että prosessi elää sen mukaan, mitä jaksat, kestät ja pystyt. Ja se on hyväksi.