Lue keskustelun säännöt.
Nuorena lapsen/lapset saaneet vanhemmat: millaista elämä ollut pikkulapsiajan jälkeen (30+)?
Kommentit (44)
En ole vielä yli kolmenkymmenen, mutta sain lapseni 20-24-vuotiaana. Nyt on vähän hassu olo, kun kaverit menevät naimisiin ja odottavat esikoisiaan (tai jatkavat sinkkuina/parisuhteessa/kissojen kanssa ilman lapsia, pysyvästi tai ei) - tavallaan haikea, tavallaan onnellinen siitä, että vauva- ja taaperoajat ovat jo ohitse. Koen itse olevani parhaimmillani isompien lasten äitinä, kun lapset oppivat koko ajan ihan huikean paljon asioita ja laajentavat elinpiiriään. Sitä on ihana seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain ainokaiseni sinä vuonna kun täytin 23. Nyt tuo nuori aloitti toisen asteen opiskelut. Itse vielä odottelen, että 40 tulee mittariin.
Kyllähän tässä helpolla pääsee. Ei tarvitse huolehtia lapsenvahdista, jos aikuiset johonkin lähtevät. Nuori viettää paljon aikaansa kavereiden kanssa.
Vauvakuumetta ei ole ollut ainakaan kymmeneen vuoteen. Niin mukavuudenhaluiseksi olen kyllä tullut, että lapsiperheen arki ei kiinnosta yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain esikoisen 23-vuotiaana. Hauskaa oli miten ennen lapsen saantia arvosteltiin kuinka en keskittynyt kuin opiskelijabileisiin ja matkusteluun ja lapsen saannin jälkeen taivasteltiin että minulta jäi nuoruus kokematta... Koittakaa päättää.
Niin tai näin, aina väärinpäin.
Olin 25v. ekan syntyessä ja 26v. toisen syntyessä. Nyt koululaisia, erottu miehen kanssa ja vaikka elämä muuten on mallillansa, niin tuntuu että "tässäks tää nyt sitten oli?". Itse 33v. omat lapset tehty ja oman ikäiset vasta rupeaa niitä tekemään, karsii mahdollisia kumppaniehdokkaita täysin eri elämäntilanne. Muksujen kanssa hauskaa, kun ei tarvii enää passata ja osaavat toimia itsekin jo. Retkiä, harrastamista, hassuttelua, kokkailua.
Vierailija kirjoitti:
Omat tytöt sain ollessani 24v ja 28v. Kukaan tuttavapiiristä ei ollut vielä 28-vuotiaana hankkinut lapsia joten tunsin oloni aika nuoreksi äidiksi :D
Aika erikoista koska keski-ikä synnyttäjillä on ollut jotain 29v yleensä, alle kaksikymppinen on "nuori" äiti, ei enää lähemmäs kolmekymppinen, kun alkaa olla keskimääräistä vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 42 ja nuorin lapsi on 13. Elämä on oikein mukavaa! En ole yli 10 vuoteen potenut vauvakuumetta enkä harkinnutkaan iltatähteä.
Mä nautin teinien äitien olosta. He ovat fiksuja persoonia ja mahtavia juttukumppaneita sille päälle sattuessaan. Vietämme normaalia aika aktiivista arkea. Tykkään olla lasten harrastustouhuissa mukana, kun tarvitaan.
Musta olisi mahtavaa olla mummu viimeistään 10 vuoden kuluttua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat tytöt sain ollessani 24v ja 28v. Kukaan tuttavapiiristä ei ollut vielä 28-vuotiaana hankkinut lapsia joten tunsin oloni aika nuoreksi äidiksi :D
Aika erikoista koska keski-ikä synnyttäjillä on ollut jotain 29v yleensä, alle kaksikymppinen on "nuori" äiti, ei enää lähemmäs kolmekymppinen, kun alkaa olla keskimääräistä vanhempi.
Tuo riippuu varmaan paljon myös asuinpaikasta. Asumme itse ison kaupungin keskustassa. Sain oman lapseni 27-vuotiaana ja olen aina ollut ihan"teini" vanhempainilloissa yms. Lapsen luokkakavereiden vanhemmat ovat ihan reippaasti vanhempia. Toki osalla on isompiakin lapsia, mutta ei läheskään kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh kuka pilaa elämänsä hankkimalla lapsia nuorena? Kaikki opiskelijaelämä ja nuoruuden bileet ja matkustelut jää näkemättä. Muutenkin kaikki hylkää lapsensaaneet heti.
Ai, mä tein noita kaikkia ennen lapsia, vaikka tulin äidiksi 25- ja 27-vuotiaina. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Penska lähtee aamulla yläasteelle ja me töihin ja sieltä vieraisiin. Yöt nukutaan yhdessä.
N33
Vierailija kirjoitti:
Meille syntyi eka kun oltiin 25,sittemmin tullut lisää lapsia,nyt 32 ja lapsia saa tulla lisääkin.Tuntuu että ollaan edelleen pirun nuoria ja elämän alussa..Toisaalta tekisi mieli "säästellä" ja tehdä iltatähti joskus mutta ei viitti pelleillä lapsen terveydellä..toisekseen omat vanhemmat olleet 36 kun saaneet minut ja nyt tekevät jo kuolemaa kun minulla pienet lapset...siksi vastustan lasten hankintaa "vanhana"...
Tekevät kuolemaa? Ovatko sairaita? Minun vanhemmat samanikäisiä ja molemmat paremmassa kunnossa kuin minä, jos vaikka lenkkeilyllä ja salikäynneillä mittaroidaan. Ei normaali 68-vuotias vielä kuolemaa tee vaikkei 40-vuotias enää olekaan.
Sain lapset 22 ja 24v. He kasvoivat nopeasti kuoluikään ja vahan tyhjältähän se alkoituntua. Onneksi sain vielä 32 ja 34v. Kaksi lasta lisää. Muuten olisimme kyhjöttäneet miehen kanssa kaksistaan jo tosi kauan. Nyt lapset ovat jo kaikki aikuisia ja näin jälkeenpäin ajatellen tuo aika on mennyt tosi nopeasti.
Oon saanut lapset 23,24,28,32.
Jos nyt olisi vaan nuo kaksi ekaa niin olisi helppoa:D tosi omatoimisia ja voivat viettää aikaa kahdestaan, ei nyt öitä kuitenkaan. Kolmas lapsikin menee aika kivasti tossa jatkona.
Valmistuin hieman ennen ekan lapsen syntymää. Tein sijaisuuksia, eka vakituinen työpaikka vähän ennen kuin kolmas syntyi. Oma asunto ostettiin ennen kun nuorinta alettiin yrittää. Koko ajan ollut saman miehen kanssa.
Huomaa, että kyllä sitä 23v oli PALJON nuorempi kuin 32v. Nuorena elimistö on niin joustava ja terve ja parantuva. 32v oli kyllä kypsempi ja enemmän kokemusta.
Mielestäni elämä on oikein kivaa. Ehkä joskus vielä opiskelen jotain muuta, jos jaksan. Nyt en edes harkitse, ei jää työltä ja lapsilta voimia.
Olen 40v ja lapset on 14 ja 12. En nyt tiedä, miten elämäni on eronnut vanhempana lapset saaneista? Olin esikoisen syntymää ennen juuri valmistunut yliopistosta ja ollut hetken oman alan töissä. Sittemmin on edetty työelämässä, rakennettu talo ja eletty kai aika tavallista perhe-elämää. Viimeiset vuodet on menneet tiiviisti lasten harrastusten parissa, mutta pikkulapsivuosiin verrattuna jäänyt paljon aikaa myös omille harrastuksille. Pienten kanssa oli ihan kivaa, mutta ei mulla ole motivaatiota saada iltatähtiä. Aikansa kutakin.
Itse sain esikoisen 23-vuotiaana. Hauskaa oli miten ennen lapsen saantia arvosteltiin kuinka en keskittynyt kuin opiskelijabileisiin ja matkusteluun ja lapsen saannin jälkeen taivasteltiin että minulta jäi nuoruus kokematta... Koittakaa päättää.