Lue keskustelun säännöt.
Nuorena lapsen/lapset saaneet vanhemmat: millaista elämä ollut pikkulapsiajan jälkeen (30+)?
Kommentit (44)
En ole toistaiseksi huomannut muuta kuin sen, että parikymppisenä saamani esikoisen vanhempainilloissa ja harrastuksissa tunnen itseni aina ihan kakaraksi - mikä ehkä tasapainottaa hieman sitä, että lapset veivät kauneuteni ja nuoruuteni... :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin hyvää ja helppoa :) Minä sain lapset kun olin 19 ja 21. Itselleni oli juuri täydellinen aika, ennen opintoja ja työelämää. Nyt lapset on jo teinejä, siinä missä monella samanikäisellä työkaverilla on vaikeimmat ruuhkavuosiajat päällä. Minulla on jo varsin isot itsenäiset lapset ja elämä helppoa ja mukavaa.
Oikeasti aivan mahtavalta. Nyt 40+ elämä edessä josta voi taloudellisesti nauttia erittäin mukavasti. Lapsi parin vuoden päästä 18 ja sitten koittaa vapaus. Ollaan terveitä. Saadaan miehen kanssa taas nauttia toistemme seurasta estoitta. Ei tarvitse enää tässä iässä mennä mihinkään huvipuistoihin, muumimaailmoihin, yms. kreisi lastenmaailmoihin. Saadaan matkustaa ja asua niinkuin huvittaa ja missä huvittaa milloinkin. Ollaan fiksusti ihmisiksi - ihanaa.
Minä sain lapsen 18-vuotiaana, ja niin kuin arvata saattaa, raskaus ei ollut suunniteltu. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen ratkaisuuni. Lapsen ollessa vuoden ikäinen aloitin opinnot yliopistossa, josta valmistuin kuudessa vuodessa. Pääsin heti koulutustani vastaavalle alalle töihin, ja noin vuoden työskentelyn jälkeen lapsi aloitti koulun. Hyviä puolia minun ratkaisussani on, että opiskeluaika oli helppoa pienen lapsen kanssa. Opiskellessa pystyy pitämään hoitopäivät lyhyempinä kuin työelämässä, ja lisäksi opiskelijabudjetilla selviää kyllä alle kouluikäisen lapsen hankinnoista. Sen ikäinen lapsi ei syö kovin paljoa, hänelle kelpaavat kirpparilta ostetut vaatteet eikä harrastuksiinkaan mene yhtä paljon rahaa kuin isomman lapsen kanssa. Vastaavasti olen pystynyt hyvin keskittymään työelämään ja etenemään urallani, koska lapsi olisää työelämässä aloittaessani jo sen verran isompi, että hänen hoitonsa ei ole vaikuttanut työntekoon. Voin, toisin kuin moni kollegani, jäädä tarvittaessa ylitöihin, kun ei tarvitse rytmittää työpäiviä päiväkodin aikataulujen mukaan. Kouluikäinen lapsi ei sairasta yhtä paljon kuin pienempi ja huolehtii itse aamuheräämiset ja pukemiset ja osaa ottaa jääkaapista ruokaa nälän yllättäessä. Nyt kun olen kolmekymppinen, lapseni on siis jo liki teini, ja elämämme on mukavan rauhallista. Monilla ystävilläni ja kollegoillani on juuri menossa kiireisin pikkulapsiarki korvatulehduksineen, vatsatauteineen ja uhmaikineen. Työelämä, ainakin minun alallani, on hyvin vaativaa ja hektistä, ja olen iloinen siitä, että voin kotona levätä töiden jälkeen.
Jos olisin saanut kaikki lapset silloin parikymppisenä, niin nyt reilusti päälle kolmikymppisenä olisi aika leppoisaa. Sen sijaan tuli iltatähti ja nyt vedetään sitä samaa vaipparallia kuin 16 vuotta sitten. Nuorena äitinä oli aina vähän pihalla porukoista, kun ei oikein arjet kohdanneet muiden mammojen kanssa. Toisaalta sen iltatähden kanssa oli myös aivan eri planeetalta kuin 30+ -ikäisinä esikoisensa saaneet. Minua ei ihan kauheasti jaksa kiinnostaa onko taaperon pallo varmasti ergonominen ja onko vaatekerrat varmasti tyylikkään graafisia tai onko lapsi nyt varmasti saanut pääosin luomu-reilu-terveydellevaaraton-sokeriton-suolaton -ruokaa, sillä tiedän että vauva- ja taaperoajan "piiperrys" on vain äitiä(/isää) varten ja oikeasti merkittävät valinnat tehdään kouluiän lähestyessä ja lisäksi vanhemmuus todellakin punnitaan sitten murrosikäisen kanssa arkea elettäessä. Eli: kun perhekahvilassa annan hampaita puskevalle taaperolle palan kuivaa ruisleipää ikenien raastamiseksi, niin kuuluu kohahdus "mutta tossahan on suolaa!" -> joo, ihan sama. :D
Jos en olisi nyt saanut iltatähteä, niin murrosikäisten kanssa eläminen on toisaalta hirmu helppoa, toisaalta ihan helvetin vaikeata. Tykkään silti siitä enemmän kuin vauvaperheajan kaaoksesta. Minusta on mukavaa, ettei lapseni hiero minuun ruokaa ja pahan olon syitä voidaan ratkoa keskustelemalla ja lapsi osaa ihan itse (!) a) tehdä ruokaa b) ostaa vaatteita c) mennä kavereille ja harrastuksiin ja d) melkeinmitävaan. Olisi ihan eri lailla varaa laittaa rahaa teinien kanssa puuhaamiseen, jos perheen tuloissa ei nyt olisi sitä hoitovapaan aiheuttamaa notkahdusta. Toki varauduttiin ja säästettiin, mutta kyllähän elämä kalliiksi tulee kun tuloihin tulee iso lovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti aivan mahtavalta. Nyt 40+ elämä edessä josta voi taloudellisesti nauttia erittäin mukavasti. Lapsi parin vuoden päästä 18 ja sitten koittaa vapaus. Ollaan terveitä. Saadaan miehen kanssa taas nauttia toistemme seurasta estoitta. Ei tarvitse enää tässä iässä mennä mihinkään huvipuistoihin, muumimaailmoihin, yms. kreisi lastenmaailmoihin. Saadaan matkustaa ja asua niinkuin huvittaa ja missä huvittaa milloinkin. Ollaan fiksusti ihmisiksi - ihanaa.
Itsehän hankin sterilisaation ihan sen vuoksi, että ei tule siinä neljänkympin lähentyessä vahingossakaan saatua iltatähteä ja aloitettua muumimaailmaelämää* uudelleen - kuopuksen täyttäessä 18 olen 43-vuotias ja mies 47.
* jossa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jaksoin sitä nuorempana paremmin
En tiedä, miten nuoruuden määrittelet, mutta vastaan silti. Itse sain ainokaiseni juuri täytettyäni 27. Itse olen nyt 40 ja lapsi 13. Elämä on aivan ihanaa. Lapsi harrastaa paljon ja kuskausta sitä myöten myös paljon. Mutta muuten elo on rauhallista ja leppoisaa.
Haaveet ovat jo siirtyneet sille puolelle, kun lapsi on täysi-ikäinen ja itse olen vasta 45-v. silloin. Voin vielä aloittaa uudet haasteet, harrastukset ja matkat. Olen pitkäikäisestä suvusta, joten ainakin vielä tunnen itseni ihan nuoreksi. En kadehdi pätkääkään niitä kavereitani, jotka nyt vasta aloittelevat lapsentekoa tai lapset ovat ihan pieniä vielä. Ajatus siitä, että yli viisikymppisenä "painisin" teinin kanssa, on kieltämättä aika kauhea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain ainokaisen 22-vuotiaana. Hän aloitti tänään yhdeksännen luokan, elämä on mukavaa ja helppoa. Minä sairastuin niin, ettei lastenhankinta olisi edes onnistunut enää muutamaa vuotta myöhemmin.
Kävimme taannoin teinin, samanikäisen ystäväni ja hänen kahden pienen lapsensa kanssa päivän reissussa Korkeasaaressa, ja pakko oli myöntää, etten jaksaisi enää pikkulapsielämää. Aikansa kutakin.
Vierailija kirjoitti:
Meille syntyi eka kun oltiin 25,sittemmin tullut lisää lapsia,nyt 32 ja lapsia saa tulla lisääkin.Tuntuu että ollaan edelleen pirun nuoria ja elämän alussa..Toisaalta tekisi mieli "säästellä" ja tehdä iltatähti joskus mutta ei viitti pelleillä lapsen terveydellä..toisekseen omat vanhemmat olleet 36 kun saaneet minut ja nyt tekevät jo kuolemaa kun minulla pienet lapset...siksi vastustan lasten hankintaa "vanhana"...
Äitini oli 35 kun sai minut. Asuu edelleen omakotitalossaan reippaana, vaikka olen jo päälle 50v. Aika nuorena äitisi tekee kuolemaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh kuka pilaa elämänsä hankkimalla lapsia nuorena? Kaikki opiskelijaelämä ja nuoruuden bileet ja matkustelut jää näkemättä. Muutenkin kaikki hylkää lapsensaaneet heti.
Parhain ikä hankkia lapsia on 26-34v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh kuka pilaa elämänsä hankkimalla lapsia nuorena? Kaikki opiskelijaelämä ja nuoruuden bileet ja matkustelut jää näkemättä. Muutenkin kaikki hylkää lapsensaaneet heti.
Trollaat, mutta:
- Opiskelijaelämää ja -bileitä ehtii hyvin elää jos saa lapsensa esim. 22-vuotiaana. Kuinka moni maisterivaiheen opiskelija vielä bilettää yliopistossa? Ainakin omalla kohdalla biletys oli kivaa siinä 18-20-vuotiaana, sitten tuli sellainen olo että oli "liian vanha" koko touhuun.
- Kaikki eivät edes tykkää tai halua matkustella. Itse en kaipaa reppureissaamista tai reilaamista, vaan nautin nimenomaan all inclusive -pakettimatkoista ja päivistä rannalla tai altaan äärellä lasten kanssa. Kun lapset muuttavat kotoa eivätkä ole enää taloudellisesti riippuvaisia meistä vanhemmista, aiomme käydä kalliimmilla matkoilla, mutta emme tosiaankaan halua kiertää koko maapalloa.
- Osa ystävistä jäi elämästä lasten saamisen jälkeen, osa sai lapsia samaan aikaan, osaan tutustuin lasten saamisen myötä. Se on elämää.
Vierailija kirjoitti:
Parhain ikä hankkia lapsia on 26-34v
Joo, siitähän aloituksessa oli kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 40 v ja nuorin lapseni 15 v. Elämä on oikein mukavaa. Toki draamaa riittää, kun on 15, 16 ja 18 vuotiaat lapset, mutta edelleen olen onnellinen, että tein lapset nuorena. Silloin jaksoi yövalvomiset hyvin ja nyt on ihanaa, kun olen vielä "nuori" ja matkustellaan, mökeillään, harrastetaan lasten kanssa.
Jotain kertoo meidän elämästä se, että jopa 18 vuotias haluaa lähteä mun kanssa aina joka paikkaan. 😃
Sain lapset alle 30v, ensimmäisen 23v. Nyt pian 36v ja mietin, että kunpa olisi vielä vauva.
Elämä on ihan samalaista kuin silloin lasten ollessa ihan pieniäkin. Mikään ei ole muuttunut paitsi asuinpaikka ja miehen työpaikka. Itse olen samalla tavalla kotona (nyt työttömänä) kuin silloinkin.
Tää on teiniäitien keskustelu. Omat lapset syntyivät 28v ja 32v :) <3
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh kuka pilaa elämänsä hankkimalla lapsia nuorena? Kaikki opiskelijaelämä ja nuoruuden bileet ja matkustelut jää näkemättä. Muutenkin kaikki hylkää lapsensaaneet heti.
Aika kärjistynyt näkemys. Kun saa lapsen, on istuttava kaiket illat kotona? Olen se, joka kertoi ketjussa saaneensa lapsen 18-vuotiaana. Pääsin kyllä osaan tärkeistä opiskelijatapahtumista, onhan lapsella isäkin ja lisäksi isovanhemmat auttamassa. Jos viettää illan opiskelukavereiden kanssa vaikka kerran kahdessa viikossa niin, että toinen vanhempi on lapsen kanssa kotona, pääsee aivan riittävästi osalliseksi myös "opiskelijaelämästä", olettaen siis, että se opiskelijaelämän viettäminen ei ole ykkösprioriteetti elämässä vaan vähempikin riennoissa juokseminen riittää. Opiskeluaikana ystäviä nähdään usein myös keskellä päivää, käydään kahvilla ja jumpissa luentojen välissä.
No oma lapsi syntyi minun ollessa 23v, on kai se nuori kun nykyään suurin osa haluaa lapsia vasta 30v+ tai ei ollenkaan, vela-elämä aika in nykyään.
Mutta tosiaan hyvää kuuluu, nyt ikää 29v, enempää en ole lapsia hankkinut eikä ehkä tulekaan. :)
Omat tytöt sain ollessani 24v ja 28v. Kukaan tuttavapiiristä ei ollut vielä 28-vuotiaana hankkinut lapsia joten tunsin oloni aika nuoreksi äidiksi :D
Meille syntyi eka kun oltiin 25,sittemmin tullut lisää lapsia,nyt 32 ja lapsia saa tulla lisääkin.Tuntuu että ollaan edelleen pirun nuoria ja elämän alussa..Toisaalta tekisi mieli "säästellä" ja tehdä iltatähti joskus mutta ei viitti pelleillä lapsen terveydellä..toisekseen omat vanhemmat olleet 36 kun saaneet minut ja nyt tekevät jo kuolemaa kun minulla pienet lapset...siksi vastustan lasten hankintaa "vanhana"...