Lue keskustelun säännöt.
Olen kurkkuani myöten täynnä, anoppi tuputtaa uskoaan
11.08.2016 |
Anoppi on tosiaan himouskovainen, ja aina kun käyn appilassa niin pakko on alkaa tunkea sitä Raamattua naamaan ja saarnaamaan ja arvostelemaan elämäntapaani. Käyn suht. usein bilettämässä, ja siitäkin hirveät jeesustelut. Ja Raamatun osti mulle lahjaksi ja kehotti lukemaan joka ilta. Mitä hittoa teen?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy siltä onko se itsekkään sitä opusta oikeasti lukenut. Mun anoppi oli myös syvästi uskovainen ja hämmentyi kovin, kun huomasi, että tunnen raamatun paremmin kuin hän. Loppujen lopuksi sanoin ihan suoraan, että en usko enkä tule ikinä uskomaan jumalaan. No, tuputtaminen loppui mutta mustamaalaminen alkoi. Sitten anoppi kuoli, joten homma ratkesi sillä. Uskovaiset on kyllä pahinta pohjasakkaa maailmassa mitä lähimmäisen rakkauteen tulee....
Rupea etsimään kirjasta jotain kohtia joita anoppi ei itse toteuta ja vittuile siitä. Onneksi ei ole ikinä lähipiirissä ollut tuputtavia uskovaisia.
M22
Mä heitän kaikki jeesus jutut roskikseen ja Raamatun poltin takassa.
Tuliko sulle yllätyksenä, että otit miehen uskovaisesta perheestä? Ja vastaus kysymykseesi. Alat tietysti lukea Raamattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano aina saarnan alkaessa että syytön heittäköön ensimmäisen kiven!
Vierailija kirjoitti:
Sano aina saarnan alkaessa että syytön heittäköön ensimmäisen kiven!
Ja sitten sanot että älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi!
Muutamalla fraasilla pääset jo pitkälle ja katala anoppi kihisee raivosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen uskovainen ja silti näen tuollaisen käytöksen anopilta tosi ikävänä. Ongelma on varmasti se, että hän ajattelee tekevänsä hyvää/toimivansa sun parhaaksi ja voi loukkaantua pahasti siitä että sä et asiaa noin nää. Siitä huolimatta sanoisin, että koen tuollaisen tuputtamisen ahdistavana ja ikävänä ja toivon että hän lopettaisi sen. Ja että koet uskomisen/ei-uskomisen niin henkilökohtaiseksi asiaksi, ettet halua siitä keskustella etkä hänelle tiliä tehdä.
Ja voin todeta että on se toisinkinpäin ikävää, meillä appiukko on pilkannut meidän uskonnollista vakaumusta rumasti välillä ja korostan ettemme tosiaan puhu omasta vakaumuksestamme hänelle tai tuputa mitään.
Musta jokaisella on kuitenkin oikeus pyytää (ja jos pyyntö ei toimi niin vaatia) toista kunnioittamaan omaa näkemystä, oli se sitten uskonnollinen tai ateistinen. Pakkotuputtamalla kun ei varmasti mitään hyvää seuraa.
Toivottavasti et ajattele kaikkia uskovaisia ahdistavina anoppisi toiminnan takia, suurinosa on meitä, joilla on ystäviä uskovista/ateisteista ja kaikista mahdollisista, eikä silti tuputeta pakolla vaan kunnioitetaan toistemme vakaumuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen uskovainen ja silti näen tuollaisen käytöksen anopilta tosi ikävänä. Ongelma on varmasti se, että hän ajattelee tekevänsä hyvää/toimivansa sun parhaaksi ja voi loukkaantua pahasti siitä että sä et asiaa noin nää. Siitä huolimatta sanoisin, että koen tuollaisen tuputtamisen ahdistavana ja ikävänä ja toivon että hän lopettaisi sen. Ja että koet uskomisen/ei-uskomisen niin henkilökohtaiseksi asiaksi, ettet halua siitä keskustella etkä hänelle tiliä tehdä.
Ja voin todeta että on se toisinkinpäin ikävää, meillä appiukko on pilkannut meidän uskonnollista vakaumusta rumasti välillä ja korostan ettemme tosiaan puhu omasta vakaumuksestamme hänelle tai tuputa mitään.
Musta jokaisella on kuitenkin oikeus pyytää (ja jos pyyntö ei toimi niin vaatia) toista kunnioittamaan omaa näkemystä, oli se sitten uskonnollinen tai ateistinen. Pakkotuputtamalla kun ei varmasti mitään hyvää seuraa.
Toivottavasti et ajattele kaikkia uskovaisia ahdistavina anoppisi toiminnan takia, suurinosa on meitä, joilla on ystäviä uskovista/ateisteista ja kaikista mahdollisista, eikä silti tuputeta pakolla vaan kunnioitetaan toistemme vakaumuksia.
Ei uskon puuttuminen ole mikään vakaumus, ei ainakaan automaattisesti. Suurin osa uskonnottomista ei vaan usko, eli heillä ei ole minkäänlaista uskoa mielikuvitusolentoihin, ei ainakaan jumaliin. Silti se ei heille (ei ainakaan minulle) ole vältämättä minkään sortin vakaumus.
Eihän joulupukin olemassaoloon uskomattomuuskaan mikään vakaumus ole.
Jätä se anoppi!