Lue keskustelun säännöt.
Lapseni aloittaa erityisluokalla. Kysyttävää?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.
Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(
Terv. koulupsykologi.
Nyt tarkoitettiin näitä erityiskouluja, joissa askarrellaan paskarrellaan ja tehdään näytelmiä ja paapotaan nämä lapset niin, ettei opita tulemaan normi-ihmisten kanssakaan toimeen. He eivät osaa yksinkertaistakaan laskutoimitusta viedä loppuun.
Hirveän harva lapsi laitetaan suoraan tuollaiseen kouluun. Mutta kyllä tiedän, että esim. kaverini lapsi siirrettiin yläkoulussa juuri tuollaiseen luokkaan, jossa opetellaan käymään itsenäisesti kaupassa jne. Koska sitä yksinkertaisimman laskutoimituksen loppuunviemistä oli kuitenin yritetty jo 7-8 vuotta, ja todettiin lopulta, että kun ei onnistu, niin ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni koulussa normaaliluokilla huonosti käyttäytyvät lapset laitettiin lopputunniksi pienluokalle rauhoittumaan.
Mahtoi olla pienluokalla rauhallista!
Tämä on väärin pienluokkalaisia kohtaan. Aika usein pienluokan lapset ovat nimenomaan myös arkoja. Mutta sitten saattaa olla se yksi häirikkö ja kukaan ei hyödy enää luokasta.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni koulussa normaaliluokilla huonosti käyttäytyvät lapset laitettiin lopputunniksi pienluokalle rauhoittumaan.
Mahtoi olla pienluokalla rauhallista!
Mun pojalle tehdään myös jatkuvasti näin, ja syy on se, että hänellä on ADHD, mutta käy koulua normaaliluokalla. Eli ihan oikeaan paikkaan se lapsi päätyy siinä kohtaa.
Lapsellani ei ole oppimisen ongelmia, ainoastaan ADHD, eli ylivilkkaus+keskittymisen ongelmat. Siksi ei ainakaan vielä ole erityisluokalla, ja itse en häntä sinne olisi muutenkaan laittamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni koulussa normaaliluokilla huonosti käyttäytyvät lapset laitettiin lopputunniksi pienluokalle rauhoittumaan.
Mahtoi olla pienluokalla rauhallista!
Tämä on väärin pienluokkalaisia kohtaan. Aika usein pienluokan lapset ovat nimenomaan myös arkoja. Mutta sitten saattaa olla se yksi häirikkö ja kukaan ei hyödy enää luokasta.
...Ja nyt sitten alkoi kyllä taas vituttaa tällainenkin yksisilmäisyys ja syrjiminen. ONko todella niin, että vain esim. oppimisen ongelmat on "oikeanlaista" erityisyyttä, mutta esim. ADHD ei ole? Ei se lapsi sitä jälkimmäistäkään ole tahallaan valinnut, ja ihan samalla lailla tukea ja apua tarvitsee, vaikka onkin "häirikkö".
Ja esim. oma lapseni ei todellakaan ole kiusaaja, aggressiivinen tms. Hänellä vaan on liian kova tarve pitää jatkuvasti ääntä, puhua, halailla kovaa ihmisiä ( tuttuja ja tuntemattomia, hakee sillä ns. syvätuntemuksia) jne. Hänkö sitten on häirikkö? Ei liene ihme, jos vankilat on täynnä ADHD-ihmisiä, joissa olisi kuitenkin potentiaalia vaikka mihin, kun jo lapsena saa tuollaisen leiman otsaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.
Tämä on kyllä paha sellaiselle, joka yrittäisi mennä "normaali-ihmisestä" aikuistuttuaan, eikä pääse eläkkeelle. Sopeutuminen ja osaaminen on todella haastavaa. Siinä on sitten lastenteko-lastensuojelukierteessä naisena ja miehet tyhmänä käärii sätkää ja ryyppii olutta ja pyörii työkkärinkirjoilla.
Ei jeesus. Huomaa, ettei teillä kummallakaan ole oikeasti tietoa mistään erityisopetukseen tai erityislapsiin liittyvästä.
Ensinnäkin, erityisopetus EI estä normaaleja jatko-opintoja. Paitsi siinä tapauksessa se voi hankaloittaa asiaa, jos erityisyyteen liittyy oppimisvaikeuksia ja keskeisiä oppiaineita on yksilöllistetty. Likikään kaikilla erityisopetuksessa olevilla EI ole!
Toiseksikin, jos lapsi on erityisopetuksen piirissä, sille on hyvä syy. Kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen kustannukset 100-prosenttisesti itse, joten erityisopetukseen pääsrään, ei jouduta. Pikemminkin on niin päin, että kaikki erityisopetuksesta hyötyvät eivät sitä saa.
Kolmanneksikin likikään kaikilla erityisoppilailla ei ole häiriökäytöstä tai alkoholiongelmaa. Mistä moinen luulo on kummunnut, että erityistuen tarve olisi = häiriökäyttäytyminen? Sekoitatte selvästi vanhat tarkkailuluokat ja nykyiset erityisopetusluokat.
Toivoisin, että ette tulisi suoltamaan ylimielistä ja ilkeää paskaa tällaisiin ketjuihin.
T. Kiukkuinen as-teinin äiti
Nimenomaan erityislasten monimuotoisuus sotkee tässä. Mutta sanotaan näin, että tämä esimerkkini koski "heikkolahjaisia" ja siksi erityisluokassa olleita. Ihan erilainen diagnoosi kuin vaikka asperger, jolla ei älyssä olisi mitään vikaa. Näiden "heikkolahjaisten" suhteen minulle on epäselvää, että mikä sen aiheuttaa. Voi olla ammattilaisillekin, joten heitä on vaikeaa auttaa ja tukea opiskelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, jos lapsi tarvitsee vähän tukea, niin sitä saa tukiopetuksen muodossa, ei tarvitse laittaa erityisluokalle. Luovutatteko helposti, antakaa nyt edes yrittää muiden kanssa tavallisella luokalla.
Miten sen vääntäisi rautalangasta? Oma kun ei tarvinnut tukiopetusta. Vaan hän tarvitsi rauhallisen ympäristön ja avustajan kertomaan, mitä seuraavaksi tehdään. Sekä sellaisen opettajan, joka ymmärtää, kun hän ei osaa sanallisesti ilmaista itseään. 9-vuotiaana oma poika oli testien mukaan ikätasolla, mutta vielä 6-vuotiaana heikkolahjaisen tasolla kielellisesti, kun taas tietyissä testeissä yli ikätason. Eli epätasainen kykyprofiili sekä voimakkaat aistiyliherkkyydet, ei tukiopetuksen tarve, ratkaisi erityisluokan tarpeen.
Taas on "asiantuntijat" kertoneet mikä on hyväksy. Vanhempia on viety kuin pässejä narussa. Vanhemmat ovat parhaita asiantuntijoita ja tietävät mikä on lapselle hyväksi.
Täysin samaa mieltä. Tuttavalääkärin sanoin, " ei ole tervettä ihmistä, ei ole tutkittu riittävästi".
Vastustan erityisluokkia, eriyttävät normaalielämästä tehokkaasti. Turhaa VOUHOTUSTA.
Jos oikein tutkimaan aletaan, niin kello tahansa saadaan hankittua jokin diagnoosi tai osa-alue, jossa tarvitaan pientä harjaannusta ja erityistukea.
TÄhän ei voi sanoa muuta kuin että voi nyt vittu sentään.
T: kahden terveen ja yhden erityisen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni koulussa normaaliluokilla huonosti käyttäytyvät lapset laitettiin lopputunniksi pienluokalle rauhoittumaan.
Mahtoi olla pienluokalla rauhallista!
Tämä on väärin pienluokkalaisia kohtaan. Aika usein pienluokan lapset ovat nimenomaan myös arkoja. Mutta sitten saattaa olla se yksi häirikkö ja kukaan ei hyödy enää luokasta.
...Ja nyt sitten alkoi kyllä taas vituttaa tällainenkin yksisilmäisyys ja syrjiminen. ONko todella niin, että vain esim. oppimisen ongelmat on "oikeanlaista" erityisyyttä, mutta esim. ADHD ei ole? Ei se lapsi sitä jälkimmäistäkään ole tahallaan valinnut, ja ihan samalla lailla tukea ja apua tarvitsee, vaikka onkin "häirikkö".
Ja esim. oma lapseni ei todellakaan ole kiusaaja, aggressiivinen tms. Hänellä vaan on liian kova tarve pitää jatkuvasti ääntä, puhua, halailla kovaa ihmisiä ( tuttuja ja tuntemattomia, hakee sillä ns. syvätuntemuksia) jne. Hänkö sitten on häirikkö? Ei liene ihme, jos vankilat on täynnä ADHD-ihmisiä, joissa olisi kuitenkin potentiaalia vaikka mihin, kun jo lapsena saa tuollaisen leiman otsaansa.
Mutta onhan se totta, että väärään aikaan äänessä olo häiritsee muiden opiskelua. Sitten joku ääniyliherkkä tekee tehtäviään kuulosuojaimet päässä. Jompikumpi heistä tarvitsisi oman tilan työskennellä, koska jos ja kun heidät tungetaan samaan tilaan, niin homma ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei teille jotka vouhotatte mukautettujen oppiaineiden tulevaisuuden vaikutuksista ja pärjäämättömyydestä työelämässä, newsflash: me erityislasten vanhemmat emme välttämättä kuvittele, että lapsistamme tulee normaaleja työssäkäyviä aikuisia. Itse olen enemmän kuin onnellinen, jos lapseni saa itsensä ja oman itsetuntonsa vuoksi jonkun koulun käytyä (ja koska se nyt vaan on kaikille pakollista), ja kuntoutuu siten että pääsee edes johonkin tukityöpaikkaan aikuisena. Suorastaan lottovoitto olisi se, jos hän pystyisi laitoksen sijaan asumaan jossain tuetussa asunnossa.
Kaikki eivät tavoittele samoja asioita kuin te.
Montako plussaa tälle voisikaan antaa. Itse toivoisin että löytäisivät oman paikkansa yhteiskunnassa, vaikkei ainakaan toisesta tule " tuottava" yksilö. Toinen ehkä löytää sopivan työn ja voi saada perheenkin. Molemmat ovat rakkaita omana Itsenään, kuten tavalliset sisaruksensakin.
Vierailija kirjoitti:
Aistiyliherkkyys, mistä tuo tulee? Pieni osa ihmisistä on aistiyliherkkiä, täällä niitä on lukemattomia. Tuon vuoksi ei voi opiskella kuten muut. Kärjistän, ihmettelen, että jo ennen kouluikää on kaikenlaisia diagnooseja. Vaikea uskoa, itse olen niitä kympintyttöjä, tulin hyvin toimeen opettajien kanssa, alaluokilta asti. Meitäkin on, jotka rakastavat opintoja ja osaavat tukea lapsiaan.
Korjaan puolestasi. Terveitä lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastani yritettiin siirtää pienluokalle. Kävi muutaman kerran kokeilemassa.
Lapsi kertoi, että siellä oli todella rauhatonta, eikä pystynyt keskittymään. Pienluokalle oli kasaantunut paljon ADHD-lapsia. Samassa opetustilassa opetettiin useamman luokka-asteen oppilaita. Vaikutti varmasti opetuksen tasoon ja yksittäisen lapsen saamaan huomioon.
Koulu käytiin loppuun normaaliluokassa.
Erityisluokalle on muitakin tarpeita kuin oppimisen ongelmat ja ADHD. Omalle lapselle se oli se ettei pärjännyt isossa luokassa mm. metelin takia. Eli kaksi ääripäätä, vaikka eihän kaikki ADHD:t riehu. Mun pojalla oli adhd-kaveri samasta luokasta ja nämä tukivat toisiaan ääripään ongelmillaan. Mutta tuo ADHD ei riehunut ja hyppinyt seinille, vaan enemmänkin vaelteli, kävi tiuhaan vessassa ja ei jaksanut kovin pitkään keskittyä mihinkään. Kun taas oma lapsi keskittyi tekemään vaikka 1500 palan palapelin yhdeltä istumalta, tähän ei taas moni tavallinen ihminen pysty. Tuo ei ole kehumista, sillä siitä palapelin äärestä oli vaikea saada syömään, ulos, nukkumaan jne. Samoin kun lapsi innostui matikan tehtävistä, hän olisi halunnut koulussa tehdä vain niitä ja pitäähän siellä välitunnillakin käydä ja opiskella muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.
Tämä on kyllä paha sellaiselle, joka yrittäisi mennä "normaali-ihmisestä" aikuistuttuaan, eikä pääse eläkkeelle. Sopeutuminen ja osaaminen on todella haastavaa. Siinä on sitten lastenteko-lastensuojelukierteessä naisena ja miehet tyhmänä käärii sätkää ja ryyppii olutta ja pyörii työkkärinkirjoilla.
Ei jeesus. Huomaa, ettei teillä kummallakaan ole oikeasti tietoa mistään erityisopetukseen tai erityislapsiin liittyvästä.
Ensinnäkin, erityisopetus EI estä normaaleja jatko-opintoja. Paitsi siinä tapauksessa se voi hankaloittaa asiaa, jos erityisyyteen liittyy oppimisvaikeuksia ja keskeisiä oppiaineita on yksilöllistetty. Likikään kaikilla erityisopetuksessa olevilla EI ole!
Toiseksikin, jos lapsi on erityisopetuksen piirissä, sille on hyvä syy. Kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen kustannukset 100-prosenttisesti itse, joten erityisopetukseen pääsrään, ei jouduta. Pikemminkin on niin päin, että kaikki erityisopetuksesta hyötyvät eivät sitä saa.
Kolmanneksikin likikään kaikilla erityisoppilailla ei ole häiriökäytöstä tai alkoholiongelmaa. Mistä moinen luulo on kummunnut, että erityistuen tarve olisi = häiriökäyttäytyminen? Sekoitatte selvästi vanhat tarkkailuluokat ja nykyiset erityisopetusluokat.
Toivoisin, että ette tulisi suoltamaan ylimielistä ja ilkeää paskaa tällaisiin ketjuihin.
T. Kiukkuinen as-teinin äiti
Nimenomaan erityislasten monimuotoisuus sotkee tässä. Mutta sanotaan näin, että tämä esimerkkini koski "heikkolahjaisia" ja siksi erityisluokassa olleita. Ihan erilainen diagnoosi kuin vaikka asperger, jolla ei älyssä olisi mitään vikaa. Näiden "heikkolahjaisten" suhteen minulle on epäselvää, että mikä sen aiheuttaa. Voi olla ammattilaisillekin, joten heitä on vaikeaa auttaa ja tukea opiskelussa.
Niinpä niin. Sitten koko tämä sekametelisoppa pistetään samaan luokkaan. Kenenköhän etua palvelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.
Tämä on kyllä paha sellaiselle, joka yrittäisi mennä "normaali-ihmisestä" aikuistuttuaan, eikä pääse eläkkeelle. Sopeutuminen ja osaaminen on todella haastavaa. Siinä on sitten lastenteko-lastensuojelukierteessä naisena ja miehet tyhmänä käärii sätkää ja ryyppii olutta ja pyörii työkkärinkirjoilla.
Ei jeesus. Huomaa, ettei teillä kummallakaan ole oikeasti tietoa mistään erityisopetukseen tai erityislapsiin liittyvästä.
Ensinnäkin, erityisopetus EI estä normaaleja jatko-opintoja. Paitsi siinä tapauksessa se voi hankaloittaa asiaa, jos erityisyyteen liittyy oppimisvaikeuksia ja keskeisiä oppiaineita on yksilöllistetty. Likikään kaikilla erityisopetuksessa olevilla EI ole!
Toiseksikin, jos lapsi on erityisopetuksen piirissä, sille on hyvä syy. Kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen kustannukset 100-prosenttisesti itse, joten erityisopetukseen pääsrään, ei jouduta. Pikemminkin on niin päin, että kaikki erityisopetuksesta hyötyvät eivät sitä saa.
Kolmanneksikin likikään kaikilla erityisoppilailla ei ole häiriökäytöstä tai alkoholiongelmaa. Mistä moinen luulo on kummunnut, että erityistuen tarve olisi = häiriökäyttäytyminen? Sekoitatte selvästi vanhat tarkkailuluokat ja nykyiset erityisopetusluokat.
Toivoisin, että ette tulisi suoltamaan ylimielistä ja ilkeää paskaa tällaisiin ketjuihin.
T. Kiukkuinen as-teinin äiti
Nimenomaan erityislasten monimuotoisuus sotkee tässä. Mutta sanotaan näin, että tämä esimerkkini koski "heikkolahjaisia" ja siksi erityisluokassa olleita. Ihan erilainen diagnoosi kuin vaikka asperger, jolla ei älyssä olisi mitään vikaa. Näiden "heikkolahjaisten" suhteen minulle on epäselvää, että mikä sen aiheuttaa. Voi olla ammattilaisillekin, joten heitä on vaikeaa auttaa ja tukea opiskelussa.
Ok. Olisit sitten muotoillut kommenttisi täsmällisemmin.
Vammaisille koulu antaa taitoja, jotka ovat erittäin tarpeen sitten aikuisena.
Vaikka sinusta tuntuisikin toopelle opettaa lapselle vaikkapa nyt vessassa asiointia ja itsensä esittelemistä nimenomaan koulussa, niin jossain ne taidot on kumminkin hyvä oppia, ja kun niiden opettelu voi syvästi vammaisella olla vaikeaa ja kestää pitkään, niin erityiskoulu on oiva paikka siihen.
Kotona ei vanhemmilla ole taitoja ja aikaa opettaa ihan kaikkea. Tulevaisuuden pärjäämisen kannalta kumminkin ehdottomasti hyvä, että perustaitoja on JOSSAIN vammaisellekin lapselle opetettu!
Ja vaikka lievästi vanmainen lapsi ei koskaan oppisikaan integraalilaskuja, hän voi oppia yhteenlaskua, ja hyötyä siitä, koska sen avulla kykenee hoitamaan kauppa-asioitaan, eikä tarvitse avustajaa sellaisia varten. Ymmärrätkö? Kuntouttava koulutus säästää taas jossakin muualla.
Ps. Tässä ketjussa ei ollut puhe erityiskouluista tai vaikeavammaisista lapsista. Vaan erityisopetuksesta tavan kouluissa. Katsopa ap:n aloitusta.
As-lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienluokat palvelee normaaliluokkia. Niillä rauhoitetaan turvallinen ja rauhallinen oppimisympäristö normiluokille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.
Tämä on kyllä paha sellaiselle, joka yrittäisi mennä "normaali-ihmisestä" aikuistuttuaan, eikä pääse eläkkeelle. Sopeutuminen ja osaaminen on todella haastavaa. Siinä on sitten lastenteko-lastensuojelukierteessä naisena ja miehet tyhmänä käärii sätkää ja ryyppii olutta ja pyörii työkkärinkirjoilla.
Ei jeesus. Huomaa, ettei teillä kummallakaan ole oikeasti tietoa mistään erityisopetukseen tai erityislapsiin liittyvästä.
Ensinnäkin, erityisopetus EI estä normaaleja jatko-opintoja. Paitsi siinä tapauksessa se voi hankaloittaa asiaa, jos erityisyyteen liittyy oppimisvaikeuksia ja keskeisiä oppiaineita on yksilöllistetty. Likikään kaikilla erityisopetuksessa olevilla EI ole!
Toiseksikin, jos lapsi on erityisopetuksen piirissä, sille on hyvä syy. Kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen kustannukset 100-prosenttisesti itse, joten erityisopetukseen pääsrään, ei jouduta. Pikemminkin on niin päin, että kaikki erityisopetuksesta hyötyvät eivät sitä saa.
Kolmanneksikin likikään kaikilla erityisoppilailla ei ole häiriökäytöstä tai alkoholiongelmaa. Mistä moinen luulo on kummunnut, että erityistuen tarve olisi = häiriökäyttäytyminen? Sekoitatte selvästi vanhat tarkkailuluokat ja nykyiset erityisopetusluokat.
Toivoisin, että ette tulisi suoltamaan ylimielistä ja ilkeää paskaa tällaisiin ketjuihin.
T. Kiukkuinen as-teinin äiti
Nimenomaan erityislasten monimuotoisuus sotkee tässä. Mutta sanotaan näin, että tämä esimerkkini koski "heikkolahjaisia" ja siksi erityisluokassa olleita. Ihan erilainen diagnoosi kuin vaikka asperger, jolla ei älyssä olisi mitään vikaa. Näiden "heikkolahjaisten" suhteen minulle on epäselvää, että mikä sen aiheuttaa. Voi olla ammattilaisillekin, joten heitä on vaikeaa auttaa ja tukea opiskelussa.
Niinpä niin. Sitten koko tämä sekametelisoppa pistetään samaan luokkaan. Kenenköhän etua palvelee?
No eikä pistetä. Vammaisille lapsille on vielä erityiskouluja, ainakin täällä pk-seudulla ja isommissa kauoungeissa.
Kyllä erityislapsillekin pyritään järjestämään sopivin luokka. On luokkia, jotka painottuvat käytöshäiriöihin, on luokkia, joissa on enemmän oppimishäiriöisiä ja vaikkapa omantoiminanohjauksen häiriöistä kärsiviä. On pelkästään dysfasialapsiin keskittyviä luokkia jne.
Yhteistä on, että oppilasmäärä on puolet pienempi kuin normaaliluokilla - joissa MYÖS on sekametelisoppa eli lapsia joka menoon (myös integroituja erityislapsia). Ja pienen luokakoon lisäksi avustaja/avustajia, joten mahdollisuus yksilöllistää on ihan toista tasoa kuin 20-30 lapsen luokissa.
Ei sillä, vanhemman kannattaa aina käydä tutustumassa ehdotettuun pienluokkaan ennen luokanvaihtoa. Ei pienluokka aina ole paras ratkaisu, mutta ei se myöskään ole aina huono ratkaisu, kuten sinä väität.
As-lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden lapsi on siirretty pienluokalta normaalille kertokaa aiheuttiko ongelmia?
Kuka teki aloitteen siirrosta ja miksi?
Opettajalta tuli aloite. Ei ihan ongelmitta, mutta vähillä ongelmilla. Meillä muutos aloitettiin vähitellen integroimalla vahvoilla aineilla. Normiluokan ope oli ihana, mutta luokalla oli muutama hankala tapaus ja ei voinut välitunteja näiden vuoksi olla heidän kanssaan. Sitten tuli isommat ongelmat, kun normiluokan opettaja joutui pitemmäksi aikaa sairaslomalle ja tuli sijainen. Sijaisella oli heti kättelyssä asennevamma. Emme edes nähneet häntä koskaan. Se vakiope tuli aina ainakin piipahtamaan palaverissa, vaikka olisi kuinka kiire ollut ja antoi asiallisesti palautteen, oli se hyvää tai huonoa - huono palaute tuli joskus siitä, että lapsi on ollut liikaa omissa maailmoissaan ja/tai ei ole tunnilla alkanut tehdä tehtäviä. Tämä sijainen ei käynyt koskaan edes tervehtimässä. Eikä tuntunut olevan kyllä muutenkaan mitenkään suosittu opettaja. Tällä opettajalla oli koko ajan valitettavaa, mutta itse ei tullut sitä kertomaan, vaan erityisopettajan kautta. Erityisope oli ihmeissään, kun vakiopella ei ikinä ollut vastaavia ongelmia, eikä hänellä, siis sellaisia ongelmia, mitä pojalla ei koskaan ollut ollutkaan. Eli ilmeisesti oireili sen open takia. Tai sitten ope keksi asiat, koska ei vaan halunnut erityislasta opettaa. Tätäkin erityisope epäili itse.
Yläasteella pääsi erikoisluokkaan, ei siis erityisluokkaan, vaan erikoisluokkaan, jossa oli vain 20 paikkaa. En kerro enempää, ettei tunnisteta kun nyt jo olen kertonut aika paljon. Pääsääntöisesti meni ihan hyvin, vaikka tietyissä asioissa oli vaikeuksia. Hyvin paljon oli opettajasta ja aineesta kiinni. Joka tapauksessa, erityisopetuspäätös purettiin ja samalla purettiin pidennetty oppivelvollisuus. Hän lähti tavalliseen ammattikouluun samaan aikaan kuin muutkin ikäisensä. Ammattikoulussa ei tarvinnut mitään tukia ja ihan sattumalta sattui rauhalliseen, motivoituneeseen, ryhmään. Luokanvalvoja oli huipputyyppi.
Asialla on kaksi puolta. Itse tulin sijaiseksi pari vuotta sitten vakiopelle, jonka luokkaan oli hiljakkoin integroitu kaksi lasta pienluokalta. Ja minä olin se ikävä tyyppi, joka totesi, että nämä lapset ei kuulu tänne. Vakiopehan oli ollut niiiin ihana ja kannustava. No, totuus on, että vakiopen kanssa puhelimessa puhuttiin usein asiasta ja veikkaan, että sairasloman yksi syy oli juuri tuo, että hänet tungettiin tuollaiseen paskaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kommentti kevennettyjen aineiden vaikutuksesta yhteishaussa oli osuva. Niillä ei ole arvoa. Opiskelupaikkaa on hankala saada.
Sinä, joka uskot lapsesi pääsevän ammattikoulusta insinööriksi... Tuota noin... luepa AMK:n pääsykokeista ja valintaperusteista. Ilman pääsykoetta ei sisälle pääse. Pääsykoe on sama ammattikoulun ja lukion käyneille. Koe sisältää matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa.
Kyllä taitaa ammattikoululaisten unelma jäädä toteutumatta.
Tiedoksi sinulle, ihan tosielämästä:
Veljeni kävi peruskoulun ja ammattikoulun. Tämän jälkeen yliopistoon ja on nyt väitellyt tohtoriksi ja opettaa yliopistossa. Ei siis todellakaan nykypäivänä tarvita lukio-opintoja.
Nyt kun oma lapseni on aikuinen, niin väitän kyllä, että enemmän ne ovat syrjätyneet, jotka eivät ole lapsena saaneet mitään tukea. Pojan serkun äiti ei suostunut päiväkodissa pienryhmään, eikä pienluokkaan eikä toiminta- ja puheterapiaan, mitä oli ehdotettu. Ei ole serkulla mitään koulutusta ja ongelmat alkoivat murrosiässä. Nippa nappa sai peruskoulun läpi. Älyllisesti olisi kyllä pärjännyt varmasti, mutta olisi tarvinnut yksilöllistä tukea silloin pienenä.
Vierailija kirjoitti:
Pienluokat palvelee normaaliluokkia. Niillä rauhoitetaan turvallinen ja rauhallinen oppimisympäristö normiluokille.
Sitäkin toki. Helpottaa normaaliluokan opettajaa, jos luokassa on yli parikymmentä lasta, että ei tarvitse antaa yksilöllistä tukea erityislapselle. Voi olla muös, että luokanopettajalla ei ole erityisoppilaan tarvitseman tuen kokemusta/taitoja.
Muistutan kumminkin, että vain osa pieni erityisoppilaista on häiriköitä.
As-lapsen äiti
Ei jeesus. Huomaa, ettei teillä kummallakaan ole oikeasti tietoa mistään erityisopetukseen tai erityislapsiin liittyvästä.
Ensinnäkin, erityisopetus EI estä normaaleja jatko-opintoja. Paitsi siinä tapauksessa se voi hankaloittaa asiaa, jos erityisyyteen liittyy oppimisvaikeuksia ja keskeisiä oppiaineita on yksilöllistetty. Likikään kaikilla erityisopetuksessa olevilla EI ole!
Toiseksikin, jos lapsi on erityisopetuksen piirissä, sille on hyvä syy. Kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen kustannukset 100-prosenttisesti itse, joten erityisopetukseen pääsrään, ei jouduta. Pikemminkin on niin päin, että kaikki erityisopetuksesta hyötyvät eivät sitä saa.
Kolmanneksikin likikään kaikilla erityisoppilailla ei ole häiriökäytöstä tai alkoholiongelmaa. Mistä moinen luulo on kummunnut, että erityistuen tarve olisi = häiriökäyttäytyminen? Sekoitatte selvästi vanhat tarkkailuluokat ja nykyiset erityisopetusluokat.
Toivoisin, että ette tulisi suoltamaan ylimielistä ja ilkeää paskaa tällaisiin ketjuihin.
T. Kiukkuinen as-teinin äiti