Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteilla joutui apukouluun joskus -70-80-luvuilla?
07.08.2016 |
Muisteltiin taannoin vanhojen koulukaverien kanssa peruskouluaikoja ja samalla tuli puheeksi silloiset apukoulut ja niiden kuulumiset, jotka apukoulussa olivat. Ja ihan tavallista "peruselämää" viettivät niiden mukaan, jotka heistä tiesivät.
Tuosta sitten alettiinkin pohtia, mikä oli peruste apukouluun joutumiselle tuohon aikaan. Riittikö, että oli vaikkapa oppimisvaikeuksia jossakin aineessa, "huono" käytös vai miksi sinne jotkut laitettiin? Jos heikkolahjaisuus olisi aina ollut syynä, luulisi sen huomaavan ihmisestä aikuisenakin ja hänen vaikuttavan hieman ns. erilaiselta. Ja nyt ei siis ole kyse nykyajasta, vaan tosiaan takavuosista.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Tarkkikselle joutui huonon käytöksen perusteella, kyllä meillä apukoulussa oli downeja muita kehitysvammaisia.
Tässä oli kyse 1970-luvun apukouluista. Tarkkailuluokka oli eri asia, eikä niitä silloin ollut ainakaan siinä kunnassa , jossa kouluni kävin. Kehitysvammaiset eivät olleet edes apukoulussa vaan vapautettu oppivelvollisuudesta.
Tuohon aikaan oli keskikoulu, johon mentiin pääsykokeilla (ja rahalla), kansakoulu jota kävivät ne, jotka eivät jostakin syystä päässeet keskikouluun ja apukoulu oli niille, jotka eivät selviytyneet edes keskikoulussa. Keskikoulussakin oli sen verran villejä tapauksia, että peruskouluaikaan olisivat tainneet jollekin tarkkailuluokalle tai erityisopetukseen kuulua. Voisin mainita sellaisia useampiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apukouluun (myöhemmin EMU jne.) päätyivät vain eri tavoin selkeästi kehitysvammaiset. Vakavimmat tapaukset olivat tietenkin keskuslaitoksissa. Jos oli "tavallisia" oppimisen tai ylipäätään elämisen poikkeamia, joita nykyään ahkerasti diagnosoidaan mitä hienoimmilla nimillä, niin nämä olivat tavallisissa luokissa ja saivat tavallista opetusta ja olivat tavallisten ikäistensä kanssa. No, yläasteella moni ehkä otti kielistä ja matikasta suppeimmat tasokurssit, mutta muuten.
Mitä tuli näistä viimeksimainituista, joiden otsaan koulu ei lyönyt erityisleimaa? Muurareita, taksikuskeja, suutareita, yh-äitejä, autokauppiaita, lääkäreitä, virkamiehiä, vääpeleitä...
Siihen aikaan koululaitos ei syrjäyttänyt heti kättelyssä.
Tässä ketjussa on monenlaisia vastauksia siitä syystä, koulujärjestelmä muuttui juuri noilla vuosikymmenillä. Oli apukouluja, joissa oli tavallisia oppilaita, joilla oli vaan oppimisvaikeuksia. Oli myös tarkkailuluokkia ja EMU-opetusta. Ennen peruskoulua kehitysvammaisten koulunkäynti oli pitkään sitä, että istuivat 3. luokalla 16-vuotiaiksi, kunnes oppivelvollisuus päättyi. Pari sellaista oli minunkin aikana kansakoulussa, eivätkä he koskaan oppineet lukemaan vaan saivat eläkkeen heti kun lapsilisä loppui.
Onneksi steinerkoulusta ei kukaan joutunut pienenä sellaiseen. Kävi myöhemmin sääliksi muutamat erityiskoulussa olevat, kun yksi kertoi niiden käytännöistä ja kohtelusta. Steinerissa sai sentään piirtää, olla luova ja lapset hyväksytympiä. Teininä itsekin kokeilin erityiskoulua pari vuotta (vanhemman vuoksi), eikä siellä hyvin asiat toimineet.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tiedä, samoja perusteita ihmettelen esim. 90-luvun alkupuolelle. Käsittääkseni kaikki ne jotka olivat apukoululuokalla omassa koulussani ovat ihan normaaleissa töissä olevia ihmisiä nykyään ja osalla lapsia. Ei siis mitään tukityöllistettyjä jne.
Monilla oli esim lievää älyllistä kehitysvammaa jne. Toisin sanoen äo jossakin hieman alle 90:ssä. Silloin tiedettiin, että ei se siitä tule muuttumaan ja heitä varten ei alennettu rimaa, vaan laitettiin omiensa joukkoon jossa heillä oli hyvä olla. Ei se ollut mikään maailmanloppu. Myöhemmin he menivät työelämään ja pärjäävät suorittavan tason perustöissä ihan normaalisti. Esim varastoissa ja tehtaissa on töissä todella yksinkertaista porukkaa, mutta he kuitenkin elättävät itsensä. Moni näistä kestää yksitoikkoista duunia, koska heidän aivokapasiteettinsa ei kaipaa mitään monimutkaisempaa. Siinä ei ole mitään pahaa, hyvä että elämä saa merkityksen ja voi elättää itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-80 luvulla kouluni aloittaneena muistan useampi naapurikylän koulusta lähetettiin apukouluun, joka luokalta vähintään yksi. nykyisellään tunnen useamman näistä apukoulua käyneitä, tavallisia ihmisiä. eikä sen hitaampia. taisi johtua opettajasta ala-asteella silloin. omassa koulussani oli todella vaikeasti oppivia pari kolme, lukeminen pääosin ongelmana, kerrattiin uusiksi joku luokka ja niin vain saatiin kansalaisia työelämään.
oma mielipiteeni että melko mielivaltaisesti toimittiin 80 -90- luvuilla näissä.
esim. jos opettaja ei tietystä perheestä pitänyt niin kaikki lapset apukouluun muutaman päivän kuluttua.
ja kyllä vain -90 alussa oli termi apukoulu. kukaan näistä tuntemistani ei ollut häirikkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-80-luvulla peruskoulun käyneenä muistan, että luokallamme oli oppilaita, jotka olisivat tarvinneet intensiivistä erityisopetusta.
Koulussamme oli erityisopettaja, joka työskenteli esim. niiden kanssa, joiden oli tosi vaikeaa oppia lukemaan, tai matematiikka oli erityisen haastavaa.
Kaikkia sekään ei auttanut, mutta ei heitä apukouluunkaan laitettu. Tuli varmaan vaan heikko arvosana todistukseen niistä vaikeista aineista.Aivan, nyt muistin itsekin olleeni erityisopetuksessa juuri näihin aikoihin. Jotain oppimisvaikeuksia oli jossain aineissa (ehkä lievä asperger-piirteisyys ?)
Aikuisena opiskellut siitä huolimatta korkeakoulussa, kun löytyi oma ala (musiikki. )
Minun kouluaikoina 80- ja 90-luvulla puhuttiin vielä apukoulusta, mutta voi olla että virallisesti ne olivat erityisluokkia tai eritettyä opetusta. Apuopetukseen menivät lapset joilla oli oppimisvaikeuksia ja joillain kehitysvamma, sellaiset jotka eivät olisi pysyneet normaaliluokan oppimistahdissa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän yläasteelle tavalliselle luokalle tuli tyttö, joka oli käynyt ala-asteen apukoulussa. Ei hänestä mitään erikoista huomannut, kokeista sai kaseja, matikasta jotain seiskaa. Lähti ravintola-alalle ammattikouluun. En tiedä miksi oli pienenä laitettu apukouluun.
Tarkkis oli käytöshäiriöisille ja apukoulu niille, joilla oli oppimisvaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun miehen sisko oli apukoulussa kun mieheni kirjoitti ylioppilaaksi. Ei heistä nyt 30 vuotta myöhemmin huomaa paljon eroa.
Nepsyt laitettiin ennen herkästi apukouluun. Omalla kotipaikkakunnallani apukoululaisella oli intohimona Guinnesin ennätyskirjat, jotka hän hankki käsiinsä joka vuosi ja oppi tai opetteli kaiken ulkoa. Kirjastossa testasimme ja tenttasimme häntä aikaisempien vuosien Guinnesin ennätyskirjojen avulla ja vastaukset tulivat kuin pyssyn suusta ja olivat 100% oikein. Voi olla, että hän keskittyi lukemaan vain itseään kiinnostavista asioista eikä moni muu kouluaine napannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apukouluja ei ole ollut sitten 50-luvun.
Oli vielä 80-luvulla.
Oli mm. tarkkis kasarilla. Apukoulut tais vielä olla tuolloin. Tais olla myös apuluokkia.
vm-71
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apukouluja ei ole ollut sitten 50-luvun.
Oli vielä 80-luvulla.
Ei, kyllä ne olivat tarkkailuluokan nimellä. Puheissa on saattanut vilistä vielä apukoulu-termi, mutta ne lakkautettiin jo 50-luvulla.
Eikös se mennyt niin, että tarkkikselle joutuivat ne, jotka häiriköivät tai olivat muuten hankalia oppilaita, apukouluun taas ne jotka olivat "hitaita" tai oppimisvaikeuksisia. Tarkkiksellehan jouduttiin myös tavalliselta luokalta ja sieltä voitiin myös päästä takaisin tavalliselle luokalle, apukoulusta käsittääkseni ei.
Just näin, paitsi 1980-luvulla apukoulun virallinen nimi oli harjaantumiskoulu.
Mikäpä tuota apukoulu termiä muuttamaan.
Puhuttiin integroinnista, kun esim. cp-vammainen opiskeli perusopetuksessa. Näin 70-80- luvulla.
Meinasivat mut laitta sinne, mutta ka oli yli 9, niin vältyin. Olin vähän villi.
Vierailija kirjoitti:
Yksi sukulainen ei pysynyt matematiikassa muun luokan perässä ja laitettiin apukouluun. Muuta ongelmaa ei ollut ja ihan normaalijärkinen tyyppi kaikin puolin. Äitinsä sanoi, että olisi tarvinnut vain tukiopetusta, mutta opettaja ei sitä jostain syystä halunnut antaa eikä äiti itse muista syistä johtuen jaksanut silloin ns. taistella asiasta.
Siihen aikaan ei ymmärretty, mitä tai mikä dyskalkulia on. Sehän on sukua luki-häiriölle, mutta se ilmenee matemaattisessa ajattelussa.
1990-luvulla oli EMU ja ESY eli erityisopetus mukautetulla opetussuunnitelmalla ja erityisopetus sopeutumishäiriöiden vuoksi yleisellä opetussuunnitelmalla.
EMU opetukseen saattoi päästä, jos useammassa oppiaineessa tarvitsi mukautettua opetussuunnitelmaa. Esimerkiksi broidilla oli mukautettu opetussuunnitelma muistaakseni matikassa ja enkussa, ei päässyt erityiskouluun, vaan kävi muuten normaalisti koulua, mutta matikan ja enkun tunnit oli erityisopettajan luokassa.
ESY opetukseen pääsi, jos ei tullut käytöksen vuoksi toimeen normaaliluokassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apukouluja ei ole ollut sitten 50-luvun.
Oli vielä 80-luvulla.
Landella?
70-80-luvulla peruskoulun käyneenä muistan, että luokallamme oli oppilaita, jotka olisivat tarvinneet intensiivistä erityisopetusta.
Koulussamme oli erityisopettaja, joka työskenteli esim. niiden kanssa, joiden oli tosi vaikeaa oppia lukemaan, tai matematiikka oli erityisen haastavaa.
Kaikkia sekään ei auttanut, mutta ei heitä apukouluunkaan laitettu. Tuli varmaan vaan heikko arvosana todistukseen niistä vaikeista aineista.