Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies unohti - taas kerran
06.08.2016 |
Tänään minulla oli sovittu parin tunnin meno/"työ"keikka, jonka aikana miehen piti antaa valmistamaani ruokaa 3-vuotiaalle, ja vauvalle lautaselle valmiiksi annosteltu annos sosetta. Menoni jälkeen kyseisessä paikassa oli tarkoitus osallistua piknikille niin, että mies toisi itsensä ja lapset paikalle ja minä liittyisi seuraan kun saisin hommani hoidettua. Kerroin päivän mittaan, mitä hän voisi tuoda mukanaan: lapselle hedelmäsosetta (on lapsen herkkua, koska harvoin saa muuta makeaa, leipiä...). Samalla mietin, miten kivaa olisi, kun pitkästä aikaa näkisin piknikillä muita ihmisiä ja saisin syödä valmiin iltapalan muiden kanssa jutustellen. Lapsikin oli innoissaan ja höpötti piknikistä päivän mittaan. Mies muisti ruokkia lapset ja tulla paikalle - ilman eväitä. Ei anteeksipyyntöä, ei selitystä. Kysyttäessä: "Unohdin". Lapsi katseli paikalla surullisena kun muut söivät eväitään ja itse tunsin oloni tosi kiusaantuneeksi, joten lähdimme oikeastaan heti kotiin. Minun iltana oli pilalla, lapsen lupaukset petetty, koska aikuinen mies "unohti". Kotona otin kierroksia asiasta, ja mies suuttui silmittömästi, koska minä vain valitan. Ilmeisesti minulla ei ole oikeutta suuttua tällaisesta(kaan) asiasta, vaan lapsen ja itseni kohdalla lupauksien pettäminen pitäisi ottaa hymyillen vastaan, koska mies nyt sattui unohtamaan toisen niistä asioista, jotka hänen piti hoitaa. Onko tämä kohtuullista?
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Alan tässä tajuamaan, miten sairasta meillä on.
Ymmärrän hyvin että toisesta on vaikea löytää mitään arvostettavaa jos suhde on sairas, mutta silloin minusta täytyisi arvostaa itseään (ja lapsiakin sen verran) että hakkiutuu eroon suhteesta jossa niitä arvostuksen kohteita ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten rakentamat omakotitalot, miehen tulot ja lompakko kuitenkin kelpaa, mikään muu ei?
Paljonkos aloittajan osuus on perheen tuloista?
Alkuvaiheessa suhdettamme mies opiskeli 2 vuotta työttömyyskorvauksilla ja minä elätin meidät. Maksoin asuntolainat ja autokin oli minun. Ennen äitiyslomaa tein kahta työtä (päivätyön lisäksi freelancerina kovatuloista asiantuntijatyötä). Äitiyspäivärahani vastaa miehen tämän hetkistä työtuloa. Nyt on kaksi autoa ja asunto ostettu yhteisillä rahoilla niin, että minun aiempaa asuntoani ja autoani on käytetty niiden maksuun. Kotihoidon tuelle aion pian jäädä "lompakkoloisimaan", koska on minun vuoroni olla elätettävänä. Samalla kasavatan YHTEISIÄ lapsiamme ihan ilman palkkaa. Oliko muita kysymyksiä?
Ap
Ja lisätään vielä, että vaikka teon kahta työtä, niin kotitöitä jouduin silti tekemään. Ruuanlaittoa, imurointia, tavaroiden järjestelyä, tiskausta. Ja silloin ei ollut edes pihahommia hoidettavana kun asuttiin kerrostalossa.
Ap
Hämmentävä tapaus meiltä noin viikon takaa:
Keittiössä mies alkaa sadatella jääkaapin ovi auki, että joku purkki vuotaa kaapissa. Jotenkin onnettomuudekseni satun olemaan paikalla tai mielenhäiriössä tulen paikalle.
Mies: - Mikä purkki vuotaa?!
Minä: - No selvästi joko tuo maitopurkki tai piimäpurkki, ei siellä muitakaan ole.
Mies: - Kumpi?!
Minä: - Öö... Sä itse toit ne äsken kaupasta ja laitoit kaappiin. Miten mä voisin tietää, kumpi vuotaa, kun näen ne nyt ekaa kertaa?
Mies: - No kumpi?! Kohta on koko purkki tyhjäntynyt kaappiin! Sano äkkiä!
Minä: - Ota purkit pois kaapista ja katso!
Mies: - KUMPI?! ÄKKIÄ!
Minä (hyvin häkeltyneenä): - Öö... No molemmat! Molemmat vuotaa! Ota molemmat pois kaapista!
Mies ottaa molemmat purkit kaapista ja huomaa, että maitopurkki vuotaa. En sanonut mitään, mutta tosiaan nyt viikonkaan päästä en ole päässyt tapauksesta yli, vaikka sitä ei ole otettu enää esille. Oliko tässä nyt vastuunsiirtoa äärimmillään? Mies on fiksu ja menestyvä, ja varmaan yksin kotona ollessaan olisi osannut ratkaista vuotavan purkin arvoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä tapaus meiltä noin viikon takaa:
Keittiössä mies alkaa sadatella jääkaapin ovi auki, että joku purkki vuotaa kaapissa. Jotenkin onnettomuudekseni satun olemaan paikalla tai mielenhäiriössä tulen paikalle.
Mies: - Mikä purkki vuotaa?!
Minä: - No selvästi joko tuo maitopurkki tai piimäpurkki, ei siellä muitakaan ole.
Mies: - Kumpi?!
Minä: - Öö... Sä itse toit ne äsken kaupasta ja laitoit kaappiin. Miten mä voisin tietää, kumpi vuotaa, kun näen ne nyt ekaa kertaa?
Mies: - No kumpi?! Kohta on koko purkki tyhjäntynyt kaappiin! Sano äkkiä!
Minä: - Ota purkit pois kaapista ja katso!
Mies: - KUMPI?! ÄKKIÄ!
Minä (hyvin häkeltyneenä): - Öö... No molemmat! Molemmat vuotaa! Ota molemmat pois kaapista!
Mies ottaa molemmat purkit kaapista ja huomaa, että maitopurkki vuotaa. En sanonut mitään, mutta tosiaan nyt viikonkaan päästä en ole päässyt tapauksesta yli, vaikka sitä ei ole otettu enää esille. Oliko tässä nyt vastuunsiirtoa äärimmillään? Mies on fiksu ja menestyvä, ja varmaan yksin kotona ollessaan olisi osannut ratkaista vuotavan purkin arvoituksen.
😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä tapaus meiltä noin viikon takaa:
Keittiössä mies alkaa sadatella jääkaapin ovi auki, että joku purkki vuotaa kaapissa. Jotenkin onnettomuudekseni satun olemaan paikalla tai mielenhäiriössä tulen paikalle.
Mies: - Mikä purkki vuotaa?!
Minä: - No selvästi joko tuo maitopurkki tai piimäpurkki, ei siellä muitakaan ole.
Mies: - Kumpi?!
Minä: - Öö... Sä itse toit ne äsken kaupasta ja laitoit kaappiin. Miten mä voisin tietää, kumpi vuotaa, kun näen ne nyt ekaa kertaa?
Mies: - No kumpi?! Kohta on koko purkki tyhjäntynyt kaappiin! Sano äkkiä!
Minä: - Ota purkit pois kaapista ja katso!
Mies: - KUMPI?! ÄKKIÄ!
Minä (hyvin häkeltyneenä): - Öö... No molemmat! Molemmat vuotaa! Ota molemmat pois kaapista!
Mies ottaa molemmat purkit kaapista ja huomaa, että maitopurkki vuotaa. En sanonut mitään, mutta tosiaan nyt viikonkaan päästä en ole päässyt tapauksesta yli, vaikka sitä ei ole otettu enää esille. Oliko tässä nyt vastuunsiirtoa äärimmillään? Mies on fiksu ja menestyvä, ja varmaan yksin kotona ollessaan olisi osannut ratkaista vuotavan purkin arvoituksen.
Miksi et heti ottanut kumpaakin kaapista? Mies leikki tyhmää koska olit paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piknik kirjoitti:
Jos piknikillä oli muitakin ihmisiä kuin aloittajan perhe, eikö heiltä olisi voinut pyytää lapsille muutakin ruokaa kuin tuijottamalla saatu yksi vaivainen mansikka? Olen ollut monta kertaa tilanteessa, jossa olen unohtanut ottaa varavaipan, aurinkorasvaa tai evästä mukaan, ja aina on tutut ja tuntemattomat auttaneet, kunhan vaan uskaltaa avata suunsa.
Ensinnäkin, otsikossa on sana taas. Se viittaa, että kyse toistuvasta, ei kerrasta. Toistuva = jo ongelmaksi koettu.
Kuulostaa ihan sossupummi touhulta kertomasi, että tutut ja tuntemattomat ovat aina auttaneet sinua antamalla vaippoja, aurinkirasvaa ja ruokaa, monta kertaa. Henkilökohtaisesti minua ei kiinnostaisi viettää aikaa puistossa, jossa monta kertaa vieruspiknikkäläiset ovat kysymässä ruokaa, vaippoja ja aurinkorasvaa. Ja taas tällaista vastuunkiertelyä, verukkeella että kun avaa vaan suunsa niin muut hoitaa. Piknikillä sopii kyllä muuten smalltalkata viereisten kanssa, mutta kerjääminen on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypilliseltä kuulostaa. Annoit liikaa ohjeita. Ei sellaista määrää pysty muistamaan yhden asian mies. Mä teen listan pöydälle päiväksi ja laitan kynän viereen. Mies viivaa sitten siitä yli, kun on hoitanut jonkin jutun. Jos ei ole rutiinia lasten ja ruoka-asioiden hoitoon, niin aivot ylikuormittuvat tuollaisessa tilanteessa. Kuvittele itsesi tällaiseen tilanteeseen: mies selittää sinulle vaikka kodin viihdekeskukseen liittyen, mitä piuhoja pitää irrottaa ja mitä kytkeä uudelleen ja mitä asetuksia muuttaa. Tämä on sun tehtävä päivän aikana. Lopuksi sanoo vielä, että muista sitten ottaa vanhat sulakkeet ja kaksi vanha akkua autotallin hyllyltä mukaan, kun lähdette kaupoille illalla. Kun olet päivän ähertänyt niiden sähkökytkentöjen kanssa, niin muistatko lähtökiireessä ne sulakkeet ja akut?
Kyllä muistan. Jos tuntuu, että muistettava tulee liikaa, kirjoitan _itse itselleni_ listan muistettavista asioista. En siis oleta, että joku kirjoittaa listan puolestani. Samalla varmistan, että olen ymmärtänyt kaiken pyydetyn. Sitä kutsutaan vastuun ottamiseksi. Ja kyllä, olen käynyt miehen puolesta esim. rautakaupassa ostamassa tavaroita, joita en itse edes tunne, mutta listan avulla selviytynyt ja tuonut oikeat asiat kotiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä tapaus meiltä noin viikon takaa:
Keittiössä mies alkaa sadatella jääkaapin ovi auki, että joku purkki vuotaa kaapissa. Jotenkin onnettomuudekseni satun olemaan paikalla tai mielenhäiriössä tulen paikalle.
Mies: - Mikä purkki vuotaa?!
Minä: - No selvästi joko tuo maitopurkki tai piimäpurkki, ei siellä muitakaan ole.
Mies: - Kumpi?!
Minä: - Öö... Sä itse toit ne äsken kaupasta ja laitoit kaappiin. Miten mä voisin tietää, kumpi vuotaa, kun näen ne nyt ekaa kertaa?
Mies: - No kumpi?! Kohta on koko purkki tyhjäntynyt kaappiin! Sano äkkiä!
Minä: - Ota purkit pois kaapista ja katso!
Mies: - KUMPI?! ÄKKIÄ!
Minä (hyvin häkeltyneenä): - Öö... No molemmat! Molemmat vuotaa! Ota molemmat pois kaapista!
Mies ottaa molemmat purkit kaapista ja huomaa, että maitopurkki vuotaa. En sanonut mitään, mutta tosiaan nyt viikonkaan päästä en ole päässyt tapauksesta yli, vaikka sitä ei ole otettu enää esille. Oliko tässä nyt vastuunsiirtoa äärimmillään? Mies on fiksu ja menestyvä, ja varmaan yksin kotona ollessaan olisi osannut ratkaista vuotavan purkin arvoituksen.
Miksi et heti ottanut kumpaakin kaapista? Mies leikki tyhmää koska olit paikalla.
Mies seisoi siinä jääkaapilla ovi auki, en minä. Itse olin vain samassa huoneessa niin, että näin kaappiin. En hoksannut, etteikö mies olisi osannut hoitaa tilannetta, vaan että minun olisi pitänyt suurin piirtein taklata mies pois jääkaapin ovelta. Lisäksi itsellä on tällä hetkellä vamma, joka väliaikaisesti rajoittaa liikkumista, jopa maito- ja piimäpurkkien siirtelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten rakentamat omakotitalot, miehen tulot ja lompakko kuitenkin kelpaa, mikään muu ei?
Paljonkos aloittajan osuus on perheen tuloista?
Tämä on niin väsynyt ja turha argumentti ettei tosikaan! Harva mies rakentaa mitään taloa itse, lähes tulkoon kaikki naiset palaavat töihin viimeistään silloin, kun nuorinkin lapsi on 3-vuotias. Useimmat palaavat paljon aikaisemmin, koska myös naisten tuloja tarvitaan perheen pyörittämiseen.
Eli nainen loisii vähintään neljä vuotta miehen rahoilla.
Aloittaja ei vastannut?
Oletko itse koskaan pyörittänyt pieten lasten huushollia? Siinä on loisiminen kaukana.
Muumilaulut ja sormivärit on niin rankkoja, että koko päivä pitää istua av-palstalla. Tämä on niin nähty.
Kakarat nukkuu ja syö, ihan kamalan rankkaa. Pesukoneenkin voi jättää miehen vastuulle tästä syystä.
Aah, tämä pyykkikoneen napinpainallusmies on taas palstalla.
Kuka muistaa yhdestä ketjusta, kun töihin mennyt nainen laittoi aamulla pyykkikoneen päälle, soitti lomalla olleelle miehelleen, että pyykit pitää laittaa kuivumaan? Mies lupasi hoitaa homman, mutta siitä huolimatta oli lähtenyt kotoa ja jättänyt pyykit koneeseen, josta töistä tullut nainen ne löysi.
Ketjuun tuli raivoamaan mies, joka olisi antanut mokomalle vaimolle lähtöpassit, kun nainen meni pilaamaan miehen lomapäivän. Miehelle kun yhden koneellisen pyykinripustus on niin iso työ, että siitä menee loma pilalle. Naiselle taas koko perheen pyykkihuolto ympäri vuoden on vain napinpainallus.
Näkee, että sinä olet jäänyt vaille hoivaa pienenä, sinulle ei ole luettu eikä laulettu, ei askarreltu sinun kanssa eikä kukaan ole katsonut sinun perääsi. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä lasten hyvä hoito on. Onneksi olet perheetön.
Kirjoitat siis ainakin jo kymmenettä kertaa tästä veneilijämiehestä palstalle.
Kovin on elämäsi köyhää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä tapaus meiltä noin viikon takaa:
Keittiössä mies alkaa sadatella jääkaapin ovi auki, että joku purkki vuotaa kaapissa. Jotenkin onnettomuudekseni satun olemaan paikalla tai mielenhäiriössä tulen paikalle.
Mies: - Mikä purkki vuotaa?!
Minä: - No selvästi joko tuo maitopurkki tai piimäpurkki, ei siellä muitakaan ole.
Mies: - Kumpi?!
Minä: - Öö... Sä itse toit ne äsken kaupasta ja laitoit kaappiin. Miten mä voisin tietää, kumpi vuotaa, kun näen ne nyt ekaa kertaa?
Mies: - No kumpi?! Kohta on koko purkki tyhjäntynyt kaappiin! Sano äkkiä!
Minä: - Ota purkit pois kaapista ja katso!
Mies: - KUMPI?! ÄKKIÄ!
Minä (hyvin häkeltyneenä): - Öö... No molemmat! Molemmat vuotaa! Ota molemmat pois kaapista!
Mies ottaa molemmat purkit kaapista ja huomaa, että maitopurkki vuotaa. En sanonut mitään, mutta tosiaan nyt viikonkaan päästä en ole päässyt tapauksesta yli, vaikka sitä ei ole otettu enää esille. Oliko tässä nyt vastuunsiirtoa äärimmillään? Mies on fiksu ja menestyvä, ja varmaan yksin kotona ollessaan olisi osannut ratkaista vuotavan purkin arvoituksen.
Miksi et heti ottanut kumpaakin kaapista? Mies leikki tyhmää koska olit paikalla.
Mä en kyllä olisi ottonut. Ja jos mies jostakin syystä olisi noin tehnyt hän olisi tehnyt sen kiusoitellakseen vastaava keskustelu olisi voitu käydä jos olisin lähtenyt siihen mukaan. Todennäköisempää on kuitenkin että olisin vastanut en tiedä, koita selvittää ja poistunut paikalta miehen jäädessä yksin selvittämään arvoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten rakentamat omakotitalot, miehen tulot ja lompakko kuitenkin kelpaa, mikään muu ei?
Paljonkos aloittajan osuus on perheen tuloista?
Alkuvaiheessa suhdettamme mies opiskeli 2 vuotta työttömyyskorvauksilla ja minä elätin meidät. Maksoin asuntolainat ja autokin oli minun. Ennen äitiyslomaa tein kahta työtä (päivätyön lisäksi freelancerina kovatuloista asiantuntijatyötä). Äitiyspäivärahani vastaa miehen tämän hetkistä työtuloa. Nyt on kaksi autoa ja asunto ostettu yhteisillä rahoilla niin, että minun aiempaa asuntoani ja autoani on käytetty niiden maksuun. Kotihoidon tuelle aion pian jäädä "lompakkoloisimaan", koska on minun vuoroni olla elätettävänä. Samalla kasavatan YHTEISIÄ lapsiamme ihan ilman palkkaa. Oliko muita kysymyksiä?
Ap
Ja lisätään vielä, että vaikka teon kahta työtä, niin kotitöitä jouduin silti tekemään. Ruuanlaittoa, imurointia, tavaroiden järjestelyä, tiskausta. Ja silloin ei ollut edes pihahommia hoidettavana kun asuttiin kerrostalossa.
Ap
Ja näitä et tekisi laisinkaan ilman lapsia? Kynttiläkuppien siirtely on olennaista lasten synnyttyä?
Mies pakotti sinut raskaaksi ilman suostumustasi?
Valitsit sitten miehesi mielestäsi oikein, vastuu omista valinnoistasi on nyt lopullisesti ulkoistettu , koska sosepurkki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan tässä tajuamaan, miten sairasta meillä on.
Ymmärrän hyvin että toisesta on vaikea löytää mitään arvostettavaa jos suhde on sairas, mutta silloin minusta täytyisi arvostaa itseään (ja lapsiakin sen verran) että hakkiutuu eroon suhteesta jossa niitä arvostuksen kohteita ei enää ole.
Suhdettamme pidän sairaana miehen vastuuntunnottomuuden takia. Mutta näen miehessä jotain muuta arvostettevaa, hän tietää sen. Jos en arvostaisi yhtään, ratkaisu olisikin helppo. Hän arvostaa minua paljon, mutta sen merkitys hukkuu osittain vastuuntunnottomuuden ongelmien alle. Arvostukset eivät ole ongelman ydin. Mietin, mistä saisimme apua ongelmaan, epäilen ettemme mistään. Siirränkö ongelman seuraavalle tulevalle puolisolle? :D
Vierailija kirjoitti:
Siirränkö ongelman seuraavalle tulevalle puolisolle? :D
Minusta ikävä kyllä siirrät. Lapset oppii että et arvosta puolisoa sellaisena kuin hän on vaan yrität muuttaa häntä vastuullisemmaksi, hän ei ikään kuin kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Lisäksi lapset helposti oppii tuollaisesta parisuhteesta että toisen kuuluu ottaa vastuu jota toinen ei itselleen ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtävätkö kaikki aikuiset miehet vasemman ja oikean eron? Vai voiko senkin unohtaa? Jos pyydetään katsomaaan oikealle, niin miehen pää kääntyy vasemmalla, sitten oikealle, vasemmalle, suoraan...Kyselen huolestuneena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirränkö ongelman seuraavalle tulevalle puolisolle? :D
Minusta ikävä kyllä siirrät. Lapset oppii että et arvosta puolisoa sellaisena kuin hän on vaan yrität muuttaa häntä vastuullisemmaksi, hän ei ikään kuin kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Lisäksi lapset helposti oppii tuollaisesta parisuhteesta että toisen kuuluu ottaa vastuu jota toinen ei itselleen ota.
Tarkoitin eroa. Eli eroanko ja annan seuraavan puolison, sekä elämän kärsiä miehen ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
...eroanko ja annan seuraavan puolison, sekä elämän kärsiä miehen ongelmasta.
Nyt en kyllä ihan ymmärtänyt miksi ja miten jonkun seuraavan puolison pitäisi kärsiä ex-miehen onelmista? Tosin en tiedä miksi eroa pitäisi edes seurta se että on jossakin seuraava mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirränkö ongelman seuraavalle tulevalle puolisolle? :D
Minusta ikävä kyllä siirrät. Lapset oppii että et arvosta puolisoa sellaisena kuin hän on vaan yrität muuttaa häntä vastuullisemmaksi, hän ei ikään kuin kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Lisäksi lapset helposti oppii tuollaisesta parisuhteesta että toisen kuuluu ottaa vastuu jota toinen ei itselleen ota.
Tarkoitin eroa. Eli eroanko ja annan seuraavan puolison, sekä elämän kärsiä miehen ongelmasta.
:D :D Eikun siis tarkoitit että ottaisit vastuun puolisosi mahdollisesta tulevasta puolisostakin. Ihan vapaasti jos niin haluat.
Tästä jutusta tuli jotenkin mieleen kummisetäni, joka oli viemässä minua n. 11v. ja omia lapsiaan n. 10 ja 7v. rannalle. Ei tajunnut ottaa mukaan aurinkorasvaa, koska ei käytä itse vaan kulkee kesät niska punaisena ja muutenkin palaneena. Ei myöskään tajunnut pakata ruokaa eikä juomaa. Huolestuttavinta oli, että tajusin esiteininä huolehtia nuo kaikki em. asiat paremmin mukaan kuin aikuinen mies. Varmaan kivaa olisi ollut, kun me kaikki lapset olisimme polttaneet itsemme ja joku meistä olisi vielä pökertynyt kuumuudesta. Rannalla ei ollut kioskia mistä ostaa ruokaa tai juomaa. :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirränkö ongelman seuraavalle tulevalle puolisolle? :D
Minusta ikävä kyllä siirrät. Lapset oppii että et arvosta puolisoa sellaisena kuin hän on vaan yrität muuttaa häntä vastuullisemmaksi, hän ei ikään kuin kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Lisäksi lapset helposti oppii tuollaisesta parisuhteesta että toisen kuuluu ottaa vastuu jota toinen ei itselleen ota.
Tarkoitin eroa. Eli eroanko ja annan seuraavan puolison, sekä elämän kärsiä miehen ongelmasta.
:D :D Eikun siis tarkoitit että ottaisit vastuun puolisosi mahdollisesta tulevasta puolisostakin. Ihan vapaasti jos niin haluat.
No en taatusti ottaisi. :D Tarkoitin, että yritänkö selvittää vielä ongelmaan puolison kanssa. Vai luovutanko, jolloin hän siirtää ongelmansa mukanaan, jossain vaiheessa kun solmii uuden suhteen, sama ongelma on siellä. Vähän moraalinen dilemma, sisäinen taisteluni rakkaudesta ja ongelmasta. Pitkään ajattelin, että ymmärrän miehen ongelman ja autan, mutta ongelma on niin syvä, että kaikki muu tuhoutuu paitsi rakkaus. Terapiaan tms. hän ei suostu. Onko jotain tahoa, jossa opetetaan aikuista ottamaan vastuuta edes omasta elämästään? Aikuiskoulu.
Alue: Aihe vapaa
Alkuvaiheessa suhdettamme mies opiskeli 2 vuotta työttömyyskorvauksilla ja minä elätin meidät. Maksoin asuntolainat ja autokin oli minun. Ennen äitiyslomaa tein kahta työtä (päivätyön lisäksi freelancerina kovatuloista asiantuntijatyötä). Äitiyspäivärahani vastaa miehen tämän hetkistä työtuloa. Nyt on kaksi autoa ja asunto ostettu yhteisillä rahoilla niin, että minun aiempaa asuntoani ja autoani on käytetty niiden maksuun. Kotihoidon tuelle aion pian jäädä "lompakkoloisimaan", koska on minun vuoroni olla elätettävänä. Samalla kasavatan YHTEISIÄ lapsiamme ihan ilman palkkaa. Oliko muita kysymyksiä?
Ap