Lue keskustelun säännöt.
Mies unohti - taas kerran
06.08.2016 |
Tänään minulla oli sovittu parin tunnin meno/"työ"keikka, jonka aikana miehen piti antaa valmistamaani ruokaa 3-vuotiaalle, ja vauvalle lautaselle valmiiksi annosteltu annos sosetta. Menoni jälkeen kyseisessä paikassa oli tarkoitus osallistua piknikille niin, että mies toisi itsensä ja lapset paikalle ja minä liittyisi seuraan kun saisin hommani hoidettua. Kerroin päivän mittaan, mitä hän voisi tuoda mukanaan: lapselle hedelmäsosetta (on lapsen herkkua, koska harvoin saa muuta makeaa, leipiä...). Samalla mietin, miten kivaa olisi, kun pitkästä aikaa näkisin piknikillä muita ihmisiä ja saisin syödä valmiin iltapalan muiden kanssa jutustellen. Lapsikin oli innoissaan ja höpötti piknikistä päivän mittaan. Mies muisti ruokkia lapset ja tulla paikalle - ilman eväitä. Ei anteeksipyyntöä, ei selitystä. Kysyttäessä: "Unohdin". Lapsi katseli paikalla surullisena kun muut söivät eväitään ja itse tunsin oloni tosi kiusaantuneeksi, joten lähdimme oikeastaan heti kotiin. Minun iltana oli pilalla, lapsen lupaukset petetty, koska aikuinen mies "unohti". Kotona otin kierroksia asiasta, ja mies suuttui silmittömästi, koska minä vain valitan. Ilmeisesti minulla ei ole oikeutta suuttua tällaisesta(kaan) asiasta, vaan lapsen ja itseni kohdalla lupauksien pettäminen pitäisi ottaa hymyillen vastaan, koska mies nyt sattui unohtamaan toisen niistä asioista, jotka hänen piti hoitaa. Onko tämä kohtuullista?
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirränkö ongelman seuraavalle tulevalle puolisolle? :D
Minusta ikävä kyllä siirrät. Lapset oppii että et arvosta puolisoa sellaisena kuin hän on vaan yrität muuttaa häntä vastuullisemmaksi, hän ei ikään kuin kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Lisäksi lapset helposti oppii tuollaisesta parisuhteesta että toisen kuuluu ottaa vastuu jota toinen ei itselleen ota.
Tarkoitin eroa. Eli eroanko ja annan seuraavan puolison, sekä elämän kärsiä miehen ongelmasta.
:D :D Eikun siis tarkoitit että ottaisit vastuun puolisosi mahdollisesta tulevasta puolisostakin. Ihan vapaasti jos niin haluat.
No en taatusti ottaisi. :D Tarkoitin, että yritänkö selvittää vielä ongelmaan puolison kanssa. Vai luovutanko, jolloin hän siirtää ongelmansa mukanaan, jossain vaiheessa kun solmii uuden suhteen, sama ongelma on siellä. Vähän moraalinen dilemma, sisäinen taisteluni rakkaudesta ja ongelmasta. Pitkään ajattelin, että ymmärrän miehen ongelman ja autan, mutta ongelma on niin syvä, että kaikki muu tuhoutuu paitsi rakkaus. Terapiaan tms. hän ei suostu. Onko jotain tahoa, jossa opetetaan aikuista ottamaan vastuuta edes omasta elämästään? Aikuiskoulu.
Ei taida olla koulu jossa pelkästään vastuunottamista opetettaisiin ja ennen kaikkea ei olemassa lakia joka määrittäisi että aikuisen ihmisen on vastuu itsestään otettava. Jos hän on vaaraksi itselleen tai muille hänet voidaan määrätä korkeintaan pakkohoitoon.
Et voi ottaa vastuuta... edes moraalista siitä että joku toinen (seuraava puoliso) hairastaisi ottamaan vastuun miehesi (ex-miehesi) puolesta kun hän ei siihen ilmiselvästi itse kykene... et toki voi ottaa vastuuta siitäään että puolisostasi on jonkun muun huolehdittava sen jälkeen kun päättäisit erosta.
Mitä sekoitat tähän jonkun seuraavan puolison vastuita, ei kiinosta mua edelleenkään seuraavat. Ellet ymmmärtänyt vieläkään, mietin ulkopuolista apua miehelleni nyt, kun hän on puolisoni. Ei ole tietoa, mistä sellaista apua saisi. Aihealue taitaa olla harvinaisempi, mihin apua lähdetään hakemaan. Yleisimmin apua ei haeta, vaan päädytään eroon. Aikuiskoulu oli vitsi, ellet tajunnut tuotakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirränkö ongelman seuraavalle tulevalle puolisolle? :D
Minusta ikävä kyllä siirrät. Lapset oppii että et arvosta puolisoa sellaisena kuin hän on vaan yrität muuttaa häntä vastuullisemmaksi, hän ei ikään kuin kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Lisäksi lapset helposti oppii tuollaisesta parisuhteesta että toisen kuuluu ottaa vastuu jota toinen ei itselleen ota.
Tarkoitin eroa. Eli eroanko ja annan seuraavan puolison, sekä elämän kärsiä miehen ongelmasta.
:D :D Eikun siis tarkoitit että ottaisit vastuun puolisosi mahdollisesta tulevasta puolisostakin. Ihan vapaasti jos niin haluat.
No en taatusti ottaisi. :D Tarkoitin, että yritänkö selvittää vielä ongelmaan puolison kanssa. Vai luovutanko, jolloin hän siirtää ongelmansa mukanaan, jossain vaiheessa kun solmii uuden suhteen, sama ongelma on siellä. Vähän moraalinen dilemma, sisäinen taisteluni rakkaudesta ja ongelmasta. Pitkään ajattelin, että ymmärrän miehen ongelman ja autan, mutta ongelma on niin syvä, että kaikki muu tuhoutuu paitsi rakkaus. Terapiaan tms. hän ei suostu. Onko jotain tahoa, jossa opetetaan aikuista ottamaan vastuuta edes omasta elämästään? Aikuiskoulu.
Ei taida olla koulu jossa pelkästään vastuunottamista opetettaisiin ja ennen kaikkea ei olemassa lakia joka määrittäisi että aikuisen ihmisen on vastuu itsestään otettava. Jos hän on vaaraksi itselleen tai muille hänet voidaan määrätä korkeintaan pakkohoitoon.
Et voi ottaa vastuuta... edes moraalista siitä että joku toinen (seuraava puoliso) hairastaisi ottamaan vastuun miehesi (ex-miehesi) puolesta kun hän ei siihen ilmiselvästi itse kykene... et toki voi ottaa vastuuta siitäään että puolisostasi on jonkun muun huolehdittava sen jälkeen kun päättäisit erosta.Mitä sekoitat tähän jonkun seuraavan puolison vastuita, ei kiinosta mua edelleenkään seuraavat. Ellet ymmmärtänyt vieläkään, mietin ulkopuolista apua miehelleni nyt, kun hän on puolisoni. Ei ole tietoa, mistä sellaista apua saisi. Aihealue taitaa olla harvinaisempi, mihin apua lähdetään hakemaan. Yleisimmin apua ei haeta, vaan päädytään eroon. Aikuiskoulu oli vitsi, ellet tajunnut tuotakaan.
Jos mies on pakkohoidon tarpeessa apua saa esim. hätänumerosta. Muuten et oikein voi ottaa vastuuta siitä että hän haluaa itselleen apua etsiä tai siitä mikä hänestä on oikeanlaista apua tai siitä että hän tarjottua apua ottaisi vastaan.
Itselle apua vaikkapa perheongelmissa kannattaa yrittää hakea vaikkapa perhenuvolasta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä tapaus meiltä noin viikon takaa:
Keittiössä mies alkaa sadatella jääkaapin ovi auki, että joku purkki vuotaa kaapissa. Jotenkin onnettomuudekseni satun olemaan paikalla tai mielenhäiriössä tulen paikalle.
Mies: - Mikä purkki vuotaa?!
Minä: - No selvästi joko tuo maitopurkki tai piimäpurkki, ei siellä muitakaan ole.
Mies: - Kumpi?!
Minä: - Öö... Sä itse toit ne äsken kaupasta ja laitoit kaappiin. Miten mä voisin tietää, kumpi vuotaa, kun näen ne nyt ekaa kertaa?
Mies: - No kumpi?! Kohta on koko purkki tyhjäntynyt kaappiin! Sano äkkiä!
Minä: - Ota purkit pois kaapista ja katso!
Mies: - KUMPI?! ÄKKIÄ!
Minä (hyvin häkeltyneenä): - Öö... No molemmat! Molemmat vuotaa! Ota molemmat pois kaapista!
Mies ottaa molemmat purkit kaapista ja huomaa, että maitopurkki vuotaa. En sanonut mitään, mutta tosiaan nyt viikonkaan päästä en ole päässyt tapauksesta yli, vaikka sitä ei ole otettu enää esille. Oliko tässä nyt vastuunsiirtoa äärimmillään? Mies on fiksu ja menestyvä, ja varmaan yksin kotona ollessaan olisi osannut ratkaista vuotavan purkin arvoituksen.
Miksi et heti ottanut kumpaakin kaapista? Mies leikki tyhmää koska olit paikalla.
Mies seisoi siinä jääkaapilla ovi auki, en minä. Itse olin vain samassa huoneessa niin, että näin kaappiin. En hoksannut, etteikö mies olisi osannut hoitaa tilannetta, vaan että minun olisi pitänyt suurin piirtein taklata mies pois jääkaapin ovelta. Lisäksi itsellä on tällä hetkellä vamma, joka väliaikaisesti rajoittaa liikkumista, jopa maito- ja piimäpurkkien siirtelyä.
Älä nyt vanmainen loukkaannu. Tarkoitin että toi kinaaminen olisi loppunut heti eikä minuutti elämästä olisi mennyt hukkaan jos olisit nostanut ne sieltä kaapista ja lykännyt miehelle syliin. Kumpikin jaksoi jankata ja inttää että saisi nakitettua toisella homman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, vaan mutta jos kyse olisi ollut miehen ja hänen kaveriensa kaljoitteluillasta, on aivan satavarmaa että mies EI olisi unohtanut niitä omia kaljojaan missään nimessä. Mutta oman vaimon ja lapsen eväät voidaan unohtaa. Ei se kerro jotain?
Ja eihän tuossa ole ongelmana vain se, että perhe tulee piknikille, jonne jokaisen piti tuoda ne omat eväät ja mies unohti heidän perheensä eväät --- vaan tuosta kyllä henki sellainen asenne, että mies halusi sabotoida vaimonsa odottamaa iltaa, koska oli "joutunut" vahtimaan omia lapsiaan muutaman tunnin. Passiivis-agressiivista toimintaa.
Jotenkin surullista että siinä mies pilasi myös pienen lapsen ilon.
Hui, en sentään usko, että teki tätä tahallaan! Hän on ihan mielellään lasten kanssa pieniä pätkiä silloin harvoin kun täytyy. Uskon, että oli ihan perus huolimattomuus kyseessä, kyllästyttää vaan, kun tuntuu että kaikissa asioissa pitäisi olla kädestä pitäen ohjaamassa ja muistuttelemassa. Ja en siedä yhtään sitä, että lapselle luvatuista asioista ei pidetä kiinni, musta se on vaan väärin.
Ap
Herää nyt, hyvä ihminen. Kyse on aikuisesta ihmisestä, joka muistaa kyllä sovitut asiat tai ainakin soittaa perään, jos ei ole jotain aivovammaa tms. Kun mies sanoo, että "unohti", se tarkoittaa, ettei häntä kiinnostanut vttujakaan pistää rikka ristiin sinun ja lasten miellyttämisen eteen. Kyse on KUNNIOITUKSEN PUUTTEESTA.
t. N41, joka myös nuorempana uskoi kaikenmaailman selityksiä aikuisilta ihmisiltä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirränkö ongelman seuraavalle tulevalle puolisolle? :D
Minusta ikävä kyllä siirrät. Lapset oppii että et arvosta puolisoa sellaisena kuin hän on vaan yrität muuttaa häntä vastuullisemmaksi, hän ei ikään kuin kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Lisäksi lapset helposti oppii tuollaisesta parisuhteesta että toisen kuuluu ottaa vastuu jota toinen ei itselleen ota.
Tarkoitin eroa. Eli eroanko ja annan seuraavan puolison, sekä elämän kärsiä miehen ongelmasta.
:D :D Eikun siis tarkoitit että ottaisit vastuun puolisosi mahdollisesta tulevasta puolisostakin. Ihan vapaasti jos niin haluat.
No en taatusti ottaisi. :D Tarkoitin, että yritänkö selvittää vielä ongelmaan puolison kanssa. Vai luovutanko, jolloin hän siirtää ongelmansa mukanaan, jossain vaiheessa kun solmii uuden suhteen, sama ongelma on siellä. Vähän moraalinen dilemma, sisäinen taisteluni rakkaudesta ja ongelmasta. Pitkään ajattelin, että ymmärrän miehen ongelman ja autan, mutta ongelma on niin syvä, että kaikki muu tuhoutuu paitsi rakkaus. Terapiaan tms. hän ei suostu. Onko jotain tahoa, jossa opetetaan aikuista ottamaan vastuuta edes omasta elämästään? Aikuiskoulu.
Ei taida olla koulu jossa pelkästään vastuunottamista opetettaisiin ja ennen kaikkea ei olemassa lakia joka määrittäisi että aikuisen ihmisen on vastuu itsestään otettava. Jos hän on vaaraksi itselleen tai muille hänet voidaan määrätä korkeintaan pakkohoitoon.
Et voi ottaa vastuuta... edes moraalista siitä että joku toinen (seuraava puoliso) hairastaisi ottamaan vastuun miehesi (ex-miehesi) puolesta kun hän ei siihen ilmiselvästi itse kykene... et toki voi ottaa vastuuta siitäään että puolisostasi on jonkun muun huolehdittava sen jälkeen kun päättäisit erosta.Mitä sekoitat tähän jonkun seuraavan puolison vastuita, ei kiinosta mua edelleenkään seuraavat. Ellet ymmmärtänyt vieläkään, mietin ulkopuolista apua miehelleni nyt, kun hän on puolisoni. Ei ole tietoa, mistä sellaista apua saisi. Aihealue taitaa olla harvinaisempi, mihin apua lähdetään hakemaan. Yleisimmin apua ei haeta, vaan päädytään eroon. Aikuiskoulu oli vitsi, ellet tajunnut tuotakaan.
Jos mies on pakkohoidon tarpeessa apua saa esim. hätänumerosta. Muuten et oikein voi ottaa vastuuta siitä että hän haluaa itselleen apua etsiä tai siitä mikä hänestä on oikeanlaista apua tai siitä että hän tarjottua apua ottaisi vastaan.
Itselle apua vaikkapa perheongelmissa kannattaa yrittää hakea vaikkapa perhenuvolasta jne.
: D työssäkäyvä pakkohoitoon, kun ei ota vastuuta työn ulkopuolella, vaan siirtää vastuun puolisolle? Onko mullakin nyt ongelma, mitä apua mä tarvitsen perheneuvolasta? Mahtaako mahtua enää viikkokalenteriini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten rakentamat omakotitalot, miehen tulot ja lompakko kuitenkin kelpaa, mikään muu ei?
Paljonkos aloittajan osuus on perheen tuloista?
Tämä on niin väsynyt ja turha argumentti ettei tosikaan! Harva mies rakentaa mitään taloa itse, lähes tulkoon kaikki naiset palaavat töihin viimeistään silloin, kun nuorinkin lapsi on 3-vuotias. Useimmat palaavat paljon aikaisemmin, koska myös naisten tuloja tarvitaan perheen pyörittämiseen.
Eli nainen loisii vähintään neljä vuotta miehen rahoilla.
Aloittaja ei vastannut?
Oletko itse koskaan pyörittänyt pieten lasten huushollia? Siinä on loisiminen kaukana.
Muumilaulut ja sormivärit on niin rankkoja, että koko päivä pitää istua av-palstalla. Tämä on niin nähty.
Kakarat nukkuu ja syö, ihan kamalan rankkaa. Pesukoneenkin voi jättää miehen vastuulle tästä syystä.
Aah, tämä pyykkikoneen napinpainallusmies on taas palstalla.
Kuka muistaa yhdestä ketjusta, kun töihin mennyt nainen laittoi aamulla pyykkikoneen päälle, soitti lomalla olleelle miehelleen, että pyykit pitää laittaa kuivumaan? Mies lupasi hoitaa homman, mutta siitä huolimatta oli lähtenyt kotoa ja jättänyt pyykit koneeseen, josta töistä tullut nainen ne löysi.
Ketjuun tuli raivoamaan mies, joka olisi antanut mokomalle vaimolle lähtöpassit, kun nainen meni pilaamaan miehen lomapäivän. Miehelle kun yhden koneellisen pyykinripustus on niin iso työ, että siitä menee loma pilalle. Naiselle taas koko perheen pyykkihuolto ympäri vuoden on vain napinpainallus.
Näkee, että sinä olet jäänyt vaille hoivaa pienenä, sinulle ei ole luettu eikä laulettu, ei askarreltu sinun kanssa eikä kukaan ole katsonut sinun perääsi. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä lasten hyvä hoito on. Onneksi olet perheetön.
Kirjoitat siis ainakin jo kymmenettä kertaa tästä veneilijämiehestä palstalle.
Kovin on elämäsi köyhää.
Hyvä, kun pidät lukua, minä nimittäin en. Lupasin silloin alussa kirjoittaa tämän saman tapauksen joka kerta, kun joku (eli yksi) mies puhuu pyykinpesusta napinpainamisena. Liekö sitten ihmisillä samassa taloudessa useita koneita, kun naisille pyykinpesu on napinpainamista ja miehille koko päivän kestävä työ.
Minun elämäni ei ole köyhää, minulla on hyvä ja monipuolinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirränkö ongelman seuraavalle tulevalle puolisolle? :D
Minusta ikävä kyllä siirrät. Lapset oppii että et arvosta puolisoa sellaisena kuin hän on vaan yrität muuttaa häntä vastuullisemmaksi, hän ei ikään kuin kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Lisäksi lapset helposti oppii tuollaisesta parisuhteesta että toisen kuuluu ottaa vastuu jota toinen ei itselleen ota.
Tarkoitin eroa. Eli eroanko ja annan seuraavan puolison, sekä elämän kärsiä miehen ongelmasta.
:D :D Eikun siis tarkoitit että ottaisit vastuun puolisosi mahdollisesta tulevasta puolisostakin. Ihan vapaasti jos niin haluat.
No en taatusti ottaisi. :D Tarkoitin, että yritänkö selvittää vielä ongelmaan puolison kanssa. Vai luovutanko, jolloin hän siirtää ongelmansa mukanaan, jossain vaiheessa kun solmii uuden suhteen, sama ongelma on siellä. Vähän moraalinen dilemma, sisäinen taisteluni rakkaudesta ja ongelmasta. Pitkään ajattelin, että ymmärrän miehen ongelman ja autan, mutta ongelma on niin syvä, että kaikki muu tuhoutuu paitsi rakkaus. Terapiaan tms. hän ei suostu. Onko jotain tahoa, jossa opetetaan aikuista ottamaan vastuuta edes omasta elämästään? Aikuiskoulu.
Ei taida olla koulu jossa pelkästään vastuunottamista opetettaisiin ja ennen kaikkea ei olemassa lakia joka määrittäisi että aikuisen ihmisen on vastuu itsestään otettava. Jos hän on vaaraksi itselleen tai muille hänet voidaan määrätä korkeintaan pakkohoitoon.
Et voi ottaa vastuuta... edes moraalista siitä että joku toinen (seuraava puoliso) hairastaisi ottamaan vastuun miehesi (ex-miehesi) puolesta kun hän ei siihen ilmiselvästi itse kykene... et toki voi ottaa vastuuta siitäään että puolisostasi on jonkun muun huolehdittava sen jälkeen kun päättäisit erosta.Mitä sekoitat tähän jonkun seuraavan puolison vastuita, ei kiinosta mua edelleenkään seuraavat. Ellet ymmmärtänyt vieläkään, mietin ulkopuolista apua miehelleni nyt, kun hän on puolisoni. Ei ole tietoa, mistä sellaista apua saisi. Aihealue taitaa olla harvinaisempi, mihin apua lähdetään hakemaan. Yleisimmin apua ei haeta, vaan päädytään eroon. Aikuiskoulu oli vitsi, ellet tajunnut tuotakaan.
Jos mies on pakkohoidon tarpeessa apua saa esim. hätänumerosta. Muuten et oikein voi ottaa vastuuta siitä että hän haluaa itselleen apua etsiä tai siitä mikä hänestä on oikeanlaista apua tai siitä että hän tarjottua apua ottaisi vastaan.
Itselle apua vaikkapa perheongelmissa kannattaa yrittää hakea vaikkapa perhenuvolasta jne.: D työssäkäyvä pakkohoitoon, kun ei ota vastuuta työn ulkopuolella, vaan siirtää vastuun puolisolle? Onko mullakin nyt ongelma, mitä apua mä tarvitsen perheneuvolasta? Mahtaako mahtua enää viikkokalenteriini.
Miksi miehen pitäisi ottaa vastuu työn ulkopuolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirränkö ongelman seuraavalle tulevalle puolisolle? :D
Minusta ikävä kyllä siirrät. Lapset oppii että et arvosta puolisoa sellaisena kuin hän on vaan yrität muuttaa häntä vastuullisemmaksi, hän ei ikään kuin kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Lisäksi lapset helposti oppii tuollaisesta parisuhteesta että toisen kuuluu ottaa vastuu jota toinen ei itselleen ota.
Tarkoitin eroa. Eli eroanko ja annan seuraavan puolison, sekä elämän kärsiä miehen ongelmasta.
:D :D Eikun siis tarkoitit että ottaisit vastuun puolisosi mahdollisesta tulevasta puolisostakin. Ihan vapaasti jos niin haluat.
No en taatusti ottaisi. :D Tarkoitin, että yritänkö selvittää vielä ongelmaan puolison kanssa. Vai luovutanko, jolloin hän siirtää ongelmansa mukanaan, jossain vaiheessa kun solmii uuden suhteen, sama ongelma on siellä. Vähän moraalinen dilemma, sisäinen taisteluni rakkaudesta ja ongelmasta. Pitkään ajattelin, että ymmärrän miehen ongelman ja autan, mutta ongelma on niin syvä, että kaikki muu tuhoutuu paitsi rakkaus. Terapiaan tms. hän ei suostu. Onko jotain tahoa, jossa opetetaan aikuista ottamaan vastuuta edes omasta elämästään? Aikuiskoulu.
Ei taida olla koulu jossa pelkästään vastuunottamista opetettaisiin ja ennen kaikkea ei olemassa lakia joka määrittäisi että aikuisen ihmisen on vastuu itsestään otettava. Jos hän on vaaraksi itselleen tai muille hänet voidaan määrätä korkeintaan pakkohoitoon.
Et voi ottaa vastuuta... edes moraalista siitä että joku toinen (seuraava puoliso) hairastaisi ottamaan vastuun miehesi (ex-miehesi) puolesta kun hän ei siihen ilmiselvästi itse kykene... et toki voi ottaa vastuuta siitäään että puolisostasi on jonkun muun huolehdittava sen jälkeen kun päättäisit erosta.Mitä sekoitat tähän jonkun seuraavan puolison vastuita, ei kiinosta mua edelleenkään seuraavat. Ellet ymmmärtänyt vieläkään, mietin ulkopuolista apua miehelleni nyt, kun hän on puolisoni. Ei ole tietoa, mistä sellaista apua saisi. Aihealue taitaa olla harvinaisempi, mihin apua lähdetään hakemaan. Yleisimmin apua ei haeta, vaan päädytään eroon. Aikuiskoulu oli vitsi, ellet tajunnut tuotakaan.
Jos mies on pakkohoidon tarpeessa apua saa esim. hätänumerosta. Muuten et oikein voi ottaa vastuuta siitä että hän haluaa itselleen apua etsiä tai siitä mikä hänestä on oikeanlaista apua tai siitä että hän tarjottua apua ottaisi vastaan.
Itselle apua vaikkapa perheongelmissa kannattaa yrittää hakea vaikkapa perhenuvolasta jne.: D työssäkäyvä pakkohoitoon, kun ei ota vastuuta työn ulkopuolella, vaan siirtää vastuun puolisolle? Onko mullakin nyt ongelma, mitä apua mä tarvitsen perheneuvolasta? Mahtaako mahtua enää viikkokalenteriini.
Miksi miehen pitäisi ottaa vastuu työn ulkopuolella?
Koska mies on aikuinen. Niinkuin päälle 18-vuotias nainenkin. Tuliko yllätyksenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirränkö ongelman seuraavalle tulevalle puolisolle? :D
Minusta ikävä kyllä siirrät. Lapset oppii että et arvosta puolisoa sellaisena kuin hän on vaan yrität muuttaa häntä vastuullisemmaksi, hän ei ikään kuin kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Lisäksi lapset helposti oppii tuollaisesta parisuhteesta että toisen kuuluu ottaa vastuu jota toinen ei itselleen ota.
Tarkoitin eroa. Eli eroanko ja annan seuraavan puolison, sekä elämän kärsiä miehen ongelmasta.
:D :D Eikun siis tarkoitit että ottaisit vastuun puolisosi mahdollisesta tulevasta puolisostakin. Ihan vapaasti jos niin haluat.
No en taatusti ottaisi. :D Tarkoitin, että yritänkö selvittää vielä ongelmaan puolison kanssa. Vai luovutanko, jolloin hän siirtää ongelmansa mukanaan, jossain vaiheessa kun solmii uuden suhteen, sama ongelma on siellä. Vähän moraalinen dilemma, sisäinen taisteluni rakkaudesta ja ongelmasta. Pitkään ajattelin, että ymmärrän miehen ongelman ja autan, mutta ongelma on niin syvä, että kaikki muu tuhoutuu paitsi rakkaus. Terapiaan tms. hän ei suostu. Onko jotain tahoa, jossa opetetaan aikuista ottamaan vastuuta edes omasta elämästään? Aikuiskoulu.
Ei taida olla koulu jossa pelkästään vastuunottamista opetettaisiin ja ennen kaikkea ei olemassa lakia joka määrittäisi että aikuisen ihmisen on vastuu itsestään otettava. Jos hän on vaaraksi itselleen tai muille hänet voidaan määrätä korkeintaan pakkohoitoon.
Et voi ottaa vastuuta... edes moraalista siitä että joku toinen (seuraava puoliso) hairastaisi ottamaan vastuun miehesi (ex-miehesi) puolesta kun hän ei siihen ilmiselvästi itse kykene... et toki voi ottaa vastuuta siitäään että puolisostasi on jonkun muun huolehdittava sen jälkeen kun päättäisit erosta.Mitä sekoitat tähän jonkun seuraavan puolison vastuita, ei kiinosta mua edelleenkään seuraavat. Ellet ymmmärtänyt vieläkään, mietin ulkopuolista apua miehelleni nyt, kun hän on puolisoni. Ei ole tietoa, mistä sellaista apua saisi. Aihealue taitaa olla harvinaisempi, mihin apua lähdetään hakemaan. Yleisimmin apua ei haeta, vaan päädytään eroon. Aikuiskoulu oli vitsi, ellet tajunnut tuotakaan.
Jos mies on pakkohoidon tarpeessa apua saa esim. hätänumerosta. Muuten et oikein voi ottaa vastuuta siitä että hän haluaa itselleen apua etsiä tai siitä mikä hänestä on oikeanlaista apua tai siitä että hän tarjottua apua ottaisi vastaan.
Itselle apua vaikkapa perheongelmissa kannattaa yrittää hakea vaikkapa perhenuvolasta jne.: D työssäkäyvä pakkohoitoon, kun ei ota vastuuta työn ulkopuolella, vaan siirtää vastuun puolisolle? Onko mullakin nyt ongelma, mitä apua mä tarvitsen perheneuvolasta? Mahtaako mahtua enää viikkokalenteriini.
Miksi miehen pitäisi ottaa vastuu työn ulkopuolella?
Koska mies on aikuinen. Niinkuin päälle 18-vuotias nainenkin. Tuliko yllätyksenä?
...edelleen ei ole olemassa lakia johon vedoten 18 vuotiaan voisi pakottaa ottamaan vastuuta sen takia että esim. puoliso niin haluaa.
Seuraukset toki sillä voi olla jos vastuuta ei ota tai sitä ei kykene ottamaan... voi olla että ei koskaan saa puolisoa/perhettä, puoliso haluaakin erotota koska huomaa että on vastuussa esim. lasten lisäksi myös puolisosta, menetät työt jos et kyke vastaamaan siitä (puolison vastuu se ei kyllä ole)....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirränkö ongelman seuraavalle tulevalle puolisolle? :D
Minusta ikävä kyllä siirrät. Lapset oppii että et arvosta puolisoa sellaisena kuin hän on vaan yrität muuttaa häntä vastuullisemmaksi, hän ei ikään kuin kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Lisäksi lapset helposti oppii tuollaisesta parisuhteesta että toisen kuuluu ottaa vastuu jota toinen ei itselleen ota.
Tarkoitin eroa. Eli eroanko ja annan seuraavan puolison, sekä elämän kärsiä miehen ongelmasta.
:D :D Eikun siis tarkoitit että ottaisit vastuun puolisosi mahdollisesta tulevasta puolisostakin. Ihan vapaasti jos niin haluat.
No en taatusti ottaisi. :D Tarkoitin, että yritänkö selvittää vielä ongelmaan puolison kanssa. Vai luovutanko, jolloin hän siirtää ongelmansa mukanaan, jossain vaiheessa kun solmii uuden suhteen, sama ongelma on siellä. Vähän moraalinen dilemma, sisäinen taisteluni rakkaudesta ja ongelmasta. Pitkään ajattelin, että ymmärrän miehen ongelman ja autan, mutta ongelma on niin syvä, että kaikki muu tuhoutuu paitsi rakkaus. Terapiaan tms. hän ei suostu. Onko jotain tahoa, jossa opetetaan aikuista ottamaan vastuuta edes omasta elämästään? Aikuiskoulu.
Ei taida olla koulu jossa pelkästään vastuunottamista opetettaisiin ja ennen kaikkea ei olemassa lakia joka määrittäisi että aikuisen ihmisen on vastuu itsestään otettava. Jos hän on vaaraksi itselleen tai muille hänet voidaan määrätä korkeintaan pakkohoitoon.
Et voi ottaa vastuuta... edes moraalista siitä että joku toinen (seuraava puoliso) hairastaisi ottamaan vastuun miehesi (ex-miehesi) puolesta kun hän ei siihen ilmiselvästi itse kykene... et toki voi ottaa vastuuta siitäään että puolisostasi on jonkun muun huolehdittava sen jälkeen kun päättäisit erosta.Mitä sekoitat tähän jonkun seuraavan puolison vastuita, ei kiinosta mua edelleenkään seuraavat. Ellet ymmmärtänyt vieläkään, mietin ulkopuolista apua miehelleni nyt, kun hän on puolisoni. Ei ole tietoa, mistä sellaista apua saisi. Aihealue taitaa olla harvinaisempi, mihin apua lähdetään hakemaan. Yleisimmin apua ei haeta, vaan päädytään eroon. Aikuiskoulu oli vitsi, ellet tajunnut tuotakaan.
Jos mies on pakkohoidon tarpeessa apua saa esim. hätänumerosta. Muuten et oikein voi ottaa vastuuta siitä että hän haluaa itselleen apua etsiä tai siitä mikä hänestä on oikeanlaista apua tai siitä että hän tarjottua apua ottaisi vastaan.
Itselle apua vaikkapa perheongelmissa kannattaa yrittää hakea vaikkapa perhenuvolasta jne.: D työssäkäyvä pakkohoitoon, kun ei ota vastuuta työn ulkopuolella, vaan siirtää vastuun puolisolle? Onko mullakin nyt ongelma, mitä apua mä tarvitsen perheneuvolasta? Mahtaako mahtua enää viikkokalenteriini.
Miksi miehen pitäisi ottaa vastuu työn ulkopuolella?
Koska mies on aikuinen. Niinkuin päälle 18-vuotias nainenkin. Tuliko yllätyksenä?
...edelleen ei ole olemassa lakia johon vedoten 18 vuotiaan voisi pakottaa ottamaan vastuuta sen takia että esim. puoliso niin haluaa.
Seuraukset toki sillä voi olla jos vastuuta ei ota tai sitä ei kykene ottamaan... voi olla että ei koskaan saa puolisoa/perhettä, puoliso haluaakin erotota koska huomaa että on vastuussa esim. lasten lisäksi myös puolisosta, menetät työt jos et kyke vastaamaan siitä (puolison vastuu se ei kyllä ole)....
:D:D Eikö ole parisuhdelakia, oletko aivan varma? Kävitkö katsomassa Finlexistä? Hittoako sen tässä väliä, mitä mies tekee elämällään sinkkuna. Ketjussa kyse on kyse muusta. Seuraavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testitulos: olet tunnollinen työmyyrä, kumppanisi on onnellisen tietämätön että sisälläsi kiehuu, anna muillekin tilaa ja hemmottele itseäsi. Näet vaivaa, toteutat ja suunnittelet, kiitosta ei heru. Haalit lisää vastuuta, koska et luota muihin.
http://www.valomerkki.fi/aiheet/elama/mita-kertoo-metatyotesti-sinusta
-Ei pidä paikkaansa. Kumppanini kanssa on keskuteltu asiasta miljoonat kerrat, tietää mutta ei vaikutusta, on empatiakyvytön. Olen karsaasti saanut kokea, mitä kumppanin vastuuttomuus on tehnyt, en luota enää ja vastuut on pakko ottaa itselle, tai lähtee kattokin pään päältä. Hemmottele itseäsi -metatyöläis-vitsi?
"Metatyön tasaaja
Onnea! Pyrit ja onnistut jakamaan vastuuta. Huonojakin päiviä on mutta taidat vastavuoroisuuden. Jatka samaan malliin. Moni kahdehtii teitä, mikä on salaisuutenne?"Olettaisin että salaisuus piilee osin puolison valinnassa, osin siinä että molemmat pidämme tärkeänä sitä että arvostamme toisiamme, myös sitä että olemme monissa asioissa erilaisia. Minulle luontaista on huolehtia että matkalla mukana on nekin asiat joita voi ehkä tarvita, puoliso taas ottaa enemmän vastuuta jostakin muusta. Villakoirat ei nurkissa ei toisinaan haittaa kunhan joskus tulee siivottua ja molemmat ottaa siitä oman vastuunsa.
Hyvä teille.Ja kyllä allekirjoitan kohdan puolison valinnassa. Mekin olemme erilaisia, arvomaailma sama, villakoira saa olla hetken nurkassa. Erilaista meillä on, että puoliso ei ota vastuuta mistään. Matkalle lähtökohta naurattikin, kun ei ollut vaihtoehtoa että kerro puolisollesi, että on lähdössä matkalle. Hoida itse kaikki matkajärjestelyt, selvitä kohde, lennot, hotellit jne. Pakkaa laukku, käske miehesi suihkuun ja käske pukea vaatteet päälle. Kerro, että lähtö on parin tunnin päästä. Hoida viimeiset asiat, vie laukut autoon ja parin tunnin mentyä palaa vielä hakemaan mies, käske pukea ne vaatteet päälle ja tarkista, että mukana ovat rahapussi ja avaimet. Tuuppaa mies autoon ja paina kaasua.
Jos mies ei tiedä olevansa lähdössä matkalle, miksi hänen pitäisi sinne lähteä tai hänet ottaa "väkisin" mukaan?
Arvaas. Alkaa teellä ja loppuu matkaan. Alan tässä tajuamaan, miten sairasta meillä on.
Oikeastaan ihan sama mistä matkasta on kyse, mutta miksi sinun pitää ottaa vastuu siitä että mies on mukana matkalla, jos hän ei siitä itse ota vastuuta olkoot kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuin oma mieheni. Stressaa kun tuntuu,että on yksi lapsista. Vanhempi lapsista (poika) on isänsä kanssa samaa maata. Niin isä kuin poikakin voivat kuitata päivittäin kaiken sillä, että "unohdin". Niin olen yrittänyt kasvattaa pojasta hieman erilaista, mutta tuntuu mahdottomalta tehtävältä - onko sitten miehinen ominaisuus mille ei voi mitään vai onko jollakin vinkkejä. Mies muuten hyvä ja välittää perheestä ja lapsista, mutta tämä asia hiertää jatkuvasti ja tuo stressiä kun joudun pyörittämään koko perheen asiat. En voi luottaa siihen, että kyllä mies hoitaa jos ei muuten niin ohjeiden mukaan. Kauppareissutkin olisi parempi hoitaa itse, koska miehellle pitäisi olla niin tarkka kauppalista, että helpommin käy itse kaupassa. Harmi vain, että pakko jakaa kauppakäynnit myös miehelle painavien tavaroiden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testitulos: olet tunnollinen työmyyrä, kumppanisi on onnellisen tietämätön että sisälläsi kiehuu, anna muillekin tilaa ja hemmottele itseäsi. Näet vaivaa, toteutat ja suunnittelet, kiitosta ei heru. Haalit lisää vastuuta, koska et luota muihin.
http://www.valomerkki.fi/aiheet/elama/mita-kertoo-metatyotesti-sinusta
-Ei pidä paikkaansa. Kumppanini kanssa on keskuteltu asiasta miljoonat kerrat, tietää mutta ei vaikutusta, on empatiakyvytön. Olen karsaasti saanut kokea, mitä kumppanin vastuuttomuus on tehnyt, en luota enää ja vastuut on pakko ottaa itselle, tai lähtee kattokin pään päältä. Hemmottele itseäsi -metatyöläis-vitsi?
"Metatyön tasaaja
Onnea! Pyrit ja onnistut jakamaan vastuuta. Huonojakin päiviä on mutta taidat vastavuoroisuuden. Jatka samaan malliin. Moni kahdehtii teitä, mikä on salaisuutenne?"Olettaisin että salaisuus piilee osin puolison valinnassa, osin siinä että molemmat pidämme tärkeänä sitä että arvostamme toisiamme, myös sitä että olemme monissa asioissa erilaisia. Minulle luontaista on huolehtia että matkalla mukana on nekin asiat joita voi ehkä tarvita, puoliso taas ottaa enemmän vastuuta jostakin muusta. Villakoirat ei nurkissa ei toisinaan haittaa kunhan joskus tulee siivottua ja molemmat ottaa siitä oman vastuunsa.
Hyvä teille.Ja kyllä allekirjoitan kohdan puolison valinnassa. Mekin olemme erilaisia, arvomaailma sama, villakoira saa olla hetken nurkassa. Erilaista meillä on, että puoliso ei ota vastuuta mistään. Matkalle lähtökohta naurattikin, kun ei ollut vaihtoehtoa että kerro puolisollesi, että on lähdössä matkalle. Hoida itse kaikki matkajärjestelyt, selvitä kohde, lennot, hotellit jne. Pakkaa laukku, käske miehesi suihkuun ja käske pukea vaatteet päälle. Kerro, että lähtö on parin tunnin päästä. Hoida viimeiset asiat, vie laukut autoon ja parin tunnin mentyä palaa vielä hakemaan mies, käske pukea ne vaatteet päälle ja tarkista, että mukana ovat rahapussi ja avaimet. Tuuppaa mies autoon ja paina kaasua.
Jos mies ei tiedä olevansa lähdössä matkalle, miksi hänen pitäisi sinne lähteä tai hänet ottaa "väkisin" mukaan?
Arvaas. Alkaa teellä ja loppuu matkaan. Alan tässä tajuamaan, miten sairasta meillä on.
Oikeastaan ihan sama mistä matkasta on kyse, mutta miksi sinun pitää ottaa vastuu siitä että mies on mukana matkalla, jos hän ei siitä itse ota vastuuta olkoot kotona?
Tajusin, että matka jolle mies ei tajunnut olevansa lähdössä oli miehen oma työmatka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testitulos: olet tunnollinen työmyyrä, kumppanisi on onnellisen tietämätön että sisälläsi kiehuu, anna muillekin tilaa ja hemmottele itseäsi. Näet vaivaa, toteutat ja suunnittelet, kiitosta ei heru. Haalit lisää vastuuta, koska et luota muihin.
http://www.valomerkki.fi/aiheet/elama/mita-kertoo-metatyotesti-sinusta
-Ei pidä paikkaansa. Kumppanini kanssa on keskuteltu asiasta miljoonat kerrat, tietää mutta ei vaikutusta, on empatiakyvytön. Olen karsaasti saanut kokea, mitä kumppanin vastuuttomuus on tehnyt, en luota enää ja vastuut on pakko ottaa itselle, tai lähtee kattokin pään päältä. Hemmottele itseäsi -metatyöläis-vitsi?
"Metatyön tasaaja
Onnea! Pyrit ja onnistut jakamaan vastuuta. Huonojakin päiviä on mutta taidat vastavuoroisuuden. Jatka samaan malliin. Moni kahdehtii teitä, mikä on salaisuutenne?"Olettaisin että salaisuus piilee osin puolison valinnassa, osin siinä että molemmat pidämme tärkeänä sitä että arvostamme toisiamme, myös sitä että olemme monissa asioissa erilaisia. Minulle luontaista on huolehtia että matkalla mukana on nekin asiat joita voi ehkä tarvita, puoliso taas ottaa enemmän vastuuta jostakin muusta. Villakoirat ei nurkissa ei toisinaan haittaa kunhan joskus tulee siivottua ja molemmat ottaa siitä oman vastuunsa.
Hyvä teille.Ja kyllä allekirjoitan kohdan puolison valinnassa. Mekin olemme erilaisia, arvomaailma sama, villakoira saa olla hetken nurkassa. Erilaista meillä on, että puoliso ei ota vastuuta mistään. Matkalle lähtökohta naurattikin, kun ei ollut vaihtoehtoa että kerro puolisollesi, että on lähdössä matkalle. Hoida itse kaikki matkajärjestelyt, selvitä kohde, lennot, hotellit jne. Pakkaa laukku, käske miehesi suihkuun ja käske pukea vaatteet päälle. Kerro, että lähtö on parin tunnin päästä. Hoida viimeiset asiat, vie laukut autoon ja parin tunnin mentyä palaa vielä hakemaan mies, käske pukea ne vaatteet päälle ja tarkista, että mukana ovat rahapussi ja avaimet. Tuuppaa mies autoon ja paina kaasua.
Jos mies ei tiedä olevansa lähdössä matkalle, miksi hänen pitäisi sinne lähteä tai hänet ottaa "väkisin" mukaan?
Arvaas. Alkaa teellä ja loppuu matkaan. Alan tässä tajuamaan, miten sairasta meillä on.
Oikeastaan ihan sama mistä matkasta on kyse, mutta miksi sinun pitää ottaa vastuu siitä että mies on mukana matkalla, jos hän ei siitä itse ota vastuuta olkoot kotona?
Tajusin, että matka jolle mies ei tajunnut olevansa lähdössä oli miehen oma työmatka.
Sitä parmmalla syyllä en ottaisi vastuuta siitä että mies on matkassa. Miehen työmatka se on eikä minun.
Vierailija kirjoitti:
Mies muuten hyvä ja välittää perheestä ja lapsista, mutta...
Hmm... miten hyvyys ja välittäminen ilmenee ellei mies kykyne ja halua ottaa mistään vastuuta?
Meillä kävi exän kanssa joskus niin, että olin työpaikan illanvietossa ja ala-asteikäinen lapsi soitti minulle että on nälkä. Exä kuulemma vaan pelasi tietokonepelejä. Aika pian tämän jälkeen tuli ero, helvetin pitkään kyllä jaksoinkin. Lapsen ollessa pikkuvauva, mies piti isyysvapaan mutta ei tehnyt mitään muuta koko aikana kuin pelasi tietokonepelejä ja harrasteli omiaan. Ei hoitanut edes koiraa vaan kiroili ja raivosi sitten aina että koira on kussut ja paskonut eteiseen. Oli miehen toiveesta hankittu koira ja mies olisi halunnut toisenkin koiran ja lisää lapsia, jostain syystä en halunnut. Tosi moni juttu täältä osuu kyl ja uppoaa, tavaroiden hukkaamiset ja välinpitämättömyys, minun vastuuttaminen kaikesta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testitulos: olet tunnollinen työmyyrä, kumppanisi on onnellisen tietämätön että sisälläsi kiehuu, anna muillekin tilaa ja hemmottele itseäsi. Näet vaivaa, toteutat ja suunnittelet, kiitosta ei heru. Haalit lisää vastuuta, koska et luota muihin.
http://www.valomerkki.fi/aiheet/elama/mita-kertoo-metatyotesti-sinusta
-Ei pidä paikkaansa. Kumppanini kanssa on keskuteltu asiasta miljoonat kerrat, tietää mutta ei vaikutusta, on empatiakyvytön. Olen karsaasti saanut kokea, mitä kumppanin vastuuttomuus on tehnyt, en luota enää ja vastuut on pakko ottaa itselle, tai lähtee kattokin pään päältä. Hemmottele itseäsi -metatyöläis-vitsi?
"Metatyön tasaaja
Onnea! Pyrit ja onnistut jakamaan vastuuta. Huonojakin päiviä on mutta taidat vastavuoroisuuden. Jatka samaan malliin. Moni kahdehtii teitä, mikä on salaisuutenne?"Olettaisin että salaisuus piilee osin puolison valinnassa, osin siinä että molemmat pidämme tärkeänä sitä että arvostamme toisiamme, myös sitä että olemme monissa asioissa erilaisia. Minulle luontaista on huolehtia että matkalla mukana on nekin asiat joita voi ehkä tarvita, puoliso taas ottaa enemmän vastuuta jostakin muusta. Villakoirat ei nurkissa ei toisinaan haittaa kunhan joskus tulee siivottua ja molemmat ottaa siitä oman vastuunsa.
Hyvä teille.Ja kyllä allekirjoitan kohdan puolison valinnassa. Mekin olemme erilaisia, arvomaailma sama, villakoira saa olla hetken nurkassa. Erilaista meillä on, että puoliso ei ota vastuuta mistään. Matkalle lähtökohta naurattikin, kun ei ollut vaihtoehtoa että kerro puolisollesi, että on lähdössä matkalle. Hoida itse kaikki matkajärjestelyt, selvitä kohde, lennot, hotellit jne. Pakkaa laukku, käske miehesi suihkuun ja käske pukea vaatteet päälle. Kerro, että lähtö on parin tunnin päästä. Hoida viimeiset asiat, vie laukut autoon ja parin tunnin mentyä palaa vielä hakemaan mies, käske pukea ne vaatteet päälle ja tarkista, että mukana ovat rahapussi ja avaimet. Tuuppaa mies autoon ja paina kaasua.
Jos mies ei tiedä olevansa lähdössä matkalle, miksi hänen pitäisi sinne lähteä tai hänet ottaa "väkisin" mukaan?
Arvaas. Alkaa teellä ja loppuu matkaan. Alan tässä tajuamaan, miten sairasta meillä on.
Oikeastaan ihan sama mistä matkasta on kyse, mutta miksi sinun pitää ottaa vastuu siitä että mies on mukana matkalla, jos hän ei siitä itse ota vastuuta olkoot kotona?
Tajusin, että matka jolle mies ei tajunnut olevansa lähdössä oli miehen oma työmatka.
Jestas. Meillä on miehellä ollut taas hankala vaihe, jolloin aivan kaikki tuntuu kaatuvan (ja usein kaatuukin) minun niskaani, mutta tämän ketjun ja aivan erityisesti tämän matkaviestin myötä tunnen silti olevani väsymyksen hetkinäkin onnekas, mikäli terveissäkin miehissä on tuollaisia. Todella mielenkiintoinen ketju.
Se sivusta huudellut bipon vaimo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten rakentamat omakotitalot, miehen tulot ja lompakko kuitenkin kelpaa, mikään muu ei?
Paljonkos aloittajan osuus on perheen tuloista?
Alkuvaiheessa suhdettamme mies opiskeli 2 vuotta työttömyyskorvauksilla ja minä elätin meidät. Maksoin asuntolainat ja autokin oli minun. Ennen äitiyslomaa tein kahta työtä (päivätyön lisäksi freelancerina kovatuloista asiantuntijatyötä). Äitiyspäivärahani vastaa miehen tämän hetkistä työtuloa. Nyt on kaksi autoa ja asunto ostettu yhteisillä rahoilla niin, että minun aiempaa asuntoani ja autoani on käytetty niiden maksuun. Kotihoidon tuelle aion pian jäädä "lompakkoloisimaan", koska on minun vuoroni olla elätettävänä. Samalla kasavatan YHTEISIÄ lapsiamme ihan ilman palkkaa. Oliko muita kysymyksiä?
Ap
Ja lisätään vielä, että vaikka teon kahta työtä, niin kotitöitä jouduin silti tekemään. Ruuanlaittoa, imurointia, tavaroiden järjestelyä, tiskausta. Ja silloin ei ollut edes pihahommia hoidettavana kun asuttiin kerrostalossa.
Ap
Ja näitä et tekisi laisinkaan ilman lapsia? Kynttiläkuppien siirtely on olennaista lasten synnyttyä?
Mies pakotti sinut raskaaksi ilman suostumustasi?
Valitsit sitten miehesi mielestäsi oikein, vastuu omista valinnoistasi on nyt lopullisesti ulkoistettu , koska sosepurkki?
Aivan, eli sinulle olisi ok tuskaa ja pyytää kaksinkertainen määrä tavaraa, koska teet niitä nytkin. Kaksi ihmistä aiheuttaa kaksinkertainen määrän siivottavaa, joten olisi suotavaa, että ihan kaikki ei kaatuisi toisen niskaan. Kynttiläkuppeja en siirtele, mutta jos sinulla olisi pieniä lapsia, ymmärtäisit, että lattiapinnat vuorsantuu päivittäin leluilla, kirjoilla, kauhoilla, ja oikeastaan kaikella, mitä ei ole asetettu yli 1,7 metrin korkeuteen (lapsen pituus tuolilla, pöydällä tai vaikka lelupinon päällä seisten). Se, että mieheni ei ota enempää vastuuta, ei ole minun vikani, vaan miehen ongelma, johon koitan löytää apua tai edes tukea. Toivottavasti sinunkin ongelmiisi kommentit ovat vain luokkaa "mitäs teit menneisyydessä valinnan X etkä kristallipallolla katsonut, että tulevaisuudessa se tuottaa ongelmia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testitulos: olet tunnollinen työmyyrä, kumppanisi on onnellisen tietämätön että sisälläsi kiehuu, anna muillekin tilaa ja hemmottele itseäsi. Näet vaivaa, toteutat ja suunnittelet, kiitosta ei heru. Haalit lisää vastuuta, koska et luota muihin.
http://www.valomerkki.fi/aiheet/elama/mita-kertoo-metatyotesti-sinusta
-Ei pidä paikkaansa. Kumppanini kanssa on keskuteltu asiasta miljoonat kerrat, tietää mutta ei vaikutusta, on empatiakyvytön. Olen karsaasti saanut kokea, mitä kumppanin vastuuttomuus on tehnyt, en luota enää ja vastuut on pakko ottaa itselle, tai lähtee kattokin pään päältä. Hemmottele itseäsi -metatyöläis-vitsi?
"Metatyön tasaaja
Onnea! Pyrit ja onnistut jakamaan vastuuta. Huonojakin päiviä on mutta taidat vastavuoroisuuden. Jatka samaan malliin. Moni kahdehtii teitä, mikä on salaisuutenne?"Olettaisin että salaisuus piilee osin puolison valinnassa, osin siinä että molemmat pidämme tärkeänä sitä että arvostamme toisiamme, myös sitä että olemme monissa asioissa erilaisia. Minulle luontaista on huolehtia että matkalla mukana on nekin asiat joita voi ehkä tarvita, puoliso taas ottaa enemmän vastuuta jostakin muusta. Villakoirat ei nurkissa ei toisinaan haittaa kunhan joskus tulee siivottua ja molemmat ottaa siitä oman vastuunsa.
Hyvä teille.Ja kyllä allekirjoitan kohdan puolison valinnassa. Mekin olemme erilaisia, arvomaailma sama, villakoira saa olla hetken nurkassa. Erilaista meillä on, että puoliso ei ota vastuuta mistään. Matkalle lähtökohta naurattikin, kun ei ollut vaihtoehtoa että kerro puolisollesi, että on lähdössä matkalle. Hoida itse kaikki matkajärjestelyt, selvitä kohde, lennot, hotellit jne. Pakkaa laukku, käske miehesi suihkuun ja käske pukea vaatteet päälle. Kerro, että lähtö on parin tunnin päästä. Hoida viimeiset asiat, vie laukut autoon ja parin tunnin mentyä palaa vielä hakemaan mies, käske pukea ne vaatteet päälle ja tarkista, että mukana ovat rahapussi ja avaimet. Tuuppaa mies autoon ja paina kaasua.
Jos mies ei tiedä olevansa lähdössä matkalle, miksi hänen pitäisi sinne lähteä tai hänet ottaa "väkisin" mukaan?
Arvaas. Alkaa teellä ja loppuu matkaan. Alan tässä tajuamaan, miten sairasta meillä on.
Oikeastaan ihan sama mistä matkasta on kyse, mutta miksi sinun pitää ottaa vastuu siitä että mies on mukana matkalla, jos hän ei siitä itse ota vastuuta olkoot kotona?
Tajusin, että matka jolle mies ei tajunnut olevansa lähdössä oli miehen oma työmatka.
Jestas. Meillä on miehellä ollut taas hankala vaihe, jolloin aivan kaikki tuntuu kaatuvan (ja usein kaatuukin) minun niskaani, mutta tämän ketjun ja aivan erityisesti tämän matkaviestin myötä tunnen silti olevani väsymyksen hetkinäkin onnekas, mikäli terveissäkin miehissä on tuollaisia. Todella mielenkiintoinen ketju.
Se sivusta huudellut bipon vaimo
Matkamiehellä ei näy edes bipon merkkejä. :D
Ei taida olla koulu jossa pelkästään vastuunottamista opetettaisiin ja ennen kaikkea ei olemassa lakia joka määrittäisi että aikuisen ihmisen on vastuu itsestään otettava. Jos hän on vaaraksi itselleen tai muille hänet voidaan määrätä korkeintaan pakkohoitoon.
Et voi ottaa vastuuta... edes moraalista siitä että joku toinen (seuraava puoliso) hairastaisi ottamaan vastuun miehesi (ex-miehesi) puolesta kun hän ei siihen ilmiselvästi itse kykene... et toki voi ottaa vastuuta siitäään että puolisostasi on jonkun muun huolehdittava sen jälkeen kun päättäisit erosta.