Mies unohti - taas kerran

No niin, olen tänään pyrkinyt ratkomaan perheemme nalkutusongelmaa asettelemalla ympäri kotia muistutuslappuja normaaleista asioista. Ja kas kummaa, kodissamme on poikkeuksellisesti ruokailun jälkeen astiat siirtyneet tiskipöydälle, mies on kesken päivän kerännyt lasten kanssa leluja lattioilta, sammuttanut valoja lähtiessään huoneesta ym. asioita, jotka yleensä jää minun tehtäväksi vaikka niistä illan mittaan toistuvasti muistutan (eli ilmeisesti nalkutan). Lappujen jätön mies otti vastaan ihan hyvillä mielin, kun sanoin, ettei ne ole kettuiluna vaan parantamassa kotimme ilmapiiriä. Kun olen saanut osan hommista delegoitua, on päiväni ollut miljoona kertaa rennompi, vaikka olen kotitöiden touhuissa joutunut olemaankin koko päivän. Nyt ne kotityöt eivät kaikkine ylimääräisine pikkutöineen ole tuntuneet liian raskailta, vaan mahdollisilta! Ja kun nyt vielä kerran miehelle eilisestä mainitsin, hän otti palautteen rakentavana ja tuntui ymmärtävän, miksi oli erityisen ikävää, että lapselle luvattu piknik ei nyt sitten toteutunutkaan. Ehkä tästä opittiinkin jotain. Tai ehkä ei, mutta iltapäivästä lähtien meillä on ainakin ollut mukavaa ja kivaa täällä. :D -Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Testitulos: olet tunnollinen työmyyrä, kumppanisi on onnellisen tietämätön että sisälläsi kiehuu, anna muillekin tilaa ja hemmottele itseäsi. Näet vaivaa, toteutat ja suunnittelet, kiitosta ei heru. Haalit lisää vastuuta, koska et luota muihin.

http://www.valomerkki.fi/aiheet/elama/mita-kertoo-metatyotesti-sinusta

-Ei pidä paikkaansa. Kumppanini kanssa on keskuteltu asiasta miljoonat kerrat, tietää mutta ei vaikutusta, on empatiakyvytön. Olen karsaasti saanut kokea, mitä kumppanin vastuuttomuus on tehnyt,  en luota enää ja vastuut on pakko ottaa itselle, tai lähtee kattokin pään päältä. Hemmottele itseäsi -metatyöläis-vitsi?

"Metatyön tasaaja

Onnea! Pyrit ja onnistut jakamaan vastuuta. Huonojakin päiviä on mutta taidat vastavuoroisuuden. Jatka samaan malliin. Moni kahdehtii teitä, mikä on salaisuutenne?"

Olettaisin että salaisuus piilee osin puolison valinnassa, osin siinä että molemmat pidämme tärkeänä sitä että arvostamme toisiamme, myös sitä että olemme monissa asioissa erilaisia. Minulle luontaista on huolehtia että matkalla mukana on nekin asiat joita voi ehkä tarvita, puoliso taas ottaa enemmän vastuuta jostakin muusta. Villakoirat ei nurkissa ei toisinaan haittaa kunhan joskus tulee siivottua ja molemmat ottaa siitä oman vastuunsa.

Hyvä teille.Ja kyllä allekirjoitan kohdan puolison valinnassa. Mekin olemme erilaisia, arvomaailma sama, villakoira saa olla hetken nurkassa. Erilaista meillä on, että puoliso ei ota vastuuta mistään. Matkalle lähtökohta naurattikin, kun ei ollut vaihtoehtoa että kerro puolisollesi, että on lähdössä matkalle. Hoida itse kaikki matkajärjestelyt, selvitä kohde, lennot, hotellit jne. Pakkaa laukku, käske miehesi suihkuun ja käske pukea vaatteet päälle. Kerro, että lähtö on parin tunnin päästä. Hoida viimeiset asiat, vie laukut autoon ja parin tunnin mentyä palaa vielä hakemaan mies, käske pukea ne vaatteet päälle ja tarkista, että mukana ovat rahapussi ja avaimet. Tuuppaa mies autoon ja paina kaasua.

Jos mies ei tiedä olevansa lähdössä matkalle, miksi hänen pitäisi sinne lähteä tai hänet ottaa "väkisin" mukaan?

Arvaas. Alkaa teellä ja loppuu matkaan. Alan tässä tajuamaan, miten sairasta meillä on.

Oikeastaan ihan sama mistä matkasta on kyse, mutta miksi sinun pitää ottaa vastuu siitä että mies on mukana matkalla, jos hän ei siitä itse ota vastuuta olkoot kotona?

Tajusin, että matka jolle mies ei tajunnut olevansa lähdössä oli miehen oma työmatka.

Sitä tässä itse nimenomaan ihmettelen itsekin ja yritän miettiä ratkaisua. Matkakaaos oli vain yksi esimerkki elämästääme, josta kerroin Metatyötestiin liittyen. Testissä kun ei mielestäni ollut kaaoskohtaa, muutamassa kohdasta puuttui myös.  Ongelman purkua lähtisin testaamaan uudella metodilla jostain muusta, kuin työmatkasta (potkut tuo vaan lisäongelmia-minulle.)

Vierailija kirjoitti:

No niin, olen tänään pyrkinyt ratkomaan perheemme nalkutusongelmaa asettelemalla ympäri kotia muistutuslappuja normaaleista asioista. Ja kas kummaa, kodissamme on poikkeuksellisesti ruokailun jälkeen astiat siirtyneet tiskipöydälle, mies on kesken päivän kerännyt lasten kanssa leluja lattioilta, sammuttanut valoja lähtiessään huoneesta ym. asioita, jotka yleensä jää minun tehtäväksi vaikka niistä illan mittaan toistuvasti muistutan (eli ilmeisesti nalkutan). Lappujen jätön mies otti vastaan ihan hyvillä mielin, kun sanoin, ettei ne ole kettuiluna vaan parantamassa kotimme ilmapiiriä. Kun olen saanut osan hommista delegoitua, on päiväni ollut miljoona kertaa rennompi, vaikka olen kotitöiden touhuissa joutunut olemaankin koko päivän. Nyt ne kotityöt eivät kaikkine ylimääräisine pikkutöineen ole tuntuneet liian raskailta, vaan mahdollisilta! Ja kun nyt vielä kerran miehelle eilisestä mainitsin, hän otti palautteen rakentavana ja tuntui ymmärtävän, miksi oli erityisen ikävää, että lapselle luvattu piknik ei nyt sitten toteutunutkaan. Ehkä tästä opittiinkin jotain. Tai ehkä ei, mutta iltapäivästä lähtien meillä on ainakin ollut mukavaa ja kivaa täällä. :D -Ap

Ihana kuulla! Vuosia sitten laitoin muistilistan pöydälle, mutta en lappuja joka paikkaan. Listasta hän viivasi yli osan tekemiään ja laittoi lapun aina lehtikeräykseen (ne uudet tekemättömät hommat). NYT LAITAN lappuja ja paljon! :D :D Jos tämä onkin ollut laputuspuutettta. Mitenkäs seuranta, pitäiskö laput numeroida? Ymmärtääköhän kaverit, että meillä on uusi post-in-sisustus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies muuten hyvä ja välittää perheestä ja lapsista, mutta...

Hmm... miten hyvyys ja välittäminen ilmenee ellei mies kykyne ja halua ottaa mistään vastuuta?

Osasta asioista on yrittänyt ottaa vastuuta enemmän osasta asioista ei edes ymmärrä, mikä on ongelma (kun minä olen pyörittänyt lopulta asiat hänen puolestaan...nyt on sillekin tulossa muutosta ja osittain on tullut jo). Osa käytöksestä varmaan selittyy sillä, että mies ei tosiaan osaa arvostaa niitä asioita mitä pyöritän ja pyydän muitakin tekemään. KOetaan varmaan, että mamma marmattaa jutuiksi.

Enpä marmattanut enää iltatoimista ja saunasta. Kävin yksin saunassa ja miehellä ihmettelyä kun sauna jäi välistä ja muksut meni suoraan yöunille. Siinä oppitunti yksi. En ole mieheni äiti enkä kalenteri. Alusta asti olen tuonut sen hänelle selväksi, että kalenterina en toimi.

Miksi olet naimisissa lapsen tasolla olevan kehitysvammaisen kanssa? Eikö seksin harrastaminen tuollaisen lapsimiehen kanssa tunnu pedofilialta? Normaali mies kykenee hoitamaan eväät paikalle tai käymään läheisessä kaupassa, jos jostain käsittämättömästä syystä unohtui.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet naimisissa lapsen tasolla olevan kehitysvammaisen kanssa? Eikö seksin harrastaminen tuollaisen lapsimiehen kanssa tunnu pedofilialta? Normaali mies kykenee hoitamaan eväät paikalle tai käymään läheisessä kaupassa, jos jostain käsittämättömästä syystä unohtui.

Et muuta keksinyt? Yhtä pöllöä vastaan sinulle: normaali mies kykenee hoitamaan eväät paikalle ja käymään lähtiessä kaupassa, juomaan viinaa ja hakkaamaan puolisoaan. Tällaisen miehen kanssa tuskin seksi (raiskaus) tuntuu pedofiilihommilta, eikä mies kehitysvammaiselta. Onhan hän normaali, hän vain.

Vierailija kirjoitti:

Sinun olisi pitänyt panna piknik-kori esim keittiön pöydälle tai muualle näkyvälle paikalle, siihen paperille selkeät ohjeet,merkitä ne mukaan rulevat esim punaisella nauhalla. Laittaa tekstari ja muistutustekstari ja soitta noin vartti ennen kuin he lähtevät. Ja varata lapselle varalta jotain jotta jos mies unohtaa lapselle olisi ollut ne eväät. Been there done that.

Näin mäkin teen jos haluan miehen jotain muistavan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun olisi pitänyt panna piknik-kori esim keittiön pöydälle tai muualle näkyvälle paikalle, siihen paperille selkeät ohjeet,merkitä ne mukaan rulevat esim punaisella nauhalla. Laittaa tekstari ja muistutustekstari ja soitta noin vartti ennen kuin he lähtevät. Ja varata lapselle varalta jotain jotta jos mies unohtaa lapselle olisi ollut ne eväät. Been there done that.

Näin mäkin teen jos haluan miehen jotain muistavan...

Raskasta? Miten te jaksatte, kun jos päälle on vielä omat työt ja kaikki muu?

Tämä mieslasten ilmiö on oikeasti räjähtänyt käsiin kun nämä 80-luvulla syntyneet pullapojat ovat kasvaneet isoiksi. He ovat sitä helpolla päässyttä sukupolvea joissa äiti usein tehnyt kotona kaiken ja kantanut lautaset eteen jne. Ja ovat vielä ehtineet pariutumaan naisten kanssa, jotka elivät nuoruusvuotensa hääharhassa ruusunpunaiset lasit silmillä. Naiset kasvoivat kuitenkin aikuisiksi, ottivat vastuun perheistään. Avioerotilastot räjähtivät käsiin kun vanhemman polven naiset ottivat jalat alleen ensin ja uudet sukupolvet heräsivät, että hetkinen, eihän minunkaan tarvitse? Naiset alkoivat kiinnittää huomiota tasa-arvoon ja tiedostavat, että jos sieltä palkkakuopasta ja sukupuolirooleista halutaan eroon tarkoittaa se miehen vastuun lisäämistä perheen yhteisten asioiden vuoksi. Naisillakin on omia menoja, tyttöjen yhteisiä reissuja ja hyvä sisko-verkostoitumista. Naiset pyrkivät työelämässä miesten rinnalle mutta se on hankalaa, kun edelleen päävastuu kodin ylläpidosta jää naiselle.

Ero näyttäytyy mahdollisuutena ja viikko viikko-systeemi antaa kokonaisen viikon aikaa oman elämän rakentamiselle ja omalle ajalle. Nykynainen on itsekäs, aivan kuten miehet ovat olleet kautta aikojen.

Mun kaikki naispuoliset ystävät ovat ottamassa jalkoja alleen liitoistaan juuri siitä syystä, että tukehtuvat yksinhuoltajuuteen avioliitoissaan. He ovat päävastuussa kaikesta ja joutuvat muistuttamaan miehiä ihan naurettavista asioista kuten lasten tarpeesta lounaaseen. Kun naista ei siellä kotona ole, mies ruokkii lapset koska tietää, että muuten se olisi heitteille jättö. Kun taas nainen päätyy aina laittamaan tekstarin ja tekemään valmiiksi edellisenä iltana ruuat, mies voi jatkaa elämäänsä mieslapsena.

Mä olisin miehenä erittäin huolissani tästä ilmiöstä, missä naiset oikeasti joukkopakenevat liitoistaan. Nykypäivänä ei enää naiselle riitä se, että mies ei juo eikä se lyö, siinä pitää oikeasti olla arjen tasavertainen kumppani. Ei kukaan nainen halua nalkuttaa, nainen haluaa miehen, joka kantaa ottamansa vastuun, vaikka sitten eroamalla.

Ja jos mies ei eron jälkeen ota vastuuta, nainen voi saada tukea sosiaalitoimesta ja lastenhoitoapua, yksinhuoltajia tuetaan yhteiskunnassamme hyvin. Mutta kukaan ei auta avioliitossa olevaa naista jonka miestä ei vaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siirränkö ongelman seuraavalle tulevalle puolisolle? :D

Minusta ikävä kyllä siirrät. Lapset oppii että et arvosta puolisoa sellaisena kuin hän on vaan yrität muuttaa häntä vastuullisemmaksi, hän ei ikään kuin kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Lisäksi lapset helposti oppii tuollaisesta parisuhteesta että toisen kuuluu ottaa vastuu jota toinen ei itselleen ota.

Tarkoitin eroa. Eli eroanko ja annan seuraavan puolison, sekä elämän kärsiä miehen ongelmasta.

:D :D Eikun siis tarkoitit että ottaisit vastuun puolisosi mahdollisesta tulevasta puolisostakin. Ihan vapaasti jos niin haluat.

No en taatusti ottaisi. :D Tarkoitin, että yritänkö selvittää vielä ongelmaan puolison kanssa. Vai luovutanko, jolloin hän siirtää ongelmansa mukanaan, jossain vaiheessa kun solmii uuden suhteen, sama ongelma on siellä. Vähän moraalinen dilemma, sisäinen taisteluni rakkaudesta  ja ongelmasta. Pitkään ajattelin, että ymmärrän miehen ongelman ja autan, mutta ongelma on niin syvä, että kaikki muu tuhoutuu paitsi rakkaus. Terapiaan tms. hän ei suostu. Onko jotain tahoa, jossa opetetaan aikuista ottamaan vastuuta edes omasta elämästään? Aikuiskoulu.

Ei taida olla koulu jossa pelkästään vastuunottamista opetettaisiin ja ennen kaikkea ei olemassa lakia joka määrittäisi että aikuisen ihmisen on vastuu itsestään otettava. Jos hän on vaaraksi itselleen tai muille hänet voidaan määrätä korkeintaan pakkohoitoon.

Et voi ottaa vastuuta... edes moraalista siitä että joku toinen (seuraava puoliso) hairastaisi ottamaan vastuun miehesi (ex-miehesi) puolesta kun hän ei siihen ilmiselvästi itse kykene... et toki voi ottaa vastuuta siitäään että puolisostasi on jonkun muun huolehdittava sen jälkeen kun päättäisit erosta.

Mitä sekoitat tähän jonkun seuraavan puolison vastuita, ei kiinosta mua edelleenkään seuraavat. Ellet ymmmärtänyt vieläkään, mietin ulkopuolista apua miehelleni nyt,  kun hän on puolisoni. Ei ole tietoa, mistä sellaista apua saisi. Aihealue taitaa olla harvinaisempi, mihin apua lähdetään hakemaan. Yleisimmin apua ei haeta, vaan päädytään eroon. Aikuiskoulu oli vitsi, ellet tajunnut tuotakaan.

Et voi hankkia miehelle "ulkopuolista apua" niin että siitä olisi hyötyä, jollei mies itse halua muuttua.

Nyt kun teet kaiken hänen puolestaan ja palvelet kaikin tavoin (ja hänellä näemmä on luontaista taipumusta antaa muiden nähdä vaiva puolestaan) en oikein näe miksi hän haluaisi muutosta tilanteeseen.

Ainoa mitä voit tehdä on kertoa selvin sanoin että tilanne tulee muuttumaan joka tapauksessa - joko mies ottaa itseään niskasta kiinni vapaaehtoisesti tai eroatte ja hän tekee sen pakon edessä.

Olen todella pahoillani puolestasi ja kaikkien samaan jamaan ajautuneiden puolesta. Ikävä fakta vaan on se että noin käyttäytyvä ihminen on hemmoteltu piloille, eikä se siitä parane ilman jonkinlaista pakkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten rakentamat omakotitalot, miehen tulot ja lompakko kuitenkin kelpaa, mikään muu ei?

Paljonkos aloittajan osuus on perheen tuloista?

Talo on puoliksi maksettu, kutn kaikki muukin. Koulutustaso sama ja tulot samat. Kaikki matatyö eli se kuluttava osuus minulla.

Ja mies kuitenkin oli se joka vinkui, että hankitaan lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten rakentamat omakotitalot, miehen tulot ja lompakko kuitenkin kelpaa, mikään muu ei?

Paljonkos aloittajan osuus on perheen tuloista?

Talo on puoliksi maksettu, kutn kaikki muukin. Koulutustaso sama ja tulot samat. Kaikki matatyö eli se kuluttava osuus minulla.

Ja mies kuitenkin oli se joka vinkui, että hankitaan lapsia?

Meillä vinkui, en suostunut. Kaksii lasta kerralla tuntui liian isolta pallolta minulle.

Moniko teistä ei ottaisi ilmaista, luotettavaa, henkilökohtaista palvelijaa?

Ongelma on siinä että tietyllä ihmistyypillä se huono fiilis mikä tulee toisen "hyväksikäyttämisestä" on pienempi kuin se huono fiilis, mikä tulisi rasittavien asioitten hoitamisesta itse.

Siipeilijä valitettavasti oppii ottamaan avun itsestäänselvyytenä eikä ihan loppupeleissä kunnioita tai arvosta sen antajaa niin paljoa kuin kuuluisi. Voi olla, että toisenkin hyvinvointi häntä kiinnostaa, mutta oma hyvinvointi silti enemmän.

-234

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin miehenä erittäin huolissani tästä ilmiöstä, missä naiset oikeasti joukkopakenevat liitoistaan. Nykypäivänä ei enää naiselle riitä se, että mies ei juo eikä se lyö, siinä pitää oikeasti olla arjen tasavertainen kumppani. Ei kukaan nainen halua nalkuttaa, nainen haluaa miehen, joka kantaa ottamansa vastuun, vaikka sitten eroamalla.

En jotenkin usko että ero olisi jotenkin ihmeellinen taikasauva jolla mies saadaan ottamaan vastuuta. Jotkut tajuaa vasta siinä vaiheessa että kukaan ei enää ole heidän puolestaan sitä vastuuta ottamassa, mutta kyllä sen ennen pitkää mies tajuaa myös avioliitossa jos nainen ei hänen puolestaan vastuuta kanna että se kuuluu hänelle. Jossain mielessä edelleen kai ajatellaan että naisen kuuluu se vastuu kotona ja lapsista ottaa (toisilla näemmä edelleen on se ajatus että heidän on otettava vastuu vaikkapa siitä että mies muistaa lähteä työmatkalle), mutta kyllä siitä ajattelutavasta on mahdollista oppia myös luopumaan.

Me olemme 80-luvun alkupäässä syntynyt lapseton pariskunta. Miehellä kotona äiti teki kaiken; siivosi, pesi pyykit, teki ruuan, petasi sängyt, vaihtoi lakanat. Meillä on vaihtelevat konstit auttaneet. Joskus naama punaisena raivoaminen, joskus vaan jättäen asiat hoitamatta ja miehen sitten ihmetellessä että mitäs nyt... Keskustelu auttaa muutamaksi viikoksi, ainoastaan rajummat keinot saavat pysyvämpää muutosta aikaiseksi. Lasta en tuon kanssa kuitenkaan tekisi ikipäivänä, sen verran on itsesuojeluvaistoa. Kahdestaan asuessa homma toimii siedettävästi.

Täytyy silti sanoa, että osa asioista jotka hoidan hänen puolestaan, on sellaisia ettei olisi pakko. Silloin ne asiat vaan jäisivät hoitamatta (esim sukulaislasten joulu- ja synttärilahjat), koska mies tietoisesti mieluummin jättää ne hoitamatta kuin paneutuu asiaan. Minä sitten hoidan, koska itse koen sen olevan samalla välien pitämistä kyseisten lasten vanhempiin.

Vaimo on samanlainen unohtelija.

Johtuu yksinkertaisesti siitä ettei enää välitä susta.

Mitähän se kierrosten ottaminen hyödyttää?

Vierailija kirjoitti:

Me olemme 80-luvun alkupäässä syntynyt lapseton pariskunta. Miehellä kotona äiti teki kaiken; siivosi, pesi pyykit, teki ruuan, petasi sängyt, vaihtoi lakanat. Meillä on vaihtelevat konstit auttaneet. Joskus naama punaisena raivoaminen, joskus vaan jättäen asiat hoitamatta ja miehen sitten ihmetellessä että mitäs nyt... Keskustelu auttaa muutamaksi viikoksi, ainoastaan rajummat keinot saavat pysyvämpää muutosta aikaiseksi. Lasta en tuon kanssa kuitenkaan tekisi ikipäivänä, sen verran on itsesuojeluvaistoa. Kahdestaan asuessa homma toimii siedettävästi.

Täytyy silti sanoa, että osa asioista jotka hoidan hänen puolestaan, on sellaisia ettei olisi pakko. Silloin ne asiat vaan jäisivät hoitamatta (esim sukulaislasten joulu- ja synttärilahjat), koska mies tietoisesti mieluummin jättää ne hoitamatta kuin paneutuu asiaan. Minä sitten hoidan, koska itse koen sen olevan samalla välien pitämistä kyseisten lasten vanhempiin.

Sama. Miehellä juuri tuollainen koti lapsena, jossa kaikki tuotiin eteen tai vanhemmat tekivät puolesta. Mies on aiiivan kädetön. Naisen raivo on se, joka herättää miehen nostamaan takapuolensa tuolista ja skarppaamaan. Niin että seinät tutisevat kälätyksestä. Anteeksi naapurit. Lasta ei sentään meille tule.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän se kierrosten ottaminen hyödyttää?

Esimerkiksi nostattaa muistoja lapsuudenkodista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä mieslasten ilmiö on oikeasti räjähtänyt käsiin kun nämä 80-luvulla syntyneet pullapojat ovat kasvaneet isoiksi. He ovat sitä helpolla päässyttä sukupolvea joissa äiti usein tehnyt kotona kaiken ja kantanut lautaset eteen jne. Ja ovat vielä ehtineet pariutumaan naisten kanssa, jotka elivät nuoruusvuotensa hääharhassa ruusunpunaiset lasit silmillä. Naiset kasvoivat kuitenkin aikuisiksi, ottivat vastuun perheistään. Avioerotilastot räjähtivät käsiin kun vanhemman polven naiset ottivat jalat alleen ensin ja uudet sukupolvet heräsivät, että hetkinen, eihän minunkaan tarvitse? Naiset alkoivat kiinnittää huomiota tasa-arvoon ja tiedostavat, että jos sieltä palkkakuopasta ja sukupuolirooleista halutaan eroon tarkoittaa se miehen vastuun lisäämistä perheen yhteisten asioiden vuoksi. Naisillakin on omia menoja, tyttöjen yhteisiä reissuja ja hyvä sisko-verkostoitumista. Naiset pyrkivät työelämässä miesten rinnalle mutta se on hankalaa, kun edelleen päävastuu kodin ylläpidosta jää naiselle.

Ero näyttäytyy mahdollisuutena ja viikko viikko-systeemi antaa kokonaisen viikon aikaa oman elämän rakentamiselle ja omalle ajalle. Nykynainen on itsekäs, aivan kuten miehet ovat olleet kautta aikojen.

Mun kaikki naispuoliset ystävät ovat ottamassa jalkoja alleen liitoistaan juuri siitä syystä, että tukehtuvat yksinhuoltajuuteen avioliitoissaan. He ovat päävastuussa kaikesta ja joutuvat muistuttamaan miehiä ihan naurettavista asioista kuten lasten tarpeesta lounaaseen. Kun naista ei siellä kotona ole, mies ruokkii lapset koska tietää, että muuten se olisi heitteille jättö. Kun taas nainen päätyy aina laittamaan tekstarin ja tekemään valmiiksi edellisenä iltana ruuat, mies voi jatkaa elämäänsä mieslapsena.

Mä olisin miehenä erittäin huolissani tästä ilmiöstä, missä naiset oikeasti joukkopakenevat liitoistaan. Nykypäivänä ei enää naiselle riitä se, että mies ei juo eikä se lyö, siinä pitää oikeasti olla arjen tasavertainen kumppani. Ei kukaan nainen halua nalkuttaa, nainen haluaa miehen, joka kantaa ottamansa vastuun, vaikka sitten eroamalla.

Ja jos mies ei eron jälkeen ota vastuuta, nainen voi saada tukea sosiaalitoimesta ja lastenhoitoapua, yksinhuoltajia tuetaan yhteiskunnassamme hyvin. Mutta kukaan ei auta avioliitossa olevaa naista jonka miestä ei vaan kiinnosta.

Naisasianainen onanoimassa.