Lue keskustelun säännöt.
Siis oikeastiko minun pitää aloittaa työarki ja raataminen TAAS :´(
06.08.2016 |
Olen henkisesti ihan loppu, syitä on muitakin kuin työn epämiellyttävyys, huono työilmapiiri, työnkuvan muuttuminen entistäkin kurjemmaksi jne ja koen että en todellakaan jaksaisi. Ja ma sekin helvetti olisi taas aloitettava eikä seuraavasta vapaasta mitään tietoakaan, ehkä jouluna pari päivää.
Olen niin ahdistunut ja synkässä paikassa oloni ja mieleni kanssa etten edes saa itkettyä.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Miten joku kehtaa valittaa vaikka on pysyvässä työsuhteessa! Itse en voi edes haaveilla tuollaisesta vaikka olen maisteri :( antaisin mitä vaan pysyvästä työpaikasta, mitä väliä jos välillä ketuttaa, kyllä se on sama homma näissä puolen vuoden määräaikaisissa. Päälle vielä ahdistus työn jatkumisesta. Aina pitää mielistellä ettei menetä työtään. Ja säästää rahaa, koska milloinkaan ei voi tietää mikä on viimeinen työsopimus.
Ei tullut mieleen että valittaja voi olla pysyvässä työsuhteessa vaikka siivoojana tai kaupankassana eikä missään maisterin hommissa? Tuskin mikään unelmaduuni kyseessä jos ahdistus noin paha:( Aivan sata varmasti sinäkin saat vakkari sopimuksen johonkin cittarin kassalle jos asenne on noin kohillaan. Eikä tarvi tehdä mitään sen suurempia uhrauksia senkun menet vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän palkallista sairauslomaa saa henkisistä syistä, burn out tms ei siihen oikeuta. Jos todetaan paha/vaikea masennus asia eri mutta työterv.lääkärit eivät hevillä pahaa masennusta diagnosoi, juurikin sen takia että sitten pitäisi työntekijä "päästää" palkalliselle sairauslomalle.
Vuorotteluvapaa edellyttää 20v työhistoriaa ja minulla sitä on takana vasta 13v.
ap
Hae opiskelemaan alaa joka kiinnostaa. Opintotuella ja lainalla pärjää ihan kohtalaisesti! Nykyään on myös paljon etäopiskelua ainakin amk:ssa jossa itse opiskelen. Siinä sivussa ehtii hyvin käydä 10h/vko töissä. Minulla ei ole lapsia kylläkään mutta opiskelu ei vie sen enempää aikaa kuin kokopäivätyö. Jos nyt sinnittelet vuoden töissä ja säästät rahaa opintovuosille niin voisit jo ensi keväänä hakea kouluun. Koulusta voi myös pitää taukoa jos tuntuu että rahat ei riitä elämiseen. Sitten käyt välillä töissä. Veroprosentti on muuten paljon pienempi kun olet opiskelija :) itselläni vain 4% joten pienipalkkainen osa-aikatyö koulun ohella on ihan kannattavaa! Voisit harkita myös oppisopimuskoulutusta. Siitä saa palkkaa ja työpaikan.
Mä oon ollut reilun vuoden putkeen töissä ja nyt jo tuntuu vastenmieliseltä. Ala ei ole oma, töissä on tylsää, aika matelee, arkena ei kerkeä eikä jaksa mitään. Itkettää melkein mennä kesäloman jälkeen töihin. Pitäs olla onnellinen, että edes on töitä. Tämähän on vasta pintaraapaisu, tuun tekemään töitä vielä monta kymmentä vuotta. Nyt lohduttaa sentään se, että työ on määräaikaista ja säästän matkustamiseen. Mitä tämän jälkeen? En todellakaan tiedä. Varmaan pitää kääntyä saman firman puoleen kyselemään töitä, jos muutakaan ei ole.
Mitä oikeasti tehdä, kun ei tiedä mikä on se oma juttu? Hakea opiskelemaan jotain ehkä ihan kivaa? Entä jos on opintolainaa niin paljon, että ei voi oikein lisääkään ottaa? Ja jos ei töitä saa? Argh, elämä tuntuu toivottomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jeesus, aivan kuin omakirjoittama aloitusviesti. Ahdistaa maanantai ja vihaan töitäni, josta maksetaan naurettavan vähän mutta odotetaan 12/5 sitoutumista. Työkaverit on epämiellyttäviä ja jatkuvasti vastaan joka suuntaan työni jäljestä. Olen kandi.
Ei pysty enää. Käyn vain zombeilemassa pakolliset jotta lapset saavat leivän pöytään saatana.
I feel your pain sis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus pitää uskaltaa päästää irti ja hypätä tuntemattomaan. Vaikka haluat olla perheessä myös tienaamassa, niin ei se teidän yhteistä eloa auta, jos olet masentunut huonon työpaikan takia.
Suosittelen, että keskustelet asiasta miehesikin kanssa. Veikkaan, että hän haluaa ennemmin onnellisen kumppanin itselleen, vaikka se tarkottaisi hetkellistä muutosta raha-asioihin. Työn ei tarvitse olla hauskaa, mutta kyllä sen pitää olla sen verran mielekästä, että siellä kannattaa aikaansa viettää.
Miettikää ja pohtikaa vaihtoehtoja. Hän on toivottavasti paras tukesi teillä, kuin av.
Minä olin viime vuoden lopussa samanlaisessa tilanteessa. Olin väsynyt työhöni, ilmapiiri ei ollut hyvä,työ raskasta fyysisesti (olkapää alkoi jo vihoittelemaan), unettomuutta jne.. sitten eräs päivä hain kouluun. En tosissani,kunhan vain heittelin "verkkoja veteen". No niin siinä kävi että pääsin opiskelemaan. Irtisanouduin enkä päivääkään ole katunut. Lapsia on minulla 3 ja vaikka opintotuella ei juhlita,niin aina se edellisen työpaikkani voittaa. Kannattaa oikeasti miettiä oletko valmis ajamaan itsesi loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on selvä, että mieheni ei minua kannusta irtisanoutumaan, ei ikinä. Taisin jo aiemmin mainita, että olen vuosikausia ollut pätkätöissä ja säännöllisesti työttömänä ja tuloni olivat sen mukaisia. Se on yksi asia josta mieheni on aina välillä "avautunut", miten tulotasoni on aiheuttanut sitä ja tätä pa*skaa ja ahdistusta ja taloudellista huolta ja stressiä hänelle(kin). Kun ei tämä norm palkkanikaan hirmu juhlittava ole. Eli se on TÄYSIN pois laskuista se vaihtoehto, että voisin irtisanoutua ja ottaa vielä karenssinkin siihen päälle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Se on selvä, että mieheni ei minua kannusta irtisanoutumaan, ei ikinä. Taisin jo aiemmin mainita, että olen vuosikausia ollut pätkätöissä ja säännöllisesti työttömänä ja tuloni olivat sen mukaisia. Se on yksi asia josta mieheni on aina välillä "avautunut", miten tulotasoni on aiheuttanut sitä ja tätä pa*skaa ja ahdistusta ja taloudellista huolta ja stressiä hänelle(kin). Kun ei tämä norm palkkanikaan hirmu juhlittava ole. Eli se on TÄYSIN pois laskuista se vaihtoehto, että voisin irtisanoutua ja ottaa vielä karenssinkin siihen päälle.
ap
Etkö itse ymmärrä, että et jaksaa kauan. Fysiikkasi pettää tai psyyke tai molemmat. Olet jo vakavasti työuupunut, eikä masennuskaan ole kaukana. Ihminen ei ole kone. Eikö miehesi välitä hyvinvoinnistasi.Oletteko kuulleet sairauslomasta? Miksi et menisi työterveyteen, ei tuo ole tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
My maatheer vaas aa marttyyr, my pradeer was aa marthyyr...
Olen ollutkin työterveydessä alkuvuodesta ja alkukesästä, vaikkakin eri syistä mutta silti. Siellä oli kattavat paperit jotka piti täytellä ja tehdä. Alkuvuodesta masennustestin tulos oli aika huono (olisko pisteet olleet 25..) mutta ei kuulema tarvetta lääkitykselle eikä sairauslomalle ja toisella käynnillä tulos oli hieman parempi. Se johtui varmaankin alkavasta kesälomasta ja siitä etten tiennyt työnkuvani muuttumisesta huonompaan. Eikä avioliittoni ollut tässä jamassa kuin nyt.
Nyt sitten tilanne tämä ja huomenna alkaa työt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
My maatheer vaas aa marttyyr, my pradeer was aa marthyyr...
Siellä huutelee ihminen joka ei pysty käsittämään sitä, että voi olla tilanteita elämässä jolloin velloo paskassa eikä valoa/realistisia ratkaisuvaihtoehtoja näy missään, ihan ilman marttyyriyttäkin. Menee ilm yli sinun älykkyysosamäärän, kun et sitä tajua.
ap
Itsekin teen vuoden sijaisuutta, alalla joka on aina tuntunut omalta. Suurin osa on jo onneksi lusittu. Joka päivä ottaa päähän kyseinen työpaikka, haluaisin irtisanoutua mutten voi koska tästä kaupungista en tule ikinä töitä saamaan sen jälkeen kys. Alalta. Meidän yksikössä on vaan ihan huono esimies ja ne lähimmät työkaverit ja kaikki älyttömätkin jutut aina onnistuu meillä. Ottaa sekin päähän? kun tietää ettei tässä tapauksessa oo mitään vakinaistamisen mahdollisuutta ja että voisi sitten hakea siirtoa..Tarjolla usein vain lyhyitä sijaisuuksia. Yök. Huomenna taas olisi lomalta paluu arkeen.
Minä olen hypännyt oravanpyörästä jo ajat sitten. Nyt saan tehdä ihan mitä huvittaa :)
Hei, menet uudelleen työterveyteen. Itselläni nousi verenpaine työstressistä huomattavan korkealle, niin että jouduin tutkimuksiin keskussairaalaan. Stressi nostaa verenpainetta. Masennustestin pisteet vaihtelevat. Mene vaan uudelleen, ja kerro sama mitä tänne. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen.
Niin, sä et ole vielä totaalisen loppu, koska olet menossa töihin ja selittelet tilannetta parhain päin. Sitten kun olet totaalisen loppu, sä vaan et enää mene kun et pysty. Harmi siinä on se, että tuosta sun tilasta pystyisi vielä asiallisesti kuntoutumaan,mutta siitä totaalisen loppu -tilasta ei vältäämättä sitten enää kuntoudu ikinä. Se vasta taloudellinen yms katastrofi on. Ota tämä huomioon, oikeasti kun se päivä tulee, ette enää pysty menemään, on mahdollisesti tilanne jo liian pitkällä.
Sun on helpoin muuttaa elämääsi koska olet matalapalkattu.
Mietis nyt, jos tienaisit jonkun 3400e nettona käteen mutta vihaisit työtäsi, niin et vaan voisi menettää tuota palkkaa irtisanoutumisen vuoksi.
Mutta sulle minimipalkkaiselle se neton ja mahdollisten tukien+osa-aikatyön tulon erotus on satasia.
Tietty jos haluat olla marttyyri ja haluut että joku silittää sun päätä ja voivottelee kuorossa...
Sä saat juuri sitä mitä ansaitset, pidä se mielessä.
Työelämä on nykyisin pääosin todella epämiellyttävää, itsellä vakipaikka it-alalla, jossa kuitenkin etätyö sallittua, tämä helpottaa hieman. Mutta nyt on ikää 48v ja olen kyllä ajatellut, että jos tulisi yt:t ja joutuisi irtisanotuksi, niin enpä tiedä yrittäisinkö edes enää saada työpaikkaa..... Todennäköisesti en. Ja työpaikan saantikin todennäköisesti vaikeutuisi aivan oleellisesti 50v:n jälkeen. Jotenkin vain tuntuu välillä, että on saanut tarpeekseen koko työelämäsirkuksesta.