Miksi suomalaiset hylkäävät muut, kun saavat lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla lapsilla on kaksi vanhempaa. Joidenkin miehet eivät vain tunnu pärjäävän lasten kanssa, ja siksi pitää kehitellä näitä ihmeellisiä selityksiä. Miksette voi myöntää, että lasten isä on vätys?

Monissa perheissä miehet osallistuvat lasten ja kodin hoitamiseen, mutta vastuu arjen pyörityksestä on naisella. Mies siis siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa lapsia, käy kaupassa, hakee lapset tarhasta siinä missä nainenkin, mutta mies ei kuitenkaan huolehdi siitä, että Jucca-Pecan sukset ovat oikeaa kokoa, Minna-Sofialla on vaatteet kaverisynttäreille ja synttärilahja kaverille on ostettuna, Jucca-Pecan astmalääkeresepti on ajoissa uusittu, Minna-Sofialle on aika varattuna oikomishoitolaan, opettajalle on hankittu kevälukukauden päättyessä tai isomummulle 80-vuotispäiville lahja, opettajan laittamaan Wilma-viestiin vastattu, lapsen harrastuksen vanhempiantoimikunnan kokoukseen osallistuttu ja toimittu siellä sovitulla tavalla jne jne. Mä en ole koskaan missään työpaikassani nähnyt miestä, joka olisi myynyt työkavereilleen lapsensa luokkaretkirahaston kartuttamista varten sukkia, keksejä, pesuaineita tai vessapaperia, mutta lukuisia naisia kylläkin. 

Lapsettomat ihmettelevät, miten äiti voi olla työpäivän jälkeen niin väsynyt, ettei jaksa tavata kavereitaan. Syy on yksinkertaisesti siinä, että työpäivän jälkeen  äiti kääntää aivonsa Oy Perhe Ab -yrityksen toimitusjohtajan moodiin ja kaivaa muististaan kaikki lukuisat asiat, joiden deadline on seuraavan viikon tai kuukauden aikana, järjestelee asiat, organisoi ja delegoi tehtävät asiat sovittaen ne omaan, puolisonsa  ja lastensa aikatauluihin. Väsymys ei ole fyysistä vaan henkistä. 

Tämä oli niin hyvin kirjoitettu että ei ole muuta sanottavaa kuin; ei lisättävää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on ollut vaikka kuinka paljon ketjuja siitä, että lapset ärsyttävät kaupoissa/ravintoloissa/terasseilla/teattereissa/konserteissa/lentokoneissa/julkisissa kulkuvälineissä, you name it.

Missä suomalainen perheellinen siis tapaa lapsettomia ystäviään?

Kahvilassa tai kotona illanvietoissa olen yleensä tavannut, ilman lapsia. Jos lapsella on kaksi tonttinsa hoitavaa vanhempaa, tuossa ei pitäisi olla mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Niin. Tässäkin oli sinulla oletusarvona, että ILMAN lapsia. Monessa muussa maassa kahviloihin ja illanviettoihin voi ottaa myös ne lapset mukaan. Luuletko että maissa, joissa isät tekevät ympäripyöreää työpäivää, äiti vapautuisi kello 16.15 ystävilleen? (Tai toisinpäin)

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla lapsilla on kaksi vanhempaa. Joidenkin miehet eivät vain tunnu pärjäävän lasten kanssa, ja siksi pitää kehitellä näitä ihmeellisiä selityksiä. Miksette voi myöntää, että lasten isä on vätys?

Mitä tekemistä miehellä on tämän asian kanssa? Minulla on aviopuoliso, joka todellakin pärjää ja viihtyy lastemme kanssa. Se ei poista sitä tosiasiaa, että olen joka päivä 8 tuntia töissä, tunti menee työmatkoihin ja illalla lasten kanssa yhteistä aikaa on se 3 tuntia. Nuo 3 tuntia ovat arvokkaita ja ennemmin vietän ne pienten lasten kanssa kuin juoksen harrastukissa tai kavereiden luona kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt pieni poika ja mies, tää perhe ja yhteinen aika on tärkeintä. Ystävät oli ennen, nyt oon mennyt elämässä eteenpäin ja nää on mun prioriteetti 1. En voi edes verrata tuttujen kanssa hengaamista siihen, et saan olla rakkaimpieni kanssa<3

Turha sitten eron tai leskeytymisen tullessa ruikuttaa, kun ei enää olekaan tukiverkostoa ympärillä.

Noin negatiivisesti muihin asennoituvasta "tukiverkostosta" tuskin mitään tukea eron tai leskeytymisen kohdalla edes olisi 😨

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on ollut vaikka kuinka paljon ketjuja siitä, että lapset ärsyttävät kaupoissa/ravintoloissa/terasseilla/teattereissa/konserteissa/lentokoneissa/julkisissa kulkuvälineissä, you name it.

Missä suomalainen perheellinen siis tapaa lapsettomia ystäviään?

Kahvilassa tai kotona illanvietoissa olen yleensä tavannut, ilman lapsia. Jos lapsella on kaksi tonttinsa hoitavaa vanhempaa, tuossa ei pitäisi olla mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Niin. Tässäkin oli sinulla oletusarvona, että ILMAN lapsia. Monessa muussa maassa kahviloihin ja illanviettoihin voi ottaa myös ne lapset mukaan. Luuletko että maissa, joissa isät tekevät ympäripyöreää työpäivää, äiti vapautuisi kello 16.15 ystävilleen? (Tai toisinpäin)

Juu, niin oli oletuksena. Asiasta ei ol koskaan tarvinnut edes keskustella. Ystäväni ymmärtävät, että kun keskustellaan, siihen tilanteeseen eivät lahkeissa roikkujat kuulu, eivätkä lapset edes saa tulla vaikkapa baareihin, joissa kaupunkilaiset usein toisiaan tapaavat. Kun lapsella on kaksi vanhempaa, toinen voi olla lapsen kanssa kotona. Tämä onnistuu, kunhan kumpikin vanhempi on tehtäviensä tasalla ja molemmilta löytyy luottoa toiseen. Välillä kuulee naisista, jotka eivät anna miehen tehdä mitään, koska kuitenkin menee väärin... eli eri tavalla kuin itse tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen.

Ai. En ole tätä tullut ajatelleeksi, koska itse ihan mielelläni näen kavereita ja heidän jälkikasvuaankin. Yleensä se on kyllä se lapsellinen osapuoli, joka ei ehdi/halua nähdä.

Höpö höpö. Perheellisellä ei ihan oikeasti ole yhtä paljon aikaa ystävien tapailuun kuin perheettömällä. Mutta koska oma lapsi on tärkeä, niin siitä myös puhutaan paljon, jolloin lapseton ystävä alkaa vältellä perheellistä, koska hän mielummin puhuu itsestään ja omista asioistaan kuin kuuntelee juttuja Jessicanicosta.

Kaikilla on vuorokaudessa sama määrä tunteja. Vanhempi vain päättää käyttää kaiken johonkin muuhun kuin ystäviinsä.

Huh huh. Että vanhempi vain päättää, että nyt jätän vaipat vaihtamatta, tarttee pistäytyä vähän sosiaalisissa harrastuksissa. Miten s-nan tyhmiä ihmiset voi olla?

Jotkin vanhemmat tuntuvat ainakin olevan "s-nan tyhmiä", kun eivät saa koskaan järjestettyä asioitaan niin, että tapaaminen onnistuisi. Onko kyseessä puoliso, joka ei hoida vanhemman velvollisuuksiaan?

Ehkä sinun tapauksessasi sinua ei halua tavata ja siksi vedotaan niihin lapsiin...

Minua kyllä halutaan tavata. Tapaan lisääntyjäavereitani säännöllisesti jos kohta en yhtä usein kuin lapsettomia. Siksi ihmetyttääkin joienkin naiste avuttomuus järjestää aikaa tapaamisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on ollut vaikka kuinka paljon ketjuja siitä, että lapset ärsyttävät kaupoissa/ravintoloissa/terasseilla/teattereissa/konserteissa/lentokoneissa/julkisissa kulkuvälineissä, you name it.

Missä suomalainen perheellinen siis tapaa lapsettomia ystäviään?

Kahvilassa tai kotona illanvietoissa olen yleensä tavannut, ilman lapsia. Jos lapsella on kaksi tonttinsa hoitavaa vanhempaa, tuossa ei pitäisi olla mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Niin. Tässäkin oli sinulla oletusarvona, että ILMAN lapsia. Monessa muussa maassa kahviloihin ja illanviettoihin voi ottaa myös ne lapset mukaan. Luuletko että maissa, joissa isät tekevät ympäripyöreää työpäivää, äiti vapautuisi kello 16.15 ystävilleen? (Tai toisinpäin)

Juu, niin oli oletuksena. Asiasta ei ol koskaan tarvinnut edes keskustella. Ystäväni ymmärtävät, että kun keskustellaan, siihen tilanteeseen eivät lahkeissa roikkujat kuulu, eivätkä lapset edes saa tulla vaikkapa baareihin, joissa kaupunkilaiset usein toisiaan tapaavat. Kun lapsella on kaksi vanhempaa, toinen voi olla lapsen kanssa kotona. Tämä onnistuu, kunhan kumpikin vanhempi on tehtäviensä tasalla ja molemmilta löytyy luottoa toiseen. Välillä kuulee naisista, jotka eivät anna miehen tehdä mitään, koska kuitenkin menee väärin... eli eri tavalla kuin itse tekisi.

Mä hankin lapset vasta sitten, kun olin juossut riittävästi baareissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on ollut vaikka kuinka paljon ketjuja siitä, että lapset ärsyttävät kaupoissa/ravintoloissa/terasseilla/teattereissa/konserteissa/lentokoneissa/julkisissa kulkuvälineissä, you name it.

Missä suomalainen perheellinen siis tapaa lapsettomia ystäviään?

Kahvilassa tai kotona illanvietoissa olen yleensä tavannut, ilman lapsia. Jos lapsella on kaksi tonttinsa hoitavaa vanhempaa, tuossa ei pitäisi olla mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Niin. Tässäkin oli sinulla oletusarvona, että ILMAN lapsia. Monessa muussa maassa kahviloihin ja illanviettoihin voi ottaa myös ne lapset mukaan. Luuletko että maissa, joissa isät tekevät ympäripyöreää työpäivää, äiti vapautuisi kello 16.15 ystävilleen? (Tai toisinpäin)

Juu, niin oli oletuksena. Asiasta ei ol koskaan tarvinnut edes keskustella. Ystäväni ymmärtävät, että kun keskustellaan, siihen tilanteeseen eivät lahkeissa roikkujat kuulu, eivätkä lapset edes saa tulla vaikkapa baareihin, joissa kaupunkilaiset usein toisiaan tapaavat. Kun lapsella on kaksi vanhempaa, toinen voi olla lapsen kanssa kotona. Tämä onnistuu, kunhan kumpikin vanhempi on tehtäviensä tasalla ja molemmilta löytyy luottoa toiseen. Välillä kuulee naisista, jotka eivät anna miehen tehdä mitään, koska kuitenkin menee väärin... eli eri tavalla kuin itse tekisi.

Mä hankin lapset vasta sitten, kun olin juossut riittävästi baareissa.

Meillä päin baareissa ei juosta vaan istutaan ja jutellaan, pelataan lautapelejä ja syödään pubiruokaa. Aivan normaali osa kaupunkilaista elämäntapaa.

Itsellä on kolme pientä lasta ja ystäville on aina aikaa. Mies mielellään hoitaa lapsia illalla että pääsen niitä näkemään. Mutta kaverit/hyvän päivän tuttavat ei kyllä enää oikein kiinnosta.  Tekosyynä käytän sitä että kun lapset...

Täällä tuntuu monet elävän pelkästään lasten kautta ja pienikin vihjaus siihen, että joskus olisi mukava nähdä aikuistenkin kesken aiheuttaa vastareaktion. Minusta on kiva nähdä ihmisiä lasten kanssa ja ilman sekä pitää yhteyttä ihmisiin olipa heidän elämäntilanteensa mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on ollut vaikka kuinka paljon ketjuja siitä, että lapset ärsyttävät kaupoissa/ravintoloissa/terasseilla/teattereissa/konserteissa/lentokoneissa/julkisissa kulkuvälineissä, you name it.

Missä suomalainen perheellinen siis tapaa lapsettomia ystäviään?

Kahvilassa tai kotona illanvietoissa olen yleensä tavannut, ilman lapsia. Jos lapsella on kaksi tonttinsa hoitavaa vanhempaa, tuossa ei pitäisi olla mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Niin. Tässäkin oli sinulla oletusarvona, että ILMAN lapsia. Monessa muussa maassa kahviloihin ja illanviettoihin voi ottaa myös ne lapset mukaan. Luuletko että maissa, joissa isät tekevät ympäripyöreää työpäivää, äiti vapautuisi kello 16.15 ystävilleen? (Tai toisinpäin)

Juu, niin oli oletuksena. Asiasta ei ol koskaan tarvinnut edes keskustella. Ystäväni ymmärtävät, että kun keskustellaan, siihen tilanteeseen eivät lahkeissa roikkujat kuulu, eivätkä lapset edes saa tulla vaikkapa baareihin, joissa kaupunkilaiset usein toisiaan tapaavat. Kun lapsella on kaksi vanhempaa, toinen voi olla lapsen kanssa kotona. Tämä onnistuu, kunhan kumpikin vanhempi on tehtäviensä tasalla ja molemmilta löytyy luottoa toiseen. Välillä kuulee naisista, jotka eivät anna miehen tehdä mitään, koska kuitenkin menee väärin... eli eri tavalla kuin itse tekisi.

Mä hankin lapset vasta sitten, kun olin juossut riittävästi baareissa.

Meillä päin baareissa ei juosta vaan istutaan ja jutellaan, pelataan lautapelejä ja syödään pubiruokaa. Aivan normaali osa kaupunkilaista elämäntapaa.[/quote

Helsingissä ei kukaan ainakaa pelaa lautapelejä ja syö pubiruokaa. Vai normaali kaupunkilaiselämää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on ollut vaikka kuinka paljon ketjuja siitä, että lapset ärsyttävät kaupoissa/ravintoloissa/terasseilla/teattereissa/konserteissa/lentokoneissa/julkisissa kulkuvälineissä, you name it.

Missä suomalainen perheellinen siis tapaa lapsettomia ystäviään?

Kahvilassa tai kotona illanvietoissa olen yleensä tavannut, ilman lapsia. Jos lapsella on kaksi tonttinsa hoitavaa vanhempaa, tuossa ei pitäisi olla mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Niin. Tässäkin oli sinulla oletusarvona, että ILMAN lapsia. Monessa muussa maassa kahviloihin ja illanviettoihin voi ottaa myös ne lapset mukaan. Luuletko että maissa, joissa isät tekevät ympäripyöreää työpäivää, äiti vapautuisi kello 16.15 ystävilleen? (Tai toisinpäin)

Juu, niin oli oletuksena. Asiasta ei ol koskaan tarvinnut edes keskustella. Ystäväni ymmärtävät, että kun keskustellaan, siihen tilanteeseen eivät lahkeissa roikkujat kuulu, eivätkä lapset edes saa tulla vaikkapa baareihin, joissa kaupunkilaiset usein toisiaan tapaavat. Kun lapsella on kaksi vanhempaa, toinen voi olla lapsen kanssa kotona. Tämä onnistuu, kunhan kumpikin vanhempi on tehtäviensä tasalla ja molemmilta löytyy luottoa toiseen. Välillä kuulee naisista, jotka eivät anna miehen tehdä mitään, koska kuitenkin menee väärin... eli eri tavalla kuin itse tekisi.

Mä hankin lapset vasta sitten, kun olin juossut riittävästi baareissa.

Meillä päin baareissa ei juosta vaan istutaan ja jutellaan, pelataan lautapelejä ja syödään pubiruokaa. Aivan normaali osa kaupunkilaista elämäntapaa.

Meillä päin lautapelejä pelataan kotona lasten kanssa, pubissa en ole koskaan syönyt.

Harvan baarin kate kestää tunteja istuskelevia ja pelailevua aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on ollut vaikka kuinka paljon ketjuja siitä, että lapset ärsyttävät kaupoissa/ravintoloissa/terasseilla/teattereissa/konserteissa/lentokoneissa/julkisissa kulkuvälineissä, you name it.

Missä suomalainen perheellinen siis tapaa lapsettomia ystäviään?

Kahvilassa tai kotona illanvietoissa olen yleensä tavannut, ilman lapsia. Jos lapsella on kaksi tonttinsa hoitavaa vanhempaa, tuossa ei pitäisi olla mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Niin. Tässäkin oli sinulla oletusarvona, että ILMAN lapsia. Monessa muussa maassa kahviloihin ja illanviettoihin voi ottaa myös ne lapset mukaan. Luuletko että maissa, joissa isät tekevät ympäripyöreää työpäivää, äiti vapautuisi kello 16.15 ystävilleen? (Tai toisinpäin)

Juu, niin oli oletuksena. Asiasta ei ol koskaan tarvinnut edes keskustella. Ystäväni ymmärtävät, että kun keskustellaan, siihen tilanteeseen eivät lahkeissa roikkujat kuulu, eivätkä lapset edes saa tulla vaikkapa baareihin, joissa kaupunkilaiset usein toisiaan tapaavat. Kun lapsella on kaksi vanhempaa, toinen voi olla lapsen kanssa kotona. Tämä onnistuu, kunhan kumpikin vanhempi on tehtäviensä tasalla ja molemmilta löytyy luottoa toiseen. Välillä kuulee naisista, jotka eivät anna miehen tehdä mitään, koska kuitenkin menee väärin... eli eri tavalla kuin itse tekisi.

Mä hankin lapset vasta sitten, kun olin juossut riittävästi baareissa.

Meillä päin baareissa ei juosta vaan istutaan ja jutellaan, pelataan lautapelejä ja syödään pubiruokaa. Aivan normaali osa kaupunkilaista elämäntapaa.

Meillä päin lautapelejä pelataan kotona lasten kanssa, pubissa en ole koskaan syönyt.

Harvan baarin kate kestää tunteja istuskelevia ja pelailevua aikuisia.

Sinun kannattasi kirjoittaa taloustietämyksesi perusteella aiheesta sähköposti niille lukuisille hyvin menestyville baareille, jotka tarjoavat asiakkaiden käyttöön laajan valikoian lautapelejä (esimerkiksi Kaisla Kaisaniemessä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on ollut vaikka kuinka paljon ketjuja siitä, että lapset ärsyttävät kaupoissa/ravintoloissa/terasseilla/teattereissa/konserteissa/lentokoneissa/julkisissa kulkuvälineissä, you name it.

Missä suomalainen perheellinen siis tapaa lapsettomia ystäviään?

Kahvilassa tai kotona illanvietoissa olen yleensä tavannut, ilman lapsia. Jos lapsella on kaksi tonttinsa hoitavaa vanhempaa, tuossa ei pitäisi olla mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Niin. Tässäkin oli sinulla oletusarvona, että ILMAN lapsia. Monessa muussa maassa kahviloihin ja illanviettoihin voi ottaa myös ne lapset mukaan. Luuletko että maissa, joissa isät tekevät ympäripyöreää työpäivää, äiti vapautuisi kello 16.15 ystävilleen? (Tai toisinpäin)

Juu, niin oli oletuksena. Asiasta ei ol koskaan tarvinnut edes keskustella. Ystäväni ymmärtävät, että kun keskustellaan, siihen tilanteeseen eivät lahkeissa roikkujat kuulu, eivätkä lapset edes saa tulla vaikkapa baareihin, joissa kaupunkilaiset usein toisiaan tapaavat. Kun lapsella on kaksi vanhempaa, toinen voi olla lapsen kanssa kotona. Tämä onnistuu, kunhan kumpikin vanhempi on tehtäviensä tasalla ja molemmilta löytyy luottoa toiseen. Välillä kuulee naisista, jotka eivät anna miehen tehdä mitään, koska kuitenkin menee väärin... eli eri tavalla kuin itse tekisi.

Mä hankin lapset vasta sitten, kun olin juossut riittävästi baareissa.

Meillä päin baareissa ei juosta vaan istutaan ja jutellaan, pelataan lautapelejä ja syödään pubiruokaa. Aivan normaali osa kaupunkilaista elämäntapaa.

Meillä päin lautapelejä pelataan kotona lasten kanssa, pubissa en ole koskaan syönyt.

Harvan baarin kate kestää tunteja istuskelevia ja pelailevua aikuisia.

Sinun kannattasi kirjoittaa taloustietämyksesi perusteella aiheesta sähköposti niille lukuisille hyvin menestyville baareille, jotka tarjoavat asiakkaiden käyttöön laajan valikoian lautapelejä (esimerkiksi Kaisla Kaisaniemessä).

Arvelinkin sinun elävän kuplassa 🙄

Niin kuin tästä ketjusta näet, niin harvalla perheellisellä työssäkäyvällä aikuisella on aikaa istua baarissa pelaamassa lautapelejä.

Tosin se ei näytä olevan ongelma muille kuin niille, jotka peliseuraa eivät löydä.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska olen erakkoluonne, en omista aikaani kuin omalle rakkaalle perheelleni ja olen tyytyväinen näin. Miksi olen erakko? Kokeiluntuloksena pyöriä satunnaisesti saadun yhdenillan vapaani perheettömien kavereitteni kanssa pitkästä aikaa, meni sekin aika siihen, että jouduin ristikuulusteluun heidän loukkaantumisen takia, kun en ollut pitänyt yhteyksiä pahemmin. He taas eivät voineet sulattaa, kun sanoin, ettei minulla ole energiaa ja aikaa enää niinkuin ennen. Olin koko illan "ulkopuolinen" heidän kertoessaan salitreeneistään, miesjutuistaan, shoppailuistaan ym. Yritin toki jotenkin osallistua, mutta nihkeästi meni, kun ei minulla ollut muuta kerrottavaa, kuin paskavaipparallia, tuttipullojen ja pyykinpesua sekä unettomien öiden tuomia ristiriitoja mieheni kanssa. Totesin, etten enää tuhlaa pientä vapaatani tuntemalla itseäni syylliseksi kun olen halunnut perustaa perheen. Mielummin rentoudun mieheni tai itseni seurassa.

Hei vitun "erakkoluonne", tiedätkö sanan "erakko" merkityksen? Epäilen, että perheellisenä olet KAIKKEA MUUTA KUIN! Jos ei sulta löydy paukkuja muuhun kuin paskavaipparalliin, niin se ei todellakaan ole minkään mystisen "erakkoluonteisuuden" syytä. Jos olet erakko, asut korvessa/saarella/ilman sosiaalisia kontanteka (mukaanlukien INTERNET).