Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset hylkäävät muut, kun saavat lapsia
04.08.2016 |
Joku sanoikin jo tuon suomalaisten yli 30-vuotiaiden perheellisten kotona jumittamisen. Viikolla ei ehditä nähdä ystäviä ja viikonloput pyhitetään omalle perheelle. Kaverisuhteita ei pidetä yllä ja omien sisarusten tapaaminenkin on taakka.
.
Mistä tämä johtuu? Kyllä muuallakin maailmalla välitetään perheestä, mutta se ei samalla tavalla sulje muita ihmisiä pois.
Ja ymmärrän jos sukulaiset eivät miellytä itseä, mutta kaverit on saanut itse valita. Ja kun aina ei se perhekään tunnu olevan erityinen, mies vituttaa ja sisimmässään toivotaan että saisi välillä lapsettomia viikonloppuja. Silti ei nähdä ketään muutakaan.
Kommentit (115)
Ap:n aloitus oli hyvä ja pyörii varmasti monen lapsettoman mielessä. Ruuhkavuosia elävän vanhemmat ja lapsettoman aikuisen tilanteet vaan ovat niin erilaisia. Vanhempi muistaa kyllä minkälaista oli olla ilman lapsia, mutta lapseton ei useinkaan ymmärrä ruuhkavuosien hektisyyttä.
Siskoni on hyperaktiivinen, urheilullinen ja sosiaalinen lapseton aikuinen. Olin itse helpottunut, kun siskoni oli aivan loppu neljän päivän hoitorupeaman jälkeen kun kävimme mieheni kanssa lomalla. Ei puhettakaan urheilusta tai muusta aktiviteetista tuona aikana. Helpituin siitä, että arjen uupumus ei ole minun huonoutta vaan ruuhkavuosia, jotka jo nyt ovat helpottaneet (tuosta jo noin 5v aikaa). Siskoni selvästi tajusi tuosta jotain, koska käy säännöllisesti hoitamassa yh-kaverinsa lasta ja ottaa kummilapsia/lastamme yökylään. Tämä on luonut meille taas erittäin läheiset välit puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsettomat kaverini antoivat lasteni syntyessä ymmärtää, että he eivät halua tavata lapsiani edes meillä. Kukaan ei halunnut pitää tyytyväistä vauvaa sitä aikaa kun tein vieraille ruokaa. Vauvassa oli varmaan bakteereja veloille?
Lapsettomille kavereille en lasten kanssa ede yrittänyt. Minulle myös kerrotiin, että puhun vaan lapsista. Lapset olivat kyllä elämäni pääasiallinen sisältö kahdella vuoden kestäneellä äitiyslomallani. Kun samat kaverit myöhemmin saivat itse lapsia, saneltiin uudet säännöt. Voisitteko tehdä sitä ja tätä ruokaa kum meidän pirjopetteri...
Onneksi sain lasten kautta uusia ystäviä, joiden kanssa on kyläilty ristiin jo 10 vuotta.
Ovatko siis nämä samat kaverit saaneet lapsia? Sittenhän he eivät ole veloja ja vela ei ole synonyymi lapsenvihaajalle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt pieni poika ja mies, tää perhe ja yhteinen aika on tärkeintä. Ystävät oli ennen, nyt oon mennyt elämässä eteenpäin ja nää on mun prioriteetti 1. En voi edes verrata tuttujen kanssa hengaamista siihen, et saan olla rakkaimpieni kanssa<3
Tää on mun mielestä tosi surullista. Saat sen kuulostamaan siltä, että nää ystävät paikkas aiemmin sitä miehen ja lapsen mentävää aukkoa. Mutta hei, nyt kun on mies ja lapsi, niin mitäs mä teillä ystävillä enää.
Toisekseen en opi ikinä ymmärtämään, miten moni suomalainen suhtautuu "ystävien jäämiseen" ihan luonnollisena osana aikuisuutta. Jotenkin luulis, että kun omat ystävät nyt kumminkin yleensä valitaan, koska ne on huipputyyppejä, niin että ne ei olekaan samantekeviä heti kun on muuta ohjelmaa. Ja miksi ne pitää arvoasteittaa noin, että "perhe tulee aina ensin", oikein hierotaan naamaan niille ystäville, että kato miten vähän sä merkitset mulle. Jäätävää.
44 jatkaa vielä, että "En voi edes verrata tuttujen kanssa hengaamista siihen, et saan olla rakkaimpieni kanssa<3" tarkoittaa siis sitä, että sun ystävät on sulle vaan tuttuja, eikä edes mitenkään rakkaita? Hyi kamala.
Lasten myötä ystävät on ainakin itselläni lisääntynyt. Vanhojen sinkkukavereiden kanssa ei kieltämättä ehdi nykyisin samalla tavalla aikaa. En sanoisi kuitenkaan että minulta puuttuu tukiverkko tai nököttäisin vain kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi niin, että kaveri hylkäsi heti kun sai kuulla, että olen raskaana. En puhunut hänelle lapsesta mitään tms. Juttelin hänelle asiasta ja sanoi olevansa liian kateellinen minun onnesta. Välit olivat ok tämän jälkeen.
No viestiteltiin (asuttiin eri kaupungeissa) satunnaisesti. Olosuhteiden pakosta asuimme miehen kanssa hetken eri asunnoissa (käytännössä kokoajan olimme yhdessä kun vain pystyimme, emme siis eronneet tms), tämä kaveri sitten ymmärsi asian niin, että erosimme. Hän alkoi pommittaa miehelleni viestiä viestin perään. Jatkuvaa yhteydenpitoa ja minuun ei lainkaan. Seuraavana vuonna jo lähetti ystävänpäivänä sydämiä! Ja mies ei enää tykännyt yhtään noiden viestien laadusta, joten ei vastaillut mitään.
Tilanne meni sitten jonkin aikaa eteenpäin ilman viestejä, kunnes tämä kysyy taas mitä kuuluu ym. Mies vastasi, että on menossa naimisiin. Tämä kaverini hämmästeli, että ei ole tiennyt miehellä olevan naistakaan. Mies sanoi että on ollut koko ajan kanssani, ihmeellisiä viestejä tuli ja toivotteli väkinäisesti onnittelut. Esti minut sen jälkeen watsapissa..
Anteeksi pitkä selostus, ei ehkä kuulu ihan aiheeseen, mutta halusin tuoda esille, että aina se ei ole sen lapsia saavan vika..
Vierailija kirjoitti:
44 jatkaa vielä, että "En voi edes verrata tuttujen kanssa hengaamista siihen, et saan olla rakkaimpieni kanssa<3" tarkoittaa siis sitä, että sun ystävät on sulle vaan tuttuja, eikä edes mitenkään rakkaita? Hyi kamala.
Jos et ymmärrä sitä, että omat lapset menevät edelle kavereiden hengaamisen kanssa, sun pitää kasvaa vielä jonkin verran :(. Ja kuten moni on todennutkin "ruuhkavuodet" ovat todella voimia vieviä, silloin ne lapsettomat kaverit usein jäävät ihan siksi, että elämäntilanteet ovat niin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen.
Ai. En ole tätä tullut ajatelleeksi, koska itse ihan mielelläni näen kavereita ja heidän jälkikasvuaankin. Yleensä se on kyllä se lapsellinen osapuoli, joka ei ehdi/halua nähdä.
Kun olin vielä lapseton, hyvällä ystävälläni oli lapsi. Asuimme siten, että matkaan meni puolisen tuntia. Mä kävin monta kertaa viikossa ystäväni luona, menin usein sinne suoraan töistä ja kokkailtiin ystäväni kanssa yhdessä. Joskus lähdin kotiin vasta pari tuntia sen jälkeen, kun lapsi oli mennyt nukkumaan. Myös ystäväni kävi meillä, mutta harvemmin, koska liikkuminen julkisilla oli minulle helpompaa. Sitten ystäväni sai toisen lapsen ja hän ei tullut enää meille, koska kahden pienen lapsen kanssa liikkuminen julkisilla alkoi olla jo haastavampaa. Minä kävin edelleen heillä. Sen jälkeen minä sain lapsen ja tapaamiset harvenivat, mutta eivät loppuneet kokonaan. Sain toisen lapsen ja muutin isompaan asuntoon, matka-aika piteni 45 minuuttiin. Ystäväni sai kolmannen lapsen, muutti isompaan asuntoon ja matka-aika piteni puoleentoista tuntiin. Bussi-juna-metro-bussi....ja sama takaisin, ei oikein houkutellut kahden lapsen kanssa. Yhteys ystävääni katkesi lähes kokonaan. Kului 10 vuotta ja puhelin soi. Molemmilla lapset olivat jo isoja ja saattoivat olla montakin tuntia itsekseen kotona. Tapaamiset alkoivat uudelleen ja nyt molempien lapset ovat jo aikuisia ja vähintään kerran viikossa sovimme treffit kaupungille, käymme jossain kahvilla tai syömässä, leffassa, konsertissa tms. Aito ystävyys kyllä kestää, kunhan molemmat ymmärtävät, ettei yhteydenpidon väheneminen tai katkeaminen ole kummankaan syytä eikä kummassakaan ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos viikolla ollaan töissä ja lapset päivähoidissa, niin viikonloppuna mielellään ollaan perheen kanssa tai muiden lapsiperheiden kanssa.
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen. Pinet lapset monesti valvottavat yöt ja isompia viedään harrastuksiin, arki täyttyy.Eikö useimmilla ole kuitenkin puoliso, joka voi kaitsea lapsia, kun hän tapaa ystäviään?
Työviikon jälkeen ja illat/yöt lapsia hoitaen voi olla niin väsyksissä että illanvietto ystävien ksnssa ei ole ensimmäisenä mielessä.
Ei nyt voi aina olla niin väsynyt, että sosiaaliset suhteet estyy. Kuulostaa enemmän tekosyyltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen.
Ai. En ole tätä tullut ajatelleeksi, koska itse ihan mielelläni näen kavereita ja heidän jälkikasvuaankin. Yleensä se on kyllä se lapsellinen osapuoli, joka ei ehdi/halua nähdä.
No minulle on käynyt niin, että sain lapsia ennen kuin kukaan kaveriporukastani. Sen jälkeen minua ei enää kutsuttu yhteisiin menoihin. En olisi toki päässytkään, se sinkkubiletysaika oli minulla ohi. Nyt kesällä sain ystäväni kolmikymppisiin kutsun, juhlat olisivat olleet Tallinnan laivalla ja kutsussa luki "ei lapsia". Enpä mennyt noihin juhliin. Toinen ystävä piti synttärit kotonaan, mutta sama juttu, lapsia ei toivottu mukaan. En mennyt mukaan. Uusia "lapsellisia" kavereita on tullut ja näiden synttäreillä olen ollut, kun lapset voi ottaa mukaan. Samoin joku vanha ystävä on ottanut yhteyttä, kun itse on nyt saanut lapsia ja yhteinen elämäntilanne yhdistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos viikolla ollaan töissä ja lapset päivähoidissa, niin viikonloppuna mielellään ollaan perheen kanssa tai muiden lapsiperheiden kanssa.
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen. Pinet lapset monesti valvottavat yöt ja isompia viedään harrastuksiin, arki täyttyy.Eikö useimmilla ole kuitenkin puoliso, joka voi kaitsea lapsia, kun hän tapaa ystäviään?
Työviikon jälkeen ja illat/yöt lapsia hoitaen voi olla niin väsyksissä että illanvietto ystävien ksnssa ei ole ensimmäisenä mielessä.
Ei nyt voi aina olla niin väsynyt, että sosiaaliset suhteet estyy. Kuulostaa enemmän tekosyyltä.
Kyllä todella voi!
Useimmilla lapsilla on kaksi vanhempaa. Joidenkin miehet eivät vain tunnu pärjäävän lasten kanssa, ja siksi pitää kehitellä näitä ihmeellisiä selityksiä. Miksette voi myöntää, että lasten isä on vätys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti ap tarkoitti naista? Nainen yleensä hylkää miehensäkin, kun saa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen.
Ai. En ole tätä tullut ajatelleeksi, koska itse ihan mielelläni näen kavereita ja heidän jälkikasvuaankin. Yleensä se on kyllä se lapsellinen osapuoli, joka ei ehdi/halua nähdä.
No minulle on käynyt niin, että sain lapsia ennen kuin kukaan kaveriporukastani. Sen jälkeen minua ei enää kutsuttu yhteisiin menoihin. En olisi toki päässytkään, se sinkkubiletysaika oli minulla ohi. Nyt kesällä sain ystäväni kolmikymppisiin kutsun, juhlat olisivat olleet Tallinnan laivalla ja kutsussa luki "ei lapsia". Enpä mennyt noihin juhliin. Toinen ystävä piti synttärit kotonaan, mutta sama juttu, lapsia ei toivottu mukaan. En mennyt mukaan. Uusia "lapsellisia" kavereita on tullut ja näiden synttäreillä olen ollut, kun lapset voi ottaa mukaan. Samoin joku vanha ystävä on ottanut yhteyttä, kun itse on nyt saanut lapsia ja yhteinen elämäntilanne yhdistää.
Ihan normaalia juhlia joskus ilman lapsia. Ei tuollainen kutsu ole mikään kannanotto sinun lapsia kohtaa, josta pitäisi vetää herne nenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos viikolla ollaan töissä ja lapset päivähoidissa, niin viikonloppuna mielellään ollaan perheen kanssa tai muiden lapsiperheiden kanssa.
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen. Pinet lapset monesti valvottavat yöt ja isompia viedään harrastuksiin, arki täyttyy.Eikö useimmilla ole kuitenkin puoliso, joka voi kaitsea lapsia, kun hän tapaa ystäviään?
Työviikon jälkeen ja illat/yöt lapsia hoitaen voi olla niin väsyksissä että illanvietto ystävien ksnssa ei ole ensimmäisenä mielessä.
Ei nyt voi aina olla niin väsynyt, että sosiaaliset suhteet estyy. Kuulostaa enemmän tekosyyltä.
Kyllä todella voi!
Kyllä voi! Todellakin voi. Minulla lapset 14 ja 12 ja olen havahtunut siihen miten äärirajoilla ollaan eletty. Minulla on pihaprojekteja, jotka olen aloittanut 2005 enkä ole sen koommin ehtinyt niille tehdä mitään. Kerran olen käynyt yksinäni ulkona tänä aikana. Koko arki on ollut tavattoman raskasta, tuntuu että aina on uusi huoli kun edellinen väistyy. Viime talven mehut vei koluverkkotarkastelu. Satoja tunteja työtä joka pitäisi saada virkamiehiltä verovaroin. Pelkkä siedätyshoito ja hampaiden oionta kuormittaa jo... Kun se tulee kaiken päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos viikolla ollaan töissä ja lapset päivähoidissa, niin viikonloppuna mielellään ollaan perheen kanssa tai muiden lapsiperheiden kanssa.
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen. Pinet lapset monesti valvottavat yöt ja isompia viedään harrastuksiin, arki täyttyy.Eikö useimmilla ole kuitenkin puoliso, joka voi kaitsea lapsia, kun hän tapaa ystäviään?
Työviikon jälkeen ja illat/yöt lapsia hoitaen voi olla niin väsyksissä että illanvietto ystävien ksnssa ei ole ensimmäisenä mielessä.
Ei nyt voi aina olla niin väsynyt, että sosiaaliset suhteet estyy. Kuulostaa enemmän tekosyyltä.
Kyllä todella voi!
Sitten on omassa peruskunnossa jotain pahasti pielessä. Se on selvää, että vauva-aikana voi olla näin, mutta sitten myös myöhemmin, niin en usko.
Miksiköhän miehet ehtivät edelleen käydä kahvilla ja aika usein kaljallakin, vaikka lapset olisivat pieniä? En ole havainnut lasten saannin tuovan mitään muutosta siinä, kuinka usein tapaan miepuolisia kavereitani. Kuinkas tämä on mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla lapsilla on kaksi vanhempaa. Joidenkin miehet eivät vain tunnu pärjäävän lasten kanssa, ja siksi pitää kehitellä näitä ihmeellisiä selityksiä. Miksette voi myöntää, että lasten isä on vätys?
Monissa perheissä miehet osallistuvat lasten ja kodin hoitamiseen, mutta vastuu arjen pyörityksestä on naisella. Mies siis siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa lapsia, käy kaupassa, hakee lapset tarhasta siinä missä nainenkin, mutta mies ei kuitenkaan huolehdi siitä, että Jucca-Pecan sukset ovat oikeaa kokoa, Minna-Sofialla on vaatteet kaverisynttäreille ja synttärilahja kaverille on ostettuna, Jucca-Pecan astmalääkeresepti on ajoissa uusittu, Minna-Sofialle on aika varattuna oikomishoitolaan, opettajalle on hankittu kevälukukauden päättyessä tai isomummulle 80-vuotispäiville lahja, opettajan laittamaan Wilma-viestiin vastattu, lapsen harrastuksen vanhempiantoimikunnan kokoukseen osallistuttu ja toimittu siellä sovitulla tavalla jne jne. Mä en ole koskaan missään työpaikassani nähnyt miestä, joka olisi myynyt työkavereilleen lapsensa luokkaretkirahaston kartuttamista varten sukkia, keksejä, pesuaineita tai vessapaperia, mutta lukuisia naisia kylläkin.
Lapsettomat ihmettelevät, miten äiti voi olla työpäivän jälkeen niin väsynyt, ettei jaksa tavata kavereitaan. Syy on yksinkertaisesti siinä, että työpäivän jälkeen äiti kääntää aivonsa Oy Perhe Ab -yrityksen toimitusjohtajan moodiin ja kaivaa muististaan kaikki lukuisat asiat, joiden deadline on seuraavan viikon tai kuukauden aikana, järjestelee asiat, organisoi ja delegoi tehtävät asiat sovittaen ne omaan, puolisonsa ja lastensa aikatauluihin. Väsymys ei ole fyysistä vaan henkistä.
Jos ystävyys ei säily ilman että koko ajan täytyy aktiivisesti olla yhteyksissä, nähdä, soitella, tietää joka hetki toisen kuulumiset, niin onpa aika lyhytnäköistä ja epäkypsää. Eikö ystävät ole ystäviä koska heistä tykätään, kerkesivät he sitten nähdä usein tai harvoin. Miksi ystävyyden pitäisi loppua siihen että toisella on muutama ruuhkavuosi elämässä, jolloin ei kerkeä olemaan aktiivisesti yhteyksissä. Ei tarvita kymmentäkään vuotta eteenpäin niin elämät tasoittuu ja taas on enemmän aikaa ystäville. Loppuelämä kestää todennäköisesti kauemmin, joten ei se vuoteen sinne tänne kaadu. Eikö ystävyyden pitäisi olla ennemminkin vapaata kuin kahlitsevaa?
Kun lapsia tehdään niin niiden kanssa ollaan, lapset tarvitsee pienenä enemmän vanhempiaan lähelleen kuin isona. Aika kuluu ja lapset kasvaa, muuttavat pois ja taas on aikaa vaikka mihin. Mutta on yhä olemassa myös ne lapset ja oma perhe. Ystävät kulkevat siinä rinnalla, ja jos heistä ei ole vierellä kulkijoiksi vaan aina täytyy olla velvollinen kumman vuoro, kuka soitti, eikä se voi olla yhteydessä joka kerkeää ja kelle nyt tulee mieleen, niin täytyy jatkaa matkaa erillään.