Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset hylkäävät muut, kun saavat lapsia
04.08.2016 |
Joku sanoikin jo tuon suomalaisten yli 30-vuotiaiden perheellisten kotona jumittamisen. Viikolla ei ehditä nähdä ystäviä ja viikonloput pyhitetään omalle perheelle. Kaverisuhteita ei pidetä yllä ja omien sisarusten tapaaminenkin on taakka.
.
Mistä tämä johtuu? Kyllä muuallakin maailmalla välitetään perheestä, mutta se ei samalla tavalla sulje muita ihmisiä pois.
Ja ymmärrän jos sukulaiset eivät miellytä itseä, mutta kaverit on saanut itse valita. Ja kun aina ei se perhekään tunnu olevan erityinen, mies vituttaa ja sisimmässään toivotaan että saisi välillä lapsettomia viikonloppuja. Silti ei nähdä ketään muutakaan.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän miehet ehtivät edelleen käydä kahvilla ja aika usein kaljallakin, vaikka lapset olisivat pieniä? En ole havainnut lasten saannin tuovan mitään muutosta siinä, kuinka usein tapaan miepuolisia kavereitani. Kuinkas tämä on mahdollista?
Vastasin tuohon viestissä nro 60.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän miehet ehtivät edelleen käydä kahvilla ja aika usein kaljallakin, vaikka lapset olisivat pieniä? En ole havainnut lasten saannin tuovan mitään muutosta siinä, kuinka usein tapaan miepuolisia kavereitani. Kuinkas tämä on mahdollista?
Vastasin tuohon viestissä nro 60.
Mutta miksi naiset valitsevat tehdä näin ja miehet eivät? Naiset hautautuvat kotiin, miehet pitävät yllä ystävyyssuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen.
Ai. En ole tätä tullut ajatelleeksi, koska itse ihan mielelläni näen kavereita ja heidän jälkikasvuaankin. Yleensä se on kyllä se lapsellinen osapuoli, joka ei ehdi/halua nähdä.
No minulle on käynyt niin, että sain lapsia ennen kuin kukaan kaveriporukastani. Sen jälkeen minua ei enää kutsuttu yhteisiin menoihin. En olisi toki päässytkään, se sinkkubiletysaika oli minulla ohi. Nyt kesällä sain ystäväni kolmikymppisiin kutsun, juhlat olisivat olleet Tallinnan laivalla ja kutsussa luki "ei lapsia". Enpä mennyt noihin juhliin. Toinen ystävä piti synttärit kotonaan, mutta sama juttu, lapsia ei toivottu mukaan. En mennyt mukaan. Uusia "lapsellisia" kavereita on tullut ja näiden synttäreillä olen ollut, kun lapset voi ottaa mukaan. Samoin joku vanha ystävä on ottanut yhteyttä, kun itse on nyt saanut lapsia ja yhteinen elämäntilanne yhdistää.
Ihan normaalia juhlia joskus ilman lapsia. Ei tuollainen kutsu ole mikään kannanotto sinun lapsia kohtaa, josta pitäisi vetää herne nenään.
Kenelle on normaalia kenelle ei? En suuremmin välittänytkään lähteä laivareissulle ihan siksikään, kun sinkkuystävieni puheenaiheet ovat aivan eri maailmasta. Maailmani täyttää tällä hetkellä lasten asiat, tiedän mitä lastenohjelmia tulee tv:stä, mitkä lelut ovat kauppojen ykkösiä jne. En seuraa elokuvamaailmaa, en julkkisten tekemisiä, en muotimaailmaa. En käy viikonloppuna Berliinissä.... Maailmamme eivät vain tällä hetkellä kohtaa. Siksi menen mieluummin vaikka lapsellisen ystäväni kanssa iltalenkille, kuin "juhlimaan" tuohon toiseen maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kotiinsa linnoittautunut perheellinen silloin pitää yhteyttä, kun jotain tarvitsee. Mulla ollut näitä "kadonneita perheellisiä" tuttavissa ja jonkun kerran olinkin heille lastenvahtina. Omakotitalon talkoisiin on pyydetty myös sekä muuttoavuksi. Jos sitten tavattiin muuten, niin aina piti nähdä koko perhettä eikä vain tätä kaveria.
Jep. Synttäreille pyydetään, muttei muuten. Ikävää nähdä ystävää vain lapsensa synttäreillä, kun siinä ehtii vaihtaa noin kuusi lausetta jos oikein tuuri käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän miehet ehtivät edelleen käydä kahvilla ja aika usein kaljallakin, vaikka lapset olisivat pieniä? En ole havainnut lasten saannin tuovan mitään muutosta siinä, kuinka usein tapaan miepuolisia kavereitani. Kuinkas tämä on mahdollista?
Vastasin tuohon viestissä nro 60.
Mutta miksi naiset valitsevat tehdä näin ja miehet eivät? Naiset hautautuvat kotiin, miehet pitävät yllä ystävyyssuhteita.
Jospa naiset viihtyvät kotonaan, eivätkä enää kaipaakaan baareihin. Minun tietämäni miehet nimittäin menevät baariin hoitamaan "ystävyyssuhteitaan" ja makaavat krapulassa seuraavan päivän :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin on ollut vaikka kuinka paljon ketjuja siitä, että lapset ärsyttävät kaupoissa/ravintoloissa/terasseilla/teattereissa/konserteissa/lentokoneissa/julkisissa kulkuvälineissä, you name it.
Missä suomalainen perheellinen siis tapaa lapsettomia ystäviään? Sopivat ulkoilukelit Suomessa ovat lisäksi varsin harvassa, jos ajatellaan että tapailu tapahtuisi työ- ja päiväkotipäivien jälkeen. Täällähän on yleensä silloin jo säkkipimeässä! Suomessa asutaan lisäksi joko harvassa tai ahtaasti. Jos välimatkat on pitkät, ei pikainen kyläily niin vaan onnistu arjen keskellä. Jos asutaan ahtaasti, niin siinäkin omat haasteensa.
Plus että Suomessa lasten harrastukset osuvat lähes poikkeuksetta iltoihin ja viikonloppuihin. Täällä ei ole juurikaan sitä kulttuuria, että harrastetaan koulupäivien aikana koulussa. Harrastukset verottavat siis PALJON perheellisten vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän miehet ehtivät edelleen käydä kahvilla ja aika usein kaljallakin, vaikka lapset olisivat pieniä? En ole havainnut lasten saannin tuovan mitään muutosta siinä, kuinka usein tapaan miepuolisia kavereitani. Kuinkas tämä on mahdollista?
Vastasin tuohon viestissä nro 60.
Mutta miksi naiset valitsevat tehdä näin ja miehet eivät? Naiset hautautuvat kotiin, miehet pitävät yllä ystävyyssuhteita.
Yleensä tilanteeseen ajaudutaan. Mies käy naisen kanssa äitiysneuviolassa, mikäli töiltään pääsee tulemaan. Nainen pääsee aina, koska se on naisen lakisääteinen oikeus. Kun lapsi syntyy, nainen jää äitiyslomalle. Isyysloma on edelleenkin varsin lyhyt ja kun isyysloma päättyy, nainen jää edelleen vauvan kanssa kotiin. Nainen käy lapsen kanssa lastenneuvolassa, mahdollisissa muissa lääkäreissä jne. Jos lapsella todetaan vaikkapa allergioita, niin nainen kyllä kertoo lääkärin sanomiset miehelleen, mutta mies ei paina niitä asioita mieleensä samalla tavalla kuin nainen. Jos mies sitten vie lapsen kontrollikäynnille, lääkäri kysyy mieheltä asioita, joihin hän ei osaakaan vastata esim siihen, millaisia sivuvaikutuksia lapselle on lääkkeistä tullut, onko ollut sellaista tai tällaista oiretta jne. Myöskään nainen ei osaa ennen lääkärireissua arvata, mitä kaikkea lääkäri lapsesta kyselee. Tämän jälkeen mieskin on sitä mieltä, että on parempi, jos nainen vie jatkossa lapsen lääkäriin, koska nainen osaa vastata lääkärin kysymyksiin paremmin. Ihan sama neuvolakäyntien suhteen eli terveydenhoitaja kyselee asioita, joihin mies ei osaa - koska on päivät töissä - välttämättä vastata. Vastuu lapsen asioiden tietämisestä ikäänkuin liukuu naisen harteille. Lapsen kasvaessa niitä tiedettäviä asioita tulee enemmän ja enemmän ja jos ollaan alusta lähtien menty siihen, että äiti tietää ja isä ei, niin .......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän miehet ehtivät edelleen käydä kahvilla ja aika usein kaljallakin, vaikka lapset olisivat pieniä? En ole havainnut lasten saannin tuovan mitään muutosta siinä, kuinka usein tapaan miepuolisia kavereitani. Kuinkas tämä on mahdollista?
Vastasin tuohon viestissä nro 60.
Mutta miksi naiset valitsevat tehdä näin ja miehet eivät? Naiset hautautuvat kotiin, miehet pitävät yllä ystävyyssuhteita.
Jospa naiset viihtyvät kotonaan, eivätkä enää kaipaakaan baareihin. Minun tietämäni miehet nimittäin menevät baariin hoitamaan "ystävyyssuhteitaan" ja makaavat krapulassa seuraavan päivän :D
Minun tuntemani miehet käyvät kahvilla tai parilla oluella, ei krapulaa. Mahdammeko kuulua eri sosiaaliluokkiin?
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin on ollut vaikka kuinka paljon ketjuja siitä, että lapset ärsyttävät kaupoissa/ravintoloissa/terasseilla/teattereissa/konserteissa/lentokoneissa/julkisissa kulkuvälineissä, you name it.
Missä suomalainen perheellinen siis tapaa lapsettomia ystäviään?
Kahvilassa tai kotona illanvietoissa olen yleensä tavannut, ilman lapsia. Jos lapsella on kaksi tonttinsa hoitavaa vanhempaa, tuossa ei pitäisi olla mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kotiinsa linnoittautunut perheellinen silloin pitää yhteyttä, kun jotain tarvitsee. Mulla ollut näitä "kadonneita perheellisiä" tuttavissa ja jonkun kerran olinkin heille lastenvahtina. Omakotitalon talkoisiin on pyydetty myös sekä muuttoavuksi. Jos sitten tavattiin muuten, niin aina piti nähdä koko perhettä eikä vain tätä kaveria.
Jep. Synttäreille pyydetään, muttei muuten. Ikävää nähdä ystävää vain lapsensa synttäreillä, kun siinä ehtii vaihtaa noin kuusi lausetta jos oikein tuuri käy.
Itse taas koen että muutaman kummin kanssa minä olen ns. ainoa joka pitää yhteyttä. Että edes jouluna ja lapsen syntymäpäivillä nähtäisiin. Lahjat on sivuseikka. Kolikon toinen puoli on kuitenkin se että minä leivon kakkua ja pullaa ja kutsun heidät ja lähetän jouluna kortit muistamisen merkiksi.
Olis mukavaa jos kummi joskus ehdottaisi itse vastatapaamista. Esim kutsua kahville ei ole vielä koskaan tullut....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen.
Ai. En ole tätä tullut ajatelleeksi, koska itse ihan mielelläni näen kavereita ja heidän jälkikasvuaankin. Yleensä se on kyllä se lapsellinen osapuoli, joka ei ehdi/halua nähdä.
Höpö höpö. Perheellisellä ei ihan oikeasti ole yhtä paljon aikaa ystävien tapailuun kuin perheettömällä. Mutta koska oma lapsi on tärkeä, niin siitä myös puhutaan paljon, jolloin lapseton ystävä alkaa vältellä perheellistä, koska hän mielummin puhuu itsestään ja omista asioistaan kuin kuuntelee juttuja Jessicanicosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen.
Ai. En ole tätä tullut ajatelleeksi, koska itse ihan mielelläni näen kavereita ja heidän jälkikasvuaankin. Yleensä se on kyllä se lapsellinen osapuoli, joka ei ehdi/halua nähdä.
Höpö höpö. Perheellisellä ei ihan oikeasti ole yhtä paljon aikaa ystävien tapailuun kuin perheettömällä. Mutta koska oma lapsi on tärkeä, niin siitä myös puhutaan paljon, jolloin lapseton ystävä alkaa vältellä perheellistä, koska hän mielummin puhuu itsestään ja omista asioistaan kuin kuuntelee juttuja Jessicanicosta.
Kaikilla on vuorokaudessa sama määrä tunteja. Vanhempi vain päättää käyttää kaiken johonkin muuhun kuin ystäviinsä.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja isovanhemmat haukutaan ja aletaan pitää vihaa jos anoppi on vähän innostunut vauvasta. Mut kun napanuora pitää katkaista ja omiin vanhempiin ja sisaruksiin ei sovi pitää yhteyttä.
Näin joillakin. Mä en ymmärrä miksi. Tietenkään ei tarvitse väkisin olla väleissä jos suku on oikeasti kauheaa mutta aika pienestä monet lopettaa yhteyden pidon.
Suomalaiset voisivat varmaan paljon paremmin jos olisivat sosiaalisempia.
Suomalaiset eivät olisi suomalaisia jos olisivat sosiaalisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen.
Ai. En ole tätä tullut ajatelleeksi, koska itse ihan mielelläni näen kavereita ja heidän jälkikasvuaankin. Yleensä se on kyllä se lapsellinen osapuoli, joka ei ehdi/halua nähdä.
Höpö höpö. Perheellisellä ei ihan oikeasti ole yhtä paljon aikaa ystävien tapailuun kuin perheettömällä. Mutta koska oma lapsi on tärkeä, niin siitä myös puhutaan paljon, jolloin lapseton ystävä alkaa vältellä perheellistä, koska hän mielummin puhuu itsestään ja omista asioistaan kuin kuuntelee juttuja Jessicanicosta.
Kaikilla on vuorokaudessa sama määrä tunteja. Vanhempi vain päättää käyttää kaiken johonkin muuhun kuin ystäviinsä.
Joo, koska Suomessa lastensuojelu puuttuu, jos vanhempi laiminlyö sen lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen.
Ai. En ole tätä tullut ajatelleeksi, koska itse ihan mielelläni näen kavereita ja heidän jälkikasvuaankin. Yleensä se on kyllä se lapsellinen osapuoli, joka ei ehdi/halua nähdä.
Höpö höpö. Perheellisellä ei ihan oikeasti ole yhtä paljon aikaa ystävien tapailuun kuin perheettömällä. Mutta koska oma lapsi on tärkeä, niin siitä myös puhutaan paljon, jolloin lapseton ystävä alkaa vältellä perheellistä, koska hän mielummin puhuu itsestään ja omista asioistaan kuin kuuntelee juttuja Jessicanicosta.
Kaikilla on vuorokaudessa sama määrä tunteja. Vanhempi vain päättää käyttää kaiken johonkin muuhun kuin ystäviinsä.
Huh huh. Että vanhempi vain päättää, että nyt jätän vaipat vaihtamatta, tarttee pistäytyä vähän sosiaalisissa harrastuksissa. Miten s-nan tyhmiä ihmiset voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän miehet ehtivät edelleen käydä kahvilla ja aika usein kaljallakin, vaikka lapset olisivat pieniä? En ole havainnut lasten saannin tuovan mitään muutosta siinä, kuinka usein tapaan miepuolisia kavereitani. Kuinkas tämä on mahdollista?
Mun veljeni jäi leskeksi lasten ollessa alakouluikäisiä. Hän joutui ottamaan kokonaisvastuun perheen arjesta eikä enää ehtinytkään tavata ystäviään kuten ennen. Muistan, kuinka hän ensimmäisenä talvena vaimonsa kuoleman jälkeen kertoi tyttärensä liikuntatunnista. Koulusta oli tullut edellisellä viikolla lappu, että seuraavalla viikolla on luistelua. Veljeni tarkisti, että on tytölle varastossa luistimet ja tarkisti vielä senkin, että ne ovat samaa kokoa kuin tytön lenkkarit. Luistelupäivä tuli ja tytön mukana oli opettajalta lappu, että tytöllä oli ollut liian pienet luistimet eikä tyttö ollut voinut sen vuoksi luistella ja vanhempien tulee huolehtia, että lapsella on tarvittavat liikuntavarusteet. Niinpä, ei niihin luistimiin ollut mahtunut villasukat. Veljeni sanoi, että tämä oli yksi niistä lukuisista asioista, joita hänen ei vaimonsa elinaikana ollut koskaan tarvinnut edes ajatella, mutta leskeksi jäätyään tuli jatkuvasti tilanteita, jotka olisi pitänyt osata ennakoida. Hyvin hän lasten kanssa lopulta pärjäsi, mutta tietynlainen huolettomuus hänestä katosi vaimonsa kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen.
Ai. En ole tätä tullut ajatelleeksi, koska itse ihan mielelläni näen kavereita ja heidän jälkikasvuaankin. Yleensä se on kyllä se lapsellinen osapuoli, joka ei ehdi/halua nähdä.
Höpö höpö. Perheellisellä ei ihan oikeasti ole yhtä paljon aikaa ystävien tapailuun kuin perheettömällä. Mutta koska oma lapsi on tärkeä, niin siitä myös puhutaan paljon, jolloin lapseton ystävä alkaa vältellä perheellistä, koska hän mielummin puhuu itsestään ja omista asioistaan kuin kuuntelee juttuja Jessicanicosta.
Kaikilla on vuorokaudessa sama määrä tunteja. Vanhempi vain päättää käyttää kaiken johonkin muuhun kuin ystäviinsä.
Huh huh. Että vanhempi vain päättää, että nyt jätän vaipat vaihtamatta, tarttee pistäytyä vähän sosiaalisissa harrastuksissa. Miten s-nan tyhmiä ihmiset voi olla?
Jotkin vanhemmat tuntuvat ainakin olevan "s-nan tyhmiä", kun eivät saa koskaan järjestettyä asioitaan niin, että tapaaminen onnistuisi. Onko kyseessä puoliso, joka ei hoida vanhemman velvollisuuksiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen.
Ai. En ole tätä tullut ajatelleeksi, koska itse ihan mielelläni näen kavereita ja heidän jälkikasvuaankin. Yleensä se on kyllä se lapsellinen osapuoli, joka ei ehdi/halua nähdä.
Höpö höpö. Perheellisellä ei ihan oikeasti ole yhtä paljon aikaa ystävien tapailuun kuin perheettömällä. Mutta koska oma lapsi on tärkeä, niin siitä myös puhutaan paljon, jolloin lapseton ystävä alkaa vältellä perheellistä, koska hän mielummin puhuu itsestään ja omista asioistaan kuin kuuntelee juttuja Jessicanicosta.
Kaikilla on vuorokaudessa sama määrä tunteja. Vanhempi vain päättää käyttää kaiken johonkin muuhun kuin ystäviinsä.
Huh huh. Että vanhempi vain päättää, että nyt jätän vaipat vaihtamatta, tarttee pistäytyä vähän sosiaalisissa harrastuksissa. Miten s-nan tyhmiä ihmiset voi olla?
Jotkin vanhemmat tuntuvat ainakin olevan "s-nan tyhmiä", kun eivät saa koskaan järjestettyä asioitaan niin, että tapaaminen onnistuisi. Onko kyseessä puoliso, joka ei hoida vanhemman velvollisuuksiaan?
Ehkä sinun tapauksessasi sinua ei halua tavata ja siksi vedotaan niihin lapsiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva lapseton haluaa nähdä ystäviään lasten kanssa kylästellen.
Ai. En ole tätä tullut ajatelleeksi, koska itse ihan mielelläni näen kavereita ja heidän jälkikasvuaankin. Yleensä se on kyllä se lapsellinen osapuoli, joka ei ehdi/halua nähdä.
Höpö höpö. Perheellisellä ei ihan oikeasti ole yhtä paljon aikaa ystävien tapailuun kuin perheettömällä. Mutta koska oma lapsi on tärkeä, niin siitä myös puhutaan paljon, jolloin lapseton ystävä alkaa vältellä perheellistä, koska hän mielummin puhuu itsestään ja omista asioistaan kuin kuuntelee juttuja Jessicanicosta.
Kaikilla on vuorokaudessa sama määrä tunteja. Vanhempi vain päättää käyttää kaiken johonkin muuhun kuin ystäviinsä.
Huh huh. Että vanhempi vain päättää, että nyt jätän vaipat vaihtamatta, tarttee pistäytyä vähän sosiaalisissa harrastuksissa. Miten s-nan tyhmiä ihmiset voi olla?
Jotkin vanhemmat tuntuvat ainakin olevan "s-nan tyhmiä", kun eivät saa koskaan järjestettyä asioitaan niin, että tapaaminen onnistuisi. Onko kyseessä puoliso, joka ei hoida vanhemman velvollisuuksiaan?
Taas siellä joku provoilee olan takaa ja naureskelee itsekseen! Sinulla ei todennäköisesti ole hajuakaan lapsiperheen arjesta.
Niin. Yllättäen myös vanhemmat voi sairastua liian suuren kuorman alla. Ihan nuoret lapsettomatkin voi saada burnouteja. Et taida tajuta että jo esim lapsen astma, toisen puolison työmatkat, perussairastelu tyyliin viikkojen flunssat ja vatsataudit, koulujen säästötoimet jne. Jne. Jne. tulee sen ihan jo valmiiksi työntäyteisen arjen päälle. Itse jouduin opettelemaan nukkumisenkin uudestaan valvottua astmalapsen kanssa. Samaan aikaan kun silloinen työnantaja yt-neuvotteli 10 vuotta ja esim vaati ennustamaan astmakohtaukset etukäteen.