Juttuseuraa teistä, jotka haaveilette vauvasta?
En löytänyt äkkiseltään tämänkaltaista viestiketjua, joten ajattelin avata uuden :) Olisi ihanaa kuulla muiden raskaaksi haluavien ajatuksia ja fiiliksiä! Tuntuu, ettei ole ketään, jolle tästä asiasta jutella, ja kun minun päässä ei tunnu mitään muuta enää pyörivän kuin kaikki nämä vauvaan ja raskautumiseen liittyvät jutut.
Tässä minun tarinani:
Olen alle 30 -vuotias nainen ja sain yhtäkkiä, oikeastaan vähän vahingon kautta, aikamoisen vauvakuumeen. Olen aina ajatellut, että en ole valmis vielä äidiksi, koska haluan vielä matkustella ja kokea ja tehdä kaikenlaista. Nyt kesällä kuitenkin tapahtui miehen kanssa pikku vahinko juuri melkein oviksen aikoihin, ja aloin perehtyä mahdolliseen raskauteen lukemalla kaikenlaista aiheeseen liittyvää netistä ja katselemalla vauvadokumentteja yms. Vauva-ajatukset täyttivät pääni, ja mietin joka päivä, mitä masussani mahtoi juuri nyt tapahtua, vai tapahtuiko yhtään mitään. Lueskelin netistä, mitä juuri tällä viikolla pitäisi tapahtua... Ja kun sitten menkat lopulta alkoivatkin, tuli ihan kyyneleet kun pettymys oli niin suuri. Juttelimme asiasta pitkään mieheni kanssa ja totesimme, että nyt olisi oikeastaan aika täydellinen hetki meidän elämässä vauvan tulolle. Päätimme alkaa yrittää ihan tosissamme.
Nyt olemme yhden kerran yrittäneet vauvaa tämän vahinkokierron jälkeen. Olen ollut havaitsevinani vaikka minkälaisia raskausoireita, mutta liekö kuviteltuja...? Kuvotusta, pyörrytystä, kipeät nännit, alkoholi ei maistu, hajut voimistuneet, ruoka etoo, suolaisen himo, väsymys, päänsärky, alavatsan nippailu ja viiltely, voimattomuus liikkuessa (esim. kun piti juosta bussiin, melkein jalat lähti alta) ja vaikka mitä muuta. Tänään on vihdoin kp 28. Ihmeellistä vatsan viiltelyä vasemmalta puolelta on ollut nyt jo melkein viikon ajan, mutta eilen alkoivat "menkkakipujen" tyyppiset polttelut ja orastava migreenikin (minulle tulee aina menkkojen aikana migreeni). Tuli lisäksi muutama tippa rusehtavaa vuotoa :( Olen lukenut, että monella on alkuraskaudessa menkkakipujen tyyppistä polttoa, ja vuotojakin esiintyy yllättävän suurella osalla naisista. Silti pelottaa käydä vessassa, jos ne menkat sieltä alkaa. En uskalla toivoa, että olisi onnistanut, kun menkkaoireet on niin tyypilliset. Tänä aamuna ei ollut mitään oireita, mutta migreeni alkoi taas orastaa päivän mittaan ja nyt illalla taas pyyhkäistessä ilmestyi pari tippaa rusehtavaa vuotoa paperiin :( Huonolta taitaa näyttää. Raskaustestiä en ole vielä tehnyt, kun olen kylässä enkä ole päässyt kauppaan ostamaan kenenkään huomaamatta. Joutuu vaan odottelemaan, kunnes pääsee kotiin (vaikka luultavasti tilanne selviää jo ennen sitä).
Olen pähkäillyt nyt monta viikkoa, onko minulla jonkunlaista hormonihäiriötä, kun menkat on muuttunu niin kummallisiksi, ennen olivat säännölliset n. 28-29pv ja alkoivat yleensä aina illalla pienillä poltoilla ja pikkuvuotamisella, ja sitten seuraavana aamuna hanat aukes kunnolla. Nyt kumminkin tänä vuonna on ollut kierron pituus kaikkea mahdollista 26-31 pv väliltä hyvin vaihtelevasti ja ihmeellistä tiputtelua on ollut monta päivää ennenkuin menkat kunnolla alkavat. Viittaa ilmeisesti keltarauhasen riittämättömään toimintaan? Ajattelin, että varaan lääkärin nyt tämän kierron jälkeen, jos ne menkat sieltä tulee. Jos saisin sitten hormonihoidon kierron tasoittamiseksi ja raskauden yrittämisen tueksi.
Tässä siis pääpiirteittäin tämän hetken ajatuksia, olisi tosiaan ihanaa, jos saisi täältä juttuseuraa :)
Kommentit (530)
Mie näköjään nyt tykitän miljoona kommenttia putkeen, mutta pieninyuu haluan sulle sanoa vielä, että älä pelkää sitä aukiolotutkimusta silti. Mikään ei ole niin kamalaa kuin oma pää saa sen vaikuttamaan. Jos vaadittais et sen tarvii kokea uudelleen jotta vauva tulis menisin kiljuen.
Me ollaan miehen kanssa julkisella hoidoissa ja vaikka on tunteita ja kipuja laidasta laitaan niin tämä matka on yhteinen ja se kannattaa molempien muistaa niinäkin hetkinä ku v*tuttaa ja haluttaa vain heittää hanskat tiskiin. Itkua ja epätoivoa tulee mutta yhdessä ku menette niin ainakin meitä tämä kaikki on vain vahvistanut lukuisista romahduksista ja pettymyksistä huolimatta. Ollaan miehen kanssa läheisempiä ja avoimempia ku koskaan ennen.
Minttura: Ihana kun kirjoittelet tällasia pitkiä vastauksia! Siis mua pelottaa toi tutkimus ihan oikeasti, enkä edes tiedä haluanko miestä mukaan niihin. Kauanko kipu kesti, oliks se sellanen et toimenpiteen jälkeen jo pärjäs?
Ja ihana kuulla tosta simpukkaryhmästä, uskaltaiskohan tulla mukaan? :) Pelottaa vähän et suhtaudutaan nihkeästi, kun ollaanhan mekin "vaan" puolitoista vuotta yritetty. Jos siellä on paljon useita vuosia yrittäneitä ni ollaanko vaan ärsyttämässä. Ollaan kateltu miehen kans ihan vertaistukiryhmiä jotka kokoontuu jossain kasvotusten, mut aateltiin soittaa ja kysyä ensin, että sovitaanko porukkaan.
Ihana myös et teidän parisuhde on kestänyt! Meillä mennään aaltoilemalla, tuntuu että miestä välillä suututtaa kun oon niin herkillä tän kans. Harmittaa sitäkin ja pääsääntöisesti on kyllä korvaamaton tuki. Kyllä mekin tästä selvitään varmasti, mieluiten siten et ois vauva sylissä sit jossain vaiheessa :)
Oon kyllä sellanen petturi itselleni et oksat pois: Aloin mittailee lämpöjä, ja 37 oli eilen ja 36.8 tänään. Aloin jo miettimään että oiskohan nyt tärppäilly, kun lämmöt nousee, mutta tuo pieni lasku viittaisi siihen et menkkoja kohti mentäessä lämmöt palautuu sinne missä olivatkin. Kun, miksi onnistuisi nytkään kun ei tähänkään mennessä ole onnistunut Mutta tuostapa sainkin taas oivan toivonsiemenen, että voi pettyä. Nyt siis kiertopäivä 22 vasta menossa.
Mukaan vain! Se ei ole mikään lynkkausryhmä vaan aitoa vertaistukea. Rohkeasti vain mukaan. Itelläki aluks pelotti mutta nyt ryhmästä tullu tosi tärkeä itelle.
Meillä nyt näyttäs sille, että kuten epäilinkin oli vain pään kuvitelmia oireet. Menkat alko ja ei auta kuin leuka rintaan ja kohti uutta kierrosta :( välillä tuntuu että en vain jaksa mutta pakko se on yrittää!
Mullaki pelotti se toimenpide ihan hulluna mutta kyllä sen kestää ja toisilla ei tunnu ku pieni nipistys. Riippuu niin monesta asiasta. Itse ainakin pystyin ihan ok olemaan loppupäivän, töistä olin vapaalla mutta se hartiapisto oli oikeastaan ainut mikä sitten lievän vatsakivun lisäksi jäi. Hyvin kestät sen ja varmasti pärjäät. Ajattelet vain, että se on taas askel lähemmäs omaa unelmaa.
Menkat kaks päivää myöhässä, alavatsaa ja alaselkää vihloo ja rintoja aristaa. Tein tänä aamuna testin ja se on positiivinen!! Oon ihan shokissa, enkä usko tätä oikein vielä ite. Ehkä teen toisen testin vielä huomisaamuna ihan vaan tarkistakseen, että en nyt nää unta tai jotain..
Ihanaa kun näitä plussauutisia tulee! Onnea vielä täälläkin ja jospa Minttura, Pallukka ja minäkin saatas ne plussat *_*
Scarlet!!! Vau!! Tuu kertomaan miten huomisen testin käy! Pidän sulle ihan hulluna peukkua!
Tein nyt tuon clearbluen digitestin ja plussa napsahti näyttöön melkein samantien ❤ ehkä tää on nyt vaan sit uskottava 😍
Onnea niiiiin paljon! <3 ihana synttärilahja, eikö se niin mennyt? :) tsemppiä että kaikki menisi hyvin ja oma ja isän pää pysyisi mukana mylläkässä :)
Mulla on varmaan nyt ovulaatio ohi. Yksi sänkykerta osui tärppipäiville, mikä on mukavaa, mutta tässä kierrossa ei ollut voimia sen enempää optimoida kun tosiaan työ on nyt niin kaikenvievää ja meillä on myös ollut kotona vähän vaikeaa. Puolisolla on suuri omassa rauhassa olemisen tarve, ja mä yritän horjuen antaa sitä hänelle. Ahdistuneena mulla herää heti hätä jos toinen on etäinen, mutta tiedän ja ymmärrän oikein hyvin että paniikinomainen toiseen ripustautuminen noissa tilanteissa vain vaikeuttaa asiaa. Toivon että tasapaino löytyy.
Lisäksi mietin pitäisikö mennä gynelle. Tässä kierrossa alavatsakivut jatkui menkoista ovulaatioon ja veristä vuotoakin oli outoon aikaan, jossain kp 7/29 tms. Saattaa kyllä olla stressin aiheuttamaa, nyt kun tätä syyskuutani mietin...
Kiitos pallukka ❤️ Joo synttärit on lauantaina, joten kyllä tää on maailman paras synttärilahja 😊
Paljon tsemppiä kaikille otuksen odotukseen. Mie hiippailen tästä tuonne taustalle. Vaikka Käyn kyllä ehkä välillä vilkuilemassa mitä teille kuuluu
Pallukka: Huh, no mutta pidetään peukkuja et toi yks kerta ois riittänyt :)
Scarlet: Onnea <3
Mä jännitän täällä nyt tota simpukka-ryhmää. Menen sinne huomenna ekaa kertaa, vähän pelottaa uskaltaako puhua mitään ja miten suhtaudutaan...
Menkat neljä pvää myöhässä, testi nega.
Tuntuu oikeesti et koko elämä vittuilee päin naamaa.
Moi kaikille uusille ja vanhoille typyköille <3
Täällä eletty hiljais eloa nyt. Täällä menossa kp 29/30-? toissa perjantaina tehtiin inssi. Miehen siimat parantuneet vitamiinien ansiosta yli 60% joten suosittelen niitä kaikille, kenen miehillä on ongelmia niiden kanssa. Mulla kasvateltiin folleja alkukierrosta letroilla kp 3-7. Saatiin inssiin 3 follia. 20mm, 20mm ja 19mm. Nyt jännäillään täällä voisiko olla mitenkään mahdollista, että olisi tärpännyt. Oireet ollut todella minimaaliset. Ei siis juuri mitään muuta mainittavaa kuin kuuma jomotus munasarjan seuduilla kp 5-8.
Mitä teille muille kuuluu?
Vauva saa tulla 2/2016
2 x kemiallinen kesä/2016
Hoitojen alku kartoitus 3/2017
Kerrottu että kaikki on kunnossa kummallakin 5-6/2017
Yksityiselle lähete 7/2017
Selvinnyt että miehen siittiöt ovat huonot 7/2017
Inssi 7/2017
Hei!
Olen uusi täällä ja liityn mielelläni seuraanne keskustelemaan vauvahaaveista. Itse olen 28-vuotias nainen ja mieheni on minua kolme vuotta vanhempi. Yhtä olemme pitäneet jo 9 vuotta ja naimisissa olemme olleet nyt hieman yli pari vuotta. Meillä kummallakin on työt ja parisuhde vakaa, mutta minulle on viime aikoina iskenyt ihan hirveä vauvakuume. Miehelleni olen hienovaraisesti vihjannut, mutta mies hokee jatkuvaa mantraansa "Ei vielä, haluan luoda uraa ja olisi kiva vähän matkustellakin". Painostanut en ole, mutta tuo saman hokeminen jo parin vuoden ajan on viiltänyt paljon sydämessäni, miten se lapsen tuleminen muka pilaisi elämän? Meillä sänkyelämä ei nyt ole kovin vilkasta miehen työstressin vuoksi, joten tekisi mieli heittää koko ehkäisy hiiteen. Käytössä meillä on Nuvaring, joten olen kuullut, että kierto tasaantuisi heti lopettamisen jälkeen.
Muiden läheisten tuttujen ja ystävien vauva- ja raskausuutiset ovat tehneet minusta todellisen hirviön. Kyllä, monet itkut on tullut tihrustettua vaikka tämä onni ei nyt minulta ole pois....viimeinen naula arkkuun tuli kun mieheni paras ystävä kertoi odottavansa vaimonsa kanssa esikoista. En voinut tuntea onnea heidän puolesta, kyyneleet nousivat heti silmiin ja aloin räyhätä miehelleni, ettei hän koskaan tule antamaan minulle samaa onnea, jos tätä menoa jatketaan. Lapsellista, tiedän, mutta pahan olon purkaminen helpotti huomattavasti. Rauhoituttuani mies lupasi, että meillekin tulee vauva, kun olen n. 30v. En tiedä sitä ymmärtävätkö miehet kuinka raskauden yrittäminen voi olla myös hyvin aikaavievä prosessi?? Kaikki eivät pamahda kertalaakista raskaaksi ja kestäähän itse raskauskin sen 9 kk, jos kaikki menee hyvin.
Myös toinen murheenkryyni on anoppini, joka jaksaa aina udella (argh!!) jälkikasvun perään. Onneksi minun puoleltani ei ole "painostusta" asian suhteen tullut. Kuinka moukkamaista tuo vanhempien ihmisten utelu onkaan???? Nämä ovavt kuitenkin sen verran henkilökohtaisia asioita...
Hei kaikki, on tapahtunut jotain todella ihmeellistä: tein torstai-iltana ilmiselvästi positiivisen raskaustestin. Kuukautiset oli silloin jo pari päivää myöhässä, nyt on kai kp 34/28-30. Ajattelin tehdä huomenna digitaalisen testin, mutta tuntemukset on kyllä aika selvät. Oudon tästä tilanteesta tekee se, että tässä kierrossa oli hädin tuskin mahdollisuutta raskauteen, ja kierto oli alusta asti vähän outo. Meillä on ollut parisuhteessa vähän vaikeaa, lapsen yritys on jotenkin pöllyyttänyt pohjamutia ja tuonut asioita pintaan käsiteltäväksi. Päätettiinkin tämän kierron aikana laittaa vauvan yritys jäähylle joksikin aikaa ja selvittää asioita ensin kuntoon. Olin tosi varma että en tule nyt raskaaksi ja vähän niin kuin unohdin koko asian. Edes kuukautisten ollessa myöhässä en uskonut tähän mahdollisuuteen oikeasti. Keskiviikkona luulin oireista päätellen kuukautisten alkavan, ja olin kyllä pettynyt. Ja torstaina olikin paha olo ja menkat oireista huolimatta yhä hukassa. :o illalla tein testin yksin ja tärinä alkoi heti, mutta myös ilo. :) Mies suhtautui onneksi tosi positiivisesti. :) Anteeksi pitkä ja sekava viesti, mutta sekava on olokin! Tein siis Scarletit, plussasin juuri ennen 30v-päivää. :)
Meillä aloitettiin vauvayritykset viime kierrosta, yritin bongata ovista, mutta ei tainnu olla sitä ollenkaa... Yhtenä aamuna oli haalea viiva ovistikussa, mutta illalla sitä ei enää näkynyt. Olen 26 vuotias ja ollu pari vuotta ilman hormoniehkäsyä. Kierto on jotain 30 päivän pintaan. Nyt on menossa kp 10, tarvii varmaa alkaa tikutteleen jos ovis löytyis... :)
Olen tällä palstalla uusi kirjoittelija, heippa vaan kaikille!
Jotenkin tuntuu, ettei lähipiirissä ole oikein ihmisiä, joille kertoa vauvaunelmasta, joten sillä eksyin sitten tänne. Itse olen 27-vuotias, puoliso 30 v ja yhdessäoloa melkein 10 vuotta. Olen syönyt minipillereitä (Cerazette) useita vuosia (välissä kylläkin n. 1.5v tauko, jonka jälkeen aloitin uudestaan järkyttävien kipujen takia), mutta jätin ne pois 6 kuukautta sitten, eikä ole tärpännyt vielä. Ihme kyllä menkat olleet tasaiset 26pv kierrolla lopettamisen jälkeen kun pillerien taukoajalla kierto oli mitä tahansa 30-48 pv.
Oviksia on tullut seurailtua, mutta mies tuntuu ottavan niin kovat suorituspaineet jos tietää oviksen olevan, niin juuri sovittiin, etten hänelle kerro asiasta enää :D Tällä viikolla oli (oletettu) ovis ja nyt parina päivänä on ollu menkkamaisia kipuja/viiltoja alavatsassa, joita olen ihmetellyt. Yleensä tuntemuksia vasta menkkojen alettua. Toiveet taas korkealla, mutta eipä mistään voi vielä tietää.. parempi yrittää vaan ajatella, että eiköhän se vaavi tule jossain vaiheessa kuitenkin! :)
Täällä myös uusi palstailija ja kuumeilija. Olen tosin lukenut ketjun viestit alusta saakka.
Oma tilanteeni on seuraava. Olen kohta 29 vuotias ja mies on saman ikäinen. Meillä on vauva 8 kk jolle olisi tarkoitus saada sisarus. Mies on laittanut yrittämiselle aikarajan johon mennessä on tärpättävä tai homma siirtyy vuosilla. Missään nimessä en halua asiaa hamaan tulevaisuuteen sillä ikä alkaa jo painaa päälle! Tilannetta hankaloittaa myös se että imetän edelleen osittain.
Yrittämisen aloitimme viikko sitten. Mietin vain että tässä vaiheessa viimeksi jo tiesin olevani raskaana vaikka testiä ei voinnut vielä tehdä.
Kamalasti stressaa tuo miehen asettama aikaraja (puolivuotta).
Toivottavasti ketju pysyisi aktiivisena seurailen milenkiinnolla miten muiden käy. Onneksi on muitakin kuumeilijoita. ☺️
Pallukka: Oijoi onnea! Onnea hirmuisesti!
Ja tervetuloa muille uusille <3 Olenkos täällä nyt ainoa lapsettomuudesta kärsivä kuumeilija?
Meille tuli shokkiuutisia. Miehellä vain 1% siittiöistä on elossa tai muuten kunnollisia. Kuolleita aika paljon ja epämuodostuneita suurin osa. Ok, helpotus sinällään, että keskenmenoihin löytyi syy, mutta kamalaa tämä on silti. Luomulasta siis turhaa toivoakaan...
Pari viikkoa pitäisi malttaa ennen kuin päästään lääkärille uudelleen. Sitten nähdään miten homma edistyy. Tavallaan se kuumeilu loppui täällä, kun tietää, ettei voi luonnollisesti tärpätä. Ja jos tärppääkin niin todennäköisyys että sekin menisi kesken on suuri.
Pieninyuu: Ikävä kuulla että saitte shokkiuutiset lääkäriltä. Toisaalta nyt kun syy on selvillä voidaan tehdä sotasuunnitelma💪🏼. Siittiöitä on miljoonia joten tuohon yhteen prosenttiin mahtuu lukuisia hyviä yksilöitä joita voi hyödyntää. Yksikin siittiö riittää hedelmöittämään munasolun. Kovasti tsemppiä sinne!
Simpukan jutuissa ollaan mukana ja facebookissa on olemassa ryhmät suljettu simpukka ja neliapila jotka tarkoitettu lapsettomuutta kokeville. Itse olen mukana molemmissa. Molemmat ryhmät aktiivisia ja saa ihan superpaljon vertaistukea ja neuvoja :)