HS: Avioerossa aloitteen tekee yleensä nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä miehet odottavat avioliitolta? Arjen jakamista, seksiä ja sitä, että joku huolehtii kodista ja perheestä. Naiset yleensä tarjoavat tämän, joten mitäpä valittamista miehillä olisi. Mitä naiset odottavat avioliitolta? Ennen vanhaan riitti, kun mies toi leivän pöytään, mutta nykyään naiset pärjäävät taloudellisesti myös ilman miestä, joten avioliitolta odotetaan lisäksi muita asioita. Onko liikaa vaadittu, että mies viitsisi kysyä työpäivän jälkeen, mitä vaimolle kuuluu? Antaisi joskus suukon poskelle? Kuuntelisi, kun tällä on huolia? Näiden asioiden puuttumisesta naiset yleensä suhteessa valittavat, ja minusta tuosta on vielä pitkä matka prinsessakuvitelmiin ja kiiltokuvaelämään.

Mitä minä, nainen, odotan avoliitolta: arjen jakamista, seksiä ja sitä, että joku huolehtii KANSSANI YHDESSÄ kodista ja perheestä. Kenenkään talouden- ja lastenhoitajaksi en suostu.

Tyydy sitten vaatimattomampaan kotiin, lasten harrastuksiin ja muuhun arkeen, koska mies on se, joka tienaa ne. Molempia et voi saada.

Ei eletä 50- luvulla. Kaikki tuntemani naiset käyvät töissä. Muutamat ovat äitiyslomalla mutta palaavat töihin kun yhteinen lapsi on enintään 3 vuotta. Eli ei niitä taloja ja tavaroita mies yksin tienaa, ei vaikka saisi parempaa palkkaa.

Ei kannata nyt enää tuota vanhaa hokemaa toistella.

Ja sitten ihmtellään miksi miehet ei ole kiinnostuneita parisuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin sain artikkelista irti henkisesti köyhän ihmisen. Naisen, joka on uhrannut kaiken henkisen jaksamisen ja kehittymisen nimenomaan siihen perheenäiti -rooliin, mutta on jättänyt muut roolit vähemmälle huomiolle. Sitten kun ne lapset lähtee, niin sun perheenäitiys onkin uhattuna -rooli muuttuu. Ja huomataan, että nytpä ei ole elämässä sisältöä.

Entä jos ihminen panostaisi muuhunkin kuin pelkkään äitiyteen? Vähän sama ku isovanhempien aikaan kaikki tehtiin käsin, ja kun ne jäi eläkkeelle niin se elämän sisältö kuihtuu vaan entisestään. Kun ei ole enää samalla tavalla hommaa käsille, niin sitten turhaudutaan. Henkistä minää ei ole kehitetty lainkaan ja iloa ei saada muista harrasteista kuin niillä kätösillä suoritettavista.

Kuulostaapa söpöltä! Kuinkakohan moni nyt 50-60-vuotias nainen on ollut koko avioliittonsa ajan kodin ja perheen vetovastuussa? Mistä se nainen on saanut haettua sitä henkisen minän kehittymistä, kun duunin jälkeen on odottanut kaupassa käynti, ruuanlaitto, siivous, pyykinpesu, lasten harrastuksiin viennit, perheen yhteisistä, "kivoista" asioista huolehtiminen (esim. lasten synttärit, joulut, kesälomat)?

Jos perhe asuu rivarissa tai kerrostalossa vielä, niin turha tulla selittää mistään miesten töistä, joihin ukolla olisi aika huvennut. Eikä omakotitalossakaan niin paljon niitä hommia ole. Ukkoa ei ole vain kiinnostanut koko perhe saati parisuhde. Ruoka, puhtaat vaatteet ja lakanat, seksi, sohva ovat olleet miehen prioriteetit.

Olisivatko äitiensä kasvattamia miehiä ja naisia?

Minä olen siisti. ruoanlaitosta ja lapsista pitävä mies. Tämän keskustelun perusteella olen todellinen saalis, mutta  eipä paljon naiset kiinnostu.  Millä perusteella valitsitte nuo kaljamiehenne? teininä tavanneet ymmärrän, mutta jos aikuisena avioituu todellisen juntin kanssa niin se on lähinnä omaa tyhmyyttä.

en minäkään valitsisi todella kanamaista naista vaimoksi ja sitten pistäisi tekemään remonttia ja tyhjentämään likakaivoa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä miehet odottavat avioliitolta? Arjen jakamista, seksiä ja sitä, että joku huolehtii kodista ja perheestä. Naiset yleensä tarjoavat tämän, joten mitäpä valittamista miehillä olisi. Mitä naiset odottavat avioliitolta? Ennen vanhaan riitti, kun mies toi leivän pöytään, mutta nykyään naiset pärjäävät taloudellisesti myös ilman miestä, joten avioliitolta odotetaan lisäksi muita asioita. Onko liikaa vaadittu, että mies viitsisi kysyä työpäivän jälkeen, mitä vaimolle kuuluu? Antaisi joskus suukon poskelle? Kuuntelisi, kun tällä on huolia? Näiden asioiden puuttumisesta naiset yleensä suhteessa valittavat, ja minusta tuosta on vielä pitkä matka prinsessakuvitelmiin ja kiiltokuvaelämään.

Mitä minä, nainen, odotan avoliitolta: arjen jakamista, seksiä ja sitä, että joku huolehtii KANSSANI YHDESSÄ kodista ja perheestä. Kenenkään talouden- ja lastenhoitajaksi en suostu.

Tyydy sitten vaatimattomampaan kotiin, lasten harrastuksiin ja muuhun arkeen, koska mies on se, joka tienaa ne. Molempia et voi saada.

Ei eletä 50- luvulla. Kaikki tuntemani naiset käyvät töissä. Muutamat ovat äitiyslomalla mutta palaavat töihin kun yhteinen lapsi on enintään 3 vuotta. Eli ei niitä taloja ja tavaroita mies yksin tienaa, ei vaikka saisi parempaa palkkaa.

Ei kannata nyt enää tuota vanhaa hokemaa toistella.

Kerro sitten, miksi koko AV on tuon saman toistelua naisten suusta?

Iski Nokia työttömyys, tulotaso romahti. Vaimo otti eron. Kaksi lasta, joita exvaimo palkitsee rahalla kun minulla ei kauheasti ole.

Kyllä ne naiset sen eron ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin sain artikkelista irti henkisesti köyhän ihmisen. Naisen, joka on uhrannut kaiken henkisen jaksamisen ja kehittymisen nimenomaan siihen perheenäiti -rooliin, mutta on jättänyt muut roolit vähemmälle huomiolle. Sitten kun ne lapset lähtee, niin sun perheenäitiys onkin uhattuna -rooli muuttuu. Ja huomataan, että nytpä ei ole elämässä sisältöä.

Entä jos ihminen panostaisi muuhunkin kuin pelkkään äitiyteen? Vähän sama ku isovanhempien aikaan kaikki tehtiin käsin, ja kun ne jäi eläkkeelle niin se elämän sisältö kuihtuu vaan entisestään. Kun ei ole enää samalla tavalla hommaa käsille, niin sitten turhaudutaan. Henkistä minää ei ole kehitetty lainkaan ja iloa ei saada muista harrasteista kuin niillä kätösillä suoritettavista.

Kuulostaapa söpöltä! Kuinkakohan moni nyt 50-60-vuotias nainen on ollut koko avioliittonsa ajan kodin ja perheen vetovastuussa? Mistä se nainen on saanut haettua sitä henkisen minän kehittymistä, kun duunin jälkeen on odottanut kaupassa käynti, ruuanlaitto, siivous, pyykinpesu, lasten harrastuksiin viennit, perheen yhteisistä, "kivoista" asioista huolehtiminen (esim. lasten synttärit, joulut, kesälomat)?

Jos perhe asuu rivarissa tai kerrostalossa vielä, niin turha tulla selittää mistään miesten töistä, joihin ukolla olisi aika huvennut. Eikä omakotitalossakaan niin paljon niitä hommia ole. Ukkoa ei ole vain kiinnostanut koko perhe saati parisuhde. Ruoka, puhtaat vaatteet ja lakanat, seksi, sohva ovat olleet miehen prioriteetit.

Olisivatko äitiensä kasvattamia miehiä ja naisia?

Eikö isällä ole mitään osuutta? Miksi miehet sitten itkevät huoltajuutta joskus itselleen, jos ovat sitä mieltä, että kasvatus on aina pelkästään naisten vastuulla? Eikö isänkin kuuluisi osallistua, etenkin silloin jos ollaan yhdessä ja naimisissa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyydy sitten vaatimattomampaan kotiin, lasten harrastuksiin ja muuhun arkeen, koska mies on se, joka tienaa ne. Molempia et voi saada.

--

Sekoitat minut johonkin toiseen ja raivoat ja nimittelet "sairaaksi". Oletko törkyturpa ihan uusi internetin käyttäjä ja luulet, että olen ainoa mies, joka kirjoittaa? Luin ja kirjoitin asiasta ensimmäisen kerran koskaan. Itse asiaan: miksi sinun kokemuksesi olisi minun kokemustani arvokkaampi?

"Luin ja kirjoitin asiasta ensimmäisen kerran koskaan."

:DDDDDDDDDD

Joo totta kai näin, kaikki uskoo.

Ja sinä kokeneena internetin käyttäjänä puolestasi tiedät, kuka kommentoimasi henkilön kotona on mitäkin maksanut. Tietysti tiedät. Kaikki uskoo senkin.

Hymiösi kertovat kaiken. Olet aamuvirkku trolli. Ohitan nimittelysi ja paranoiasi tässä ketjussa vastedes.

Sekoitat minut johonkin toiseen ja raivoat ja nimittelet "trolliksi". Oletko törkyturpa ihan uuvatti internetin käyttäjä ja luulet, että olen ainoa nainen, joka kirjoittaa? Luin ja kirjoitin asiasta ensimmäisen kerran koskaan.

Ihan oikeesti naisvihatrolli, kaikki tietää että päivystät täällä 24/7 jankkaamassa fraasejasi. Lepäisit välillä.

Onneksi osasin ennakoida jo olemassa olevista merkeistä tulevaa ja erosin avoliittovaiheessa ennen papin amenta. Minä (nainen) olin aloitteellinen eroon. Toinen osapuoli (mies) aiheutti tarpeen erolle käytöksellään, joka sisälsi kontrollointia, henkistä väkivaltaa ja alkoholinkäyttöä jokaisena vapaailtana, pienempänä tekijänä vielä se, että toki minun oletettiin maksavan vähintään puolet kaikesta ja ruoka oikeastaan kokonaan, koska minähän sen teen (!?) ja huolehtivan siivouksesta yksin. Tämän miehen miesten töihin ei kuulunut avovaimon auton huolto, koska auto ei ollut hänen. Näin sain huolehtia renkaanvaihdot jne. omatoimisesti omaan autooni.

Eikö ollutkin houkutteleva ja romanttinen asetelma miehen osalta luotuna elämänmittaista avioliittoa varten?  Kuka tahansa edes kaksi aivosolua omaava olisi ottanut jalat alleen, ei siihen mitään naistenlehtiä tarvita.  

Vierailija kirjoitti:

Onneksi osasin ennakoida jo olemassa olevista merkeistä tulevaa ja erosin avoliittovaiheessa ennen papin amenta. Minä (nainen) olin aloitteellinen eroon. Toinen osapuoli (mies) aiheutti tarpeen erolle käytöksellään, joka sisälsi kontrollointia, henkistä väkivaltaa ja alkoholinkäyttöä jokaisena vapaailtana, pienempänä tekijänä vielä se, että toki minun oletettiin maksavan vähintään puolet kaikesta ja ruoka oikeastaan kokonaan, koska minähän sen teen (!?) ja huolehtivan siivouksesta yksin. Tämän miehen miesten töihin ei kuulunut avovaimon auton huolto, koska auto ei ollut hänen. Näin sain huolehtia renkaanvaihdot jne. omatoimisesti omaan autooni.

Eikö ollutkin houkutteleva ja romanttinen asetelma miehen osalta luotuna elämänmittaista avioliittoa varten?  Kuka tahansa edes kaksi aivosolua omaava olisi ottanut jalat alleen, ei siihen mitään naistenlehtiä tarvita.  

Miksi ikävä yksittäistapauksesi olisi jotenkin merkittävä koko Suomea koskevassa keskustelussa? Vihjaatko, että kaikki suomalaiset erot ovat samanlaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai hel-nyrkki se täälläkin taas jankkaa narsistisen raivonsa vallassa. Ei hyvää päivää...

Jaa missä? Osoitatko viestien numerot niin minäkin pääsen nauttimaan.

Se jankkaaja. Sen kyllä tunnistaa. Se, joka faktat saadessaan hermostuu, käy päälle monin ilkeilevin viestein, jatkaa ja jatkaa. Jankuttaa yhtä samaa totuuttaan viestistä toiseen. Haluaa aina viimeisen sanan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäisessä jutussa ei kyllä puhuttu mitään naistenlehtien luomasta kiiltokuvatodellisuudesta. Syy avioerojen lisääntymiseen on se, että nykyään avioero ei aiheuta samanlaista sosiaalista häpeää kuin ennen, eivätkä naiset ole taloudellisesti yhtä riippuvaisia miehistä kuin vielä pari vuosikymmentä sitten. Kun yksinkin pärjää, odottaa avioliitolta jotain selkeää lisäarvoa. Naiset monesti myös panostavat enemmän parisuhteeseen, kotiin ja perheeseen, kun taas valitettavan moni mies keskittyy töihin ja harrastuksiin. On luonnollista odottaa tältä panostukselta jotain tuottoa. Jos itse töiden ohella hoitaa kodin ja lapset, laittaa ruoan eteen pöytään ja pesee pyykit, ja toinen luuhaa omissa menoissaan eikä viitsi kiitosta sanoa, vähemmästäkin katkeroituu.

Naiset vaativat rikkaan miehen toteuttamaan omaa unelmaansa. Tämä varakkuuden vaatimus vain puetaan nykyisin puheisiin talosta Etelä-Helsingissä, niin kuin Hesarissa pari päivää sitten todettiin.
Kun siitäkään huolimatta onni ei tule, koska mies tekee peräsuoli pitkällä töitä naisen unelman eteen ja rentoutuu harrastuksen parissa, tämä ei vähemmän tienaavaksi heittäytyneelle ja enemmän vapaa-aikaa viettävälle prinsessalle kelpaa.
Ero on vain hyvä asia ja nainen saa siitä tilanteesta riippuen joko marttyyrikruunun tai itsenäisen naisen maineen.

Hä. Me ollaan miehen kanssa keskenämme ihan yhtä rikkaita (vähän keskutuloisia varakkaampia). Mies ansaitsee ehkä satasen käteen enemmän kuin minä ja käyttää kyllä tuon ekstrarahan kalliiseen tennisharrastukseensa, johon taas minulla ei ole edes mitään tarvetta.

Maksetaan ruoka ja muut juoksevat kulut absoluuttisesti puoliksi yhteiseltä taloustililtä. Samoin vuokra menee tasan puoliksi. Huonekalumme ovat pääasiassa minun perujani, astioista sitten taas merkittävä osa miehen. Uudet hankinnat olemme tehneet puoliksi tai sopineet, että jos hän ostaa tuon, minä voin ostaa tämän.

Ihan siis tasaveroisina kumppaneina elätämme toisemme, eikä tässä kummankaan peräsuoli ole koetuksella. Lähipiirissäni on ainakin oman käsitykseni mukaan juuri tällaisia taloudellisesti tasa-arvoisia suhteita, jotka eivät perustu riippuvuuteen.

Uskon, että juuri riippumattomuus ja nykyajan arvojen sallivuus ovat syy siihen, miksi naiset ottavat avioeron. Ja ottavat sen juuri sellaisista liitoista, joissa mies on elänyt vanhentuneessa kuvitelmassa, että mies elättää ja siksi hänen vastuullaan ei ole muuta kuin se töissä käyminen.

Juuri näin. Voisin tähän mainita esimerkin omasta ex-suhteestani. En tiedä, oliko ex-mieheni niin tyhmä vai pitikö hän minua tyhmänä, kun ihan tosissaan puhui ja toimi koko ajan niin kuin hän olisi perheen ainoa elättäjä ja että olisin taloudellisesti hänen armoillaan. Hän väitti, että minuun menee niin paljon rahaa, vaikka totuus oli ihan toinen. Se raha, minkä hän kuvitteli/uskotteli menevän minuun, meni alkoholiin ja ihan ihmeellisiin projekteihin (turhia remontteja, autoharrastus, "lasten" lelut, joilla kuitenkin vain itse leikkii). Nyt kaksi vuotta eron jälkeen hänellä on velkaa, pikavippejä ja vaikka mitä ongelmia, minä taas olen taloudellisesti oikein hyvässä tilanteessa. Teimme juuri lasten kanssa lomamatkan, johon ei olisi entisessä elämässä ollut koskaan varaa. Ja ei, minä en saanut erossa mitään muuta kuin toisen auton enkä saa mieheltä edes elareita.

En tiedä oliko hän niin sokea omalle tuhlailulleen, vai yrittikö hän vain bluffata. Nyt olen ainakin omalta osaltani todistanut, että minä en ole hänen rahaongelmiaan aiheuttamassa, ja minä saan elettyä laadukasta elämää pienellä palkallani.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siisti. ruoanlaitosta ja lapsista pitävä mies. Tämän keskustelun perusteella olen todellinen saalis, mutta  eipä paljon naiset kiinnostu.  Millä perusteella valitsitte nuo kaljamiehenne? teininä tavanneet ymmärrän, mutta jos aikuisena avioituu todellisen juntin kanssa niin se on lähinnä omaa tyhmyyttä.

en minäkään valitsisi todella kanamaista naista vaimoksi ja sitten pistäisi tekemään remonttia ja tyhjentämään likakaivoa jne.

Kiinnostuin välittömästi. Ikäsi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin sain artikkelista irti henkisesti köyhän ihmisen. Naisen, joka on uhrannut kaiken henkisen jaksamisen ja kehittymisen nimenomaan siihen perheenäiti -rooliin, mutta on jättänyt muut roolit vähemmälle huomiolle. Sitten kun ne lapset lähtee, niin sun perheenäitiys onkin uhattuna -rooli muuttuu. Ja huomataan, että nytpä ei ole elämässä sisältöä.

Entä jos ihminen panostaisi muuhunkin kuin pelkkään äitiyteen? Vähän sama ku isovanhempien aikaan kaikki tehtiin käsin, ja kun ne jäi eläkkeelle niin se elämän sisältö kuihtuu vaan entisestään. Kun ei ole enää samalla tavalla hommaa käsille, niin sitten turhaudutaan. Henkistä minää ei ole kehitetty lainkaan ja iloa ei saada muista harrasteista kuin niillä kätösillä suoritettavista.

Kuulostaapa söpöltä! Kuinkakohan moni nyt 50-60-vuotias nainen on ollut koko avioliittonsa ajan kodin ja perheen vetovastuussa? Mistä se nainen on saanut haettua sitä henkisen minän kehittymistä, kun duunin jälkeen on odottanut kaupassa käynti, ruuanlaitto, siivous, pyykinpesu, lasten harrastuksiin viennit, perheen yhteisistä, "kivoista" asioista huolehtiminen (esim. lasten synttärit, joulut, kesälomat)?

Jos perhe asuu rivarissa tai kerrostalossa vielä, niin turha tulla selittää mistään miesten töistä, joihin ukolla olisi aika huvennut. Eikä omakotitalossakaan niin paljon niitä hommia ole. Ukkoa ei ole vain kiinnostanut koko perhe saati parisuhde. Ruoka, puhtaat vaatteet ja lakanat, seksi, sohva ovat olleet miehen prioriteetit.

Olisivatko äitiensä kasvattamia miehiä ja naisia?

Eikö isällä ole mitään osuutta? Miksi miehet sitten itkevät huoltajuutta joskus itselleen, jos ovat sitä mieltä, että kasvatus on aina pelkästään naisten vastuulla? Eikö isänkin kuuluisi osallistua, etenkin silloin jos ollaan yhdessä ja naimisissa??

Vastaisitko ensin kysymykseen, niin pääsemme eteen päin?

Mä itse uskon että 80% eroista olisi vältettävissä sillä että miehet oppisivat kohtaamaan naisten tunteita ja osallistumaan niihin. 

Tilastoihin jää se, joka avioeron laittaa vireille.

Mitenkäs tapaus, jossa miestä rupeaa "ahdistamaan"ja muuttaa omaan vuokrakämppään miettimään asioita. Vaimo odottaa, että mies saisi mietittyä ja hoitaa lapset. No kohta mietinnässä on mukana uus naisystävä, mutta eropapereita mies ei saa jätettyä.

Nainen hommaa juristin ja jättää eropaperit, että asiat tulee hoidettua kunnolla (naisella saatua perintöä).

Eli kumman aloitteesta ero tapahtuikaan??

Minä väitän että 80% eroista vältettäisiin jos mies puhuisi rehellisesti, kuuntelisi kun vaimolla on tärkeää asiaa ja tekisi edes osan kotitöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi osasin ennakoida jo olemassa olevista merkeistä tulevaa ja erosin avoliittovaiheessa ennen papin amenta. Minä (nainen) olin aloitteellinen eroon. Toinen osapuoli (mies) aiheutti tarpeen erolle käytöksellään, joka sisälsi kontrollointia, henkistä väkivaltaa ja alkoholinkäyttöä jokaisena vapaailtana, pienempänä tekijänä vielä se, että toki minun oletettiin maksavan vähintään puolet kaikesta ja ruoka oikeastaan kokonaan, koska minähän sen teen (!?) ja huolehtivan siivouksesta yksin. Tämän miehen miesten töihin ei kuulunut avovaimon auton huolto, koska auto ei ollut hänen. Näin sain huolehtia renkaanvaihdot jne. omatoimisesti omaan autooni.

Eikö ollutkin houkutteleva ja romanttinen asetelma miehen osalta luotuna elämänmittaista avioliittoa varten?  Kuka tahansa edes kaksi aivosolua omaava olisi ottanut jalat alleen, ei siihen mitään naistenlehtiä tarvita.  

Miksi ikävä yksittäistapauksesi olisi jotenkin merkittävä koko Suomea koskevassa keskustelussa? Vihjaatko, että kaikki suomalaiset erot ovat samanlaisia?

Miksi oletat että tämä on jokin yksittäistapaus? Minä olen kuullut vastaavia tarinoita aika paljonkin, ja itselläni melkein samanlainen (sen tuohon juuri kirjoitinkin). Jos tässä nyt yleistetään erojen johtuvan jostain prinsessaharhoista, on minusta ihan luontevaa, että niitä tositarinoita tässä kerrotaan. Tarkoitus on, että ymmärrettäisiin, että aika harva ero johtuu varsinaisesti mistään naistenlehtitoiveista. Ne pettymykset avioliitoissa voivat johtua niin monesta asiasta, joten ihan naurettavaa vain keksiä niille joku yhteinen tekijä.

Useinhan nykymies ei edes tuo rahojaan kotiin, koska nainenkin käy töissä. Silti ei omaksuta mitään uusia rooleja vaan ainoastaan luovutaan velvotteista ja käytetään itselle jäävä raha harrastuksiin ja huvituksiin. Ei ihme, että naisesta tulee katkera ja nalkuttava otus, joka sitten viimein lähtee kävelemään päästäkseen irti negatiivisista tunteistaan voidakseen elää taas tasapainoista ja onnellista elämää. 

Kun lapset lentävät pesästä niin on aikaa itselle - katsokaas ympärillenne erilaisissa kulttuuritapahtumissa: hoidettuja, nätistipukeutuneita keski-ikäisiä naisihmisiä mutta missä miehet? Tuttavapiirissäni on tapahtunut juuri monta näitä "hopeaeroja"; ruuhkavuodet ohi ja vaimo odottaa innoissaan että nyt päästään ukkokullan kanssa kulkemaan ja nauttimaan elämästä, joku jopa aloitti moottoripyöräilyn mutta ukkokullat eivät enää innostuneetkaan uudesta elämänvaiheesta; "eikö nyt voitais olla sillai koton ko ennenki, telkkaristakin tulee jalkapallo/jääkiekko/yleisurheiluu..."

Ne pariskunnat ovat pysyneet yhdessä joilla on yhteinen (aito) kiinnostuksenkohde tai arvostavat toisensa kiinnostuksenkohteita.