Lue keskustelun säännöt.
HS: Avioerossa aloitteen tekee yleensä nainen
31.07.2016 |
Eli erot tapahtuvat puolisoiden ollessa 50-60 -vuotiaita, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja nainen panikoi, että yhteiselo ei olekaan kuin naistenlehdestä.
Tutkimusprofessori Kontulan mukaan naisilla on miehiä enemmän odotuksia parisuhteelta, mikä saa heidät pettymään useammin suhteessa.
Eikö avioliitto enää merkitse ihmisille mitään? Ja voiko näille naistenlehtien levittämille kiiltokuville tehdä jotain?
http://www.hs.fi/m/sunnuntai/a1469762321472?jako=07e860e812eff67a9377f6…
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väestöliiton sivulta lainattua:"– Etenkin miehet ovat vielä haluttomia vetämään ulkopuolista vaikkakin ammattilaista mukaan suhteen syövereihin."http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/erokriisit/eron_tunnusmerkit/
No niiden ammattilaisten apu on juuri ero. Onhan näitä ammattilaisia jukisuudessa päivät pitkät. Yksikin neljä kertaa ollut naimisissa ja aina eronnut. Oikea ammattilainen.
Luulisi nyt helkutti että ammattilainen osaisi nyt edes oman elämänsä edes järjestää kuntoon.Tämä lainaus oli siis tuolle kommetoijalle, joka väitti, että naiset eivät halua pariterapiaan.
99% noista pariterapeuteista on naisia ja halveksii miehiä. Joten ei sinne kyllä kukaan täysijärkinen mies mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet eivät voi tulla vastaan ja olla enemmän sellaisia kuin naiset toivovat?
Eikai toisen pidä olla sellainen kuin toinen toivoo. Eihän naisenkaan pidä olla sellainen kuin mies toivoo vaan ihan oma itsensä.
Ihmistä pitäisi rakastaa omana itsenään. Eikä yrittää muovata toisesta jotain omaa tuotettaan
Aika pieni todennäköisyys löytää juuri sellainen henkilö, ettei omasta käytöksestä tarvitse hioa yhtään särmää tai skarpata minkään asian suhteen. Ihan normaalia huomaavaisuutta ja joustavuutta. Mahdottomiin toki ei tule mennä.
Kyllä se ihminen pitäisi ihan omana itsenään kelvata. Ei kukaan kestä sitä että ei omassa kodissaan voi olla oma itsensä. Jossei oman perheen kanssa ja omassa kodissa voi olla juuri sellainen kuin normaalisti olisi niin silloin on asiat erittäin huonosti.
Juuri näin. Ihmeellinen ajatusmaailma että ihmisen pitäisi muuttua kun menee naimisiin. Ei todellakaan pidä. Vaan pitää mennä sellaisen ihmisen kanssa naimisiin jonka kanssa haluaa olla sellaisenaan.
Ihmisen pitää esittää ihan tarpeeksi muutenkin maailmassa muuta kuin mitä hän on. Kotona ei todellakaan kuulu niin tehdä.
Muuttua ei pidä vasta kun menee naimisiin, vaan jo silloin, kun alkaa parisuhteeseen.
Ihan oikeasti, kuvitteletteko jostain löytävänne yksilön, jonka kanssa kaikki natsaa sataprosenttisesti eikä mistään tarvitse neuvotella tai tehdä konpromisseja? Vai mikä vielä pahempaa, ajatteletteko, että sen toisen täytyy mukautua teidän mielenne mukaisikeksi?
Ei ihme että eroja tulee niin paljon, jos ihmiset ovat nykyään noin joustamattomia. Kaksi tällaista "minäminäminä, minä olen oma itseni enkä tästä muutu, mun ei tarvitse" kun menee yhteen, niin ei kyllä hyvä seuraa... Kriisi on valmis viimeistään kun tulee lapsia, sillä lapset nyt vaan pakottavat ihmisen muuttumaan, se oma minä on pakko siirtää syrjään ja mukautua. Valitettavan tosin tämän tajuaa usein vain äiti, isä monesti jatkaa luupäistä minäminäminä-elämäänsä, mistä seuraa sitten mitä seuraa.
Ei kaikkien tarvitse natsata täysin. Vaan pitää hyväksyä ne asiat mitkä ei natsaa. Jos toinen tekee asiat eri tavalla niin sitten tekee.
Entä jos se toinen ei tee ollenkaan, koska ei ole koskaan tarvinnut? Sittenkö vain jätetään tekemättä? Jotain voi jättää (esim. siivous), mutta lapsenhoito ei ehkä onnistu näin.
Ainakin kannattaa miettiä haluaako taistella loppuelämänsä tuommoisesta asiasta. Minä ainakin eroaisin tuommoisessa tilanteessa ja etsisin kumppanin joka tekee kotitöitä.
Suurin osa osaa kuitenkin siivota ja laittaa ruokaa eivätkä odota täysihoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väestöliiton sivulta lainattua:"– Etenkin miehet ovat vielä haluttomia vetämään ulkopuolista vaikkakin ammattilaista mukaan suhteen syövereihin."http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/erokriisit/eron_tunnusmerkit/
No niiden ammattilaisten apu on juuri ero. Onhan näitä ammattilaisia jukisuudessa päivät pitkät. Yksikin neljä kertaa ollut naimisissa ja aina eronnut. Oikea ammattilainen.
Luulisi nyt helkutti että ammattilainen osaisi nyt edes oman elämänsä edes järjestää kuntoon.Tämä lainaus oli siis tuolle kommetoijalle, joka väitti, että naiset eivät halua pariterapiaan.
No mitä alapeukuttamista tässäkin nyt oli? Tuolla joku väitti, että naiset ovat hankalia erotilanteissa, kun eivät millään suostu pariterapiaan ja minä etsin linkin, jossa sanotaan, että miehet ovat haluttomia pariterapiaan. En mainostanut pariterapiaa, vaan etsin faktaa siitä, kumpi sukupuoli sinne on yleensä haluttomampi menemään. Mutta tottahan faktojakin pitää tällä palstalla alapeukuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väestöliiton sivulta lainattua:"– Etenkin miehet ovat vielä haluttomia vetämään ulkopuolista vaikkakin ammattilaista mukaan suhteen syövereihin."http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/erokriisit/eron_tunnusmerkit/
No niiden ammattilaisten apu on juuri ero. Onhan näitä ammattilaisia jukisuudessa päivät pitkät. Yksikin neljä kertaa ollut naimisissa ja aina eronnut. Oikea ammattilainen.
Luulisi nyt helkutti että ammattilainen osaisi nyt edes oman elämänsä edes järjestää kuntoon.Tämä lainaus oli siis tuolle kommetoijalle, joka väitti, että naiset eivät halua pariterapiaan.
99% noista pariterapeuteista on naisia ja halveksii miehiä. Joten ei sinne kyllä kukaan täysijärkinen mies mene.
Entä sitten? Toistan: tuo linkki ja lainaus oli sille kommentoijalle, joka valitti että _naiset_ eivät halua pariterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet eivät voi tulla vastaan ja olla enemmän sellaisia kuin naiset toivovat?
Eikai toisen pidä olla sellainen kuin toinen toivoo. Eihän naisenkaan pidä olla sellainen kuin mies toivoo vaan ihan oma itsensä.
Ihmistä pitäisi rakastaa omana itsenään. Eikä yrittää muovata toisesta jotain omaa tuotettaan
Aika pieni todennäköisyys löytää juuri sellainen henkilö, ettei omasta käytöksestä tarvitse hioa yhtään särmää tai skarpata minkään asian suhteen. Ihan normaalia huomaavaisuutta ja joustavuutta. Mahdottomiin toki ei tule mennä.
Kyllä se ihminen pitäisi ihan omana itsenään kelvata. Ei kukaan kestä sitä että ei omassa kodissaan voi olla oma itsensä. Jossei oman perheen kanssa ja omassa kodissa voi olla juuri sellainen kuin normaalisti olisi niin silloin on asiat erittäin huonosti.
Juuri näin. Ihmeellinen ajatusmaailma että ihmisen pitäisi muuttua kun menee naimisiin. Ei todellakaan pidä. Vaan pitää mennä sellaisen ihmisen kanssa naimisiin jonka kanssa haluaa olla sellaisenaan.
Ihmisen pitää esittää ihan tarpeeksi muutenkin maailmassa muuta kuin mitä hän on. Kotona ei todellakaan kuulu niin tehdä.
Muuttua ei pidä vasta kun menee naimisiin, vaan jo silloin, kun alkaa parisuhteeseen.
Ihan oikeasti, kuvitteletteko jostain löytävänne yksilön, jonka kanssa kaikki natsaa sataprosenttisesti eikä mistään tarvitse neuvotella tai tehdä konpromisseja? Vai mikä vielä pahempaa, ajatteletteko, että sen toisen täytyy mukautua teidän mielenne mukaisikeksi?
Ei ihme että eroja tulee niin paljon, jos ihmiset ovat nykyään noin joustamattomia. Kaksi tällaista "minäminäminä, minä olen oma itseni enkä tästä muutu, mun ei tarvitse" kun menee yhteen, niin ei kyllä hyvä seuraa... Kriisi on valmis viimeistään kun tulee lapsia, sillä lapset nyt vaan pakottavat ihmisen muuttumaan, se oma minä on pakko siirtää syrjään ja mukautua. Valitettavan tosin tämän tajuaa usein vain äiti, isä monesti jatkaa luupäistä minäminäminä-elämäänsä, mistä seuraa sitten mitä seuraa.
Ei kaikkien tarvitse natsata täysin. Vaan pitää hyväksyä ne asiat mitkä ei natsaa. Jos toinen tekee asiat eri tavalla niin sitten tekee.
Entä jos se toinen ei tee ollenkaan, koska ei ole koskaan tarvinnut? Sittenkö vain jätetään tekemättä? Jotain voi jättää (esim. siivous), mutta lapsenhoito ei ehkä onnistu näin.
Sellaisen ihmisen kanssa ei koskaan edes pitäisi seurustella.
En ole itsekkään ymmärtänyt tuota että mennään naimisiin miehen kanssa jossa on kaikki pielessä ja sitten ruvetaan mollaamaan sitä niistä asioista mitkä on tiedetty alusta asti. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet eivät voi tulla vastaan ja olla enemmän sellaisia kuin naiset toivovat?
Eikai toisen pidä olla sellainen kuin toinen toivoo. Eihän naisenkaan pidä olla sellainen kuin mies toivoo vaan ihan oma itsensä.
Ihmistä pitäisi rakastaa omana itsenään. Eikä yrittää muovata toisesta jotain omaa tuotettaan
Aika pieni todennäköisyys löytää juuri sellainen henkilö, ettei omasta käytöksestä tarvitse hioa yhtään särmää tai skarpata minkään asian suhteen. Ihan normaalia huomaavaisuutta ja joustavuutta. Mahdottomiin toki ei tule mennä.
Kyllä se ihminen pitäisi ihan omana itsenään kelvata. Ei kukaan kestä sitä että ei omassa kodissaan voi olla oma itsensä. Jossei oman perheen kanssa ja omassa kodissa voi olla juuri sellainen kuin normaalisti olisi niin silloin on asiat erittäin huonosti.
Juuri näin. Ihmeellinen ajatusmaailma että ihmisen pitäisi muuttua kun menee naimisiin. Ei todellakaan pidä. Vaan pitää mennä sellaisen ihmisen kanssa naimisiin jonka kanssa haluaa olla sellaisenaan.
Ihmisen pitää esittää ihan tarpeeksi muutenkin maailmassa muuta kuin mitä hän on. Kotona ei todellakaan kuulu niin tehdä.
Muuttua ei pidä vasta kun menee naimisiin, vaan jo silloin, kun alkaa parisuhteeseen.
Ihan oikeasti, kuvitteletteko jostain löytävänne yksilön, jonka kanssa kaikki natsaa sataprosenttisesti eikä mistään tarvitse neuvotella tai tehdä konpromisseja? Vai mikä vielä pahempaa, ajatteletteko, että sen toisen täytyy mukautua teidän mielenne mukaisikeksi?
Ei ihme että eroja tulee niin paljon, jos ihmiset ovat nykyään noin joustamattomia. Kaksi tällaista "minäminäminä, minä olen oma itseni enkä tästä muutu, mun ei tarvitse" kun menee yhteen, niin ei kyllä hyvä seuraa... Kriisi on valmis viimeistään kun tulee lapsia, sillä lapset nyt vaan pakottavat ihmisen muuttumaan, se oma minä on pakko siirtää syrjään ja mukautua. Valitettavan tosin tämän tajuaa usein vain äiti, isä monesti jatkaa luupäistä minäminäminä-elämäänsä, mistä seuraa sitten mitä seuraa.
Ei kaikkien tarvitse natsata täysin. Vaan pitää hyväksyä ne asiat mitkä ei natsaa. Jos toinen tekee asiat eri tavalla niin sitten tekee.
Entä jos se toinen ei tee ollenkaan, koska ei ole koskaan tarvinnut? Sittenkö vain jätetään tekemättä? Jotain voi jättää (esim. siivous), mutta lapsenhoito ei ehkä onnistu näin.
Ainakin kannattaa miettiä haluaako taistella loppuelämänsä tuommoisesta asiasta. Minä ainakin eroaisin tuommoisessa tilanteessa ja etsisin kumppanin joka tekee kotitöitä.
Suurin osa osaa kuitenkin siivota ja laittaa ruokaa eivätkä odota täysihoitoa.
Naiset mielummin ottavat miehen joka ei noita tee, mollaavat ja valittavat koko ajan siitä ja sitten eroavat ja katkeroituvat miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko ketju on aivan absurdi ja ehjä hyvin kuvastaa juuri tilannetta jossa toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.
Te jolla on pitkä parisuhde (> 15 - 20 v): tiedättekö mitä puolisonne odottaa eläkevuosiltaan? Haaveileeko Espanjan asunnosta vai mökistä Tenolla? Tiedättekö miten hän suhtautuu mahdollisiin lapsenlapsiin, tai jos omat vanhempanne ovat elossa niin miten vanhusten omaishoitoon ? Tiedättekö millä rahalla haavet toteutetaan?
Olen terveydenhoitoalalla ja minusta on tosi surullista kun toisinaan tulee vähän yli 50 v nainen tiedottomana hoitoon ja mieheltä yritetään saada tietoja; onko säännöllistä lääkitystä. Ööh, jotain pillereitä se ottaa päivittäin. Onko allergioita? Ööh, ei kai. Eiku ööh.
puhukaa ja kuunnelkaa. Meissä kaikissa on vikoja niin miehissä kuin vaimoissa mutta älä pidä toista itsestäänselvyytenä, ei edes 20 vuoden jälkeen.
Moni ei itsekkään tiedä mitä ajattelee noista asioista tuon ikäisenä.
Harva on miettinyt jotain omaishoitoa.
Taidat olla aika nuori; kysymys oli juuri " vanhoille" pariskunnille, joilla on vielä vanhemmat. Voin vannoa että juuri tällöin on hyvä tietää mitä puolisosi ajattelee vanhusten hoitamisesta kun oma äitisi/äitisi/appesi/anoppisi oireilee että enempi kuin viikottainen puhelinsoitto on tarpeen. Jos puolisosi onkin sitä mieltä että lapsilta vapautuvaan huoneeseen sopiikin mainiosti dementoituva appi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyydy sitten vaatimattomampaan kotiin, lasten harrastuksiin ja muuhun arkeen, koska mies on se, joka tienaa ne. Molempia et voi saada.
Kyllä sinä olet sairas jankkaaja. Viikottain, ellei päivittäin täällä on keskusteluja raha-asioista, ja naiset kertovat kuinka kulut jaetaan tasan fifty-fifty, jopa äitiysloman aikana. Joillakin on jopa omat hyllyt jääkaapissa. Olen myös naisvaltaisessa työyhteisössä jutellut paljon aiheesta työkavereiden ja vapaa-ajalla ystävieni kanssa, ja tästä otannasta YKSI perhe on sellainen jossa mies on selkeästi se tienaaja. Omat rahat ja kulujen jakaminen on erittäin yleistä nykyään, mikä siinä on että et suostu sitä tajuamaan?
Sekoitat minut johonkin toiseen ja raivoat ja nimittelet "sairaaksi". Oletko törkyturpa ihan uusi internetin käyttäjä ja luulet, että olen ainoa mies, joka kirjoittaa? Luin ja kirjoitin asiasta ensimmäisen kerran koskaan. Itse asiaan: miksi sinun kokemuksesi olisi minun kokemustani arvokkaampi?
No kyllä minusta on aika erikoista, jos joku kirjoittaa "mies on se joka ne tienaa". Ihan noin vaan, universaalina totuutena, kaikille osoitettuna. Kyllä, minusta on harhaista ja jopa sairasta olettaa noin. Jos olisit esittänyt oletuksesi jollekin tutulle perheelle jonka tunnet, niin eri juttu, mutta nyt laajensit sen koskemaan kaikkia. Että jos haluat talon ja auton niin mieshän ne maksaa ja that's it. Jos puhutaan SINUN kokemuksestasi, niin olisit sitten kirjoittanut että meidän perheessä minä miehenä olen joutunut maksamaan kaiken. Jos sinulla on ystäviä tai tuttavia niin taatusti kaikkien kohdalla näin ei ole.
Koska palkka-asia on fakta eikä miekään huutoäänestys. Minusta olet anteeksipyynnön velkaa vihjailemalla minua harhaiseksi ja sairaaksi. Jos se on sinulle ylivoimaista, se kertoo kaiken luonteestasi ja säälin miestäsi todella.
http://www.puhutaanpalkoista.fi/
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1419912162357http://www.hs.fi/kuukausil…
http://yle.fi/uutiset/naisten_ja_miesten_valiset_palkkaerot_kasvaneet/7…
https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tyo/palkat-ja-elakkeet
Siellä sairasta ja harhaista tekstiä.
Noissa linkeissähän puhutaan vähän eri asiasta: sukupuolten välisestä palkkaepätasa-arvosta.
Palkkaerot ovat suuremmat varmaan keski-ikäisillä. Itse kuulun näihin +30-vuotiaisiin, jolla on aina ollut parempi palkka, kuin miehellä. Miehen uuden työn myötä tilanne kääntyy esimmäisen kerran tosin päin. Ihan kiva.
Jos vaikka ottaa tuon ensimmäisen linkin summan, käteen sen mukaan mies saa 350-400e enemmän, kuin vaimo. Silläkö se mies KAIKEN maksaa? Yleensä miehellä pitää olla se kivempi auton tai kesäksi moottoripyörä ja se raha menee jo siihen. Yleensä myös syövät ja juovat enemmän.
Kannattaa keskiarvoissa huomioida, että naimissa olevat miehet tienaavaat paremmin kuin naimattomat. Mitä köyhempi mies, sitä epätodennäköisemmin kelpaa naisille.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskiarvoissa huomioida, että naimissa olevat miehet tienaavaat paremmin kuin naimattomat. Mitä köyhempi mies, sitä epätodennäköisemmin kelpaa naisille.
Mistäs tämäkin fakta tuli? Minun logiikkani sanoo, että sinkuilla on mahdollisuus tienata paremmin, kun heillä ei ole perhettä ja he voivat tehdä pitkää päivää ja esim reissuhommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä ne naiset sitten odottaa siltä parisuhteelta? Romanttista komediaako, jossa mies järkkää koko soittokunnan esittämään naisen lempikappaletta? Miksei se arki riitä naisille! Miksi miehen tarvitsee käyttää olemassaolonsa siihen, että naisen pitää tuntea itsensä koko ajan erityiseksi. Miksei nainen tee tätä samaa miehelle?!
Jos arki miehelle on töiden jälkeen kahden tunnit unet sohvalla ja sen jälkeen puuhastelua autotallissa ja sieltä yöunille niin ymmärrän hyvin miksi nainen tahtoo eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko ketju on aivan absurdi ja ehjä hyvin kuvastaa juuri tilannetta jossa toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.
Te jolla on pitkä parisuhde (> 15 - 20 v): tiedättekö mitä puolisonne odottaa eläkevuosiltaan? Haaveileeko Espanjan asunnosta vai mökistä Tenolla? Tiedättekö miten hän suhtautuu mahdollisiin lapsenlapsiin, tai jos omat vanhempanne ovat elossa niin miten vanhusten omaishoitoon ? Tiedättekö millä rahalla haavet toteutetaan?
Olen terveydenhoitoalalla ja minusta on tosi surullista kun toisinaan tulee vähän yli 50 v nainen tiedottomana hoitoon ja mieheltä yritetään saada tietoja; onko säännöllistä lääkitystä. Ööh, jotain pillereitä se ottaa päivittäin. Onko allergioita? Ööh, ei kai. Eiku ööh.
puhukaa ja kuunnelkaa. Meissä kaikissa on vikoja niin miehissä kuin vaimoissa mutta älä pidä toista itsestäänselvyytenä, ei edes 20 vuoden jälkeen.
Moni ei itsekkään tiedä mitä ajattelee noista asioista tuon ikäisenä.
Harva on miettinyt jotain omaishoitoa.
Taidat olla aika nuori; kysymys oli juuri " vanhoille" pariskunnille, joilla on vielä vanhemmat. Voin vannoa että juuri tällöin on hyvä tietää mitä puolisosi ajattelee vanhusten hoitamisesta kun oma äitisi/äitisi/appesi/anoppisi oireilee että enempi kuin viikottainen puhelinsoitto on tarpeen. Jos puolisosi onkin sitä mieltä että lapsilta vapautuvaan huoneeseen sopiikin mainiosti dementoituva appi?
Tärkeämpää kuin tietää mitä mieltä puoliso on on tietää miten hän suhtautuu sinun mielipiteisiisi. Kunnioitaako hän sitä että päätökset teidän kodissa tehdään yhdessä. Vaikka hän halauisi oman äitinsä asumaan kotiinsa mutta sinä ehdottomasti et, etsitään teidän tilateenne kannalta parempia ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskiarvoissa huomioida, että naimissa olevat miehet tienaavaat paremmin kuin naimattomat. Mitä köyhempi mies, sitä epätodennäköisemmin kelpaa naisille.
Mistäs tämäkin fakta tuli? Minun logiikkani sanoo, että sinkuilla on mahdollisuus tienata paremmin, kun heillä ei ole perhettä ja he voivat tehdä pitkää päivää ja esim reissuhommia.
Ensimmäinen on tilasto, jota logiikkasi ei voi muuttaa. Toinen on johtopäätös, ehkä pystyt sen hamsteroimaan joksikin muuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko ketju on aivan absurdi ja ehjä hyvin kuvastaa juuri tilannetta jossa toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.
Te jolla on pitkä parisuhde (> 15 - 20 v): tiedättekö mitä puolisonne odottaa eläkevuosiltaan? Haaveileeko Espanjan asunnosta vai mökistä Tenolla? Tiedättekö miten hän suhtautuu mahdollisiin lapsenlapsiin, tai jos omat vanhempanne ovat elossa niin miten vanhusten omaishoitoon ? Tiedättekö millä rahalla haavet toteutetaan?
Olen terveydenhoitoalalla ja minusta on tosi surullista kun toisinaan tulee vähän yli 50 v nainen tiedottomana hoitoon ja mieheltä yritetään saada tietoja; onko säännöllistä lääkitystä. Ööh, jotain pillereitä se ottaa päivittäin. Onko allergioita? Ööh, ei kai. Eiku ööh.
puhukaa ja kuunnelkaa. Meissä kaikissa on vikoja niin miehissä kuin vaimoissa mutta älä pidä toista itsestäänselvyytenä, ei edes 20 vuoden jälkeen.
Moni ei itsekkään tiedä mitä ajattelee noista asioista tuon ikäisenä.
Harva on miettinyt jotain omaishoitoa.
Taidat olla aika nuori; kysymys oli juuri " vanhoille" pariskunnille, joilla on vielä vanhemmat. Voin vannoa että juuri tällöin on hyvä tietää mitä puolisosi ajattelee vanhusten hoitamisesta kun oma äitisi/äitisi/appesi/anoppisi oireilee että enempi kuin viikottainen puhelinsoitto on tarpeen. Jos puolisosi onkin sitä mieltä että lapsilta vapautuvaan huoneeseen sopiikin mainiosti dementoituva appi?
Tärkeämpää kuin tietää mitä mieltä puoliso on on tietää miten hän suhtautuu sinun mielipiteisiisi. Kunnioitaako hän sitä että päätökset teidän kodissa tehdään yhdessä. Vaikka hän halauisi oman äitinsä asumaan kotiinsa mutta sinä ehdottomasti et, etsitään teidän tilateenne kannalta parempia ratkaisuja.
Jes, you got the point! Mutta vielä, pariskunta joka on kommunikoinut hyvin pitkän taipaleensa aikana niin yleensä suhtautuminen/ratkaisut eivät tulee suuriksi kynnyskysymyksiksi 50+ -vuosina koska on jo tietoisuus miten asioihin suhtautuu on jo toisen tiedossa. Tottahan toki kompromisseja haetaan (esim mitä tehdä dementoituvalle apelle) mutta on kauhea seurata sivusta kuinka toiselle tulee muka yllärinä se että toinen ei haluakaan muuttaa Espanjaan koska haluaa hoitaa lapsenlapsia/vanhoja vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskiarvoissa huomioida, että naimissa olevat miehet tienaavaat paremmin kuin naimattomat. Mitä köyhempi mies, sitä epätodennäköisemmin kelpaa naisille.Mistäs tämäkin fakta tuli? Minun logiikkani sanoo, että sinkuilla on mahdollisuus tienata paremmin, kun heillä ei ole perhettä ja he voivat tehdä pitkää päivää ja esim reissuhommia.
Ensimmäinen on tilasto, jota logiikkasi ei voi muuttaa. Toinen on johtopäätös, ehkä pystyt sen hamsteroimaan joksikin muuksi.
Niin sitähän juuri kysyin, että mistä tämä fakta tuli. Mikä tilasto se on?
Vierailija kirjoitti:
Jes, you got the point! Mutta vielä, pariskunta joka on kommunikoinut hyvin pitkän taipaleensa aikana niin yleensä suhtautuminen/ratkaisut eivät tulee suuriksi kynnyskysymyksiksi 50+ -vuosina koska on jo tietoisuus miten asioihin suhtautuu on jo toisen tiedossa. Tottahan toki kompromisseja haetaan (esim mitä tehdä dementoituvalle apelle) mutta on kauhea seurata sivusta kuinka toiselle tulee muka yllärinä se että toinen ei haluakaan muuttaa Espanjaan koska haluaa hoitaa lapsenlapsia/vanhoja vanhempiaan.
En tosin ihan viisikymmppinen vielä ole, mutta kyllä omaan parisuhteeseeni (joka on kestänyt yli 20 vuotta) saa kuuluu edelleen ne yllätykset ja haaveilut tehdä ja toteutaa asioita joista koskaan aikaisemmin ei ole ollut puhetta.
Jos halutaan pitkää parisuhdetta ehdottomuudet usein kannattaa unohtaa, haluan ehdottomasti hoitaa kotonani lapsenlapset, haluan ehdottomasti että hoitaa vanhempani, haluan edottomasti muuttaa sinne tai tuonne...
Mun vanhemmat on esimerkki tälläisestä hopeaeroparista. Äiti oli 60 kun erosivat, isä 64. Isä jäi eläkkeelle 60-vuotiaana. Äidin eläkeikä oli 63. Isä ei ottanut kotona yhtään enempää vastuuta kuin ennenkään vaikka hänellä oli päivät aikaa. Ei tehnyt ruokaa, siivonnut tai käynyt kaupassa. Omakotitalon nurmikon niitti, mutta marjapensaat ja kukat jätti äidille. Äiti oli puhunut jo 10 vuotta muutosta kerrostaloon läheiseen kaupunkiin, lähemmäs lastenlapsia ja harrastuksia, tapahtumia . Ei käynyt isälle. Äiti halusi käyttää säästöjä matkustamiseen. Ei käynyt isälle. Äiti halusi remontoida talon vanhuusvuosien varalle, jos kerran siinä sitten asutaan. Ei käynyt isälle.
Äiti otti ja erosi. Asuu nyt kolmiosssa lähellä minun ja veljeni perhettä. Hoitaa lapsenlapsia yhden viikonlopun kuukaudessa (molemmat lapset yhtä aikaa, 6 ja 8) ja kerran viikossa yhden iltapäivän, käy jumpissa, aloitti kuoron ja matkustelee siskonsa ja ystäviensä noin kerran kuussa. Koti on kuulemma ihana, kun on aina siisti ja saa ensimmäisen kerran elämässään olla niin kuin tahtoo. Ei tarvitse katsoa uutisia 10 kertaa päivässä tai saksalaisia dekkareita.
Isä asuu omakotitalossa ja säästää itseään hengiltä. Tapaamme pääsääntöisesti meillä tai veljeni luona. Isä on onneton ja haukkuu äitiä. Lähti kuulemma täysin varoituksetta.
Me emme sano mitään, toteamme vain että emme jaksa kuunnella. Itse olen sitä mieltä, että äiti teki oikein. Äidillä on vielä 30 vuotta elinaikaa jäljellä ja hän on jo hoitanut meidät lapset, koko työuransa potilaita ja nyt omasta halustaan lapsenlapsiaan. Isää hänen ei tarvitse hoivata, jos isä ei kerran voi itse tehdä yhtään mitään äidin eteen. Nyt kun äiti asuu meitä lähellä, on meidän helppo auttaa häntä: kuljettaa lentokentälle, vaihtaa renkaat lamput, fiksata tietokone ja hakea sunnuntailounaalle. Isä asuu 60 km päässä. Sinne on hankalampi lähteä auttamaan. Toivoisimme että hänkin muuttaisi tänne,mutta en usko niin käyvän.
Vanhemmilla ei ollut avioehtoa, joten kaikki meni puoliksi. Omakotitalo on isäni rakentama ja isällä oli parempi palkka, mutta äitinikin palkka oli ihan hyvä ja hän peri suvultaan 70 h metsää, isäni ei mitään omiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskiarvoissa huomioida, että naimissa olevat miehet tienaavaat paremmin kuin naimattomat. Mitä köyhempi mies, sitä epätodennäköisemmin kelpaa naisille.
Mistäs tämäkin fakta tuli? Minun logiikkani sanoo, että sinkuilla on mahdollisuus tienata paremmin, kun heillä ei ole perhettä ja he voivat tehdä pitkää päivää ja esim reissuhommia.
Tämä on ihan tutkimusfakta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jes, you got the point! Mutta vielä, pariskunta joka on kommunikoinut hyvin pitkän taipaleensa aikana niin yleensä suhtautuminen/ratkaisut eivät tulee suuriksi kynnyskysymyksiksi 50+ -vuosina koska on jo tietoisuus miten asioihin suhtautuu on jo toisen tiedossa. Tottahan toki kompromisseja haetaan (esim mitä tehdä dementoituvalle apelle) mutta on kauhea seurata sivusta kuinka toiselle tulee muka yllärinä se että toinen ei haluakaan muuttaa Espanjaan koska haluaa hoitaa lapsenlapsia/vanhoja vanhempiaan.
En tosin ihan viisikymmppinen vielä ole, mutta kyllä omaan parisuhteeseeni (joka on kestänyt yli 20 vuotta) saa kuuluu edelleen ne yllätykset ja haaveilut tehdä ja toteutaa asioita joista koskaan aikaisemmin ei ole ollut puhetta.
Jos halutaan pitkää parisuhdetta ehdottomuudet usein kannattaa unohtaa, haluan ehdottomasti hoitaa kotonani lapsenlapset, haluan ehdottomasti että hoitaa vanhempani, haluan edottomasti muuttaa sinne tai tuonne...
Kysymys ei ole ehdottomuudesta vaan kuinka hyvin tunnet puolisosi Ja hänen haaveensa. Kuunteletko häntä ja näetkö "arkiminän" läpi? Parisuhde on kompromisseja. Kuten olen aiemmin maininnut niin olen useamman hopeaeron nähnyt lähipiirissäni ja suurin osa niistä johtuu siitä kuinka toinen ( valitettavasti usein mies) ei kuuntele.
Minun lempparipariskuntani on pari joka viettää nyt eläkkeellä liki puolet vuodesta mökillä Pohjois-lapissa ilman mukavuuksia ja liki puolet vuodesta Turkissa. Nauravat kuinka erilaisia ovat mutta sanovat että rakastavat nähdä kuinka toinen nauttii kun pääsee omaan elementtiinsä. Ja kummallekaan ei tullut toisen haave yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jes, you got the point! Mutta vielä, pariskunta joka on kommunikoinut hyvin pitkän taipaleensa aikana niin yleensä suhtautuminen/ratkaisut eivät tulee suuriksi kynnyskysymyksiksi 50+ -vuosina koska on jo tietoisuus miten asioihin suhtautuu on jo toisen tiedossa. Tottahan toki kompromisseja haetaan (esim mitä tehdä dementoituvalle apelle) mutta on kauhea seurata sivusta kuinka toiselle tulee muka yllärinä se että toinen ei haluakaan muuttaa Espanjaan koska haluaa hoitaa lapsenlapsia/vanhoja vanhempiaan.
En tosin ihan viisikymmppinen vielä ole, mutta kyllä omaan parisuhteeseeni (joka on kestänyt yli 20 vuotta) saa kuuluu edelleen ne yllätykset ja haaveilut tehdä ja toteutaa asioita joista koskaan aikaisemmin ei ole ollut puhetta.
Jos halutaan pitkää parisuhdetta ehdottomuudet usein kannattaa unohtaa, haluan ehdottomasti hoitaa kotonani lapsenlapset, haluan ehdottomasti että hoitaa vanhempani, haluan edottomasti muuttaa sinne tai tuonne...Kysymys ei ole ehdottomuudesta vaan kuinka hyvin tunnet puolisosi Ja hänen haaveensa. Kuunteletko häntä ja näetkö "arkiminän" läpi? Parisuhde on kompromisseja. Kuten olen aiemmin maininnut niin olen useamman hopeaeron nähnyt lähipiirissäni ja suurin osa niistä johtuu siitä kuinka toinen ( valitettavasti usein mies) ei kuuntele.
Minun lempparipariskuntani on pari joka viettää nyt eläkkeellä liki puolet vuodesta mökillä Pohjois-lapissa ilman mukavuuksia ja liki puolet vuodesta Turkissa. Nauravat kuinka erilaisia ovat mutta sanovat että rakastavat nähdä kuinka toinen nauttii kun pääsee omaan elementtiinsä. Ja kummallekaan ei tullut toisen haave yllätyksenä.
Toisen täydellinen tunteminen ei mielestäni ole pitkän parisuhteen ehdoton edellytys. Toki on hyvä tietää mitkä asiat toisen tekee onnelliseksi ja mitkä asiat hänelle on tärkeimpiä. Puolison kanssa keskusteleminen voi hyvin olla sellainen tärkeä asia, mutta toisaalta jollekin toiselle saattaa olla tärkeämpää hiljaisuus ja se että asioita saa miettiä rauhassa toisen painostamatta puhumaan tai jatkuvasti kuuntelemaan.
Keskustelua tärkeämpänä pidän kunnioittamista. Sitä että pystyt arvostamaan puolisoasi omana itsenään. Se että nauttii puolison erilaisuudesta kuulostaa hyvältä, mutta kompromisseja ei kannata tehdä jatkuvasti jos se itsestä tai toisesta tuntuu vastenmieliseltä. Toisinaan ero voi hyvin olla sitä toisen erilaisuuden kunnioittamista. Voi olla että toinen haluaakin viisikymppisenä jotakin muuta kuin mitä minä voin tarjota.
En oikeastaan ymmärrä miksi pitäisi pyrkiä pitkää parisuhteeseen. Pidän tärkeämpänä sitä että ihminen on onnellinen parisuhteessaan tai ilman sitä. Onnea voi harvoin toiselle antaa, vaikka omasta onnestaan voi paremmin jakaa myös muille kuin siitä että olet onneton ja esim. yrität väkisin jatkaa suhdetta jossa kumpikaan ei pysty arvostamaan toista.
Miksei kukaan puhu näiden omaa elämää etsivien vanhempien naisten hitaasta alkoholisoitumisesta ja yksinäisyydestä muutama vuosi eron jälkeen? Moni eroava nainen kuvittelee elämän tuovan pelkästään hyviä juttuja mukanaan kun se "taakka" eli mies on jätetty. Usein ensin menee kovaa mutta pudotus sen jälkeen onkin sitten kova. Itsellä kokemusta kahdesta tälläisestä naisesta: oma äiti ja ex-anoppi. Kumpikin kuolivat yksin ja alkoholisoituneina. Ennen eroa alkoholiin ei juuri koskettu ja isot piirit ystäviä ja menoja. Sydän särkyi monta kertaa elämän viimeisten parinkymmen vuoden aikana kun ei löytynyt uutta rehellistä elämänkumppania jakamaan vanhuutta. Sairaudet joutuivat käymään läpi yksin. Aikuisia lapsia ei juuri kiinnosta kun ei sitä äitiäkään kiinnostanut oien lasten elämä ja lastenlapset kun piti alkaa elää omaa elämää. Nykyään se on useammin vanhemmista eropareista se mies/isä joka pysyy lasten elämässä mukana kun äiti häviää omiin rientoihin.