Lue keskustelun säännöt.
HS: Avioerossa aloitteen tekee yleensä nainen
31.07.2016 |
Eli erot tapahtuvat puolisoiden ollessa 50-60 -vuotiaita, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja nainen panikoi, että yhteiselo ei olekaan kuin naistenlehdestä.
Tutkimusprofessori Kontulan mukaan naisilla on miehiä enemmän odotuksia parisuhteelta, mikä saa heidät pettymään useammin suhteessa.
Eikö avioliitto enää merkitse ihmisille mitään? Ja voiko näille naistenlehtien levittämille kiiltokuville tehdä jotain?
http://www.hs.fi/m/sunnuntai/a1469762321472?jako=07e860e812eff67a9377f6…
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin ihan tyytyväinen elämään jos olisi mies joka puuhailisi kaikenlaista omissa oloissaan, olisi aikaansaava ja jolla olisi säännöllinen työ. No, kaikkea ei voi saada...
Mitä helkuttia tekee miehelle jos et koskaan ole sen kanssa? Eli rakkautesi on suhteessa siihen että sillä on säännöllinen työ?
Kaikkia ihmisiä tämä pallo kantaa päällään....
Minä olen pitkässä parisuhteessa, missä onneksi kummallakin on myös oma elämä ja omat harrastukset ja pystyy tekemään asioita yksinkin, eikä koko ajan nyhjää vieressä. Samoin myös vakituinen työpaikka kummallakin on minusta tärkeä.
Minä en jaksaisi elää montaa kymmentä vuotta ihmisen kanssa, jonka kanssa kaikki pitäisi tehdä yhdessä ja nyhjätä yhdessä ja olla riippuvainen toisesta koko ajan. Haluan vapauden parisuhteessa olla myös oma itsenäinen itseni, joka voi tehdä myös omia juttuja yksin, kuten mieskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskiarvoissa huomioida, että naimissa olevat miehet tienaavaat paremmin kuin naimattomat. Mitä köyhempi mies, sitä epätodennäköisemmin kelpaa naisille.Mistäs tämäkin fakta tuli? Minun logiikkani sanoo, että sinkuilla on mahdollisuus tienata paremmin, kun heillä ei ole perhettä ja he voivat tehdä pitkää päivää ja esim reissuhommia.
Tämä on ihan tutkimusfakta
Niin kai sitten. Olisi vain kiva tietää, missä tämä on nähtävillä ja miten merkittävästä erosta puhutaan. Ja onko siis verrattu yleisesti kaikkia miehiä vai työssäkäyviä miehiä jne. Mutta näihin en todennäköisesti saa vastausta. Pitää näköjään vain ottaa totuutena, kun av sanoo, että tutkimusfakta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai yhdessä kannata jatkaa, jos yhteiselo ei yrityksistä huolimatta suju. On vain hyvä, että huono parisuhde lopetetaan.
Näinpä.
Tuskin kukaan kevein mielin eropäätöstä tekee, rankkaa se on joka osapuolelle.
Jos parisuhde ei muutu yrityksistä huolimatta, keskustelusta huolimatta, niin onnetonko pitäisi olla!?
Minusta tuntuu, että moni mies erakoituu, passivoituu ja jää sohvan pohjalle makaamaan, kun nainen haluaisi touhuta ja tehdä, hoitaa yksin kodin jne. Jos intressit ovat niin erilaiset, niin mikä motivaatio jatkaa, kun lapsetkin ovat lentäneet pesästä?
Kyse ei ole mielestäni epärealistisista odotuksista, vaan siitä, onko enää mitään yhteistä, ollaanko yhdessä vain tavan vuoksi. Jos toista kohtaan tuntee vaan negatiivisia tunteita, on reilua molemmille, että erotaan.
Ei ero ole mikään maailmanloppu vaan yhden parisuhteen päättyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehet odottavat avioliitolta? Arjen jakamista, seksiä ja sitä, että joku huolehtii kodista ja perheestä. Naiset yleensä tarjoavat tämän, joten mitäpä valittamista miehillä olisi. Mitä naiset odottavat avioliitolta? Ennen vanhaan riitti, kun mies toi leivän pöytään, mutta nykyään naiset pärjäävät taloudellisesti myös ilman miestä, joten avioliitolta odotetaan lisäksi muita asioita. Onko liikaa vaadittu, että mies viitsisi kysyä työpäivän jälkeen, mitä vaimolle kuuluu? Antaisi joskus suukon poskelle? Kuuntelisi, kun tällä on huolia? Näiden asioiden puuttumisesta naiset yleensä suhteessa valittavat, ja minusta tuosta on vielä pitkä matka prinsessakuvitelmiin ja kiiltokuvaelämään.
Mitä minä, nainen, odotan avoliitolta: arjen jakamista, seksiä ja sitä, että joku huolehtii KANSSANI YHDESSÄ kodista ja perheestä. Kenenkään talouden- ja lastenhoitajaksi en suostu.
Tyydy sitten vaatimattomampaan kotiin, lasten harrastuksiin ja muuhun arkeen, koska mies on se, joka tienaa ne. Molempia et voi saada.
Mistä tämä mies tienaa kaiken ja nainen loisii -läppä oikein kumpuaa? Suurin osa naisista käy ansiotyössä, varsinkin jo tuossa jutussa mainitussa iässä kun ei ole enää pieniä lapsia. Jos on yhteisesti sovittu, että nainen on kotona hoitamassa lapsia silloin, kun lapset ovat pieniä, niin siitä ajasta miesten on turha katkeroitua. Useimmat palaavat työelämään kuitenkin jossain vaiheessa. Meillä minä tienaan tällä hetkellä lähes kaksinkertaisesti sen mitä mies (eikä miehelläkään ole huono palkka). Joskus on ollut toisin päin, nyt näin. En usko, että tämä asetelma on tänä päivänä enää mikään harvinainen poikkeus. Kaikkina erilaisina taloutemme tilanteina olen kuitenkin odottanut liitolta tasavertaista kumppanuutta, kunnioitusta, yhteistä tekemistä ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita, intohimoa sekä arjen rutiinien tasapuolista jakamista. Raha ja sen riittävyys on perheessämme yhteinen asia. Jos lasten kasvettua (tai vaikka sitä ennenkin) huomasin, että yhteinen elämä ei ole enää yhteistä elämää, vaan kahden täysin erilaiset intressit omaavan ihmisen liitto, eroaisin heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet eivät voi tulla vastaan ja olla enemmän sellaisia kuin naiset toivovat?
Eikai toisen pidä olla sellainen kuin toinen toivoo. Eihän naisenkaan pidä olla sellainen kuin mies toivoo vaan ihan oma itsensä.
Ihmistä pitäisi rakastaa omana itsenään. Eikä yrittää muovata toisesta jotain omaa tuotettaan
Aika pieni todennäköisyys löytää juuri sellainen henkilö, ettei omasta käytöksestä tarvitse hioa yhtään särmää tai skarpata minkään asian suhteen. Ihan normaalia huomaavaisuutta ja joustavuutta. Mahdottomiin toki ei tule mennä.
Kyllä se ihminen pitäisi ihan omana itsenään kelvata. Ei kukaan kestä sitä että ei omassa kodissaan voi olla oma itsensä. Jossei oman perheen kanssa ja omassa kodissa voi olla juuri sellainen kuin normaalisti olisi niin silloin on asiat erittäin huonosti.
Juuri näin. Ihmeellinen ajatusmaailma että ihmisen pitäisi muuttua kun menee naimisiin. Ei todellakaan pidä. Vaan pitää mennä sellaisen ihmisen kanssa naimisiin jonka kanssa haluaa olla sellaisenaan.
Ihmisen pitää esittää ihan tarpeeksi muutenkin maailmassa muuta kuin mitä hän on. Kotona ei todellakaan kuulu niin tehdä.
Muuttua ei pidä vasta kun menee naimisiin, vaan jo silloin, kun alkaa parisuhteeseen.
Ihan oikeasti, kuvitteletteko jostain löytävänne yksilön, jonka kanssa kaikki natsaa sataprosenttisesti eikä mistään tarvitse neuvotella tai tehdä konpromisseja? Vai mikä vielä pahempaa, ajatteletteko, että sen toisen täytyy mukautua teidän mielenne mukaisikeksi?
Ei ihme että eroja tulee niin paljon, jos ihmiset ovat nykyään noin joustamattomia. Kaksi tällaista "minäminäminä, minä olen oma itseni enkä tästä muutu, mun ei tarvitse" kun menee yhteen, niin ei kyllä hyvä seuraa... Kriisi on valmis viimeistään kun tulee lapsia, sillä lapset nyt vaan pakottavat ihmisen muuttumaan, se oma minä on pakko siirtää syrjään ja mukautua. Valitettavan tosin tämän tajuaa usein vain äiti, isä monesti jatkaa luupäistä minäminäminä-elämäänsä, mistä seuraa sitten mitä seuraa.
Ei kaikkien tarvitse natsata täysin. Vaan pitää hyväksyä ne asiat mitkä ei natsaa. Jos toinen tekee asiat eri tavalla niin sitten tekee.
Entä jos se toinen ei tee ollenkaan, koska ei ole koskaan tarvinnut? Sittenkö vain jätetään tekemättä? Jotain voi jättää (esim. siivous), mutta lapsenhoito ei ehkä onnistu näin.
Sellaisen ihmisen kanssa ei koskaan edes pitäisi seurustella.
Aika hyvin nuoret naiset nykyään ymmärtävät kiertää kaukaa tuollaiset nuorukaiset eivätkä edes yritä alkaa koulia heistä vastuullisia perheenisiä. Tämä näkyy tälläkin palstalla avauksina siitä, miten nuoret miehet eivät kelpaa naisille ja syrjäytyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin ihan tyytyväinen elämään jos olisi mies joka puuhailisi kaikenlaista omissa oloissaan, olisi aikaansaava ja jolla olisi säännöllinen työ. No, kaikkea ei voi saada...
Mitä helkuttia tekee miehelle jos et koskaan ole sen kanssa? Eli rakkautesi on suhteessa siihen että sillä on säännöllinen työ?
Kaikkia ihmisiä tämä pallo kantaa päällään....
Minä olen pitkässä parisuhteessa, missä onneksi kummallakin on myös oma elämä ja omat harrastukset ja pystyy tekemään asioita yksinkin, eikä koko ajan nyhjää vieressä. Samoin myös vakituinen työpaikka kummallakin on minusta tärkeä.
Minä en jaksaisi elää montaa kymmentä vuotta ihmisen kanssa, jonka kanssa kaikki pitäisi tehdä yhdessä ja nyhjätä yhdessä ja olla riippuvainen toisesta koko ajan. Haluan vapauden parisuhteessa olla myös oma itsenäinen itseni, joka voi tehdä myös omia juttuja yksin, kuten mieskin.
Kuvailit juuri suhteen jota minä haluan, en kaipaa läheisriippuvaista ihmistä enkä aio hylätä ystäviä tai aikaisempaa elämääni yhdenkään naisen takia. Olen kerran kokeillut suhdetta jossa nainen roikkui minussa kiinni ja hän suurinpiirtein seurasi minua kuin eksynyt koiranpentu, ei siitä tullut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet eivät voi tulla vastaan ja olla enemmän sellaisia kuin naiset toivovat?
Eikai toisen pidä olla sellainen kuin toinen toivoo. Eihän naisenkaan pidä olla sellainen kuin mies toivoo vaan ihan oma itsensä.
Ihmistä pitäisi rakastaa omana itsenään. Eikä yrittää muovata toisesta jotain omaa tuotettaan
Aika pieni todennäköisyys löytää juuri sellainen henkilö, ettei omasta käytöksestä tarvitse hioa yhtään särmää tai skarpata minkään asian suhteen. Ihan normaalia huomaavaisuutta ja joustavuutta. Mahdottomiin toki ei tule mennä.
Kyllä se ihminen pitäisi ihan omana itsenään kelvata. Ei kukaan kestä sitä että ei omassa kodissaan voi olla oma itsensä. Jossei oman perheen kanssa ja omassa kodissa voi olla juuri sellainen kuin normaalisti olisi niin silloin on asiat erittäin huonosti.
Juuri näin. Ihmeellinen ajatusmaailma että ihmisen pitäisi muuttua kun menee naimisiin. Ei todellakaan pidä. Vaan pitää mennä sellaisen ihmisen kanssa naimisiin jonka kanssa haluaa olla sellaisenaan.
Ihmisen pitää esittää ihan tarpeeksi muutenkin maailmassa muuta kuin mitä hän on. Kotona ei todellakaan kuulu niin tehdä.
Muuttua ei pidä vasta kun menee naimisiin, vaan jo silloin, kun alkaa parisuhteeseen.
Ihan oikeasti, kuvitteletteko jostain löytävänne yksilön, jonka kanssa kaikki natsaa sataprosenttisesti eikä mistään tarvitse neuvotella tai tehdä konpromisseja? Vai mikä vielä pahempaa, ajatteletteko, että sen toisen täytyy mukautua teidän mielenne mukaisikeksi?
Ei ihme että eroja tulee niin paljon, jos ihmiset ovat nykyään noin joustamattomia. Kaksi tällaista "minäminäminä, minä olen oma itseni enkä tästä muutu, mun ei tarvitse" kun menee yhteen, niin ei kyllä hyvä seuraa... Kriisi on valmis viimeistään kun tulee lapsia, sillä lapset nyt vaan pakottavat ihmisen muuttumaan, se oma minä on pakko siirtää syrjään ja mukautua. Valitettavan tosin tämän tajuaa usein vain äiti, isä monesti jatkaa luupäistä minäminäminä-elämäänsä, mistä seuraa sitten mitä seuraa.
Ei kaikkien tarvitse natsata täysin. Vaan pitää hyväksyä ne asiat mitkä ei natsaa. Jos toinen tekee asiat eri tavalla niin sitten tekee.
Entä jos se toinen ei tee ollenkaan, koska ei ole koskaan tarvinnut? Sittenkö vain jätetään tekemättä? Jotain voi jättää (esim. siivous), mutta lapsenhoito ei ehkä onnistu näin.
Sellaisen ihmisen kanssa ei koskaan edes pitäisi seurustella.
Aika hyvin nuoret naiset nykyään ymmärtävät kiertää kaukaa tuollaiset nuorukaiset eivätkä edes yritä alkaa koulia heistä vastuullisia perheenisiä. Tämä näkyy tälläkin palstalla avauksina siitä, miten nuoret miehet eivät kelpaa naisille ja syrjäytyvät.
Kyllä se menee myös toisinpäin yhä harvempaa miestäkään nykyään kiinnostaa suominaiset, lastenteko tai perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.
Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.
Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.
Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?
Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.
Jos nainen on tyytymätön, eikä mies ei ole muuttunut, niin ketä muuta nainen voi syyttää kuin itseään? Miehiä on vaikka kuinka paljon, ja jos sieltä ottaa puhumattoman itserakkaan sovinistin, niin voi katsoa peiliin.
Voi erota. Miksi se nyt tuntuu olevan niin kauhea asia palstamiehille? Pelottaako, että joutuu pian itse siivoamaan sotkunsa?
Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.
Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?
Koska miehiä syrjitään sukupuolensa vuoksi. Jos molemmat vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet vastuun lapsista tasapuolisesti, niin kyllä äidistä tulee lähivanhempi eron tullessa voimaan, vaikka isä haluaisikin että lapset on hänellä. Tasatilanteessa äiti voittaa. Äidin pitää olla selvästi huono vanhempi jotta isä saa lapset itselleen.
Onko näitä tapauksia paljonkin, että oikeasti kaikki ovat menneet tasan, mutta äiti ottaa lapset niin, ettei isä pääse heitä juuri edes tapaamaan? Vai mitä tässä tarkoitetaan sillä, että isä ei saa lapsia?
Vain toinen voi olla lähivanhempi ja toinen on etävanhempi. Erossa vanhemmat joka tapauksessa asetetaan eriarvoiseen asemaan, vaikka yhdessä ollessa oltaisiinkin oltu tasavertaisia. Isä joutuu useimmiten etävanhemman rooliin, jossa hän saa nähdä lapsia joka toinen vkl. Hänen lailliset oikeutensa ovat huomattavasti heikommat kuin äidin.
Aina jaksetaan kitistä siitä, että mies ei "saa" lapsia. Kunpa joku tekisi tutkimuksen siitä, miten moni mies erotilanteessa ihan oikeasti ne lapset ottaisi, saati haluaisi. Itse en tiedä yhtään tällaista miestä, vaikka eronneita miehiä varsin paljon tunnenkin. Kaikki ovat erittäin mielellään siirtyneet viettämään lapsettoman poikamiehen elämää. Jopa ne harvat lapsiviikonloput tuntuvat joillekin olevan niin ylivoimainen ponnistus, että jälkikasvua hoitamaan hälytetään äidit, mummot ja siskot.
Herää oikeasti kysymys että minkälaisten miesten kanssa keskimääräinen nainen oikein lisääntyy? Sillä on paljon lapsirakkaita miehiä jotka eivät edes saa vaimoa koskaan. Sitten tuollaiset kusipäät saavat vielä lapsiakin.
Miksi menette tuollaisten kanssa naimisiin ja teette lapsia tuollaisten kanssa?
Onko se oikeasti sen arvoista?
Eikö kiltti ja lapsirakas mies ole minkään arvoinen?
Ex-mieheni ei ollut kusipää vaan lapsirakas, kiltti duunari, joka halusi lasta jopa enemmän kuin minä. Kun ero tuli (hän petti, en mene sen enempää yksityiskohtiin), niin muodon vuoksi hän yritti riitauttaa huoltajuuden, mutta käytännössä kävi juuri niin, että kun oli hänen "lapsiviikonloppunsa" tai arki-iltansa, niin hän kiikutti lapsen omille vanhemmilleen. Vasta kun poika alkoi olla isompi, niin osasi ja halusi olla sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.
Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.
Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.
Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?
Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.
Jos nainen on tyytymätön, eikä mies ei ole muuttunut, niin ketä muuta nainen voi syyttää kuin itseään? Miehiä on vaikka kuinka paljon, ja jos sieltä ottaa puhumattoman itserakkaan sovinistin, niin voi katsoa peiliin.
Voi erota. Miksi se nyt tuntuu olevan niin kauhea asia palstamiehille? Pelottaako, että joutuu pian itse siivoamaan sotkunsa?
Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.
Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?
Koska miehiä syrjitään sukupuolensa vuoksi. Jos molemmat vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet vastuun lapsista tasapuolisesti, niin kyllä äidistä tulee lähivanhempi eron tullessa voimaan, vaikka isä haluaisikin että lapset on hänellä. Tasatilanteessa äiti voittaa. Äidin pitää olla selvästi huono vanhempi jotta isä saa lapset itselleen.
Onko näitä tapauksia paljonkin, että oikeasti kaikki ovat menneet tasan, mutta äiti ottaa lapset niin, ettei isä pääse heitä juuri edes tapaamaan? Vai mitä tässä tarkoitetaan sillä, että isä ei saa lapsia?
Vain toinen voi olla lähivanhempi ja toinen on etävanhempi. Erossa vanhemmat joka tapauksessa asetetaan eriarvoiseen asemaan, vaikka yhdessä ollessa oltaisiinkin oltu tasavertaisia. Isä joutuu useimmiten etävanhemman rooliin, jossa hän saa nähdä lapsia joka toinen vkl. Hänen lailliset oikeutensa ovat huomattavasti heikommat kuin äidin.
Se, oletko lähivanhempi vai etävanhempi ei itsessään vie lapsia mihinkään. Ja tuo tapaaminen vain joka toinen viikonloppu ei ole mikään automaatio.
Halusin tietää, miten laajasta ongelmasta nyt puhutaan, vai mutuillaanko tässä nyt vain. Eli onko sinulla nyt antaa jotain tietoa, miten usein tällaista tapahtuu?Sinua ei kai sitten haittaisi olla etävanhempi? Jos kerta se on ihan sama? Sen verran laajasta ongelmasta on kyse että useat kansanedustajat ovat viime vuosien aikana tästä asiasta huomauttaneet.
En ole ihan varma mikä kysymyksesi on. Miten usein tälläistä tapahtuu? Siis mitä tapahtuu? Kuinka usein äidistä tulee lähivanhempi? Muistaakseni 85% huoltajuuskiistoista päättyy siihen että äidistä tulee lähi.
En viitsi googlettaa mutta käy sinä hakemassa tieto myös siitä, kuinka usein nimenomaan äiti on se, joka pitää vanhempain- ja hoitovapaat (isyyslomaa lukuun ottamatta). Äiti on yleensä myös se, joka on lapsen mukana neuvolassa, hammashoitolassa, jää sairaan lapsen kanssa kotiin jne. Väitän, että jos isä pitää vähintään puolet em. vapaista ja osallistuu yhtä aktiivisesti neuvola- ym käynteihin, niin äidin lähivanhemmuus ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Miksi niin harva isä haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on esimerkki tälläisestä hopeaeroparista. Äiti oli 60 kun erosivat, isä 64. Isä jäi eläkkeelle 60-vuotiaana. Äidin eläkeikä oli 63. Isä ei ottanut kotona yhtään enempää vastuuta kuin ennenkään vaikka hänellä oli päivät aikaa. Ei tehnyt ruokaa, siivonnut tai käynyt kaupassa. Omakotitalon nurmikon niitti, mutta marjapensaat ja kukat jätti äidille. Äiti oli puhunut jo 10 vuotta muutosta kerrostaloon läheiseen kaupunkiin, lähemmäs lastenlapsia ja harrastuksia, tapahtumia . Ei käynyt isälle. Äiti halusi käyttää säästöjä matkustamiseen. Ei käynyt isälle. Äiti halusi remontoida talon vanhuusvuosien varalle, jos kerran siinä sitten asutaan. Ei käynyt isälle.
Äiti otti ja erosi. Asuu nyt kolmiosssa lähellä minun ja veljeni perhettä. Hoitaa lapsenlapsia yhden viikonlopun kuukaudessa (molemmat lapset yhtä aikaa, 6 ja 8) ja kerran viikossa yhden iltapäivän, käy jumpissa, aloitti kuoron ja matkustelee siskonsa ja ystäviensä noin kerran kuussa. Koti on kuulemma ihana, kun on aina siisti ja saa ensimmäisen kerran elämässään olla niin kuin tahtoo. Ei tarvitse katsoa uutisia 10 kertaa päivässä tai saksalaisia dekkareita.
Isä asuu omakotitalossa ja säästää itseään hengiltä. Tapaamme pääsääntöisesti meillä tai veljeni luona. Isä on onneton ja haukkuu äitiä. Lähti kuulemma täysin varoituksetta.
Me emme sano mitään, toteamme vain että emme jaksa kuunnella. Itse olen sitä mieltä, että äiti teki oikein. Äidillä on vielä 30 vuotta elinaikaa jäljellä ja hän on jo hoitanut meidät lapset, koko työuransa potilaita ja nyt omasta halustaan lapsenlapsiaan. Isää hänen ei tarvitse hoivata, jos isä ei kerran voi itse tehdä yhtään mitään äidin eteen. Nyt kun äiti asuu meitä lähellä, on meidän helppo auttaa häntä: kuljettaa lentokentälle, vaihtaa renkaat lamput, fiksata tietokone ja hakea sunnuntailounaalle. Isä asuu 60 km päässä. Sinne on hankalampi lähteä auttamaan. Toivoisimme että hänkin muuttaisi tänne,mutta en usko niin käyvän.
Vanhemmilla ei ollut avioehtoa, joten kaikki meni puoliksi. Omakotitalo on isäni rakentama ja isällä oli parempi palkka, mutta äitinikin palkka oli ihan hyvä ja hän peri suvultaan 70 h metsää, isäni ei mitään omiltaan.
Tässä olen seurannut vähän samanlaista paria, mutta heidän erostaan on jo huomattavasti kauemman aikaa. Surullista on ollut katsoa tätä tarinaa. Pariskunnan mies jäi asumaan omakotitaloon ja katkeroitui, koska vaimo lähti varoittamatta. Vaimo taas asui kaupungissa ja hoisi lapsenlapsiaan ja yhtäkkiä huomasi olevansa yksin, kun lapsenlapset oli hoidettu ja aikuisilla lapsilla oli oma elämä ja ne ystävätkin oli parisuhteissa tai menivät niin huonoon kuntoon, etteivät jaksaneet matkustella. Muutama epätoivoinen uuden suhteen yritys ja 65 vuotiaana yritys leikkiä nuorta. Tämä johti sitten kotona viininlipitykseen pahan olon poistamiseksi.
Kummatkin ovat nyt onnettomia ja yksinäisiä ja aikuisilla lapsilla vituttaa, kun omilla vanhemmilla ei ole omaa elämää, vaan kumpikin soittelee ja ruikuttaa martyyrina, että teidät ja lapsenlapset hoidettiin ja nyt ollaan yksin ja te ette välitä.
Toivottavasti vanhempiesi elämä ei mene näin. Tuossa tuttavienikin erossa oli syy jotain tyyliin "olen ollut naimisissa 30 vuotta ja mies ei edelleenkään osannut panna sukkia pyykkikoriin ja kuunteli väärää radioasemaa. Nyt on ihana, kun on siistiä ja saa katsoa telkkarista, mitä haluaa".
Millaista näiden ihmisten elämä oli ennen avioeroa? Veikkaanpa, että ainakin toinen koki olonsa yksinäiseksi silloinkin. Ero ei missään nimessä ole mikään avain onneen. Mutta jos pari ei kerta kaikkiaan tule toimeen, sen kaikkien kaipaaman huomion ja arvostuksen sijaan vuorovaikutus kotona on halveksuntaa ja ilkeitä sanoja, toisen mitätöimistä. Kyllä tuolloin on parempi erota minun mielestä. Aika harva tuttavapiirini pareista on eronnut siisteyseroavaisuuksien - tai väärän kanavan kuuntelun takia. Kyllä ne syyt ovat syvällä. Loukataan ja mitätöidään toista, kaadetaan oma paha olo toisen niskaan. Kun ne lapset ovat lähteneet syyt jäädä suhteeseen vähenevät. Haluaisitko sinä asua loppuikäsi ihmisen kanssa joka ilkeilee ja valittaa kaikesta? Kun ei yhteistä säveltä löydy vaan kaikki tehdään erikseen, tai pikemminkin sen vahvatahtoisemman tavalla? Jotkut eronneet katkeroituvat yksinäisyydestään ja alkavat tissuttelemaan, mutta arvelisinpa noita tissuttelijoita olevan varsin paljon, todennäköisesti enemmän niissä naimisiin jääneissä.
Varmaan tuo kuinka selviää eron jälkeen on paljolti kiinni itsestä ja omasta rehellisydestä. Jos laittaa kaiken sen toisen vikojen syyksi ja epärealistisesti odottaa unelmien suhdetta kulman takaa varmasti pettyy. Kun tuon pitkän liittonsa käy läpi omalta kohdaltaan, näkee ne omat hankalat piirteet yhteiselossa, omat koukut joihin sortuu, noita voi korjata ihan itsensä takia. Silloin myös on valmiimpi ja realistisempi uuteen suhteeseen jos sellaisen haluaa. Ja niitä ystäviä löytää halutessaan vielä vanhainkodissakin kun pitää omat sosiaaliset kykynsä kunnossa. N55, hopeaeronnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet eivät voi tulla vastaan ja olla enemmän sellaisia kuin naiset toivovat?
Eikai toisen pidä olla sellainen kuin toinen toivoo. Eihän naisenkaan pidä olla sellainen kuin mies toivoo vaan ihan oma itsensä.
Ihmistä pitäisi rakastaa omana itsenään. Eikä yrittää muovata toisesta jotain omaa tuotettaan
Aika pieni todennäköisyys löytää juuri sellainen henkilö, ettei omasta käytöksestä tarvitse hioa yhtään särmää tai skarpata minkään asian suhteen. Ihan normaalia huomaavaisuutta ja joustavuutta. Mahdottomiin toki ei tule mennä.
Kyllä se ihminen pitäisi ihan omana itsenään kelvata. Ei kukaan kestä sitä että ei omassa kodissaan voi olla oma itsensä. Jossei oman perheen kanssa ja omassa kodissa voi olla juuri sellainen kuin normaalisti olisi niin silloin on asiat erittäin huonosti.
Juuri näin. Ihmeellinen ajatusmaailma että ihmisen pitäisi muuttua kun menee naimisiin. Ei todellakaan pidä. Vaan pitää mennä sellaisen ihmisen kanssa naimisiin jonka kanssa haluaa olla sellaisenaan.
Ihmisen pitää esittää ihan tarpeeksi muutenkin maailmassa muuta kuin mitä hän on. Kotona ei todellakaan kuulu niin tehdä.
Muuttua ei pidä vasta kun menee naimisiin, vaan jo silloin, kun alkaa parisuhteeseen.
Ihan oikeasti, kuvitteletteko jostain löytävänne yksilön, jonka kanssa kaikki natsaa sataprosenttisesti eikä mistään tarvitse neuvotella tai tehdä konpromisseja? Vai mikä vielä pahempaa, ajatteletteko, että sen toisen täytyy mukautua teidän mielenne mukaisikeksi?
Ei ihme että eroja tulee niin paljon, jos ihmiset ovat nykyään noin joustamattomia. Kaksi tällaista "minäminäminä, minä olen oma itseni enkä tästä muutu, mun ei tarvitse" kun menee yhteen, niin ei kyllä hyvä seuraa... Kriisi on valmis viimeistään kun tulee lapsia, sillä lapset nyt vaan pakottavat ihmisen muuttumaan, se oma minä on pakko siirtää syrjään ja mukautua. Valitettavan tosin tämän tajuaa usein vain äiti, isä monesti jatkaa luupäistä minäminäminä-elämäänsä, mistä seuraa sitten mitä seuraa.
Ei kaikkien tarvitse natsata täysin. Vaan pitää hyväksyä ne asiat mitkä ei natsaa. Jos toinen tekee asiat eri tavalla niin sitten tekee.
Entä jos se toinen ei tee ollenkaan, koska ei ole koskaan tarvinnut? Sittenkö vain jätetään tekemättä? Jotain voi jättää (esim. siivous), mutta lapsenhoito ei ehkä onnistu näin.
Sellaisen ihmisen kanssa ei koskaan edes pitäisi seurustella.
Aika hyvin nuoret naiset nykyään ymmärtävät kiertää kaukaa tuollaiset nuorukaiset eivätkä edes yritä alkaa koulia heistä vastuullisia perheenisiä. Tämä näkyy tälläkin palstalla avauksina siitä, miten nuoret miehet eivät kelpaa naisille ja syrjäytyvät.
Kyllä se menee myös toisinpäin yhä harvempaa miestäkään nykyään kiinnostaa suominaiset, lastenteko tai perhe.
No näillä miehillähän ei luulisi olevan mitään ongelmaa naisten erohalukkuuden kanssa, jos kerran eivät alun perinkään halua parisuhdetta ja perhettä. Vai tarkoittaako tuo "suominaiset" tuolla sitä, että suomipojat haluavat naisen "ulkomaasta", mutta eivät halua sitouta parisuhteeseen tai perheeseen näiden(kään) kanssa?
Mutta ihan kaikki miehet eivät taida haluta mennä omianpolkujaan, päätellen tällaisista avauksista:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2624702/monet_miehet_eivat_saa_naista_hu…
http://www.vauva.fi/keskustelu/4603088/ketju/mista_epasosiaalinen_ja_ko…
http://www.vauva.fi/keskustelu/4592156/ketju/kokematon_mies_ei_kelpaa_n…
http://www.vauva.fi/keskustelu/2571065/kelpaako_naisille_perussuomalain…
http://www.vauva.fi/keskustelu/2458095/miksi_naisille_ei_kelpaa_kiltti_…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on esimerkki tälläisestä hopeaeroparista. Äiti oli 60 kun erosivat, isä 64. Isä jäi eläkkeelle 60-vuotiaana. Äidin eläkeikä oli 63. Isä ei ottanut kotona yhtään enempää vastuuta kuin ennenkään vaikka hänellä oli päivät aikaa. Ei tehnyt ruokaa, siivonnut tai käynyt kaupassa. Omakotitalon nurmikon niitti, mutta marjapensaat ja kukat jätti äidille. Äiti oli puhunut jo 10 vuotta muutosta kerrostaloon läheiseen kaupunkiin, lähemmäs lastenlapsia ja harrastuksia, tapahtumia . Ei käynyt isälle. Äiti halusi käyttää säästöjä matkustamiseen. Ei käynyt isälle. Äiti halusi remontoida talon vanhuusvuosien varalle, jos kerran siinä sitten asutaan. Ei käynyt isälle.
Äiti otti ja erosi. Asuu nyt kolmiosssa lähellä minun ja veljeni perhettä. Hoitaa lapsenlapsia yhden viikonlopun kuukaudessa (molemmat lapset yhtä aikaa, 6 ja 8) ja kerran viikossa yhden iltapäivän, käy jumpissa, aloitti kuoron ja matkustelee siskonsa ja ystäviensä noin kerran kuussa. Koti on kuulemma ihana, kun on aina siisti ja saa ensimmäisen kerran elämässään olla niin kuin tahtoo. Ei tarvitse katsoa uutisia 10 kertaa päivässä tai saksalaisia dekkareita.
Isä asuu omakotitalossa ja säästää itseään hengiltä. Tapaamme pääsääntöisesti meillä tai veljeni luona. Isä on onneton ja haukkuu äitiä. Lähti kuulemma täysin varoituksetta.
Me emme sano mitään, toteamme vain että emme jaksa kuunnella. Itse olen sitä mieltä, että äiti teki oikein. Äidillä on vielä 30 vuotta elinaikaa jäljellä ja hän on jo hoitanut meidät lapset, koko työuransa potilaita ja nyt omasta halustaan lapsenlapsiaan. Isää hänen ei tarvitse hoivata, jos isä ei kerran voi itse tehdä yhtään mitään äidin eteen. Nyt kun äiti asuu meitä lähellä, on meidän helppo auttaa häntä: kuljettaa lentokentälle, vaihtaa renkaat lamput, fiksata tietokone ja hakea sunnuntailounaalle. Isä asuu 60 km päässä. Sinne on hankalampi lähteä auttamaan. Toivoisimme että hänkin muuttaisi tänne,mutta en usko niin käyvän.
Vanhemmilla ei ollut avioehtoa, joten kaikki meni puoliksi. Omakotitalo on isäni rakentama ja isällä oli parempi palkka, mutta äitinikin palkka oli ihan hyvä ja hän peri suvultaan 70 h metsää, isäni ei mitään omiltaan.
Tässä olen seurannut vähän samanlaista paria, mutta heidän erostaan on jo huomattavasti kauemman aikaa. Surullista on ollut katsoa tätä tarinaa. Pariskunnan mies jäi asumaan omakotitaloon ja katkeroitui, koska vaimo lähti varoittamatta. Vaimo taas asui kaupungissa ja hoisi lapsenlapsiaan ja yhtäkkiä huomasi olevansa yksin, kun lapsenlapset oli hoidettu ja aikuisilla lapsilla oli oma elämä ja ne ystävätkin oli parisuhteissa tai menivät niin huonoon kuntoon, etteivät jaksaneet matkustella. Muutama epätoivoinen uuden suhteen yritys ja 65 vuotiaana yritys leikkiä nuorta. Tämä johti sitten kotona viininlipitykseen pahan olon poistamiseksi.
Kummatkin ovat nyt onnettomia ja yksinäisiä ja aikuisilla lapsilla vituttaa, kun omilla vanhemmilla ei ole omaa elämää, vaan kumpikin soittelee ja ruikuttaa martyyrina, että teidät ja lapsenlapset hoidettiin ja nyt ollaan yksin ja te ette välitä.
Toivottavasti vanhempiesi elämä ei mene näin. Tuossa tuttavienikin erossa oli syy jotain tyyliin "olen ollut naimisissa 30 vuotta ja mies ei edelleenkään osannut panna sukkia pyykkikoriin ja kuunteli väärää radioasemaa. Nyt on ihana, kun on siistiä ja saa katsoa telkkarista, mitä haluaa".
Pitkä parisuhde ei ole tae siitä että ihminen ei katkeroituisi. Tai turvautuisi pulloon lohduttajana. Myös parisuhteessa voi kokea yksinäisyyttä.
"Yllätys erot" puhumattomuutta useammin johtuu oletuksista. Oletetaan että minä tiedän mitä toinen ajattelee. Tai toinen on itsestään selvyys, oletetaan että ainut vaihtoehto myös puolisolle on yhteinen vanhuus. Kuuntelemattomuus voi olla syy tehdä olotuksia mutta tehdään niitä vaikka kuunnella yritettäisiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyydy sitten vaatimattomampaan kotiin, lasten harrastuksiin ja muuhun arkeen, koska mies on se, joka tienaa ne. Molempia et voi saada.
Kyllä sinä olet sairas jankkaaja. Viikottain, ellei päivittäin täällä on keskusteluja raha-asioista, ja naiset kertovat kuinka kulut jaetaan tasan fifty-fifty, jopa äitiysloman aikana. Joillakin on jopa omat hyllyt jääkaapissa. Olen myös naisvaltaisessa työyhteisössä jutellut paljon aiheesta työkavereiden ja vapaa-ajalla ystävieni kanssa, ja tästä otannasta YKSI perhe on sellainen jossa mies on selkeästi se tienaaja. Omat rahat ja kulujen jakaminen on erittäin yleistä nykyään, mikä siinä on että et suostu sitä tajuamaan?
Sekoitat minut johonkin toiseen ja raivoat ja nimittelet "sairaaksi". Oletko törkyturpa ihan uusi internetin käyttäjä ja luulet, että olen ainoa mies, joka kirjoittaa? Luin ja kirjoitin asiasta ensimmäisen kerran koskaan. Itse asiaan: miksi sinun kokemuksesi olisi minun kokemustani arvokkaampi?
No kyllä minusta on aika erikoista, jos joku kirjoittaa "mies on se joka ne tienaa". Ihan noin vaan, universaalina totuutena, kaikille osoitettuna. Kyllä, minusta on harhaista ja jopa sairasta olettaa noin. Jos olisit esittänyt oletuksesi jollekin tutulle perheelle jonka tunnet, niin eri juttu, mutta nyt laajensit sen koskemaan kaikkia. Että jos haluat talon ja auton niin mieshän ne maksaa ja that's it. Jos puhutaan SINUN kokemuksestasi, niin olisit sitten kirjoittanut että meidän perheessä minä miehenä olen joutunut maksamaan kaiken. Jos sinulla on ystäviä tai tuttavia niin taatusti kaikkien kohdalla näin ei ole.
Koska palkka-asia on fakta eikä miekään huutoäänestys. Minusta olet anteeksipyynnön velkaa vihjailemalla minua harhaiseksi ja sairaaksi. Jos se on sinulle ylivoimaista, se kertoo kaiken luonteestasi ja säälin miestäsi todella.
http://www.puhutaanpalkoista.fi/
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1419912162357http://www.hs.fi/kuukausil…
http://yle.fi/uutiset/naisten_ja_miesten_valiset_palkkaerot_kasvaneet/7…
https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tyo/palkat-ja-elakkeet
Siellä sairasta ja harhaista tekstiä.Noissa linkeissähän puhutaan vähän eri asiasta: sukupuolten välisestä palkkaepätasa-arvosta.
Palkkaerot ovat suuremmat varmaan keski-ikäisillä. Itse kuulun näihin +30-vuotiaisiin, jolla on aina ollut parempi palkka, kuin miehellä. Miehen uuden työn myötä tilanne kääntyy esimmäisen kerran tosin päin. Ihan kiva.
Jos vaikka ottaa tuon ensimmäisen linkin summan, käteen sen mukaan mies saa 350-400e enemmän, kuin vaimo. Silläkö se mies KAIKEN maksaa? Yleensä miehellä pitää olla se kivempi auton tai kesäksi moottoripyörä ja se raha menee jo siihen. Yleensä myös syövät ja juovat enemmän.
Kannattaa keskiarvoissa huomioida, että naimissa olevat miehet tienaavaat paremmin kuin naimattomat. Mitä köyhempi mies, sitä epätodennäköisemmin kelpaa naisille.
Ja jäätelönmyynti lisää hukkumiskuolemia. Moni on yrittänyt (tälläkin palstalla muistaakseni) esittää, että kyseessä ei ole suora korrelaatio tulojen ja pariutumisen välillä vaan mukana on väliintulevia muuttujia. Työelämässä ja sosiaalisessa elämässä pärjää samoilla ominaisuuksilla: aktiivisuus, määrätietoisuus, rohkeus, tavoitteellisuus, oma-aloitteisuus, ulospäinsuuntautuneisuus jne. Siltä köyhältä mieheltä yleensä puuttuu näitä taitoja tai ominaisuuksia. Myös sosiaaliset verkostot ovat työelämän ulkopuolelle pudonneella huomattavasti pienemmät, mikä pienentää mahdollisuuksia tavata potentiaalisia kumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet eivät voi tulla vastaan ja olla enemmän sellaisia kuin naiset toivovat?
Eikai toisen pidä olla sellainen kuin toinen toivoo. Eihän naisenkaan pidä olla sellainen kuin mies toivoo vaan ihan oma itsensä.
Ihmistä pitäisi rakastaa omana itsenään. Eikä yrittää muovata toisesta jotain omaa tuotettaan
Aika pieni todennäköisyys löytää juuri sellainen henkilö, ettei omasta käytöksestä tarvitse hioa yhtään särmää tai skarpata minkään asian suhteen. Ihan normaalia huomaavaisuutta ja joustavuutta. Mahdottomiin toki ei tule mennä.
Kyllä se ihminen pitäisi ihan omana itsenään kelvata. Ei kukaan kestä sitä että ei omassa kodissaan voi olla oma itsensä. Jossei oman perheen kanssa ja omassa kodissa voi olla juuri sellainen kuin normaalisti olisi niin silloin on asiat erittäin huonosti.
Juuri näin. Ihmeellinen ajatusmaailma että ihmisen pitäisi muuttua kun menee naimisiin. Ei todellakaan pidä. Vaan pitää mennä sellaisen ihmisen kanssa naimisiin jonka kanssa haluaa olla sellaisenaan.
Ihmisen pitää esittää ihan tarpeeksi muutenkin maailmassa muuta kuin mitä hän on. Kotona ei todellakaan kuulu niin tehdä.
Muuttua ei pidä vasta kun menee naimisiin, vaan jo silloin, kun alkaa parisuhteeseen.
Ihan oikeasti, kuvitteletteko jostain löytävänne yksilön, jonka kanssa kaikki natsaa sataprosenttisesti eikä mistään tarvitse neuvotella tai tehdä konpromisseja? Vai mikä vielä pahempaa, ajatteletteko, että sen toisen täytyy mukautua teidän mielenne mukaisikeksi?
Ei ihme että eroja tulee niin paljon, jos ihmiset ovat nykyään noin joustamattomia. Kaksi tällaista "minäminäminä, minä olen oma itseni enkä tästä muutu, mun ei tarvitse" kun menee yhteen, niin ei kyllä hyvä seuraa... Kriisi on valmis viimeistään kun tulee lapsia, sillä lapset nyt vaan pakottavat ihmisen muuttumaan, se oma minä on pakko siirtää syrjään ja mukautua. Valitettavan tosin tämän tajuaa usein vain äiti, isä monesti jatkaa luupäistä minäminäminä-elämäänsä, mistä seuraa sitten mitä seuraa.
Ei kaikkien tarvitse natsata täysin. Vaan pitää hyväksyä ne asiat mitkä ei natsaa. Jos toinen tekee asiat eri tavalla niin sitten tekee.
Entä jos se toinen ei tee ollenkaan, koska ei ole koskaan tarvinnut? Sittenkö vain jätetään tekemättä? Jotain voi jättää (esim. siivous), mutta lapsenhoito ei ehkä onnistu näin.
Sellaisen ihmisen kanssa ei koskaan edes pitäisi seurustella.
Aika hyvin nuoret naiset nykyään ymmärtävät kiertää kaukaa tuollaiset nuorukaiset eivätkä edes yritä alkaa koulia heistä vastuullisia perheenisiä. Tämä näkyy tälläkin palstalla avauksina siitä, miten nuoret miehet eivät kelpaa naisille ja syrjäytyvät.
Kyllä se menee myös toisinpäin yhä harvempaa miestäkään nykyään kiinnostaa suominaiset, lastenteko tai perhe.
No näillä miehillähän ei luulisi olevan mitään ongelmaa naisten erohalukkuuden kanssa, jos kerran eivät alun perinkään halua parisuhdetta ja perhettä. Vai tarkoittaako tuo "suominaiset" tuolla sitä, että suomipojat haluavat naisen "ulkomaasta", mutta eivät halua sitouta parisuhteeseen tai perheeseen näiden(kään) kanssa?
Mutta ihan kaikki miehet eivät taida haluta mennä omianpolkujaan, päätellen tällaisista avauksista:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2624702/monet_miehet_eivat_saa_naista_hu…
http://www.vauva.fi/keskustelu/4603088/ketju/mista_epasosiaalinen_ja_ko…
http://www.vauva.fi/keskustelu/4592156/ketju/kokematon_mies_ei_kelpaa_n…
http://www.vauva.fi/keskustelu/2571065/kelpaako_naisille_perussuomalain…
http://www.vauva.fi/keskustelu/2458095/miksi_naisille_ei_kelpaa_kiltti_…
Juu, vauvan 5 miestä on kattava ote.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskiarvoissa huomioida, että naimissa olevat miehet tienaavaat paremmin kuin naimattomat. Mitä köyhempi mies, sitä epätodennäköisemmin kelpaa naisille.
Mistäs tämäkin fakta tuli? Minun logiikkani sanoo, että sinkuilla on mahdollisuus tienata paremmin, kun heillä ei ole perhettä ja he voivat tehdä pitkää päivää ja esim reissuhommia.
Tämä on ihan tutkimusfakta
Niin kai sitten. Olisi vain kiva tietää, missä tämä on nähtävillä ja miten merkittävästä erosta puhutaan. Ja onko siis verrattu yleisesti kaikkia miehiä vai työssäkäyviä miehiä jne. Mutta näihin en todennäköisesti saa vastausta. Pitää näköjään vain ottaa totuutena, kun av sanoo, että tutkimusfakta.
Suomesta ei tietenkään saa helpolla mitään tämmöisiä tilastoja, mutta ulkomailla tämä on ollut tuttu juttu jo lähes neljäkymmentä vuotta.
Esim http://www.jstor.org/stable/145325
Yleensä näistä selviää että naimisissa olevat miehet tienaa noin 30% enemmän.
Tämän lisäksi naimisissa olevat miehet saa keskimäärin enemmän palkkaa jopa samoista työtehtävistä. Saksassa taisi olla 7% enemmän, siis samasta työstä, kun on tarkistettu iän/koulutuksen/kokemuksen ja muiden muuttujien varalta. http://esr.oxfordjournals.org/content/27/2/147
En muista että olisivat kuitenkaan tarpeeksi muuttujia tarkistaneet, esim pituus joka on miehille merkittävä jopa palkkauksessa. Sosiologiset tutkimukset ovat aina puutteellisia, ja tutkijoiden johtopäätökset/selitykset aika huonosti perustettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet eivät voi tulla vastaan ja olla enemmän sellaisia kuin naiset toivovat?
Eikai toisen pidä olla sellainen kuin toinen toivoo. Eihän naisenkaan pidä olla sellainen kuin mies toivoo vaan ihan oma itsensä.
Ihmistä pitäisi rakastaa omana itsenään. Eikä yrittää muovata toisesta jotain omaa tuotettaan
Aika pieni todennäköisyys löytää juuri sellainen henkilö, ettei omasta käytöksestä tarvitse hioa yhtään särmää tai skarpata minkään asian suhteen. Ihan normaalia huomaavaisuutta ja joustavuutta. Mahdottomiin toki ei tule mennä.
Kyllä se ihminen pitäisi ihan omana itsenään kelvata. Ei kukaan kestä sitä että ei omassa kodissaan voi olla oma itsensä. Jossei oman perheen kanssa ja omassa kodissa voi olla juuri sellainen kuin normaalisti olisi niin silloin on asiat erittäin huonosti.
Juuri näin. Ihmeellinen ajatusmaailma että ihmisen pitäisi muuttua kun menee naimisiin. Ei todellakaan pidä. Vaan pitää mennä sellaisen ihmisen kanssa naimisiin jonka kanssa haluaa olla sellaisenaan.
Ihmisen pitää esittää ihan tarpeeksi muutenkin maailmassa muuta kuin mitä hän on. Kotona ei todellakaan kuulu niin tehdä.
Muuttua ei pidä vasta kun menee naimisiin, vaan jo silloin, kun alkaa parisuhteeseen.
Ihan oikeasti, kuvitteletteko jostain löytävänne yksilön, jonka kanssa kaikki natsaa sataprosenttisesti eikä mistään tarvitse neuvotella tai tehdä konpromisseja? Vai mikä vielä pahempaa, ajatteletteko, että sen toisen täytyy mukautua teidän mielenne mukaisikeksi?
Ei ihme että eroja tulee niin paljon, jos ihmiset ovat nykyään noin joustamattomia. Kaksi tällaista "minäminäminä, minä olen oma itseni enkä tästä muutu, mun ei tarvitse" kun menee yhteen, niin ei kyllä hyvä seuraa... Kriisi on valmis viimeistään kun tulee lapsia, sillä lapset nyt vaan pakottavat ihmisen muuttumaan, se oma minä on pakko siirtää syrjään ja mukautua. Valitettavan tosin tämän tajuaa usein vain äiti, isä monesti jatkaa luupäistä minäminäminä-elämäänsä, mistä seuraa sitten mitä seuraa.
Ei kaikkien tarvitse natsata täysin. Vaan pitää hyväksyä ne asiat mitkä ei natsaa. Jos toinen tekee asiat eri tavalla niin sitten tekee.
Entä jos se toinen ei tee ollenkaan, koska ei ole koskaan tarvinnut? Sittenkö vain jätetään tekemättä? Jotain voi jättää (esim. siivous), mutta lapsenhoito ei ehkä onnistu näin.
Sellaisen ihmisen kanssa ei koskaan edes pitäisi seurustella.
Aika hyvin nuoret naiset nykyään ymmärtävät kiertää kaukaa tuollaiset nuorukaiset eivätkä edes yritä alkaa koulia heistä vastuullisia perheenisiä. Tämä näkyy tälläkin palstalla avauksina siitä, miten nuoret miehet eivät kelpaa naisille ja syrjäytyvät.
Kyllä se menee myös toisinpäin yhä harvempaa miestäkään nykyään kiinnostaa suominaiset, lastenteko tai perhe.
No näillä miehillähän ei luulisi olevan mitään ongelmaa naisten erohalukkuuden kanssa, jos kerran eivät alun perinkään halua parisuhdetta ja perhettä. Vai tarkoittaako tuo "suominaiset" tuolla sitä, että suomipojat haluavat naisen "ulkomaasta", mutta eivät halua sitouta parisuhteeseen tai perheeseen näiden(kään) kanssa?
Mutta ihan kaikki miehet eivät taida haluta mennä omianpolkujaan, päätellen tällaisista avauksista:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2624702/monet_miehet_eivat_saa_naista_hu…
http://www.vauva.fi/keskustelu/4603088/ketju/mista_epasosiaalinen_ja_ko…
http://www.vauva.fi/keskustelu/4592156/ketju/kokematon_mies_ei_kelpaa_n…
http://www.vauva.fi/keskustelu/2571065/kelpaako_naisille_perussuomalain…
http://www.vauva.fi/keskustelu/2458095/miksi_naisille_ei_kelpaa_kiltti_…
Juu, vauvan 5 miestä on kattava ote.
Ajattelitko, että kopioisin tänne vauvalta ja muilta palstoilta kaikki aiheeseen liittyvät hakutulokset sekä erilaiset asiaa koskettavat tutkimukset? Eiköhän tuo liene ilman niitäkin selvää, että osalle miehistä tämä kelpaamattomuus on ongelma. Samoin on toki osalle naisistakin, mutta jostain syystä tästä naisten kelpaamattomuudesta ei olla yhtä huolissaan eikä siitä pidetä meteliä - ilmeisesti siksi, että nainen ei syrjäydy yhtä helposti, vaikkei parisuhdetta saisikaan.
Liikuttavan yksituumaisesti naiset kaatavat syyllisyystaakan miehille. Tämä kaava toistuu joka kerta. Sitä kyllä oikeastaan ihmettelen. Onko kyseessä vakiosyyllistäjät. Syyllinen on tiedossa, vikaa vaan on hakusessa.
Tuollainen pistää itseni aina epäilemään ja syytetyn puolelle. En tiedä miksi niin on, mutta niin vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskiarvoissa huomioida, että naimissa olevat miehet tienaavaat paremmin kuin naimattomat. Mitä köyhempi mies, sitä epätodennäköisemmin kelpaa naisille.
Ja jäätelönmyynti lisää hukkumiskuolemia. Moni on yrittänyt (tälläkin palstalla muistaakseni) esittää, että kyseessä ei ole suora korrelaatio tulojen ja pariutumisen välillä vaan mukana on väliintulevia muuttujia. Työelämässä ja sosiaalisessa elämässä pärjää samoilla ominaisuuksilla: aktiivisuus, määrätietoisuus, rohkeus, tavoitteellisuus, oma-aloitteisuus, ulospäinsuuntautuneisuus jne. Siltä köyhältä mieheltä yleensä puuttuu näitä taitoja tai ominaisuuksia. Myös sosiaaliset verkostot ovat työelämän ulkopuolelle pudonneella huomattavasti pienemmät, mikä pienentää mahdollisuuksia tavata potentiaalisia kumppaneita.
Ainahan sä voit selityksiä keksiä. En nyt löytänyt joskus näkemäni jutun missä naisia pyydettiin pisteyttämään miehiä lyhyen profiilin/esityksen jälkeen. Kahdelle testiryhmälle näytettiin muuten tismalleen samat esitykset, ainoastaan työpaikka oli toisessa kovapalkkaisempi. Tietenkin pisteet nousi huomattavasti.
Nettideiteistäkin saa nykyään oikeaa tietoa
http://cdn.okcimg.com/blog/lies/MaleMessageDistributionByIncomeBright.p…
Jos olet yli 23 vuotias etkä tienaa, naisonni on todella heikko verrattuna tienaavaan. Jos taas tienaat oikeasti hyvin, naiset lähestyy vaikka kuinka paljon.
Joku väittää että suomessa olisi aivan eri tilanne, mutta se on tietenkin potaskaa. Mittasuhteet vain pienemmät, ei muuta eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskiarvoissa huomioida, että naimissa olevat miehet tienaavaat paremmin kuin naimattomat. Mitä köyhempi mies, sitä epätodennäköisemmin kelpaa naisille.
Ja jäätelönmyynti lisää hukkumiskuolemia. Moni on yrittänyt (tälläkin palstalla muistaakseni) esittää, että kyseessä ei ole suora korrelaatio tulojen ja pariutumisen välillä vaan mukana on väliintulevia muuttujia. Työelämässä ja sosiaalisessa elämässä pärjää samoilla ominaisuuksilla: aktiivisuus, määrätietoisuus, rohkeus, tavoitteellisuus, oma-aloitteisuus, ulospäinsuuntautuneisuus jne. Siltä köyhältä mieheltä yleensä puuttuu näitä taitoja tai ominaisuuksia. Myös sosiaaliset verkostot ovat työelämän ulkopuolelle pudonneella huomattavasti pienemmät, mikä pienentää mahdollisuuksia tavata potentiaalisia kumppaneita.
Ainahan sä voit selityksiä keksiä. En nyt löytänyt joskus näkemäni jutun missä naisia pyydettiin pisteyttämään miehiä lyhyen profiilin/esityksen jälkeen. Kahdelle testiryhmälle näytettiin muuten tismalleen samat esitykset, ainoastaan työpaikka oli toisessa kovapalkkaisempi. Tietenkin pisteet nousi huomattavasti.
Nettideiteistäkin saa nykyään oikeaa tietoa
http://cdn.okcimg.com/blog/lies/MaleMessageDistributionByIncomeBright.p…
Jos olet yli 23 vuotias etkä tienaa, naisonni on todella heikko verrattuna tienaavaan. Jos taas tienaat oikeasti hyvin, naiset lähestyy vaikka kuinka paljon.
Joku väittää että suomessa olisi aivan eri tilanne, mutta se on tietenkin potaskaa. Mittasuhteet vain pienemmät, ei muuta eroa.
Kumma juttu miten suominainen eroaa kaikiata muista naisista kuin yö päivästä kun verrataan poitiivisia piirteitä. Mutta tällaisissa vähemmän mairittelevissa asioissa sitä eroa ei sitten yllättäen olekaan...
Tässä olen seurannut vähän samanlaista paria, mutta heidän erostaan on jo huomattavasti kauemman aikaa. Surullista on ollut katsoa tätä tarinaa. Pariskunnan mies jäi asumaan omakotitaloon ja katkeroitui, koska vaimo lähti varoittamatta. Vaimo taas asui kaupungissa ja hoisi lapsenlapsiaan ja yhtäkkiä huomasi olevansa yksin, kun lapsenlapset oli hoidettu ja aikuisilla lapsilla oli oma elämä ja ne ystävätkin oli parisuhteissa tai menivät niin huonoon kuntoon, etteivät jaksaneet matkustella. Muutama epätoivoinen uuden suhteen yritys ja 65 vuotiaana yritys leikkiä nuorta. Tämä johti sitten kotona viininlipitykseen pahan olon poistamiseksi.
Kummatkin ovat nyt onnettomia ja yksinäisiä ja aikuisilla lapsilla vituttaa, kun omilla vanhemmilla ei ole omaa elämää, vaan kumpikin soittelee ja ruikuttaa martyyrina, että teidät ja lapsenlapset hoidettiin ja nyt ollaan yksin ja te ette välitä.
Toivottavasti vanhempiesi elämä ei mene näin. Tuossa tuttavienikin erossa oli syy jotain tyyliin "olen ollut naimisissa 30 vuotta ja mies ei edelleenkään osannut panna sukkia pyykkikoriin ja kuunteli väärää radioasemaa. Nyt on ihana, kun on siistiä ja saa katsoa telkkarista, mitä haluaa".