Haluatko kysyä jotain psykologilta?

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään menee, että tietää onko eron jälkeinen uusi suhde vain laastarisuhde vai ihan oikea vakava parisuhde?

Ei tällaiseen voi antaa mitään aikarajaa! 

Ystävyys maanis-depressiivisen henkilön kanssa, mitä kaikkea on hyvä ottaa huomioon?

Vierailija kirjoitti:

Mitä soveltuvuuskokeessa testataan sillä, että annetaan vaikka kaksi minuuttia aikaa ja sen saa käyttää vapaasti puhuen? Onko merkitystä sillä, mitä sanoo vai kuinka paljon aikaa käyttää. Käytetty aika merkittiin papereihin.

Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta soveltuvuuskokeista, enpä lähde arvaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisinä ihmisillä on eniten mielenterveysongelmia? Entä onko niitä keskimäärin enemmän naisilla vai miehillä?

Kokemukseni mukaan nuorilla aikuisilla, ja naisilla enemmän. 

Mitä psykologin pitäisi tehdä, jos on mennyt perustamaan perheen pahasti persoonallisuushäiriöisen ja sadistisen miehen kanssa, mutta ei kehtaa kasvojen ja ammatillisen uskottavuuden menetyksen pelossa myöntää virhettään ja erota?

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys maanis-depressiivisen henkilön kanssa, mitä kaikkea on hyvä ottaa huomioon?

Aika laaja kysymys, ja riippuu niin paljon tapauksestakin. Ainakin tietenki se, että ko. ystävä on todennäköisesti ajoittain masentunut, ja ajoittain taas vauhtia on liikaa. Jos on läheinen suhde, voisi olla hyvä jutella esim. siitä, mitä pitäisi näissä tilanteissa tehdä, voiko ystävälle huomauttaa ystävällisesti jos huomaa varomerkkejä siitä että viisari on heilahtamassa liian pitkälle. Etenkään maniaa ei ihminen itse tunnista kovinkaan helposti. Bipolle olisi tärkeää myös säännöllinen päivärytmi ja ylimääräisen stressin välttäminen, että mitään ryyppäys-interrailreissua en tällaisen henkilön kanssa suunnittelisi. Moni bipo on tosin oikealla lääkityksellä ja muuten hoitotasapainossa ihan oireetonkin.

Onko työterveyspsykologista apua, kun esimies on ihan hirveä ja töissä paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä psykologin pitäisi tehdä, jos on mennyt perustamaan perheen pahasti persoonallisuushäiriöisen ja sadistisen miehen kanssa, mutta ei kehtaa kasvojen ja ammatillisen uskottavuuden menetyksen pelossa myöntää virhettään ja erota?

Tällainen tilanne kuulostaa aika epätodennäköiseltä. Ei siksi ettei psykologi voisi tuollaiseen mieheen haksahtaa, vaan siksi, että psykologi kaiketi ymmärtäisi ettei ammatillisella uskottavuudella ole mitään tekemistä asian kanssa. Eli erota pitäisi! Ja hakea apua ja tukea siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Onko työterveyspsykologista apua, kun esimies on ihan hirveä ja töissä paha olla.

Toivon mukaan ja uskoakseni todennäköisesti on! Kannattaa ainakin kokeilla, haittaakaan ei siitä ole.

miten psykologit suhtautuvat psykiatreihin?

Miten auttaisit henkilöä, jonka ongelmat kumpuavat hyvin varhaisesta vauva-ajasta tai jopa sikiöajalta?(puutteellinen äiti-lapsisuhde +ohuehko kehotietoisuus)

Vierailija kirjoitti:

miten psykologit suhtautuvat psykiatreihin?

No en voi puhua kaikkien psykologien puolesta, mutta oma suhtautumiseni riippuu ihan siitä psykiatrista itsestään. Jotkut ovat huippuhyviä, jotkut ihan surkeita. Jälkimmäisten kohdalla ottaa päähän se, että heitä kuitenkin pidetään ylimpinä auktoriteetteina joilla on viimeinen sana, vaikka se viimeinen sana voi olla suoraan omasta lausunnostani kopsattu :D Oman kokemukseni mukaan myös on ihan utopiaa että oikea kokonaisvastuu potilaan hoidosta olisi psykiatrilla. Kyllä se on omahoitaja tai hoitava psykologi jolla langat on käsissä, psykiatri on usein vain reseptin- ja todistustenkirjoitusautomaatti, jolta tilataan em. asioita (mitä huonompi psykiatri niin sitä helpommin se tilaaminen onnistuu). Siinä mielessä ottaa päähän valtava ero palkassa.

Vierailija kirjoitti:

Miten auttaisit henkilöä, jonka ongelmat kumpuavat hyvin varhaisesta vauva-ajasta tai jopa sikiöajalta?(puutteellinen äiti-lapsisuhde +ohuehko kehotietoisuus)

Lähettäisin osaavalle psykoterapeutille psykoterapiaan, sillä oletuksella että prosessi todennäköisesti kestää melko pitkään. En siis itse ole psykoterapeutti.

Mistä mielestäsi johtuu ystäväni käytös minua kohtaan? Hän:

- Korostaa itseään ja kehuu itseään rivien välistä sekä suoraan.

- Useimmiten ei jaksa kuunnella mun asioita, keskeyttää rumasti tai tiuskaisee jotain ilkeää ongelmistani kertoessani... tai siis yrittäessäni kertoa.

- Kertoo itse omista ongelmistaan vuolaasti ja monia kertoja samoista aiheista. Kun yritän neuvoa häntä, yleensä suuttuu siitä ja sanoo ettei ketään pitäisi neuvoa asiassa josta ei itse tiedä mitään. Kun olen myötätuntoinen ja surkuttelen miten rankkaa hänellä onkaan, niin silloin on yleensä tyytyväinen ja jatkaa samoista ongelmistaan kertomista, tuntikausia ja joka päivä voisi niistä puhua.

- Haluaa olla vähän etuoikeutettu, eli haluaa vähän paremman aseman kuin muut erilaisissa tilanteissa ja säteilee tyytyväisyyttä silloin, kun niin tapahtuu. Esim. on vihainen jos olen ollut tekemisissä enemmän jonkun muun kanssa kuin hänen ja tyytyväinen jos esim. annan hänelle jotain mitä en muille.

- Kun on huonolla päällä, niin tiuskii mulle ilkeästi ja sanoo että mun tulisi ymmärtää, koska tasan ei käy onnen lahjat; hänellä on kuitenkin niin vaikeat lähtökohdat elämässään.

Mielestäni tämä kaverini on sekä mielenkiintoinen että raskas ja rasittava ihminen. Juuri nyt taas tuntuu, että haluaisin ottaa lisää etäisyyttä häneen, en oikein jaksa häntä...

Olen paljon miettinyt mistä hänen käytöksensä mua kohtaan johtuu, onko sulla ajatuksia tästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten auttaisit henkilöä, jonka ongelmat kumpuavat hyvin varhaisesta vauva-ajasta tai jopa sikiöajalta?(puutteellinen äiti-lapsisuhde +ohuehko kehotietoisuus)

Lähettäisin osaavalle psykoterapeutille psykoterapiaan, sillä oletuksella että prosessi todennäköisesti kestää melko pitkään. En siis itse ole psykoterapeutti.

Mitä siellä psykoterapiassa tapahtuu? Miten tiedät suositella "osaavaa" terapeuttia?

Entä ellei asiakkaalla ole varaa yksityisen sektorin palveluihin?

Jääkö kuin nalle kalliolle?

Terveisin kollegasi, aika typerä tapa tylsistyä:), sori. Jaarittelet niitä näitä vastaukset ( ei tietoa, kokemusta), kysynpä mitä voitit nyt? Tylsyyden pois nollainformaatiolla ja kokemuksella ja osaamisella. Häpi? Nolo olet, sori.

Vierailija kirjoitti:

Terveisin kollegasi, aika typerä tapa tylsistyä:), sori. Jaarittelet niitä näitä vastaukset ( ei tietoa, kokemusta), kysynpä mitä voitit nyt? Tylsyyden pois nollainformaatiolla ja kokemuksella ja osaamisella. Häpi? Nolo olet, sori.

Joo, voitin hetkeksi tylsyyden pois. Sitä hainkin. Eikä nolota yhtään. En missään vaiheessa väittänyt tietäväni kaikkea psykologian alalla, sanoin vain olevani psykologi, enkä tietenkään ala keksiä päästäni vastauksia tai sitten tekemään selvitystyötä jos en asiasta tiedä. Mitä koet itse voittaneesi tällä kommentillasi? Onko nyt pätevä olo ja hyvä mieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten auttaisit henkilöä, jonka ongelmat kumpuavat hyvin varhaisesta vauva-ajasta tai jopa sikiöajalta?(puutteellinen äiti-lapsisuhde +ohuehko kehotietoisuus)

Lähettäisin osaavalle psykoterapeutille psykoterapiaan, sillä oletuksella että prosessi todennäköisesti kestää melko pitkään. En siis itse ole psykoterapeutti.

Mitä siellä psykoterapiassa tapahtuu? Miten tiedät suositella "osaavaa" terapeuttia?

Entä ellei asiakkaalla ole varaa yksityisen sektorin palveluihin?

Jääkö kuin nalle kalliolle?

Terapiasuuntauksia on monia, mutta psykoterapia etenee yleensä lähinnä keskustellen, monet käyttävät muitakin menetelmiä, esim. kehollisuutta enemmän. Tavoitteet asetetaan yhdessä ja yhdessä suunnitellaan ja seurataan, miten niihin päästään. Jonkun verran tunnen psykoterapeutteja alueeltani ja tiedän potilaiden kokemuksia heistä, mutta potilas itse valitsee kuka tuntuu itselle sopivalta. Kela tukee psykoterapiaa kuntoutuksena, mutta sekin valitettavasti edellyttää jonkin verran omaa taloudellista panosta. Jos varaa ei tähän ole, niin sitten riippuu aika paljon paikkakunnasta, kuinka käy. Jos on oikea hätä niin tuskin jää kuin nalli kalliolle kuitenkaan, vaan saa ainakin jotakin apua. Joillakin paikkakunnilla psykoterapiaakin tarjotaan julkisesti.

Mitä ammattia/ammatteja suosittelisit kuvataiteellisesti, kirjallisesti ja tieteellisesti lahjakkaalle as -nuorelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveisin kollegasi, aika typerä tapa tylsistyä:), sori. Jaarittelet niitä näitä vastaukset ( ei tietoa, kokemusta), kysynpä mitä voitit nyt? Tylsyyden pois nollainformaatiolla ja kokemuksella ja osaamisella. Häpi? Nolo olet, sori.

Joo, voitin hetkeksi tylsyyden pois. Sitä hainkin. Eikä nolota yhtään. En missään vaiheessa väittänyt tietäväni kaikkea psykologian alalla, sanoin vain olevani psykologi, enkä tietenkään ala keksiä päästäni vastauksia tai sitten tekemään selvitystyötä jos en asiasta tiedä. Mitä koet itse voittaneesi tällä kommentillasi? Onko nyt pätevä olo ja hyvä mieli?

Jos lähdet ammatti edellä, et lähde toteuttamaan omia intressejä. Tappo tylsyyden? No oho. Nolaat minua, ammatillisesti, se oli pointtini. Nolaa itsesi, keskustele, mutta älä tee ammatista vitsiä. Pointtini se. Muuta puuhaa nyt. Jokainen tavallaan, halusin vain lukijalle huomauttaa, että edustat yhtä, et minua:)