Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muita yli-innokas anoppi (vauvan isoäiti) ?
Hulluko..?
29.07.2016 |
Meillä on nyt noin 4kk ikäinen vauva ja ennen lapsen syntymää ei anoppi ahdistanut. Nyt pitäisi olla näkemässä mahdollisimman usein ja tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että hänen pojallaan on nyt oma perhe ja kaivataan myös omaa rauhaa. Jos menemme kylään anoppi "repii" vauvan sylistä ja ei haluaisi siellä ollessa päästää sylistään, vaikka lapsi selvästi ei ole tyytyväinen. Sivusta seuraaminen turhauttaa. Ja se loputon vauvalle "lässyttäminen" ärsyttää. Muilla samanlaisia fiiliksiä?
Kommentit (183)
Hassua, juuri tällaiset omistavat äidit eivät päästä 'vauvaansa' aikuisenakaan omilleen, haluavat olla aikuisen lapsensa elämässä aina hössöttämässä. Ehkäpä miehesi on valinnut samanlaisen vaimon kun äitikin ollut. Näitä vauvansa eristäneitä ja vauvastaan mustasukkaisia naisia on nähty. Tekevät pian uuden vauva, että saisivat taas itse huomiota ja erityiskohtelu mieheltään ja läheisiltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä niitä oli kokonainen suku. Esim. serkku tapasi ensimmäisen kerran vauvan 6kk iässä, ja olisi halunnut häntä hoitaa samantien useamman tunnin miehensä kanssa, koska olisi niin kiva hoitaa vauvaa ilman meitä, pukea sille vaatteita jne.
Jotkut ei osaa aidosti ajatella vauvan parasta. Halutaan vaan hoitaa ja tuntea itsensä tärkeäksi vauvalle, vaikka vauva ei vielä voi edes tuntea kuin vanhempansa oikeasti tärkeiksi. Muut ihmissuhteet tulevat keskiöön vasta paljon myöhemmin, eivätkä toimivat isovanhempi suhteet vaadi lapsen näkökulmasta osallistumista vielä vauva-aikana, eikä taaperoaikanakaan. Se on sitten toki eri asia miten mummot tuon kokevat. Älkää tuoreet äidit sen vuoksi tehkö vaistojanne vastaan, että lapsella olisi hyvät suhteet isompanakin. Normaalit mummot, tädit ja papat kyllä ymmärtävät ettei vauvan tarvi vielä selvitä ilman äidin ja isän syliä. Saati sitten sen tunteen mikä äidillä on vauvaa kohtaan. Pakkotilanteet, vanhempien uupumukset ym. toki erikseen.
Anna mummun hellitellä lasta. Kun hän itse sai lapsia, annettiin neuvolasta ankarat ohjeet, miten lasta sai syöttää vain neljän tunnin välein, vaikka lapsi kuinka huutaisi nälkäänsä. Eikä lasta saanut pidellä liikoja sylissä, kun tulee kuulemma lellipentuja. Nyt kun tuollaisia ankaria määräyksiä a la Ylppö ei enää ole, niin anna mummun nauttia vauvasta.
Ei onneksi isoäiti vielä pitkään aikaan kirjoitti:
Hassua, juuri tällaiset omistavat äidit eivät päästä 'vauvaansa' aikuisenakaan omilleen, haluavat olla aikuisen lapsensa elämässä aina hössöttämässä. Ehkäpä miehesi on valinnut samanlaisen vaimon kun äitikin ollut. Näitä vauvansa eristäneitä ja vauvastaan mustasukkaisia naisia on nähty. Tekevät pian uuden vauva, että saisivat taas itse huomiota ja erityiskohtelu mieheltään ja läheisiltään.
Kyllä omaa vauvaa kuuluu omia vauva-aikana ja olla päästämättä omilleen. Se tutustuminen muuhun maailmaan tapahtuu tuolloin vielä täysin vanhempien tuen kautta. Sitten hiljalleen tapahtuu luonnollista itsenäistymistä, kun äiti näkee että lapsi pärjää. Ja mijsi ei pärjäisi kun vauva-aikana on syntynyt luottamus, että äiti on saatavilla. Juuri se vanhempien tuoma suoja auttaa vauvaa kokemaan itsensä tärkeäksi ja luomaan tulevaisuudessa hyviä suhteita.
Meillä esim anoppi muuten hoidatti muilla vauvoja jo lähes laitokselta lähtien, ja lasten ollessa aikuisia ilmeisesti tuntee jotain katumusta, kun soittelee molemmille lapsillensa päivittäin ja yrittää ohjeistaa näitä niin nukkumaanmenoajoissa kuin laskujen maksussa.
Helpompaa se lapsen itsenäisyyden tukeminen on, kun on aikanaan tehnyt niin kuin oma vaisto ja tunne sanoo. Ei jää jotain kummallista tunnetta, että omaa lasta pitää kontrolloida, kun on alusta alkaen ollut hänelle turva ja tuki luonnollisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna mummun hellitellä lasta. Kun hän itse sai lapsia, annettiin neuvolasta ankarat ohjeet, miten lasta sai syöttää vain neljän tunnin välein, vaikka lapsi kuinka huutaisi nälkäänsä. Eikä lasta saanut pidellä liikoja sylissä, kun tulee kuulemma lellipentuja. Nyt kun tuollaisia ankaria määräyksiä a la Ylppö ei enää ole, niin anna mummun nauttia vauvasta.
Ei toisten vauva mikään terapiaväline ole, jolla paikataan menneisyyden traumoja ja pettymyksiä. Kyllä vauvaa hellitään vauvan itsensä vuoksi, eikä tyydyttääkseen omia tarpeita. Vauvalle tärkeimmät hellyyden lähteet ovat äiti ja isä. Jos vauva itkee, niin hänen tulee päästä näiden syliin jos vain se on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna mummun hellitellä lasta. Kun hän itse sai lapsia, annettiin neuvolasta ankarat ohjeet, miten lasta sai syöttää vain neljän tunnin välein, vaikka lapsi kuinka huutaisi nälkäänsä. Eikä lasta saanut pidellä liikoja sylissä, kun tulee kuulemma lellipentuja. Nyt kun tuollaisia ankaria määräyksiä a la Ylppö ei enää ole, niin anna mummun nauttia vauvasta.
Ei toisten vauva mikään terapiaväline ole, jolla paikataan menneisyyden traumoja ja pettymyksiä. Kyllä vauvaa hellitään vauvan itsensä vuoksi, eikä tyydyttääkseen omia tarpeita. Vauvalle tärkeimmät hellyyden lähteet ovat äiti ja isä. Jos vauva itkee, niin hänen tulee päästä näiden syliin jos vain se on mahdollista.
Kiitos, puit ajatukseni sanoiksi! En koe velvollisuudekseni antaa anopin hyysätä lastani vasten tahtoani, enkä myöskään ole kuullut hänen arkensa olevan ankeaa silloin, kun mieheni on ollut vauva. Oli miten oli, isovanhemmat voivat olla osa vauvan elämää, ei kuitenkaan tarvi elää meidän elämää. On myös olemassa vapaaehtoistyötä vauvojen ja lasten parissa, jos kokee, että rakkautta vielä riittäisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iines kirjoitti:
On myös olemassa vapaaehtoistyötä vauvojen ja lasten parissa, jos kokee, että rakkautta vielä riittäisi...
Eheh? Kenen vauvoja sinun anoppisi sitten saisi hoitaa, jos ei omaa lapsenlastaan? Ajattelitko pyytää naapuria apuun: "Voisitko lainata vauvaasi anopilleni, koska en halua hänen koskevan omaan lapseeni."
Älä vie lastasi tarhaan tai kouluun. Anoppisi saattaa ilmestyä sinne tekemään vapaaehtoistyötä.
Vierailija kirjoitti:
Iines kirjoitti:
On myös olemassa vapaaehtoistyötä vauvojen ja lasten parissa, jos kokee, että rakkautta vielä riittäisi...
Eheh? Kenen vauvoja sinun anoppisi sitten saisi hoitaa, jos ei omaa lapsenlastaan? Ajattelitko pyytää naapuria apuun: "Voisitko lainata vauvaasi anopilleni, koska en halua hänen koskevan omaan lapseeni."
Älä vie lastasi tarhaan tai kouluun. Anoppisi saattaa ilmestyä sinne tekemään vapaaehtoistyötä.
Tässä vain pari esimerkkiä, vaihtoehtoja kyllä löytyy ja kiitollisia yksinhuoltajia kenellä ei ole yli-innokkaita sukulaisia :)
http://www.mll.fi/tue/vapaaehtoiseksi/
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/vapaaehtoistyo/
Pitäisikö minun antaa lapseni muiden hoidettavaksi, jos en koe itse siihen tarvetta? En kuitenkaan ole sanonut, että anoppini ei saisi ikinä nähdä lastani. Jossain täytyy mennä vaan raja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on vaan ihanaa kun lapsellani on paljon rakastavia aikuisia ympärillään, parempi niin päin. Kukaan ei kyllä neuvojaan ole tuputtanut, sellaista en jaksaisi. Mutta ihanaa kun autetaan ja osallistutaan. Itselleni perhe on muutenkin tärkeä ja se että lapsikin saa tuntea olevansa tärkeä osa sukua ja sukupolvien ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on vaan ihanaa kun lapsellani on paljon rakastavia aikuisia ympärillään, parempi niin päin. Kukaan ei kyllä neuvojaan ole tuputtanut, sellaista en jaksaisi. Mutta ihanaa kun autetaan ja osallistutaan. Itselleni perhe on muutenkin tärkeä ja se että lapsikin saa tuntea olevansa tärkeä osa sukua ja sukupolvien ketjua.
Joillakin tämä toimii. Varsinkin jos kaikki tulee toimeen keskenään ja hyvä niin! :) Itse valitetettavasti koen suurta ahdistusta, kun koen kyläilyt velvollisuutena, täytyy käydä tietyin väliajoin tapaamassa miehen perhettä, koska muuten joudun tuntemaan syyllisyyttä siitä ja mies saa tuntea sen nahoissaan, jos edellisestä tapaamisesta on kulunut liian pitkä aika. Se on myös sitä irti päästämistä... Kun kaikki ei hyväksy, että lapset kasvaa ja sitä myöten muodostuu heille omat perinteet jne. Enkä tarkoita, että koskaan ei voisi nähdä. Se paljon puhuttu kultainen keskitie... Ehkä ajan kanssa nämä asiat tasottuu! ^.^
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iines kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on vaan ihanaa kun lapsellani on paljon rakastavia aikuisia ympärillään, parempi niin päin. Kukaan ei kyllä neuvojaan ole tuputtanut, sellaista en jaksaisi. Mutta ihanaa kun autetaan ja osallistutaan. Itselleni perhe on muutenkin tärkeä ja se että lapsikin saa tuntea olevansa tärkeä osa sukua ja sukupolvien ketjua.
Joillakin tämä toimii. Varsinkin jos kaikki tulee toimeen keskenään ja hyvä niin! :) Itse valitetettavasti koen suurta ahdistusta, kun koen kyläilyt velvollisuutena, täytyy käydä tietyin väliajoin tapaamassa miehen perhettä, koska muuten joudun tuntemaan syyllisyyttä siitä ja mies saa tuntea sen nahoissaan, jos edellisestä tapaamisesta on kulunut liian pitkä aika. Se on myös sitä irti päästämistä... Kun kaikki ei hyväksy, että lapset kasvaa ja sitä myöten muodostuu heille omat perinteet jne. Enkä tarkoita, että koskaan ei voisi nähdä. Se paljon puhuttu kultainen keskitie... Ehkä ajan kanssa nämä asiat tasottuu! ^.^
En ole jota lainasit, muta minä taidan ymmärtää mitä tarkoitat. Meilläkin kävi niin, että kun lapsenlapsi syntyi, niin olimmekin yhtäkkiä vanhempiemme silmissä lapsia. Aikuisten kolmikymppisten ihmisten pitikin yhtäkkiä pitää yhteyttä kokoajan ja käydä vähän väliä näytillä. Kaikki arjesta pitäisikin yhtäkkiä jakaa vanhempien kanssa. Eihän se homma niin toimi. Perhe on perhe, ja suku on suku. Toki joillain toisin päin, mutta jos ei ole alun alkaenkaan aikuisiällä eletty valvovien silmien alla, niin mihinpä se muuttuisi kuin omia lapsia syntyyn. Pikemminkin päinvastoin siinä pitäisi käydä.
Teidän pitää ottaa lempeät rajat käyttöön. Joka puheluun ei vastata ja kylässä käydään sen verran kun itsestä tuntuu hyvältä. Ei se vauva mikään näyttelyesine ole, jota pitää ravata näyttämässä muille. Oman perheen arki on tärkein asia, ja sillä hyvä. Jos sellaisen isovanhemman omaa, joka ei lasta halua hoitaa koska tuore lapsiperhe ei toimi oman pillin mukaan, niin sellaisen lapsenhoitoapua on hyvä olla ilman.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ärsyttää, meillä anoppi puuttuu joka asiaan ja arvostelee jopa siitä onko ikkunat pesty tai joku reikä matossa. Siis aivan kuin joku vammainen, joka sanoo kaiken ajattelemansa ääneen. Ja mitä lapseen tulee niin lapsen pitäisi käyttäytyä niin ja näin, kaikki luonnollinen sotku syömään opetellessa on pahasta, kiukkuaminen ja protestointi saa hampaat kiristymään, siis aivan kuin ei olisi saatu lapselle opetettua mitään oikein. Ja anoppi ostelee jotain Marimekko-vaatteita lapselle, siis sellaisia joustamattomasta, silitystä vaativasta kankaasta. Kenen lapsi oikeasti viihtyy semmoisissa, enkä minäkään ole mikään silitän kaikki alusvaatteista lähtien -äiti. Ja sitten vielä kuiskailee että olisi ollut sekin vaate, miksi en pukenut lapselle sitä. Ja sitten lisää kommentointia, että säästä nyt kauneimmat - ai säästäisin ne epäkäytännölliset, ja mitä varten? Ei ole seuraavia tulossa ja eiköhän oma lapseni päätä sitten joskus 20-30v päästä mitä omalle lapselleen pukee jos lapsen saa. Toki pari, ehkä, rakkainta vaatetta ja lelua säästän, tai no turhalta tuntuu sekin kun neliöhinnat on sitä luokkaa että mitä oikeasti arvostaa. Ärsyttävää todella, olen siis pyrkinyt vähentämään kontaktointia minimiin, itse en jaksa tuota arvostelua, en jaksa miettiä ja pakata että no vain mnä vaatteet on tälle vierailuille sopivia ja hyväksyttyjä, enkä myöskään halua että lapsi joutuu miettimään ja kasvamaan tuommoisen analysoinnin kohteena ja saa kuvan ettei hänkään riitä sellaisena kuin on.
Melkein kuin mun anoppi. Hän on vaatteiden oston (lapsille) kanssa ihan kauhea, riittää kasvunvaraa useammaksi vuodeksi. Ja se arvostelu... huoh. Vääränlaiset ikkunaverhot, tuohon kuuluu HÄNEN kutoma matto... sormiruokailukin on väärin, sehän kertoo siitä että on laiska äiti. Meillä on myös vääränlaiset lakanat ja tosi noloa kun ristiäisissä oli vain voileipäkakkua (+kakkua jne), eikä lainkaan lämmintä ruokaa. Tätä muistellaan edelleen, kuopus täyttää kohta 2, esikoinen 4. Anoppi asuu muutaman sadan metrin päässä, pahimmillaan hypännyt meillä kolmekin kertaa päivässä. Ja ei tajunnut mitään vihjeitä että vois häipyä. Esikoisen ollessa vauva käytiin seuraavanlainen keskustelu yhden huonosti nukutun yön jälkeen, kun en jaksanut kuunnella paikkakunnan uusimpia juoruja:
Minä: Voisin mennä nukkumaan kun vauvakin nukkuu.
Anoppi: Joo mee vaan, MINÄ voin hoitaa vauvaa.
Minä: ööö. Siis vauva nukkuu ja mä nukun tuossa vieressä. Todennäköisesti nukkuu ainakin pari t...
Anoppi: (keskeyttäen mun lauseen) EEEEIIIIiii oo MITÄään vaivaa hoitaa vauvaa.
Minä: Niin no, ei ole kun vauva nukkuu.
Anoppi: Kyllä MINÄ hoidan!
Minä: Meen nyt nukkumaan, vauva on tuossa pinnasängyssä metrin päässä.
Anoppi: MINÄ hoidan!
*PAM* makkarin ovi meni kiinni. Vielä se hetken tassutteli ympäri taloa ennen kun tajusi poistua.
Siis oikeasti harmittaa että anoppi on ihmishirviö; tietää kaiken, osaa kaiken, arvostelee hyvin suorasanaisesti, keksii ihan tikusta asiaa että "pääsee sanomaan". Lisäksi juoruaa kaiken pitkin maailmaa. Raskas tyyppi. Jostain syystä ei juuri pidetä yhtään ylimääräistä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on yksi isovanhempi. Miehen äiti. Minä kyläillessämme aina olen hetken kuluttua antamassa vauvaa mummon syliin, sieltä tulee en mie nyt viellä sitä ota. Joka kerta. Sitten aikansa kuluttua ottaa pieneks toviks ja lapsi itkee ja siinä sit nyreenä heiluttelloo lasta. Otan lapsen takaisin. Jos tarjoan hänen miehelleen mahdollisuutta pitää lasta sylissä (vauva tykkää hänestä) katselee hän nyreissään: minä siis haluan lapsen pois sylistäni. Näin ei siis ole jos joku ei ymmärtänyt viimeistä.
Hyvistä (lapsen) isovanhemmista kannattaa iloita, sori ap, eivät omasi kuulosta kovin pahoilta.
Minun apestani:
- Hössötti ja tiesi kaiken paremmin.
- Soitti joka n. aamu ensimmäisen puolen vuoden ajan n. kello 8 kysyäkseen olemmeko tulossa tänään(kään) käymään.
- Koitti opettaa lastamme kutsumaan itseään äidiksi ja minua ja miestäni omilla nimillämme.
- Juoruili meille muiden huonosti kasvatetuista lapsista ja päinvastoin.
- Kerran meidän oli pakko antaa hänen tulla hoitamaan lastamme, jolloin teetti kopion avaimesta ja rupesi soittamaan ovikelloa n. 4-6 kertaa viikossa kahdeksan maissa aamulla.
- Meillä on sääntö ettei karkkia syödä kuin lauantaina, appeni ei meinannut millään uskoa tätä vaan syötti lapselle aina kylässä ollessa paljon karkkia ja antoi vielä kotiinkin viemisiksi. Asiasta mainitsin hänelle monesti.
- Ylisuojelevainen meidän ja vauvan sisarien suhteen (esim vauvalla ei ole asiaa meidän keittiöön eikä vauva saa olla samassa tilassa leikkivien lasten kanssa, asia ei päde miehen sisarten perheissä koska on itse kasvattanut lasten äidin)
- Vaatii meitä muuttamaan toistuvasti kotiinsa joka on hänen mielestään turvallisempi kuin meidän, sitäpaitsi rahamme säästyisi niin voisimme ostaa lapsille kaikkea muuta tarpeellista.
Tämä oli vasta alkua, mutta en jaksa kirjoittaa enempää, siunattuja ovat useimmat ketjuun kirjoittaneista.
Lisäys ovikellon soittamiseen, jos emme avanneet tuli ja herätti kaikki.
-Edellinen
Miksi valitatte anopeistanne täällä tuntemattomille sen sijaan, että ottaisitte mieltänne painavat asiat puheeksi ihan sen anopin kanssa?
Iines kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitatte anopeistanne täällä tuntemattomille sen sijaan, että ottaisitte mieltänne painavat asiat puheeksi ihan sen anopin kanssa?
Ai, en tiennyt, että täällä on kiellettyjä aiheita mistä ei saa keskustella... Entä jos yritetty puhua, mutta anopilla ei ymmärrys riitä. Vertaistukea täältä haetaan:)
Tietenkin saa. Enhän sitä väittänytkään. Monet kirjoittajista vaan vaikuttavat siltä, etteivät ole ottaneet anopin käytöstä tämän itsensä kanssa puheeksi. Se on tietysti sitten eri asia, jos anoppi ei tajua.
Ja vertaistukea saa tietenkin hakea tilanteessa kuin tilanteessa, mutta jos muutosta haluaa, niin siihen tämä väylä on väärä.
.