Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muita yli-innokas anoppi (vauvan isoäiti) ?
Hulluko..?
29.07.2016 |
Meillä on nyt noin 4kk ikäinen vauva ja ennen lapsen syntymää ei anoppi ahdistanut. Nyt pitäisi olla näkemässä mahdollisimman usein ja tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että hänen pojallaan on nyt oma perhe ja kaivataan myös omaa rauhaa. Jos menemme kylään anoppi "repii" vauvan sylistä ja ei haluaisi siellä ollessa päästää sylistään, vaikka lapsi selvästi ei ole tyytyväinen. Sivusta seuraaminen turhauttaa. Ja se loputon vauvalle "lässyttäminen" ärsyttää. Muilla samanlaisia fiiliksiä?
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se oma äitisi, ärsyttääkö hänkin? Vai onko syynä vain se, että kyseessä on miehesi äiti?
Avaapa vähän tätä logiikkaa. Jos anoppi on vaikea ihminen, niin miten se liittyy omaan äitiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsytti. Ongelma ratkesi, kun hermoni vihdoin pettivät ja valehtelematta karjaisin "nyt jumalauta" ja tykitin totuuksia suoraan päin anopin naamaa.
Anoppi tietysti loukkaantui ja heittäytyi marttyyriksi, mutta joutui taipumaan kun tajusi, että minulle on ihan sama, vaikkei hän tapaisi lasta enää ikinä. (Mies yritti parhaansa mukaan sovitella, mutta toisaalta oli samaa mieltä siitä, että äitinsä käytös oli mennyt liian pitkälle, ja varmaankin luotti myös siihen, että jompikumpi vielä antaa periksi, eli mitään radikaalia ei tapahdu.)
Ensimmäisillä tapaamisilla riidan jälkeen anoppi kyseli kaikkeen mahdolliseen lupaa ja mielipidettä minulta ihan vain vittuillakseen, mutta sekin sitten loppui, kun rupesin vain systemaattisesti tekemään lähtöä sanaakaan sanomatta. Tämän jälkeen ongelmat onneksi loppuivat. Jälkeenpäin kadun ainoastaan sitä, etten puhunut anopille suoraan jo silloin, kun olisin pystynyt tekemään sen vielä asiallisesti.
Pakko kysyä, että mitä kaikkea anoppisi teki ennenkun ärähdit? :0
Kuulostaapa valitettavan tutulle! Meiliä oli myös anopin kanssa hyvät välit kunnes syntyi lapsenlapsia ja he ostivat mökin paikkakunnalta, jolla asumme. Kesät he käytännössä asuvat paikkakunnalla ja ramppaavat meillä päivittäin. Todella inhottavaa, kun vain ilmaannutaan meille ilmoittamatta ja kysymättä sopiiko. Pahin oli, kun tulivat ilmoittamatta heille ruohonleikkurin lainaamista varten annetuilla avaimilla ilmoittamatta suoraan sisään, vaikka oltiin kotona. Tästä kun sanottiin, niin johan alkoi marttyyrismi. Avaimia pyydettiin suurieleisesti joka asiaan lainaan ja omat kappaleet avaimista oli jätetty mökille.
Lasten hoidossa ei juuri ole autettu vaan lapsia nähdään änkemällä meille istumaan moneksi tunniksi ja anoppi juoruaa minulle lähes koko ajan minulle tuntemattomien ihmisten asioita. Lapsia käy vain moikkaamassa pikaisesti. Nyt meille syntyi kolmas lapsi, sitä ollaan samalla lailla sylistä repimässä jatkuvasti. Kävin kaupassa ja sanoin anopille että seuraa tuleeko vauvalla kakka ja vaihtaa sen heti jos tulee (osakestoillaan). N. 30 min päästä tulen kaupasta niin vauva on tyytymätön ja kiemurtelee sylissä. Tarkistan vaipan niin onhan ne kakat vaipassa ja peppu punainen. Anoppi ihmeissään, että sielläkö oli kakka.
Pahinta on tuo meidän perheen rajojen totaalinen kunnioittamattomuus ja vittuilu ja marttyyrismi jos niitä rajoja yrittää ystävällisesti laittaa... Joten sympatiat Ap:lle.
Kerros vähän määriä, montako kertaa viikossa viettää aikaa teillä?
Jos kyse on viitenä päivänä viikossa ja useamman tunnin vierailuja, ymmärrän miten alkaa yhteisen ajan puute nyppiin. Jos taas kyse on kerran kaksi viikossa ja ne vierailut pieniä pyrähdyksiä, yritä suhtautua niihin toistaiseksi hetkellisenä innostuksena, jotka helpottavat ajan myötä.
Älä välitä pienelle lässyttämisestä aivan vielä, älä ainakaan jos kielellisestä kehityksestä murehdit, höpöttely voi helpottaa suhteen muodostamista.
Mutta nyt niskasta kiinni tuon sylistä repimisen suhteen, jos lapsella on vaikeaa olla ja imetyskin vaikeutuu kun on pakko sylitellä vaikka lapsi haluaisi levätä äitinsä tai isänsä sylissä, on sanottava napakasti että riittää nyt hetkellisesti. Itse puhuin että on äitistä tankkausaika, eli on lapsen aika levätä ja kun taas jaksaa, voi olla muuallakin sylissä. Ymmärrän että innostusta riittää, varsinkin jos on ensimmäinen lapsenlapsi kyseessä, ajavat kyllä lapsen tarpeet ajavat aikuisen tarpeiden yli. Meillä appi olisi kovasti tykännyt sylitellä, mutta voi sitä jumalatonta huutoa kun yritettiin antaa syliin. No kun aikaa kului, niin nyt ei tarvi pakottaa, lapsi hyörii iloisena hänen jaloissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerros vähän määriä, montako kertaa viikossa viettää aikaa teillä?
Jos kyse on viitenä päivänä viikossa ja useamman tunnin vierailuja, ymmärrän miten alkaa yhteisen ajan puute nyppiin. Jos taas kyse on kerran kaksi viikossa ja ne vierailut pieniä pyrähdyksiä, yritä suhtautua niihin toistaiseksi hetkellisenä innostuksena, jotka helpottavat ajan myötä.
Älä välitä pienelle lässyttämisestä aivan vielä, älä ainakaan jos kielellisestä kehityksestä murehdit, höpöttely voi helpottaa suhteen muodostamista.
Mutta nyt niskasta kiinni tuon sylistä repimisen suhteen, jos lapsella on vaikeaa olla ja imetyskin vaikeutuu kun on pakko sylitellä vaikka lapsi haluaisi levätä äitinsä tai isänsä sylissä, on sanottava napakasti että riittää nyt hetkellisesti. Itse puhuin että on äitistä tankkausaika, eli on lapsen aika levätä ja kun taas jaksaa, voi olla muuallakin sylissä. Ymmärrän että innostusta riittää, varsinkin jos on ensimmäinen lapsenlapsi kyseessä, ajavat kyllä lapsen tarpeet ajavat aikuisen tarpeiden yli. Meillä appi olisi kovasti tykännyt sylitellä, mutta voi sitä jumalatonta huutoa kun yritettiin antaa syliin. No kun aikaa kului, niin nyt ei tarvi pakottaa, lapsi hyörii iloisena hänen jaloissaan.
Montako kertaa viikossa?! Apua, jos joutuisin kestämään häntä useita kertoja viikossa. Noin kahden viikon välein ollaan nähty. Sekin on mielestäni liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se oma äitisi, ärsyttääkö hänkin? Vai onko syynä vain se, että kyseessä on miehesi äiti?
Avaapa vähän tätä logiikkaa. Jos anoppi on vaikea ihminen, niin miten se liittyy omaan äitiin?
Tuntuu, että tekee miehen äiti (anoppi) mitä tahansa tai jättää tekemättä, niin aina av-mamman kasvattamaa ruhtinatarta ärsyttää. Vaikka ruhtinattaren oma äiti (se miehen anoppi) toimisi samalla tavalla, niin siitä ei ruhtinatar ärsyynny eikä mieskään saisi ärsyyntyä. Ihmeellistä, että miehiltä ja pojilta vaaditaan napanuoran katkaisemista, mutta naisilta ei samaa vaadita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsytti. Ongelma ratkesi, kun hermoni vihdoin pettivät ja valehtelematta karjaisin "nyt jumalauta" ja tykitin totuuksia suoraan päin anopin naamaa.
Anoppi tietysti loukkaantui ja heittäytyi marttyyriksi, mutta joutui taipumaan kun tajusi, että minulle on ihan sama, vaikkei hän tapaisi lasta enää ikinä. (Mies yritti parhaansa mukaan sovitella, mutta toisaalta oli samaa mieltä siitä, että äitinsä käytös oli mennyt liian pitkälle, ja varmaankin luotti myös siihen, että jompikumpi vielä antaa periksi, eli mitään radikaalia ei tapahdu.)
Ensimmäisillä tapaamisilla riidan jälkeen anoppi kyseli kaikkeen mahdolliseen lupaa ja mielipidettä minulta ihan vain vittuillakseen, mutta sekin sitten loppui, kun rupesin vain systemaattisesti tekemään lähtöä sanaakaan sanomatta. Tämän jälkeen ongelmat onneksi loppuivat. Jälkeenpäin kadun ainoastaan sitä, etten puhunut anopille suoraan jo silloin, kun olisin pystynyt tekemään sen vielä asiallisesti.
No hoiditpa "sivistyneesti". Miehestäkin oli varmaan kiva joutua tuollaiseen väliin ja miehesi varmaan saa puhua omalle äidillesi samoin? Olikohan tämän voinut hoitaa toisin? Niinkun.. no emmätiiä.. milä se nyt onkaan toi toi.. aikuinen?
Anna hänen olla mukana. Tulee vielä hetkiä, jolloin arvostat sitä, että hän on kiinnostunut lapsestasi. Hössötys tasaantuu ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi teitä raukkoja, joiden anoppi on haltioitunut vauvasta. Oon toooooosi pahoillani puolestanne. Minun anoppinipa on nähnyt "vauvan" kerran, kieltäytyi tulemasta nimiäisiin jne. "Vauvani" on nyt neljän ja tosiaan anoppia on näin paljon kiinnostanut. Onneksi on muita läheisiä isän puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen niiiiiiiiiiiiiin kateellinen ihmisille, joilla on innokkaat isovanhemmat! Olisin halunnut sellaiset itsekin. Te valittajat ette taida ymmärtääkään millaista se on kun ei ketään kiinnosta eikä kukaan tule auttamaan edes lahjuksia luvaten.
Sinä päätät lapsestasi. Jos vauvalla on huono olla, pois vieraiden sylistä.
Kyllä se lapsi isompana isoäitiin tottuu, vaikka ei olisi vastasyntyneenä hänen sylissään itkenytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa valitettavan tutulle! Meiliä oli myös anopin kanssa hyvät välit kunnes syntyi lapsenlapsia ja he ostivat mökin paikkakunnalta, jolla asumme. Kesät he käytännössä asuvat paikkakunnalla ja ramppaavat meillä päivittäin. Todella inhottavaa, kun vain ilmaannutaan meille ilmoittamatta ja kysymättä sopiiko. Pahin oli, kun tulivat ilmoittamatta heille ruohonleikkurin lainaamista varten annetuilla avaimilla ilmoittamatta suoraan sisään, vaikka oltiin kotona. Tästä kun sanottiin, niin johan alkoi marttyyrismi. Avaimia pyydettiin suurieleisesti joka asiaan lainaan ja omat kappaleet avaimista oli jätetty mökille.
Lasten hoidossa ei juuri ole autettu vaan lapsia nähdään änkemällä meille istumaan moneksi tunniksi ja anoppi juoruaa minulle lähes koko ajan minulle tuntemattomien ihmisten asioita. Lapsia käy vain moikkaamassa pikaisesti. Nyt meille syntyi kolmas lapsi, sitä ollaan samalla lailla sylistä repimässä jatkuvasti. Kävin kaupassa ja sanoin anopille että seuraa tuleeko vauvalla kakka ja vaihtaa sen heti jos tulee (osakestoillaan). N. 30 min päästä tulen kaupasta niin vauva on tyytymätön ja kiemurtelee sylissä. Tarkistan vaipan niin onhan ne kakat vaipassa ja peppu punainen. Anoppi ihmeissään, että sielläkö oli kakka.
Pahinta on tuo meidän perheen rajojen totaalinen kunnioittamattomuus ja vittuilu ja marttyyrismi jos niitä rajoja yrittää ystävällisesti laittaa... Joten sympatiat Ap:lle.
Eiköhän tuo omilla avaimilla kutsumatta sisääntulo lopu kun sen yhden kerran olisitte miehesi kanssa harrastamassa intohimoista seksiä (ja lapset hoidossa, tietty) kun anoppi pelmahtaisi paikalle 😃
Mun anoppini oli täysin sietämätön, mutta niin on kyllä oma äitikin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen niiiiiiiiiiiiiin kateellinen ihmisille, joilla on innokkaat isovanhemmat! Olisin halunnut sellaiset itsekin. Te valittajat ette taida ymmärtääkään millaista se on kun ei ketään kiinnosta eikä kukaan tule auttamaan edes lahjuksia luvaten.
Laita osoite. Täältä saat läheisriippuvaisen kyylän ilmaiseksi. Kiinnostaa ihan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija
Tuntuu, että tekee miehen äiti (anoppi) mitä tahansa tai jättää tekemättä, niin aina av-mamman kasvattamaa ruhtinatarta ärsyttää. Vaikka ruhtinattaren oma äiti (se miehen anoppi) toimisi samalla tavalla, niin siitä ei ruhtinatar ärsyynny eikä mieskään saisi ärsyyntyä. Ihmeellistä, että miehiltä ja pojilta vaaditaan napanuoran katkaisemista, mutta naisilta ei samaa vaadita.[/
Tässäkin asiassa huomaa, ettei paljon ymmärrystä tule, jos ei ole itsellä kokemusta rajattomasta/tunkeilevasta ihmisestä.
Minä voi kyllä lainata omaa anoppiani sanotaan vaikka kahden vuoden kokeiluajaksi, soittelen sitten n. puolen vuoden välein, että vieläkö jatketaan laina-aikaa. Nautin mielelläni omasta ja perheen yhteisestä ajasta sen aikaa. T. Nro 24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se oma äitisi, ärsyttääkö hänkin? Vai onko syynä vain se, että kyseessä on miehesi äiti?
Avaapa vähän tätä logiikkaa. Jos anoppi on vaikea ihminen, niin miten se liittyy omaan äitiin?
Tuntuu, että tekee miehen äiti (anoppi) mitä tahansa tai jättää tekemättä, niin aina av-mamman kasvattamaa ruhtinatarta ärsyttää. Vaikka ruhtinattaren oma äiti (se miehen anoppi) toimisi samalla tavalla, niin siitä ei ruhtinatar ärsyynny eikä mieskään saisi ärsyyntyä. Ihmeellistä, että miehiltä ja pojilta vaaditaan napanuoran katkaisemista, mutta naisilta ei samaa vaadita.
Kyllähän näissä keskusteluissa osa kertoo myös oman äitinsä ärsyttävän. Mutta koska otsikossa puhutaan anopista, niin anopeista sitten kerrotaan. Voithan sinä avata samantyylisen keskustelun, jossa kerrotaan miten se oma äiti on niin ärsyttävä, saat takuuvarmasti vastauksia siinä missä anoppiavauksetkin.
Ja samalla voit avata keskustelun ihanista anopeista, sinnekin saat varmasti paljon kertomuksia.
Kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Minulla on ihana anoppi :-) hössöttää kyllä, mutta ei se minua haittaa. Hän on niin erillainen kuin minä. Olen aina tykännyt ja viihtynyt anoppini seurassa. Tulen niin hyvin toimeen anoppini kanssa,että kutsuisin häntä melkeinpä jo ystäväkseni. Kertoilee toki omia kasvatusmetodejaan ja mielipiteitään, entäs sitten? Ne ovat hänen mielipiteitään ja otan vastaan sen mitä itse pidän tärkeänä ja loput, no niin... menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei ole vaikeaa.
.