Lue keskustelun säännöt.
Kun varattu ihminen ihan oikeasti ihastuu. Mitäs sitten?
27.07.2016 |
Ei siis ole kyse pelkästä flirtistä tai salaisen rakastajan etsimisestä. Vaan siitä, kun varattu ihminen ihastuu vakavasti. Kokemuksia?
Kommentit (82)
Olen kyllä sitä mieltä, että jos suhteessa kaikki on hyvin, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
El mitään kunhan ei vaan tee mitään. Unohtuu kyllä ajan kanssa, usko vaan. Varsinkin jos on perhettä, ei noiden ihastusten kannata antaa edetä. Ei ole sen arvoista vaikka eihän sitä tietenkään siinä vaiheessa ymmärrä. Sitten on kaikki myöhäistä.
Niinpä, helppo kirjoittaa tuollaista kun ei ole itse ihastunut.
Oletko vielä teini? Vai miksi luulet että tunteesi on ainutlaatuinen? Luuletko olevasi joku uniikki lumihiutale?
Teini? No en ole. Eikös kaikki lumihiutaleet ole uniikkeja?
Kuulostat ihan teiniltä.
Ja pidät vielä itseäsi uniikkina lumihiutaleena 😁
Aikuiset yleensä ymmärtää että kaikilla ihmisillä on suuria tunteita, ihastumisia ja rakastumisia.
Ja sitä myös tajuaa ettei itse olekaan sen erityisempi kuin muutkaan.
kaffimånsteri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
El mitään kunhan ei vaan tee mitään. Unohtuu kyllä ajan kanssa, usko vaan. Varsinkin jos on perhettä, ei noiden ihastusten kannata antaa edetä. Ei ole sen arvoista vaikka eihän sitä tietenkään siinä vaiheessa ymmärrä. Sitten on kaikki myöhäistä.
Voi vittu XD kaikkihan on noin mustavalkoista ja simppeliä aina :D
Se ON loppujen lopuks hyvin simppeliä. Jos liitossa on hyvä olla (ei täydellistä huom), siitä ei tarvi erota. Jos ei ole ja on pakko erota, se tehdään muita kunnioittaen. Ei ryntäämällä johonkin uuteen loukkaamalla samalla muita.
Itse avioliitossa en ihastunut kehenkään. Näin meni vuosia ja vuosia.
Mutta sitten huomasin kuinka ihastuin vieraaseen mieheen. En lähtenu pettämään mutta tajusin etten rakasta miestäni enää samalla tavalla kuin ennen.
Nyt olemme eronneet ja ex-miehellä uusi nainen. Hyvä näin koska en itse enää pystynyt täysillä olemaan liitossa.
Kyllä toiseen ihastuminen kertoo AINA jostain. Sitä on aivan turha romantisoida ja selitellä että kuuluu asiaan.
Onhan se kova paikka huomata. Mutta elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin katkeraa tekstiä? Voihan ihastumisen kohteeseen myös rakastua myöhemmin. Kaikki on mahdollista.
Joo, tietenkin voi. Siksi kannattaakin ottaa jokainen ihastuminen vakavasti ja rynnätä suhteesta toiseen. Ja hyväksyä myös sama kumppanilleen.
Eihän siinä mitään vikaa ole jos elää niinkuin olisi apinalaumassa jossa kaikki panee toisiaan.
Niinhän kauniissa ja rohkeissakin tehdään 😁 Koko ajan on suurta rakkautta ilmassa 😍Höpsis. Ei tässä kukaan ole ryntäämässä suhteista toisiin, tai ihastumassa joka toiseen vastaan tulijaan. Ihastuminen on normaalia ja tervettä, siinä voi kaikessa rauhassa pohtia onko itse tyytyväinen omassa suhteessaan.
Nämä ihastuksen perään lähtijät yleensä tekevät sen uudestaan ja uudestaan. Ihan niinkuin J.Mäntylä jonka suuria ihastuksia saadaan kaikki ihmetellä lehtien palstoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
El mitään kunhan ei vaan tee mitään. Unohtuu kyllä ajan kanssa, usko vaan. Varsinkin jos on perhettä, ei noiden ihastusten kannata antaa edetä. Ei ole sen arvoista vaikka eihän sitä tietenkään siinä vaiheessa ymmärrä. Sitten on kaikki myöhäistä.
Niinpä, helppo kirjoittaa tuollaista kun ei ole itse ihastunut.
Oletko vielä teini? Vai miksi luulet että tunteesi on ainutlaatuinen? Luuletko olevasi joku uniikki lumihiutale?
Teini? No en ole. Eikös kaikki lumihiutaleet ole uniikkeja?
Kuulostat ihan teiniltä.
Ja pidät vielä itseäsi uniikkina lumihiutaleena 😁
Aikuiset yleensä ymmärtää että kaikilla ihmisillä on suuria tunteita, ihastumisia ja rakastumisia.
Ja sitä myös tajuaa ettei itse olekaan sen erityisempi kuin muutkaan.
En ole se jolle vastasit. Mutta oletpas sä katkera! Tai tyytymätön itseesi? Tottakai jokainen ihminen on erityinen juuri sille oikealle ihmiselle. Ja jokainen ihminen on uniikki. Monet päätyvät väärään liittoon, ja tajuavat virheen vasta sitten kun on jo katkera. Kyllä oikean ihmisen voi löytää vähän myöhemminkin, sitten kun lapset on jo tehty, ja avioliitto hajonnut. Älä levittele katkeruuttasi. Et ole tainnut koskaan olla rakastunut väärässä tilanteessa? Älä aliarvioi muiden tunteita ja muita ihmisiä. Vaikka et itse olisikaan kokenut sellaista.
Huomaa näistä mustavalkoisista kommenteista kuinka nuoria ja tuoreissa suhteissa täällä ollaan.
En halua olla ilonpilaaja mutta kyllä ne liitot muuttuu ja siperia opettaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä sitä mieltä, että jos suhteessa kaikki on hyvin, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Pitkissä suhteissa useimmilla tulee aikoja, jolloin "suhteessa ei ole kaikki hyvin." Ja siihen väliin voisi joku päästäkin. Ei se silti välttämättä tarkoita, että suhde kannattaisi heittää kokonaan menemään. Se voi olla vain huono jakso suhteessa, joka korjautuu. Kannattaa miettiä ennen vaihtamista onko nyt menossa korjattavissa oleva huono jakso vai onko suhde todella sellainen, että kannattaa heittää vanha suhde menemään.
Millainen nykyinen suhteesi on? Kaipaisitko muutosta tai uutta kipinää? Kannattaa yrittää mahdollisimman objektiivisesti miettiä, mikä sinut tekee onnelliseksi nykyisessä suhteessasi ja miksi kannattaisi jäädä, ja olisitko valmis tekemään tarvittavat muutokset suhteeseen, jotta voisit siinä hyvin eikä kipinää tai arvostusta tarvitse etsiä suhteen ulkopuolelta.
Uutta ihastusta ei tarvitse eikä kannata samalla tavalla pohtia ("mitä jos päätyisimme yhteen"), koska se ei kuitenkaan vastaisi todellisuutta eikä ole edes varmaa, että suhde syntyisi. Siksi kannattaa käyttää energia siihen, että pohtii mikä nykyisessä suhteessa on sellaista, joka on mahdollistanut toiseen ihastumisen.
Jos olet nykyisessä suhteessasi onneton, sitä on joko muutettava tai se on päätettävä. Suin päin ihastuksen "perään" lähteminen ei tuota kestävää ja hyvää lopputulosta kenenkään osapuolen kannalta.
Tunteet ovat hallittavissa, mutta tunteet myös aina kertovat jostakin ja ovat olemassa syystä. Tunteita kannattaa siis kuunnella, mutta järkevästi eikä heittäytyä täysin tunteen valtaan ja seurata sitä sokeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en usko ollenkaan siihen, että "tunteilleen ei voi mitään". Kyllä niille voi, niille voi antaa vauhtia tai niitä voi suitsia.
Eräs naimisissa oleva mies on minuun kovin ihastunut. Itse olen jokin aika sitten eronnut. En lähde varattujen kanssa mihinkään. Katsotaan mitä mies päättää liittonsa kanssa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä sitä mieltä, että jos suhteessa kaikki on hyvin, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Olen ollut huonossa suhteessa ja hyvässä suhteessa.
Siinä huonossa suhteessa en ihastunut keneenkään. Itse asiassa kaikki miehet alkoivat etoa. Jossakin vaiheessa sitten älysin että yksin on parempi elää kuin huonossa suhteessa.
Vasta kun olin toipunut siitä suhteesta olin kykenevä ihastumaan uudelleen.
Nyt ole hyvässä suhteessa. Ollut jo 18 vuotta. Ja ihastunut useamman kerran suhteen aikana.
Nytkin olen ihastunut ja sitä ihastusta on kestänyt pari vuotta. Pitkä aika, yleensä ne menee nopeammin ohi. Silti tiedän olevani onnellinen nykyisessä suhteessani ja rakastan ja arvostan miestäni.
Pettureille ja suhteesta toiseen hyppiville voi tulla yllätyksenä se, et joku oikeesti kykenee hillitsemään itsensä. Silloin just selitetään et "mutku just tää mun ihastuminen on niiiiiiin voimakasta ja todellista. Et ole kokenut samaa"
Heikkoutta on antaa periksi ja mikään ei takaa etteikö aina löytyis joku "parempi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko ollenkaan siihen, että "tunteilleen ei voi mitään". Kyllä niille voi, niille voi antaa vauhtia tai niitä voi suitsia.
Mutta ihastuminen on jo tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa näistä mustavalkoisista kommenteista kuinka nuoria ja tuoreissa suhteissa täällä ollaan.
En halua olla ilonpilaaja mutta kyllä ne liitot muuttuu ja siperia opettaa. Tsemppiä!
Nämä on niitä, jotka 27,6-vuotiaana päättivät ottaa ihan ok:n miehen, jotta esikoinen saadaan alulle 29,8-vuotiaana. Ihastumiset ja rakastumiset on pikkulaten juttuja. Näitä on tuttavapiirissä muutama. Harmi vaan, että se mies ei ollutkaan ihan samoilla linjoilla vaan lähti sellaisen matkaan, jolle se mies merkitsi yksilönäkin jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko ollenkaan siihen, että "tunteilleen ei voi mitään". Kyllä niille voi, niille voi antaa vauhtia tai niitä voi suitsia.
Mutta ihastuminen on jo tapahtunut.
Niin, siinä vaiheessa sitten päätetään mitä asialle tehdään. Joko edetään, tai ei edetä. Päätetään miten toimitaan.
Eihän sitä muutenkaan hypitä jokaisen hetken mieliteon perässä. Ihastuksia tulee ja ihastukisia menee, ei niihin kannata lähteä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko ollenkaan siihen, että "tunteilleen ei voi mitään". Kyllä niille voi, niille voi antaa vauhtia tai niitä voi suitsia.
Monesti tunteille pitää voida jotain. Tai sille ettei ne johda seurauksiin. Ei kukaan odota että rikostuomiot poistetaan ku "se oli niin vihainen/turhautunut/jännittynyt eikä voinut tunteilleen mitään" Sille voi aina ettei toimi tunneoikkujen mukaan.
Silloin on keksittävä säännöt rakkaudelle.
Höpsis. Ei tässä kukaan ole ryntäämässä suhteista toisiin, tai ihastumassa joka toiseen vastaan tulijaan. Ihastuminen on normaalia ja tervettä, siinä voi kaikessa rauhassa pohtia onko itse tyytyväinen omassa suhteessaan.