Lue keskustelun säännöt.
Tehdäkö viides lapsi vaiko ei? Pattitilanne...
26.07.2016 |
Meillä on tällä hetkellä neljä lasta, joukossa yhdet kaksoset, nuorin 5v eli elämä on jossain määrin helpompaa, joskin esikoisen teini-ikä vie kyllä välillä voimia.
Päätettiin aikoinaan, kun kuopukselle annettiin lupa tulla, että hän jää meidän viimeiseksi lapseksi. Sterilisaatiosta on ollut puhetta ja nyt kun oltiin vihdoin päästy yksimielisyyteen siitä kumpi siihen menee niin mies onkin alkanut puhua, että haluais vielä yhden lapsen ennen sterilisaatiota.
Mies on osallistunut hyvin jokaisen lapsen hoitamiseen ja kasvatukseen. Jäi kuopuksen kanssa kotiin tämän ollessa 4kk, koska minä olin jokin aika ennen raskautta aloittanut yritystoiminnan enkä voinut olla kotona kun ihan sen pakollisen.
Kaikki raskauteni ovat sujuneet hyvin, ei ole ollut juuri mitään ongelmia tai vaivoja. Vauva-ajat on myös olleet tavallaan helppoja, vauvat ei ole mitenkään älyttömästi valvottaneet. Kaksosten kanssa oli aavistuksen rankempaa, kun he eivät yrityksistä huolimatta menneet samaan rytmiin. Tietenkään tähänkään ei voi sataprosenttisesti luottaa, että tälläkin kertaa kaikki sujuisi hyvin. Ikäkin tuonee omat ongelmansa ja haasteensa jo ihan raskaaksi tulemiseenkin.
Mies siis tosiaan haluaisi vauvan, minä en välttämättä. Olen onnellinen näistä nykyisistä lapsista ja toisaalta ei vaan jaksais tavallaan alottaa alusta yöheräilyineen kaikkineen. Uskon, että mies olisi varmasti yhtä osallistuva isä niin kun on tähänkin saakka ollut. Taloudellisestikin meillä olisi varaa vielä yhteen lapseen.
Miten tällaisessa tilanteessa voi tehdä päätöksen tuleeko vielä yksi lapsi vai ei? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Mitä päätitte ja miksi?
Kommentit (81)
Lapset tarvitsevat yksilöllistä aikuisen huomiota. Luulisi, että neljänkin kanssa on ihan tarpeeksi huomiotavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne toisinpäin. Minä haluan kuudennen lapsen mutta mieheni ei missään nimessä halua. Hirveä tilanne kun itsellä vahva vauvan kaipuu ja mies odottelee rauhaisaa eloa isojen lasten kanssa. Tulevaisuuden suunnitelmat siis meillä kuin yö ja päivä.
Ootko ajatellut, että kyseessä voisi olla jo addiktio, siis lapsen tekoon?
Itsellä auttaa tämä. Rauhoitu ihan kokonaan (ei telkkaria, ei radiota eikä muutakaan hälyä) . Mutustele asiaa, mieti, pohdi ja kysy itseltäsi mitä haluat tehdä. Tiedät vastauksen, sitä pitää vaan vähän kaivella. :)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyselet täällä? Vastauksistasi huomaa, että olet itsekkin viidennen kannalla.
Ohis. Jos et ole sattunut huomaamaan niin tämä on aihe vapaa tai ainakin pitäis olla. Mitä väliä, jos alottaja on osin itsekin lapsen kannalla. Ulkopuoliset kun voi oikeesti antaa hyviä ohjeita, että miks tehdä tai olla tekemättä, joita kyselijä ei ehkä ole tullut ajatelleeksi.
Entä, jos se tuleva ei olekaan yhtä helppo kuin edelliset, tai edes täysin terve henkisesti tai fyysisesti? Lapsihan voi hyvin näyttää täysin terveeltä synnytykseen asti, ja sitten myöhemmin ilmetä esim. neurologisia ongelmia, jotka aiheuttavat keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia, aggressiivisuutta tms. Pärjäisittekö sellaisen kanssa, kun on nuo kaikki muutkin lapset? Enkä nyt siis halua maalata piruja seinille, että teille taatusti tulisi käymään näin, mutta riski on aina olemassa. Ja käsittääkseni tietyt riskit kasvavat synnyttäjän iän kasvaessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin teidän geenit nyt niin hyviä on, että niillä kannattaa koko maa täyttää. Yleensä tiheään sikiävät ovat sitä alempaa kastia.
Ei nyt hirveen tiheältä lisääntymiseltä vaikuta, jos vanhin on teini-ikäinen ja nuorin 5v ja yhdet kaksoset niin kolme synnytystä ilmeisesti noin 10vuodessa. Tosi tiheää.
Meillä on neljä lasta 1-2v ikäeroilla aina seuraavaan ja tätä mä sanoisin tiheäksi synnytykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä auttaa tämä. Rauhoitu ihan kokonaan (ei telkkaria, ei radiota eikä muutakaan hälyä) . Mutustele asiaa, mieti, pohdi ja kysy itseltäsi mitä haluat tehdä. Tiedät vastauksen, sitä pitää vaan vähän kaivella. :)
Kiitos, teenkin näin :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos se tuleva ei olekaan yhtä helppo kuin edelliset, tai edes täysin terve henkisesti tai fyysisesti? Lapsihan voi hyvin näyttää täysin terveeltä synnytykseen asti, ja sitten myöhemmin ilmetä esim. neurologisia ongelmia, jotka aiheuttavat keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia, aggressiivisuutta tms. Pärjäisittekö sellaisen kanssa, kun on nuo kaikki muutkin lapset? Enkä nyt siis halua maalata piruja seinille, että teille taatusti tulisi käymään näin, mutta riski on aina olemassa. Ja käsittääkseni tietyt riskit kasvavat synnyttäjän iän kasvaessa?
Joku kysyi vähän vastaavaa jo aiemmin. Meillä on lähipiirissä muutamalla vammainen lapsi ja tätä kautta on tullut seurattua hyvinkin läheltä, millaista se elämä olisi siinä tapauksessa. Uskon, että jos annetaan viidennelle lupa tulla eikä olekaan terve niin jaksaisimme siitä huolimatta. Tämä lukee jo aiemmissakin, mutta jos ei jaksettais niin hyvin todennäköisesti saamme lähipiiriltä apua tai sitten voimme palkata apua.
ap
Antakaa aikkaa ja huomiota niille lapsille jotka teillä jo on, aika jakaantuu aina vähemmäksi mitä enemmän lapsia on sitä jakamassa. Omien vanhempien antama huomio ja yhdessäolo on parasta rakennusainetta lastenne tulevaisuuteen. Olette jo saaneet neljä ihanaa lasta nauttikaa heistä. Teini on teillä lainassa enää hetken, pian hän lentää pois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjäättekö, vaikka joutuisit jäämään viidennen lapsen omaishoitajaksi kotiin?
Tutulle kävi näin ja hän on nyt ollut kotonaan jumissa jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin teidän geenit nyt niin hyviä on, että niillä kannattaa koko maa täyttää. Yleensä tiheään sikiävät ovat sitä alempaa kastia.
En koe olevani mitenkään tiheään sikiävä. Esikoinen on kohta 17v, kaksoset 10v ja kuopus 5v.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa aikkaa ja huomiota niille lapsille jotka teillä jo on, aika jakaantuu aina vähemmäksi mitä enemmän lapsia on sitä jakamassa. Omien vanhempien antama huomio ja yhdessäolo on parasta rakennusainetta lastenne tulevaisuuteen. Olette jo saaneet neljä ihanaa lasta nauttikaa heistä. Teini on teillä lainassa enää hetken, pian hän lentää pois...
Vierailija kirjoitti:
Pärjäättekö, vaikka joutuisit jäämään viidennen lapsen omaishoitajaksi kotiin?
Tutulle kävi näin ja hän on nyt ollut kotonaan jumissa jo vuosia.
No mä olen yrittäjä ja todennäköisesti pystyisimme miehen kanssa järjestämään esim. töiden suhteen niin, ettei kummankaan tarvitse kokopäiväisesti olla kotona ja minun lopettaa yritystäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ketjun lukeneena rohkenisin väittää, että olette miettineet asiaa monelta kantilta, ja vaikka itse kuvaatkin tilannettasi, ettet välttämättä haluaisi lasta, käy vastauksissasi sellainen lapsen hankinnan puolustaminen, että vaikutat oikeasti haluavan. Jättäkää siis ehkäisy pois ja antakaa tulla jos on tullakseen. Mutta jos ei enää iän tms. vuoksi tule, niin todetkaa, että niin varmaan pitikin sitten olla. Ja vaikka toivon, että kaikki menee teillä hyvin myös tämän viimeisen kanssa, niin käyttäkää mainitsemiasi tukimuotoja heti jos alkaa siltä tuntua kun teillä kerran resursseja niihin on. Ei tarvi leikkiä supervanhempia vain koska "itsehän tätä haluttiin". Ja muistakaa huomioida myös ne vanhemmat lapset esim. jättämällä välillä päiväksi vauva hoitoon ja lähtemällä isompien kanssa vaikka leffaan ja syömään, etteivät jää ihan kakkoseksi pienokaiselle. :)
Vierailija kirjoitti:
Minusta helppoa se, että jos sinä et halua niin lasta ei hankita. Itse en ainakaan miehen mieliksi alkaisi lapsen tekoon. Sen verran isosta asiasta kyse ettei tuollaiseen suostuta toisen mieliksi.
Tyypillisesti aina nykyään kuuluu ajatella tasa-arvon kautta, ettei vaan vedetä naisia nenästä. Oikeastaan nykyään kuuluu tehdä juuri toisinpäin kuin mies haluaa. Se on sitä nykyistä tasa-arvoa. Suikkaritkin mietitään näin nykyään:
En oikein tajua tuota, että jos ottaa mieheltä suihin, niin olisi pakko ottaa sitten itsekin suuseksiä vastaan. Itse haluan antaa miehelle suuseksiä koska se kiihottaa minua. Sen sijaan en halua vastaanottaa suuseksiä itse, koska klitoriksen suora koskettelu ei ole kovinkaan seksuaalista minulle. Tarvitsen seksuaaliseen tyydytykseen yhdynnän. Seksi ei ole mitään vaihtokauppaa vaan asioita tehdään sen mukaan mitä molemmat haluavat, ei minkään oudon tasa-arvokäsitteen kautta.
"Mies on osallistunut hyvin jokaisen lapsen hoitamiseen ja kasvatukseen. Jäi kuopuksen kanssa kotiin tämän ollessa 4kk, koska minä olin jokin aika ennen raskautta aloittanut yritystoiminnan enkä voinut olla kotona kun ihan sen pakollisen."
No ainakin sinulla on tuo mahdollisuus ja saatte valita vapaasti nyt kun kotihoidontuen uudistus ei tullut voimaan. Sehän olisi käytännössä pakottanut teidät molemmat jäämään kotiin vuorollaan ja ihan vaan että tasa-arvo toteutuu. Muulla ei niin väliä. Yleensä se yrittäjä on mies ja vaikuttaahan se lisääntymishaluihin jos yritys pitää käytännössä laittaa telakalle lasten saannin ajaksi. Jos on tosi paljon rahaa niin sittenhän tukien saanti ei tietty ole ratkaiseva tekijä. Syntyvyys pienintä 100 vuoteen (vaikka väestöpohja suurin koskaan ja taloudellinen tilanne varmaan parempi kuin joskus 70-luvulla) niin ei nämä tasa-arvomielessä kaavaillut uudistukset ainakaan asiaa korjaa vaan pahentavat sitä entisestään.
Miettikää yhdessä haluatteko lapsen, mutta miehen kontraaminen ihan vaan periaatteessa ei pitäisi olla yksi harkintakriteeri. Yleensä se lapsen saanti ei kai kuitenkaan kaduta vaikka alussa onkin rankkaa. Onhan teillä lapsista noin muuten kokemusta jo muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
No ketjun lukeneena rohkenisin väittää, että olette miettineet asiaa monelta kantilta, ja vaikka itse kuvaatkin tilannettasi, ettet välttämättä haluaisi lasta, käy vastauksissasi sellainen lapsen hankinnan puolustaminen, että vaikutat oikeasti haluavan. Jättäkää siis ehkäisy pois ja antakaa tulla jos on tullakseen. Mutta jos ei enää iän tms. vuoksi tule, niin todetkaa, että niin varmaan pitikin sitten olla. Ja vaikka toivon, että kaikki menee teillä hyvin myös tämän viimeisen kanssa, niin käyttäkää mainitsemiasi tukimuotoja heti jos alkaa siltä tuntua kun teillä kerran resursseja niihin on. Ei tarvi leikkiä supervanhempia vain koska "itsehän tätä haluttiin". Ja muistakaa huomioida myös ne vanhemmat lapset esim. jättämällä välillä päiväksi vauva hoitoon ja lähtemällä isompien kanssa vaikka leffaan ja syömään, etteivät jää ihan kakkoseksi pienokaiselle. :)
Saatat olla sen suhteen kyllä oikeassa, että ehkä alitajuntaisesti haluan vauvaa, vaikka erinäisistä syistä tuntuu, etten enää haluaisi tai haluaisin vähintään skipata sen pikkulapsiajan.
Me ollaan aina uuden vauvan synnyttyä pyritty huomioimaan myös ne isommat lapset, esim. just silleen, et vauva/vauvat olleet esim. kummilla jonkin aikaa, kun on tehty isompien kanssa jotain tai vaihtoehtoisesti joko minä tai mies on hoitanut vauvaa/vauvoja ja isommat saaneet aikaa äidin tai isin kanssa. Tämä on selkeästi auttanut mm. mustasukkaisuuteen, jota isommat on tunteneet vauvaa tai vauvoja kohtaan.
ap
Me vaan oltiin sovittu että toka jää vikaksi ja siitä ei enää ikinä neuvotella. Mies hakeutui lähes heti vauvan synnyttyä lääkärin pakeille ja vasektomiaan, vaikka meillä olisi ollut lisääntymisikää yllin kyllin edessä (minä olin 26 ja mies 32).
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä varaa kasvattaa ja kouluttaa noin monta lasta?
On heillä, he ovat rikkaita. Joka viestissä ap korostaa varakkuutta, ei ole katsos rahasta kyse.
Minkälainen kastimerkki sinulla on otsassasi?