Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa ihmisten vinkit miesten tapaamiseen!!!
26.07.2016 |
Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.
Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.
Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.
Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.
Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.
Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.
Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.
Kommentit (354)
m30hki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudu johonkin Ilmonetin kurssille, kuten kokkauskurssille. Siellä jaetaan pareja....meet istumaan niin että saat pariksesi jonkun kivan miehen.
Tai sitten käyt jossain tennispuistossa kysymässä että kaipaatteko pelitoveria, tai venesatamassa kehumassa jonkun kivannäköisen miehen venettä, tai ruokakaupassa kysyt jotain tuotteeseen liittyen.
Haha tässä näitä nyt just on! Pitäiskö itkeä vai nauraa.. Käykää ite kysymässä tenniskentällä pelikaveria niin katotaan! Toi kurssikin on luultavasti potentiaalinen vain naisten tapaamiselle.
Tuo tenniskaveriksi kysyminen olisi mun mielestä aivan loistava aloite koska itsekin pelaan ja olisi tosi luonnollista tavata toinen ihminen sellaisen asian parissa mitä tykkää muutenkin tehdä, verrattuna väkinäisiin kahvitreffeihin.
Oishan se ihan hyvä aloite, mutta kun vastaus olisi tyyliin "muuten kyllä mutta mulla on pelikaveri just tulossa". Tietty voihan tuossa muuta jauhaa ja valitella vaikka, että oma pelikaveri päässyt paikalle jne... Tehdä tikusta asiaa. Helpompi jossakin tenniskentän penkillä on heittää läppää kuin kuntosalilla jossa kaikki vetävät napit korvilla hiki päässä suljetussa tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
m30hki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudu johonkin Ilmonetin kurssille, kuten kokkauskurssille. Siellä jaetaan pareja....meet istumaan niin että saat pariksesi jonkun kivan miehen.
Tai sitten käyt jossain tennispuistossa kysymässä että kaipaatteko pelitoveria, tai venesatamassa kehumassa jonkun kivannäköisen miehen venettä, tai ruokakaupassa kysyt jotain tuotteeseen liittyen.
Haha tässä näitä nyt just on! Pitäiskö itkeä vai nauraa.. Käykää ite kysymässä tenniskentällä pelikaveria niin katotaan! Toi kurssikin on luultavasti potentiaalinen vain naisten tapaamiselle.
Tuo tenniskaveriksi kysyminen olisi mun mielestä aivan loistava aloite koska itsekin pelaan ja olisi tosi luonnollista tavata toinen ihminen sellaisen asian parissa mitä tykkää muutenkin tehdä, verrattuna väkinäisiin kahvitreffeihin.
Meinaatko tosissasi että tenniskenttien laidoilla hengaa useinkin yksittäisiä miehiä joita voi tenniskavereiksi kysyä :D? Vai pitäisikö se äijä käydä huutamassa pois jostain kaverien välisestä pelistä. "Hei sinä siellä! HEIIIII sinä mies valkeassa paidassa, kuuletko!!??? Niin sinä, joo sori hei että keskeytän pelin, mutta voisitko sä tulla pelaa mun kaa? Ai teillä oli peli kesken..? No mä ootan kuule tässä että lopetatte, niin entä sitten sopiiko?"
Toimii varmasti :D.
Itse tutustuin kerran naiseen 4 henkilön tenniskurssilla, sain siellä parikseni tämän naisen. En uskaltanut heti kurssin aikana tehdä aloitetta mutta kysyin tenniskurssin toimistolta hänen sähköpostiosoitteensa ja laitoin hänelle postia että haluaisiko lähteä pelaamaan joskus. Vastasi ilahtuneena että onkin etsinyt tenniskaveria ja käytiin pelaamassa.. kunnes kuulin että hänellä on poikaystävä :/
Suomalaiseen kulttuuriin nyt ei sori vaan kuulkaas kuulu mikään ihmisten kohtaaminen tuolla jokapäiväisessä elämässä? Miksi muuten se sarjakuva, jossa nauretaan esim sille että naapurin täytyy odottaa poistuvan rappukäytävästä, olisi niin suosittu?
Välillä tuntuu että pitkään parisuhteessa olleet elävät jossain ihme leffamaailmassa, jossa sinkut kyllä löytävät toisensa kum vähän avaavat kauppajonossa suutaan ja jos ei niin ovat kranttuja, epäsosiaalisia ja viallisia.Myös miehet tuntuvat usein elävän tässä maailmassa, ainoana vaan että he eivät löydä mutta nainen kyllä löytää jos vähän hymyilee.
Vierailija kirjoitti:
Av:lla on näköjään paljon sinkkunaisia. Meidän pitäisi perustaa "katkerien" sinkkujen tukiryhmä! :)
On täällä sinkkumiehiäkin, jotka suunnilleen jokaisessa märinä-ketjussa tarjoituvat lähtemään kahville näiden naisten kanssa. Siinä vaiheessa siitä naisesta ei yleensä kuulu enää mitään :P Ymmärrän kyllä, että täällä on myös aika sekopäistä miesporukkaa joka voi pelottaa, mutta jos oletusarvo nettimiehestä on "palstalassukka tai muu sekopää" niin onhan se tutustuminen vaikeaa. Ei Suomessa siellä liikennevaloissa ihan oikeasti kukaan tule iskemään vaikka treenais sitä pebaa 10v ja näyttäisi joltain vapaalle vaihtaneelle VS-mallille.
Ihmisen hymy on ikiaikainen, kansainvälinen ja kaikille kulttuureille yhteinen sanaton merkki, että lajitoveri on ystävällinen, vaaraton ja "hyvissä aikeissa". Jos ihminen pakenee tai kauhistuu toisen ihmisen hymyä, niin mikä heille sitten on se merkki, joka kuvastaa toisen ystävällisyyttä ja vaarattomuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita.
Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta!
Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni.
En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella.
Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D
Jos "kurvikas" tarkoittaa isoja rintoja, niin voi olla ihan siitä kiinni. Usein nimittäin näillä "miehet lähestyvät joka paikassa" naisilla on isot rinnat, joka vetää miehiä puoleensa kuin kärpäsiä. Itselläni on taasen aa-kuppi, vaikka muuten naisellinen olenkin ja esim pylly on tosi hyvä :P.
Ei voi yleistää, itse ottaisin mielummin sinut jolla aa-kuppi ja tosi hyvä pylly kuin sen isorintaisen naisen (jolla yleensä ei niin kiinteä vartalo eikä hyvä pylly).
Niin, tämähän on vain arvailua. Koska JOSTAKIN sen pitää olla kiinni, että on olemassa tavallisen nättejä normaalipainoisia iloisia ja avoimia naisia, joita lähestytään koko ajan arkenakin, ja sitten meitä tavallisen nättejä normaalipainoisia iloisia ja avoimia naisia, joita miehet juoksee karkuun eikä todellakaan koskaan lähesty edes baareissa. En enää keksi kuin jonkun absurdin "tissit vai ei" syyn, koska kaikki muut on jo käyty läpi :D.
Vierailija kirjoitti:
m30hki kirjoitti:
N35 kirjoitti:
Ja olen muuten nytkin lähdössä YKSIN uimarannalle ja sielläkin minua voi ihan vapaasti lähestyä, lupaan etten pure.
Minäkin olen lähdössä rannalle YKSIN tuossa klo 15 aikaan.
Mistä erotan rannalla ne naiset jotka haluaa että lähestyn? En halua ahdistaa ketään.
Niitä lähestymisiä ja ihmisille juttelemista kannattaa kokeilla ihan ilman mitään tavoitetta, eli juttelee vaikka naapurin mummolle/postinjakajalle/kaupan kassalle niitä näitä. Sitten onkin helppoa jutustella vaikka kivannäköiselle naiselle uimarannalla ja kysyä vaikka, mistä löytyisi jätskikiska tai kommentoida säätä tai sanoa vaikka, että onpas täällä tänään paljon porukkaa liikkeellä. Tai jotain muuta, mikä itselle tuntuu luontevimmalta.
Kyllä kyllä, mutta toisaalta tuossa on sitten taas se että jutustelu on pelkkää hyvää-päivää-kirvesvartta ja diibadaabaa, ihan kivaa sellaisenaan ja niin pois päin, mutta ei ns. johda mihinkään. Sitten kun aikansa on jubaillut niin sanotaan moit ja erkaannutaan omille teilleen... Eli ei ole mitään tavoitetta. Itse en ainakaan miehenä lähde pyytelemään mitään numeroa naisilta, saavat ihan oma-aloitteisesti tarjota sitä jos kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita.
Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta!
Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni.
En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella.
Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D
Jos "kurvikas" tarkoittaa isoja rintoja, niin voi olla ihan siitä kiinni. Usein nimittäin näillä "miehet lähestyvät joka paikassa" naisilla on isot rinnat, joka vetää miehiä puoleensa kuin kärpäsiä. Itselläni on taasen aa-kuppi, vaikka muuten naisellinen olenkin ja esim pylly on tosi hyvä :P.
Toinen mahdollisuus on se, että sinä nimenomaan et ole ollut miesten seurassa - todennäköisesti osaat siis tiedostamattasi "flirttailla eleillä", kun taas me jotka ollaan kasvettu ja eletty 90% miesseurassa, suhtaudutaan miehiin ihmisinä eikä Miehinä. Itse en esim. ollenkaan osaa mitään "makuuhuonekatsetta", kikattelua tms flirttielkeitä. Saatan käyttäytyä/elehtiä enemmän mies- kuin naismaisesti, koska olen lähes aina miesten keskellä ja eleet luonnollisesti tarttuvat.
Miesseuraan tottuminen voi siis aiheuttaa naisessa sen, että puuttuu se feminiininen "mojo" joka tiedostamatta miehiä houkuttaisi.
Voi olla mahdollista, en tosiaan ole suuremmin tottunut miesseuraan muuten kuin oman puolisoni kautta. Ei ole veljiä, äiti kasvatti minut ja siskot käytännössä yksin jne. Minulla ei myöskään ole miespuoleisia kavereita ollut ikinä. Tietoisesti en flirttaile, kuten sanoin olen melko introvertti henkilö, ja ollut suurimman osan elämästäni parisuhteissa, joiden kestot ovat noin 3,5 vuotta, 6 vuotta ja nykyinen 3 vuotta.
Rintani ovat C-kokoa, eivät mielestäni erityisen suuret, kurvikkaalla tarkoitin sitä että olen aikalailla ympärysmitoiltani se 90-60-90, eli verrattain hoikka vyötärö jne.
Eri planeetalla tosiaan, en osaa sanoa mikä on sitten se syy tähän. Olen vieläpä muuttanut todella usein ja asunut melkein koko Suomen läpi pohjoisesta etelään ja lännestä itään, pienissä kylissä, keskisuurissa kunnissa, isoissa kaupungeissa, ja sama homma joka paikassa että ei ole kiinni myöskään maantieteellisistä jutuista...
C-rinnat ovat mun AA-mittapuulla todella kookkaat :D. Kroppani on kuitenkin muuten naisellinen (kai?), kun urheilun myötä takapuoli on pyöreä ja vyötärö kiinteä ja selkeästi erottuva. Joskus käytän super-push-uppeja koska ne tukee tanssiessa hyvin :D mutta ei silläkään kyllä ole vaikutusta ollut.
Ehkä kyse kuitenkin on enemmän siitä, että sä todellakin tiedostamattasi esim. ujostelet miehiä, joka sitten kehonkielen kautta on monille miehille kuin kutsu tulla tekemään tuttavuutta "viattomaan kilttiin naapurintyttöön". En tiedä.
Ja muutes itsekin olen asunut useassa eri paikassa, ja lisäksi käynyt yksin tapahtumissa ja yökerhoissa, myös matkustellut paljon yksin, ja aina samalla "kuin olisin näkymätön" -lopputuloksella.
Ja kaupassa, jos kysyy jostain tuotteesta toiselta, niin eihän se mihinkään johda. Ei toinen voi mitenkään tietää, että olet oikeasti hänestä kiinnostunut etkä kysymästäsi tuotteesta. Sitten, jos ehdotat siinä jotain kahville menoa, ja se toinen alkaa vaikeena kehitellä jotain tekosyytä paetakseen paikalta, tulee tilanteesta niin nolo, ettei samaan kauppaa kehtaa enää jatkossa edes mennä.
Tietenkin tilanne voi hirveällä tuurilla mennä kuten elokuvissa, että molemmat ovat toisistaan kiinnostuneita, menevät kahville, ja siitä alkaa tapailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av:lla on näköjään paljon sinkkunaisia. Meidän pitäisi perustaa "katkerien" sinkkujen tukiryhmä! :)
On täällä sinkkumiehiäkin, jotka suunnilleen jokaisessa märinä-ketjussa tarjoituvat lähtemään kahville näiden naisten kanssa. Siinä vaiheessa siitä naisesta ei yleensä kuulu enää mitään :P Ymmärrän kyllä, että täällä on myös aika sekopäistä miesporukkaa joka voi pelottaa, mutta jos oletusarvo nettimiehestä on "palstalassukka tai muu sekopää" niin onhan se tutustuminen vaikeaa. Ei Suomessa siellä liikennevaloissa ihan oikeasti kukaan tule iskemään vaikka treenais sitä pebaa 10v ja näyttäisi joltain vapaalle vaihtaneelle VS-mallille.
Jep, olen myös yksi noista miehistä. Täällä oli yksi ketju jossa nainen valitteli että miehet on nirsoja.
Laitoin naiselle spostiosoitteeni, nainen otti yhteyttä, vaihdettiin muutama viesti ja kuvat. Itse olisin suostunut tapaamaan mutta nainen vastaili todella vaisusti ja vähän ajan päästä ei vastannut enää mitään.
Kyseinen nainen oli mua vieläpä +10v vanhempi, olisi saanut nuorta atleettista miestä mutta ei tainnut kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita.
Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta!
Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni.
En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella.
Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D
Jos "kurvikas" tarkoittaa isoja rintoja, niin voi olla ihan siitä kiinni. Usein nimittäin näillä "miehet lähestyvät joka paikassa" naisilla on isot rinnat, joka vetää miehiä puoleensa kuin kärpäsiä. Itselläni on taasen aa-kuppi, vaikka muuten naisellinen olenkin ja esim pylly on tosi hyvä :P.
Toinen mahdollisuus on se, että sinä nimenomaan et ole ollut miesten seurassa - todennäköisesti osaat siis tiedostamattasi "flirttailla eleillä", kun taas me jotka ollaan kasvettu ja eletty 90% miesseurassa, suhtaudutaan miehiin ihmisinä eikä Miehinä. Itse en esim. ollenkaan osaa mitään "makuuhuonekatsetta", kikattelua tms flirttielkeitä. Saatan käyttäytyä/elehtiä enemmän mies- kuin naismaisesti, koska olen lähes aina miesten keskellä ja eleet luonnollisesti tarttuvat.
Miesseuraan tottuminen voi siis aiheuttaa naisessa sen, että puuttuu se feminiininen "mojo" joka tiedostamatta miehiä houkuttaisi.
Eri planeetalla tosiaan, en osaa sanoa mikä on sitten se syy tähän. Olen vieläpä muuttanut todella usein ja asunut melkein koko Suomen läpi pohjoisesta etelään ja lännestä itään, pienissä kylissä, keskisuurissa kunnissa, isoissa kaupungeissa, ja sama homma joka paikassa että ei ole kiinni myöskään maantieteellisistä jutuista...
Minä myös olen muuttanut paljon, sekä asunut parissa muussakin maassa, ja matkustellut. Jopa Italiassa sain olla rauhassa vaikka varoiteltiin että pieni sinisilmäinen blondi isketään ensimmäisenä :).
Jotain auraa tai alitajuista viestiä siis lähetän, mutta mitä? Toki varmasti ainakin sitä, että pärjään yksinkin - pakkohan se on! On ura ja unelmat, joita toteutan, vaikka sitten yksin.
Mutta en voi uskoa, että täydessä kahvilassa kun kysyn saisinko istua tähän (ja heitän jonkun small talkin jatkoksi), mies voisi kasvoistani lukea koko elämäntarinani. Ja vaikka voisikin, ei elämässäni ole mitään hävettävää. Silti tämäkin aloite päättyi niin kuin ne kaikki muutkin...
En aio lopettaa ihmisiin tutustumista mutta tämä mysteeri olisi kiva saada ratkaistuksi. T. 18v sinkkuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita.
Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta!
Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni.
En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella.
Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D
Jos "kurvikas" tarkoittaa isoja rintoja, niin voi olla ihan siitä kiinni. Usein nimittäin näillä "miehet lähestyvät joka paikassa" naisilla on isot rinnat, joka vetää miehiä puoleensa kuin kärpäsiä. Itselläni on taasen aa-kuppi, vaikka muuten naisellinen olenkin ja esim pylly on tosi hyvä :P.
Toinen mahdollisuus on se, että sinä nimenomaan et ole ollut miesten seurassa - todennäköisesti osaat siis tiedostamattasi "flirttailla eleillä", kun taas me jotka ollaan kasvettu ja eletty 90% miesseurassa, suhtaudutaan miehiin ihmisinä eikä Miehinä. Itse en esim. ollenkaan osaa mitään "makuuhuonekatsetta", kikattelua tms flirttielkeitä. Saatan käyttäytyä/elehtiä enemmän mies- kuin naismaisesti, koska olen lähes aina miesten keskellä ja eleet luonnollisesti tarttuvat.
Miesseuraan tottuminen voi siis aiheuttaa naisessa sen, että puuttuu se feminiininen "mojo" joka tiedostamatta miehiä houkuttaisi.
Voi olla mahdollista, en tosiaan ole suuremmin tottunut miesseuraan muuten kuin oman puolisoni kautta. Ei ole veljiä, äiti kasvatti minut ja siskot käytännössä yksin jne. Minulla ei myöskään ole miespuoleisia kavereita ollut ikinä. Tietoisesti en flirttaile, kuten sanoin olen melko introvertti henkilö, ja ollut suurimman osan elämästäni parisuhteissa, joiden kestot ovat noin 3,5 vuotta, 6 vuotta ja nykyinen 3 vuotta.
Rintani ovat C-kokoa, eivät mielestäni erityisen suuret, kurvikkaalla tarkoitin sitä että olen aikalailla ympärysmitoiltani se 90-60-90, eli verrattain hoikka vyötärö jne.
Eri planeetalla tosiaan, en osaa sanoa mikä on sitten se syy tähän. Olen vieläpä muuttanut todella usein ja asunut melkein koko Suomen läpi pohjoisesta etelään ja lännestä itään, pienissä kylissä, keskisuurissa kunnissa, isoissa kaupungeissa, ja sama homma joka paikassa että ei ole kiinni myöskään maantieteellisistä jutuista...
C-rinnat ovat mun AA-mittapuulla todella kookkaat :D. Kroppani on kuitenkin muuten naisellinen (kai?), kun urheilun myötä takapuoli on pyöreä ja vyötärö kiinteä ja selkeästi erottuva. Joskus käytän super-push-uppeja koska ne tukee tanssiessa hyvin :D mutta ei silläkään kyllä ole vaikutusta ollut.
Ehkä kyse kuitenkin on enemmän siitä, että sä todellakin tiedostamattasi esim. ujostelet miehiä, joka sitten kehonkielen kautta on monille miehille kuin kutsu tulla tekemään tuttavuutta "viattomaan kilttiin naapurintyttöön". En tiedä.
Ja muutes itsekin olen asunut useassa eri paikassa, ja lisäksi käynyt yksin tapahtumissa ja yökerhoissa, myös matkustellut paljon yksin, ja aina samalla "kuin olisin näkymätön" -lopputuloksella.
Kuulostaa tosiaan kyllä erikoiselta, sinun ja myös sen toisen 18 vuotta sinkkuna olleen tarina... Ehkä kyseessä sitten tosiaan on jokin tiedostamaton asia, koska ei tässä tunnu paljon muutakaan vaihtoehtoa olevan.
Olen itse aina pitänyt peppua parhaana ulkoisena piirteenäni, ja tissejä vaan ihan ok, koska niillä on imetettykin jne, joten en usko niiden oikeasti olevan kuitenkaan se ratkaiseva tekijä.
Mutta jos kyseessä on joku tiedostamaton tekijä niin silloin varmaan teille olisi se netti paras vaihtoehto koska siellä ei kehonkieli tule heti esiin?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen hymy on ikiaikainen, kansainvälinen ja kaikille kulttuureille yhteinen sanaton merkki, että lajitoveri on ystävällinen, vaaraton ja "hyvissä aikeissa". Jos ihminen pakenee tai kauhistuu toisen ihmisen hymyä, niin mikä heille sitten on se merkki, joka kuvastaa toisen ystävällisyyttä ja vaarattomuutta?
Joillekin miehille tulee paniikki kun ihmettelee että "miten minä nyt yhtäkkiä flirttailen tollaisen kauniin naisen kanssa? Noloan vaan itteeni. Ei tuntemattomia naisia mulle ikinä hymile, niin eihän tämä varmaan ole muuta kuin jotain pilailua"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita.
Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta!
Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni.
En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella.
Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D
Jos "kurvikas" tarkoittaa isoja rintoja, niin voi olla ihan siitä kiinni. Usein nimittäin näillä "miehet lähestyvät joka paikassa" naisilla on isot rinnat, joka vetää miehiä puoleensa kuin kärpäsiä. Itselläni on taasen aa-kuppi, vaikka muuten naisellinen olenkin ja esim pylly on tosi hyvä :P.
Toinen mahdollisuus on se, että sinä nimenomaan et ole ollut miesten seurassa - todennäköisesti osaat siis tiedostamattasi "flirttailla eleillä", kun taas me jotka ollaan kasvettu ja eletty 90% miesseurassa, suhtaudutaan miehiin ihmisinä eikä Miehinä. Itse en esim. ollenkaan osaa mitään "makuuhuonekatsetta", kikattelua tms flirttielkeitä. Saatan käyttäytyä/elehtiä enemmän mies- kuin naismaisesti, koska olen lähes aina miesten keskellä ja eleet luonnollisesti tarttuvat.
Miesseuraan tottuminen voi siis aiheuttaa naisessa sen, että puuttuu se feminiininen "mojo" joka tiedostamatta miehiä houkuttaisi.
Eri planeetalla tosiaan, en osaa sanoa mikä on sitten se syy tähän. Olen vieläpä muuttanut todella usein ja asunut melkein koko Suomen läpi pohjoisesta etelään ja lännestä itään, pienissä kylissä, keskisuurissa kunnissa, isoissa kaupungeissa, ja sama homma joka paikassa että ei ole kiinni myöskään maantieteellisistä jutuista...
Minä myös olen muuttanut paljon, sekä asunut parissa muussakin maassa, ja matkustellut. Jopa Italiassa sain olla rauhassa vaikka varoiteltiin että pieni sinisilmäinen blondi isketään ensimmäisenä :).
Jotain auraa tai alitajuista viestiä siis lähetän, mutta mitä? Toki varmasti ainakin sitä, että pärjään yksinkin - pakkohan se on! On ura ja unelmat, joita toteutan, vaikka sitten yksin.
Mutta en voi uskoa, että täydessä kahvilassa kun kysyn saisinko istua tähän (ja heitän jonkun small talkin jatkoksi), mies voisi kasvoistani lukea koko elämäntarinani. Ja vaikka voisikin, ei elämässäni ole mitään hävettävää. Silti tämäkin aloite päättyi niin kuin ne kaikki muutkin...
En aio lopettaa ihmisiin tutustumista mutta tämä mysteeri olisi kiva saada ratkaistuksi. T. 18v sinkkuna
Minä taas en ole juuri ulkomailla ollut, että siitä en osaa sanoa mitään.
Mutta en tosiaan usko että kyse on elämäntarinastasi tmv, mutta en jaksa uskoa että kyse olisi kuitenkaan pelkästään ihan niin älyttömän huonosta tuurista vaikka voi se sitäkin osaksi olla.
Oletko koskaan saanut tilaisuutta kysyä "karkaavilta" miehiltä esim jälkeenpäin mikä sai karkaamaan, tai muilta tuntemiltasi miehiltä mielipiteitä asiasta? Veikkaan että jos tässä on jotain tiedostamatonta niin parhaiten sen osaisi selittää joku miespuolinen henkilö ehkäpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita.
Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta!
Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni.
En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella.
Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D
Jos "kurvikas" tarkoittaa isoja rintoja, niin voi olla ihan siitä kiinni. Usein nimittäin näillä "miehet lähestyvät joka paikassa" naisilla on isot rinnat, joka vetää miehiä puoleensa kuin kärpäsiä. Itselläni on taasen aa-kuppi, vaikka muuten naisellinen olenkin ja esim pylly on tosi hyvä :P.
Toinen mahdollisuus on se, että sinä nimenomaan et ole ollut miesten seurassa - todennäköisesti osaat siis tiedostamattasi "flirttailla eleillä", kun taas me jotka ollaan kasvettu ja eletty 90% miesseurassa, suhtaudutaan miehiin ihmisinä eikä Miehinä. Itse en esim. ollenkaan osaa mitään "makuuhuonekatsetta", kikattelua tms flirttielkeitä. Saatan käyttäytyä/elehtiä enemmän mies- kuin naismaisesti, koska olen lähes aina miesten keskellä ja eleet luonnollisesti tarttuvat.
Miesseuraan tottuminen voi siis aiheuttaa naisessa sen, että puuttuu se feminiininen "mojo" joka tiedostamatta miehiä houkuttaisi.
Voi olla mahdollista, en tosiaan ole suuremmin tottunut miesseuraan muuten kuin oman puolisoni kautta. Ei ole veljiä, äiti kasvatti minut ja siskot käytännössä yksin jne. Minulla ei myöskään ole miespuoleisia kavereita ollut ikinä. Tietoisesti en flirttaile, kuten sanoin olen melko introvertti henkilö, ja ollut suurimman osan elämästäni parisuhteissa, joiden kestot ovat noin 3,5 vuotta, 6 vuotta ja nykyinen 3 vuotta.
Rintani ovat C-kokoa, eivät mielestäni erityisen suuret, kurvikkaalla tarkoitin sitä että olen aikalailla ympärysmitoiltani se 90-60-90, eli verrattain hoikka vyötärö jne.
Eri planeetalla tosiaan, en osaa sanoa mikä on sitten se syy tähän. Olen vieläpä muuttanut todella usein ja asunut melkein koko Suomen läpi pohjoisesta etelään ja lännestä itään, pienissä kylissä, keskisuurissa kunnissa, isoissa kaupungeissa, ja sama homma joka paikassa että ei ole kiinni myöskään maantieteellisistä jutuista...
C-rinnat ovat mun AA-mittapuulla todella kookkaat :D. Kroppani on kuitenkin muuten naisellinen (kai?), kun urheilun myötä takapuoli on pyöreä ja vyötärö kiinteä ja selkeästi erottuva. Joskus käytän super-push-uppeja koska ne tukee tanssiessa hyvin :D mutta ei silläkään kyllä ole vaikutusta ollut.
Ehkä kyse kuitenkin on enemmän siitä, että sä todellakin tiedostamattasi esim. ujostelet miehiä, joka sitten kehonkielen kautta on monille miehille kuin kutsu tulla tekemään tuttavuutta "viattomaan kilttiin naapurintyttöön". En tiedä.
Ja muutes itsekin olen asunut useassa eri paikassa, ja lisäksi käynyt yksin tapahtumissa ja yökerhoissa, myös matkustellut paljon yksin, ja aina samalla "kuin olisin näkymätön" -lopputuloksella.
Kuulostaa tosiaan kyllä erikoiselta, sinun ja myös sen toisen 18 vuotta sinkkuna olleen tarina... Ehkä kyseessä sitten tosiaan on jokin tiedostamaton asia, koska ei tässä tunnu paljon muutakaan vaihtoehtoa olevan.
Olen itse aina pitänyt peppua parhaana ulkoisena piirteenäni, ja tissejä vaan ihan ok, koska niillä on imetettykin jne, joten en usko niiden oikeasti olevan kuitenkaan se ratkaiseva tekijä.
Mutta jos kyseessä on joku tiedostamaton tekijä niin silloin varmaan teille olisi se netti paras vaihtoehto koska siellä ei kehonkieli tule heti esiin?
Niin ja joskushan sanotaan että jos on oikein superkaunis nainen niin miehet eivät silloinkaan uskalla lähestyä? Että eniten juuri lähestytään ehkä minunkaltaisiani "naapurintyttöjä"?
Minkähän verran asiaan vaikuttaa se, että nykyisin on tinderit ja treffipalstat, joilta aina voi löytää vieläkin paremman vaihtoehdon? Eli haetaan sitä unelmien miestä tai naista ja oletetaan, että kun se löytyy, kaikki napsahtaa sekunnissa paikoilleen? Omassa nuoruudessani potentiaalisten kumppaneiden valikoima oli vain murto-osa nykyisestä, joten ihmisiin vaivautui tutustumaan ilman mitään liekkien leiskahtelua ja tunteiden myllerrystäkin. Aikoinaan olin ravintolassa ja odotin ystävättäriäni saapuvaksi. Eräs voimakkaassa humalatilassa oleva mies kävi turhan tuttavalliseksi ja lopulta kyllästyin. Katsoin ravintolan asiakkaat läpi ja etsin miestä, joka ei olisi naisen seurassa eikä miesporukassa. Baaritiskillä seisoi yksin eräs mies, otin lasini, menin hänen viereensä ja sanoin "anteeksi, mutta saanko olla hetken tässä, koska eräs humalainen häirikkö on koko ajan kimpussani". Miehelle asia sopi ja vaikkei hän ollut ulkoisesti lainkaan sellainen, jota olisin toisenlaisessa tilanteessa katsonut kahta kertaa, meillä juttu kuitenkin luisti. Hän oli hauska ja huumorintajuinen ja kun ystäväni tulivat, kävin silti hakemassa häntä pitkin iltaa tanssimaan. Loppuillasta vaihdoimme puhelinnumerot ja seuraavana päivänä kutsuin hänet kahville. Siitä se alkoi ja yhteiset lapsemmekin on kasvatettu jo aikuisiksi. Sattumallakin voi siis olla sormensa pelissä eikä aina tarvitse mennä juttelemaan vain seurustelusuhde tavoitteena. Mutta aikakin oli eri eikä silloin odotettukaan, että huomenna, ylihuomenna tai viikon päästä vastaan kävelee joku vielä parempi. Ja kuukauden päästä taas sitäkin parempi.
Tässä on sulle 100% varma keino miehen tapaamiseen:
Tule tänne.
mies
Pakenevia miehiä ajatellen hyvä aloite olisi esim antaa joku lappu käteen miehelle missä sun nimi ja numero joten mies voisi ottaa yhteyttä myöhemmin kun ei ole enää paniikissa =)
Vierailija kirjoitti:
Minkähän verran asiaan vaikuttaa se, että nykyisin on tinderit ja treffipalstat, joilta aina voi löytää vieläkin paremman vaihtoehdon? Eli haetaan sitä unelmien miestä tai naista ja oletetaan, että kun se löytyy, kaikki napsahtaa sekunnissa paikoilleen? Omassa nuoruudessani potentiaalisten kumppaneiden valikoima oli vain murto-osa nykyisestä, joten ihmisiin vaivautui tutustumaan ilman mitään liekkien leiskahtelua ja tunteiden myllerrystäkin. Aikoinaan olin ravintolassa ja odotin ystävättäriäni saapuvaksi. Eräs voimakkaassa humalatilassa oleva mies kävi turhan tuttavalliseksi ja lopulta kyllästyin. Katsoin ravintolan asiakkaat läpi ja etsin miestä, joka ei olisi naisen seurassa eikä miesporukassa. Baaritiskillä seisoi yksin eräs mies, otin lasini, menin hänen viereensä ja sanoin "anteeksi, mutta saanko olla hetken tässä, koska eräs humalainen häirikkö on koko ajan kimpussani". Miehelle asia sopi ja vaikkei hän ollut ulkoisesti lainkaan sellainen, jota olisin toisenlaisessa tilanteessa katsonut kahta kertaa, meillä juttu kuitenkin luisti. Hän oli hauska ja huumorintajuinen ja kun ystäväni tulivat, kävin silti hakemassa häntä pitkin iltaa tanssimaan. Loppuillasta vaihdoimme puhelinnumerot ja seuraavana päivänä kutsuin hänet kahville. Siitä se alkoi ja yhteiset lapsemmekin on kasvatettu jo aikuisiksi. Sattumallakin voi siis olla sormensa pelissä eikä aina tarvitse mennä juttelemaan vain seurustelusuhde tavoitteena. Mutta aikakin oli eri eikä silloin odotettukaan, että huomenna, ylihuomenna tai viikon päästä vastaan kävelee joku vielä parempi. Ja kuukauden päästä taas sitäkin parempi.
Tätä itsekin ajattelen, tuntuu että ei jakseta käydä kuin yksillä treffeillä. Tai no, ehkä he sitten vaan heti näkivät minusta etten kelpaa. Olenhan mäkin joistain sen heti nähnyt.
Voi olla mahdollista, en tosiaan ole suuremmin tottunut miesseuraan muuten kuin oman puolisoni kautta. Ei ole veljiä, äiti kasvatti minut ja siskot käytännössä yksin jne. Minulla ei myöskään ole miespuoleisia kavereita ollut ikinä. Tietoisesti en flirttaile, kuten sanoin olen melko introvertti henkilö, ja ollut suurimman osan elämästäni parisuhteissa, joiden kestot ovat noin 3,5 vuotta, 6 vuotta ja nykyinen 3 vuotta.
Rintani ovat C-kokoa, eivät mielestäni erityisen suuret, kurvikkaalla tarkoitin sitä että olen aikalailla ympärysmitoiltani se 90-60-90, eli verrattain hoikka vyötärö jne.
Eri planeetalla tosiaan, en osaa sanoa mikä on sitten se syy tähän. Olen vieläpä muuttanut todella usein ja asunut melkein koko Suomen läpi pohjoisesta etelään ja lännestä itään, pienissä kylissä, keskisuurissa kunnissa, isoissa kaupungeissa, ja sama homma joka paikassa että ei ole kiinni myöskään maantieteellisistä jutuista...