Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa ihmisten vinkit miesten tapaamiseen!!!
26.07.2016 |
Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.
Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.
Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.
Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.
Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.
Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.
Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.
Kommentit (354)
Mistähän lie johtuu, ettei jotkut ihmiset pariudu sitten niin millään. Vaikka missä kulkevat ja mitä tekevät, niin ei. Olen ollut parisuhteessa 15 v alkaen. Seuraava suhde alkoi 25 vuotiaana, kun kerkesin olla kaksi kuukautta sinkkumarkkinoilla. Tämä nykyinen suhde kestänyt nyt 20 vuotta. Oheisottajia olis joka käänteessä. Yks työkaveri kerran sanoi: Sinuun on niin helppo rakastua. Tuo lausahdus putkahtaa aina välillä mieleeni. Jotain kait meikäläisessa sitten on.... Saatan istua jossain penkillä ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Viereen istahtaa mies ja alkaa jutella. Juttu luistaa kuin vanhoilla tutuilla. Kerran kävin jäätelön ostamassa huoltoasemalta. Menin autolle, niin viereisestä autosta nousi mies ja alkoi jutella. Kysyi lopuksi: Voisiko saada puhelinnumeroni? Olet niin mielenkiintoisen oloinen. Vastasin olevani naimisissa. Mies kuitenkin väenväkisin halusi antaa käyntikorttinsa, jos joskus muutan mieleni. En ole muuttanut, mutta kyllähän tuollainen mairittelee.
Vastaavia tilanteita on vaikka kuin. Mutta kotona hyvä aviomies. Ei kannata vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän siinä on, että toiset eivät ikinä tutustu kehenkään missään ja toiset löytävät aina halutessaan seuraa? Uskoisin, että se on enemmän luonne- kuin ulkonäkökysymys. Avoimet, rohkeat, myönteiset ja sosiaaliset ihmiset löytävät kavereita ja kumppanin, ujot, negatiiviset ja epäsosiaaliset ei.
Vierailija kirjoitti:
Tähän asti yhdestäkään jutusta, jossa olen ollut itse aloitteellinen, ei ole tullut yhtään mitään. Miehet eivät ole loppujenlopuksi olleet tarpeeksi kiinnostuneita alun jälkeen. Että ei kuulkaas kannusta!
-ap
Monet miehet tekee satoja aloitteita yhtä seurustelukumppania kohti. Montako sä olet tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Valitettavasti tunnistan itseni tästä :(
Kerran kävi niin että kaupassa yhdellä osastolla satuin katsomaan naisen suuntaan ja nainen läväytti niin himokkaan näköisen hymyn että katsoin heti selkäni taakse josko siellä olisi joku komistus mutta siellä ei ollutkaan ketään. Kun tajusin että nainen katsoikin minua noin niin pakokauhu iski ja lähdin karkuun.
Olen toivottoman ujo.
Niin, ja mitä luulet kuinka usein ko. nainen viitsii miehille hymyillä, jos/kun 99% yrityksistä päättyy siihen että mies kauhistuu ja pakenee? Ihan turha itkeä kuinka naiset eivät tee aloitteita, kun lähes aina käy kuitenkin noin. Ja ajan myötä nainen tietysti alkaa pelätä että hänessä on jotain kauheasti pielessä, kun miehet juoksee karkuun vaikka "jokainen nainen saa miehen kun vähän hymyilee".
Ja joojoo, samoin varmasti käy miehillekin, MUTTA heidän kohdallaan ei kuitenkaan kukaan väitä että mies saa naisen kunhan on olemassa! On ihan eri asia saada pakit kun se on "normaalia", kuin saada toistuvasti pakit kun lähes koko maailma väittää että naisten on niiiin helppo saada miehiä.
Ps: mä en itse ole edes iskemässä miehiä, kun niille vaikka salilla yritän jutella - minä vaan tykkäisin jutella ihmisten kanssa, joita näen parhaillaan 5 tuntia viikossa. Mutta en hemmetti vie enää viitsi edes yrittää, vaan jurotan kuulokkeet korvilla enkä edes vilkaise ketään, koska se miesten kauhistunut ilme ja karkaaminen on ihan helvetin noloa mulle. Pakostikin tulee mieleen että olen näiden miesten mielestä ällöttävä ja niin inhottava ettei mulle uskalla edes sanoa "joo, täällä on kyllä tosi huono ilmastointi", kun saatanhan tästä rakkauden osoituksesta raiskata miespolon siihen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistähän lie johtuu, ettei jotkut ihmiset pariudu sitten niin millään. Vaikka missä kulkevat ja mitä tekevät, niin ei. Olen ollut parisuhteessa 15 v alkaen. Seuraava suhde alkoi 25 vuotiaana, kun kerkesin olla kaksi kuukautta sinkkumarkkinoilla. Tämä nykyinen suhde kestänyt nyt 20 vuotta. Oheisottajia olis joka käänteessä. Yks työkaveri kerran sanoi: Sinuun on niin helppo rakastua. Tuo lausahdus putkahtaa aina välillä mieleeni. Jotain kait meikäläisessa sitten on.... Saatan istua jossain penkillä ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Viereen istahtaa mies ja alkaa jutella. Juttu luistaa kuin vanhoilla tutuilla. Kerran kävin jäätelön ostamassa huoltoasemalta. Menin autolle, niin viereisestä autosta nousi mies ja alkoi jutella. Kysyi lopuksi: Voisiko saada puhelinnumeroni? Olet niin mielenkiintoisen oloinen. Vastasin olevani naimisissa. Mies kuitenkin väenväkisin halusi antaa käyntikorttinsa, jos joskus muutan mieleni. En ole muuttanut, mutta kyllähän tuollainen mairittelee.
Vastaavia tilanteita on vaikka kuin. Mutta kotona hyvä aviomies. Ei kannata vaihtaa.
Ja minä taas olen etsinyt (enemmän tai vähemmän) 15-vuotiaasta asti enkä yhtään parisuhdetta ole saanut... Olen avoin ja puhelias ja oystyn juttelemaan kenen kanssa tahansa. Kaveripiirini on laaja ja joskus käyn baareissakin, vaikkeivat lempipaikkojani olekaan.
Olen mielestäni ihan normaali fiksu nainen enkä ollenkaan rumakaan... Teen oaljon juttuja yksin ja silti yksikään mies ei 18 vuoden aikana ole istunut viereeni tai pyytänyt puhelinnumeroani tai vastaavaa. Kun olen itse tehnyt aloitteen, se on torjuttu (toki yleensä kohteliaasti).
Nämä jutut nyt eivät vain tapahdu kaikille. Ja nättikin nainen voi jäädä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m30hki kirjoitti:
N35 kirjoitti:
Ja olen muuten nytkin lähdössä YKSIN uimarannalle ja sielläkin minua voi ihan vapaasti lähestyä, lupaan etten pure.
Minäkin olen lähdössä rannalle YKSIN tuossa klo 15 aikaan.
Mistä erotan rannalla ne naiset jotka haluaa että lähestyn? En halua ahdistaa ketään.
Niitä lähestymisiä ja ihmisille juttelemista kannattaa kokeilla ihan ilman mitään tavoitetta, eli juttelee vaikka naapurin mummolle/postinjakajalle/kaupan kassalle niitä näitä. Sitten onkin helppoa jutustella vaikka kivannäköiselle naiselle uimarannalla ja kysyä vaikka, mistä löytyisi jätskikiska tai kommentoida säätä tai sanoa vaikka, että onpas täällä tänään paljon porukkaa liikkeellä. Tai jotain muuta, mikä itselle tuntuu luontevimmalta.
Tämä on niin totta! Jos on vaikeuksia jutella tuntemattomille, niin ei kannata ottaa ensimmäiseksi harjoittelukohteekseen sellaista, johon haluaisi tehdä erittäin hyvän vaikutuksen ja jonka taholta todennäköisimmin tulee torjutuksi.
Olen jo vähän vanhempi nainen, pieni ja pyörä harmittoman näköinen mummeli, ja mulla on tapana jutella muiden ihmisten kanssa lähes missä vaan tilanteessa, jos vaikuttaa siltä, että toinen kaipaa juttuseuraa. Olen asunut samassa paikassa pitkään ja moni vastaantulija on tullut ainakin kasvoiltaan tutuksi. Täällä on muutama nuori mies, jotka vaikuttavat yksinäisiltä ja kenties mielenterveysongelmaisiltakin (olen päätellyt puheen ja eleiden hitaudesta, joka saattaa olla seurausta käytetyistä lääkkeistä), mutta kun tulevat vastaan, tervehdin ja jään välillä juttelemaankin. Joka kerta he vaikuttavat ilahtuneilta siitä, että eivät olekaan kaikille ihmisille huomaamattomia. Ja mun kanssani voi harjoitella paljon parjattua small talkia, jos nuorten naisten kanssa ei uskalla. Jokin aika sitten täällä asui rollaattorilla liikkuva vanhus ja joka kerta hänet kohdatessani tervehdin ja jäin juttelemaan. Hän oli jo aika muistamaton, mutta ei mua haitannut, että hän kertoi samat asiat kuin oli kertonut edellisenä päivänäkin . Tärkeintä oli, että kaksi ihmistä kohtaavat ja huomoivat edes hetken aikaa toisensa. Antaa toiselle tunteen, että hei, sinä olet olemassa ja minä olen olemassa.
<3<3
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, että toiset eivät ikinä tutustu kehenkään missään ja toiset löytävät aina halutessaan seuraa? Uskoisin, että se on enemmän luonne- kuin ulkonäkökysymys. Avoimet, rohkeat, myönteiset ja sosiaaliset ihmiset löytävät kavereita ja kumppanin, ujot, negatiiviset ja epäsosiaaliset ei.
Et varmaan lukenut koko ketjua? Minä nimenomaan olen todella ulospäinsuuntautunut, iloinen ja rohkea, ja tykkäisin jutella ihmisten kanssa. Olen yleensä hyvällä päällä ja saatan esim. hymyillä itsekseni. Tekemiini hymyily- ja jutteluyrityksiini miehet suhtautuvat 99%:sti kauhistumalla. Ihan turha siis syyttää luonnetta, sillä avoin ja iloinen luonne PELOTTAA suurinta osaa miehistä, ei todellakaan houkuta.
T. Se teknisen alan nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai mulla sitten ole taitoja mihinkään parisuhteeseen joo, tän oon kyllä käsittänyt kun sellasia ei pahemmin ole ollut. Juuri pari kk sitten päättyi puolen vuoden viritelmä, jossa en pelaillut, ehdotin itse tapaamisia, hemmottelin miestä ja ties mitä. Oli hauskaa mutta mies ei vaan kuulemma lopoujenlopuksi tuntenut "silleen". Masentaa helvetisti vieläkin että olen nyt loppuelämäkseni tuomittu sinkuksi, tunnen ne markkinat kyllä 10 vuoden ajalta ja niin kuin sanoin aloituksessa, ei ole paljon miehet lenkkipoluilla yrittäneet iskeä.
Netin kautta ihniset jaksavat nähdä noin kerran, sen jälkeen onkin mukava sarjadeittailla lisää. Olen itse aika hitaasti syttyvä, joten tarvitsisin useamman tapaamisen, en ole koskaan ihastunut ensi silmäyksellä.
En usko että kyse on ulkonäöstä ja lisäksi paljon minua vaikealuonteisemmat kaverinikin ovat löytäneet jonkun, joka heitä kestää. He vaan ovat onnistuneet siinä kun oli vielä jotain markkinoita.
Yritän toitottaa että koko ajan ihmiset eroavat tms uusia ihmisiä vapautuu, mutta kaikki kirjaatokohtaamisvinkit on tosiaan niin nähty. Ihmiset toitottaa että mitä tahansa voi tapahtua, mutta aika sattumankauppaa se on.
-ap
Mä en kyllä tiedä missä nämä extrovertit ja kosmopolit ihmiset asuvat jotka tutustuvat kumppaneihinsa jossakin liikennevaloissa, kaupankassalla tai lenkkipolulla. Omasta tuttavapiirissä en taida tietää yhtään noin alkanutta parisuhdetta. Varmaan heitäkin on, mutta en lähtisi hehkuttamaan tuollaisen mahdollisuuden puolesta.
Totuus on, että siinä vaiheessa kun valmistut koulusta ja työpaikka on oman sukupuolen dominoiva ja harrastukset noita "lenkkeilyä ja kuntosalia", niin et ilman omaa panostusta tapaa todennäköisesti ketään. Ja se panostus tarkoittaa, että käytännössä on lähdettävä miesmetsälle johonkin festareille/tapahtumiin(epätodennäköistä tavata täälläkin), baariin jos kykenee siellä olemaan, tai nettideiteille. Kavereiden kautta voi varmaan nuorempana tavata, mutta jos ikää on se kolmekymmentä niin eipä niitä sinkkuja niissäkään porukoissa välttämättä pyöri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Valitettavasti tunnistan itseni tästä :(
Kerran kävi niin että kaupassa yhdellä osastolla satuin katsomaan naisen suuntaan ja nainen läväytti niin himokkaan näköisen hymyn että katsoin heti selkäni taakse josko siellä olisi joku komistus mutta siellä ei ollutkaan ketään. Kun tajusin että nainen katsoikin minua noin niin pakokauhu iski ja lähdin karkuun.
Olen toivottoman ujo.
Niin, ja mitä luulet kuinka usein ko. nainen viitsii miehille hymyillä, jos/kun 99% yrityksistä päättyy siihen että mies kauhistuu ja pakenee? Ihan turha itkeä kuinka naiset eivät tee aloitteita, kun lähes aina käy kuitenkin noin. Ja ajan myötä nainen tietysti alkaa pelätä että hänessä on jotain kauheasti pielessä, kun miehet juoksee karkuun vaikka "jokainen nainen saa miehen kun vähän hymyilee".
Ja joojoo, samoin varmasti käy miehillekin, MUTTA heidän kohdallaan ei kuitenkaan kukaan väitä että mies saa naisen kunhan on olemassa! On ihan eri asia saada pakit kun se on "normaalia", kuin saada toistuvasti pakit kun lähes koko maailma väittää että naisten on niiiin helppo saada miehiä.
Ps: mä en itse ole edes iskemässä miehiä, kun niille vaikka salilla yritän jutella - minä vaan tykkäisin jutella ihmisten kanssa, joita näen parhaillaan 5 tuntia viikossa. Mutta en hemmetti vie enää viitsi edes yrittää, vaan jurotan kuulokkeet korvilla enkä edes vilkaise ketään, koska se miesten kauhistunut ilme ja karkaaminen on ihan helvetin noloa mulle. Pakostikin tulee mieleen että olen näiden miesten mielestä ällöttävä ja niin inhottava ettei mulle uskalla edes sanoa "joo, täällä on kyllä tosi huono ilmastointi", kun saatanhan tästä rakkauden osoituksesta raiskata miespolon siihen paikkaan.
Juuri näin. On ihan älyttömän noloa, kun miehen paetessa tajuaa, että tuohan ajatteli että isken sitä - eli oon niin ruma tai ällöttävä, että pitää juosta ettei kukaan vain luule että meillä ois jotain.
Tähän kun yhdistetään se että kukaan treffikumppaneista ei ole julkisesti halunnut tunnustaa että olemme treffeillä... ei ole itsetunto mitenkään erityisen korkealla.
Yritän toki olla näistä kokemuksista ja muiden mielipiteistä huolimatta positiivinen oma itseni, mutta vuosi toisensa jälkeen tätä samaa jättää jälkensä.
Ilmoittaudu johonkin Ilmonetin kurssille, kuten kokkauskurssille. Siellä jaetaan pareja....meet istumaan niin että saat pariksesi jonkun kivan miehen.
Tai sitten käyt jossain tennispuistossa kysymässä että kaipaatteko pelitoveria, tai venesatamassa kehumassa jonkun kivannäköisen miehen venettä, tai ruokakaupassa kysyt jotain tuotteeseen liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän asti yhdestäkään jutusta, jossa olen ollut itse aloitteellinen, ei ole tullut yhtään mitään. Miehet eivät ole loppujenlopuksi olleet tarpeeksi kiinnostuneita alun jälkeen. Että ei kuulkaas kannusta!
-ap
Sä vaikutat oikeesti negatiiviselta ja kireältä ihmiseltä. Jos haluat parisuhteen, niin pieni nöyrtyminen voisi olla paikallaan. Alat katselemaan miehiä kevyesti(!). Olla ystävällinen ja avoin, ei kuitenkaan päällekäyvä eli annat miehelle mahdollisuuden tehdä aloite (silmäpeli). Vaikka itse aloittaisit juttelun, niin jätä tilaa miehen aloitteille etenemisessä. Jollet ole ihan susiruma niin miehiä pitäisi löytyä pienen käytöksen viilaamisen jälkeen.
Mitä sä mitään vinkkejä kysyt, kun selvästi tiedät itse kaikkia vinkinantajia paremmin?
Ja monikaan mies ei uskalla lähestyä missään julkisessa paikassa, koska joka paikassa toitotetaan, miten naiset kokevat lähestymiset julkisessa paikassa ällöttäväksi. Lataa Tinder.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja sivusta seuranneena tulee pakosta mieleen kysymys, miksi ihmisten on nykyään niin vaikea tavata/löytää ihmisiä? Koskee paitsi parinhakua, niin ihan kavereitakin. Miksi yksinäisiä ja sinkkuja on niin paljon? Tuntuu että esim. isovanhempieni ikäisillä ihmisillä ei ollut elämässään samoja ongelmia, paitsi korkeintaan sitten 80-vuotiaana.
Nyt on aikuisena ensimmäinen sukupolvi, jolle varhaislapsuudessa leikkikavereita on järjestänyt vanhemmat, päiväkodissa hoitajat huolehtineet, että jokaisella on kaveri ja sama jatkunut koulussa eli opettaja on huolehtinut, ettei kukaan jää yksin. Kun koulu loppuu ja pitäisikin ihan itse ja omatoimisesti solmia uusia ihmissuhteita, niin ei osata, koska aina on joku aikuinen tehnyt sen puolesta. Ei osata lähestyä uusia ihmisiä, koska ei ole ikinä ennen tarvinnut tehdä niin.
No tää ei mun mielestä pidä kyllä yhtään paikkaansa. Just saying.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita.
Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta!
Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni.
En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella.
Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D
samaa olen miettinyt! isoäidin aikoina se puoliso löytyi kirkosta, nyktään vaihtoehtona on baari tai netti..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Valitettavasti tunnistan itseni tästä :(
Kerran kävi niin että kaupassa yhdellä osastolla satuin katsomaan naisen suuntaan ja nainen läväytti niin himokkaan näköisen hymyn että katsoin heti selkäni taakse josko siellä olisi joku komistus mutta siellä ei ollutkaan ketään. Kun tajusin että nainen katsoikin minua noin niin pakokauhu iski ja lähdin karkuun.
Olen toivottoman ujo.
Niin, ja mitä luulet kuinka usein ko. nainen viitsii miehille hymyillä, jos/kun 99% yrityksistä päättyy siihen että mies kauhistuu ja pakenee? Ihan turha itkeä kuinka naiset eivät tee aloitteita, kun lähes aina käy kuitenkin noin. Ja ajan myötä nainen tietysti alkaa pelätä että hänessä on jotain kauheasti pielessä, kun miehet juoksee karkuun vaikka "jokainen nainen saa miehen kun vähän hymyilee".
Ja joojoo, samoin varmasti käy miehillekin, MUTTA heidän kohdallaan ei kuitenkaan kukaan väitä että mies saa naisen kunhan on olemassa! On ihan eri asia saada pakit kun se on "normaalia", kuin saada toistuvasti pakit kun lähes koko maailma väittää että naisten on niiiin helppo saada miehiä.
Ps: mä en itse ole edes iskemässä miehiä, kun niille vaikka salilla yritän jutella - minä vaan tykkäisin jutella ihmisten kanssa, joita näen parhaillaan 5 tuntia viikossa. Mutta en hemmetti vie enää viitsi edes yrittää, vaan jurotan kuulokkeet korvilla enkä edes vilkaise ketään, koska se miesten kauhistunut ilme ja karkaaminen on ihan helvetin noloa mulle. Pakostikin tulee mieleen että olen näiden miesten mielestä ällöttävä ja niin inhottava ettei mulle uskalla edes sanoa "joo, täällä on kyllä tosi huono ilmastointi", kun saatanhan tästä rakkauden osoituksesta raiskata miespolon siihen paikkaan.
Juuri näin. On ihan älyttömän noloa, kun miehen paetessa tajuaa, että tuohan ajatteli että isken sitä - eli oon niin ruma tai ällöttävä, että pitää juosta ettei kukaan vain luule että meillä ois jotain.
Tähän kun yhdistetään se että kukaan treffikumppaneista ei ole julkisesti halunnut tunnustaa että olemme treffeillä... ei ole itsetunto mitenkään erityisen korkealla.
Yritän toki olla näistä kokemuksista ja muiden mielipiteistä huolimatta positiivinen oma itseni, mutta vuosi toisensa jälkeen tätä samaa jättää jälkensä.
Olen tuo joka kirjoitti lähteneensä karkuun naisen hymystä mutta täytyy vielä lisätä sen verran, että esimerkin nainen oli hyvännäköinen, en minä sen takia lähtenyt karkuun, että nainen olisi näyttänyt epämiellyttävältä. Oikeastaan toisinpäin, mitä mieluisampi nainen niin sitä enemmän on paniikin vallassa :(
Laita deitti-ilmoitus nettiin.
"Kiroilusta ja juoksemisesta pitävä nainen etsii itselleen miestä, jossa on toivottavasti seuraavat ominaisuudet:
- ikä (32-45)
- harrastukset
- kiinnostuksenkohteet jne."
Toivotaan s-na, että joku sopiva mies vastaa. V-ttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Valitettavasti tunnistan itseni tästä :(
Kerran kävi niin että kaupassa yhdellä osastolla satuin katsomaan naisen suuntaan ja nainen läväytti niin himokkaan näköisen hymyn että katsoin heti selkäni taakse josko siellä olisi joku komistus mutta siellä ei ollutkaan ketään. Kun tajusin että nainen katsoikin minua noin niin pakokauhu iski ja lähdin karkuun.
Olen toivottoman ujo.
Niin, ja mitä luulet kuinka usein ko. nainen viitsii miehille hymyillä, jos/kun 99% yrityksistä päättyy siihen että mies kauhistuu ja pakenee? Ihan turha itkeä kuinka naiset eivät tee aloitteita, kun lähes aina käy kuitenkin noin. Ja ajan myötä nainen tietysti alkaa pelätä että hänessä on jotain kauheasti pielessä, kun miehet juoksee karkuun vaikka "jokainen nainen saa miehen kun vähän hymyilee".
Ja joojoo, samoin varmasti käy miehillekin, MUTTA heidän kohdallaan ei kuitenkaan kukaan väitä että mies saa naisen kunhan on olemassa! On ihan eri asia saada pakit kun se on "normaalia", kuin saada toistuvasti pakit kun lähes koko maailma väittää että naisten on niiiin helppo saada miehiä.
Ps: mä en itse ole edes iskemässä miehiä, kun niille vaikka salilla yritän jutella - minä vaan tykkäisin jutella ihmisten kanssa, joita näen parhaillaan 5 tuntia viikossa. Mutta en hemmetti vie enää viitsi edes yrittää, vaan jurotan kuulokkeet korvilla enkä edes vilkaise ketään, koska se miesten kauhistunut ilme ja karkaaminen on ihan helvetin noloa mulle. Pakostikin tulee mieleen että olen näiden miesten mielestä ällöttävä ja niin inhottava ettei mulle uskalla edes sanoa "joo, täällä on kyllä tosi huono ilmastointi", kun saatanhan tästä rakkauden osoituksesta raiskata miespolon siihen paikkaan.
Juuri näin. On ihan älyttömän noloa, kun miehen paetessa tajuaa, että tuohan ajatteli että isken sitä - eli oon niin ruma tai ällöttävä, että pitää juosta ettei kukaan vain luule että meillä ois jotain.
JOO! Puit sanoiksi sen, mikä jäi itseltäni vielä sanomatta. Noloa nimenomaan on juuri se, että jo pelkkä täysin viaton smalltalk on miehen mielestä iskuyritys (noloa jo sinänsä), mutta LISÄKSI se on vielä niin kauhistuttavan kamalaa että heidän pitää paeta paikalta.
Esimerkkinä kerran salilla oli tanko jätetty niin ylös, että en lyhyehkönä ylettänyt sitä itse asentamaan alemmas. Lähellä oli pitkä mies, jolta hänen oman sarjansa jälkeen kysyin "hei, viititkö mitenkään ottaa tuota tankoa alemmas, kun en itse yletä". Joo, kyllä se sen alas otti, mutta ilme oli kauhistunut eikä hän sanonut SANAAKAAN, ja kun olin sanonut tietysti kohteliaasti hymyillen "kiitos", häipyi mies toiseen päähän salia. Tuli pakostikin sellainen tunne, että olin niin iljettävä että jo tällainen täysin asiallinen ja ymmärrettävä juttelu aiheutti pakoreaktion että JOS VAIKKA olinkin iskemässä! Ja vastaavia on sattunut niin hemmetin usein, että joka ikinen kerta kyseessä ei voi olla a) maailman ujoin mies ja b) treeniohjelma jatkuu juuri silloin toisessa päässä salia. Ainoastaan noin +20v itseäni vanhemmat miehet saattavat jutellakin muutaman sanan, varmaankin siksi, että heille olen vielä "tyttö hädässä" eivätkä edes kuvittele, että olisin iskemässä.
Ei ollut. Harmi, että suhtaudut kirjoitukseeni noin kriittisesti.
Tarkoitin, että vanhemmat voivat ystäväpiirinsä kautta etsiä sopivan parisuhde-ehdokkaan eli tietyn ikäisen ja taustaisen, tiettyjä asioita harrastavan jne. Eli ns. taustatyö on jo valmiiksi tehty sopivaa ihmistä etsittäessä. Useimmilla ihmisillä on tuttuja ihmisiä ja heidän lapsensa voivat ihastua toisiinsa. Pidän toimintaa järkevänä, koska kaikki me emme pidä alkoholista tai kiinnostu kännisistä ihmisistä.