Vituttaa ihmisten vinkit miesten tapaamiseen!!!

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.

Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.

Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.

Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.

Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.

Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.

Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.

Millaisia ovat sinun tyylisesi ihmiset. Mikset kelpuuta muunlaisia. Mikseivät maalaiset kelpaa, ihmisiähän hekin ovat. Entä he, jotka ovat muuttaneet pienemmälle paikkakunnalle vaikka opiskelemaan. Ovatko hekin huonompia vain siksi etteivät opiskele suuressa kaupungissa. Lisäksi Helsingissäkin suuri osa on aikanaan maalta muuttaneita. Ovatko he muka jotenkin kelpaamattomia ja suvaitsemattomia. No eivät ole. Miten niin maalaiset eivät ole avarakatseisia ja miksei heillä voisi olla mielenkiintoisia kiinnostuksen kohteita. Miksei koulutuksella ole väliä, mutta sillä on, että onko joku maalta ja lyttäät heidät heti. Siitä olen samaa mieltä, että arjen kohtaamisissa tapaa ketään hyvin harvoin. itse tapasin mieheni netissä jo aikaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.

Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!

Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"

Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D

Ikisinkuksi jäin.

Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!

Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita. 

Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta! 

Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni. 

En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella. 

Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D 

Jos "kurvikas" tarkoittaa isoja rintoja, niin voi olla ihan siitä kiinni. Usein nimittäin näillä "miehet lähestyvät joka paikassa" naisilla on isot rinnat, joka vetää miehiä puoleensa kuin kärpäsiä. Itselläni on taasen aa-kuppi, vaikka muuten naisellinen olenkin ja esim pylly on tosi hyvä :P.

Toinen mahdollisuus on se, että sinä nimenomaan et ole ollut miesten seurassa - todennäköisesti osaat siis tiedostamattasi "flirttailla eleillä", kun taas me jotka ollaan kasvettu ja eletty 90% miesseurassa, suhtaudutaan miehiin ihmisinä eikä Miehinä. Itse en esim. ollenkaan osaa mitään "makuuhuonekatsetta", kikattelua tms flirttielkeitä. Saatan käyttäytyä/elehtiä enemmän mies- kuin naismaisesti, koska olen lähes aina miesten keskellä ja eleet luonnollisesti tarttuvat. 

Miesseuraan tottuminen voi siis aiheuttaa naisessa sen, että puuttuu se feminiininen "mojo" joka tiedostamatta miehiä houkuttaisi.

Eri planeetalla tosiaan, en osaa sanoa mikä on sitten se syy tähän. Olen vieläpä muuttanut todella usein ja asunut melkein koko Suomen läpi pohjoisesta etelään ja lännestä itään, pienissä kylissä, keskisuurissa kunnissa, isoissa kaupungeissa, ja sama homma joka paikassa että ei ole kiinni myöskään maantieteellisistä jutuista...  

Minä myös olen muuttanut paljon, sekä asunut parissa muussakin maassa, ja matkustellut. Jopa Italiassa sain olla rauhassa vaikka varoiteltiin että pieni sinisilmäinen blondi isketään ensimmäisenä :).

Jotain auraa tai alitajuista viestiä siis lähetän, mutta mitä? Toki varmasti ainakin sitä, että pärjään yksinkin - pakkohan se on! On ura ja unelmat, joita toteutan, vaikka sitten yksin.

Mutta en voi uskoa, että täydessä kahvilassa kun kysyn saisinko istua tähän (ja heitän jonkun small talkin jatkoksi), mies voisi kasvoistani lukea koko elämäntarinani. Ja vaikka voisikin, ei elämässäni ole mitään hävettävää. Silti tämäkin aloite päättyi niin kuin ne kaikki muutkin...

En aio lopettaa ihmisiin tutustumista mutta tämä mysteeri olisi kiva saada ratkaistuksi. T. 18v sinkkuna

Minä taas en ole juuri ulkomailla ollut, että siitä en osaa sanoa mitään. 

Mutta en tosiaan usko että kyse on elämäntarinastasi tmv, mutta en jaksa uskoa että kyse olisi kuitenkaan pelkästään ihan niin älyttömän huonosta tuurista vaikka voi se sitäkin osaksi olla. 

Oletko koskaan saanut tilaisuutta kysyä "karkaavilta" miehiltä esim jälkeenpäin mikä sai karkaamaan, tai muilta tuntemiltasi miehiltä mielipiteitä asiasta? Veikkaan että jos tässä on jotain tiedostamatonta niin parhaiten sen osaisi selittää joku miespuolinen henkilö ehkäpä. 

No en niitä karkaajia tietenkään ole uudestaan tavannut, mutta lähimmäksi vastausta olen päässyt, kun kaveripojat ovat kommentoineet, että olen "kiva kaveri". En siis seksikäs nainen.

Tätäkin olen yrittänyt työstää, mutta vaikeaa keksiä mitä muuttaa, kun ulkonäöllisesti olen jo naisellinen (pitkät hiukset, lyhyehköjä hameita, tyylikkäät korkkarit kun lähden ulos, kynnet laitettu, kevyt meikki...) ja käytökseltäni en ole yksi äijistä. Silti minusta puuttuu jotain.

No, elämä on toki kivaa näinkin mutta... pidän kyllä itsekin itseäni outona :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen hymy on ikiaikainen, kansainvälinen ja kaikille kulttuureille yhteinen sanaton merkki, että lajitoveri on ystävällinen, vaaraton ja "hyvissä aikeissa". Jos ihminen pakenee tai kauhistuu toisen ihmisen hymyä, niin mikä heille sitten on se merkki, joka kuvastaa toisen ystävällisyyttä ja vaarattomuutta?

Joillekin miehille tulee paniikki kun ihmettelee että "miten minä nyt yhtäkkiä flirttailen tollaisen kauniin naisen kanssa? Noloan vaan itteeni. Ei tuntemattomia naisia mulle ikinä hymile, niin eihän tämä varmaan ole muuta kuin jotain pilailua"

Mitä naisen sitten pitäisi tehdä, jotta sulle ei tulisi paniikkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa kaikille tutuille ja välillä tuntemattomillekin, että etsitte seuraa. Pyytäkää kavereitanne, työkavereitanne jne. esittelemään teille miehiä.

Olen vuosi vuodelta alkanut kallistumaan suunniteltujen parisuhteiden puoleen. Vanhemmat etsivät lapsilleen sopivan kumppanin ja antavat nuorten (tai vähän vanhempienkin) tutustua toisiinsa. Taustat tiedetään, joten ei tarvitse hyväksyä mitään alkoholille persoa kapakkatuttavuutta. 

Minä kun yritin tätä aina kuin tutut puhuivat sinkkumiehistä, sain kavereilta vaan vaivaantuneen ilmeen ja lopulta kakistuksen "ei se sulle kuitenkaan kelpais". Seuraavan kerran kun kyseiset ihmiset tuli puheeksi ne sitten jo seurustelikin jonkun kanssa.

Tässä siis syy sinkkuuteesi. Olet niin nirso, ettei sinulle mikään kelpaa ja tuttusikin tietävät tämän eivätkä halua edes esitellä sinua miehille, koska et kuitenkaan kelpuuta heitä. Tämä mies kuitenkin tosi asiassa oli ihan hyvä, vaikka et olisi häntä kelpuuttanutkaan, koska joku on hänet jo huolinut ja hän on parisuhteessa. Vika on siis jollakin tavalla sinussa, ainakin tuttujesi mielestä. Kysyppäs seuraavan kerran tutuiltasi, oletko heidän mielestään liian nirso, ja missä asioissa. Ihan ystävällisesti, jotta uskaltavat vastata rehellisesti. Sinun ei tarvitse laskea tasoa ja kuunnella heidän neuvojaan, jos et halua, mutta sinuna olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan, mitä he tarkoittivat kun sanoivat noin. Jos tutut keskustelevat sinkkumiehistä eivätkä halua sinua edes esitellä, koska olet niin nirso, se kuulostaa jo aika pahalta...

On olemassa myös pieni mahdollisuus, että asia oli oikeasti toisin päin. He tiesivät miehen olevan liian nirso mennäkseen kanssasi treffeille ja eivät halunneet loukata sinua. Siksi paniikissa sopersivat sinun olevan tässä se nirso. Siinä tapauksessa et menettänyt mitään. Joku toinen saa leikkiä täydellistä naista tuon nirson miehen kanssa ihan rauhassa.

Jotenkin kuvittelisin, ettet ole niin ruma, ettei sinkku mies suostuisi kanssas treffeille. Ja kysymyksessä tosiaan on se, että sinä olet se nirso. Peiliin katsomalla voit vielä löytää jonkun. Tietenkään tasoaan ei saa laskea niin paljon, että hyväksyy mitä tahansa. Väkivaltaisia, juoppoja tai huumehörhöjä ei tietenkään tarvitse kenekään sietää. Kunhan laskisit tasoasi sen verran, ettei kunnollisia miehiä menisi sivu suun siksi, ettei sinulle kukaan uskalla miehiä edes esitellä.

No mun mielestä sulla on asennevamma. Koska miehen voi oikeesti tavata missä vaan. Itse tapasin ammattiyhdistystoiminnan kautta. En olisi koskaan uskonut että todella ollut siinä toiminnassa mukana sen takia. Eikä se kolahtanut heti. Sellainen rakkautta ensi silmäyksellä jalat alta -paska kannattaa unohtaa. Me rakastuttiin vähän myöhemmin. Mutta sitäkin tulisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.

Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.

Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.

Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.

Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.

Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.

Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.

Avaa se suusi ja lähesty itse. Saat haluamasi miehen, eikä tarvitse alistua siihen, joka antaa huomiota ja lähestyy sinua.

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä sulla on asennevamma. Koska miehen voi oikeesti tavata missä vaan. Itse tapasin ammattiyhdistystoiminnan kautta. En olisi koskaan uskonut että todella ollut siinä toiminnassa mukana sen takia. Eikä se kolahtanut heti. Sellainen rakkautta ensi silmäyksellä jalat alta -paska kannattaa unohtaa. Me rakastuttiin vähän myöhemmin. Mutta sitäkin tulisemmin.

Siis miksi se on asennevamma jos olen 10 vuotta duunaillut omiani kaikkea enkä ole törmännyt kehenkään "missä vain". Opiskellessa esim mua yritettiin 5 vuoden aikana iskeä kaksi kertaa. Toisen kanssa deittailin, ihan mukava mies oli ja toisen kanssa en keksinyt mitään puhuttavaa joten siitä ei kai tullut mitään.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.

Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.

Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.

Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.

Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.

Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.

Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.

Avaa se suusi ja lähesty itse. Saat haluamasi miehen, eikä tarvitse alistua siihen, joka antaa huomiota ja lähestyy sinua.

Sanoinhan jo tuolla että olen lähestynyt ja näitä ei ole pidemmän päälle vaan kiinnostanut.. En myöskään ole todellakaan saanut näiltä huomiota kun alusta asti olen vain yrittänyt huomioida itse.

No, mene sinne sopivan miehen luokse ja kun se nostaa katseensa siitä räplättimestä, kysy että "Alakko olla mun kaa?". Mikä siinä on niin vaikeata, tarhalapsetkin sen osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.

Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.

Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.

Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.

Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.

Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.

Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.

Avaa se suusi ja lähesty itse. Saat haluamasi miehen, eikä tarvitse alistua siihen, joka antaa huomiota ja lähestyy sinua.

Sanoinhan jo tuolla että olen lähestynyt ja näitä ei ole pidemmän päälle vaan kiinnostanut.. En myöskään ole todellakaan saanut näiltä huomiota kun alusta asti olen vain yrittänyt huomioida itse.

Lähesty tasoisiasia miehiä ja laske vaatimuksiasi.

Vierailija kirjoitti:

No, mene sinne sopivan miehen luokse ja kun se nostaa katseensa siitä räplättimestä, kysy että "Alakko olla mun kaa?". Mikä siinä on niin vaikeata, tarhalapsetkin sen osaa.

Tuo olisi ainakin itselleni miehenä tarpeeksi selvä osoitus naisen mielenkiinnosta :) Mutta voin uskoa että tuskin kovin moni nainen viitsii ottaa tuollaista riskiä tai olla noin brutaalin suorasukainen :D

Jos täällä on niitä vapaita Av-miehiä, niin saa ilmoittaa itsestään.

T. 27-vuotias ikisinkku Keski-Suomesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.

Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.

Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.

Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.

Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.

Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.

Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.

Avaa se suusi ja lähesty itse. Saat haluamasi miehen, eikä tarvitse alistua siihen, joka antaa huomiota ja lähestyy sinua.

Sanoinhan jo tuolla että olen lähestynyt ja näitä ei ole pidemmän päälle vaan kiinnostanut.. En myöskään ole todellakaan saanut näiltä huomiota kun alusta asti olen vain yrittänyt huomioida itse.

Lähesty tasoisiasia miehiä ja laske vaatimuksiasi.

Voin kuvitella, kuinka tämäkin tapaus painaa Tinderissä ruksia reilusti suurimmalle osalle ja sitten kun niiltä top-10 miehiltä tulee matseja, nousee se hattuun ja vain sellaista sitten tietysti yritetään, kun ei tajuta sitä, että niillä on kymmeniä ellei satoja naisia samaan aikaan kierroksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.

Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!

Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"

Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D

Ikisinkuksi jäin.

Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!

Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita. 

Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta! 

Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni. 

En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella. 

Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D 

Taidat olla paljon kauniimpi kuin itse luulet... Taidat monen miehen mielestä olla kauniimpi kuin ne missit tai ainakin valovoimaisempi ja puoleensavetävämpi jotenkin. Miehet EIVÄT yleensä käyttäydy noin, joten sinussa on kyllä jotain erityistä. Ole ylpeä siitä. Sinussa on sitä jotakin. Onneksi olkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä sulla on asennevamma. Koska miehen voi oikeesti tavata missä vaan. Itse tapasin ammattiyhdistystoiminnan kautta. En olisi koskaan uskonut että todella ollut siinä toiminnassa mukana sen takia. Eikä se kolahtanut heti. Sellainen rakkautta ensi silmäyksellä jalat alta -paska kannattaa unohtaa. Me rakastuttiin vähän myöhemmin. Mutta sitäkin tulisemmin.

Siis miksi se on asennevamma jos olen 10 vuotta duunaillut omiani kaikkea enkä ole törmännyt kehenkään "missä vain". Opiskellessa esim mua yritettiin 5 vuoden aikana iskeä kaksi kertaa. Toisen kanssa deittailin, ihan mukava mies oli ja toisen kanssa en keksinyt mitään puhuttavaa joten siitä ei kai tullut mitään.

-ap

Montako kertaa näiden 10 vuoden aikana sinä olet yrittänyt isekä jotain miestä?

Vierailija kirjoitti:

Jos täällä on niitä vapaita Av-miehiä, niin saa ilmoittaa itsestään.

T. 27-vuotias ikisinkku Keski-Suomesta

No nyt puhutaan asiaa! Suostuiskohan ylläpitö laittamaan stickyksi jos tekisi jonkun asiallisen deitti-ketjun ja kysyisi nätisti. Voisi yrittää illalla kun pääsee töistä.

Tämä ei varmaan auta mutta tapasin mieheni kaupassa. En todellakaan etsinyt miestä silloin. Olin eronnut pitkästä suhteesta puolisen vuotta sitten ja tullut tulokseen etten halua enää miestä/parisuhdetta elämääni. Silti tapasin tämän nykyisen mieheni ja se oli - kliseistä mutta totta, rakkautta ensisilmäyksellä. Katseemme vaan kohtasivat ja ajattelin että onpa mukavan näköinen. Kassojen jälkeen tämä mies käveli viereeni ja pyysi kanssaan kahville. Lähdin ja siitä se lähti :) tästä on tänä kesänä 10 vuotta joista 8 olemme olleet naimisissa. Lapsia on kaksi. Mies kertoi ettei koskaan ole lähestynyt ketään noin spontaanisti mutta jokin minussa vaan sai hänetkin ihastumaan heti. Ja en siis tosiaan ollut edes parhaimmillani sillä hetkellä. Hiukset kotikampauksella ja ilman meikkiä olin.

Eli kyllä kaikki on mahdollista :) mutta samaa mieltä olen edellisten kanssa että kyllä nainenkin voi aloitteen tehdä yhtä lailla.

Ap hyvä, kavereiden kautta. Puolituttujen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Minkähän verran asiaan vaikuttaa se, että nykyisin on tinderit ja treffipalstat, joilta aina voi löytää vieläkin paremman vaihtoehdon? Eli haetaan sitä unelmien miestä tai naista ja oletetaan, että kun se löytyy, kaikki napsahtaa sekunnissa paikoilleen? Omassa nuoruudessani potentiaalisten kumppaneiden valikoima oli vain murto-osa nykyisestä, joten ihmisiin vaivautui tutustumaan ilman mitään liekkien leiskahtelua ja tunteiden myllerrystäkin. Aikoinaan olin ravintolassa ja odotin ystävättäriäni saapuvaksi. Eräs voimakkaassa humalatilassa oleva mies kävi turhan tuttavalliseksi ja lopulta kyllästyin. Katsoin ravintolan asiakkaat läpi ja etsin miestä, joka ei olisi naisen seurassa eikä miesporukassa. Baaritiskillä seisoi yksin eräs mies, otin lasini, menin hänen viereensä ja sanoin "anteeksi, mutta saanko olla hetken tässä, koska eräs humalainen häirikkö on koko ajan kimpussani". Miehelle asia sopi ja vaikkei hän ollut ulkoisesti lainkaan sellainen, jota olisin toisenlaisessa tilanteessa katsonut kahta kertaa, meillä juttu kuitenkin luisti. Hän oli hauska ja huumorintajuinen ja kun ystäväni tulivat, kävin silti hakemassa  häntä pitkin iltaa tanssimaan. Loppuillasta vaihdoimme puhelinnumerot ja seuraavana päivänä kutsuin hänet kahville. Siitä se alkoi ja yhteiset lapsemmekin on kasvatettu jo aikuisiksi. Sattumallakin voi siis olla sormensa pelissä eikä aina tarvitse mennä juttelemaan vain seurustelusuhde tavoitteena. Mutta aikakin oli eri eikä silloin odotettukaan, että huomenna, ylihuomenna tai viikon päästä vastaan kävelee joku vielä parempi. Ja  kuukauden päästä taas sitäkin parempi. 

Miehet tykkäävät auttaa. He tykkäävät ratkaista jonkun ongelman, jos sellainen on. He eivät välttämättä halua jutella ongelmista, he haluavat ratkaista ne. Monet haluavat myös suojella naista. Todella kamala klisee, mutta hurjan usein totta. Miehet tykkäävät siitä, että heitä tarvitaan.

Sinulla oli pelottava, tai vähintäänkin rasittava, ongelma. Joku humalainen ahdisteli sinua. Sinulla oli syy lähestyä miestä ja se, mitä sanoit, taisi olla miehelle melkein täydellinen iskurepliikki. Sinun lähestymisesi sai tämän miehen tuntemaan itsensä tärkeäksi, hyväksi ja turvalliseksi. Sellaisessa tilanteessa ujokin mies keksii sanottavaa helpommin, koska kokee olonsa hyväksytyksi.

Jos hyvännäköinen nainen hymyilee salilla miehelle, saattaa olla, että mies pitää tätä pilkkana ja ajattelee, että nainen pilkkaa häntä. Siksi juoksee karkuun. Suosittelisinkin kaikille näille naisille, jotka ovat iskeneet jotakuta ja saaneet pakit nimen omaan menemään uudestaan sinne, missä tämä iskuyritys tapahtui. Älkää missään nimessä vaihtako lähikauppaa, jos siellä iskitte tai salia, jos siellä. Se sama mies on saattanut tulla järkiinsä ja etsii teitä. Vaikka näin ei olisikaan niin älkää nyt hyvät naiset kauppaa tai salia vaihtako jonkun äijän takia, nyt vähän itsekunnioitusta peliin...

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan saanut tilaisuutta kysyä "karkaavilta" miehiltä esim jälkeenpäin mikä sai karkaamaan, tai muilta tuntemiltasi miehiltä mielipiteitä asiasta? Veikkaan että jos tässä on jotain tiedostamatonta niin parhaiten sen osaisi selittää joku miespuolinen henkilö ehkäpä. 

Mä olen kysynyt moneltakin, esim. kaverimiehiltä ja usealta nettitreffikumppanilta (joista btw YKSIKÄÄN ei ole antanut pakkeja kuvan nähtyään, joten kyse ei voi olla rumasta naamasta tai kropasta!) että mistä voi johtua ettei minua ikinä lähestytä, ja jokaikinen on ollut ihmeissään ja vastannut vain tyyliin "en kyllä yhtään osaa sanoa". Eli joko eivät aidosti osaa sanoa, tai sitten syy on jokin, jota eivät itsekään osaa/halua pukea sanoiksi.

T. Teknisen alan nainen

Ps: Mä en ole sinkku, olen "saanut" miehen kun piiritin ja vonkasin häntä piiiitkään :D. Käymme joskus miehen kanssa yhdessä musiikkitapahtumissa, ja koska mieheni ei tanssi, vietän usein illan aikana pitkiä aikoja yksin tanssilattialla. Olen tästä samasta aiheesta toki hänenkin kanssaan keskustellut, ja hän on sanonut, että on aivan naurettavaa katsoa vieressä kun minä tanssin iloisena yksin, ja olen samalla kuin ilmaa miehille, jotka ohittavat minut ihan vilkaisematta mennessään vonkaamaan jotain kännisen näköistä (anteeksi vaan) tukevaa pötköä, joka tanssii kaverien kanssa ja mulkoilee muita vittuuntuneen näköisenä :D. Useimmat miehistä eivät siis mitenkään voi tietää että minulla on mies mukana, eikä näkymättömyys voi siis johtua siitä.