Vituttaa ihmisten vinkit miesten tapaamiseen!!!

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.

Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.

Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.

Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.

Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.

Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.

Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.

Mieletön rant!

Oletko ajatellut, että sinäkin voisit lähestyä potentiaalisesti kiinnostavaa miestä kuntosalilla, kirjastossa, tai lenkkipolulla Töölönlahdella, missä vain?

m27

Kuka haluaa sellaisen naisen/miehen, jolle kelpaa kuka tahansa? Kommentti on nyt tarkoitettu näille, jotka ehdottavat, että pitäisi hylätä rakastuminen kriteerinä? Ihan sairas ajatus, tietysti yhdessä ollaan juuri nimenomaan rakkaudesta!219

Milloin 50-luku palasi takaisin? Minusta oli aikoinaan mahtavaa, kun ensin tuli naistenhaku, sitten naistentanssit ja lopulta sekahaku eikä tarvinnut enää odotella, että joku mies tulisi hakemaan tanssiin, vaan sai hakea itse. Nyt on taannuttu taas vuosikymmenten taakse ja naiset eivät voi (ja miksi eivät voi?) tehdä aloitetta vaan odotetaan vaikka keinutuoliin asti, että joku mies tekee. 

Tähänkin kysymykseen patenttiratkaisu: vedä lärvit baarissa. Katso sitten aamulla, tuleeko siitä mitään. kerran se vain kankkustaa.

Ap taitaa olla sinkku ihan tuon oman asenteensa takia. Niin kauan kuin se ei muutu, ei liene mitään tehtävissä. Voi voi. Menen ulos nauttimaan kesäpäivästä, tehkää te muut samoin. :)

Hymyile. Hymyile.

Olen itse ottanut kontaktia Alepassa, Fredrikinkadun kirjastossa, Helsinki City Runissa, baarissa, metrossa(!), ym. Se vaatii kontaktinottajalta aina rohkeutta tehdä se ensimmäinen lähestyminen. Minä otan kontaktia ainoastaan ihmiseen, joka hymyilee tai ylipäänsä on iloisen oloinen. Minua, kuten varmasti 99,9 prosenttia kaikista muistakin ihmisistä, jännittää se aloitteen tekeminen, sitä pelkää tietenkin tulevansa torjutuksi tai nolaavansa itsensä. Tai ei nyt pelkää, mutta ei se ihan helppoakaan ole. On sattumasta kiinni tuleeko sille hymyilevällekään henkilölle kukaan tuntematon moikkaamaan, mutta hymyllä annat sille mahdollisuuden, hapanilmeisiä en tohtisi lähestyä.

Vierailija kirjoitti:

Hymyile. Hymyile.

Olen itse ottanut kontaktia Alepassa, Fredrikinkadun kirjastossa, Helsinki City Runissa, baarissa, metrossa(!), ym. Se vaatii kontaktinottajalta aina rohkeutta tehdä se ensimmäinen lähestyminen. Minä otan kontaktia ainoastaan ihmiseen, joka hymyilee tai ylipäänsä on iloisen oloinen. Minua, kuten varmasti 99,9 prosenttia kaikista muistakin ihmisistä, jännittää se aloitteen tekeminen, sitä pelkää tietenkin tulevansa torjutuksi tai nolaavansa itsensä. Tai ei nyt pelkää, mutta ei se ihan helppoakaan ole. On sattumasta kiinni tuleeko sille hymyilevällekään henkilölle kukaan tuntematon moikkaamaan, mutta hymyllä annat sille mahdollisuuden, hapanilmeisiä en tohtisi lähestyä.

Siis Rikhardinkadun.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan auta mutta tapasin mieheni kaupassa. En todellakaan etsinyt miestä silloin. Olin eronnut pitkästä suhteesta puolisen vuotta sitten ja tullut tulokseen etten halua enää miestä/parisuhdetta elämääni. Silti tapasin tämän nykyisen mieheni ja se oli - kliseistä mutta totta, rakkautta ensisilmäyksellä. Katseemme vaan kohtasivat ja ajattelin että onpa mukavan näköinen. Kassojen jälkeen tämä mies käveli viereeni ja pyysi kanssaan kahville. Lähdin ja siitä se lähti :) tästä on tänä kesänä 10 vuotta joista 8 olemme olleet naimisissa. Lapsia on kaksi. Mies kertoi ettei koskaan ole lähestynyt ketään noin spontaanisti mutta jokin minussa vaan sai hänetkin ihastumaan heti. Ja en siis tosiaan ollut edes parhaimmillani sillä hetkellä. Hiukset kotikampauksella ja ilman meikkiä olin.

Eli kyllä kaikki on mahdollista :) mutta samaa mieltä olen edellisten kanssa että kyllä nainenkin voi aloitteen tehdä yhtä lailla.

Ihana tarina ja itse asiassa luo toivoa. Ei niin että neuvoisit että tuota munkin pitää yrittää, vaan ihan vain esimerkkinä että näinkin kävi. Kyllä ikisinkkuakin voisi vielä onnistaa... :) t. 18v sinkkuna

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ne ohjeet on huvittavia, kun feministit on vuosikausia kampanjoineet globaalisti (lännessä) miten se on ahdistelua edes sanoa Hyvää huomenta! 10 hours of walking in New York, esimerkiksi. Tai elevatorgate. Viesti on ollut erittäin selvä, älä missään nimessä lähesty yhtään naista missään.

Sitten itketään kuinka miehet ei lähesty :DDD

Jos et ymmärrä mitä eroa on toivotulla lähestymisellä ja catcallingilla sekä hississä lähentelyllä, niin toivon kyllä vilpittömästi että jätät lähestymättä.

Olen 19 vuotta ja miesten "lähestymiset" saavat oloni turvattomaksi viikoittain, ellei päivittäin. En halua, että minua lähestytään tai tuijotetaan kulkiessani töistä yksin kotiin myöhään illalla. Näin kesäkuumallakin pukeudun erityisesti iltaisin pitkiin housuihin ja löysään paitaan, koska +30-v miesten tuijotus ja huutelu ahdistaa. Viime viikolla minua tuli iskemään bussissa ~35-vuotias mies, joka kysyi numeroani ja pyysi minua "jatkoille". Ei useista vihjauksistani huolimatta lähtenyt luotani. Tämä tapahtui perjantai-iltana Helsingin keskustassa ja olin meikittä, pukeutuneena löysiin vaatteisiin.

Eilen myöhään illalla lähes tyhjässä metrossa nuorehko mies istui samaan loosiin kanssani ja tuijotti minua intensiivisesti puolet metromatkasta, jalat ojennettuina niin että minun oli vaikea poistua loosista. Lähdin metrosta, kun aloitti keskustelun. Ymmärtävätkö miehet, miltä tuntuu hädin tuskin täysi-ikäisestä olla yksin yöllä menossa tyhjään kotiin ja saada jatkuvia lähentelyjä osakseen reilusti vanhemmilta miehiltä paikoissa, joissa ei juuri ole muita ihmisiä? Minua inhottaa ja pelottaa. Ja en ole erityisen kaunis tai näyttävä, joten voin vain kuvitella, millaista ahdistelua kauniit naiset saavat kokea.

On eri asia hymyillä ja sanoa hyvää huomenta omanikäiselleen naiselle vaikka kahvilassa tai kadulla.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa sellaisen naisen/miehen, jolle kelpaa kuka tahansa? Kommentti on nyt tarkoitettu näille, jotka ehdottavat, että pitäisi hylätä rakastuminen kriteerinä? Ihan sairas ajatus, tietysti yhdessä ollaan juuri nimenomaan rakkaudesta!219

Jos pitää rakastumista kriteerinä siihen, ettei suostu edes toisille treffeille tai tutustumaan syvemmin, niin saattaa joutua etsimään aika kauan... Aika harvoin sitä rakastuu ensi silmäyksellä. Ja silloinkin kun rakastuu, se yleensä loppuu yhtä lyhyeen. Nimimerkki kokemusta on... Toki aina on poikkeuksia.

Taitaa vähän riippua siitä, mitä rakkaudella tarkoitetaan. Jos tarkoitetaan jotain rakkautta ensisilmäyksellä tai jotakin rakkauden hormonihuumaa niin minusta on tyhmää odottaa sellaista ikuisesti. Rakkaudella on tapana jalostua ja muuttua ja ne jotka tätä eivät tajua, eroavat joka viides vuosi ja etsivät samaa huumaa ikuisesti.

Minulle ei muuten todellakaan kelpaa kuka tahansa. Päin vastoin. Huuman etsijöille tuntuu kelpaavan kuka tahansa narsisti, joka tämän vain saa aikaan. Minä kiinnitän enemmän huomiota toisen pään sisältöön, ajatuksiin, arvoihin, keskustelutaitoon ja siihen, onko hän varmasti hyvä kumppani myös huonoina aikoina, enkä siihen, mitä tunteita hän saa aikaan. Ajattelen asioita enemmän järjellä kuin tunteella. Entä sitten.

Ja kaikella kunnioituksella, tiedän lukuisia, jotka eivät todellakaan osaa valita miestä ja ehkä heidänkin kannattaisi kokeilla tätä järkevää lähestymistapaa deittailuun eikä mennä aina tunteet edellä. Niin karmeita miehiä onnistuvat nimittäin nämä kiihkoa etsivät naiset löytämään. Ihan täyttä pohjasakkaa.

Ehkä asenteeni johtuu siitä, että ihastun palavasti vain täysiin idiootteihin ja olisi todella tyhmää ja lapsellista mennä tunteidensa vietävänä jokaisen kusipään mukaan, kun kotona on ihana ja rakastava kumppani. Minulle se palava huuma ei ole rakkautta. Se on parhaassa tapauksessakin vain rakkauden alku ja mahdollistaja, yleensä johtaa vain siihen että tajuan miehen naurattaneen samalla puolta kylää.

Mutta siitä olen samaa mieltä, että halua jakaa asiat, olla läsnä, kiintymystä, hellyyttä ja läheisyyttä tarvitaan. On myös äärimmäisen tärkeää, että toinen osaa riidellä sivistyneesti eikä ala haukkua.

Vierailija kirjoitti:

Jos täällä on niitä vapaita Av-miehiä, niin saa ilmoittaa itsestään.

T. 27-vuotias ikisinkku Keski-Suomesta

Hep. Täällä 38v sinkkumies Tampereelta.

Täällä myös yksi, joka on niin kyllästynyt niihin samoihin neuvoihin. En tosin oleta tietystikään että kukaan nyt oikein mitään uusiakaan neuvoja keksisi, mutta joskus menee kieltämättä hermot niihin samoihin "avaa silmät" -juttuihin. Itse teen töitä kotoa käsin yksin, opiskelen työväenopistossa kahta kieltä, joiden kursseilla ei ainakaan viime kaudella ollut kuin yksi mies (mua 30 vuotta vanhempi :D), harrastuksissa käy pelkästään naisia ja käyn baarissa aika harvoin, koska en juo alkoholia juurikaan. Kieltämättä se miehen löytäminen on vaikeaa näillä eväillä, mutten oikein viitsisi pelkästään miesten takia harrastuksianikaan vaihtaa. :D tinderiä olen kokeillut ja käynyt parilla treffeillä, kummatkin miehet todella töykeitä ja selvisi vielä lopulta että toinen heistä seurusteli. Ystäväpiiristäni sinkut löytävät miehiä lähinnä Tinderistä ja baarista, ja lähinnä yhden illan juttuja joita en itse harrasta.

En vaan ymmärrä mistä ihmiset löytää ihan tosissaan olevia miehiä ja nimenomaan parisuhteeseen. Nykyajan henki tuntuu olevan se, että kaikki haluavat vaan niitä yhden illan juttuja. Ei sitä kuitenkaan halua omista periaatteista joustaa vain siksi että joku niistä yhden illan jutuista joskus ihastuisi ja syntyisikin jotain syvempää. :DD

Vierailija kirjoitti:

Milloin 50-luku palasi takaisin? Minusta oli aikoinaan mahtavaa, kun ensin tuli naistenhaku, sitten naistentanssit ja lopulta sekahaku eikä tarvinnut enää odotella, että joku mies tulisi hakemaan tanssiin, vaan sai hakea itse. Nyt on taannuttu taas vuosikymmenten taakse ja naiset eivät voi (ja miksi eivät voi?) tehdä aloitetta vaan odotetaan vaikka keinutuoliin asti, että joku mies tekee. 

Et tainnut lukea ollenkaan ketjua? Täällähän on me "näkymättömät" naiset JOKAINEN kerrottu kuinka itse kyllä lähestytään miehiä ja hymyilläänhymyilläänhymyillään, mutta saldo on että ne miehet PAKENEE tai sitten eivät ole kiinnostuneita.

Allekirjoitan todellakin tuon, että aloitteen tekevä nainen kyllä voi saada seuraa MUTTA hyvinhyvin harvoin pysyvää seuraa. Oman kokemukseni mukaan 99% miehistä, jotka näyttävät vihreää valoa naisen aloitteelle, tekevät niin VAIN siksi että kerrankin nainen teki aloitteen eivätkä raaski kieltäytyä, vaikka ei niin kiinnostakaan. He toivovat/uskovat saavansa helppoa seksiä, tai ajattelevat että sama se on kokeilla kun kerran nainen tuli tarjoutumaan.

Siis se, että mies suostuu aloitteeseen EI ole merkki siitä että mies olisi kiinnostunut tai että hänestä saisi hyvän, pysyvän suhteen! Ja tästä sitten seuraa se, että naisella menee pahimmillaan vuosia hukkaan ko. miehen kanssa, joka ei aidosti ollutkaan naisesta kiinnostunut. Vähiten pahimmillaan hän "saa" seksiä mieheltä, ja äijä häipyy kun sai helpon panon tekemättä itse mitään (joka on tietenkin ok jos nainenkin halusi pelkkää seksiä, mutta useimmiten näin ei ole).

Naisen aloitteellisuus ei siis kannata kuin hyvinhyvin harvoin, niissä tapauksissa, kun mies on aidosti niin ujo että vaikka olisi kiinnostunut, ei vaan kykene tekemään aloitetta. Lähes kaikissa tapauksissa naisen aloitteesta lähtenyt suhde joko loppuu alkuunsa kun mies sai helpon panonsa, tai loppuu siinä vaiheessa kun mies kyllästyy "ihan kiva vaikka ei niin kiinnostanutkaan" -naiseen. Lähes kaikissa. Kerron tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä koska jokaikinen suhteeni ja viritykseni on lähtenyt minun aloitteestani, ja jokaikinen on kaatunut siihen, ettei mies ollut ikinä minuun oikeasti ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikaupassa on ns. Sinkkukoreja, jotka ovat erivärisiä, kuin tavalliset ostoskorit. Siinä on varmaan ideana juuri se, että kaupassa voisi kaksi sinkkua tavata toisensa. En tosin ole koskaan kenenkään nähnyt käyttävän niitä, joten ehkä sinkut eivät uskalla niin avoimesti ilmoittaa olevansa sinkkuja, joita kiinnostaa parisuhde.

Joskus ainakin oli yökerhoissa sinkkubileitä, joissa sisään mennessä sai rintaan vihreän sydämen (sinkku), keltaisen (säätöä) tai punaisen sydämen (varattu). Arvatkaapa kerran, millaisten miesten lähestymisiin naiset suhtautuivat myötämielisimmin...? Niiden joilla ei ollut lainkaan sydäntä paidan etumuksessa tai sellaisiin, joilla oli kaikki kolme eriväristä sydäntä rinnassa. Kaikkein huonoimman vastaanoton saivat vihreän sydämen rintaansa laittaneet miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ne ohjeet on huvittavia, kun feministit on vuosikausia kampanjoineet globaalisti (lännessä) miten se on ahdistelua edes sanoa Hyvää huomenta! 10 hours of walking in New York, esimerkiksi. Tai elevatorgate. Viesti on ollut erittäin selvä, älä missään nimessä lähesty yhtään naista missään.

Sitten itketään kuinka miehet ei lähesty :DDD

Jos et ymmärrä mitä eroa on toivotulla lähestymisellä ja catcallingilla sekä hississä lähentelyllä, niin toivon kyllä vilpittömästi että jätät lähestymättä.

Olen 19 vuotta ja miesten "lähestymiset" saavat oloni turvattomaksi viikoittain, ellei päivittäin. En halua, että minua lähestytään tai tuijotetaan kulkiessani töistä yksin kotiin myöhään illalla. Näin kesäkuumallakin pukeudun erityisesti iltaisin pitkiin housuihin ja löysään paitaan, koska +30-v miesten tuijotus ja huutelu ahdistaa. Viime viikolla minua tuli iskemään bussissa ~35-vuotias mies, joka kysyi numeroani ja pyysi minua "jatkoille". Ei useista vihjauksistani huolimatta lähtenyt luotani. Tämä tapahtui perjantai-iltana Helsingin keskustassa ja olin meikittä, pukeutuneena löysiin vaatteisiin.

Eilen myöhään illalla lähes tyhjässä metrossa nuorehko mies istui samaan loosiin kanssani ja tuijotti minua intensiivisesti puolet metromatkasta, jalat ojennettuina niin että minun oli vaikea poistua loosista. Lähdin metrosta, kun aloitti keskustelun. Ymmärtävätkö miehet, miltä tuntuu hädin tuskin täysi-ikäisestä olla yksin yöllä menossa tyhjään kotiin ja saada jatkuvia lähentelyjä osakseen reilusti vanhemmilta miehiltä paikoissa, joissa ei juuri ole muita ihmisiä? Minua inhottaa ja pelottaa. Ja en ole erityisen kaunis tai näyttävä, joten voin vain kuvitella, millaista ahdistelua kauniit naiset saavat kokea.

On eri asia hymyillä ja sanoa hyvää huomenta omanikäiselleen naiselle vaikka kahvilassa tai kadulla.

Useista vihjauksista, eli juttelit takaisin sille ukolle, etkä sanonut ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa sellaisen naisen/miehen, jolle kelpaa kuka tahansa? Kommentti on nyt tarkoitettu näille, jotka ehdottavat, että pitäisi hylätä rakastuminen kriteerinä? Ihan sairas ajatus, tietysti yhdessä ollaan juuri nimenomaan rakkaudesta!219

Jos pitää rakastumista kriteerinä siihen, ettei suostu edes toisille treffeille tai tutustumaan syvemmin, niin saattaa joutua etsimään aika kauan... Aika harvoin sitä rakastuu ensi silmäyksellä. Ja silloinkin kun rakastuu, se yleensä loppuu yhtä lyhyeen. Nimimerkki kokemusta on... Toki aina on poikkeuksia.

Taitaa vähän riippua siitä, mitä rakkaudella tarkoitetaan. Jos tarkoitetaan jotain rakkautta ensisilmäyksellä tai jotakin rakkauden hormonihuumaa niin minusta on tyhmää odottaa sellaista ikuisesti. Rakkaudella on tapana jalostua ja muuttua ja ne jotka tätä eivät tajua, eroavat joka viides vuosi ja etsivät samaa huumaa ikuisesti.

Minulle ei muuten todellakaan kelpaa kuka tahansa. Päin vastoin. Huuman etsijöille tuntuu kelpaavan kuka tahansa narsisti, joka tämän vain saa aikaan. Minä kiinnitän enemmän huomiota toisen pään sisältöön, ajatuksiin, arvoihin, keskustelutaitoon ja siihen, onko hän varmasti hyvä kumppani myös huonoina aikoina, enkä siihen, mitä tunteita hän saa aikaan. Ajattelen asioita enemmän järjellä kuin tunteella. Entä sitten.

Ja kaikella kunnioituksella, tiedän lukuisia, jotka eivät todellakaan osaa valita miestä ja ehkä heidänkin kannattaisi kokeilla tätä järkevää lähestymistapaa deittailuun eikä mennä aina tunteet edellä. Niin karmeita miehiä onnistuvat nimittäin nämä kiihkoa etsivät naiset löytämään. Ihan täyttä pohjasakkaa.

Ehkä asenteeni johtuu siitä, että ihastun palavasti vain täysiin idiootteihin ja olisi todella tyhmää ja lapsellista mennä tunteidensa vietävänä jokaisen kusipään mukaan, kun kotona on ihana ja rakastava kumppani. Minulle se palava huuma ei ole rakkautta. Se on parhaassa tapauksessakin vain rakkauden alku ja mahdollistaja, yleensä johtaa vain siihen että tajuan miehen naurattaneen samalla puolta kylää.

Mutta siitä olen samaa mieltä, että halua jakaa asiat, olla läsnä, kiintymystä, hellyyttä ja läheisyyttä tarvitaan. On myös äärimmäisen tärkeää, että toinen osaa riidellä sivistyneesti eikä ala haukkua.

Ihana nainen!

Eli mielestäsi ihmisessä on joku vika jos hän ei tapaa jatkuvasti sopivia puolisoehdokkaita?Ehdotat että aloittajan pitäisi ottaa vaan joku vastaantulija? Mitä väliä kuka ja onko mitään yhteistä. Onnea vaan laimeaan suhteeseesi tai vaihtoehtoisesti onnea lottovoitosta, jos olet tavannut sen "oikean".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ne ohjeet on huvittavia, kun feministit on vuosikausia kampanjoineet globaalisti (lännessä) miten se on ahdistelua edes sanoa Hyvää huomenta! 10 hours of walking in New York, esimerkiksi. Tai elevatorgate. Viesti on ollut erittäin selvä, älä missään nimessä lähesty yhtään naista missään.

Sitten itketään kuinka miehet ei lähesty :DDD

Jos et ymmärrä mitä eroa on toivotulla lähestymisellä ja catcallingilla sekä hississä lähentelyllä, niin toivon kyllä vilpittömästi että jätät lähestymättä.

Olen 19 vuotta ja miesten "lähestymiset" saavat oloni turvattomaksi viikoittain, ellei päivittäin. En halua, että minua lähestytään tai tuijotetaan kulkiessani töistä yksin kotiin myöhään illalla. Näin kesäkuumallakin pukeudun erityisesti iltaisin pitkiin housuihin ja löysään paitaan, koska +30-v miesten tuijotus ja huutelu ahdistaa. Viime viikolla minua tuli iskemään bussissa ~35-vuotias mies, joka kysyi numeroani ja pyysi minua "jatkoille". Ei useista vihjauksistani huolimatta lähtenyt luotani. Tämä tapahtui perjantai-iltana Helsingin keskustassa ja olin meikittä, pukeutuneena löysiin vaatteisiin.

Eilen myöhään illalla lähes tyhjässä metrossa nuorehko mies istui samaan loosiin kanssani ja tuijotti minua intensiivisesti puolet metromatkasta, jalat ojennettuina niin että minun oli vaikea poistua loosista. Lähdin metrosta, kun aloitti keskustelun. Ymmärtävätkö miehet, miltä tuntuu hädin tuskin täysi-ikäisestä olla yksin yöllä menossa tyhjään kotiin ja saada jatkuvia lähentelyjä osakseen reilusti vanhemmilta miehiltä paikoissa, joissa ei juuri ole muita ihmisiä? Minua inhottaa ja pelottaa. Ja en ole erityisen kaunis tai näyttävä, joten voin vain kuvitella, millaista ahdistelua kauniit naiset saavat kokea.

On eri asia hymyillä ja sanoa hyvää huomenta omanikäiselleen naiselle vaikka kahvilassa tai kadulla.

Useista vihjauksista, eli juttelit takaisin sille ukolle, etkä sanonut ei?

Antoi varmaan numeronsakin ei-kiinnostuneena =)

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa kaikille tutuille ja välillä tuntemattomillekin, että etsitte seuraa. Pyytäkää kavereitanne, työkavereitanne jne. esittelemään teille miehiä.

No nämähän niitä parhaita ovat. :D Nainen kuvailee kaverilleen, millaisen miehen haluaa. Kaveri kontaktiensa avulla tuo naisen naaman eteen juuri eikä melkein vaatimukset täyttävän miehen. Nainen ei suostu edes kättelemään ja kääntää selkänsä.

nimim. "been there done that eli kolmisen kertaa tuon esitellyn sinkkumiehen roolissa ollut"

Niin kauan kuin on varaa hylätä tarjolle tulevia miehiä katsomatta ja kuulematta, ei ole mitään asiaa valittaa miehen puutetta.

Pitäisi järjestää juhlat niinkuin Sinkkuelämää tv-sarjassa. Jokainen toisi juhliin tuntemansa sinkun, miehen tai naisen. Hankaluutena on suomalainen ujous ja ei ole totuttu juhlimaan ilman kännejä. Ap suosittelen käymään raveissa, jääkiekko- ja jalkapallo otteluissa.