Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa ihmisten vinkit miesten tapaamiseen!!!
26.07.2016 |
Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.
Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.
Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.
Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.
Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.
Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.
Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita.
Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta!
Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni.
En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella.
Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D
Ja lisään vielä tähän että siis ihan suomalaisista miehistä on ollut kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudu johonkin Ilmonetin kurssille, kuten kokkauskurssille. Siellä jaetaan pareja....meet istumaan niin että saat pariksesi jonkun kivan miehen.
Tai sitten käyt jossain tennispuistossa kysymässä että kaipaatteko pelitoveria, tai venesatamassa kehumassa jonkun kivannäköisen miehen venettä, tai ruokakaupassa kysyt jotain tuotteeseen liittyen.
Haha tässä näitä nyt just on! Pitäiskö itkeä vai nauraa.. Käykää ite kysymässä tenniskentällä pelikaveria niin katotaan! Toi kurssikin on luultavasti potentiaalinen vain naisten tapaamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän asti yhdestäkään jutusta, jossa olen ollut itse aloitteellinen, ei ole tullut yhtään mitään. Miehet eivät ole loppujenlopuksi olleet tarpeeksi kiinnostuneita alun jälkeen. Että ei kuulkaas kannusta!
-ap
Sä vaikutat oikeesti negatiiviselta ja kireältä ihmiseltä. Jos haluat parisuhteen, niin pieni nöyrtyminen voisi olla paikallaan. Alat katselemaan miehiä kevyesti(!). Olla ystävällinen ja avoin, ei kuitenkaan päällekäyvä eli annat miehelle mahdollisuuden tehdä aloite (silmäpeli). Vaikka itse aloittaisit juttelun, niin jätä tilaa miehen aloitteille etenemisessä. Jollet ole ihan susiruma niin miehiä pitäisi löytyä pienen käytöksen viilaamisen jälkeen.
Haluisin kysyä missä itse oot tavannut kumppanisi? Todellako tällä tavalla jossain julkisella paikalla joka ei ole ooiskelijabileet tai baari?
Netti on oikeasti hyvä. Olen tavannut mieheni e-kontaktissa 7 vuotta sitten ja 1 lapsikin ollaan saatu. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudu johonkin Ilmonetin kurssille, kuten kokkauskurssille. Siellä jaetaan pareja....meet istumaan niin että saat pariksesi jonkun kivan miehen.
Tai sitten käyt jossain tennispuistossa kysymässä että kaipaatteko pelitoveria, tai venesatamassa kehumassa jonkun kivannäköisen miehen venettä, tai ruokakaupassa kysyt jotain tuotteeseen liittyen.
Haha tässä näitä nyt just on! Pitäiskö itkeä vai nauraa.. Käykää ite kysymässä tenniskentällä pelikaveria niin katotaan! Toi kurssikin on luultavasti potentiaalinen vain naisten tapaamiselle.
Tuo tenniskaveriksi kysyminen olisi mun mielestä aivan loistava aloite koska itsekin pelaan ja olisi tosi luonnollista tavata toinen ihminen sellaisen asian parissa mitä tykkää muutenkin tehdä, verrattuna väkinäisiin kahvitreffeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tapasin miehen eräässä kesätapahtumassa. Eikös juuri festareilla ym käy enempi sinkkuja kuin varattuja??
Juoksupolulta varmaan hankala löytää kun kaikki näyttää siellä juoksupiponsa alla aika tunnistamattomilta ja lisäksi miten sellaisen kovaa juoksevan miehen ottaisi muka kiinni ja siinä sitten hengästyksissään ulisis että "h-haluaisitko vähä hhidastaa jos juteltais?"
Mutta itse ainakin olen niellyt oman ylpeyteni ja vaan tehnyt aloitteita. Tuokin mies oli hiukka kiinnostunut ja siitäkös innostuin ja olin tosi innokas häntä "iskemään". Enkä antanut kömpelöitten kommenttiensa jotka olivat jopa hieman lesoja, häiritä tutustumista. Alkuun kun ihmisiä jännittää ja haluaa tehdä vaikutusta niin helposti ei ole niin oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita.
Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta!
Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni.
En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella.
Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D
Ja lisään vielä tähän että siis ihan suomalaisista miehistä on ollut kyse.
En voi kuin hämmästellen lukea... Aivan kuin eläisimme kahdella eri planeetalla. T. Se 18 vuotta ilman yhtäkään lähestymistä sinkkuna ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita.
Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta!
Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni.
En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella.
Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D
Jos "kurvikas" tarkoittaa isoja rintoja, niin voi olla ihan siitä kiinni. Usein nimittäin näillä "miehet lähestyvät joka paikassa" naisilla on isot rinnat, joka vetää miehiä puoleensa kuin kärpäsiä. Itselläni on taasen aa-kuppi, vaikka muuten naisellinen olenkin ja esim pylly on tosi hyvä :P.
Toinen mahdollisuus on se, että sinä nimenomaan et ole ollut miesten seurassa - todennäköisesti osaat siis tiedostamattasi "flirttailla eleillä", kun taas me jotka ollaan kasvettu ja eletty 90% miesseurassa, suhtaudutaan miehiin ihmisinä eikä Miehinä. Itse en esim. ollenkaan osaa mitään "makuuhuonekatsetta", kikattelua tms flirttielkeitä. Saatan käyttäytyä/elehtiä enemmän mies- kuin naismaisesti, koska olen lähes aina miesten keskellä ja eleet luonnollisesti tarttuvat.
Miesseuraan tottuminen voi siis aiheuttaa naisessa sen, että puuttuu se feminiininen "mojo" joka tiedostamatta miehiä houkuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Itse tapasin miehen eräässä kesätapahtumassa. Eikös juuri festareilla ym käy enempi sinkkuja kuin varattuja??
Juoksupolulta varmaan hankala löytää kun kaikki näyttää siellä juoksupiponsa alla aika tunnistamattomilta ja lisäksi miten sellaisen kovaa juoksevan miehen ottaisi muka kiinni ja siinä sitten hengästyksissään ulisis että "h-haluaisitko vähä hhidastaa jos juteltais?"
Mutta itse ainakin olen niellyt oman ylpeyteni ja vaan tehnyt aloitteita. Tuokin mies oli hiukka kiinnostunut ja siitäkös innostuin ja olin tosi innokas häntä "iskemään". Enkä antanut kömpelöitten kommenttiensa jotka olivat jopa hieman lesoja, häiritä tutustumista. Alkuun kun ihmisiä jännittää ja haluaa tehdä vaikutusta niin helposti ei ole niin oma itsensä.
Repesin kun aloin kuvittelemaan tuota mielessäni :D Kelpaisi kyllä mulle miehenä tuollainen aloite!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujot pojanklopit ehkä hämmentyy naisten aloitteista. Ei miehet. Jos mies saa pakokauhureaktion niin on joko pohjattoman ujo tai sitten varattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Valitettavasti tunnistan itseni tästä :(
Kerran kävi niin että kaupassa yhdellä osastolla satuin katsomaan naisen suuntaan ja nainen läväytti niin himokkaan näköisen hymyn että katsoin heti selkäni taakse josko siellä olisi joku komistus mutta siellä ei ollutkaan ketään. Kun tajusin että nainen katsoikin minua noin niin pakokauhu iski ja lähdin karkuun.
Olen toivottoman ujo.
Niin, ja mitä luulet kuinka usein ko. nainen viitsii miehille hymyillä, jos/kun 99% yrityksistä päättyy siihen että mies kauhistuu ja pakenee? Ihan turha itkeä kuinka naiset eivät tee aloitteita, kun lähes aina käy kuitenkin noin. Ja ajan myötä nainen tietysti alkaa pelätä että hänessä on jotain kauheasti pielessä, kun miehet juoksee karkuun vaikka "jokainen nainen saa miehen kun vähän hymyilee".
Ja joojoo, samoin varmasti käy miehillekin, MUTTA heidän kohdallaan ei kuitenkaan kukaan väitä että mies saa naisen kunhan on olemassa! On ihan eri asia saada pakit kun se on "normaalia", kuin saada toistuvasti pakit kun lähes koko maailma väittää että naisten on niiiin helppo saada miehiä.
Ps: mä en itse ole edes iskemässä miehiä, kun niille vaikka salilla yritän jutella - minä vaan tykkäisin jutella ihmisten kanssa, joita näen parhaillaan 5 tuntia viikossa. Mutta en hemmetti vie enää viitsi edes yrittää, vaan jurotan kuulokkeet korvilla enkä edes vilkaise ketään, koska se miesten kauhistunut ilme ja karkaaminen on ihan helvetin noloa mulle. Pakostikin tulee mieleen että olen näiden miesten mielestä ällöttävä ja niin inhottava ettei mulle uskalla edes sanoa "joo, täällä on kyllä tosi huono ilmastointi", kun saatanhan tästä rakkauden osoituksesta raiskata miespolon siihen paikkaan.
Juuri näin. On ihan älyttömän noloa, kun miehen paetessa tajuaa, että tuohan ajatteli että isken sitä - eli oon niin ruma tai ällöttävä, että pitää juosta ettei kukaan vain luule että meillä ois jotain.
Tähän kun yhdistetään se että kukaan treffikumppaneista ei ole julkisesti halunnut tunnustaa että olemme treffeillä... ei ole itsetunto mitenkään erityisen korkealla.
Yritän toki olla näistä kokemuksista ja muiden mielipiteistä huolimatta positiivinen oma itseni, mutta vuosi toisensa jälkeen tätä samaa jättää jälkensä.
Olen tuo joka kirjoitti lähteneensä karkuun naisen hymystä mutta täytyy vielä lisätä sen verran, että esimerkin nainen oli hyvännäköinen, en minä sen takia lähtenyt karkuun, että nainen olisi näyttänyt epämiellyttävältä. Oikeastaan toisinpäin, mitä mieluisampi nainen niin sitä enemmän on paniikin vallassa :(
Hmmm, annoit ihan uuden näkökulman tähän. Mutta tavallaan tuohan on vielä surullisempi ajatus... että jos joku mies, jota lähestyin, pakenikin sen takia että hän nimenomaan olisi tykännyt minusta... auts. Mutta yritän kuitenkin ottaa tästä rohkaisua itselleni - ehkä en olekaan niin kammottava :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
m30hki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudu johonkin Ilmonetin kurssille, kuten kokkauskurssille. Siellä jaetaan pareja....meet istumaan niin että saat pariksesi jonkun kivan miehen.
Tai sitten käyt jossain tennispuistossa kysymässä että kaipaatteko pelitoveria, tai venesatamassa kehumassa jonkun kivannäköisen miehen venettä, tai ruokakaupassa kysyt jotain tuotteeseen liittyen.
Haha tässä näitä nyt just on! Pitäiskö itkeä vai nauraa.. Käykää ite kysymässä tenniskentällä pelikaveria niin katotaan! Toi kurssikin on luultavasti potentiaalinen vain naisten tapaamiselle.
Tuo tenniskaveriksi kysyminen olisi mun mielestä aivan loistava aloite koska itsekin pelaan ja olisi tosi luonnollista tavata toinen ihminen sellaisen asian parissa mitä tykkää muutenkin tehdä, verrattuna väkinäisiin kahvitreffeihin.
Meinaatko tosissasi että tenniskenttien laidoilla hengaa useinkin yksittäisiä miehiä joita voi tenniskavereiksi kysyä :D? Vai pitäisikö se äijä käydä huutamassa pois jostain kaverien välisestä pelistä. "Hei sinä siellä! HEIIIII sinä mies valkeassa paidassa, kuuletko!!??? Niin sinä, joo sori hei että keskeytän pelin, mutta voisitko sä tulla pelaa mun kaa? Ai teillä oli peli kesken..? No mä ootan kuule tässä että lopetatte, niin entä sitten sopiiko?"
Toimii varmasti :D.
Vierailija kirjoitti:
Sulla ap ei taida olla taitoja deittailuun parisuhteen solmimisesta puhumattakaan? Ei se vain tapahdu kahden ihmisen välillä, vaan sinä teet jotain, olet tietynlaisessa vuorovaikutuksessa, sinulla on taitoja, kypsyyttä ja tietoakin siitä, miten suhde kehittyy. Otat toisen huomioon, mutta et lähde fuulaamaan itseäsi toiseksi kuin olet. Paljon pitäisi siis olla jo valmiina ennen kuin kohtaaminen, ensimmäinen yhteys ja tapaaminen mahdollistuu. Joillakin saattaa käydä tuuri ja tapaavat kerran elämässä toisen toopen, jonka kanssa onnistuvat solmimaan suhteen puutteellisista valmiuksista huolimatta. Sinulla näin ei ole käynyt, ikäisesi ovat jo valmiimpia ja odottavat enemmän potentiaalisilta kumppaneilta. Valinta on sinun, valitatko tilanteestasi vai otatko vastuun siitä osuudesta, mille voit tehdä jotain: itsestäs?
Kerro toki ihan ne vinkitkin. Miten se suhde sitten solmitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita.
Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta!
Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni.
En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella.
Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D
Jos "kurvikas" tarkoittaa isoja rintoja, niin voi olla ihan siitä kiinni. Usein nimittäin näillä "miehet lähestyvät joka paikassa" naisilla on isot rinnat, joka vetää miehiä puoleensa kuin kärpäsiä. Itselläni on taasen aa-kuppi, vaikka muuten naisellinen olenkin ja esim
70F/G eikä takapuolessakaan vikaa... T. 18v sinkkuna
Vierailija kirjoitti:
Netti on oikeasti hyvä. Olen tavannut mieheni e-kontaktissa 7 vuotta sitten ja 1 lapsikin ollaan saatu. :)
Netti todella on hyvä naisille, ja olisi miehillekin jos sukupuolijakauma olisi tasaisempi. Mutta, että sieltä jää käteen muutakin kuin kikkelikuvia ja pervoviestejä, niin siihen hommaan pitää vähän panostaa ja olla avoimen realistisella miehellä liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä monella suomalaisella naisella on tuo 'resting bitch face syndrome' ja kun ihmiskontaktit tuntuvat koko ajan vähenevän nykymaailmassa niin moni ei edes tiedosta näyttävänsä hieman tylyltä kun kasvot ovat lepotilassa. Ei tarvitse hymyillä koko aikaa, mutta jos huomaat miehen katsovan sinua ja olet kiinnostunut niin silloin kannattaa räväyttää hymy päälle...vaikka vähän väkinäinen irvistys.
Täältä sivusta kommentoin, että ei tuo kyllä todellakaan toimi :D. Itse yritin tuota kikkaa vuosikausia, ja lopputulos oli aina sama. Katson jotain miestä/huomaan että hän katsoo minun suuntaani -> katson miestä silmiin ja hymyilen --> mies näyttää pelästyneeltä ja kääntää katseensa pois, ja jos oli kävelemässä minua vastaan, vaihtaa äkkiä suuntaa niin ettei varmasti kävele minua kohti. Ihan joka ikinen v***n kerta. Täsmälleen sama reaktio ne lukemattomat kerrat, kun olen bussipysäkillä/kaupassa/salilla/jne yrittänyt jotain smalltalkia heittää vaikka myöhässä olevasta bussista tai ilmastoinnin puutteesta salilla tai ihan mistä vaan. Äkkiä mumista vastaus, kauhistunut ilme, ja karkuun. Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Ihan samat kokemukset. :D Korostui etenkin teekkarivuosina, ajattelin että täältä varmasti hoikkana nättinä tyttönä löydän sen ensimmäisen poikakaverini. Hymyilin, smalltalkkailin käytävillä, kyselin luentoihin/tehtäviin liittyviä pikkujuttuja vieruskaverilta tai muilta sopivan oloisilta yksinkäppäilijöiltä. Kaikilla tuo kuvaamasi pakoreaktio. :D
Ikisinkuksi jäin.
Haha, "kiva" tietää että muut on kokeneet samaa. Itsekin itseasiassa olen kouluttautunut ja työskentelen miehisellä alalla, joten kokemuksia vuosien saatossa on ehtinyt kertyä paljon (kun miehiä on niin paljon samoissa piireissä ollut) :D. Minua ei esim. KOSKAAN ole yritetty iskeä, saatika vongattu. Ei opiskellessa, ei töissä, ei vapaa-ajalla eikä yöelämässä. Jos niin joskus tapahtuisi, olisin varmaan aivan äärimmäisen hämmästynyt ja luulisin vain, että kyseessä on piilokamera tai joku vedonlyönti. Joskus yritän fantasioida sillä että joku mies tekisi aloitteen, mutta mun mielikuvitus ei ihan oikeasti riitä siihen, vaan fantasia katkeaa aina realistisempaan "äijä häipyy" tms. skenaarioon. Hah!
Todella erikoista... Itsellä on päinvastainen kokemus jokapaikasta! En ole ollut vapaana 12-vuotiaasta eteenpäin kuin kaksi kertaa suhteiden päättyessä noin vuoden kerrallaan, mutta jokapaikassa miehet lähestyvät jatkuvasti. Ikää on nyt 27 vuotta, ja olen siis ollut nykyisessä parisuhteessa kolmisen vuotta. Parisuhteisiin olen sitten kyllä tehnyt aloitteet aina itse, koska pidän ujoista miehistä, ja eivät sellaiset tee aloitteita.
Opiskelin naisvaltaista alaa, vaihdoin alaa mutta vielä naisvaltaisempaan, työskentelen naisvaltaisella alalla ja opiskelen taas lisää entistä naisvaltaisemmalla alalla, jos enää mahdollista, mutta joka työpaikassa jne ne vähäisetkin miehet löytävät minut ja yrittävät tehdä tuttavuutta!
Ihmettelen vaan miten nuo ylläkerrotut jutut voivat siis pitää paikkansa edes? En tietenkään tiedä olisiko jutuista tullut ikinä mitään jos olisin kiinnostunut lähestyvistä miehistä, mutta lähestyjien puutteesta se ei ainakaan jäisi kiinni! Enkä ole mitenkään erityisen upea olento, olen kyllä pieni, hoikka ja kurvikas, pitkätukkainen ihan nätti nainen, mutten mikään missi missään nimessä. En meikkaa kovin suureellisesti, ei ole ripsipidennyksiä, hiustenpidennyksiä, tekokynsiä tms. Olen myös hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä kotihiiri, että ei se siitäkään ole kiinni.
En siis osaa antaa mitään neuvoja ap:lle, mutta ihmettelen vaan että miten tuollainen tilanne pääsee syntymään, kun oman kokemukseni mukaan miehet ovat hyvinkin aktiivisia lähestyjiä melkein joka puolella.
Ihan kauppakeskuksen pihallakin minut pysäytti ihan normaalin näköinen ja oloinen ehkä n.30v mies kehuakseen silmiäni uskomattoman kauniiksi tässä joku aika sitten. :D
Jos "kurvikas" tarkoittaa isoja rintoja, niin voi olla ihan siitä kiinni. Usein nimittäin näillä "miehet lähestyvät joka paikassa" naisilla on isot rinnat, joka vetää miehiä puoleensa kuin kärpäsiä. Itselläni on taasen aa-kuppi, vaikka muuten naisellinen olenkin ja esim pylly on tosi hyvä :P.
Ei voi yleistää, itse ottaisin mielummin sinut jolla aa-kuppi ja tosi hyvä pylly kuin sen isorintaisen naisen (jolla yleensä ei niin kiinteä vartalo eikä hyvä pylly).
Av:lla on näköjään paljon sinkkunaisia. Meidän pitäisi perustaa "katkerien" sinkkujen tukiryhmä! :)
m30hki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudu johonkin Ilmonetin kurssille, kuten kokkauskurssille. Siellä jaetaan pareja....meet istumaan niin että saat pariksesi jonkun kivan miehen.
Tai sitten käyt jossain tennispuistossa kysymässä että kaipaatteko pelitoveria, tai venesatamassa kehumassa jonkun kivannäköisen miehen venettä, tai ruokakaupassa kysyt jotain tuotteeseen liittyen.
Haha tässä näitä nyt just on! Pitäiskö itkeä vai nauraa.. Käykää ite kysymässä tenniskentällä pelikaveria niin katotaan! Toi kurssikin on luultavasti potentiaalinen vain naisten tapaamiselle.
Tuo tenniskaveriksi kysyminen olisi mun mielestä aivan loistava aloite koska itsekin pelaan ja olisi tosi luonnollista tavata toinen ihminen sellaisen asian parissa mitä tykkää muutenkin tehdä, verrattuna väkinäisiin kahvitreffeihin.
Joo mutta oikeastihan toi menis vaan niin että hengaisit oudon oloisena jossain kentällä ja menisit sit esittämään tän pyynnön jollekin miehelle, joka kattois sua vähän sellasella oudohkolla katseella ja sanois että "joo no en mä tota meil on mun työkaveri antin kaa ollu tää pelivuoro tässä et en mä nyt tiedä joo" ja sen jälkeen poistuisit nolona etkä voisi enää käydä tuossa tennishallissa kun pelkäisit kohtaavasi tuon miehen.
Vierailija kirjoitti:
Av:lla on näköjään paljon sinkkunaisia. Meidän pitäisi perustaa "katkerien" sinkkujen tukiryhmä! :)
Moni parisuhteessa oleva neuvoi aloittajaa, mutta ryhmä kannattaa tietenkin perustaa.
Mitä vikaa netissä? Mullakin kesti aikansa päästä yli asenteesta, että siellä on kaikki idiootteja & hulluja & noloja. Ei ole. Se nyt vaan on nykyaikaa. Juu, ymmärrettävästi joudut tapaa kaikenkarvaista väkeä ennen kuin tärppää, mutta itse suhtauduin siihen niin kuin työnhakuun. Nykyään kun joutuu työttömäksi eikä oikein ole suhteita, se uuden työn hakeminen on hyvinkin kokopäivähommaa koko vuodelle.
Kävin sen rulijanssn läpi, mukaan lukien pari työpaikkaa joista joutui lähtee syystä tai toisesta koeaikana, mutta puolentoista vuoden ja valehtelematta satojen hakemusten ja kymmenien ja kymmenien haastattelujen jälkeen tärppäsi. Oli erilaista duunia kuin ennen ajattelin, mutta nyt olen tosi tyytyväinen. Otin sen jälkeen miehenhakuun täysin samanlaisen asenteen - en luovuta. Meni myös yli vuosi, välillä joutui juoksee treffeillä useamman kerran viikossa, jotkut treffit loppui noin puolessa tunnissa, toisia tapailin viikkoja, ennen kuin huomasin, ettei toimi. Lopputulos, olen naimisissa ihanan miehen kanssa ja raskaana 😍
Ei tää elämä useinkaan ole mistään tsäkästä kiinni (paitsi joskus), vaan helvetinmoisesta päättäväisyydestä muuttaa asioita. Olin siis työtön, yksinäinen, katkera sinkku, joka päätti että nyt saatana tää elämä muuttuu. Laihdutin myös toistakymmentä kiloa (meni myös yli vuosi). Eli kannattaa siis ekaks laittaa se oma elämä kuntoon, mun tapauksessa duuni ja laihdutus ja sen jälkeen pojektiksi se elämänkumppani.